Suomalaisen asiakaspalvelun puolesta

Suomalaisilla on alkoholiongelma. Nimittäin sellainen, että ihmiset eivät enää käy tarpeeksi kapakoissa ryyppäämässä, ja sen seurauksena kapakoitsijat murehtivat elantonsa puolesta. Jotenkin ihmiset pitäisi saada kotisohviltaan kalsarikännäämästä takaisin baareihin, mutta ymmärrettävästi se on hankala tehtävä. Kotona kavereiden kanssa juhliessa seura on parempaa, tai ainakin sen saa itse valita. Musiikkikin on parempaa, ja sen voi säätää sellaiselle volyymille, että voi vielä keskustella huutamatta. Baarissa saa kaksi drinkkiä samalla hinnalla millä Alkosta saa koko pullon, ja kaljakin maksaa 3-4 kertaa enemmän kuin marketissa. Oikeastaan ainoa syy mennä baariin on naisten vokottelu, mutta niitäkin voi nykyään tavata netissä, ja siellä daamin luoma ensivaikutelma ei todennäköisesti perustu kengille oksenteluun ja itkuiseen angstiin.

Ratkaisuksi haastateltu ravintoloitsija ehdottaa alkoholiveron alentamista. Ei sillä, että hintoja sitten alennettaisiin, mutta jäisipä ravintoloitsijalle enemmän katetta, mikä vähän helpottaisi rahapulaa. En sinänsä vastusta verojen laskua ylipäänsä, mutta mielestäni sen voi tehdä paremmistakin syistä kuin siitä, että sitten ihmisillä olisi varaa ryypätä enemmän. Kyllä omien havaintojeni mukaan kansalaisilta näyttää aina siihen rahat löytyvän.

Helsinkiläiset ovat edelläkävijöitä tulevaisuuden ihanne-Suomen rakentamisessa.

En minä kuitenkaan tuosta halunnut puhua. Vaikka arvostankin kaikkea yrittäjyyttä periaatteellisella tasolla, on ihan oikein, että rahan vähetessä karsiminen aloitetaan sieltä turhimmasta päästä, kuten juottoloista. Se, mikä artikkelissa pisti silmään, oli tekstin oikealla puolella oleva gallupkysymys: "Onko suomalaisten ravintoloiden palvelu huonoa?" Vähän jäi epäselväksi, mitä tekemistä tällä on artikkelin kanssa, mutta reippaasti yli puolet vastanneista on sitä mieltä, että on, ja samaan päätelmään päädytään kommenteissakin monta kertaa.

Lopettakaa nyt jo.

Tämä ongelmahan ilmenee yleensä silloin, kun valittaja käy ulkomailla ja havaitsee, että sikäläiset ihmiset ovat erilaisia kuin suomalaiset: he hymyilevät, juttelevat ja vaikuttavat ihan oikeasti nauttivan vieraiden ihmisten seurasta. Varsinkin tarjoilijat näyttävät nauttivan työstään niin, että tulee miettineeksi, että tarvitseekohan noille maksaa palkkaa ollenkaan, eikä välttämättä tule mieleen, että palvelun tasoon saattaa vaikuttaa se, että he olettavat saavansa kunnon tipit vastineeksi.

Tällaisen kokemuksen jälkeen mieleen nousee kaksi valituksenaihetta, joita ei ennen reissua olisi tullut edes ajatelleeksi: tuntuu töykeältä, kun suomalainen tarjoilija ei virnuilekaan suupielet korvissa koko aikaa, ja nököttää baaritiskin takana odottamassa asiakkaita sen sijaan, että aktiivisesti itse juoksisi pöydissä kyselemässä, voisiko vielä jotenkin olla avuksi.

Vaikka suomalainen palvelu ei olisikaan ylitsevuotavan nuoleskelevaa, se on asiallista. Tarjoilija hymyilee vain, jos hymyilyttää, enkä suomalaiseen kulttuuriin tottuneena haluaisikaan ympärilleni ihmisiä, jotka hymyilevät jatkuvasti. Karmivaa sellainen on. Toisaalta suomalaiset tarjoilijat eivät ala suhtautua asiakkaaseen kylmäkiskoisesti jos asiakas ei vaikkapa osaa puhua tarjoilijan kieltä, kuten Euroopan vanhoissa sivistysmaissa saattaa joskus käydä.

Suomalainen kulttuuri oli tiedettävästi jo esihistoriallisella ajalla poikkeuksellisen tasa-arvoinen. Feodalismi ja vanhoilliskristillinen näkemys esim. naisten oikeuksista olivat vain päälleliimattua tuontitavaraa, ja siksi tasa-arvon kehitys nyky-yhteiskunnassa on ollut nopeampaa ja luontevampaa kuin useimmissa muissa maissa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vaikka puhutaan asiakaspalvelijoista, he eivät koe asiakkaiden olevan millään lailla parempia ihmisiä, vaan tasa-arvoisia itsensä kanssa. Tästä syystä jos asiakas jättää asian sisäistämättä ja erehtyy komentelemaan tai tytöttelemään/pojittelemaan, vastaus saattaa olla ilkeänsävyinen. Tätä ei saa erehtyä pitämään huonona palveluna, vaan se on täysin ansaittu ja oikeutettu näpäytys. Ei, asiakaspalvelijalle ei makseta suunsoiton kuuntelusta.

Yksittäisiä poikkeuksia tietenkin on niin parempaan kuin huonompaankin suuntaan. Yleisesti ottaen kuitenkin suomalainen asiakaspalvelu on hyvää, ja silloinkin kun se ei ole, se on silti niin hyvää kuin asiakas ansaitsee.