torstai 25. elokuuta 2016

Pekka kokkaa 8: Punssirullat

Minähän tykkään kaikesta makeasta, kuten marsipaanista ja suklaasta. Niinpä yksi suurimmista herkuistani ovatkin punssirullat. Tiedättekö, ne vihreät marsipaanipötköt, joissa on sisällä jotain kevyesti alkoholilla maustettua suklaista töhkää ja joiden päät on sinetöity kastamalla ne tummaan suklaaseen.

Kaupasta niitä saa kyllä, mutta niissä on aina paha vika: paketissa on vain kuusi kappaletta, ja kun sellaisen vaivaisen peukalonkokoisen hippusen asettaa pinseteillä kielelle, se on liuennut ennen kuin ehtii edes kunnolla makua rekisteröidä. Kiukkuiseksihan siinä vain tulee.

Niinpä päätin kokeilla, pystyisinkö itse parempaan. Pikaisella googletuksella ensimmäinen löytämäni resepti oli tämä, ja se edellyttää seuraavanlaisia resursseja:

100 g voita
1 1/4 dl tomusokeria
1 rkl tummaa kaakaojauhetta
1 ½ dl keksinmuruja (kaurakeksejä, Digestive-keksejä ym.)
2 ½ dl sokerikakun (tai muun vaalean kuivakakun) muruja
2 rkl punssia
250 g vihreätä marsipaania
120 g tummaa suklaata



Ihan ensiksi kokeillaan, onko punssi hyvää. En olekaan koskaan ennen punssia maistanut sellaisenaan. Liköörikonvehdeissa punssi tosin on ollut sherryn ohella aina suosikkini. Ihan hyvää se vaikuttaa olevan. Kyseessä on (oletettavasti) ruotsalainen Carlshamns Flaggpunsch, eli ainoa punssi, jota Alkosta saa. Ainakin tästä paikallisesta.

Sulatetaan voi. Meni ehkä vähän enemmän kuin 100 grammaa, koska edellinen käyttäjä oli leikannut vinoon, mutta ei kai se mitään haittaa. Tyydyttyneet rasvat ovat hyviä.

Sitten kipataan sekaan tomusokeri ja lusikallinen kaakaojauhetta, ja vaahdotetaan tehosekoittimella. Siitä tulee tällaista liejua:


En tiedä, pitäisikö tuon vaahtoutua enemmän. Ei ole ennen tullut mieleen vaahdottaa voin ja sokerin sekoitusta.

Oli miten oli, seuraavaksi testataan, onko punssi hyvää, ja sitten murennetaan keksejä. Minulla ei ole hajuakaan, mikä on "sokerikakku", enkä taatusti ala sellaista leipomaan ihan vain saadakseni murentaa sen seuraavaan leivonnaiseen. Katsoin kaupasta, oliko siellä valmiiksi sokerikakun muruja, mutta ei ollut. Olisi kyllä periaatteessa voinut olla, koska onhan korppujauhojakin monta merkkiä.

Maustepurkkia nuijana käyttäen jauhoin sitten 12 digestive-keksiä saadakseni kasaan neljä desiä muruja, ja kippasin sekoitukseen.

Sitten testataan, onko punssi hyvää, ja lisätään se seokseen. Ohjeessa lukee, että "2 rkl punssia", mutta luulen, että siinä on kirjoitusvirhe, ja oikeasti sen kuuluisi olla "prkl punssia", eli punssia ihan perkeleesti. Tähän ensimmäiseen kokeiluerään laitoin puoli desiä. Näissähän on usein se ongelma, että vaikka maun puolesta voisi laittaa enemmänkin, seoksesta tulee liian vetelää. 

Sitten otetaan marsipaani. En tällä kertaa jaksanut tehdä itse, vaan ostin kaupasta. Ohjeen ja perinteen mukaan pitäisi käyttää vihreää marsipaania, mutta minä ostin punaista ihan vaan koska fuck the police. Pienenä kun olin tehnyt jotain typerää kavereiden esimerkin innoittamana, äitini tivasi, että jos kaikki muut hyppäisivät kalliolta, hyppäisinkö minäkin. Ei se, että aina ennenkin on käytetty vihreää marsipaania, ole mikään syy, että nytkin pitäisi käyttää, päin vastoin.

Pahoitteluni aiheesta harhautumisesta. Testataan, onko punssi hyvää. Leikataan kaupan marsipaani kolmeen pätkään, pyöritellään niitä vähän tomusokerissa etteivät tartu paperiin, ja kaulitaan suorakaiteen muotoisiksi levyiksi:


Ohjeen mukaan levyn mittasuhteiden kuuluisi olla n. 20x7 senttiä, mutta koska tarkoitus onkin tehdä vähän normaalia isompia rullia, on levyjenkin oltava isompia. Lätkitään täyte levylle pitkittäissuuntaisesti ja kääritään rullaksi:


Sivut voi veitsellä tasoittaa, jos haluaa tarkan sauman. Yli jääneistä reunoista voi sitten vielä kaulita neljännen levyn. Saamme siis neljä rullaa:


Leikataan päädyt tasaisiksi ja pätkitään rullat osiin:


Jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt jakaa ne kolmeen eikä neljään pätkään. Noita oli hankala kastaa suklaaseen.

Mutta joo, sulatetaan suklaata kulhoon ja kastetaan rullien päät siihen. Tarkoituksena on, ettei täyte ala valumaan ulos. Käytin kokeilun vuoksi sekä tummaa että valkoista suklaata.


Yli jääneestä suklaasta tein vielä tuollaisen kinderin:


Sitten laitetaan tuotokset jääkaappiin, että suklaa kovettuu nopeammin eikä voi enää valu marsipaanin liitoskohdasta ulos, ja... Ai niin hitto, tuo voipaperisysteemihän pitää tosiaan saada jotenkin siirrettyä jääkaappiin. Sillä aikaa kun mietitään, mitenköhän se onnistuisi, testataan, onko punssi hyvää.

Leikataan voipaperi pienempiin osiin ja varovasti vedetään osat lautasille. Noin:


Kun aikaa on kulunut riittävästi, päästään maistelemaan.

Ensimmäisestä puraisusta tajuan asian, jota en ollenkaan ottanut huomioon aiemmin, eli sen, että digestive-kekseissä on aika paljon suolaa. Se maistuu vahvasti läpi. Ehkä olisi sittenkin pitänyt perehtyä siihen sokerikakkuun.

Ei se mitään, onhan ihan Fazerillakin suolasuklaata. Kyllä se sopii. Punssiaromin tuntee juuri ja juuri, eli lisääkin olisi voinut laittaa. Ensi kerralla laitan voita vähemmän, jos sitten punssia voisi laittaa enemmän massan kastumatta liikaa.

Lopputuomio: nämä maistuvat aivan erilaisilta kuin kaupan punssirullat, mutta ovat silti erittäin herkullisia. Toisaalta, jos raaka-aineina käytetään suklaata, marsipaania ja alkoholia, ei se kovin pahasti voi mennä pieleen. Voin suositella.

6 kommenttia:

  1. Olisiko kaupan valmiit kakkupohjat toimineet murujen alkuperänä? Ne olisi pitänyt hankkia hiukan ennakkoon, että kerkeävät kuivua murenevaan muotoon. Tai vaihtoehtoisesti kuivattaa kakkupohja mikrossa tai uunissa.

    Inspiroiduin kirjoituksesta niin, että taidan käydä heti hakemassa kaupasta punssia. En ole sitä ikinä maistanut muuten kuin karkissa ja tämä epäkohta alkoi juuri vaivata.

    VastaaPoista
  2. Hyppäsin. Tosin se oli lumisena talvena ja kallionleikkauksen alla oli lumen täyttämä oja. Kisa tuli sitten siitä, kuka uskaltaa hypätä korkeimmalta. Onneksi se korkeinkaan kohta ei ollut kovin korkealla (ehkä pari metriä, pitää varmaan käydä katsomassa joskus), joten kukaan ei katkaissut jalkojaan.

    VastaaPoista
  3. Et kertonut, oliko se punssi hyvää? :/ Eikä yksikään vähäpukeinen assistentti tullut auttamaan leipomisessa?

    Mitä sillalta tai kalliolta hyppäämiseen tulee, https://xkcd.com/1170/

    VastaaPoista
  4. Huomenta, sinä ensimmäinen, Turkkulaanen ja AT, ja kiitos kommenteista.

    1: Noita kakkupohjia emäntäkin ehdotti. Pitää varmaan kokeilla. Punssi oli ihan hyvää, joskin maistelin sitä tällä kertaa vain huoneenlämpöisenä. Ilmeisesti se kuuluisi nauttia kuumana. Taidan säästellä pullonloppua sinne asti, kun syysillat alkavat kylmetä.

    Turkkulaanen: Nyt kun muistelen, mekin hyppelimme kallionleikkaukselta hankeen ekaluokkalaisina. Olin aika arka siinä iässä, mutta uskalsin lopulta, kun kaikki muutkin olivat. Mieleen jäi yksi traumaattinen tapaus, kun kalliossa oli muutaman kymmenen sentin rako, joka oli täynnä lunta, ja siitä pääsi juuri ja juuri laskemaan kuin liukumäkeä. Jäin sitten repustani sinne jumiin. Saivat kaverit sitten kuitenkin potkittua minut ulos.

    AT: Kuten edellä mainitsinkin, punssi oli ihan hyvää, mutta pitää vielä jossain vaiheessa maistaa oikeaoppisesti lämmitettynä. Vähäpukeisissa assistenteissa ja muissa naisissa on sellainen juttu, että ne tekevät hyvää ja toimivaa perusruokaa, mutta sitten kun aletaan tosissaan väsätä gourmeeta, ne ovat vain tiellä. Pitää kuitenkin yrittää jatkossa antaa heille enemmän näkyvyyttä. Kuulemma on moraalitonta pitää työntekijöitä nollatuntisopimuksilla.

    Hyvä pointti tuossa stripissä. No, xkcd:ssä on aika useinkin hyviä pointteja.

    VastaaPoista
  5. Oisit vaan ostanut niitä korppujauhoja.
    Ne on juuri niitä kuivakakun murusia.
    Sana korppu viittaa vain kuivuuteen.

    Muuten yksi parhaimmista ikuna lukemistani resepteistä, paitsi että et oikein vaivautunut testaamaan sen punssin hyvyyttä.
    Kyllä minä ainakin pelaan aina varman päälle, niin että jos risottoon joutaa kaksi desiä valkoviiniä, ostan kolme varttia ja suoritan laaduntarkkailua koko ajan.

    -- Leso

    VastaaPoista
  6. Iltaa, Leso, ja kiitos vinkistä. Pidän mielessä seuraavaa kertaa varten.

    Kovin paljon ei tohtinut testailla, koska piti lähteä heti leivonnan jälkeen siskon luo kyläilemään. Siinä olet kyllä oikeassa, että laaduntarkkailu on ensiarvoisen tärkeää. Noh, eiköhän tuo tule testailtua tulevalla viikolla, kun sattuu olemaan vähän työvuoroja ja paljon sosiaalisia tapahtumia. On vähän kiirekin testata, koska rullat on jo syöty ja haluaisin kovasti tietää, nautinko niistä.

    VastaaPoista