maanantai 11. huhtikuuta 2016

Sivistyksen rappio

Eräs Counter-Strike-aseveljeni täytti edellisenä viikonloppuna 30 v. No, itse asiassa hän täytti jo pari viikkoa sitten ja juhli jo silloin, mutta koska en itse päässyt silloin paikalle, piti pitää nyt uudet juhlat, että minäkin pääsen. Vietin siis edellisen viikonlopun sekavissa ja riehakkaissa tunnelmissa Tampereella.

Jännä juttu muuten, kuinka paljon synttäreitä tuossa maaliskuun lopulla oli. Työporukassani melkein puolella oli silloin, ja Facebook muistutteli joka ikinen päivä ainakin yksistä, usein kaksistakin synttäreistä. Facebookissa on ominaisuus, jossa kaikkien kavereiden synttärit saa näkymään taulukossa kuukausittain jaoteltuina, ja vaikka ympäri vuoden löytyy ruuhkaisempia ja hiljaisempia kuukausia, maaliskuussa synttäreitä on kaksi kertaa enemmän kuin missään muussa kuussa.

Kertoo kai jotain tämän kansan juhannusperinteistä.

Mutta asiaan. Kohtaamisen teemakappale oli tämä:



Illan, tai siis iltojen, toimintasuunnitelma oli seuraava:

1. Rullakebab,
2. Kaliaa,
3. Counter-Strikeä,
4. Lisää kaliaa,
5. Karaokebaariin,
6. Lisää kebabia,
7. Lisää Counter-Strikeä,
8. Aamusauna joskus neljältä iltapäivällä.

Karaokessa suunnittelimme laulavamme ainakin tämän:


Aluksi meitä oli neljä: minä, synttärisankari, eräs nuorempi aseveljemme ja iranilainen vaihto-oppilas, jonka synttärisankari tunsi koulustaan.

Iranilainen varustautui iltaan kolmella kaljatölkillä, joista yhden hän säästi seuraavalle päivälle. Tapahtuma taisi olla hänelle muutenkin kulttuurishokkitäyteinen. Ensimmäinen asia, minkä hän oppi, oli että suomalainen huumori on erittäin, öh... penispitoista. Esimerkiksi, käytössämme oli seuraavanlainen pullonavaaja:


Selitin että: "This is very good thing. Look: here is bottle opener, here is can opener, here is knife, here is saw, and the circle in the corner is for measuring the thickness of penis."

Ensimmäisillä kerroilla häntä nauratti kovasti, mutta kun samantasoista huumoria oli melkeinpä joka toisessa lauseessa, häntä taisi pikku hiljaa ruveta hirvittämään, että ovatkohan nuo kristityt ihan oikeasti noin rappeutuneita?

Kuuntelimme taas musiikkia. Joku muisti seuraavan kiinalaisen kappaleen:


Tästä etenimme tutkimaan, miten delfiinit harrastavat itsetyydytystä:



Tuo musiikki on kyllä ihan mahtava ja sopii teemaan. Oli miten oli, mursut pärjäävät ilman päättömiä kalojakin:



Tässä vaiheessa iranilaisvahvistuksemme alkoi jo olla melko järkyttynyt, ja viimeinen niitti tuli, kun aloimme soittaa siveysrappiollista musiikkia, kuten tätä:



Saimme hänet lopulta palaamaan TV:n ääreen, kun laitoimme vastapainoksi soimaan tämän:


Tuo video on myös Pekan Porstuan virallisella suositus- ja soittolistalla, koska Porstuan markkinointipäällikkö Candice esiintyy siinä suuressa roolissa.

Laitetaan nyt varmuuden vuoksi vielä toinenkin naiskauneusvideo. Ei tästä muuten mitään tule.


Sitten lähdettiin etsimään karaokebaaria. Valikoimaa rajoitti se, että kolmas jäsenemme oli vasta parikymppinen, jos sitäkään, mutta onneksi läheltä löytyi pienehkö tarpeisiimme sopiva kuppila. No, Tampereella kaikki on lähellä.

Se onkin muuten jännä, kuinka Helsingissä asuessa käsitykset etäisyyksistä muuttuvat. Aikoinani kun aloitin nykyiset työni ja asuin Otaniemen teekkarikylässä, tapanani oli kävellä aina öisin töiden jälkeen kotiin. Ajattelin, että eihän se paljoa ole, 6-7 kilometriä. Kotiin pääsee jo aamuviideksi. Emännän luokse oli matkaa parikymmentä kilometriä ja junallakin sinne meni matkatessa yli tunti. Sitten huvikseni vertailin etäisyyksiä netin karttapalveluissa, ja huomasin, että työmatkani oli yhtä pitkä kuin Nurmon keskustasta Seinäjoen ABC:lle, jonka näköetäisyydellä asuin ennen etelään muuttoani. Ei olisi nulikkana tullut mieleenkään lähteä tallustamaan Nurmosta kotiin, varsinkaan päivittäisenä rutiinina.

Mutta joo, Sepalus auki ei löytynyt paikan suppealta soittolistalta, joten päädyimme laulamaan tämän ekaluokkalaisesta asti suosikkeihini kuuluneen kappaleen:


Suppeasta soittolistastaan, pienestä koostaan ja lähiöpubiulkoasustaan huolimatta paikka oli yllättävän tasokas, koska sieltä sai Laphroaig-viskiä ja vieläpä harvinaisen halvalla.

Seuraavaksi sitten lauloimme tämän:


Päälläni tietysti oli jussipaita, kuten minulla baariin mennessä yleensä tapana on sääolosuhteiden vaatiessa muuta kuin T-paitaa. Pitäisikin hommata jussi-T-paita, jos sellaisen vain jostain löytäisi. Onhan niitä kaikenlaisia Duudson-fanituotteita ja muita salmiakkikuviopaitoja, mutta sellaisen aidonvärisen löytäminen on hankalampaa.

Paikka meni aikaisin kiinni, joten jouduimme palaamaan tukikohtaan kesken illan. Koska meitä oli neljä ja tietokoneita vain kaksi, jouduimme virittämään toisen koneista televisioon, että vuorotellen toiset saavat pelata ja toiset sitten katsoa räiskintää isolta näytöltä. Aamulla huomasimme, että volyymi oli säädetty 40:een, kun normaali katseluäänenvoimakkuus on n. 15.

Että terveisiä naapureille vaan.

Aamulla iranilaisvahvistus ei enää jaksanut, vaan lähti kotiinsa. Nuorempi aseveljemme sai äkillisen sairauskohtauksen ja joutui myös poistumaan, joten seuraavana iltana oltiin vain kahdestaan. Toisaalta onhan se luonnollista, että taistelun edetessä osaston vahvuus pienenee.

Pääsimme nyt vähän vanhempien ihmisten paikkoihin. Yleisistä luuloista poiketen se ei kuitenkaan tarkoita, että paikka olisi tasokkaampi, vaan vain että se on kalliimpi. Sen lisäksi, että keski-ikäisillä on yleensä enemmän rahaa kuin teineillä, heillä on usein myös jännä tarve esitellä kaikille näköetäisyydellä oleville tuntemattomille, että meikäpoijalla kyllä on millä mällätä jumalauta. Mikäs siinä silloin on hinnoitellessa.

Myönnetään, että musiikki oli parempaa, eikä tarvinnut kuunnella mitään Cheekiä tai JVG:tä. Olihan siellä livebändi, mutta on silti aika raakaa peliä, että rahaa on mennyt jo 18 € ennen kuin pääsee edes tiskille asti. Hyvää musiikkia:


Blackjack-pöytäkin löytyi. Menin siihen 30 €:n alkusijoituksella. Aluksi peli meni vähän pieleen, kun nousin nopeasti noin 70 €:een, mutta kyllä ne onneksi sitten kaikki lopulta hupenivat pois. Tuntuu jotenkin intuitiivisesti luonnonvastaiselta voittaa noista.

Luonnonvastaisuuksista puheen ollen, seuraava baari olikin jännä. Karaokebaari sekin, mutta selvästi isompi ja korkeatasoisempi kuin edellisiltainen. Synttärisankari suositteli sitä, koska oli vähän aikaa sitten laulanut siellä tämän:



Jono oli jo täynnä, joten sinä iltana emme päässeet laulamaan, mutta ei se mitään. Emme me niin suurelle yleisölle olisi uskaltaneetkaan, varsinkaan kun siellä oli oikeasti kovatasoisia laulajia.

Siinä sitten pöytää etsiskellessämme joku ystävällinen herra kommentoi ohi kulkiessaan jompaa kumpaa meistä, että "tosi komee". Pöydästä katselimme tanssilattian meininkiä, ja huomasimme siellä ainakin yhden jätkäparin suutelevan kiihkeästi tanssiessaan. Vähän sivummalla huomasimme kahdestaan istuvia naisia, jotka hius- ja muusta tyylistä päätellen eivät olleet siellä ainakaan miehiä iskemässä. Kun vessan lattialta löytyi käytetty kondomi, totesimme, että ehkä on aika vaihtaa taas baaria.

Ei sillä, että minulla olisi mitään homoja vastaan, mutta olisivat ne edes voineet drinkin tarjota. Olisi kai pitänyt ottaa jussipaita pois ja kuljeskella hihattomassa.

Viimeisestä paikasta ei sitten ole kummempaa raportoitavaa. Paikka oli täynnä, joten jouduimme istumaan röyhkeästi toisten pöytiin. Siinä sitten ystävystyimme joidenkin taiteilijoiden ja neekereiden kanssa, kunnes valojen kirkastuminen kertoi, että oli tullut aika lähteä metsästämään kebabeläimiä.


On hienoa, kuinka paljon ystäviä Tampereen kaduilla saa viikonloppuyönä, kun vain huutaa että "Tappara!" Itsehän en seuraa pesäpalloa lainkaan, mutta on mukavaa huomata ihmisten kotiseuturakkaus.

Ja jännää. Eihän urheilujoukkueilla ole ammattilaistasolla juuri muuta yhteyttä kotikaupunkiinsa kuin stadionin sijainti. Suomessa nyt vielä ehkä on jonkin verran tamperelaispelaajia tamperelaisjoukkueessa, mutta jos ajatellaan vaikka Englannin jalkapalloliigaa, siellä joukkueen omistaa joku saudisheikki ja pelaajat ovat Norsunluurannikolta ja Bosniasta, ja sitten fanit tappelevat verissä päin että kyllä Arsenal on parempi kuin Chelsea koska minä olen syntynyt tällä puolella Thamesia ja sinä sillä puolella.

Kaikkea sitä joutuukin pieni ihminen tässä maailmassa todistamaan.

En edes keksi, mitä musiikkia tähän yhteyteen laittaisin soimaan. Vaihdetaan aihetta. Eilen kävin kylässä erään työkaverini luona, joka on innokas hifi-harrastaja. Hän sitten soitti meille vinyyliltä Finlandia-hymniä, kunnes naapuri tuli valittamaan, että viiden tunnin päästä on herätys, nyt jumalauta jotain rajaa tuolle kansallistunteen nostatukselle.


Oi, nouse, Suomi, nosta korkealle,
Pääs' seppelöimä suurten muistojen.
Oi, nouse, Suomi, näytit maailmalle,
Sa että karkoitit orjuuden,
Ja ettet taipunut sa sorron alle,
On aamus' alkanut, synnyinmaa.

Olimme yhtä mieltä siitä, että tuon pitäisi olla Suomen kansallishymni.

12 kommenttia:

  1. "Aamulla iranilaisvahvistus ei enää jaksanut, vaan lähti kotiinsa. Nuorempi aseveljemme sai äkillisen sairauskohtauksen ja joutui myös poistumaan, joten seuraavana iltana oltiin vain kahdestaan."

    Rankka ilta.

    VastaaPoista
  2. Siinä on kyllä kanssa tultu koluttua niin monta baaria läpi, ettei meikäläinen jaksaisi. Odotin melkein, että tarinan olisi kruunannut putkareissu, mutta tämä homma hoidettiinkin melkein sivistyneeseen malliin, onnittelut.

    Bearforce, mitäs karvadiskoa tää on? Soi varmaan siinä baarissa, jossa saitte ystävälliseltä herralta palautetta.

    VastaaPoista
  3. Iltaa, Korppi, ja kiitos kommenteista.

    Illat eivät ole rankkoja, seuraavat aamut ovat. Mutta joo, meillä tapaa olla hardcore meininki.

    Putkaan en olekaan koskaan joutunut. Itse asiassa Suomessa joutuu tosissaan yrittämään, että pääsee putkaan. Vain idiootit tekevät rikoksia ja järjestyshäiriöitä, eikä minulla ole koskaan ollut tapana sammua hankeenkaan. Oikeastaan ainoa realistinen putkaanjoutumisriski minulle olisi joutua tappeluun.

    Kuitenkin, toisin kuin jotkut kansallisvastaiset tahot kovasti yrittävät toitottaa, suomalaiset ovat kenties maailman rauhallisinta, ystävällisintä ja väkivaltavastaisinta kansaa. No, onhan niitä tapauksia päivittäin ja poliisilla riittää tekemistä, mutta kun sen suhteuttaa siihen valtavaan ihmismäärään, joka viikonloppuyönä on liikkeellä, on se oikeasti yllättävän vähäistä. Se minun pari kuukautta sitten vastaanottamani iskukaan ei mennyt kantasuomalaisten, vaan mustalaisten tilille.

    Bear Force One on klassikko, joskaan sitä ei baareissa soiteta. Olisi kyllä kova vetää tuo karaokessa koreografioineen kaikkineen, mutta siihen tarvittaisiinkin sitten enemmän treeniä ja koko porukka.

    VastaaPoista
  4. Hardcore työ, harcore-huvit.

    Itse olen ollut vähällä päätyä putkaan. Omaan huonon viinapään ja vedin kerran aivan liikaa kossua, minkä seurauksena kilometrin kävelymatka venähti kaksituntiseksi yrittäessäni karata jokaisen ohikulkijan kimppuun ja vastaantulevan naisen rintoihin. Oli onneksi riski ja vartijakoulutuksen saanut kaverini pitämässä minut kurissa. Kuulemma ojan pohjalla rääkyessäni ja laseja etsiessäni kaverini harkitsi hetken aikaa poliisien soittamista paikalle. Mutta hän sai kun saikin minut kuljetettua autoonsa. Kahden kilometrin automatkan aikana pysähdyimme kaksi kertaa, että saisin oksentaa. Kotona oksensin sänkyyni. Kännissä olen apina.

    Mutta putkareissu, se on suomalaista!

    VastaaPoista
  5. Päivää taas, ja kiitos kommentista.

    Hyvä, että sinulla oli kaveri mukana. Tappelujen aloittaminen tuntemattomien kanssa on vaarallinen harrastus. No, eihän riidanhaasto koskaan järkevää ole, mutta tuntemattomien kanssa se on erityisen vaarallista. Ihmisen väkivaltapotentiaalia kun ei voi mitata ulkoisesti esim. hauiksen ympärysmitan perusteella, vaan se on täysin päänsisäinen asia.

    Tuokin on muuten huomattu juttu, kuinka suomalaiset poikkeavat muista kansoista siinä, millä tavalla he auttavat kaveriaan tappeluissa. Monen muun kansan edustajien mielestä kaverin auttaminen on sitä, että käydään porukalla vastapuolen kimppuun, täysin piittaamatta riidan syystä tai siitä, kumpi sen oli aloittanut. Suomalaisten mielestä taas kaveria autetaan parhaiten kiskomalla se pois tappelusta, tarvittaessa hyvinkin kovakouraisesti. Pitäisikin joskus kirjoittaa siitä.

    VastaaPoista
  6. Taas tuli levyraatikamaa.

    Itse haluaisin ehdottomasti sellaisen paidan, jonka etupuolella näkyisivät niin Päivi Räsäsen kuin Jussi Halla-ahon naamat (yksi naama kullakin).

    Hyvin monta vuotta sitten eräs hyvä kaverini oli kutsunut minut käymään. Hänen vaimonsa oli lähtenyt varmuuden vuoksi pois. Ostimme vinon pinon erilaisia hyviä ja laadukkaita oluita. Kaverini maksoi ne. Sitten nautittiin oluita sekä isoa kokoelmaa miehen erilaisia ihan hyviä viskejä. Ja lopuksi syötiin jotain arabimoskaa, joka oli oikeasti ihan hyvää...

    Lisäksi minullakin on jännä tarve esitellä kaikille näköetäisyydellä oleville, että meikäpoijalla kyllä on millä mällätä, vaikka tuolloin en mitään maksanutkaan.

    Lopuksi ilmaisen, että pienenä opettelin soittamaan viululla Finlandia-hymnin.

    Ja vielä enemmän lopuksi kerron, että vähän nuorempana minulla oli IT-alan asiakaskäynti. Asiakas tarjosi minulle työn yhteydessä hieman alkoholia. Otin ennen poislähtöäni sen verran ison hörpyn, etten meinannut enää päästä kotiini.

    VastaaPoista
  7. "Suomalaisten mielestä taas kaveria autetaan parhaiten kiskomalla se pois tappelusta, tarvittaessa hyvinkin kovakouraisesti. Pitäisikin joskus kirjoittaa siitä."

    Kaverilla oli ihan pitävä lukko-ote jo ihan siksikin, että pysyisin pystyssä. En olisi 176-senttisenä, hintelänä ja tukkihumalassa ollutkaan vaarallinen kuin itselleni. Kaverini ansiosta säästyin pelkällä asfaltti-ihottumalla.

    VastaaPoista
  8. Huomenta, Tom ja taas Korppi, ja kiitos kommenteistanne.

    Halla-ahopaita samalla graafisella tyylillä kuin Che Guevara -paidat ovat, olisi kyllä mahtava. Tai Räsäspaita.

    Olisin kovasti tekstissä mainostanut erästä kebabpaikkaa, jossa toisen illan päätteeksi kävimme. Kaveri sanoi, että siellä on Tampereen parhaat kebabit, ja vaikka en Tampereen kebabtarjontaa tunnekaan niin hyvin, että osaisin verrata, en yhtään epäile. Niin hyvää se oli. En vain voi mainostaa, koska en harmikseni muista paikan nimeä.

    Finlandia-hymni viululla? Hienoa. Tosin se on sen verran jykevä biisi, että ehkä jokin suurempi jousisoitin sopisi paremmin. Ei sillä, että minä musiikista mitään ymmärtäisin. Voisi muuten olla aika yllättävä veto unohtaa nuo orkesterijutut ja valita kansallishymniksi jotain ihan rehellistä haitarimusiikkia. Säkkijärven polkka vaikka.

    Korppi, sehän siinä onkin, että jos haastaa riitaa, silloin on vaarallinen lähinnä itselleen, koosta riippumatta. Vaikka tappelun voittaisikin, oma nenä on verisempi kuin mitä se olisi, jos tappeluun ei oltaisi ryhdyttykään.

    Kai käyt salilla tai ainakin riuhdot puntteja kotona? Olin minäkin hintelä sinun iässäsi, eikä minustakaan koskaan isoa tule, mutta kun käsivarret ovat kaulaa paksummat, kyllä se kummasti vaikuttaa ihmisten suhtautumiseen.

    VastaaPoista
  9. Ei tule puntteja riuhdottua. Urheilupuolella olen aina keskittynyt enemmän kestävyyspuoleen, lihastreenin jäädessä simppeliksi. Viime aikoina olen tosin laiminlyönyt liikuntaa kaikin puolin, pitäisi skarpata.

    Moni kaveri kyllä käy salilla ja parista on tullut kunnon bodareita. Juuri tämä nahkani pelastanut tyyppi on niitä innokkaimpia ja on minua vuoden päivät koettanut yllyttää käymään salilla. Ehkäpä sitä voisi harkita ainakin puntteja himaan riuhdottavaksi. Varsinaista bodausta en jaksaisi siitäkään syystä, etten kestäisi syödä sellaisia määriä mitä se homma edellyttää.

    VastaaPoista
  10. Vähän samaa vikaa täällä, ei vaan jaksa syödä monta kertaa päivässä. Siksipä onkin keksitty proteiini- ja massanlisäysjuomat. Niillä saa tarvittavat kalorit ja proteiinigrammat ihan huomaamattaan. Fitnesstukusta saa tilattua suhteellisen halvalla ja valikoima on hyvä.

    Ja tosiaan se, että puntit ovat kotona sen sijaan että pitäisi salille asti lähteä, laskee kynnystä treenaamiselle huomattavasti. Olikohan se niin, että kolme viikkoa kun jaksaa noudattaa uutta elämäntapaa, sitten se jää uudeksi rutiiniksi ja treenaamatta jättäminen on henkisesti vaikeampaa kuin treenaaminen.

    Itse pitäisi treenata enemmän kestävyyttä. Ei vaan jaksa, kun se hölkkääminen tai pyöränveivaus on niin kuolettavan tylsää.

    VastaaPoista
  11. Heh heh. Lapsilla lasten leikit. Niinkuin nyt videopelit.
    Sitä en ymmärrä miten pääsitte sisään aikuisten kapakkaan?

    -KKi-

    VastaaPoista
  12. Iltaa, KKi, ja kiitos kommentista.

    Mitäs kummallista tuossa nyt on? Onhan niitä kaikenlaisia muitakin. Jalkapalloilijoita, jääkiekkoilijoita, formulakuskeja, pikajuoksijoita ja vaikka mitä. Lasten leikkeihin hekin aikansa käyttävät, ja silti heille viinaa myydään. Tienaavatpa jotkut sillä jopa melko hyvän elannon.

    VastaaPoista