keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Viisujen jälkeen

Kuten pitkäaikaiset seuraajani ovat varmasti jo huomanneet, musiikkimakuni on hyvin laaja-alainen. Siksi olen myös suuri Euroviisufani. Kisojen suurinta viihdeantia eivät kuitenkaan ole itse musiikkiesitykset, vaan seuraavien parin päivän lehtiotsikot, joissa n-1 maata huutaa toistensa päälle, kuinka juuri heidän kappaleensa oli objektiivisesti paras, mutta kuinka voitto vääryydellä riistettiin heiltä, koska 1) esiintymislavan valot ja kamerakulmat olivat huonosti, 2) eurooppalaiset ovat rasisteja, fobikoita tai muuten vaan mulkkuja, 3) kaikki ex-kommarit äänestävät vain toisia ex-kommareita, ja/tai 4) voittajamaan kansalaiset levittäytyivät ympäri Eurooppaa äänestämään omaa kappalettaan.

Tämänvuotiseen antiin olen kovasti pettynyt. Sen sijaan, että puolustettaisiin omaa kappaletta väärin äänestäneitä moukkia vastaan, meuhkataan vain yhteen ääneen siitä, ettei voi naisella olla partaa. Kuulemma kaikki mantereen homot ja muut vähemmistöt äänestivät Itävaltaa vain tuosta syystä.

Voihan se niinkin olla. Mutta onhan kisoissa joka vuosi vähintään yksi kiintiötransuesitys, ja niiden menestys on ollut hyvin epätasaista. Mieleen tulee näin äkkiseltään ainakin nämä:



Sijoitukset 13 ja 19. Suomikin jäi viime vuoden lesbopusullaan kolmanneksi viimeiseksi. Eurooppa on sen verran iso ja monimuotoinen kokonaisuus, että pelkästään jotain yksittäistä viiteryhmää nuoleskelemalla ei voi voittaa, vaan itse laulunkin on oltava niin tasokas, että sen hyvyyden suostuvat myöntämään nekin, jotka mieluiten näkisivät kyseisen viiteryhmän edustajat köydenjatkona lyhtypylväässä.

Oli se Itävallan kappale hyvä. Lopettakaa jo. Puolakin jäi neljänneksitoista, vaikka Euroopassa on uskoakseni enemmän slaavityttöjä (ja heistä tykkääviä) kuin homoja.

Slaavitytöistä puheen ollen, jos olisin äänestänyt, ääneni olisi varmaan mennyt viime vuoden tavoin Ukrainalle:


Kisan taso oli jotenkin tylsä tänä vuonna. Kuudennesta sijastaan huolimatta yo. kappale oli Itävallan jälkeen ensimmäinen, jota kuunnellessa ei alkanut nukuttamaan. Ei sillä, että valitsisin suosikkini visuaalisin perustein, mutta nättejä naisia oli tällä kertaa yllättävän vähän. Vaadinkin, että ensi vuonna Saksa tuo takaisin viisuhistorian viehättävimmän laulajattaren:


Ja miten ihmeessä Hollanti pääsi toiseksi? Useiden kuuntelukertojen jälkeenkään minulla ei ole vielä minkäänlaista muistikuvaa koko laulusta. Melkein sama juttu Ruotsin kanssa. Toinen vaihtoehto, jota olisin saattanut äänestää, oli isäntämaa Tanska:


Suomenkin kappale oli tavallista parempi, ja bonuksena vielä näytettiin koko Euroopalle minun vanhaa lukiotani. Meinasin laittaa tähän loppuun koko kisojen suosikkini Latvian, joka ei valitettavasti päässyt finaaliin asti, mutta koska laitoin sen jo edelliseen kirjoitukseeni, laitankin Puolan kappaleen musiikkivideoversion:


Harmittaa, etteivät ne tajunneet ottaa lavalle tuota videossa paikoitellen vilahtelevaa kirnuamisen ja maidonjuonnin opettajaa. Hän vaikutti jotenkin tutulta, ja tajusinkin hänen kirnunneen puolalaisissa musiikkivideoissa ennenkin:


Sitten vaan jännittämään, miltä ensi vuoden viisuissa näyttää. Ehkä kiintiötransuesityksistä vihdoin päästään, kun sellainen nyt vihdoin on voittanut. Toisaalta voi olla, että ensi vuonna niitä on joka toisella maalla, jos se tulkitaan 2010-luvun menestysreseptiksi.

14 kommenttia:

  1. Koska olen ollut progressiivisen rockin vannoutunut ystävä jo yli kolmekymmentä vuotta, niin ihmettelen kyllä koko euroviisuja. Enhän minä ole katsonut niitä ikään aikaan, mutta kysynpä röyhkeästi silti, että kuka muistaa toissavuoden voittajan? Minä en muista kuin sen Lordin ja sitten seuraavaksi sen hollantilaisen dingdingedongin ja se taisi olla vuonna 1975.

    Kai ainoa poppoo, joka on euroviisuista tehnyt itselleen uran on ABBA. Ja siitäkin on aikaa kevättä.

    Euroviisujen seuranta on minulla jäänyt yksittäisiin nettiuutisiin, mutta niiden mukaan viime vuoden euroviisuissa Suomen olisi pitänyt voittaa, kun Suomen biisissä kaksi naista pussasi. Ja kun ei voittanut, niin Eurooppa ei vieläkään ollut valmis. Valmis mihin?

    Oliko se hyvä biisi? Se, missä ne naiset pussasi. En minä sitä partanaisen/miehen biisiäkään ole kyllä vielä kuullut.

    Laitetaanpas blogi-isännälle kuunneltavaksi ihan oikea biisi. Rush, ja kappale Limelight:

    https://www.youtube.com/watch?v=ZiRuj2_czzw

    VastaaPoista
  2. Tuohon transulistaan kuuluu kaiketi myös Ukrainan Verka Serduchka? https://www.youtube.com/watch?v=ao1JJWuRhcw

    Mutta itseltäni jäänyt kans euroviisut kattomatta. Ei niissä ole kuin ehkä 1 - 2 biisiä, joita voisi kuunnella ja loput ovatkin sitten itseää toistavaa kauraa.

    VastaaPoista
  3. Euroviisut ovat minulle jääneet melko mysteeriksi. Uskon, että suurimmalle osalle siinä hommassa tärkeimpänä pointtina on se show ja tapahtuma itsessään, ei musiikki. Poikkeuksia toki löytyy, olihan se parin vuoden takainen Pernilla Karlssonin biisi mukava ja kaunis oli nainenkin.

    Haha, asiaa Yrjö. Rush on tämän kivenmurikan kovin trio.

    VastaaPoista
  4. Päivää Ykälle, Lonelle ja Korpille, ja kiitokset kommenteistanne.

    Ykä: Euroviisuthan ovat jenkkien Superbowlin jälkeen maailman katsotuin TV-lähetys, joten fanipohja on kyllä vankka. Toissavuonna taisi voittaa Azerbaidzan jollain tylsällä rakkauslaululla; muistan sen vain siitä, kun ihmettelin, miksi Azerbaidzan saa niin paljon kannatusta, vaikka sillä ei ole juuri kavereita, joilta saisi kiintiöääniä. Abban kaltaista ilmiötä ei tietenkään ole ja tuskin tuleekaan, mutta ovathan monet esiintyjät suuria tähtiä kotimaissaan. Kai tämä kulttuurinvaihdosta käy.

    Se pussausbiisi oli mukavan energinen. Ei ehkä kuitenkaan sellaista materiaalia, jolla pääsisi loppupistelaskussa vasempaan sarakkeeseen. Tuossa: https://www.youtube.com/watch?v=bR3pKGRNexY

    Monilla osallistujilla on pelko, että oma esitys hukkuu massaan, ja siksi ne kehittävät tuollaisia vippaskonsteja lisä-äänten kalasteluun. Sitten, jos ei voitetakaan, ei hyväksytä sitä mahdollisuutta, ettei laulu ollut tarpeeksi hyvä, vaan syytetään vippaskonstia. Eikä tietenkään niin päin, että vippaskonsti olisi ollut huono, vaan että yleisö oli liian junttia tajuamaan vippaskonstin neroutta.

    Tuo Limelight on ihan mukiinmenevä kappale. Proge vaan yleisesti ottaen on vähän pitkäveteistä makuuni. Se johtunee vain siitä, että koska minulla ei ole minkäänlaista musiikillista lahjakkuutta, en osaa arvostaa yksittäisten soittajien teknisiä taitoja, ja viisiminuuttiset introt alkavat äkkiä tympäistä.

    Lone: Verka Serduchkan biisi oli itse asiassa kirjoitukseni ensimmäisessä draftissa, mutta jätin sen pois, koska kyseinen esitys oli sellainen kaikinpuolinen farssi, että transuilu oli siinä vain pienessä sivuosassa. Viisubiiseissä on yllättävän paljon monimuotoisuutta, joten uskoisin, että suurin osa ihmisistä olisi samaa mieltä, että siellä on pari hyvää ja loput eivät miellytä. Erimielisyyttä tulisi tietysti siitä, mitkä ne pari hyvää ovat.

    Korppi: Niinhän näissä aina käy, että itse tapahtuma paisuu ajan mittaan isommaksi kuin sen sisältö. Vähän sama juttu kuin olympialaisissa. Suhtautuminen tapahtumaan ihmisten ja osallistujien keskuudessa vaihtelee myös paljon: joillekin se on pelkkää pelleilyä, jotkut haluavat voittaa hinnalla millä hyvänsä, ja myönnettäköön, että ns. sateenkaariväki on pitkälti pyrkinyt kaappaamaan tapahtumaa omaksi julistuskanavakseen. Sitten on vielä joitain, jotka haluavat vain lähettää kisoihin hyvän biisin.

    VastaaPoista
  5. Korjaus edelliseen: toissavuonna voittikin Ruotsi sillä euforiabiisillään, joka oli niin kamalaa paskaa, että olin tainnut unohtaa asian ihan tarkoituksella.

    VastaaPoista
  6. Kyllähän kiintiötransuesitys on voittanut jo vuonna 1998. Täytyy tosin myöntää, että silloinen biisi oli huomattavasti Itävallan kipaletta parempi, joten ehkä se voitti edes jotenkin omilla ansioillaan. Tuo Itävallan kappale tuskin olisi voittanut ilman partaa, vaikka Conchita ihan kelvollisesti lauloikin.

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Eurovision_laulukilpailu_1998

    Omat suosikkini olivat Kreikka ja Ranska. Yleensä onnistun veikkaamaan kärkikolmikon kohtuullisen hyvin, mutta tänä vuonna meni kyllä aivan metsään. En vieläkään ymmärrä miksi etenkin Ranska jäi finaalissa viimeiseksi. Minusta biisi oli hauska.

    Sanotaan nyt vielä loppuun sekin, että puolalaiset eivät kyllä pysyneet nuotissa pätkän vertaa ja minun mielestäni Ruotsin toissavuoden kipale oli viiteryhmässään varsin hyvä. Makuasioita, sanoi koira kun... :)

    VastaaPoista
  7. ”Monilla osallistujilla on pelko, että oma esitys hukkuu massaan, ja siksi ne kehittävät tuollaisia vippaskonsteja lisä-äänten kalasteluun.”

    Jaa, tuo voi olla kyllä hyvinkin totta. Tuli vaan mieleen, että jos Euroviisut käytäisiinkin vain radiolähetyksenä, saattaisi tapahtumasta tulla noin musiikillisesti huomattavasti mielenkiintoisempi.

    VastaaPoista
  8. Huomenta Ghettomaksajalle ja Ykälle taas, ja kiitos kommenteista.

    Ahaa, tuo Dana International olikin jo ajalta ennen kuin itse seurasin viisuja. Siitä voidaan tietysti väitellä loputtomiin, voiko ihmistä, jolla on lääketieteellisenä ongelmana väärä sukupuoli-identiteetti ja joka on asian leikkauksella korjannut, verrata ihmiseen, joka pyrkii maailmankatsomuksensa pohjalta levittämään ideologiaansa ja häivyttämään sukupuolten rajat kokonaan. En nyt sitten tiedä, kuinka paljon Dana puhui itsestään ja kaltaisistaan viisujen yhteydessä, ja millainen kohu asiasta silloin nousi.

    Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että Itävallan biisi oli hyvin vaikuttava, ja se olisi ollut kärjessä tai ainakin hyvin lähellä sitä toisenlaisellakin esittäjällä. Kyllä se varmaan sai paljon sympatiaääniä homoilta, mutta tällaisessa spekulaatiossa jää aina ottamatta huomioon se varmasti merkittävänkokoinen ihmisryhmä, jonka mielestä biisi oli paras, mutta joka kieltäytyy äänestämästä tuollaista rappion mannekiinia.

    Kreikasta minäkin tykkäsin. Ranska oli ihan hauska, mutta vähän outo. Sellaisissa kokeiluissa pohjille jääminen on aina riskinä. Myönnän toki, että puolan kappale oli paljon miellyttävämpi silmille kuin korville, mutta eipä hiphopissa nuotteihin tavatakaan keskittyä. Voisi sanoa, että omassa viiteryhmässään, puolalaisessa folk-hiphopissa, sekin oli varsin hyvä.

    Voi olla, että radioon siirtyminen auttaisi osallistujia keskittymään jälleen itse musiikkiin, mutta samalla yleisömäärä romahtaisi prosentin murto-osaan. Kuka nykyään enää kuuntelee radiota muuten kuin täyttääkseen hiljaisuutta tai sitten TV:n puutteessa esim. autossa? Mutta eipä minua tämä spektaakkelimaisuus niin häiritse, hauskaa viihdettä se näinkin on.

    VastaaPoista
  9. Kun otit tuon hiphopin esille, niin pakko laittaa tämä varsin kuvaava kuva, joka ei sinänsä euroviisuihin liity mitenkään:

    http://static.fjcdn.com/pictures/The_ee9887_2070578.jpg

    VastaaPoista
  10. Hah! Hyvä kuva. Olikin tarkoituksena tehdä jossain vaiheessa syvällisempi postaus neekerimusiikista, positiiviseen sävyyn toki. Pikku Wayne ei siihen pääse, pahoitteluni hänelle.

    VastaaPoista
  11. Hehei, Lil Wayne. Nyt ollaankin jännän äärellä. Tuosta Ykän linkittämästä kuvasta päästäänkin aasinsiltana tähän videoon:

    http://www.youtube.com/watch?v=pKBSy5WGo3s

    Videolla Lil Wayne ja elektronista musiikkia tuottava Skrillex esittelevät "soolojaan". Yksi parhaita juttuja tuossa on vielä se kuinka innoissaan yleisö näyttää olevan. Erinomainen video havainnollistamaan ilmiötä nimeltään keisarin uudet vaatteet. Tai sitten joukkopsykoosia. Tai molempia.

    Videon lopussa näytetään kontrastiksi muutama oikea soolo.

    Ja mitä neekerimusiikkin noin ylipäätään tulee, löytyy sitä onneksi hyvääkin sellaista.

    VastaaPoista
  12. Iltaa taas Korpillekin ja kiitos kommentista, mutta nyt jumalauta. Paskaakin räppiä pystyn jotenkuten sietämään, mutta Skrillexiin vedän rajan.

    Minulla muuten oli kerran kunnia olla töissä dubstep-keikalla, ja olipahan se näkemisen arvoinen tapaus, yleisö varsinkin. Rastatukkaiset jätkät seisoivat tanssilattialla rintamasuunta esiintyjään päin ja huojuen puolelta toiselle, kädet velttoina, tyhjä katse silmissä ja ekstaattinen virne huulilla. No, ei kai sellaisesta musiikista pystykään nauttimaan pelkän pirtun voimalla.

    Enpä osaa päättää, pidänkö enemmän tuon videon viulu- vai hevisoolosta. Suhtautumiseni heviin vaihtelee hyvinkin suuresti, mutta se täytyy tunnustaa, että kitaraa siellä osataan soittaa.

    VastaaPoista
  13. Sanotaan ettei olekaan huonoo musiikkia (no ehkä jotai poikkeuksia lukuunottamatta..) ihmiset vain tykkää erilaisesta, vähän kuin ruokien kanssa. Itse kyllä kuuntelen sujuvasti kaikkee oopperasta humppaan, millä mielellä nyt sattuu oleen :)
    Hevi-musiikista pidän eniten 60-luvun lopulta 80-luvulle sijoittuvalle ajanjaksolle, Nazarethi, Uriah Heep, Frank Zappa ja kymmeniä ellei satoja muita bändejä..on LP-levyinä joku tuhat, olen kait senverta vanhakantainen jäärä että uusin tallennusmuoto jota olen käyttänyt on cd-levy :), ..

    -jpt-

    VastaaPoista
  14. Iltaa vielä jpt:llekin ja kiitos kommentista.

    Niin, musiikki jos mikä on puhdas makuasia. Aste-eroja toki on siinä mielessä, että joistain musiikkityypeistä tuumaa, että en itse pidä, mutta ymmärrän kyllä, miksi joku muu saattaa pitää, kun taas toisista ei vain tajua, että miksi sitäkin sanotaan musiikiksi.

    Tuohon aikaan tehtiinkin hyvää heviä. Nykymittapuulla tosin se ei enää hevistä menisi, vaan laskettaisiin paremminkin rokiksi. Itsehän käytän nykyään musiikkivarastona Youtubea; tallennusten laatu saattaa vaihdella, mutta sieltä löytää äkkiä melkein kaiken musiikin, mikä löydettävissä on.

    VastaaPoista