Tekstianalyysin kurssilla annettiin luettavaksi Nobel-voittaja Toni Morrisonin Sula. Ensimmäinen reaktioni luettuani takakannen oli, että onks pakko jos ei haluu. Kirja "tutkii feminiinisyyden myyttistä voimaa köyhässä mustien maalaisyhteisössä", ja avaruusaluksia, kung fu -taisteluita, mutanttihirviöitä ja muita laatukirjallisuuden tunnusmerkkejä lupaillaan hyvin vähän.
Kirjan nimi ei tarkoita jäätyneen vastakohtaa, vaan se on päähenkilön etunimi. Pikkutytöt Sula ja Nel ovat parhaat kaverukset pienen ja eristyneen ohiolaiskaupungin vielä pienemmässä ja eristyneemmässä neekerighetossa 20-luvulla. Elämä yhteisössä on kovaa, mutta se vain tekee ihmisistä sitkeitä ja päättäväisiä. Arvokasta kuolemaa pidetään parempana vaihtoehtona kuin nöyryyttävää olemassaoloa, mikä ilmenee välillä hyvinkin brutaalisti ihmisten päästellessä toisiaan tuskistaan.
Kylän ihmiset ovat toinen toistaan oudompaa porukkaa, ja heidän parissaan tytöille kehittyvät erilaiset maailmankuvat. Aikuiseksi kasvettuaan Nel menee naimisiin ja jää kotikylään lapsia tekemään, kun taas Sula lähtee kiertämään maailmaa.
Kymmenen vuotta kuluu, ja Sula tulee takaisin. Hän kuitenkin huomaa, ettei häntä enää hyväksytä osaksi yhteisöä. Hän ei suostu alistumaan perinteiseen naisen rooliin, eikä hän kouluja käyneenä muutenkaan ole enää samalla aaltopituudella lukutaidottomien kotirouvien kanssa. Ulkonäkökään ei ole hänellä rupsahtanut tarpeeksi, eikä naapurisuhteita paranna se, että hän koeajaa kaikki kaupungin miehet kaverinsa Nelin miehestä alkaen.
Tämä kirja kuuluu "literary fiction" -genreen, eli kirjoihin, joissa päähuomio keskittyy taitavaan ja tyyliteltyyn tekstiin varsinaisen juonen jäädessä ohuemmaksi. Mukava sitä olikin lukea. Pelkäsin sen olevan pelkkää tunteilevaa jankkausta, mutta se olikin yllättävän hardcore, ja henkilöhahmot olivat syviä ja mielenkiintoisia.
3,5 pistettä viidestä. Tämä ei ollut mielestäni ajanhaaskausta, mutta tätä on hankala suositella. Minuun itseeni vetosivat kerronta, henkilöt ja aikakauden elämän karuuden kuvaaminen, mutta juonen konsepti on sellainen, että minun on vaikea siitä innostua. Toisaalta joku, joka nimenomaan haluaa feminististä draamaa, saattaa järkyttyä kohtauksista, joissa mm. sotatraumoja hoidetaan polttamalla potilas elävältä.
Nyt pitäisi vielä kirjoittaa essee aiheesta "Miten henkilöhahmojen rotu, sukupuoli, seksuaalisuus, yhteiskuntaluokka ym. näkyvät teoksen kokonaismerkityksessä?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti