sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Pelkään

Siskoni pitää kovasti sellaisesta yhtyeestä kuin Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana. Hän ostatti minulla itselleen heidän levynsä joululahjaksi, ja täytyy myöntää, että räppi yhdistettynä jazziin kuulostaa oikein mukavalta, ja ovatpa pojat taitaviakin. Heidän nimikkokappaleensa kuulostaa tältä.

Mutta vaikka heillä onkin hyvä meininki, aloin suhtautua heihin suurella varauksella heti huomattuani bändin kokoonpanoon kuuluvan Palefacen. Paleface on yhteiskunnallisista asioista laulava räppäri, ja hänen yhteiskunnalliset näkemyksensä tuntien voi sanoa, että vaikka räppäreitä yleensä moititaankin siitä, että he laulavat pelkistä tisseistä ja perseistä eivätkä mistään syvällisemmästä ja kantaaottavammasta, Paleface voisi suosiolla keskittyä vain niihin tisseihin ja perseisiin ja jättää kannanotot sikseen.

Oikeassa olin. Iltalehden mukaan bändi on nyt julkaissut tällaisen kappaleen:


- Joskus pitää muistuttaa itsestäänselvyyksistä. Suomi on läpeensä rasistinen maa ja julkisuudessakin suvaitaan nykyisin kaikenlaista älytöntä puhetta, julistaa Paleface videosta julkaistussa tiedotteessa.
Paleface toteaa, että ennakkoluulojen taustalla on pelko.
- Tää biisi muistuttaa siitä, että meistä jokainen voi puuttua tällaiseen pelkurimaiseen käytökseen meidän ympärillä arjessa. Ei vihapuheelle.
Viime vuosina tosiaan on kuulunut enenevissä määrin kannanottoja monikulttuurisuutta ja vapaata maahanmuuttoa vastaan. Monikulttuurisuus siis on ideologia, jonka mukaan siitä, että samalle alueelle kerätään mahdollisimman erilaisia ihmisiä, jotka eivät ymmärrä toistensa kieltä, tapoja tai arvomaailmaa, seuraa paratiisinomainen tila, jossa kaikki ovat kavereita keskenään, kukaan ei ajattele pahaa kenestäkään ja yhteisöllisyys - mitä se nyt sitten onkaan - lisääntyy. Ideologiaan kuuluu elimellisesti se, että Suomeen pitää saada hinnalla ja verukkeella millä hyvänsä mahdollisimman paljon ulkomaalaisia, eikä sitten mitään ruotsalaisia, vaan sellaisia, jotka kuka tahansa tunnistaa ulkomaalaisiksi sadan metrin päästäkin.

(Oikeassa elämässähän tuollainen ideologia johtaa eri ryhmien eriytymiseen ja me vastaan ne -asetteluun, jossa omia kohtaan ollaan kyllä hyvinkin solidaarisia ja yhteisöllisiä, mutta toisten ryhmien edustajia ei nähdä kanssaihmisinä vaan kilpailijoina hegemonia-asemasta. Tällaisessa yhteiskunnassa saa hyvin helposti turpaansa olemalla vääränvärinen väärässä paikassa.)

Voi olla, että Paleface hengenheimolaisineen vakavissaan uskoo yllämainitun ideologian vastustamisen perustuvan pelkkään pelkuruuteen, ja hän ihan vilpittömästi yrittää ymmärtää syitä siihen. En kuitenkaan halua väittää hänen uskovan näin, koska ei ole kohteliasta haukkua ihmisiä idiooteiksi, vaan veikkaankin tämän olevan tietoinen strategia; koska hänen ideologiaansa on hankala menestyksekkäästi puolustaa logiikkaan ja faktoihin perustuvilla argumenteilla käytävässä väittelyssä, hän pyrkii nolaamaan vastaväittäjänsä leimaamalla heidät vellihousuiksi ja siten hiljentämään heidät.


Tai no toisaalta, kun nyt asiaa tarkemmin ajattelee, niin onhan hän sittenkin oikeassa. Monikulttuurisuuden vastustaminen todellakin johtuu monikulttuurisuuden todellisten tai oletettujen seurausten ja lieveilmiöiden pelosta. Jos kuitenkin tälle linjalle lähdetään, huomaamme, että hallitsemattomia pelkotiloja on oikeastaan kaikilla, jotka ovat jotain mieltä jostain. Katsotaanpas.

- Jos vastustaa Nato-jäsenyyttä, pelkää joutuvansa amerikkalaisten terrorismisotiin johonkin hornan perseeseen.
- Jos kannattaa Nato-jäsenyyttä, pelkää Venäjän valtaavan Suomen ihan vain piruuttaan.

- Jos vastustaa hiilidioksidipäästöjen rajoituksia, pelkää teollisuuden pakenevan ulkomaille.
- Jos kannattaa päästörajoituksia, pelkää ilmastonmuutoksen aiheuttamaa globaalia ekokatastrofia.

- Jos vastustaa aluetukia, pelkää suurkaupunkilaisten elintason jäävän matalammaksi kuin mitä se olisi, jos verorahat pysyisivät omassa kunnassa.
- Jos kannattaa aluetukia, pelkää maaseudun näivettyvän ja muuttopaineen kaupunkeihin kasvavan entisestään.

- Jos vastustaa eläkkeiden leikkauksia, pelkää kuolevansa nälkään vanhana.
- Jos kannattaa eläkkeiden leikkauksia, pelkää kuolevansa nälkään nuorena.

- Jos vastustaa perustuloa, pelkää joutuvansa elättämään työhaluttomia elämäntaiteilijoita.
- Jos kannattaa perustuloa, pelkää joutuvansa töihin.

- Jos vastustaa homoliittoja, pelkää kaikkien rupeavan homoilemaan hallitsemattomasti.
- Jos kannattaa homoliittoja, pelkää homojen joutuvan muuten ennen pitkää keskitysleireille.

- Jos on sosialisti, pelkää korporaatiovaltaa ja taloudellista eriarvoistumista.
- Jos on kapitalisti, pelkää poliittisia vainoja ja taloudellista taantumusta.

- Jos kannattaa monikulttuurisuutta, pelkää Suomen muuttuvan suljetuksi vankileiriksi, josta ei pääse pois ja jonne ei pääse sisään, ja jonka väestö näivettyy sisäsiittoisuuteen ja kulttuuri omaan tylsyyteensä. Lisäksi monikulttuurisuuden kannattaja pelkää ulkomaiden ryhtyvän sorsimaan Suomea vähän samaan tapaan kuin pikkupojat sorsivat toveriaan, joka ei uskalla lyödä päätään seinään kun kaikki muut ovat jo uskaltaneet.

Havaitsemme siis, että ihan minkä tahansa kannan ottaminen johtuu vastakkaisen vaihtoehdon seurausten pelosta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki olisivat hysteerisiä pelkureita, vaan usein varauksellinen suhtautuminen asioihin on täysin perusteltua ja jopa suotavaa. Oleellista onkin vain se, onko pelko aiheellinen vai aiheeton.

On ihan jees, jos ei tohdi tehdä kaikkea mitä ehdotetaan.

Maahanmuuttoa on vastustettu vähemmänkin eleganteilla väitteillä ("ne vie meidän työpaikat ja naiset"-argumentti), mutta tässä nyt vastauksena Palefacen kysymykseen muutama mielestäni ihan järkevä pelko, joiden pohjalta maahanmuuttokriteereitä kannattaisi haluta kiristää:

1. Rasismin kasvu. Toisin kuin usein kuvitellaan, rasismi ei johdu mistään tietämättömyydestä ja erilaisuuden pelosta, vaan keskeinen avaintekijä rasismin kehityksessä on maahanmuuttajien laatu. Mitä enemmän maahanmuuttajissa on rikollisia ja sosiaalitukien käyttäjiä, sitä penseämmin kantaväestö heihin suhtautuu. Eihän se ole kivaa eikä reilua, että suomalainen saa olla oma itsensä samalla kun maahanmuuttaja joutuu edustamaan koko viiteryhmäänsä, mutta niin se fakta nyt vaan on, eikä sille mitään voi.

2. Alussa mainitsemani etninen vastakkainasettelu, mikä osittain on päällekkäistä em. rasismin kasvun kanssa. Koska olen töissä pääkaupunkiseudun ns. yöelämässä - sikäli kuin kännäämistä ja sääliseksin vonkaamista voi elämäksi sanoa - olen omin silmin nähnyt ihan riittävästi etnisiä joukkotappeluita. Suomalaiset ovat niissä mukana hyvin harvoin.

3. Naisten ja vähemmistöjen oikeuksien heikkeneminen. En pysty käsittämään, miksi samat tyypit, jotka innokkaimmin ajavat tasa-arvoa, pyrkivät kaikkein kovaäänisimmin levittämään maahan näkemyksiä, joiden mukaan naiset kuuluvat nyrkin ja hellan väliin ja homot kahden metrin syvyyteen siunaamattomaan maahan. Ehkä kyse ei ole niinkään siitä, että omien asemaa pitäisi parantaa, vaan riittää, kunhan vihollisen, eli valkoisen heteromiehen, asemaa heikennetään.

4. Yhteiskunnan totalitarisaatio ja absurdisaatio. Kun jokin asia, jossa on selkeitä epäkohtia, pitää pyrkiä esittämään yleisölle yksiselitteisesti hyvänä asiana, täytyy todellisuuden muokkauksessa ottaa kovat lääkkeet käyttöön. Suomessa toistaiseksi ollaan vasta sillä asteella, että uutisia korjaillaan vähemmän rasismia aiheuttavaan muotoon ja vastaväittäjille jaellaan rikostuomioita, mutta tässä muistuu mieleen ensinnäkin ruotsalainen demokratia, ja sitten se brittiläinen tapaus, jossa kolmivuotiaat lapset ohjeistettiin merkattavaksi epäillyiksi rasisteiksi, jos ne eivät pitäneet etnisestä ruoasta. Tähän kategoriaan kuuluu myös Suvivirsi-väittely ja muu vastaava jankkaaminen kaikesta, mikä pitää kieltää, koska se saattaa olla erilaista kuin Lähi-idässä ja siksi loukkaavaa.


Sitten on vielä tietysti se, että monikulttuurikoneiston ylläpitäminen on erittäin kallista ja sen tuottama lisäarvo yhteiskunnalle on vähintäänkin kyseenalaista.

Nyt kun olen vastannut Palefacen kysymykseen, on kai kohtuullista, että saan esittää muutaman vastakysymyksen. Saa vastata, vaikka ei olisikaan Paleface.

1. Kuulemma Suomi on "läpeensä rasistinen maa". Maailmassa on 195 itsenäistä valtiota. Luetelkaa kymmenen maata, jotka ovat oleellisesti vähemmän rasistisia kuin Suomi.

2. Lasketaanko tämä kirjoitus vihapuheeksi, ja jos lasketaan, millainen teoriassa olisi sellainen kirjoitus tai muu kannanotto, joka olisi maahanmuuttokriittinen, mutta ei silti olisi vihapuhetta tai rasismia?

3. Mikä siinä yksikulttuurisuudessa niin kovasti pelottaa?

16 kommenttia:

  1. Väkevää tekstiä. Löytyiskö muuten tuohon brittiläiseen tapaukseen linkkiä?

    VastaaPoista
  2. Huomenta, Pyrrhos, ja kiitos kysymyksestä.

    Tapauksesta olikin jo 6 vuotta. Tässä pari linkkiä. Asia noteerattiin suomalaisessakin mediassa, mutta niitä linkkejä en enää tähän hätään löytänyt.
    http://news.bbc.co.uk/2/hi/uk/7493654.stm
    http://www.telegraph.co.uk/education/2261307/Toddlers-who-dislike-spicy-food-racist-say-report.html

    It alerts playgroup leaders that even babies can not be ignored in the drive to root out prejudice as they can "recognise different people in their lives".

    Mitäpä tuohon enää sanoisi?

    VastaaPoista
  3. Erittäin hyvin tuumailtu Pekalta. Tuumailin itsekin blogissani saman tyyppisiä juttuja, ja kirjoittamani väite sopisi hyvin kyllä Palefaceenkin, eli:

    ”Jos vaikkapa henkilö X, ammatiltaan mielellään jonkunlainen kulttuuri-ihminen toteaa julkisesti että hän vastustaa rasismia kaikissa muodoissaan ja vihapuheelle ei saa antaa tuumaakaan periksi, niin naps, yllättäen hänestä tuli hetkessä älykkö, joka on julkaissut kirjasarjan verran sertifikoitua viisautta, joka saa yllin kyllin media-aikaa. Vaikka tosiasiassa hän ei sanonut mitään.”

    Palefacea voi muutenkin kehua ansiottoman arvonnousun mestariksi. Heppu kopioi vanhan Mannakorven Mailla-kappaleen, kirjoittaa siihen uudet sanat ja kas, tyyppi palkitaan vuoden vasemmistolaisesta kulttuuriteosta.

    VastaaPoista
  4. Jos tuota 3. kysymystäsi tuumailee sen valossa että tarkoittamasi tyypit edustavat esim. tasa-arvokeskustelun suhteen samoja näkemyksiä mitä tällä hetkellä valtavirtanäkemystä edustavat länsimaiset feministit ajavat (Suomessa esim. Anne Moilanen jne), niin niin niillä näkemyksillä ei ainakaan oman kokemukseni mukaan ole kovinkaan paljon tekemistä tasa-arvon kanssa. Tämän näkökulman kautta tarkasteltuna en ole ainakaan itse enää pitkään aikaan ihmetellyt mikseivät näennäisesti eroavat tasa-arvonäkemykset aiheuta samanlaista show-stopperia kuin vaikka itselleni. Mutta minulla onkin vähän erilainen käsitys mm. tasa-arvosta.


    En nimittäin ole kovin useasti esim. niin paljon naisia sukupuolena alentavia ja halveksivia tekstejä ja puheenvuoroja kuullut, kuin mitä nykyisestä ns. tasa-arvon leiristä on tullut. Joku vanhan liiton kovan linjan sovinisti voi sen ohittaa, mutta pääosin naiset maalataan nykyisissä tasa-arvopuheissa lapsenkaltaisiksi hahmoiksi, joilla ei ole omaa tahtoa tai kykyä toimia itsenäisesti elämänsä suhteen, vaan heidän kohtaamansa pienetkin vastamäet pitäisi yhteiskunnan ja lainsäädännön toimesta nuijia matalaksi ja yhteiskunnan pitäisi toimia naisten curling vanhempana.

    - Naiset hakeutuvat matalapalkka-aloille - Sen sijaan että naisille sanottaisiin jos sen palkan perässä kerran olette, niin kannattaa kouluttautua ja hakeutua näihin ja näihin hommiin ja voi olla että joutuu tekemään valintoja uran/perheen yms. suhteen.
    Mutta henkilökohtaisen uraneuvonana sijasta yhteiskunnan pitää muuttua ja lainsäädännön kautta alkaa maksamaan parempaa palkkaa "naisvaltaisille" aloille.
    - Naisien suhteellinen määrä yritysmaailman ylimmässä johdossa on miehiä vähäisempi - Sen sijaan että sanottaisiin että jos urakehitys tyssää, niin tehkää kovemmin töitä/vaihtakaa työpaikkaa/perustakaa omat yrityksenne, niin yhteiskunnan pitäisi lainsäädännön kautta pakottaa yritykset korvamerkitsemään tiettyjä positioita sukupuolen perusteella.

    Ja yleensä kun näitä vaatimuksia esittäville tyypeille esitetään kysymys että mitenkäs esim. syrjäytyneitä miehiä tulisi auttaa tasa-arvon hengessä, niin vakiovastaus on että niiden miesten pitäisi vain ottaa itseään niskasta kiinni ja "miehistyä" ja laittaa elämänsä itse kuntoon. Että deekumiehen tarvitsee vain aktivoitua, mutta ylemmässä keskijohdossa puurtavaa uranaista pitää vähän erikseen tuuppia ja jelppiä kun ei vain itse kykene vaikuttamaan elämäänsä ilman apua.

    Eli hassunhauskasti heidän omassa dialogissaankin naiset redusoidaan passiivisiksi kukkasiksi joita pitää suojata, hoivata ja lannoittaa, kun taas rupuisimmankin miehen oletetaan pystyvän olemaan itsenäinen ja aktiivinen toimija jolta hommat ja valinnat luonnistuvat ilman yhteiskunnan kainalosauvoja.
    Toki tuo on parempi kuin nyrkki-hella malli, mutta kuinka paljon noissa malleissa sukupuolten perinteinen roolitus lopulta eroaa? Molemmissa miehet ovat aktiiveja ja naiset lapsenoloisia puolustettavia, joilta ei itseltään paljon odoteta.

    Henkilökohtaisella tasolla itse osoitan arvostukseni jotain ihmistä kohtaan ensisijaisesti juuri luottamuksen kautta, eli mm. antamalla ja uskomalla heille vastuuta. Tällöin tiedän että henkilö pystyy tekemään päätöksiä itsenäisesti ilman että tarvitsee olla valvomassa tai huolehtimassa että tulevatko ne kengät jalkaan tai hoituuko sovittu rooli tai työtehtävä esim. työpaikalla ilman että tarvitsee olla erikseen vahtimassa. Tällöin minun ei tarvitse olla holhooja, vaan pystyn katsomaan ihmistä tasaveroisena toimijana.

    Mutta tässä nykypöhinassa naisia tai vähemmistöjä ei kohdella tasa-arvoisina, vaan heitä pyritään syystä tai toisesti käsittelemään lapsi/vammais-akselilla joita pitää olla erikseen taluttamassa kun niillä vain ei kognitiiviset kyvyt riitä olemaan itsestään vastuullisia toimijoita. Se ei ainakaan omasta näkökulmasta paljoakaan eroa nyrkki-hella mallista kuin yksityiskohtien ja suurempien rajoitusten osalta. Että nykyisessä mallissa pienellä asennemuutoksella kuka tahansa oppii olemaan huolehtimatta ja voi alkaa rakastaamaan sitä hellaa.

    - lihapuhe

    VastaaPoista
  5. Tuosta äskeisestä pitkästä lukijakommentista sanoisin, että tekstin asia alleviivaa sitä, että oikeasti luonto ei kannata sukupuolten tasa-arvoa.

    Ja Pekan teksti on kyllä silkkaa vihapuhetta. Mutta niin on minunkin.

    VastaaPoista
  6. Huomenta Ykälle, Lihapuheelle ja Tomille, ja kiitos kommenteistanne.

    Nykytaiteessahan ei koskaan olla edellytetty lahjakkuutta eikä välttämättä taitoa tai vaivannäköäkään, vaan pääosassa on ollut se, kuinka sivistyssanapitoisen sisällön teokselle pystyy keksimään. Vasemmistotaiteessakin oleellista on aina ollut se vasemmistolaisuus. Niinpä on täysin luonnollista, että vasemmistolaisesta kulttuuriteosta palkitaan eri kriteereillä kuin oikeasta kulttuuriteosta.

    Kuuntelin muuten tuon Mannakorven mailla -kappaleen Youtubesta, ja kommenttiosiossa näköjään jotkut nulikat ihan vakavissaan väittivät Rautavaaran plagioineen Palefacea eikä toisinpäin. Toisaalta siellä sanottiin myös, ettei Palefacen omien sanojen mukaan hänen esikuvanaan olisi ollut Rautavaaran kappale, vaan tämä: https://www.youtube.com/watch?v=yPH0KuYodYQ

    Lihapuheen teksti on täyttä asiaa, eikä siihen juuri ole lisättävää. Uskoisin tuon porukan keskeisen ongelman olevan se, etteivät he jaksa/osaa ajatella asioita loppuun asti, vaan
    reagoivat epäoikeudenmukaisuuksiksi tulkitsemiinsa vatsanpohjatunteisiin ensimmäisillä mieleenjuolahtavilla ideoilla.

    Tuokin on ihan totta, etteivät sukupuolet ole luonnostaan tasa-arvoisia, vaan liian helposti toinen alistaa toista, joko voimalla tai seksillä. En tiedä, onko mahdollista löytää tasapaino, jossa päästäisiin mahdollisimman lähelle tasa-arvoa.

    VastaaPoista
  7. Ja monet ihmiset, feministitkin, tapaavat suhtautua toiseen ihmiseen sen mukaan mikä tämä on sukupuoleltaan.

    VastaaPoista
  8. Huomenta taas, Tom. Jep, feministit varsinkin.

    VastaaPoista
  9. Aijai tässä kuuntelin youtubesta vanhoja koeeläinpuiston klassikkopätkiä, siellä oli sitä kantaaotavuutta enemmän kuin tarpeeksi :)
    http://www.youtube.com/watch?v=9RQOPT7payE

    -jpt-

    VastaaPoista
  10. Huomenta, jpt. Kiitos linkistä, oli hupaisa. Ikääkin sillä on kohta 20 vuotta; vieläköhän tuollaista suvaittaisiin?

    VastaaPoista
  11. Näyttäs olevan paljon niitä jaksoja yotubessa nykään, jostain syystä noissa on editoitu ne musiikkikappaleet pois, liekö joku tekijänoikeushomma, mutta radiosuomi esittää noita launtaiiltasin klo 22.00 uusintoina..
    Samaan klasikkoradioohjelmian piiirin kyllä nykyään kuuluvat kuten g.pulaaho, nalli ja sateenvarjo esim. göstä teki ennen tuota sellasta radioohjelmaa kuin tietokoneenkorjauskurssi, jota vähän kuunneltuaan huomas ettei ollut mitään tekemistä tietokoneitten kanssa :)

    -jpt-

    VastaaPoista
  12. Iltaa taas, jpt. Vähän selailinkin noita muita jaksoja. Harmillisen tuntemattomaksi jääneet minulle nämä radion hupiohjelmat, kun niin harvoin tulee radiota kuunneltua. Lähinnä NRJ:n aamupoikien jutuille pääsee nauramaan silloin harvoin, kun on herätys emännän kanssa samaan aikaan. Voi olla, että tuossa musiikkien leikkauksessa on tekijänoikeuksista kyse, mutta ennemminkin veikkaisin, että ovat vaan halunneet karsia pituutta, kun varsinainen puheosuuskin kestää puoli tuntia.

    Takaisin asiaan, tulin muuten sattumalta juuri Palefacen keikalta. Jouduin ilman omaa syytäni vasemmistoliiton vaalitapahtumaan, jossa esiintyi joukko erilaisia muusikoita aina poliitikkojen haastattelujen välissä, ja lopuksi ikään kuin pääesiintyjänä nähtiin Paleface. Se oli lyhyt soolokeikka, joten päätekstissä mainittua kappaletta ei esitetty, ja Helsinki-Shangri-la jäi myös valitettavasti kuulematta, koska eivät saaneet kitaraa toimimaan. Enkä ehtinyt mennä juttelemaankaan.

    VastaaPoista
  13. ..luuletko että kitaraa soittamalla voi parantaa maailmaa, en tiedä onko näin, mutta ainaki soitan sitä oikein päin.. lauloivat eput afrikka, sarvikuonojen maa laulussaan, siinäpä sitä kantaaottavuutta riittämiin.. :)

    -jpt-

    VastaaPoista
  14. Huomenta, jpt. Jep, tuo kappale on juuri sopivan kantaaottava. Todetaan, että epäkohtia on, mutta ei vaadita toimenpiteitä keneltäkään planeetan toisella puolella asuvalta. Jos nyt musiikissa ihan pakko on esittää mielipiteitä eikä pitää sitä pelkkänä viihteenä tai taiteena, toivoisin, että muusikot yleisemminkin ottaisivat tuosta kappaleesta mallia.

    Tai no, yhteiskunnan vikahan se on, että kaikkia, jotka ovat lärvinsä julkisuuteen tavalla tai toisella saaneet, pidetään jotenkin parempina ihmisinä ja sitten heidän odotetaan valistavan rahvasta viisaudellaan sen sijaan, että annettaisiin tehdä, mitä parhaiten osaavat. Sama juttuhan se oli pari vuotta sitten jääkiekon maailmanmestaruusjuhlien yhteydessä, kun joku toimittaja tivasi kiekkoilijoilta kannanottoja rasismia vastaan.

    VastaaPoista
  15. Tervehdys Pekalle,

    löysinpä juuri blogin ja pidän lukemastani, joten kommentoin tässä hiukan, vaikka juttu alkaa jo iäkäs olemaankin.

    Itse kannatan mitä suurimmassa määrin monikulttuurisuutta. Monikulttuurisuutta toteutetaan parhaiten ns. eläintarha-tyyliin pitämällä toisilleen vaaralliset eläimet erillisissä häkeissään, joita on perinteisesti tavattu kutsua kansallisvaltioiksi. Eläimet, jotka syystä tai toisesta kykenevät liikkumaan eri lajien aitauksissa (työperäiset maahanmuuttajat, liikematkaajat, tietty aliryhmä turisteista) tulematta syödyksi, tai syömättä ko. aitauksen eläimiä, on hyödyllistä päästää liikkumaan vapaasti.

    Eläintarhan vaihtoehtomallina on sirkus, jossa eri eläinlajit päästetään samaan aitaukseen tarkoitushakuisesti raatelemaan toisiaan ruoaksi.

    Molempien ratkaisujen tarkoituksena on tuottaa yleisölle viihdettä, johon postmodernisti toteaa että mallien keskenäinen paremmuus on puhtaasti subjektiivinen makukysymys. 'Samalla kuitenkin väkivaltaiset videopelit tulee kieltää, koska en tykkää', jatkaa postmodernisti.

    VastaaPoista
  16. Iltaa, Zor, ja tervetuloa kommentoimaan.

    Tuollaista monikulttuurisuutta kannatan minäkin. Siinä on vain muutama huono puoli:

    1. Se on vanha juttu. Asioita pitää muuttaa, että olisi kehitystä, eikä ole väliä, vaikka kehitys olisi huonompaan suuntaan, koska on niin tylsää, jos ei ole mitään uutta.

    2. Se on asioiden luonnollinen kehityssuunta, joten sen edistämiseksi ei tarvitse juuri ponnistella. Kulttuurien sekoittaminen sen sijaan on vaikeampaa, joten aktivisti saa siitä paljon enemmän tyydytystä ja uhrautuvaisen ihmisoikeustaistelijan elämyksiä.

    3. Useimmat muutkin ovat samaa mieltä, joten sitä puolustavien kolumnien kirjoittamisella ei saa radikaalin ajattelijan mainetta, saati kokemusta siitä, että on eri mieltä tavallisten junttien kanssa ja siksi varmaankin heitä fiksumpi.

    Kun nyt mainitsit asian, taidankin käydä vetämässä pari kierrosta Counter-Strikea ennen töihin lähtöä.

    VastaaPoista