Mihin aseita tarvitaan?

Serkkupoika kertoi joskus, että laittomia aseita saa hyvin helposti Venäjältä. Joku hänen tuttunsa oli Pietarissa kysellyt oikeannäköisiltä ihmisiltä, osaisivatko he auttaa asiassa, ja aika äkkiä hänet oli ohjattu johonkin sivukujalle kauppoja hieromaan. Mafiosot olivat tarjonneet Uzi-konepistoolia ja ammuksia kaupan päälle 300 euron hintaan. Satasen lisämaksusta mafian kuriiri olisi tuonut aseen Suomen puolelle, ettei ottajan olisi tarvinnut itse ottaa riskiä tullissa kiinni jäämisestä.

Sellainen olisi kyllä näppärä, ja loppuvuodesta hankkimani Outokummun osakkeenikin alkavat olla juuri tuon summan verran plussalla. Saisivat päräkät ja citykanit kyytiä. Joku kertoi hiljattain, että rastaat ovat itse asiassa hyviä ruokalintuja. Ei vaiskaan, enhän minä lähtisi rikkomaan Suomen ase- ja metsästyslakeja tuolla tavalla. Sitten jos täällä olisi amerikkalaistyylinen aselainsäädäntö, varmaan kyllä hankkisin monipuolisen arsenaalin.

Pari päivää sitten tuli TV:stä Morgan Spurlockin dokumentti siitä, kuinka amerikkalaiset ostavat nyt asekaupat tyhjiksi, kun pelkäävät Obaman kieltävän aseet ihan kohta. Monet sellaisetkin, jotka eivät ole ikinä asetta omistaneet, hankkivat niitä nyt ihan vain varmuuden vuoksi, eikä iällä, sukupuolella, poliittisella suuntaumuksella tai sen sellaisella ole juuri merkitystä. Argumentteja aseiden hankinnan puolesta kuultiin monenlaisia, kuten kodinturva, itsepuolustus, kauriinmetsästys, urheilu ja mitä näitä nyt on. Dokumentin oma näkökulma oli kuitenkin, että aseita saa ihan liian helposti, kun sitten niillä kuitenkin tapetaan ihmisiä, eikä ihmisiä voi tappaa ilman tuliaseita.

En nyt halunnut ottaa kantaa aselainsäädäntöön tai siihen, pitäisikö pyssyjensaannin olla helpompaa vai vaikeampaa. Nyt halusin vain keskittyä yhteen tiettyyn kysymykseen. Siihen kysymykseen, joka aina pomppaa ensimmäisenä esiin, kun joku ilmoittaa vastustavansa aseiden täyskieltoa.

Olimme taannoin työporukan kanssa istumassa iltaa, ja sattumalta tulivat tällaiset asiat puheeksi. Sanoin sitten, että olisi hauskaa omistaa jokin pikku konepistooli. Näin naamasta, kuinka kommenttini särähti vasten yhden kaverin ideologiaa, ja hän tivasi minulta heti, että "mihin sinä muka tarvitsisit sellaista?"

Ai että mihinkö minä tarvitsisin konetuliasetta?

Olenko ainoa, jonka mielestä tuo on aivan käsittämättömän outo kysymys?

Kävin pikaisesti kirjahyllyni läpi, ja näytämme emännän kanssa yhteensä omistavamme 410 kirjaa, poislukien oppi- ja tietokirjat, joita niitäkin on pari hyllyllistä. 410 paperinidettä viihteellistä fiktiota, joista olen lukenut 220 eli noin puolet. Itsehän olen sitä mieltä, ettei ole olemassa sellaista ongelmaa kuin "liikaa kirjoja", vaan vain "liian vähän kirjahyllyjä", mutta ymmärrettävästi emäntä närkästyy aina, kun tulen kirjakaupan kautta kotiin.

Enhän minä tällaista kotikirjastoa mihinkään tarvitse. Kirjasto on alle puolen kilometrin kävelymatkan päässä, ja jos nyt on pakko ostaa omaksi, nykytekniikalla kannattaisi ostaa ne sähköiseen lukulaitteeseen. Kaikki nämä hyllymetrit saisi mahtumaan kännykän kokoiseen läpyskään. Ja jos ihan tarkkoja ollaan, kirjojen lukeminen on muutenkin ihan turhaa. Senkin ajan voisin käyttää paremmin vaikkapa ottamalla lisää työvuoroja.

Silti kukaan ei tule kyselemään, että "mihin sinä muka tarvitset kirjoja?" Vajaaälyistähän sellainen olisi. Kyllä jokainen tajuaa, että ostan kirjoja siksi, koska tykkään lukea niitä. Jokainen myös tajuaa, että vaikka itse ei olisikaan kiinnostunut kirjallisuudesta, ei ole hänen asiansa tulla kertomaan minulle, miten minä saan käyttää ylimääräisen aikani ja rahani ja millaista viihdettä minun sopii kuluttaa.

Sitten minulla on tällaista kalustoa:

Enhän minä kuntoiluvälineitä kotona tarvitse, kun kuntosaleja on useita ihan kävelymatkan päässä, eivätkä ne niin kalliita ole, että omat laitteet ihan heti maksaisivat itsensä takaisin. On kuitenkin monta syytä, miksi haluan omistaa monipuolisesti laitteita kotonani:

- En halua odotella vuoroani laitteisiin.
- En muutenkaan tykkää paikoista, joissa on muita ihmisiä.
- Jos minun pitäisi erikseen lähteä kotoani treenaamaan, tulisin treenanneeksi huomattavasti harvemmin, koska olen laiska.
- Kotona voin treenin yhteydessä katsoa DVD:ltä Steven Seagalin elokuvia, joita juuri lainasin appiukolta yhdeksän kappaletta.
- Kotona kukaan ei tule urputtamaan pukukoodista, jos treenaan pelkissä kalsareissa.

Niin hyviltä kuin nuo perusteet kuulostavatkin, ovat ne merkityksettömiä, koska eihän kenenkään tarvitse treenata. Jos työn puolesta tarvitsee hyvää kuntoa ja vahvoja lihaksia, ne kasvavat itsestään työtä tehdessä, ja jos kuluttaa aikansa tietokoneen ääressä, ei niillä tee mitään. Kuntoilu on toki terveellistä, mutta sitä voi harrastaa hyvin halvalla lenkkeilemällä, eikä terveellä itsetunnolla siunattu ihminen koe tarvetta pullistella lihaksilla. Laihduttaminenkin on turhaa, koska todellinen kauneus on sisäistä, joten mitä isompi perse ja maha on, sitä enemmän niiden sisään mahtuu kauneutta.

Silti kukaan ei tule kyselemään, että "mihin sinä muka tarvitset kuntoiluvälineitä?" Vajaaälyistähän sellainen olisi. Kyllä jokainen tajuaa, että minulla on kuntoiluvälineitä, koska tykkään kuntoilla. Edellämainittu asevastainen työkaverini kertoi, että hänelle oli hänen aloitettuaan punttitreenin joku hintelä kaveri tullut väittämään, ettei kannata kasvattaa lihaksia koska gdaashrgaaaydmt, mutta itse en ole vielä kohdannut sellaista. Varsinkaan en ole kuullut kenenkään vaativan, että ihmisten kuntoilumahdollisuuksia pitäisi jotenkin rajoittaa.

Mitähän vielä? Noh, pariin kertaan olen tullut kertoneeksi tykkääväni leipoa, vaikka en valitettavasti ole pitkään aikaan sitä tehnytkään. Se jos mikä vasta turhaa hommaa onkin. Leivonnaiset koostuvat pelkistä tyhjistä kaloreista, ja jos nyt on aivan pakko jotain sokerimössöä mässyttää, kaupasta saa kyllä. Hinta ei ole paljon tarvikkeiden hintaa suurempi, eikä tarvitse ottaa riskiä että kermavaahto juoksettuu tai rommi on huonoa.

Silti kukaan ei tule kyselemään, että "miksi sinun muka tarvitsee leipoa?" Vajaaälyistähän sellainen olisi. Kyllä jokainen tajuaa, että jos leivon, teen sen siksi, koska se on kivaa ja tykkään syödä leivonnaisia. Itse kun leipoo, saa myös juuri sellaista kuin itse haluaa, eikä tarvitse tyytyä kaupan suppeaan valikoimaan. Tykkään esimerkiksi laittaa sämpylöihini reilusti Tabascoa. Eikä siihen kukaan tule lässyttämään, että ämmien hommaa ja kunnon hetero tekee vain grilliruokaa, tai jos tulee, hänelle voi linkata tämän kirjoitukseni.

Mikä siis on johtopäätös? Mihin minä tarvitsisin konetuliasetta? Mihin ylipäänsä kukaan tarvitsee aseita?

No jumalauta, ampumiseen niitä tarvitaan. Niillä voi ampua maalitauluja, joko virallisia sellaisia tai sitten riviin pantuja peltipurkkeja. Niistä lähtee kiva ääni ja niiden aikaansaamaa tuhoa on hauska tarkastella. Porukalla voi ottaa kisaa, kuka osuu parhaiten. Niillä voi myös ampua eläimiä, sillä eläimethän ovat olemassa siksi, koska lihaskasvu vaatii proteiinia.

Niin, eihän maalitauluja varsinaisesti kenenkään tarvitse ampua. Kierrätykseen ne kannattaa laittaa. Pulloista saa pantinkin takaisin. Eläimiä nyt ei ainakaan tarvitse ampua, koska lihaa saa kaupasta, eikä lihaa muutenkaan tarvitse syödä, koska soijarouhettakin saa kaupasta. Marjapuskat saa suojattua harakoilta kätevästi verkolla, jos nyt ylipäänsä oletetaan, että ihmisillä on suurempi kosminen oikeus marjoihin kuin harakoilla.

Mutta mitä sitten? Ammuskelu on hauskaa ja riista maistuu hyvältä. Joku saattaa olla sitä mieltä, että ammuskelu on tylsää ja eläimilläkin on tunteet, mutta jos häntä ei kiinnosta minun mielipiteeni asiasta, miksi minuakaan pitäisi kiinnostaa hänen mielipiteensä?

Kuten alussa sanoin, en halua tässä ottaa kantaa siihen, pitäisikö aselakeja löysentää vai kiristää. Vaikka nykyään ollaankin menty aivan naurettavaan kuristusnysväykseen, tuskin lakeja kuitenkaan löysennettäisiin niin paljoa, että olisi mahdollista saada lupaa uziin soramontturevittelyperusteella. Kunhan vain tulin huomauttamaan, että se, ettei jotain tarkkaan ottaen tarvita, on aika jumalattoman typerä syy kieltää yhtään mitään.