Kukkahattutädin uudesta määritelmästä

Tehän tiedätte, mitä conit ovat. Tai no, ehkä ette. Ne ovat suuria yleisötapahtumia, joissa on jokin yhdistävä teema, joka liittyy yleensä sarjakuviin, TV-sarjoihin, tietokonepeleihin tai johonkin viihdegenreen. Siellä on myynnissä kaikenmoista alan kirjallisuutta ja muuta tilpehööriä, keskustelutilaisuuksissa alan ammattilaiset jakavat viisauttaan yleisölle, ja harrastajat pääsevät verkostoitumaan ja pitämään hauskaa porukalla. Vanhempi väki käyttää tällaisista nimitystä "messut".

Messujen ja conien näkyvin ero kävijöiden ikähaitarin lisäksi on, että coneissa merkittävä osa tapahtuman viehätyksestä perustuu siihen, että kävijät pukeutuvat suosikkihahmoikseen tai jotenkin muuten teemaan sopivasti. Silloin päästään ihastelemaan esim. seuraavanlaisia ilmestyksiä:

Nyt kun perustiedot ovat hallussa, jatketaan. Tulevana viikonloppuna järjestetään Helsingissä kauhuviihteen faneille KauhuCon. Tapahtumaan oli kutsuttu paneelikeskustelijaksi eräs Timo Hännikäinen, jonka luulisi olevan pätevä, koska on kirjailija ja on muutenkin perehtynyt kauhugenreen.

Harmikseen Hännikäisellä on myös tapana kirjoitella nettiin epämääräisiä möläyksiä epäkorrekteista aiheista, minkä myötä hän on hankkinut itselleen maineen julkirasistina ja -misogynistinä. Itse en ole perehtynyt hänen kirjoituksiinsa niin syvällisesti, että osaisin sanoa tuohon juuta taikka jaata, mutta ettei asiani harhautuisi siitä jankkaamiseen, oletetaan nyt tämän kirjoituksen ajan, että hän haluaa raiskata kaikki naiset ja hirttää eri_väriset. Ei se ole oleellista.

Kauhufanithan kauhistuivat sydänjuuriaan myöten kuullessaan, millainen demoni heidän mukavaa ja turvallista tapahtumaansa oli tulossa riivaamaan. Ei sellainen sovi. Kuten eräskin uhri kommentoi,

Tuskin pelkona on, että Hännikäinen on kykenemätön hillitsemään veriorgiaviettejään ja alkaa järjestelmällisesti raiskata conikävijöitä läpi esiintymislavalla. En oikein usko sitäkään, että kävijät menevät kuuntelemaan sivistynyttä keskustelua kauhusta ja pelkäävätkin joutuvansa kuuntelemaan palavan ristin loisteessa esitettyä hurmoshenkistä fantasiointia alempien rotujen ja sukupuolten orjuuttamisesta.

Pelkona on siis vain joutua olemaan samassa tilassa ja vieläpä näköyhteyden päässä sellaisen ihmisen kanssa, joka joskus muulloin kirjoittelee inhottavia nettiin. Aika jännää, että kauhua viihteekseen kuluttavalla voi olla näinkin matala pelkokynnys.

Aikansa KauhuConin järjestäjät yrittivät vedota siihen, että kauhu viihteenä on luonteeltaan sellaista, että siinä koetellaan rajoja ja tehdään asioita, joita muualla pidettäisiin epäsopivina ja järkyttävinä, ja siihen, etteivät Hännikäisen muihin aiheisiin liittyvät puheet vähennä hänen asiantuntemustaan tässä aiheessa. Jos kiinnostaa, näitä virallisia lausuntoja voi klikata suuremmaksi ja lukea:

Erityisesti tykkään tuosta maininnasta, että kun ennen vanhaan tyttöjen pussailukohtaus järkytti, nykyään sellainen ei saa aikaan mitään reaktioita, vaan nykyään järkytys ja skandaali on se, kun joutuu olemaan tekemisissä eri mieltä olevien ihmisten kanssa.

Mutta joo, ei mennyt läpi. Kun paskaa satoi niskaan, lopulta todettiin, että Hännikäisen poistaminen ohjelmistosta on pienimmän riesan tie. Eikä siinä mitään, niinhän sen kuuluukin mennä. KauhuCon toimii markkinavoimien lakien mukaan, joten jos niitä, jotka kieltäytyvät tulemasta, jos Hännikäisen annetaan puhua, on enemmän kuin niitä, jotka kieltäytyvät tulemasta, ellei Hännikäisen anneta puhua, asia pitää ottaa huomioon. Muutenkin yksityisenä tahona sillä on oikeus valita esiintyjänsä ilman mitään selittelyvelvollisuuksia kenellekään.

Tietysti on sitten se toinen laita. Kaikkia ei voi miellyttää, joten jos yhden puolen vaatimuksiin suostutaan, toinen puoli kiroaa sensuuria ja kukkahattuilua. Ja ihan oikeassahan he ovat, mutta kuten sanoin, markkinavoimien lakien mukaan nämä jutut pitää suunnitella. Jossain vaiheessa on vain pakko todeta, että jos ei miellytä, saa jättää tulematta.

Ei tästäkään olisi normaalisti tämän enempää sanottavaa. Jos itse tapaisin käydä coneissa ja olisin menossa KauhuConiin, toteaisin, että minun puolestani Hännikäinen saa ihan rauhassa tulla. Voisin jopa vaatia, että ihan jo tämän kohun takia Hännikäisen on annettava tulla, mutta kun en kuitenkaan sinne ole menossa, ei minun mielipiteelläni ole väliä.

Nyt vain satuin huomaamaan Hesarin Nyt-liitteestä, että joku toimittaja oli ottanut asiaan myös kantaa. Nyt-liite on kiva, koska se ei edes yritä tai esitä olevansa puolueetonta tiedonvälitystä, vaan artikkelit ovat ihan avoimesti jonkinlaisia uutisen, mielipidekirjoituksen ja kuumeunen ristisiitoksia. Tässäkin artikkelissa toimittaja kirjoittaa, että:

Kuulun ilman muuta siihen Hännikäisen puolustajien inhoamaan suvakkimädättäjäfeministi-leiriin.

Virkistävää rehellisyyttä. Mutta joo, Hännikäisen tapauksesta ei toimittajakaan enempää väittele, vaan johtaa puheen 80- ja 90-luvuilla vallinneeseen elokuvien sensuurijärjestelmään, joka esti kaikkien hardcoreimpien elokuvien pääsyn Suomeen ja joka oli olemassa vain siksi, koska asioista oli päättämässä vanhoja tanttoja, jotka eivät tajunneet aiheesta mitään ja halusivat kieltää moraalittomana kaiken, mitä eivät tajunneet. Ns. kukkahattutätejä.

Kukkahattutäti-termiin törmäsin kotimaisessa Pelit-lehdessä. Sillä kuvailtiin pelisensuurista haaveilevaa tyypillistä sensuuri-intoilijaa. Vanhempaa elitististä tyyppiä – ei välttämättä naista – joka paheksuu mielestään ala-arvoista ja haitallista nuortenkulttuuria. Ja haluaa kieltää sen kaikilta, koska kuvittelee tietävänsä, mikä heillekin on parasta.

Sana tuntui etenkin nuoren mielestä erittäin osuvalta. Kukkahattutädit sitä ja tätä, paasasin, kun taas yksi odottamani ulkomainen kauhufilmi jumiutui Suomen sensuuriin.

Sitten tuli vuosi 2001. Videolaista ja koko elokuvien ennakkotarkastuksesta Suomessa luovuttiin. Taistelu oli voitettu. 

Poliittisista päättäjistä juuri kukaan ei sen koommin ole vaatimalla vaatinut elokuvasensuuria takaisin. Kukkahattutätejä, sellaisina kuin minä heidät mielsin, ei enää ollut.

Niin, samanlainen näkemys minullakin on. Mutta entäs nykyään? Toimittajalla on havainto, että sanan merkitys on muuttunut. Siitä päästäänkin vihdoin tämän kirjoituksen varsinaiseen asiaan:

Kukkahattutäti-haukkumasana tuntui yleistyneen ensin maahanmuuttovastaisella Hommaforumilla. Sitä käytetiin ihmisistä, jotka puolustavat humanitaarista maahanmuuttoa, kannattavat pakolaisten auttamista, suhtautuvat positiivisesti muihin kulttuureihin ja vastustavat rasismia.

Maahanmuuttokriitikoiden mielestä tällainen on hölmöyttä ja naiivia maailmojensyleilyä. Kukkahattutäteilyä.

Maahanmuuttokeskustelun kuumennuttua kukkahattutäti-sanan käyttö on vain yleistynyt Rajat kiinni -yhteisöissä ja vastaavissa piireissä. Sillä haukutaan sujuvasti myös feministejä tai keitä tahansa oikeistokonservatiivista ajattelua vastustavia. Kukkahattutäti, suvakki, punavihermädättäjä – samaa sarjaa kaikki.

Ei, toimittaja. Ei "kukkahattutädin" merkitys ole muuttunut. Se tarkoittaa edelleen ihmistä, joka haluaa kieltää asioita, jotka eivät omaan maailmankuvaan mahdu.

Esimerkiksi oikeistokonservatiivisen ajattelun vastustaja ei ole automaattisesti kukkahattutäti. Oikeistokonservatiivisen ajattelun vastustaminen on täysin mahdollista fiksussa ja asiallisessakin hengessä. Ei se vaadi muuta kuin sen, että asiakysymyksiin annetaan asiavastauksia. Kukkahattutäti tällaisesta ihmisestä tulee vasta siinä vaiheessa, kun hän alkaa vastata vastustajiensa argumentteihin sanomalla, ettei noin saa sanoa. Tai leimaamalla heidät rasisteiksi, fasisteiksi tai muiksi epäihmisiksi, joiden mielipiteitä ei kuulu huomioida. Tai jopa vaatimalla vastustajiensa rankaisua lakiteitse.

Vastaavasti oikeistokonservatiivi voi aivan yhtä hyvin olla kukkahattutäti. Ainakin teoriassa. Käytännössä näkee paljon harvemmin, että kukaan vaatisi vihervasemmistolaisen ajattelun kriminalisoimista. No, homoliittojen vastustaminen voidaan ehkä laskea yhdeksi esimerkiksi.

Sinänsä huvittavaa: itse yhdistin aikoinaan kukkahattutäteilyn konservatiivisuuteen ja sensuurivapauden suvaitsevaisuuteen. Nyt sitten konservatiivit haukkuvat suvaitsevaisia kukkahattutädeiksi.

Kyllä minä haukun kukkahattutädeiksi niitä, joiden mielestä Hännikäinen ei saa mennä puhumaan kauhusta paikkaan, jossa joku saattaa olla hänen kanssaan eri mieltä jostain muusta asiasta kuin kauhusta. Suvaitsevaisiksi minä en heitä sano.