Autismitestini tulokset

Nykyajan yläasteikäisillä on tapana haukkua toisiaan autisteiksi. Välillä vaikuttaa siltä, että se on jopa korvaamassa suomalaisten ikiaikaisen suosikkisolvauksen "homo". En tiedä, johtuisiko se kaikkialla näkyvästä homohypetyksestä, että vanha sana alkaa menettää vaikuttavuuttaan. Jotain hyötyä siitäkin. Mutta joo, en muuten pyöri yläasteikäisten seurassa, mutta Counter-Strikeä, tuota käytännön venäjän opetusohjelmaa, käyttäessä välillä niihin törmää, vaikka sen ikäraja periaatteessa onkin 18.

Teinpäs sitten netissä autismitestin. Testissä on 50 kysymystä, joissa keskitytään lähinnä siihen, kuinka aktiivinen ja hyvä on sosiaalisissa tilanteissa ja paljonko kiinnittää huomiota asioiden yksityiskohtiin. Sain tulokseksi 25 pistettä. Tulossivun mukaan 0-25 on normaalin haarukka, joten hilkulla oli, mutta kun seuraavan kerran joku heliumkirppu tulee haukkumaan autistiksi, voin viileän rauhallisesti vastata, että ihan tutkitusti en olekaan, ähäkutti.

Toisaalta aika raakaa, että aivovamma- ja/tai mielisairausdiagnoosi on noin pienestä kiinni ihan vain siksi, koska en jaksa ihmisten seuraa kuin pieninä annoksina. Haista paska, nettitesti.

Nyt tietysti autistilasten vanhemmat ja muut asian aktivistit närkästyneinä huomauttavat, ettei autismi ole aivovamma, mielisairaus eikä varsinkaan mikään haukkumisenaihe, mutta kyllä kai siinä jotain pahaa täytyy olla. Tämä ei ole minun oma mielipiteeni, vaan sen on meille kertonut viisaampi ja valaistuneempi Jari Tervo.

Fiilikseni kun luen Tervon haastatteluja.

Onneksi autistit eivät sentään ole yksin, vaan itseni kaltaisista yksilöpoikkeamista huolimatta olemme kaikki kansana autisteja:

Suomalaiset ovat autistinen kansa, ja sen takia meidän on muita vaikeampaa ottaa vastaan muualta tulleita.

Tämä selittää sen, että suomalaiset alkavat vaatia rajoja kiinni jo muutamasta kymmenestä tuhannesta pakolaisesta, vaikka missään muussa Euroopan maassa moninkertaisetkaan määrät eivät aiheuta muuta kuin olankohautuksia. No, paitsi Unkarissa ja Slovakiassa ja Makedoniassa ja mitä niitä nyt oli, mutta siis niin kuin oikeassa, varsinaisessa Länsi-Euroopassa eivät aiheuta. No Tanskassa ehkä ja Itävallassa, mutta kyllähän Suomesta saadaan länsimaiden ainoa, viimeinen tai huonoin maa ihan missä asiassa tahansa, kunhan vaan länsimaat määritellään sopivasti rajaten.

Sekään ei asiaa selitä, että suomalaiset haluaisivat välttää muiden maiden virheet ja ongelmat, kun taas muualla ongelmat ovat jo sen verran normimeininkiä, että muutama tuhat tulijaa lisää ei asiaa hetkauta suuntaan tai toiseen.

Toki Tervo sanoo, että eihän autismissa siis mitään väärää ole:

Sinänsä, autistisuuskaan ei ole mikään sairaus, joka pitäisi parantaa, vaan yhdenlainen ominaisuus, hän huomauttaa. Eikä nyt ole tarkoitus leimata autistisia ihmisiä mitenkään.

Tuo onkin tärkeä lisäys, etteivät autistit loukkaannu, kun vedellään viivoja autismin ja rasismin välille.

Ensi viikolla ilmestyy Tervon inkeriläisistä kertova historiallinen romaani Matriarkka, ja Tervo on pannut yhden romaanihenkilöistään tekemään tämän saman havainnon ja väitteen suomalaisista.

Niin, mainitaan nyt tässä välissä, että artikkelin ja ylipäänsä Tervon läsnäoloilmoittautumisen tarkoitus on mainostaa hänen uutta kirjaansa. Nähtäväksi jää, kuinka tehokas markkinointikikka on haukkua kohdeyleisöä autisteiksi ja rasisteiksi.

Tervo kertoo myös vuosikymmenten takaisesta kohtaamisestaan nyt jo kuolleen venäläis-ranskalaisen kirjailijan Vladimir Volkoffin kanssa.

”Muutamassa päivässä hän teki Suomessa havainnon, että suomalaiset, toisin kuin useimmat ihmiset maailmassa, siirtyvät kauemmas, kun joku tulee fyysisesti lähemmäs halutessaan jutella. Hän kertoi, että vain joidenkin eristyksissä elävien Pohjois-Amerikan intiaanikansojen ihmiset käyttäytyvät samoin.”

Vielä yksi huomio: voiko missään muualla kuin Suomessa ihmiset olla yhdessä hiljaa useita sekunteja ilman, että se alkaa tuntua kiusalliselta. Olemme Tervon kanssa hiljaa hetken Otavan kokoushuoneessa, ja toteamme, että tämä on meille aivan luonnollista.

Suomalaiset eivät puhu ellei ole pakko, ja silloinkin he puhuvat niin hiljaa, etteivät muut kuule. Jos olisin rasisti, toteaisin, että juuri tämä on se ominaisuus, joka tekee suomalaisista maailman parhaan kansan.

Valitettavasti tuo on vain stereotypia. Eivät suomalaiset oikeasti ole juuri sen vähäpuheisempia kuin muutkaan kansat. Vähemmän meteliä heistä kyllä lähtee, paitsi jääkiekon MM-kisojen yhteydessä, mutta onneksi nekin ovat vain kerran vuodessa. Ehdottaisin sellaista, että kun mietitään, annetaanko jollekin ulkomaalaiselle kansalaisuus, oleskelulupa, pakolaisstatus tms., apuna käytettäisiin myös desibelimittaria.

Tämä suomalaisen kulttuurin sisäänpäinkääntyneisyys selittää Tervon mielestä jossain määrin suomalaisten rasismia, jota hän on viime aikoina vastustanut äänekkäästi, tunnettuun suorasukaiseen tapaansa, esimerkiksi näin:

”Rasistit ovat valittaneet, että vastaanottokeskukset lisäävät rikollisuutta. Se on aivan totta. Ne lisäävät kotoperäisen paskasakin rikollisuutta.” Tämä on ote runsas vuosi sitten Ylen verkkosivuilla julkaistusta kolumnista, joka oli otsikoitu ”Valkoinen roskaväki”. Se herätti paljon kritiikkiäkin.

Viime aikoina onkin ollut joukkorähinöitä vastaanottokeskusten tuntumassa. Minä en tiedä, mistä ne ovat saaneet alkunsa. Voi olla, että turvapaikanhakijat ovat ensin yrittäneet väkivalloin vallata elintilaa kantaväestöltä, jolloin kantaväestö on lähtenyt kostoretkelle, tai voi olla niinkin, että noilla paikkakunnilla asuu porukkaa, joka lähtee vetämään erivärisiä kalloon, kun ei parempaakaan tekemistä keksi. Minä en tiedä, mutta ei minua oikeastaan kiinnostakaan.

Jos meillä on ryhmä Å, jonka kotiseudulle yhtäkkiä ilmestyy ryhmä Ж, eivätkä ryhmät tule keskenään toimeen, silloin on ryhmän Ж väistyttävä, aivan riippumatta siitä, miksi ne eivät tule toimeen. Tämä siksi, koska ryhmä Å oli paikalla ensin, jolloin se saa päättää, kuka sinne saa tulla. Tämä pätee niin pienessä mittakaavassa kuin valtiotasollakin.

Valtionkin luulisi ottavan asian huomioon pakolaisia sijoitellessaan. Jos yksi kunta ei halua ottaa, ehkä jokin toinen haluaa. Jos mikään ei halua, voidaan miettiä, että onkohan asialle jokin muukin syy kuin rasismi ja että voitaisiinko asialle tehdä muutakin kuin vain todeta, että rasismi lähtee lapsesta hakkaamalla.

”Minähän en sano suomalaisia valkoiseksi roskaväeksi, vaan sanon rasisteja valkoiseksi roskaväeksi. Ja teen sen mielelläni.”

Muistan, kun lukion filosofian ykköskurssilla heti ensimmäisellä tunnilla käsittelimme loogisia päätelmiä. Esimerkiksi, jos perhoset ovat hyönteisiä, ja muurahaiset ovat hyönteisiä, tästä ei voida päätellä, että perhoset olisivat muurahaisia. Sen sijaan jos perhoset ovat hyönteisiä, ja hyönteiset ovat selkärangattomia, tästä voidaan kyllä päätellä, että perhoset ovat selkärangattomia.

Tervo on sitä mieltä, että jos suomalaiset ovat rasisteja, ja hän mielellään solvaa rasisteja, tästä ei voida päätellä, että hän mielellään solvaa suomalaisia. Nyt ei mennyt logiikka putkeen. Nelonen ja hylätyn kokeen uusinta sitten jouluviikolla.

Tervon mielestä on erityisen typerää sanoa, että autetaan muita sitten, kun meillä on asiat hyvin. ”Koska muka asiat olisivat kaikkien mielestä Suomessa hyvin?”

Tuossa hän sentään on oikeassa. Varmasti vaikka taloustilanne olisi mikä tahansa, aina löytyy niitä, joiden mielestä parantamisen varaa on. Kyllä nyt sellaisen nyrkkisäännön voi ainakin määrittää, että jos valtio joutuu ottamaan miljarditolkulla velkaa pelkkien perusjuttujen pyörittämiseen, silloin asiat eivät ole kovin hyvin.

Se, että Suomessakin on ongelmia, ei estä sitä, että velvollisuutemme on auttaa hädänalaisia, hän sanoo. Täysin vapaata liikkuvuutta hänkään ei kannata, mutta vähimmäisvaatimus olisi kansainvälisten sopimusten noudattaminen.

Ai kuten sen sopimuksen, että turvapaikkaa kuuluu hakea ensimmäisestä kohdalle osuneesta turvallisesta maasta, jolloin joka ikinen Ruotsin kautta Suomeen saapunut turvapaikanhakija pitää palauttaa saman tien Ruotsiin?

Tervo olisi voinut määritellä, mikä sopimus jää noudattamatta, jos turvapaikka jätetään antamatta sellaiselle hakijalle, joka ei täytä kansainvälisissä sopimuksissa määriteltyjä pakolaisen kriteereitä. Ei sillä että kovin jännittyneenä odottaisin vastausta, koska ennenkin noihin mystisiin sopimuksiin on viitattu, eikä niitä koskaan olla sen tarkemmin nimetty.

Senkin olisi Tervo voinut sanoa, että jos hänenkään mielestään Suomeen ei kuulu ottaa kaikkia halukkaita, mikä sitten olisi sopiva määrä. Onko olemassa jokin määrä, jonka ylittyessä Tervokin lähtee marssimaan rajojen sulkemisen puolesta? Aivan sama, onhan tästä huomauteltu ennenkin. Jatketaan eteenpäin.

”Minusta oli merkillistä, että fiksut ja koulutetut suomalaiset tuntevat juutalaisten kansanmurhan, armenialaisten kansanmurhan, Ruandan kansanmurhan ja jopa meneillään olevan Darfurin kansanmurhan, mutta inkeriläisten kansanmurha on että vai niin, vai sellainenkin on.”

Tuo johtunee siitä, että muut mainitut ovat erillistapauksia, kun taas inkeriläisten kansanmurha oli muutaman kymmenen tuhannen hengen pieni yksityiskohta Neuvostoliiton puhdistuksissa, joissa tapettiin niin etnisyyden kuin monien muidenkin syiden verukkeella miljoonia, ellei jopa kymmeniä miljoonia. Sinänsä olen kyllä samaa mieltä, ettei Neuvostoliiton julmuuksista pidetä riittävästi meteliä.

Miksi me emme ole kutsuneet heitä suomalaisiksi, Tervo pohtii.

”Ehkä suomalaiset halusivat, että asioita ei sotketa, mutta samalla paitsi se kansa, myös ne traagiset tapahtumat etäännytettiin. Ne eivät ole meidän heimollemme tapahtuneita asioita.”

Tai sitten otettiin huomioon poliittiset realiteetit, eikä haluttu kuumotella Neuvostoliittoa yhtään enempää kuin oli tarpeen. Ihan ymmärrettävää, koska vastaus olisi helposti ollut, että "No niin pääsi käymään, ja entäs sitten? Jos ei tuo vikinä lopu, niin me tulemme ja hoidamme loppuun mitä kesken jäi."

Inkeriläiset liittyvät sikäli asiaan, että inkeriläiset 90-luvun "paluumuuttajat" ovat Tervon mukaan ihan sama asia kuin nykyiset pakolaiset, ja onhan se nyt ihan sama, tuleeko tänne muuttajien mukana KGB:n vai Isiksen agentteja.

”Neuvostoliiton turvallisuuselimet ja tiedustelupalvelu ovat olleet täysin unessa, ellei sieltä ole tullut reipas määrä ihmisiä, jotka ovat niin sanotusti nukkujia, ja kun he ovat normaalin elämänmenon aikana päässeet asemaan, josta voi olla hyötyä Venäjälle, niin heitä käytetään tietysti.”

Samoin on Tervon mukaan aivan päivänselvää, että Lähi-idästä on Suomeen tullut myös Isisin miehiä. Viime vuonna Suomeen tuli yli 30 000 turvapaikanhakijaa, paljon esimerkiksi Irakista.

Periaatteessa minä ymmärrän niitä, jotka väittävät, ettei tänne mitään terroristeja voi tulla, koska pakolaisethan nimenomaan pakenevat terroristeja. Typerä tuo väite on kuin mikä, mutta ymmärrettävä. Sen sijaan väite, että terroristitkin ovat tervetulleita, jos kerran muutkin, noudattaa taas jotain ihan omaa logiikkaansa.

Hänestä on käsittämätöntä, että Suomessa jaksetaan olla tyrmistyneitä siitä, että jos turvapaikanhakijoita todella tulee Riihimäen kaupungin verran, heidän joukossaan on myös joku, joka lyö toista turpaan.

En minä siitä ole tyrmistynyt. Aivan varmasti siellä on sellaista porukkaa, varsinkin kun vertaa suomalaisiin, jotka ovat kansainvälisesti vertaillen suorastaan pasifistisen väkivallattomia. Olen tyrmistynyt vain siitä, että sellaisia tyyppejä ei pistetä suoraan paluupostiin, vaan heidän hakemuksensa käsittely jatkuu aivan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Ja ihmisiä pitää auttaa.

Nyt vain on niin, että pakolaisvirran loppusijoituspaikkana toimiminen ei ole ihmisten auttamista. Se on vain hyvän mielen ostamista. Jos oikeasti halutaan auttaa, silloin on puututtava pakolaisuuden syihin. Jos esimerkiksi Isis aiheuttaa pakolaisuutta, silloin Isis on tuhottava. Toki pakolaisiakin saa auttaa, mutta ei niitä nyt jumankauta Suomeen asti tarvitse rahdata sitä tarkoitusta varten.

”Nyt olisi hyvä hetki suomalaisten ja eurooppalaisten näyttää, että me todella kannamme sitä humanismin perintöä. Suomalaisilla varsinkin olisi hyvä hetki. Nyt ei ole sunnuntai, eikä tämä ole kirkko, mutta nyt olisi hyvä hetki osoittaa, että lähimmäistä rakastetaan.”

Tervon suhtautumisen kristinuskoon muistamme siitä Uutisvuoto-jaksosta, jossa hän mielenosoituksellisesti heitteli Raamattua, mutta ei nyt muistella menneitä. Olen samaa mieltä, että olisi hyvä hetki osoittaa, että lähimmäistä rakastetaan. Mutta mikä on siihen oikea tapa?

Antaa elatus jokaiselle, joka keksii tulla tänne sitä pyytämään? Vai jättää jälkipolville maa ilman etnistä luokkajakoa, ylikuormituksen alle sortuvaa sosiaalijärjestelmää ja terrorismin jatkuvaa pelkoa?

Hän sanoo jo toistamiseen, ettei itse ole mikään hyvä ihminen, lähimainkaan. Mutta rasismista hän ei aio vaieta vastedeskään.

Olen perehtynyt Tervon kirjalliseen tuotantoon paljon vähemmän kuin tällaisen kirjallisuuden sivuaineopiskelijan kuuluisi. Oltiin hänen kannanotoistaan mitä mieltä tahansa, hänhän on silti yksi merkittävimmistä suomalaisista nykykirjailijoista. Silloin kauan sitten kun hänen tuotantoaan viimeksi luin, panin merkille, että hänen hahmonsa ovat järjestään tyhmiä ja/tai kusipäitä. En ollut ainoa saman havainnon tehnyt, vaan hyvin pian sen jälkeen häneltä kysyttiinkin jossain haastattelussa, miksi näin on. Hän vastasi, että hän ei kirjoita mukavista ihmisistä, vaan aidoista ihmisistä.

En tiedä, miksi Tervon maailmankuvassa ihmiset ovat keskimäärin idiootteja ja mulkkuja, mutta ehkä se selittää jotain hänen kannanotoistaan.