Reilusta tappelusta 3: Tuomaripeliä

Viimeksi muistutin lukijakuntaani siitä, että reiluja tappeluja ei ole olemassakaan. Tappeluissa eri osapuolilla on erilaisia etuja, jotka vaikuttavat lopputulokseen, ja sen sijaan, että etujen käyttämisestä maristaan ja valitetaan epäurheilijamaisesta käytöksestä, asian reaalisuus pitäisi hyväksyä ja vetää siitä tarvittavat johtopäätökset.

Viimeksi puhuin jihadismista ja muusta sodankäynnistä. Siinä ei pitäisi olla mitään epäselvää, koska sodassa tunnetusti kaikki keinot ovat sallittuja, mikä on omalla tavallaan niin reilua kuin mikään voi olla.

Pienemmän mittakaavan yhteenotoissa sen sijaan mukaan tulee yllätyselementtinä tuomaripeli. Vanha viidakon sananlaskuhan menee jotenkin niin, että tappelun, jonka voittaa kadulla, häviää oikeussalissa. Lopputuloksena on mielenkiintoinen järjestelmä, joka tekee jo valmiiksi epäreiluista tappeluista niin epäreiluja, että niissä häviää jo lähtökohtaisesti, kävi miten kävi.

Otetaanpa esimerkiksi vaikka tappelu, jossa kolme pesismailoin ja pyssyin aseistautunutta tyyppiä hyökkää yllättäen yhden pelkällä keittiöveitsellä varustautuneen vastentahtoisen uhrin kotiin pahoinpitely mielessään, ja vastoin kaikkia odotuksia veitsimies voittaakin.

Jossain sivistyneessä yhteiskunnassa tilanne jatkuisi niin, että jätehuolto toimittaa mailapyssytyypit bioenergialaitoksen uuniin ja veitsimies jatkaa koti-iltaansa Laphroaigia siemaillen ja Pokemonia pelaten, tai mitä nyt tykkääkään tehdä. Aamulla saattaa mainita tapauksesta töissä. Osa työporukasta kehuu, että hienosti hoidettu, ja osa sanoo, että hommaa nyt sinäkin hyvä mies edes katkaistu haulikko, kun leipäveitsi tylsyy tuollaisesta ja verestä tulee ruokaan tympeä jälkimaku.

Ei toki Suomessa. Täällä siitä tulee linnaa. Katsotaanpas tuomioita:

Hyökkääjät: törkeä kotirauhan rikkominen, pahoinpitely, yhdelle lisäksi ampuma-aserikos.
Tuomiot: 1 v 2 kk ehdollista, paitsi yhdelle ehdotonta ja toiselle lisäksi muutama sata euroa päiväsakkoina (eri tyypeille kuin se ampuma-aserikossyte).

Puolustautuja: hätävarjelun liioitteluna tehty tapon yritys ja kaksi muuten vaan tapon yritystä.
Tuomio: 4 v 2 kk ehdotonta.

Ja korvauksiakin päästiin maksamaan:

Hyökkääjät: yhteensä 3 000 €.
Puolustautuja: yhteensä 21 000 €.

Että sellaista. Suomen laki sanoo itsepuolustuksesta näin:

Aloitetun tai välittömästi uhkaavan oikeudettoman hyökkäyksen torjumiseksi tarpeellinen puolustusteko on hätävarjeluna sallittu, jollei teko ilmeisesti ylitä sitä, mitä on pidettävä kokonaisuutena arvioiden puolustettavana, kun otetaan huomioon hyökkäyksen laatu ja voimakkuus, puolustautujan ja hyökkääjän henkilö sekä muut olosuhteet.

Jos puolustuksessa on ylitetty hätävarjelun rajat (hätävarjelun liioittelu), tekijä on kuitenkin rangaistusvastuusta vapaa, jos olosuhteet olivat sellaiset, ettei tekijältä kohtuudella olisi voinut vaatia muunlaista suhtautumista, kun otetaan huomioon hyökkäyksen vaarallisuus ja yllätyksellisyys sekä tilanne muutenkin.

Tuohan kuulostaa ihan järkevältä ja kohtuulliselta, eikö vain? Eli itseään saa toki puolustaa, mutta se ei anna tekosyytä ottaa hyökkääjää koekaniiniksi millekään hienoille keskiaikaisille kuulustelumetodeille. Onpa lainsäädännössä otettu huomioon sekin, ettei jokainen ole välttämättä tottunut käyttämään väkivaltaa, jolloin voidaan katsoa läpi sormien, jos paniikissa menee vahingossa vähän överiksi. Itsepuolustus on siis hyväksyttävää, mutta annetaan rikollisillekin tilaisuus parantaa tapansa eikä tapeta heti kohdattaessa.

Teoriassa tuo on ihan jees, mutta käytännössä siinä on eräs paha valuvika. Nimittäin se, että "kokonaisuutena arvioiden puolustettavana pidettävää" voimankäyttöä ei päätä puolustautuja tilanteen ollessa päällä, vaan sen päättävät jälkeenpäin ihan muut tyypit, jotka eivät nähneet tilannetta, eivät tunne ketään osapuolta, ja joilla pahimmassa tapauksessa on idealistisia ennakko-oletuksia, kuten "aina voi juosta pakoon" tai "käskyttäminen riittää, jos on tarpeeksi karismaa".

Lopputuloksena on sitten tällaisia tilanteita. Joku saattaisi kysyä tuomitulta puolustautujalta, että "kannattiko?" Tuo on pirun hyvä kysymys. Mitä tuollaisessa tilanteessa sitten oikein kannattaisi tehdä? Veikkaan, että hän on sitä mieltä, että kyllä kannatti. Sanoohan toinen vanha viidakon sananlasku, että parempi raudoissa kuin laudoissa.

Ymmärrän logiikan, jolla järjestelmä on säädetty niin, että kaikki tappelun osapuolet häviävät automaattisesti. Jos ei voi voittaa, ei kannata tapellakaan. Nyt vain on niin, että tappelussa molemmat osapuolet eivät läheskään aina ole yhtä syyllisiä tappeluun, vaan toinen on enemmän tai vähemmän uhripositiossa. Varsinkin esimerkkimme kaltaisessa tapauksessa, jossa tappelu tulee täysin pyytämättä ja yllätyksenä, uhrin syyllistäminen millään tuomioilla on aika kusipäistä jopa valtion mittapuulla. Jos nyt valtiolla olisi minkäänlaista hinkua korjata lähtökohtaisen epäreiluja tappeluita edes vähän reilumpaan suuntaan, tuollaiset hyökkääjät saisi tappaa. Ainakaan puolustautumisesta ei luulisi saavan moninkertaista tuomiota hyökkäämiseen nähden.

Sitten ulkomaan aiheisiin. Suomessa tapellaan tyypillisesti nyrkeillä tai puukoilla, mutta Amerikassa suositaan pyssyjä. Varsinkin Texasissa. Paikallisessa yliopistossa vietettiin jonkin kouluampumisen 50-vuotispäivää, ja sattumalta samana päivänä astui voimaan laki, jonka mukaan jatkossa luentosaleissakin saa kantaa asetta mukana. Yliopistoväki on syvästi järkyttynyttä.

Itsehän jos asuisin Amerikassa, kantaisin asetta mukanani varsinkin sellaisissa paikoissa, joissa se on kiellettyä.

Uutisen kommenteissa joku ihmettelee, että:

Vähentää kouluampumisia, kun kaikilla on aseet repussa mukana. Vai miten se logiikka meni?

Tuo on varmaan sarkasmia tai jotain, mutta kyllä, noin se menee. Aseet kun harvemmin alkavat itsestään ammuskella ihmisiä, enkä muista kuulleeni sellaisistakaan tapauksista, joissa tervejärkinen ihminen innostuu ampumaan muita ihan vain siksi, koska sattuu olemaan aseita esillä.

Amerikassa joukkoampumiset ovat perinteisesti tapahtuneet kouluissa ja muissa vastaavissa paikoissa juuri siksi, koska niissä ei ole saanut kantaa aseita. Kun ampuja tietää, että muut ovat aseettomia, hän saa ammuskella rauhassa ilman pelkoa siitä, että kukaan ampuu takaisin.

En nyt tahdo sanoa, että vapaa aseenkanto pitäisi sallia Suomessakin, ainakaan toistaiseksi. Täällä asekulttuuri on kuitenkin vähän erilainen kuin Amerikassa. Kun nyt on puhe Texasin kaltaisesta paikasta, jossa aseita on joka tapauksessa paljon, on pienempi paha sallia aseenkanto kaikkialla kuin luoda alueita, joilla aseita on vain ammuskelijoilla. Saadaan ainakin aikaan reilumpia taisteluja, valmiiksi etulyöntiasemassa oleva ampuja ei saa lailta lisätukea.

En usko, että tämä lainmuutos välttämättä ehkäisee seuraavaa joukkoampumista. Vähän pienemmän uhriluvultaan se siitä kyllä luultavasti tekee.