Asiaa miettiessäni tajusin, että talvella kuvailemani ilmiö ei rajoitu pelkästään miehekkyyteen, vaan se on vain osa suurempaa kokonaisuutta.
Mietitäänpäs. Mitä yhteistä on ihmisellä, jolle on tärkeää, että muut pitävät häntä maskuliinisena alfauroona; ja ihmisellä, jolle on tärkeää, että muut pitävät häntä sivistyneenä älykkönä ja asiantuntijana? Nuo eivät edes ole toisiaan poissulkevia määritelmiä, vaan aivan hyvin voivat molemmat olla tärkeitä samalle ihmiselle.
Ennen kuin vastataan tuohon, mietitään, mitä yhteistä on seuraavilla tiedoilla/taidoilla:
- Miten autoon vaihdetaan renkaat,
- Kuka oli se ruotsalainen elokuvaohjaaja, joka teki elokuvia kuolemasta,
- Ruotsin kielellä kommunikointi, ranskasta ja latinasta vähintään joitain lausahduksia,
- Kuka on sadan metrin pikajuoksun maailmanmestari,
- Mikä on Thaimaan pääkaupunki,
- Miten erottaa lanttuperhosen kaaliperhosesta,
- Mikä bändi esitti kappaleen Smells like teen spirit, ja mitä kyseisen bändin keulamiehelle kävi,
- Miten silmänympärystät meikataan niin, että saadaan silmät näyttämään suuremmilta,
- Mikä on paitsio ja miten se eroaa eri peleissä,
- Ketkä kirjoittivat kirjat Tuntematon sotilas, Rikos ja rangaistus ja Ylpeys ja ennakkoluulo,
- Mitä tarkoittavat termit rekt ja gg.
Lisääkin keksisi. Ensivilkaisulla noilla ei näyttäisi olevan mitään yhteyttä, mutta tarkemmin mietittynä yhtäläisyyksiä löytyy kolme:
1. Nuo kaikki ovat oman erikoisalansa perustietoa.
2. Nuo kaikki kuuluvat jonkun mielestä yleissivistykseen.
3. Ihmiset, joiden mielestä nuo kuuluvat yleissivistykseen, ovat tyypillisesti kyseisen erikoisalan harrastajia tai ammattilaisia, tai muuten vaan aiheesta kiinnostuneita.
Ihminen, jolle on tärkeää, että häntä pidetään sivistyneenä, saattaa siis tuntea kiusausta eritellä tärkeä tieto turhasta sen perusteella, mistä itse on kiinnostunut, ja sitten arvioida muiden ihmisten sivistystasoa sen perusteella, paljonko he kyseisestä asiasta tietävät. Ehkä myös samalla haukkua asiasta kiinnostumattomia junteiksi ja vaatia heitä kiinnostumaan asiasta enemmän.
Ero miehekkyydestä jauhaviin miehiin on lähinnä vain siinä, mitä ominaisuutta pitää itsessään merkittävimpänä.
Tarkastellaanpa vielä hetken verran tiedon tasoja. Eiväthän nämäkään tyypit ihan kaikkea pidä yleissivistyksenä, ja toisaalta jotkut asiat ovat niin laajalti tunnettuja, ettei niiden tietämisellä oikein pääse pätemään. Huomaamme, että tietoa on yleissivistäjän maailmassa neljää eri tasoa:
1. Itsestäänselvyydet. Tämä kattaa asioita, joiden oppimiselta ei voi välttyä, jos yhtään pitää silmiään ja korviaan auki. Tiedon puutteen paljastamisella voi munata itsensä, mutta tuskin kukaan saa mitään erityisiä sivistyspisteitä, jos kertoo itsensä munanneelle vaikkapa että kukaan ei synnytä kentaurivauvoja juotuaan hevosen siemennestettä.
2. Yleissivistys, eli ylemmän määritelmän mukaan erikoisalan perustieto. Asioita, jotka on helppo oppia, mutta joiden oppiminen vaatii edes vähän kiinnostusta ja oma-aloitteisuutta. Yleissivistäjän ongelma on se, hän pitää näitä juttuja kategoriaan 1 kuuluvina, koska ei tajua tai välitä, etteivät kaikki ole perehtyneitä samoihin asioihin.
3. Sivistys. Erikoisalan korkeampi tieto, jota yleissivistäjä toki mielellään esittelee, mutta ei kehtaa vaatia muilta. Ehkä siksi, koska on itsekin vasta hiljattain asian oppinut ja/tai on vähän epävarma, ja toisaalta siksi, koska jos se muuttuisi kakkostason tiedoksi, hänen oma suhteellinen sivistystasonsahan laskisi.
4. Käsittämätön nörttipaska. Tämä kattaa yleissivistäjän oman erikoisalan tiedot, jotka ovat hänen kyvyilleen liian vaativia, tai muiden erikoisalojen kolmostason tiedot. Näitä ei kenenkään tarvitsekaan tietää.
En missään nimessä halua vastustaa nippelitiedon opettelua tai levittämistä, mutta sen voi tehdä myös niin, että ei tule samalla sormi pystyssä pätemään, että kyllähän kaikkien pitäisi tämä tietää, kun kerran minäkin tiedän.
Ei mitään "yleissivistystä" ole olemassakaan. On toki asioita, jotka kaikki tietävät, ja sitten on asioita, jotka kaikkien olisi hyvä tietää, mutta ei elämä ole mitään Trivial Pursuitia. Kyllä sen tietää sanomattakin, että jokainen pitää itseään fiksuna tyyppinä, turha sitä on erikseen korostaa. Itse itseäni lainaten:
Ei teidän muutenkaan kannata yrittää muuttaa kaikkia itsenne kaltaisiksi. Ennemmin tai myöhemmin tulisi kuitenkin vastaan joku, joka on siinäkin teitä parempi.
Ai niin, lopuksi vielä ilmoitus baletin, teatterin, oopperan ja klassisen musiikin ystäville.
Voi toki olla, että satoja vuosia sitten tehty, nykyään tunnettu musiikki- tai draamateos on laadultaan parempi kuin keskimääräinen nykyaikainen elokuva tai musiikkikappale, mutta se johtuu vain siitä, että satoja vuosia sitten tehdyistä teoksista muistetaan vain parhaat, kun taas nykyaikaisista teoksista huonot eivät ole vielä ehtineet vaipua unholaan eivätkä hyvät sen takia vielä erotu massasta niin kirkkaasti.
Viihdeteoksen toteutustapa ja -välineet eivät vaikuta sisältöön. Jos katsotte mieluumin esitystä, jossa on haastava ja monimutkainen juoni, kuin jotain suoraviivaista ja aivotonta toimintaa, siitä voidaan ehkä jotain päätellä, mutta se, että menette mieluumin teatteriin tai oopperaan kuin elokuviin, ei tee teistä lähtökohtaisesti sivistyneempiä tai kulturellimpia kuin elokuvien yleisö. En nyt väitä, että niissä olisi mitään vikaa, mutta samaa viihdettä nekin ovat.
Nauttikaa viihteestänne missä muodossa tykkäätte. Kyllä minäkin tykkään käydä teatterissa. Älkää silti luulko, että se kertoisi teistä mitään ihmisinä.
No niin. Loppuun vielä vähän hyvää musiikkia:
Jep, hieno kappale. Tuo muistoja mieleen, mäkihypyn ja Eliten. Sen vanhan kunnon Commodore 64:llä pelatun.
VastaaPoistaSiema. Mun viimeaikainen WN8 on yli 1700, revi siitä kurwa. Kto kawal do klanu? Kurwa!
VastaaPoistaAntti on huippu, olisi kiva päästä kerran elämässä käymään hänen konsertissa.
VastaaPoistaMinusta tulisi kuulua yleissivistykseen sellaisen tietäminen, mikä oli Suomen ilmavoimien tunnus vuodesta 1918 toisen maailmansodan loppuvaiheeseen saakka. Ja sen, että sillä ei ollut mitään tekemistä kansallissosialismin kanssa.
VastaaPoistaHuomenta, Turkkulaanen, Korppi, Notkoluoto ja Tom, ja kiitoksia kommenteistenne.
VastaaPoistaTurkkulaanen: Joillain kavereilla oli Commodore kun olin pieni, ja olihan siinä kivoja pelejä, mutta kauhistelin aina sitä, kuinka pitkiä komentoketjuja siihen piti syöttää, ennen kuin pelin sai käyntiin. Puoli tuntia koodausta. Alkuperäistä Eliteä en ole pelannut, mutta siitähän tuli uudistettu versio viime vuonna. Se pitää testata, kunhan se tulee alennusmyyntiin.
Korppi: ебаный читер! иди на хуй!
Notkoluoto: Joo, hyvinhän tuo vetää. Joku saattaisi sanoa, että pitäisi käydä parturissa, mutta mitäpä tekemistä silläkään on minkään kanssa.
Tom: Nyt kyllä pistit pahan. Ainakin tuollaista tietoa on ihan paikallaan vaatia niiltä, jotka tulevat asiasta hysteerisesti meuhkaamaan.
Omistan useita sellaisia T-paitoja, joissa näkyy Suomen ilmavoimien entinen tunnus. Olen ajatellut jopa, että voisin teettää paitaan kammottavan isokokoisen Suomen ilmavoimien entisen tunnuksen, mutta sitten valitettavasti turpiinsaamisen todennäköisyys lisääntyisi tuntuvasti.
VastaaPoistaNoista elokuvista tuli mieleen se että nykyään monet tv-sarjat on paljon parempia kuin elokuvat, niissä ehditään vähän mennä syvemmälle, kun elokuvia monesti vaivaa se että ne pitää olla näyttäviä saadakseen lipputuloja, nyt olen seurannut tuota tissi ja miekkasarjaa game of thronesi, aineksi on kulttisarjaksi, jos vaan maltetaan ehdä loppuun saakka nykytasolla ..
VastaaPoista-jpt-
Terve taas Pekka. Oletko tehnyt opintoja tänä kesänä? Itse olen selättänyt ja suodattanut useita satoja sivuja estetiikan klassikoita. Siksipä haluaisinkin ottaa kantaa väitteeseesi, että sisällöllä ja muodolla ei olisi mitään tekemistä keskenään. Rohkenen mitä ystävällisimmin huomauttaa, että tämä on paskapuhetta. Teoksen kokonaismerkitys ja sen aikaansaama tunne-elämys muodostuu ensisijaisesti juuri muodon ja sisällön suhteesta.
VastaaPoistaLisäksi sisintäni riistää väitteesi, että taiteen ja viihteen ainoa funktio olisi viihdyttävyys, siis että ne tähtäävät vain viihtymisen perustarpeen tyydyttämiseen. Tähän mitä kohteliaimmin lausun että vitut on.
Juuri ymmärryksen puute taiteellisen ilmaisun luonteesta ja taiteen tehtävästä on sitä yleissivistyksen puutetta jota kirjoituksessasi käsittelet. Kenties minä olen ymmärtänyt väärin ajatuksesi, mutta väittää että vaikkapa Tristan ja Isolde ja Jumanji ovat arvoltaan samanlaiset on osoitus todellisesta umpimielisyydestä tai vaihtoehtoisesti postmodernista kulttuurirelativismista.
Tähän epäkohtaan kirjoituksessasi halusin ilmaista eriävän mielipiteeni, sillä minusta tuntuu että olet hakoteillä asiassa. Ymmärtänet, että tarkoitukseni ei ole vittuilla tai osoitella tietäväisellä sormellani. Muuten olen taas pitänyt viimeaikaisista kirjoituksestasi, kiitos niistä. Erityisesti pidän lakonisesta tyylistäsi. Oletko koskaan kirjoittanut proosaa?
Ystävällisesti ja kunnioittavasti tervehtien
hum. kand. raukoilta rajoilta Itä-Suomesta
Iltaa, Tom, jpt ja Hum. Kand.m, ja kiitos kommenteistanne.
VastaaPoistaTom: Joo, sellainen riski niissä paidoissa toki on. Itsehän ajattelin, että jos joskus Serbiassa käyn, tuon sieltä mukanani Ratko Mladić -paidan ihan vaan siksi, koska käyttäähän porukka Che Guevara -paitojakin.
Jpt: Ihan totta. Vuosituhannen vaihteessa elokuvien laiton jakaminen räjähti käsiin, ja tuotantoyhtiöiden oli pakko keskittyä tuottamaan niin visuaalisesti näyttäviä elokuvia, että ne olisi pakko mennä katsomaan isolta kankaalta, koska niistä ei saisi täyttä potentiaalia irti tietokoneen ruudulta. Jotenkin sisällön kehittäminen sitten unohtui. Monet TV-sarjat, kuten juuri Game of Thrones, ovat nykyään loistavia, mutta en tunne alaa niin paljoa, että osaisin selittää, mistä tämä viimeaikainen laadun nousu johtuu. Edelleenhän TV-yhtiöt joutuvat kärsimään siitä, etteivät fanit katso sarjoja TV:stä vaan netistä.
Hum.Kand.: Olen toki lueskellut kaikennäköistä, niin hömppäjännitystä, länkkäripulppia kuin klassikoitakin, mutta lähinnä viihdekäyttöön. Pitäisi tässä piakkoin päättää, pidänkö kevyen opiskeluvuoden ja yritän suoritella vain joitain säläkursseja pois alta, vai pidänkö kokonaan välivuoden. Perhesyyt painavat niin pahasti päälle.
Asiaan. Muodolla on sisällön kannalta toki merkitystä siinä mielessä, että omassa viiteryhmässään hyvin tehty on parempi kuin huonosti tehty, totta kai. Tarkoitin sitä, että esim. ooppera ei ole lähtökohtaisesti hyvää ja sivistävää vain siksi, että se on oopperaa, eivätkä elokuvat ole lähtökohtaisesti huonoja ja junttimaisia vain siksi, että sattuvat olemaan elokuvia. Tästä seuraa väitteeni, että ihminen ei ole sivistyneempi ja hienostuneempi pelkästään sillä perusteella, että sattuu pitämään oopperasta enemmän kuin elokuvasta. Voidaan toki sanoa, että toisessa esitystapa ja muut puitteet ovat miellyttävämpiä kuin toisessa, mutta silloin on kyse vain makuasioista.
Viihdyttävyys ei ole taiteen ja viihteen ainoa funktio. Jos mukana on taiteellista arvoa, se saattaa määrittää, muistetaanko teos joitain kymmeniä vai satoja vuosia. Me kirjallisuuden opiskelijat osaamme myös arvostaa vanhojen teosten arvoa sinä pohjana, jonka päälle uudempi taide/viihde rakentuu. Ensisijainen funktio viihdyttävyys kuitenkin on.
Peruste 1: jos teos ei ole viihdyttävä, yleisö ei nauti siitä. Jos siitä ei nautita, se ei saavuta laajaa yleisöä, vaan painuu näkymättömiin. Silloin se unohdetaan, vaikka sen taiteelliset ansiot olisivat kuinka loisteliaat tahansa, ja väitän, että taiteellisella arvolla on merkitystä vain, jos yleisö asiasta tietää. Taide siis välttämättä tarvitsee viihdearvoa toimiakseen taiteena, mutta viihde ei tarvitse taiteellista arvoa toimiakseen viihteenä.
Peruste 2: oli teoksen taiteellinen arvo mikä tahansa, ei kukaan mene katsomaan sitä sillä asenteella, ettei yhtään huvittaisi, mutta pakko kai se on, että saa kulttuuria. Viihtymään ja nauttimaan sinne mennään. Tietysti mestarillista taideteosta on ilo katsoa, mutta silloinhan kyse on siitä, että taiteellisuus lisää viihdearvoa.
Tristanin ja Isolden vertaaminen Jumanjiin ei ole sitä, mitä tarkoitin. Totta kai hyvä ooppera on parempi kuin huono elokuva, mutta halusin kiinnittää huomiota siihen, että vastaavasti hyvä elokuva on parempi kuin huono ooppera. Oikeampi vertailukohde olisi sama teos eri tavoilla toteutettuna. Mikä esimerkiksi olisi paras tapa nauttia Romeo ja Julia: kirjamuotoon painettu, teatterissa alkuperäisille esityksille uskollisena esitetty, vai se modernisoitu elokuva, jossa on Leonardo DiCaprio ja Claire Danes pääosissa? Tietysti Shakespearen dialogi on hienoa missä muodossa tahansa, mutta omasta mielestäni se elokuva on aivan nerokas.
Ymmärrän toki, mitä tarkoitat, ja olen kiitollinen jopa (tai varsinkin) eriävistä mielipiteistä. Niistä saa aina aikaan hauskaa keskustelua. Ja kyllä, olen kirjoittanut paljonkin proosaa, mutta en ole julkaissut (vielä) mitään, joten sen enempää en asiasta kerro. En kyllä varmaan kerro senkään jälkeen, kun olen julkaissut, että anonymiteetti säilyy.
Vielä sellainen nopea lisäys, että tyylini on lakoninen, sarkastinen ja ehkä jossain määrin humoristinenkin ihan tarkoituksella. Osaisin minä varmaan kirjoittaa ihan vakaviakin esseitä, joissa sitten esittelisin faktoja ja muuta tylsää, jos haluaisin. Uskon kuitenkin, että silloin asiani ei menisi niin hyvin perille, koska harvemmat jaksaisivat lukea tekstini loppuun asti.
VastaaPoistaEn tiedä, olenko oikeassa. Voihan se olla, että tyylini käännyttää monia poiskin. Oli miten oli, itselleni on tärkeää tuottaa tekstiä, jota on hauskaa kirjoittaa ja lukea.
HBO:ltä tulee aika paljon laadukasta teeveesarjaa verrattuna muuhun jenkkiläiseen tuotantoon, ja kun on maksukanava niin voidaan tehdä myöskin aika rajua kerrontaa. Taru sormusten herrasta ja hobitti oli yllttävänki hyviä elokuvia, vaikka eihän ne kirjojen tasolle yllä, onneksi tehtiin kolme elokuvaa, ettei käynyt kuten linnuradan käsikirja liftareille elokuvassa jossa kirjat tumpattiin yhdeksi elokuvaksi ja näin tärveltiin koko homma ..
VastaaPoista-jpt-