Pekka kokkaa 8: Punssirullat

Minähän tykkään kaikesta makeasta, kuten marsipaanista ja suklaasta. Niinpä yksi suurimmista herkuistani ovatkin punssirullat. Tiedättekö, ne vihreät marsipaanipötköt, joissa on sisällä jotain kevyesti alkoholilla maustettua suklaista töhkää ja joiden päät on sinetöity kastamalla ne tummaan suklaaseen.

Kaupasta niitä saa kyllä, mutta niissä on aina paha vika: paketissa on vain kuusi kappaletta, ja kun sellaisen vaivaisen peukalonkokoisen hippusen asettaa pinseteillä kielelle, se on liuennut ennen kuin ehtii edes kunnolla makua rekisteröidä. Kiukkuiseksihan siinä vain tulee.

Niinpä päätin kokeilla, pystyisinkö itse parempaan. Pikaisella googletuksella ensimmäinen löytämäni resepti oli tämä, ja se edellyttää seuraavanlaisia resursseja:

100 g voita
1 1/4 dl tomusokeria
1 rkl tummaa kaakaojauhetta
1 ½ dl keksinmuruja (kaurakeksejä, Digestive-keksejä ym.)
2 ½ dl sokerikakun (tai muun vaalean kuivakakun) muruja
2 rkl punssia
250 g vihreätä marsipaania
120 g tummaa suklaata

Ihan ensiksi kokeillaan, onko punssi hyvää. En olekaan koskaan ennen punssia maistanut sellaisenaan. Liköörikonvehdeissa punssi tosin on ollut sherryn ohella aina suosikkini. Ihan hyvää se vaikuttaa olevan. Kyseessä on (oletettavasti) ruotsalainen Carlshamns Flaggpunsch, eli ainoa punssi, jota Alkosta saa. Ainakin tästä paikallisesta.

Sulatetaan voi. Meni ehkä vähän enemmän kuin 100 grammaa, koska edellinen käyttäjä oli leikannut vinoon, mutta ei kai se mitään haittaa. Tyydyttyneet rasvat ovat hyviä.

Sitten kipataan sekaan tomusokeri ja lusikallinen kaakaojauhetta, ja vaahdotetaan tehosekoittimella. Siitä tulee tällaista liejua:

En tiedä, pitäisikö tuon vaahtoutua enemmän. Ei ole ennen tullut mieleen vaahdottaa voin ja sokerin sekoitusta.

Oli miten oli, seuraavaksi testataan, onko punssi hyvää, ja sitten murennetaan keksejä. Minulla ei ole hajuakaan, mikä on "sokerikakku", enkä taatusti ala sellaista leipomaan ihan vain saadakseni murentaa sen seuraavaan leivonnaiseen. Katsoin kaupasta, oliko siellä valmiiksi sokerikakun muruja, mutta ei ollut. Olisi kyllä periaatteessa voinut olla, koska onhan korppujauhojakin monta merkkiä.

Maustepurkkia nuijana käyttäen jauhoin sitten 12 digestive-keksiä saadakseni kasaan neljä desiä muruja, ja kippasin sekoitukseen.

Sitten testataan, onko punssi hyvää, ja lisätään se seokseen. Ohjeessa lukee, että "2 rkl punssia", mutta luulen, että siinä on kirjoitusvirhe, ja oikeasti sen kuuluisi olla "prkl punssia", eli punssia ihan perkeleesti. Tähän ensimmäiseen kokeiluerään laitoin puoli desiä. Näissähän on usein se ongelma, että vaikka maun puolesta voisi laittaa enemmänkin, seoksesta tulee liian vetelää. 

Sitten otetaan marsipaani. En tällä kertaa jaksanut tehdä itse, vaan ostin kaupasta. Ohjeen ja perinteen mukaan pitäisi käyttää vihreää marsipaania, mutta minä ostin punaista ihan vaan koska fuck the police. Pienenä kun olin tehnyt jotain typerää kavereiden esimerkin innoittamana, äitini tivasi, että jos kaikki muut hyppäisivät kalliolta, hyppäisinkö minäkin. Ei se, että aina ennenkin on käytetty vihreää marsipaania, ole mikään syy, että nytkin pitäisi käyttää, päin vastoin.

Pahoitteluni aiheesta harhautumisesta. Testataan, onko punssi hyvää. Leikataan kaupan marsipaani kolmeen pätkään, pyöritellään niitä vähän tomusokerissa etteivät tartu paperiin, ja kaulitaan suorakaiteen muotoisiksi levyiksi:

Ohjeen mukaan levyn mittasuhteiden kuuluisi olla n. 20x7 senttiä, mutta koska tarkoitus onkin tehdä vähän normaalia isompia rullia, on levyjenkin oltava isompia. Lätkitään täyte levylle pitkittäissuuntaisesti ja kääritään rullaksi:

Sivut voi veitsellä tasoittaa, jos haluaa tarkan sauman. Yli jääneistä reunoista voi sitten vielä kaulita neljännen levyn. Saamme siis neljä rullaa:

Leikataan päädyt tasaisiksi ja pätkitään rullat osiin:

Jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt jakaa ne kolmeen eikä neljään pätkään. Noita oli hankala kastaa suklaaseen.

Mutta joo, sulatetaan suklaata kulhoon ja kastetaan rullien päät siihen. Tarkoituksena on, ettei täyte ala valumaan ulos. Käytin kokeilun vuoksi sekä tummaa että valkoista suklaata.

Yli jääneestä suklaasta tein vielä tuollaisen kinderin:

Sitten laitetaan tuotokset jääkaappiin, että suklaa kovettuu nopeammin eikä voi enää valu marsipaanin liitoskohdasta ulos, ja... Ai niin hitto, tuo voipaperisysteemihän pitää tosiaan saada jotenkin siirrettyä jääkaappiin. Sillä aikaa kun mietitään, mitenköhän se onnistuisi, testataan, onko punssi hyvää.

Leikataan voipaperi pienempiin osiin ja varovasti vedetään osat lautasille. Noin:

Kun aikaa on kulunut riittävästi, päästään maistelemaan.

Ensimmäisestä puraisusta tajuan asian, jota en ollenkaan ottanut huomioon aiemmin, eli sen, että digestive-kekseissä on aika paljon suolaa. Se maistuu vahvasti läpi. Ehkä olisi sittenkin pitänyt perehtyä siihen sokerikakkuun.

Ei se mitään, onhan ihan Fazerillakin suolasuklaata. Kyllä se sopii. Punssiaromin tuntee juuri ja juuri, eli lisääkin olisi voinut laittaa. Ensi kerralla laitan voita vähemmän, jos sitten punssia voisi laittaa enemmän massan kastumatta liikaa.

Lopputuomio: nämä maistuvat aivan erilaisilta kuin kaupan punssirullat, mutta ovat silti erittäin herkullisia. Toisaalta, jos raaka-aineina käytetään suklaata, marsipaania ja alkoholia, ei se kovin pahasti voi mennä pieleen. Voin suositella.