Närkästymistalkoot

Nykyäänhän Suomessa kärsitään suurta puutetta ja kurjuutta. Kesäpakkaset tappavat sadon, sudet syövät karjan ja ihmiset joutuvat järsimään puunkuorta henkensä pitimiksi. Suomen kansan ennennäkemätöntä kurjuutta voi hyvin havainnollistaa sillä faktalla, että tänä vuonna Suomessa syntyy saman verran lapsia kuin 1800-luvun puolivälin suurina nälkävuosina, vaikka silloin lapsentekijöitä oli pari miljoonaa vähemmän.

Tästä huolestuneena SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne kehoitti suomalaisia "synnytystalkoisiin". Reaktiot vaihtelivat muiden demarien hävetyksestä feministien raivoon, kaiken muun kansan naureskellessa välissä huvittuneesti.

Joo, olisihan Rinteen pitänyt tajuta, etteivät ihmiset suunnittele perhekokoaan poliitikkojen kehoitusten pohjalta. Ei, vaikka kehoittaja olisi Suomen diktaattori, eikä ainakaan jos hän on jonkin auringonlaskun puolueen puheenjohtaja, jonka nimeäkään suurin osa kansasta ei edes muista.

Toisaalta kaikki kommentit ovat olleet lähinnä muotoa "ei jumalauta mikä juntti", eikä Rinteen varsinaiseen asiaan ole oikeastaan vastattu mitenkään. Niinpä ajattelin olla erilainen nuori ja kirjoittaa postauksen Rinteen puolustukseksi. En siksi, että Rinne ja SDP yleisesti herättäisivät minussa mitään sympatiaa, vaan ihan vain siksi, koska väärässäolijoiden vastustaminen epä-älyllisellä, vaahtoturpaisella ja tunnepohjaisella tavalla on vähintään yhtä ärsyttävää kuin väärässäolijat itse.

Koska puheena on vauvojenteko, ajattelin kuvittaa tämän tekstin söpöillä eläinvauvoilla. Tässä siis pohjoisamerikkalaisen Citheronia regalis -perhosen toukkia.

Nythän on niin, että jos Suomi olisi oikeistolainen valtio, poliitikot voisivat pokkana todeta kansalaisille, että tehkääpä ihan rauhassa niin vähän lapsia kuin uskotte tarvitsevanne elättämään teidät sitten kun ette itse enää pysty työtä tekemään. Valtio ei vaadi teiltä kohtuuttomia, mutta ei se ala teitä ruokkimaankaan.

Demarit kuitenkin ovat vasemmistopuolue, joka on erityisen kiinnostunut kattavasta hyvinvointivaltiosta. Sellaisen pyörittäminen vaatii rahaa. Rahan tienaaminen verotettavaksi vaatii työntekijöitä, nyt ja tulevaisuudessa. Niinpä on täysin loogista, että ihminen, joka toivoo tulevienkin sukupolvien pääsevän nauttimaan hyvinvointivaltiosta, toivoo samalla ihmisten tekevän tulevista sukupolvista mahdollisimman suuria ja tuotteliaita, että sellainen olisi mahdollista.

Rinteen vastapainona meillä on Vihreiden onneksi-ei-puheenjohtaja Emma Kari, joka twiittasi asiaan liittyen näin:

On kyllä pakko sanoa, että synnyttäminen ei ole naisen isänmaallinen talkootehtävä suoritettavaksi valtiolle.

Eikä siinä mitään, oikeassahan hän on. Laissa on monenmoisia kansalaisvelvollisuuksia, mutta lasten tekeminen ei niihin kuulu. Oletan, että Emma myös on johdonmukaisesti muiden kaltaistensa libertaarien ja anarkokapitalistien kanssa sitä mieltä, että suomalaisten oikeudetkin ovat sitten sellaisia, että valtio vain kieltäytyy heittämästä ihmisiä vankilaan asioiden tekemisestä, eivätkä sellaisia, että valtion pitäisi olla koko ajan budjetti ojossa auttamassa, ettei ihmisten itse-ekspression toteutuminen vain jäisi rahasta kiinni.

Katsotaanpas, mitä hänestä Wikipediassa kerrotaan. Helsingin kaupunginvaltuustossa hän on vaatinut kaupunkia järjestämään majoituksen Balkanilta tuleville romanikerjäläisille. Paria vuotta myöhemmin hän on vaatinut kunnallista terveydenhoitoa laittomasti maassa oleskeleville ulkomaalaisille, eli ns. "paperittomille siirtolaisille". Nykyään hänet tunnetaan lähinnä hänen kiihkostaan saada pidettyä Suomessa joka ikinen tänne eksynyt ulkomaalainen, oli heillä jäämiseen edellytyksiä tai ei, mutta Twitter-tilinsä perusteella hän näyttää itse asiassa olevansa enemmän huolissaan koulutukseen kohdistuvista leikkauksista.

En nyt ota kantaa siihen, onko hän oikeassa vai väärässä vaatiessaan lisää valtion rahaa koulutukseen ja ulkomaalaisten kestitsemiseen, mutta sen verran voi silti huomauttaa, että molemmat ovat kallista lystiä.

Nuolimyrkkysammakot kantavat vauvansa selässään sopivaan lammikkoon kasvamaan.

Sitten meillä on demari Liisa Jaakonsaari, joka twiittasi näin:

Ei voi mitään, mutta #synnytystalkoot tuo mieleen kolmannen valtakunnan ja kansallissosialismiin.

Jaakonsaari on europarlamentaarikko, eli hän siis edustaa Suomea ei-niin-kovin-demokraattisessa Euroopan valtiuteen pyrkivässä hallintorakennelmassa, joka mielellään yrittää laajentua itään ja jolla on mielenkiintoisia ambitioita Euroopan kansojen etniseen koostumukseen liittyen.

Ei enempää Jaakonsaaresta, koska en googlettelullakaan saanut oikein selville, millaisia asioita hän kannattaa tai vastustaa. No, hän onkin pidemmän linjan poliitikko, joten hän osaa nämä jutut. Sitten oli demarinuorten puheenjohtaja Mikkel Näkkäläjärvi, joka kyllä oli kommentoinut asiaa enemmänkin, mutta alussa lainaamaani artikkeliin oli lainattu vain facepalm ja "jukran pujut"-kommentti. Twitterissään hän puhuu mm. tällaista:

Tällaisia synnytystalkoita miekin kannatan! Eespäin.

(Artikkelissa selitetään Rinteen tarkoittaneen synnytystalkoilla sitä, että jos tarjotaan ilmaiset iltapäiväkerhot ja varhaiskasvatus sekä pidennetään oppivelvollisuutta, ehkä vanhemmat innostuvat sen myötä tekemään lisää lapsia.)

Vai talkoisiin huudetaan. Ehkä ennemmin lisää kansainvälistymistä, perhevapaiden uudistus ja päivähoitomaksut alas.

Muuten hän on sitä mieltä, että:

Aktiivinen työvoimapolitiikka, perhevapaat, maahanmuutto, eläkejärjestelmä ja koulutus ovat tärkeitä. Korkea työllisyys on kaiken perusta.

Myös Mikkel haluaa kalliita asioita. Onneksi hän sentään ymmärtää, että ne voidaan saavuttaa vain sillä, että työntekijöitä on riittävästi kustantamaan ne.

Keitäs muita siellä oli? Sanna Marin, jonka mielestä:

#SDP haluaa maksuttoman päivähoidon, uudistaa vanhempainvapaat ja parantaa perheiden toimeentuloa. #Synnytystalkoot on onneton sanavalinta.

Miksi noita risuaitoja pitää nykyään olla joka ikisen sanan edessä? Haistakaa nyt jo p#sk#.

Hämähäkkivauva.

Loppupäätelmän aika. Osa noista vaatimuksista on ihan kohtuullisia. Osa jopa sellaisia, että voin ihan mielelläni maksaa veroja niitä varten. Osa taas on sellaisia, että maksaisin mielelläni veroja rahoittaakseni suuren virtuaalitodellisuuskeskuksen, jonne vaatijat voitaisiin varastoida esittämään vaatimuksiaan tietokonesimulaatioille pois oikeita ihmisiä häiritsemästä. Nyt ei ollut siitä kyse.

Kyse on siitä, että toivoisin kalliita asioita vaativien poliitikkojen (sekä tietysti äänestäjien) ymmärtävän, että vaurautta voidaan jakaa vain sen verran kuin sitä tienataan, ja siinä yhteydessä on ihan kohtuullista esittää toive, että tienaajia olisi vielä tulevaisuudessakin. Oli käytetty sanamuoto miten epämuodikas tahansa, ja vaikka se kuinka loukkaisi hedonistis-individualistista nykyfeministiä.

Tietysti sallin senkin, jos joku poliitikko (tai äänestäjä) on sitä mieltä, ettei halua lapsia. Kuten tuli jo todettua, ei sellaista lakisääteistä velvollisuutta ole, eikä tarvitse ollakaan. Sen verran johdonmukaisuutta kuitenkin toivoisin, että jos joku lapsentekopyynnöistä närkästyy niin kovasti, että pitää oikein julkisesti ottaa asiaan kantaa, on turha enää samaan hengenvetoon vaatia asioita, jotka lankeavat yhä vähälukuisempien tulevien sukupolvien kustannettaviksi.

Lopuksi vielä kissa.