Sivistyksen rappio

Eräs Counter-Strike-aseveljeni täytti edellisenä viikonloppuna 30 v. No, itse asiassa hän täytti jo pari viikkoa sitten ja juhli jo silloin, mutta koska en itse päässyt silloin paikalle, piti pitää nyt uudet juhlat, että minäkin pääsen. Vietin siis edellisen viikonlopun sekavissa ja riehakkaissa tunnelmissa Tampereella.

Jännä juttu muuten, kuinka paljon synttäreitä tuossa maaliskuun lopulla oli. Työporukassani melkein puolella oli silloin, ja Facebook muistutteli joka ikinen päivä ainakin yksistä, usein kaksistakin synttäreistä. Facebookissa on ominaisuus, jossa kaikkien kavereiden synttärit saa näkymään taulukossa kuukausittain jaoteltuina, ja vaikka ympäri vuoden löytyy ruuhkaisempia ja hiljaisempia kuukausia, maaliskuussa synttäreitä on kaksi kertaa enemmän kuin missään muussa kuussa.

Kertoo kai jotain tämän kansan juhannusperinteistä.

Mutta asiaan. Kohtaamisen teemakappale oli tämä:



Illan, tai siis iltojen, toimintasuunnitelma oli seuraava:

1. Rullakebab,
2. Kaliaa,
3. Counter-Strikeä,
4. Lisää kaliaa,
5. Karaokebaariin,
6. Lisää kebabia,
7. Lisää Counter-Strikeä,
8. Aamusauna joskus neljältä iltapäivällä.

Karaokessa suunnittelimme laulavamme ainakin tämän:

Aluksi meitä oli neljä: minä, synttärisankari, eräs nuorempi aseveljemme ja iranilainen vaihto-oppilas, jonka synttärisankari tunsi koulustaan.

Iranilainen varustautui iltaan kolmella kaljatölkillä, joista yhden hän säästi seuraavalle päivälle. Tapahtuma taisi olla hänelle muutenkin kulttuurishokkitäyteinen. Ensimmäinen asia, minkä hän oppi, oli että suomalainen huumori on erittäin, öh... penispitoista. Esimerkiksi, käytössämme oli seuraavanlainen pullonavaaja:

Selitin että: "This is very good thing. Look: here is bottle opener, here is can opener, here is knife, here is saw, and the circle in the corner is for measuring the thickness of penis."

Ensimmäisillä kerroilla häntä nauratti kovasti, mutta kun samantasoista huumoria oli melkeinpä joka toisessa lauseessa, häntä taisi pikku hiljaa ruveta hirvittämään, että ovatkohan nuo kristityt ihan oikeasti noin rappeutuneita?

Kuuntelimme taas musiikkia. Joku muisti seuraavan kiinalaisen kappaleen:

Tästä etenimme tutkimaan, miten delfiinit harrastavat itsetyydytystä:



Tuo musiikki on kyllä ihan mahtava ja sopii teemaan. Oli miten oli, mursut pärjäävät ilman päättömiä kalojakin:



Tässä vaiheessa iranilaisvahvistuksemme alkoi jo olla melko järkyttynyt, ja viimeinen niitti tuli, kun aloimme soittaa siveysrappiollista musiikkia, kuten tätä:



Saimme hänet lopulta palaamaan TV:n ääreen, kun laitoimme vastapainoksi soimaan tämän:

Tuo video on myös Pekan Porstuan virallisella suositus- ja soittolistalla, koska Porstuan markkinointipäällikkö Candice esiintyy siinä suuressa roolissa.

Laitetaan nyt varmuuden vuoksi vielä toinenkin naiskauneusvideo. Ei tästä muuten mitään tule.

Sitten lähdettiin etsimään karaokebaaria. Valikoimaa rajoitti se, että kolmas jäsenemme oli vasta parikymppinen, jos sitäkään, mutta onneksi läheltä löytyi pienehkö tarpeisiimme sopiva kuppila. No, Tampereella kaikki on lähellä.

Se onkin muuten jännä, kuinka Helsingissä asuessa käsitykset etäisyyksistä muuttuvat. Aikoinani kun aloitin nykyiset työni ja asuin Otaniemen teekkarikylässä, tapanani oli kävellä aina öisin töiden jälkeen kotiin. Ajattelin, että eihän se paljoa ole, 6-7 kilometriä. Kotiin pääsee jo aamuviideksi. Emännän luokse oli matkaa parikymmentä kilometriä ja junallakin sinne meni matkatessa yli tunti. Sitten huvikseni vertailin etäisyyksiä netin karttapalveluissa, ja huomasin, että työmatkani oli yhtä pitkä kuin Nurmon keskustasta Seinäjoen ABC:lle, jonka näköetäisyydellä asuin ennen etelään muuttoani. Ei olisi nulikkana tullut mieleenkään lähteä tallustamaan Nurmosta kotiin, varsinkaan päivittäisenä rutiinina.

Mutta joo, Sepalus auki ei löytynyt paikan suppealta soittolistalta, joten päädyimme laulamaan tämän ekaluokkalaisesta asti suosikkeihini kuuluneen kappaleen:

Suppeasta soittolistastaan, pienestä koostaan ja lähiöpubiulkoasustaan huolimatta paikka oli yllättävän tasokas, koska sieltä sai Laphroaig-viskiä ja vieläpä harvinaisen halvalla.

Seuraavaksi sitten lauloimme tämän:

Päälläni tietysti oli jussipaita, kuten minulla baariin mennessä yleensä tapana on sääolosuhteiden vaatiessa muuta kuin T-paitaa. Pitäisikin hommata jussi-T-paita, jos sellaisen vain jostain löytäisi. Onhan niitä kaikenlaisia Duudson-fanituotteita ja muita salmiakkikuviopaitoja, mutta sellaisen aidonvärisen löytäminen on hankalampaa.

Paikka meni aikaisin kiinni, joten jouduimme palaamaan tukikohtaan kesken illan. Koska meitä oli neljä ja tietokoneita vain kaksi, jouduimme virittämään toisen koneista televisioon, että vuorotellen toiset saavat pelata ja toiset sitten katsoa räiskintää isolta näytöltä. Aamulla huomasimme, että volyymi oli säädetty 40:een, kun normaali katseluäänenvoimakkuus on n. 15.

Että terveisiä naapureille vaan.

Aamulla iranilaisvahvistus ei enää jaksanut, vaan lähti kotiinsa. Nuorempi aseveljemme sai äkillisen sairauskohtauksen ja joutui myös poistumaan, joten seuraavana iltana oltiin vain kahdestaan. Toisaalta onhan se luonnollista, että taistelun edetessä osaston vahvuus pienenee.

Pääsimme nyt vähän vanhempien ihmisten paikkoihin. Yleisistä luuloista poiketen se ei kuitenkaan tarkoita, että paikka olisi tasokkaampi, vaan vain että se on kalliimpi. Sen lisäksi, että keski-ikäisillä on yleensä enemmän rahaa kuin teineillä, heillä on usein myös jännä tarve esitellä kaikille näköetäisyydellä oleville tuntemattomille, että meikäpoijalla kyllä on millä mällätä jumalauta. Mikäs siinä silloin on hinnoitellessa.

Myönnetään, että musiikki oli parempaa, eikä tarvinnut kuunnella mitään Cheekiä tai JVG:tä. Olihan siellä livebändi, mutta on silti aika raakaa peliä, että rahaa on mennyt jo 18 € ennen kuin pääsee edes tiskille asti. Hyvää musiikkia:

Blackjack-pöytäkin löytyi. Menin siihen 30 €:n alkusijoituksella. Aluksi peli meni vähän pieleen, kun nousin nopeasti noin 70 €:een, mutta kyllä ne onneksi sitten kaikki lopulta hupenivat pois. Tuntuu jotenkin intuitiivisesti luonnonvastaiselta voittaa noista.

Luonnonvastaisuuksista puheen ollen, seuraava baari olikin jännä. Karaokebaari sekin, mutta selvästi isompi ja korkeatasoisempi kuin edellisiltainen. Synttärisankari suositteli sitä, koska oli vähän aikaa sitten laulanut siellä tämän:



Jono oli jo täynnä, joten sinä iltana emme päässeet laulamaan, mutta ei se mitään. Emme me niin suurelle yleisölle olisi uskaltaneetkaan, varsinkaan kun siellä oli oikeasti kovatasoisia laulajia.

Siinä sitten pöytää etsiskellessämme joku ystävällinen herra kommentoi ohi kulkiessaan jompaa kumpaa meistä, että "tosi komee". Pöydästä katselimme tanssilattian meininkiä, ja huomasimme siellä ainakin yhden jätkäparin suutelevan kiihkeästi tanssiessaan. Vähän sivummalla huomasimme kahdestaan istuvia naisia, jotka hius- ja muusta tyylistä päätellen eivät olleet siellä ainakaan miehiä iskemässä. Kun vessan lattialta löytyi käytetty kondomi, totesimme, että ehkä on aika vaihtaa taas baaria.

Ei sillä, että minulla olisi mitään homoja vastaan, mutta olisivat ne edes voineet drinkin tarjota. Olisi kai pitänyt ottaa jussipaita pois ja kuljeskella hihattomassa.

Viimeisestä paikasta ei sitten ole kummempaa raportoitavaa. Paikka oli täynnä, joten jouduimme istumaan röyhkeästi toisten pöytiin. Siinä sitten ystävystyimme joidenkin taiteilijoiden ja neekereiden kanssa, kunnes valojen kirkastuminen kertoi, että oli tullut aika lähteä metsästämään kebabeläimiä.

On hienoa, kuinka paljon ystäviä Tampereen kaduilla saa viikonloppuyönä, kun vain huutaa että "Tappara!" Itsehän en seuraa pesäpalloa lainkaan, mutta on mukavaa huomata ihmisten kotiseuturakkaus.

Ja jännää. Eihän urheilujoukkueilla ole ammattilaistasolla juuri muuta yhteyttä kotikaupunkiinsa kuin stadionin sijainti. Suomessa nyt vielä ehkä on jonkin verran tamperelaispelaajia tamperelaisjoukkueessa, mutta jos ajatellaan vaikka Englannin jalkapalloliigaa, siellä joukkueen omistaa joku saudisheikki ja pelaajat ovat Norsunluurannikolta ja Bosniasta, ja sitten fanit tappelevat verissä päin että kyllä Arsenal on parempi kuin Chelsea koska minä olen syntynyt tällä puolella Thamesia ja sinä sillä puolella.

Kaikkea sitä joutuukin pieni ihminen tässä maailmassa todistamaan.

En edes keksi, mitä musiikkia tähän yhteyteen laittaisin soimaan. Vaihdetaan aihetta. Eilen kävin kylässä erään työkaverini luona, joka on innokas hifi-harrastaja. Hän sitten soitti meille vinyyliltä Finlandia-hymniä, kunnes naapuri tuli valittamaan, että viiden tunnin päästä on herätys, nyt jumalauta jotain rajaa tuolle kansallistunteen nostatukselle.

Oi, nouse, Suomi, nosta korkealle,

Pääs' seppelöimä suurten muistojen.

Oi, nouse, Suomi, näytit maailmalle,

Sa että karkoitit orjuuden,

Ja ettet taipunut sa sorron alle,

On aamus' alkanut, synnyinmaa.

Olimme yhtä mieltä siitä, että tuon pitäisi olla Suomen kansallishymni.