Iso kyrpä

No niin, kävin sitten terveystarkastuksessa, kuten viimeksi mainitsin. Verta laskettiin ja istuttiin kopissa kuuntelemassa vaimeita piippauksia. Kaikki oli niin kuin olisin osannut itsekin etukäteen kertoa, eli joko hyvin tai erinomaisesti. Emäntää kovasti nauratti, kun kerroin lääkärin luulleen, että minulla on varmaan oikein terveelliset elämäntavat.

Painoindeksi oli normaalin ylärajoilla, eli 24,6 (max 25), mutta rasvaprosentista ei ollut puhetta. Katsoinkin sen tässä jollain nettilaskurilla, ja kauhukseni huomasin sen olevan aivan jumalaton, eli yli 18 %. (Tai sitten minulla on suhteettoman ohut kaula, mikä vääristää laskelmia.) Pitää kuitenkin ruveta syömään kevyemmin.

Kolesteroli oli 3,2 (max 5,0), josta hyvää oli 1,6 ja huonoa 1,5. Hemoglobiini 147 (suositus 134-167). Kaikki muutkin näyttävät olevan suositusrajojen sisällä, joskin erytrosyytit ovat lähellä alarajaa. Pitää varmaan ruveta syömään enemmän punaista lihaa, tai jotain. Punainen lihahan on kaikkein terveellisintä ravintoa ihmiselle, koska ihminen itsekin on tehty punaisesta lihasta ja siten siinä on kaikki, mitä ihminen ruuasta tarvitsee.

Pienenä muistaakseni pelkäsin neuloja niin, ettei minusta saatu verikoetta muuten kuin lupaamalla, että saan sitten kokeen jälkeen katsoa verinäytteitä mikroskoopilla. Nykyään kuitenkin verikokeet ovat mielestäni hauskoja. Kerran eräs nuori hoitajatar ihmetteli, eikö minun tee ollenkaan pahaa, kun kaula pitkänä katselin vereni pulppuamista koeputkeen, ja vastasin, ettei ollenkaan, vaan että se on mielestäni vain jännää. Hoitajatar oikein innostui siitä ja alkoi puhumaan siitä, kuinka veri on mahtavaa ainetta, kun siitä näkee kaiken, mitä ihmisessä on. Ihana tyttö. Olisin pyytänyt treffeille, ellen olisi jo ollut varattu.

Kuulokin oli täpärästi ykköstasoa. Näkö katsotaan sitten myöhemmin erikseen, mutta tuskin siinäkään mitään kummempaa on. Esimerkiksi, pystyn bongaamaan vihreän perhosentoukan pajupuskasta liikkuvasta autosta tummennetun lasin takaa, mikä kyky on isääni muutaman kerran ihmetyttänyt.

Vähän meni tajunnanvirraksi tämäkin teksti, mutta menköön. Ai niin, tuo otsikko. Sillä ei ole mitään tekemistä terveystarkastukseni kanssa. Edellisessä tekstissäni vain tuli muiden blogistien kanssa puheeksi se, kuinka tietyntyyppiset avainsanat houkuttelevat valtavasti kävijöitä, ja ajattelin ihan vain kokeilla, millainen vaikutus tuolla on.

Mutta ettei kukaan syyttäisi minua valheellisesta markkinoinnista, täytyy minun antaa lukijoilleni sitä, mitä he haluavat. Siispä kuva isosta kyrvästä, olkaa hyvä:

Sana "kyrpä" on alun perin tarkoittanut aukealla paikalla yksikseen kasvavaa isoa puuta, joskus myös sivulle sojottavaa oksaa tai pahkaa. Tuosta wikiartikkelista näemme myös, että kulli ja mulkku ovat "erilaisia ulos työntyvän ruumiinpullistuman aiheuttavia sairauksia". En nyt laita tähän mitään tyräkuvia, mutta tiedämme, että mulkku voi olla myös epämiellyttävä ihminen, joten tässä kuva isosta mulkusta:

Tiina ei varmaan kyllä arvosta termivalintaani, vaikka itse asiasisällöstä ei olisikaan eri mieltä. Tästä tuli mieleeni vielä iso jorma:

En itse asiassa tiedä, kuinka iso mies Kalskeen Jorma on, mutta en näin suoralta kädeltä muista montaa julkkis-Jormaa, joten se on joko hän tai Uotinen. Kalske sopii tähän tekstiin paremmin, koska hänellä oli merkittävä rooli Halla-ahon jumalanpilkkatuomiossa ja siten hän mahtuu myös iso mulkku -kategoriaan, kun taas Uotinen vaikuttaa leppoisalta tyypiltä.

Mitäs näitä muita saman kategorian asioita olikaan? No iso muna nyt ainakin:

Norsulinnut olivat 1600-luvulla sukupuuttoon kuollut Madagaskarilla elänyt, strutseille sukua ollut heimo, johon kuuluivat suurimmat koskaan eläneet lintulajit. Niillä loogisesti oli myös maailman suurimmat munat. Ne saattoivat painaa jopa 12 kg, kun nykyään elävien strutsien munat jäävät puoleentoista kiloon.

Sitten on iso vehje:

Tuo saksalainen hiilikaivuri on isoin vehje, jonka tiedän. Se on 96 metriä korkea ja 225 metriä pitkä, ja painaa 14 200 tonnia. Sillä voi louhia 240 000 kuutiometriä maa-ainesta päivässä.

Heijari tarkoittaa ilmeisesti montaakin asiaa kontekstista riippuen, mutta itselleni tulee ensimmäisenä mieleen pudotusvasara sekä sellaista hyödyntävä kairavaunu:

Vaikka nuorempana vietin paljonkin aikaa kairaushommissa, en koskaan operoinut heijarikairaa, vaan työskentelin pääasiassa käsikäyttöisellä painokairalla (ei kikatella siellä takarivissä). Välillä on kyllä niitä hommia ikävä, koska vajaat satakiloisten kairavehkeiden riuhtominen ympäri metsiä on pelkkää kevyttä ja rauhallista ulkoilmareippailua ja työssänukkumista verrattuna asiakkaiden palvelemiseen.

Sitten tietysti iso kalu:

Tai jos tarkempia halutaan olla, meisseli. Olen varoittanut tästä ennenkin, mutta kertaus on opintojen äiti:

Elikkä muistakaa, lapset, että meisseliä ei saa asettaa penikseen.

Sitten on vielä iso mela:

Eihän tämä enää liity aiheeseen, mutta ei se näin kolmelta aamuyöstä enää niin tarkkaa ole. Väsyttää, pitäisi mennä nukkumaan. Tuo on airokala. Airokalojen heimoon kuuluu neljä lämpimien merialueiden syvänteissä elävää lajia, joista suurimmat voivat kasvaa reilusti yli kymmenmetrisiksi ja ovat siten maailman pisimpiä luukaloja.

Entäs iso lisko? Thaimaassa varaaneista ei oikein tykätä, koska tuollaisen kömpiminen taloon tuo perimätiedon mukaan huonoa onnea, ja siksi thain kielessä varaania tarkoittava sana "hia" vastaa suunnilleen suomen sanaa "vittu". Voidaan käyttää myös haukkumasanana ihmisestä.

No joo, alkaa mennä vähän kaukaahaetuksi. Eiköhän tämä jo riitä tältä erää. Lerssi on kylä Ilomantsissa, mutta kuvat saatte etsiä itse.

Toinen vuosikatsaus

Sunnuntaina oli äitienpäivä. Onneksi olkoon vielä omalleni ja kaikille muillekin äideille täältäkin.

Kävimme emännän vanhempien kanssa keskustassa Presto-nimisessä italialaistyyppisessä ravintolassa juhlimassa, ja söin karitsan sisäseläkettä neitsytkastikkeessa. Oli oikein hyvää, vaikka annos olikin aika pieni - onneksi alkuruoka oli sentään vastaavasti sen verran tukeva, ettei varsinaista nälkää jäänyt. En tiedä, mitä on neitsytkastike, mutta varmaan se on jonkinlainen olutkastikkeen vastakohta.

Samana päivänä blogilleni tuli kaksi vuotta ikää täyteen.

Jee!

Viime vuonna merkitsin muistiin senhetkiset kävijätilastot, joten vertailun vuoksi tehdään nyt sama taas. Tätä kirjoittaessa käyntejä on 86 955, joten vuoden aikana kasvua on tapahtunut 52 582:n käynnin eli 153 %:n verran. Päivässä käyntejä tulee sellaiset 100-350, riippuen siitä, kauanko edellisen tekstin julkaisusta on.

Kyllä se siitä. Tällaista näyttää:

Jostain syystä Blogger unohtaa tekstien lukukertoja tilastonäkymässä, mistä syystä alavasemmalla näkyvien tekstien lukukerroissa pitäisi oikeasti olla 100-400 katselua lisää.

Suurimmat kiitokset levikistäni kuuluvat, kuten kuvasta näkyy, edelleen blogistikollegalleni Yrjöperskeleelle, ja toki merkittävästi vaikuttaneille Jaska Brownille ja Kumitontulle. Lämpimät kiitokseni myös Korppi on oikeudelle, Tom Kärnälle, Ironmistressille ja Mariannelle, joiden blogeista täällä säännöllisesti vieraillaan, sekä tietysti niille tuntemattomille, jotka tuotoksiani silloin tällöin jakavat Facebookissa ja muilla sekalaisilla keskustelualustoilla.

Kuten yo. kuvasta näemme, menneenä vuonna ei tullut yhtään sellaista hittikirjoitusta, jolla olisi päässyt viiden kärkeen. Toisaalta, ei vielä voi tietää; joskus nämä löytävät yleisönsä vasta pitkän ajan päästä. Maaliskuussa kirjoittamani Perseestä isänmaallisesti, jossa käsittelin Tom of Finland -postimerkkejä, nousi vasta loppuvuodesta 912 lukukertaan, koska siinä mainittiin Googlenkäyttäjien suosima sana iltatyttö.

Yleensä kirja-arvosteluni jäävät n. sataan lukuun, ja muut tekstit saavat huomiota 250-350 kerran edestä. Tänä vuonna yli 500:n pääsivät tekstit Pelkään (579), jossa vastasin Palefacen käsitykseen siitä, että rasismi johtuu vain erilaisuuden pelosta; Kouluessee suomalaisista (542), jossa ironisesti kävin läpi Suomen alueellisia eroja; sekä Pekka-sedän kirje anarkisteille (523), jossa yritin puhua paikkoja hajottaville partisaanilarppaajille järkeä.

Vähän musiikkia tähän väliin tapauksen kunniaksi:

Kun luin tuota viimevuotista tekstiä, mieleeni palautui silloin mainitsemani uutinen siitä, että Tarja Filatovin (sdp) mielestä miehet, ja varsinkin pienituloiset sellaiset, pitäisi lain voimin pakottaa lääkärintarkastuksiin säännöllisesti, kun eivät ne itse tajua mennä. No, nyt on sitten huomenna lääkärintarkastus. Pomo meni ja käräytti minut työterveyshoitajalle siitä, etten ole käynyt vuoden 2008 jälkeen, ja hetihän sieltä soitettiin että tuletko nyt vai heti.

Hammaslääkärissä kävinkin viime viikolla, vaikka edellisestä käynnistä oli vasta korkeintaan vähän päälle 10 vuotta. Aivan turha käynti sekin, kun ei mitään vikaa ollut. Kai noilla lääkäreillä olisi parempaakin tekemistä, kuin kertoa terveille ihmisille näiden olevan terveitä.

Lopuksi, ettei vuosikatsaukseni jäisi tänäkään vuonna täysin sisällöttömäksi, täytyy laittaa loppuun vähäpukeisia naisia:

Porstuan markkinointipäällikkö Candice avaamassa omaa henkilökunnan vuosibonuspakettiaan.

Flirttailua ja seksuaalista häirintää

Usein sanotaan, että flirttailun ja seksuaalisen häirinnän ero on ainoastaan flirttailijan viehättävyydessä. Tai en tiedä, sanovatko muut, mutta itse ainakin sanon. Naiset kyllä tietävät, mistä puhun, mutta silloin tällöin myös me miehet pääsemme ekskursioille naisten ihmeelliseen maailmaan, halusimme tai emme.

Sattuipa taannoin niin, että asiakkaakseni eksyi eräs naisihminen, joka oli saattanut olla ihan vetävän näköinen vielä 90-luvun alkupuolella. En nyt voi enkä halua laittaa kuvaa, mutta Porstuan henkilöstöpäällikkö Katarina saa kunnian antaa täysin vastakohtaisen esimerkin, jonka kautta lukija voi muodostaa oman näkemyksensä:

Silläkin uhalla, että perheen pienimmät järkyttyvät ja ryhtyvät kokeilemaan erilaisilla heteroseksuaalisuuden korvaavilla muodikkaammilla vaihtoehdoilla, julkaisen alla lyhyen sananvaihtomme:

Kurppa: Haista vattu.

Minä: Älä vattuile mulle.

Kurppa: Haluatko haistaa? Saat kyllä, suklaasilmä.

Feministinen vakiovastaus miehille tässä tilanteessa on, että pitäisi vain olla iloinen ja ylpeä kaikesta saamastaan huomiosta. Jostain syystä sama ei kuitenkaan päde silloin, kun irstaat rupsahtaneet äijät kertovat tyttäriensä ikäisille likoille yksityiskohtaisesti, millaista huomiota he haluaisivat näiden sukuelimille tarjota.

Yleensä tässä vaiheessa blogistin pitäisi ihmetellä, että mitä nuo itsestään luulevat, ja ottaa tiukasti kantaa sen puolesta, että ihmisten sopii pysyä vain kiltisti omissa kategorioissaan ja jahdata vain yhtä rumaa porukkaa kuin itsekin ovat. Asiaa pidemmälle mietittyäni tajusin kuitenkin, että eihän se niin mene.

Vanhat ovat viisaita. Tai tarkemmin sanottuna, vanha kansa tietää useita (yleensä muilta kuultuja) viisauksia. Esimerkiksi:

1) Ei se ole hullu, joka pyytää, vaan se, joka antaa,

2) Luuk. 11:9,

3) Jokainen tsäänssi on mahdollisuus.

Teinipojat eivät uskalla pyytää tyttöjä ulos, koska he pelkäävät, mitä tapahtuu, jos tyttö kieltäytyykin. Kolmannelle vuosikymmenelle päästyään he alkavat hiljalleen tajuta, ettei siitä tapahdu mitään. Koska heidät on kuitenkin kasvatettu kohteliaiksi ja huomaavaisiksi, he eivät halua aiheuttaa turhaa vaivaa ja ärtymystä itselleen ja muille lähestymällä naisia, joita eivät realistisesti usko saavansa. Niinpä he tekevät arvion omasta viehätysvoimastaan ja tekevät ehdotuksia vain sille hyvin pienelle naisvalikoimalle, joka jää liian rumien ja liian kauniiden väliin.

(Ennen kuin joku kaunis nainen tulee kommenteissa kertomaan, että kyllä häntä yrittävät rumat nuoretkin miehet pokata, mainittakoon, että oman viehätysvoiman arviointi ei läheskään aina mene oikein, kummallakaan sukupuolella. Tai sitten he vain ovat henkisesti kypsiä ja ovat jo tajunneet saman, mitä tässä tekstissä kerron.)

Nuoret naisethan eivät lähesty miehiä muutenkaan, koska miehet lähestyvät heitä ihan tarpeeksi, ja muutenkin aloitteen tekeminen on "miehen velvollisuus".

Vanhemmiten aletaan ymmärtää, että jos flirttailu herättää kohteessaan kiusaantuneisuutta, ärtymystä, oksennusrefleksejä, painajaisia tms., se on ihan hänen oma ongelmansa, eikä flirttailijan tarvitse ottaa siitä vastuuta. Naiset ymmärtävät lisäksi, ettei näissä asioissa ole mitään "miesten velvollisuuksia", vaan jokaisella on yhtäläinen oikeus "pursuit of happinessiin", kuten jenkkien perustuslaissa sanotaan.

Kyllähän he tajuavat, että todennäköisyys onnistumiseen on samaa luokkaa kuin lotossa, mutta onhan yhdelläkin lottorivillä tilastollisesti paremmat voitonmahdollisuudet kuin sillä, ettei pelaa ollenkaan. Itse asiassa se on vain vapauttavaa. Nuoret joutuvat stressaamaan kovasti miettiessään, mikä olisi tehokkain keskustelunavaus, ja miten hoidetaan kohtaaminen loppuun asti niin, ettei missään vaiheessa lipsahdeta vaikuttamaan idiootilta. Vanhat käävät voivat huoletta puhua asioista niiden oikeilla nimillä, kun he tietävät, ettei lopputulos voi kuitenkaan enää sen huonommaksi mennä.

Mikäs sitten on loppupäätelmä? En nyt halua kannustaa poikia lähtemään kosioretkilleen järjestelmällisesti kauneimmasta aloittaen, koska sellainen tekisi nättien naisten elämästä sietämätöntä. Toisaalta en halua kovin kovasti moittia rupsahtaneempaa sukupolvea epätoivoisista yrityksistään, koska kaikesta huolimatta ne ovat inhimillisesti ja loogisesti täysin perusteltuja.

No joo, tehkää itse omat loppupäätelmänne. Minä vain kerron, kuinka asiat ovat.

Kirja-arvostelu: Hugh Howey - Sand

Talvella luin Hugh Howeyn huippusuositun Siilo-kirjan, joka muutamista pienistä epärealistisuudellaan häiritsevistä yksityiskohdistaan huolimatta oli oikein koukuttava ja omaperäinen. Niinpä nappasin tämän kirjakaupasta heti nähtyäni sen, koska en muistanut, mikä Siilon jatko-osa oli nimeltään, ja ajattelin, että se olisi saattanut olla tämä. Ei ollut, mutta ei se mitään.

Eletään määrittelemättömän kaukaista tulevaisuutta Coloradossa. Vanhat kaupungit ovat peittyneet satojen metrien paksuiseen hiekkakerrokseen, eikä sivilisaatiosta ole jäljellä kuin pari muutaman tuhannen asukkaan hökkelikylää aavikolla. Ainoa asia, mikä tekee yhteiskunnan toiminnan mahdolliseksi näissä olosuhteissa, on sukelluspuvut, jotka saavat värinällään hiekan virtaamaan nestemäisesti ja mahdollistavat sukeltamisen vanhoihin kaupunkeihin käyttötavaroiden hakemiseksi.

Päähenkilöinä on enemmän tai vähemmän sukeltamisesta innostuneet kolme veljestä ja heidän isosiskonsa, jotka ovat etääntyneet toisistaan sen jälkeen, kun heidän isänsä lähti itään katsomaan, mitä aavikon takaa löytyy, ja jäi sille tielleen. Jokainen viettää arkensa murehtien ihmissuhdekuvioitaan ja/tai päivittäistä elantoaan, kuten tapana on.

Aavikkobandiitit palkkaavat heistä yhden etsimään hiekan alta myyttisen suurkaupungin rauniot. Vastoin odotuksia hän onnistuu, mutta kuten bandiiteilta sopii odottaa, eivät ne mitään palkkaa maksa, vaan hän saa olla tyytyväinen, että onnistuu pakenemaan hengissä.

Kaupungin löytyminen pistää eloa yhteisöön, kun kaikki kynnelle kykenevät lähtevät hortoilemaan aavikolle aarteenmetsästykseen. Asia on tietysti vain bandiittien harhautus, jonka avulla he pistävät toimeen suunnitelmansa koko yhteisön joukkomurhaamiseksi. Samalla selviää, mitä sisarusten isä aavikon takaa löysi.

Kirjan idea on oikein omaperäinen ja jännä, joskin siitä kehitetty juoni on melko yksinkertainen. Tämä tuntuukin enemmänkin naistenkirjalta, jos tällainen seksistinen ilmaus sallitaan; pääpaino on henkilöiden välisissä suhteissa, ja juoni menee suoraviivaisesti siinä sivussa. Jopa loppuratkaisu on muotoa "ja sitten ne menivät sinne ja hoitivat hommansa".

Teknisesti Howey on kyllä erinomainen kirjoittaja, mutta scifin ja yhteiskunnan kuvaamisen kannalta tässä on jopa häiritsevämpiä uskottavuusongelmia kuin Siilossa. Voin sietää ajatuksen puvusta, jolla voi sukeltaa hiekassa, mutta esimerkiksi se, että mistä ne saavat ruokaa, jos kaikkialla on pelkkää hiekkaa eikä koskaan sada? Tai mistä on tullut niin paljon hiekkaa, että satojen tai korkeintaan tuhansien vuosien aikana sitä kertyy kilometrin kerros? Jotain vähän yritetään selittää, mutta aika kevyeksi jää.

Neljä pistettä viidestä. Plussaa jännästä ideasta ja taitavasta kirjoittamisesta, miinusta epäuskottavasta miljööstä ja yksinkertaisesta juonesta. Sen verran täytyy juonta kuitenkin puolustaa, että tällaisenaankin sivuja oli jo 368. Jos kirjoittaja olisi oikeasti panostanut siihen, mitä aavikon takana tapahtui, kirja olisi paisunut niin, että asia olisi ollutkin parempi erottaa jatko-osaksi. Jos myöhemmin ilmenee, että tälle tulee jatkoa, arvosana nousee automaattisesti 4,5:een.

Oppivatpa olemaan

Pari kuukautta sitten entinen vuokraisäntäni Reima Kuisla päätti vähän pässittää maantiellä ja päräytti tutkaan 54 024 €:n arvosta. Hänen asian tiimoilta saamansa raivonpurkaukset nostivat hänet sittemmin julkkikseksi ja Suomen sakotusjärjestelmän maailmanlaajuiseksi puheenaiheeksi. En kommentoinut asiaa silloin, vaikka pieniä VMP-peräisiä ohimonytkäyksiä asia aiheuttikin. Kai se nyt pitää kuitenkin käsitellä, kun näköjään New York Timeskin käsittelee.

Voi olla, että olen puolueellinen Kuislaa vastaan. Silloisessa vuokrasopimuksessani luki, että vuokraa korotetaan vuosittain elinkustannusindeksin nousun mukaisesti, mutta jos indeksi laskee, vuokra pysyy samana. Ymmärtänette, etten sen pohjalta osaa tuntea suurta sympatiaa, jos hän vuorostaan joutuu systeemin kusettamaksi. En tosin tiedä, oliko tuo hänen yhtiönsä erikoisuus, vaiko yleisemminkin maan tapa Suomessa, mutta ainakin ala-asteella meille opetettiin, ettei mulkkuutta voi perustella sillä, että kun kaikki muutkin.

Muistuikin mieleen vielä yksi juttu Egyptistä. Siellä ei indeksikorotuksia tunneta. Matkaoppaan puolison isovanhemmat olivat tehneet vuokrasopimuksen joskus 50-luvulla kolmesta Egyptin punnasta kuukaudessa, mikä silloin oli vielä suurehko raha. Sitten tuli inflaatio, mutta tänäkin päivänä he asuvat samassa kämpässä kolmella punnalla kuussa, vaikka enää se ei vastaa kuin vajaata neljääkymmentä senttiä.

Mutta asiaan. Kovasti valitetaan, ettei progressiivinen sakotus ole reilu, mutta siinä pitää muistaa, ettei sakotuksen tavoitteena olekaan olla reilu, vaan hillitä sellaista toimintaa, josta sakotetaan. Jos esim. Kuisla tienaa yli 6 miljoonaa vuodessa, miksi parin satasen sakko pelottaisi hänestä hurjastelutaipumuksen pois? 54 tonnin sakko sentään herätti jonkinlaisen tunnereaktion, vaikka luulenkin, että se vaikuttaa hänen talouteensa jopa vähemmän kuin minun talouteeni vaikuttaisi se 189 €:n sakko, jonka minä saisin samasta rikoksesta.

En minä sano, etteikö systeemiä saisi muuttaa, jos parempi keksitään. Kuulisin kuitenkin mielelläni ehdotuksia vaihtoehdoiksi, jotka olisivat kaikille tasapuolisia sekä kaikille yhtä pelottavia. Itse keksin muutaman:

1) Kortti kuivumaan,

2) Ehdoton vankeustuomio,

3)

En kuitenkaan ehdota mitään noista, koska mielestäni ne häiritsevät päivittäistä elämää kohtuuttomasti rikokseen nähden.

Eihän tämä ole edes ensimmäinen kerta, kun tämä herättää huomiota maailmalla ja erityisesti Amerikassa. Joskus monta vuotta sitten joku sai Ahvenanmaalla viisinumeroisen sakkolapun, ja sen seurauksena jouduin keskustelupalstoilla vastailemaan argumentteihin, joiden mukaan samalla logiikalla vankeustuomioidenkin pitäisi olla nuorille pidempiä, koska heillä on enemmän elinpäiviä jäljellä, ja että rikkaiden kuuluukin saada ajaa ylinopeutta ilman mainittavaa rangaistusta, koska rahalla kuuluukin saada etuoikeuksia.

Sinänsä jännä, että vaikka amerikkalaiset suhtautuvat niin nuivasti sakottamiseen, toisen ääripään rangaistuksissa he ovat hyvinkin hardcoreja ja oikealla linjalla:

Myrkkyruiskeet kortilla - Utah ottaa käyttöön teloituskomppanian

Kuten on jo pariinkin otteeseen ollut puhetta, Amerikassa on ollut vaikeuksia saada myrkkyruisketeloituksiin juuri oikeanlaisia myrkkyjä, johtuen lähinnä siitä, etteivät lääkefirmojen kukkahattutädit ole halunneet niitä toimittaa. Niinpä vihdoin ollaan päätetty palata vanhoihin, hyviksi havaittuihin konsteihin.

Itsehän jos saisin kuolemantuomion ja saisin valita teloitustapani, haluaisin nimenomaan teloituskomppanian. Siinä on kunnon tyyliä. Ranskan vastarintaliikkeen jäsenillekin kaikkein suurin kunnia oli tulla natsien ampumaksi. Varmaan jos natsit olisivat hoitaneet teloituksensa monivaiheisella ruiskeella, joka ensin nukuttaa ja sitten pysäyttää sydämen, ranskalaiset olisivat vain todenneet vastarinnan rekrytoijille että je m'en bats les couilles, kapinoikaa keskenänne.

Tiedän kyllä, ettei tuollaista koskaan Suomeen asti saada, mutta saa kai sitä toivoa. En tietenkään vaadi, että kuolemantuomio olisi vakiokäytäntö mistään yksittäisestä rikoksesta, koska aina voi syytön tulla tuomituksi jne., mutta jos joku vaikka on vankilassa teinitytön murhasta, pääsee kolmen tunnin lomalle ja onnistuu sinä aikana raiskaamaan nelivuotiaan, asiaa voisi jo ainakin harkita.

Vanha kaverimme.

Samoilla palstoilla, joilla olen kuullut, ettei rikkaita saa sakottaa enempää kuin köyhiäkään, olen myös kuullut, että "sivistysvaltio ei tapa kansalaisiaan", vaikka mitään perusteluja väitteelle en olekaan koskaan kuullut. On se varmasti totta, mutta vain siksi, että sivistysvaltion kansalaiset määritelmällisesti osaavat käyttäytyä sen verran hyvin, ettei heitä tarvitse tappaa, eikä väestö pelkällä lainsäädännöllä sivisty. Vertaisin asiaa siihen, että tunnetusti Pohjois-Euroopan maissa sataa lunta talvella, mutta muuttuuko esim. Brasilia pohjoiseurooppalaiseksi maaksi, jos sinne ruvetaan säännöllisesti tiputtamaan lunta lentokoneesta?

Itse sanoisin, että sivistysvaltion velvollisuus on poistaa keskuudestaan sellaiset yksilöt, jotka eivät osaa tai halua käyttäytyä sivistysvaltion standardien mukaisesti, vaan aiheuttavat sosiopaattisella käytöksellään vaaraa muille. Erilaisia poistotapoja on, ja jotkut mielellään istuttaisivat heitä kopissa 60 vuotta, mutta itse keksin parempiakin käyttökohteita veronmaksajien rahoille.

Loppuun vielä yksi klassikko:

Avoin työhakemus

Edellinen avoin työhakemukseni ei tärpännyt. Kenties Huitsinnevadan opetuslautakunta katsoi, että education by perkele -tyyppiset opetusmetodini ovat jopa heille liian kontroversiaalisia. Oli miten oli, nyt kun vaalit on käyty, ja ehdokkaat (toivottavasti) tietävät, ovatko päässeet läpi, näen uuden tilaisuuden koittaneen.

Kansanedustajilla tunnetusti on avustajia, ja oletan, että juuri nyt sellaisia palkataan. Minä haluan sellaiseksi, joten jos joku tuore kansanedustaja lukee tätä, oikeassa reunassa näkyvään osoitteeseen saa laittaa työtarjouksia. Syitä, miksi olisin hyvä eduskunta-avustaja:

+ Olen lähes valmis humanististen tieteiden kandidaatti. Toivottavasti jo tämän vuoden puolella.

+ Minulla ei ole hajuakaan, mitä eduskunta-avustaja itse asiassa tekee, joten minut on ennakkoluulojen puuttuessa helppo kouluttaa mihin tahansa tehtävään.

+ Asiakaspalvelutöiden ansiosta minulla on pitkä ja vankka kokemus idioottien lässyttäjien kanssa asioimisesta, joten pääni ei hajoaisi eduskunnassakaan kovin nopeasti. Minut palkkaava edustaja ei tietenkään olisi lässyttävä idiootti, vaan poikkeuksellisen älykäs, looginen ja viriili valioyksilö.

Markkinointipäällikkönäni Candice ottaa vastuulleen myös kampanjapäällikköni tehtävät julkisiin työtehtäviin hakiessani.

+ Olen tällä hetkellä Counter-Strikessä taitotasolla gold nova 4 (olen käynyt master guardian elitessä, mutta kun kerran kännipeleissä novaan tippuu, sieltä on vaikea nousta), joten jos kansanedustaja on silver-tasolla, voin buustata häntä.

+ Kuten voitte tätä blogia seuraamallakin havaita, tiedän kaiken oleellisen.

+ Olen ahkera ja tunnollinen; joskus herään jo ennen puoltapäivää, enkä koskaan vieritä kollegoiden niskoille sellaisia virheitä, joista voin syyttää tietokoneongelmia.

+ Äänestämäni puolue ei päässyt läpi, joten voin edustaa ihan minkä tahansa puolueen edustajaa ilman eturistiriitoja.


Tosiaan, minkähän puolueen kansanedustajalle mieluiten menisin hommiin? Toisaalta persut ovat ehkä lähimpänä omia näkemyksiäni, mutta onko sellainen selkääntaputtelu välttämättä kovin hedelmällistä? Ehkä jopa mieluumin menisin hommiin jollekin vihervasemmiston edustajalle. Nythän on niin, että vaikka persut tyypillisesti tuntevat montakin vihervasemmistolaista, vihervasemmistolaiset hyvin harvoin tuntevat yhtään persua.

Älkää kysykö, miten tuo on matemaattisesti mahdollista. Oli miten oli, tällä viikolla on kuulunut monestakin suunnasta vihervasemmistolaisten valittelua siitä, ettei heillä ole persuja kavereina. Kuten näyttelijä Krista Kosonen asian kiteyttää:

"Ehkä sitä elää itse sellaisessa helsinkiläisessä kulttuurikuplassa, en tunne ketään joka olisi äänestänyt perussuomalaisia", Kosonen sanoo.

Juuri tästä syystä minua tarvittaisiin vihervasemmiston palkkalistoilla. He tarvitsevat jonkun, joka tulkitsee maailmaa heille, etteivät he aivan munaisi itseään puhumalla julkisesti sekavia. Jos vaikka joku meinaisi sanoa, että:

[Persujen mielestä] taide ei saisi räyhätä, olla hurjaa ja herättää ajatuksia, vaan sen pitäisi pysyä ruodussaan.

...minä voisin selittää, ettei kenelläkään ole mitään tuollaista taidetta vastaan. Persuthan tykkäävät itsekin räyhätä ja herättää ajatuksia. Taiteen, joka on yhteiskunnan apurahojen arvoista, tulisi vain olla sen verran tasokasta, että sen tekeminen on teknisesti haastavampaa kuin paskan roiskiminen lakanoille. Myöskään se, että taide räyhää, ei automaattisesti tarkoita, että se herättää ajatuksia.

Tai sitten että:

Olihan vaalituloksessa hienojakin asioita myös. Valittiin myös henkilöitä, uusia nuoria ja maahanmuuttajakansanedustajia muun muassa. Vihreiden nousu on hieno asia myös.

Vihreiden nousun hienous on toki makuasia, mutta noihin muihin voisin kysyä, että ei kai iän puute tai pigmentin määrä tee kenestäkään automaattisesti hyvää poliitikkoa? Ei kai kukaan persukaan sano, että onpas hyvä, että sentään vielä suurin osa kansanedustajista on vanhoja valkoisia heteroäijiä. Tai en tiedä, jos vaikka sanoisikin, mutta tuskin lehdessä sentään.

Sitten, jos joku kirjailija menisi sanomaan vaikka että:

Lattea fraasi, että politiikka on rikki, tuntuu pitävän paikkansa. Jäljellä on vain oikeisto. Vasemmisto on kutistunut pelkäksi alaviitteeksi. Mitään ideologista kamppailua ei ole.

...voisin kertoa hänelle, että nimenomaan oikeisto on kutistunut alaviitteeksi ja jäljelle on jäänyt vasemmisto. Tiedän, että Suomessa itsensä vasemmistolaisiksi mieltävien mielestä kaikki paitsi kommunismi on pahaa rautasaapasoikeistolaisuutta, mutta oikeasti oikeistolaiset eivät kannata sellaisia nyky-Suomen politiikassa itsestäänselviä asioita kuten kattavia verorahoitteisia julkisia palveluita, sosiaalitukia tai asioiden tiukkaa sääntelyä. Nyky-Suomessa oikeiston ja vasemmiston ero on lähinnä siinä, kannatetaanko edellämainittuja asioita käytettävissä olevien varojen mukaan vai niistä huolimatta. Kysykää vaikka joltain amerikkalaiselta republikaanilta, onko Kokoomus oikeisto- vai vasemmistopuolue.

Niin, ja tietysti vanha klassikko:

Minun Suomeeni kuuluvat tasa-arvoiset ihmisoikeudet ja kaikille hyvinvointivaltio ja kaikenlainen rasismi pois, minusta se on vain rikkaus, että tänne tulee ihmisiä, eikä vain suljeta ovia.

En nyt viitsi työhakemuksessa käydä näitä kaikkia läpi, koska sittenhän minua ei enää tarvitsisi palkatakaan, mutta tuossa voisin kaivaa sanakirjan esiin ja todeta rikkauden olevan määritelmältään jotain, joka saa tilinpäätöksen viivan alle jäävän summan plusmerkkiseksi, tai edes vähän pienemmäksi miinusmerkkiseksi. Sitten voisin ehdottaa, että tapauskohtaisesti mietittäisiin, millaiset tapaukset ovat rikkautta ja mitkä eivät ehkä niinkään. Tämä kyllä selventää hyvin Vasemmistoliiton vanhaa slogania: "Rikkautta, jolla on arvoa". Jos vasemmistolaisten mielestä on myös olemassa rikkautta, jolla ei ole arvoa, vaadin palkankorotusta.


Mutta joo. Vaikka Vihreät ja Vasemmistoliitto ovat etusijalla, otan vastaan tarjouksia Persuilta ja kaikilta muiltakin puolueilta. Keskustalaisiltakin. Kannatan kovasti aluetukia, paskalakia en ehkä niinkään.

Vanhan kertausta vaalipäivän aatolle

Siltä varalta, että jotakuta jostain syystä kiinnostaisi kommunikoida kanssani kommenttiosioiden ulkopuolella, sain vihdoin aikaiseksi luoda sähköpostiosoitteen ihan vain tätä blogia varten. Osoite on pekan.porstua@gmail.com, nähtävissä myös tuossa oikeassa sivupalkissa. Tappouhkaukset julkaisen täällä sellaisenaan, joten jos aiotte lähettää sellaisia, kiinnittäkää tarkkaa huomiota niiden kielioppiin ja oikeinkirjoitukseen, ellette halua, että teille nauretaan.

Sitten asiaan. Kävinpä vielä kokeilemassa yhtä vaalikonetta tuolla. Se neuvoi minulle sopivimmaksi ehdokkaaksi tällaisen:

Ehdokkaasi on Rambo. Valituksi tullessaan hän puolustaa satunnaisia maa-alueita väkivaltaisesti kaikilta jotka hän laskee vihollisiksi.

Kannatetaan. En tiedä, minkä puolueen listoilla hän on, mutta eihän se olekaan tärkeää, kuka laittaa asiat kuntoon, vaan se, että asiat tulevat kuntoonlaitetuiksi. Mutta joo, vaaligallupissani on vielä muutama tunti äänestysaikaa jäljellä, mutta käyn tulokset nyt läpi ennen nukkumaanmenoa. Tuskin siihen enää kovin suurta ryntäystä tulee. Ääniä on kertynyt tasan sata, eikä kukaan tunnustanut, ettei politiikka kiinnosta.

Täysin ilman ääniä jäivät RKP, pienpuolueet Köyhien asialla ja Sinivalkoinen rintama, sekä yllättäen Kokoomus. Tiistaina oli muuten kiva päivä, kun sain Helsingissä Ben Zyskowiczilta kettukarkin. En sitten enää sen jälkeen kehdannut sanoa, että äänestän häntä oikein mielelläni heti, kunhan hän loikkaa pois Kokoomuksesta (ja muuttaa minun vaalipiiriini).

Molemmat vihervasemmistopuolueet saivat 3 ääntä, ja kolme kommunistipuoluetta saivat jokainen yhden äänen. Yllättävän paljon itse asiassa, mutta on oikein mukavaa, että niilläkin tahoilla luetaan tätä blogia huolimatta siitä, kuinka ilkeä olen heidän aatteitaan kohtaan ollut. Vielä kun innostuisivat väittelemään kanssani kommenttiosiossa.

SDP ja Keskusta saivat molemmat yhden äänen. Kristillisdemokraatit saivat 3 ääntä, Itsenäisyyspuolue 2. Piraattipuolue sai 3 ääntä.

Oma valintani Muutos 2011 sai 7 ääntä, mikä oli toiseksi paras tulos kyselyssä, jos Rambon puolue jätetään laskuista.

Perussuomalaiset saisivat tämän kyselyn perusteella 62 äänen saaliillaan yli kaksinkertaisen enemmistön eduskuntaan, mutta tuskin tuo realisoituu. Virhemarginaali lienee melkoinen, eikä Soinia voi varmaan vieläkään äänestää muualla kuin Uudellamaalla.

Rambon puolueen edustajia, kuten Putinia ja Aku Ankkaa, aikoo äänestää 11 vastaajaa, ja 2 ei aio vaivautua uurnille ollenkaan.

Tähän väliin vähän teemaan sopivaa musiikkia:

Tänään en ajatellut sanoa mitään uutta, vaan käydä vain vähän läpi aikaisemmin kirjoittamiani juttuja asioista, jotka olisi hyvä pitää äänestyspäivänä mielessä, äänestipä sitten ketä tahansa. Ihan ensiksi niille, jotka eivät aio äänestää ketään oikeaa ehdokasta:

Äänestämättömyyden ja veganismin karmeista seurauksista

Siellä täällä olen törmännyt näkemyksiin, että äänestäminen on legitimiteetin antamista järjestelmälle, ja kieltäytymällä äänestämästä voi ainakin sanoa, ettei ainakaan itse ole osallistunut järjestelmän ylläpitoon.

Ei se niin mene. Äänestämästä kieltäytyminen nimenomaan tarkoittaa legitimiteetin antamista ihan mille tahansa järjestelmälle ja kokoonpanolle, koska käytännössä se tulkitaan muodossa "aivan sama minulle, tehkää mitä haluatte".

Lisäksi, vaikka mikään ehdokas tai puolue ei täydelliseltä tuntuisikaan, äänestämättömyys lisää niiden ehdokkaiden suhteellista ääniosuutta, keiden ei ainakaan missään nimessä toivoisi pääsevän läpi.

Toinen näkemys, mihin usein törmää, on se, että muut puolueet eivät saa mitään aikaan, mutta persujakaan ei voi äänestää, koska ne ovat pelkkiä seksistisiä ja rasistisia pellejä. Tuota seksismijuttua en vieläkään ymmärrä, vaikka kirjoitin siitä jo yli vuosi sitten:

Persujen naisvihasta

Rasismioletuksen ymmärrän vähän paremmin, kun ottaa huomioon yksittäisten persujen satunnaiset möläykset, enkä pidä mitenkään mahdottomana, että niin persuissa kuin monissa muissakin puolueissa on ihan oikeitakin rasisteja ehdolla. Tarkempaa loogista tarkastelua rasismioletus ei kuitenkaan kestä, vaan voisin jopa väittää persujen olevan puolueena kaikkein vähiten rasistinen. Perustelut:

- He eivät murehdi suomalaisen rodun sisäsiittoisuudesta ja elinvoimattomuudesta eivätkä yritä jalostaa sitä tuomalla maahan mahdollisimman paljoa mahdollisimman erinäköistä porukkaa.
- He eivät pyri luomaan etnistä ala/orjaluokkaa rakentamalla kehitysmaalaisista halpatyövoimareserviä.
- He eivät pidä erivärisiä ihmisiä vajukkeina ja omien kulttuuriensa tahdottomina vankeina, jotka tarvitsevat jatkuvaa sopeutusta, holhousta ja yhteiskunnan tukea pärjätäkseen, vaan he odottavat jokaisen pystyvän tulemaan toimeen samoilla ehdoilla.
- He eivät pidä lähtökohtaisesti kaukomaita sotaisina ja Eurooppaa rauhallisena, eivätkä siksi kannata kaukomaiden väestön siirtämistä Eurooppaan, vaan haluavat mieluumin ratkaista ongelmat kaukomaissa, ettei kenenkään tarvitsisi nyt eikä tulevaisuudessa paeta kotiseudultaan.
- He eivät halua, että jokaista maahanmuuttajaa epäiltäisiin potentiaaliseksi raiskaajaksi ja sosiaalipummiksi, ja siksi toivovatkin, että rikolliset ja lusmut yksilöt saataisiin poistettua maasta, että vain mukavat ja ahkerat yksilöt jäisivät jäljelle.

Viime tekstissäni listasin David Hasselhoffin musiikkia. Tarkoituksella jätin parhaan pois ja säästin sen tätä kirjoitusta varten. Se kuvastaakin hyvin vaalimielialaani:

Koska gallupiini oli vastannut muutama kommunisti, täytynee muistuttaa tästäkin:

Rautalankaa kommunisteille

Kommunismi ei toimi. Siihen ei auta vastata, että "ei ole toistaiseksi toiminut, mutta toimisi kyllä, jos..." Ei, se ei toimi ikinä. Ihmiset ovat laiskoja ja ahneita, eikä heitä huvita raataa yhteisen hyvän eteen, jos se ei näy suoraan ja konkreettisesti palkkatasossa. Eikä niinkään absoluuttisessa palkkatasossa, vaan tasossa muihin ihmisiin nähden. Samat terveiset myös anarkisteille.

Ei sillä, että haluaisin kieltääkään tuollaisia aatteita tai puolueita. Ihan hyvä, että ne saavat äänensä kuuluville demokraattisia kanavia pitkin, ettei sitten tarvitse ruveta vaikuttamaan epädemokraattisesti.

Ja vaikka olenkin kirjoittanut lähinnä vasemmistoaatteista, ei tämä rajoitu vain niihin. Kuten olen monesti sanonut, politiikan tarkoitus on saada asiat rullaamaan käytännössä niin hyvin kuin mahdollista ilman turhaa takertumista ideaaleihin. Niin vasemmistolaiset kuin oikeistolaisetkin perustelevat mielellään näkemyksiään sosiaalisella oikeudenmukaisuudella, ja yleisesti ottaen, jos minkä tahansa ajatuskokonaisuuden yhdeydessä vilahtaa sana "reiluus" tai "oikeudenmukaisuus", se on kirkas ja kovaääninen hälytysmerkki siitä, että nyt puhutaan ykkösluokan paskaa. Tämä on hyvä muistaa ehdokasta valitessa.

Mitäs muuta vielä? Noh, pistetäänpä vaikka linkkejä näkemyksiini yksittäisistä poliittisista kiistakysymyksistä, jos jotakuta jostain syystä kiinnostaisi. Turkistarhaus, asevelvollisuus, pakkoruotsi, prostituutio, homoliitot, huumeet, Israel vastaan Palestiina, homoliitot taas ja kapakoiden aukioloajat. Jos noista nyt jotain apua johonkin on.

Loppuun Sabatonin näkemys vaalimusiikista:

Ai niin, tuosta tuli vielä tämäkin demokraattinen esitys mieleen: