Huonoja syitä olla hankkimatta lapsia

Edellisessä kirjoituksessani käsittelin uusinta Porstuassa istuskelijaa ja tulin sitten ohimennen listanneeksi sekalaisia kohtaamiani syitä, miksi jotkut päättävät olla tekemättä lapsia. Tein havainnon, että jostain syystä lapsettomuuden ideologisista syistä valitsevat henkilöt edustavat käytännössä aina jotain vihervasemmistolaisuuden nurkkaa, kun taas konservatiivisemmat tyypit tapaavat aina haluta ainakin pari lasta "sitten joskus", tai ainakin lapsettomuutta perustellaan ihan rehellisellä lapsi-inholla, eikä millään maailmantuskalla.

En tiedä, miksi. No, tietysti kansallismieliset haluavat kasvattaa omasta kansastaan mahdollisimman ison ja vahvan, mutta olisi kai periaatteessa mahdollista vastustaa lastentekoa siksi, että olisi vähemmän maksajia pakolaisten sosiaalituille, tai vaikka protestina EU:n liittovaltiokehitykselle.  Eipä tuollaista silti kuulu.

Mutta joo, tuli tässä vaan mieleen, että koska monet listaamiini syihin ihan oikeasti vetoavat, minun ehkä kannattaisi selittää, miksi ne ovat huonoja syitä, ettei tämä touhu mene ihan pelkäksi lällättelyksi. Huomautan tässä välissä, että tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole yrittää taivutella ketään tekemään lapsia. Eihän muiden lapsiluku minulle kuulu, ja muutenkin listan syitä käyttävät lähinnä ihmiset, joiden en toivoisi lisääntyvän. Kunhan nyt vain haluan korjata virheellistä logiikkaa, kun sellaista kohtaan. Asiaan:

1. "Maailma on niin kamala paikka, ettei ole oikein tehdä tänne lisää ihmisiä kärsimään."

Ihminen on luonteeltaan sellainen, ettei ole koskaan mihinkään tyytyväinen. Tavallaan tämä on hyvä juttu, koska jos näin ei olisi, istuisimme vieläkin puissa heittelemässä toisiamme ulosteilla. Toisaalta tämän takia maailma näyttäytyy aina kurjana paikkana, mutta toisaalta myös sen ansiosta kurjuuden laatu vaihtelee.

Muinaisina aikoina maailma oli kurja, koska jos nilkka taittui tai jostain muusta syystä ei pystynyt juoksemaan antilooppia kiinni, kuoli nälkään.
Sitten keksittiin sivistys, mutta maailma oli edelleen kurja, koska saattoi joutua rakentamaan pyramideja jumalkuninkaan käskystä, kunnes kuoli ylirasitukseen.
Ajanlaskun alun aikoihin sai olla hallitsijoiden taholta melko rauhassa, mutta elo oli kurjaa, sillä edelleen piti itse hankkia ruokansa, eikä koskaan tiennyt, koska joku barbaarilauma tulee sen ryöstämään.
Keskiajalla vasta kurjaa olikin, kun kansa määriteltiin lähinnä vallanpitäjien irtaimistoksi, ja sitä sitten kohdeltiin sen mukaisesti, eikä niistä barbaarilaumoistakaan vielä oltu päästy eroon. Ja jos erehtyi olemaan eri mieltä vallanpitäjien kanssa, silloin poltettiin roviolla, sidottiin kärrynpyörään ja hakattiin raajat hajalle rautakangella, tai tungettiin puhelinpylväs perseeseen sielunpuhdistuksen nimissä.
Keskiajan jälkeen oli kurjaa, kun joutui olemaan töissä hiilikaivoksessa sata tuntia viikossa. Tai no, eihän enää kukaan pakottanut niin kuin ennen vanhaan, mutta jos ei töitä tehnyt, ei sitten tarvinnut syödäkään. Eivätkä siinä auttaneet mitkään selitykset, kuten "töitä ei ole," "olen 80-vuotias," tai "minulla ei ole käsiä, kun ne jäivät koneen väliin." Henkilökohtainen voivoi, liukuhihnalle vaan tai kerjuulle.
1900-luvun alkupuolella alettiin jo lähestyä tasoa, jota voisi kutsua aineelliseksi mukavuudeksi, mutta elämästä teki kurjan se, että se saattoi äkisti päättyä fosforipommituksiin tai kuolemanpartion visiittiin.

Nyky-Suomessa kurjuutta on lähinnä se, että raha ei riitä asumisen ja ruoan jälkeen harrastuksiin ja ulkomaanmatkoihin, kännykkä on Huawei eikä iPhone, ja joku sanoo ilkeästi sosiaalisessa mediassa.

"Hei, mennään kolauttamaan nuo sarvikuonot hengiltä, niin saadaan syötyä tällä viikolla."
"En mä, sanoin jo pomolle, että pidän palkallista vapaata, kun on kertynyt niin paljon plussatunteja. Ei siinä muukaan auttanut, kun ei se natsi suostunut antamaan saikkua krapulaan. Kyllä nyt sen verran luulisi pomon tajuavan, ettei järkkäisi firman bileitä arkena. Mutta tuo vaan mullekin, ja sisäfilettä tällä kertaa, eikä taas vaan jotain jämäpaloja."

Tietysti rehellisyyden nimissä eihän se, että ennen on ollut vielä kurjempaa, tarkoita, ettei nyt olisi kurjaa jollain mittarilla tarkasteltuna. Mitä kukakin sitten pitää sietämättömänä kurjuutena. Silti pidän outona, jos jonkun mielestä nykymeno on täysin ihmisarvolle kelpaamatonta.

Toisaalta asiaa voi lähestyä siltäkin kannalta, että maailma on inhottava suurimmaksi osaksi sen takia, koska ihmiset ovat inhottavia. Siinä tapauksessa ainoa tapa, millä asiaan voisi yrittää vaikuttaa, on tehdä lisää ihmisiä, jotka sitten kasvattaa mukaviksi.

2. "Jos kaikki kuluttaisivat luonnonvaroja samaa tahtia kuin suomalaiset, tarvitsisimme kolme maapalloa."

Joo, mutta eihän tässä ole ongelma se, että suomalaiset kuluttavat liikaa, vaan se, että kehitysmaalaiset lisääntyvät liikaa. Vaikka suomalaiset lopettaisivat lisääntymisensä kokonaan, ei siitä silti säästyisi muulle maailmalle resursseja jaettavaksi mitenkään merkittävästi.

Tämä, kuten tuo ykkönenkin, on itse asiassa hyvä argumentti kehitysmaalaisten lapsiluvun rajoittamisen puolesta, mutta ei sillä Suomen kannalta mitään merkitystä ole.

3. "Liikakansoittuminen on tulevaisuuden pahin uhka ihmiskunnalle."

Tämä argumentti onkin tiiviissä yhteydessä edelliseen. Nyt vain pitää ymmärtää, että toisin kuin usein luullaan, liikakansoittuminen ei ole globaali vaan paikallinen ongelma. Länsimaissa yleisesti ja Suomessa erityisesti ei ole liikakansoitusta. Tämän voi todeta siitä, että kaikille riittää yllin kyllin sähköä, puhdasta vettä, ruokaa, jätehuoltokapasiteettia, asuntoja sekä mukavan elämäntyylin mahdollistavia tavaroita.

(Tietysti täälläkin on niitäkin, jotka eivät noista pääse osallisiksi, mutta siinä on kyse yksilötason maksukyvyn puutteesta, eikä niinkään siitä, että rahaa olisi, muttei ostettavaa.)

Liikakansoituksessa ei ole kyse siitä, että jokin tietty miljardiluku ylittyy, vaan siitä, että ympäristön kantokyky ylittyy. Länsimaat ovat onnistuneet sovittamaan väestönkasvunsa ja hyvinvoinnin tuotantokapasiteettinsa yhteen niin, että käytännössä kaikkien perustarpeet tulevat tyydytetyiksi. Monissa muissa maissa tässä ei olla onnistuttu. Syitä siihen en nyt ala pohtia, mutta joka tapauksessa tilanne on se, että siellä lapsiluvun rajoittamiselle on hyvin painavat perusteet, mutta Suomessa ne eivät päde, eikä lastenteon lopettaminen Suomessa auta heidän ongelmassaan millään tavalla.

"Panssarivaunu...? Ee-ei, tämä on meidän uusi traktori! Vääntöä piisaa niin, ettei varmasti jää hiekkaan sutimaan. Ja tällä kylvöputkella kun jysäyttää siemenperunat peltoon, niin syksyllä ei yksikään pottu mahdu halkaisematta kellarin ovesta sisään. Koskas muuten se seuraava kehitysapuerä tulikaan?"

4. "Maahanmuutto on paljon tehokkaampi ja taloudellisempi tapa ylläpitää riittävää väkilukua."

Tämän argumentin käyttäjät ovat mielestään oikein fiksuja, kun ovat osanneet ratkaista kaksi polttavaa ongelmaa kerralla. Liikakansoittuminen helpottaa, kun siirretään kehitysmaiden liikaväestöä tänne, missä on tilaa, ja samalla Suomen talous lähtee nousuun väkiluvun kasvaessa.

Samalla tätä markkinoidaan kansallismielisille siten, että suomalainen kulttuuri vahvistuu, kun se saa lisää edustajia ja kielikin lisää puhujia ulkomailta. Tähän voisi huomauttaa, että kulttuurin asema itse asiassa heikkenee ja olemassaolo vaarantuu, kun se saa esiintymisalueelleen kilpailijoita, mutta koska argumentin esittäjiä ei yleensä voisi suomalaisen kulttuurin tulevaisuus vähempää kiinnostaa, jätetään huomauttamatta.

Mutta joo, tuossa väitteessä voisi olla järkeä, jos tarkoitus olisi houkutella muuttajia muista korkealle kehittyneistä teollisuusmaista, joiden asukkaiden koulutustaso ja yhteiskunnalliset näkemykset suunnilleen vastaavat suomalaisia. Väkiluvun jatkuva kasvuhan on oleellista vain talouskasvun kannalta, jos sellaista pitää tärkeänä. Jos taas maahanmuutto koostuu suurelta osin kehitysmaalaisista, missä tarkoituksessa argumenttia yleensä käytetään, käy niin, ettei heidän koulutustaustallaan löydä täältä mitään järkevää tekemistä, jolloin heistä suhteettoman suuri osa joutuu valtion elätettäväksi ja siten vain heikentää taloutta entisestään.

Kehitysmaalaisten uudelleensijoittaminen harvemmin asuttuihin maihin on myös sama juttu kuin se kuuluisa housuihin kuseminen pakkasella. Kyllähän se hetkeksi helpottaa, mutta ellei kehitysmaiden väestönkasvuun puututa, sama ongelma on edessä uudestaan seuraavan sukupolven kanssa, ja silloin uudelleensijoituspaikatkin alkavat käydä vähiin.

5. "En suostu lisääntymiselläni tukemaan valtiota, jossa on ydinvoimaloita / aseteollisuutta / turkistarhoja / tuloeroja / yhtään mitään, mistä en tykkää."

Meillä oli lukiossa 90-luvun lopulla opettaja, joka oli mukana kampanjassa, jossa sitouduttiin olemaan tekemättä lapsia niin kauan, kuin Suomi käyttää ydinvoimaa. Äkkiä tuo periaate väistyi, kun hän löysi miehen, mutta eipä siitä sen enempää. Itse kannatan ydinvoimaa, koska se on puhdasta ja tehokasta, eikä se ole vaarallistakaan, ellei puikkoihin päästetä suorastaan neuvostoliittolaistason soheltajia.

Oli miten oli, oletetaan, että asia otetaan kansanäänestykseen, tai muuten vaan on esillä vaaleissa. Oletetaan, että minä väittelen asiasta ydinvoiman vastustajan kanssa. Juuri nyt äänemme menevät tasan, koska minä olen yksin yhtä vastustajaa vastaan.

Oletetaan, että teen kaksi lasta, mikä taitaa olla nykyään aika keskiarvoinen perhekoko. Vastustaja ei tee yhtään. Oletetaan, että pystyn perustelemaan kantani lapsilleni paremmin kuin argumentilla "turpa kiinni ja tottele," jolloin he omaksuvat minun näkemykseni.

30 vuoden päästä meitä ydinvoiman puolesta äänestäjiä on siis kolme, kun taas vastustaja on edelleen yksin.

60 vuoden päästä sekä minä että vastustaja olemme kuolleita ja kuopattuja. Jos oletetaan, että lapsenikin tekevät kaksi lasta, silloin äänet ydinvoiman puolesta menevät 6-0. Siinä voi sitten jokainen miettiä, millaista energiapolitiikkaa tuollaisessa maassa harjoitetaan.

Onhan tuossa paljon oletuksia. Voihan se olla, että jollain pojalla ei ole polvi parantunut, jolloin äänet menevätkin 5-1 tai jopa 4-2. Periaate kuitenkin pätee.

6. "Valkoihoiset ovat perseestä ja joutavatkin kuolla sukupuuttoon."

Niin, valkoisethan yhdessä historian vaiheessa valtasivat ja alistivat melkein koko planeetan, mikä kieltämättä oli melko kusipäinen veto. On hyvä muistaa historia ja ottaa siitä opiksi, mutta sitten meillä on nämä idiootit:

On vähän eri asia muistaa historian vääryydet kuin ottaa henkilökohtaista vastuuta asioista, jotka tehtiin kauan ennen omaa syntymää.

Yksien ihmisten syyttäminen toisten tekemistä vääryyksistä pelkän ihonvärin perusteella on rasismia. Suomalaisten syyttäminen brittien, ranskalaisten ja espanjalaisten tekemistä vääryyksistä on sen lisäksi aivan sanoinkuvaamattoman aivokuollutta, koska siirtomaa-aikana Suomikin oli siirtomaa ja siten pystyi vaikuttamaan kolonialismiin tasan yhtä vähän kuin Afrikan ja Amerikan alkuperäisväestöt.

7. "En ole täydellinen ihminen, joten geenini eivät ansaitse jatkaa eteenpäin."

Tunnen erään nuoren naisen, joka ei aio tehdä lapsia, ja yksi hänen perusteluistaan on se, että hänellä on suvussa (ja itselläänkin) iso joukko hyvinkin paskamaisia perinnöllisiä sairauksia. Hänen tapauksessaan kyllä ymmärrän oikein hyvin, mutta en nyt tarkoittanut sitä.

Osittain tämä on samaa kuin kohdissa 2, 3 ja 6. Tämä ajattelu voidaan kiteyttää siihen, että koska kaikki ihmiset ovat samanarvoisia, paitsi länsimaalaiset vähän huonompia, ei voida mitenkään perustella, että juuri itse saisi jatkaa sukuaan, koska ahtaalla ja ylikulutuksesta kärsivällä maapallolla yksi syntyvä lapsi vie tilan toiselta. On itsekyyttä - ehkä jopa rasismia - ajatella, että juuri itse on niin erinomainen, että ansaitsee päästä jalostamaan tulevaisuuden ihmiskuntaa itsensä suuntaan.

Noh, siinähän mielessä ihmiset ovat samanarvoisia, ettei kukaan muukaan ole täydellinen. Oleellista ei olekaan kysyä itseltään, miksi itsellä olisi oikeus lisääntyä, vaan miksi muiden lisääntymisoikeus olisi vielä suurempi. Lisääntymisessä, sen enempää kuin muussakaan biologiassa, kun ei kysellä mitään metafyysisiä oikeuksia, vaan lisääntymisen oikeus on sama asia kuin lisääntymisen mahdollisuus.

Jos joku on vilpittömästi sitä mieltä, ettei ansaitse lisääntyä, en minä ala väittää vastaan. Kunhan vain totean, että sellainen tyyppi varmasti tuntee monta muuta, jotka eivät hänen mielestään ansaitse lisääntyä sitäkään vähää, mutta joita moinen ei haittaa tai rajoita. Taas päästään samaan johtopäätökseen kuin vitoskohdassa: kukas niitä opettaa tavoille, jos hyvät ihmiset tappavat itsensä sukupuuttoon?

8. "Vanhemmuus on patriarkaalinen sortokonstruktio."

Eikä ole. Se on vain luonnollinen seuraus siitä, että nykyteknologialla ei ole vielä mahdollista kerätä lapsia heti syntymän jälkeen kytkettäviksi valtion viralliseen aivokoneeseen, jossa niitä indoktrinoitaisiin koulutusmatrixissa, kunnes ne ovat täysi-ikäisiä ja nimellisesti valmiita toimimaan itsenäisesti, vaan lapsen tekijöiden on vielä itse katsottava sen perään suurimman osan ajasta.

Tietysti jos lapsen vahtiminen tuntuu ajatuksena vastenmieliseltä, ei niitä kannata tehdä, mutta turha sitä on ihmisoikeuskysymykseksi vääntää.

9. "Lapsista on liikaa vaivaa ja vastuuta, mieluumin matkustelen ja biletän."

Tämä taisikin olla listan ainoa järkevä syy olla tekemättä lapsia. On niitä varmasti muitakin, ja kuten sanoin, en yritäkään tällä patistaa ketään lastentekoon. Turha niitä on tehdä, ellei usko haluavansa tai pystyvänsä niitä kasvattamaan.

Tässäkin tosin kannattaa pitää mielessä, että ennen vanhaan ei edes mietitty, halutaanko lapsia vai ei, vaan ne olivat normaali seuraus normaalista sukupuolivietistä. Siitä huolimatta ihmisistä kasvoi vähintään yhtä täysipäisiä kuin nykyään. Varmasti myös sellaisista lapsista, joiden vanhemmat murehtivat omaa kelvollisuuttaan vanhempina.


Eipä tässä sitten muuta. Yhteenveto:

1. Maailman ongelmat eivät parane sillä, että suomalaiset lakkaavat tekemästä lapsia, koska mikään maailman ongelmista ei johdu siitä, että suomalaisia olisi liikaa.
2. Jos omasta mielestään oikeassa olevat ovat sitä mieltä, että väärässä olevia on liikaa, sitä vastaan ei kannata protestoida olemalla tekemättä lapsia, koska sen seurauksena väärässä olevien suhteellinen osuus vain kasvaa tulevaisuudessa.