torstai 23. kesäkuuta 2016

Kaksi näkökulmaa pakkoruotsiin

Viimeksi lupasin, että nyt kirjoittaisin jotain pakkoruotsista, kun se tuli silloin mainittua. Kesä on siitä mukavaa aikaa, että silloin ihmisillä on muutakin tekemistä kuin lukea blogeja, ja kävijämäärät laskevat. Voi siis rauhassa hokea moneen kertaan ennenkin hoettuja itsestäänselvyyksiä.

Pakkoruotsin kannattajat ovat ilmeisesti huomanneet saman, ja hokevat vanhoja väitteitään ilmeisenä oletuksenaan, että koska kukaan ei näitä kesällä lue, ei kukaan sitten naurakaan. Nyt vuorossa on nuori kloppi, joka käyttää vanhaa ja suosittua, vakiomuotoista "ruotsin opiskelun on oltava pakollista, koska minä tykkään ruotsista"-taktiikkaa.

Olisihan se tietysti kiva, jos maailma toimisi noin. Minä tykkäsin koulussa eniten matematiikasta, koska olen hajamielinen, ja jos minun pitää selittää suuria kokonaisuuksia, jotain oleellista unohtuu aina. Kielissä ja reaaliaineissa pitää opetella sellaisia ulkoa, mutta matematiikassa riittää, kunhan tajuaa periaatteen. Toinen suosikkini oli äidinkieli, koska siellä sai kirjoitella aineita, jolloin kyse ei ollut edes mistään opiskelusta, vaan mielikuvituksen vapaalennosta. Tuolla logiikallahan voitaisiin ulkomaiden kielten, historian, biologian, maantiedon, ja mitä niitä nyt oli, opettaminen lopettaa ihan turhina ja mälsinä kokonaan ja kuluttaa senkin ajan derivoimiseen ja blogikirjoitteluun. Ne, jotka osaisivat jo, saisivat mennä kotiin ja kuluttaa aikansa mielekkäämmin esim. pelaamalla tietokoneella.


Eipäs nyt mennä liiallisuuksiin. En mitenkään halua kyseenalaistaa Ville Virtasen henkilökohtaisen kokemuksen paikkansapitävyyttä tai merkityksellisyyttä. Jos hän on sitä mieltä, että on hyvä, että hänet laitettiin aikoinaan lukemaan ruotsia, kuka minä olen väittämään vastaan? Nyt vain on niin, että Suomenkin kokoiseen maahan mahtuu monenmoisia henkilökohtaisia kokemuksia, jotka omista näkökulmistaan ovat aivan yhtä paikkansapitäviä ja merkityksellisiä kuin Virtasenkin. Koska Virtasen mielestä hänen omansa on kuitenkin niin merkityksellinen, että sitä voidaan käyttää kansallisen päätöksenteon ohjenuorana, ajattelin, että kai minunkin on sitten. Katsotaanpas, mihin päädytään.
Synnyin 1990-luvun alussa keskisuomalaiseen yliopistokaupunkiin, Jyväskylään. Kiinnostuin kielistä jo varsin nuorena, ja olin innoissani, kun aloitin englannin kielen opinnot kolmannella luokalla.
Synnyin 1980-luvun alussa länsisuomalaiseen yliopistottomaan kaupunkiin, Seinäjoelle. Ainahan sitä ihmeteltiin, miksei siellä ollut yliopistoa, vaikka monessa muussa samankokoisessa kaupungissa oli, ja sitä perusteltiin sillä, että onhan siellä paljon muita koulutusmahdollisuuksia, mutta se ei liity tähän. Kiinnostuin kielistä vasta myöhemmällä iällä, ja koulussa opiskelin niitä vain pakollisen minimin. Kolmannella luokalla meidän annettiin äänestää, aloittaako luokkamme ruotsin vai englannin opiskelun, ja muistan jännittäneeni tulosta kauhuissani. Yksi kaveri äänesti ruotsia, koska se on "toinen kotimainen", mutta onneksi englanti voitti, emmekä jääneet ilman kansainvälisesti merkittävän kielen taitoa.
Kieliopinnot sujuivat niin hyvin, että viidennellä luokalla opettajani kehotti minua aloittamaan saksan kielen. Ryhmään ei kuitenkaan tullut tarpeeksi opiskelijoita, eikä kielen opiskelua voinut aloittaa.
Kieliopinnot sujuivat hyvin, mutta meillä ei silloin vielä ollut ala-asteella mitään valinnaisia aineita, joten pakollinen minimi oli samalla pakollinen maksimi. Eipä siinä mitään, englanti oli ihan kivaa.
Sama toistui yläasteella – olisin halunnut alkaa opiskella mitä tahansa muutakin kieltä ruotsin ja englannin lisäksi, mutta halukkaita ei ollut tarpeeksi. Onneksi seitsemännellä luokalla alkoi sentään pakkoruotsi. Mahdollisuuteni opiskella lisää kieliä koitti vasta lukiossa, jolloin aloitin kahden muun vieraan kielen opinnot samaan aikaan, myös venäjän.
Yläasteella alkoi jo tulla valinnanvaraa, ja pari kaveria otti saksan valinnaisena. Kuten sanottua, minua ei sellainen kiinnostanut, vaan täytin valinnaistuntini talousmatematiikalla. 7. ja 8. luokilla oli pakkoruotsi, mutta yhdeksännellä se oli vapaaehtoista, ainakin teoriassa. Kaikkihan sen ottivat, koska pelkäsivät jäävänsä muista jälkeen ja olevansa lukiossa ihan pihalla, joten minunkin oli mentävä, koska mitään kiinnostavampaa opetusryhmää ei saatu perustettua.


Lukiossa jatkoin pakollisen minimin linjalla, plus pari syventävää englannin kurssia viimeisenä vuonna, koska niistä sai helppoja opintoviikkoja täytteeksi. Englantiahan osasin jo sujuvasti, joskin olin varmaan oppinut sitä enemmän professoreilta Arnold Schwarzenegger ja Leisure Suit Larry kuin keneltäkään koulussani pyörineeltä opettajan titteliä kantaneelta. Venäjästäkin kävin piruuttani viikon intensiivikurssin, jossa ehdittiin opetella kirjaimet, mutta ei sitten juuri muuta.
Muutettuani pääkaupunkiseudulle opiskelemaan kuulin, että eteläsuomalaiset ikätoverini olivat saaneet valita ruotsin jo kolmannella luokalla. Muitakin kieliä oli päässyt lukemaan, jos vain halusi, sillä ryhmiä kyllä syntyi.
Muutettuani pääkaupunkiseudulle opiskelemaan, huomasin, että eteläsuomalaiset ikätoverini eivät osanneet ruotsia yhtään sen paremmin kuin minäkään. Noh, olinhan minä kirjoittanut siitä M:n, joten kai minä jotain osasin. Nykyään, kun olen tekemisissä kymmenen vuotta nuorempien kanssa, ne eivät osaa ruotsia sitäkään vähää, vaan heille pelkkä "hejsan, jag heter homo-Peter" on jo saavutus.
Sittemmin olen oppinut ruotsia niin hyvin, että pärjään sillä myös yliopisto-opinnoissa. Joskus pohdin silti, että tässä suhteessa kaverini ovat selvässä etulyöntiasemassa aloitettuaan kielen opiskelun neljä vuotta minua aiemmin.
Sittemmin olen unohtanut ruotsin melko hyvin, koska en ole juuri koskaan joutunut käyttämään sitä koulun jälkeen. En edes silloin yhtenä kesänä, jonka vietin Närpiössä töissä. Ymmärrän ruotsia vielä jonkin verran, mutta en osaa puhua lainkaan. Turha puhuakaan, että "pärjäisin" sillä yhtään missään, enkä kyllä usko, että aikaisemmin aloitettu opiskelu olisi auttanut tässä vaiheessa.
Pelkään pahoin, että mikäli ruotsin pakollisuudesta luovutaan, ruotsille voi Ruuhka-Suomen ulkopuolella käydä samoin kuin muille valinnaisille kielille: resursseja opetukseen ei ole, vaikka joiltakin oppilailta halua löytyisikin.
Uskon, että mikäli ruotsin pakollisuudesta luovutaan, sille käy samoin kuin ranskalle, espanjalle, italialle, portugalille, saksalle ja muille valinnaisille kielille: sen harrastajat voivat maassa käydessään tehdä vaikutuksen paikallisiin osaamalla kysyä tietä postiin ja kirjastoon heidän kielellään, mutta eivät käytä sitä mihinkään oikeaan kommunikointiin sen paremmin Suomessa kuin ulkomaillakaan. Vähän kuin nykyäänkin siis, mutta vapaaehtoisesti.
Voin kokemuksesta sanoa, että ruotsin opiskelu ei varsinaisesti vie aikaa muiden kielten opiskelulta – se päin vastoin helpottaa urakkaa.
Nämä, jotka väittävät, ettei yhden kielen opiskelu vie aikaa muiden kielten opiskelulta, lähtevät aina siitä oletuksesta, että kaikki haluavat opiskella mahdollisimman paljon kieliä ja kuluttavat siihen vielä vapaa-aikaansakin. Jos oletetaan, että joku olisi niin juntti, että suostuisi opiskelemaan vain ne pari kieltä, mitkä käsketään, voisi edes yrittää valita ne kielet jotenkin mielekkäästi. Mielekkäämmin kuin "joku helsinkiläinen opiskelijapoika tykkää tästä" tai "Muumit kirjoitettiin tällä kielellä".

Se tunne, kun ymmärtää opetettavaa kieltä, mutta ei opetuskieltä.

Esimerkiksi venäjän kieli on tunnettu lainasanoistaan, joista osa tulee myös ruotsista.
Itsehän voin kokemuksesta sanoa, että venäjän ja ruotsin opiskelut eivät tue toisiaan, vaikka kielissä yllättävän paljon yhtäläisyyksiä onkin. Itsellenihän kävi TKK:lla kymmenisen vuotta sitten venäjän kursseja ottaessani, että venäjä tallentui aivoihini ruotsin päälle, jolloin ruotsin taitoni romahti, ja vielä nykyäänkin jos yritän puhua ruotsia, suusta tulee pelkkää venäjää.

Oli miten oli, jos tavoitteena on oppia venäjää, väitän, että on helpompi oppia pelkkää venäjää, kuin ensin ruotsia ja sitten venäjää.

Ai niin, olenhan minä opiskellut sellaisiakin kieliä, jotka ovat toistensa lähisukulaisia ja joiden luulisi tukevan toisiaan. Oman kokemukseni mukaan se menee niin, että ensimmäisenä vuonna opinnot todellakin tukevat toisiaan ja edistyminen on huimaa. Myöhemmässä vaiheessa edistyminen hidastuu ja lähikielten osaamisesta on itse asiassa haittaa. Tämä johtuu siitä, että perustason jälkeen kieliopit ja sanastot eivät enää olekaan täysin yhteensopivia, vaan ne menevät jatkuvasti sekaisin. Myös jos on opetellut kieltä X, ja sitten alkaa opetella lähisukukieltä Y, sen puhuminen tuntuu kuin vastavirtaan uimiselta, kun mielessä pyörivät vain kielen X säännöt.
Mielestäni ruotsi voitaisiin ottaa osaksi vaikkapa kirjallisuuden tai historian kursseja, sillä kuinka moni koululainen edes tietää, että esimerkiksi Muumit kirjoitettiin alun perin ruotsiksi?
Mielestäni ruotsi voitaisiin ottaa yliopistoon osaksi Suomen historian pääaineopintoja, koska siellä siitä voi olla jotain hyötyäkin. Se, että Muumi-kirjat on kirjoitettu ruotsiksi, on yhtä järkevä peruste ruotsin opetukselle kuin se, että Muumi-piirretyt on alun perin puhuttu japaniksi, on peruste japanin kulttuurinarvostuspohjaiselle opetukselle.
Olen kiitollinen siitä, että olen saanut lukea pakkoruotsia.
En ole kiitollinen siitä, että olen joutunut lukemaan pakkoruotsia. Kyse ei ole siitä, että mitenkään inhoaisin tai muuten vastustaisin kyseistä kieltä tai siihen liittyvää kulttuuria, tai että pitäisin aivojeni perukoilla vielä lojuvia kielitaidon rippeitä jotenkin haitallisina, vaan vain siitä, että tiesin jo kieltä opetellessani, ettei tästä mitään hyötyä ole, ja oikeassa olin.
Ruotsin kielen taito on antanut minulle apua työtehtävissäni, tietoa ruotsinkielisestä kulttuurista ja uudenlaisen yhteyden muihin Pohjoismaihin.
Ruotsin kielen taito ei ole antanut minulle apua työtehtävissäni, koska pääkaupunkiseudulla asuvat ruotsinkieliset puhuvat niin hyvää suomea, ettei heitä puheen perusteella osaisi erottaa suomenkielisistä. Ei heitä tunnista ulkonäön, nimen eikä oikeastaan yhteiskuntaluokankaan perusteella. Ainoastaan kysymällä suoraan, jos jostain syystä kiinnostaa.

Ruotsinkielisessä kulttuurissa on myös asioita, joista ei tarvitsisikaan tulla tietoa ja jotka saisivat rauhassa pysyä Pohjanlahden sillä puolella.

Se on myös auttanut minua saamaan ruotsinkielisiä ystäviä.
Olen myös saanut ruotsinkielisiä ystäviä ilman, että olen puhunut heille sanaakaan ruotsia. Niin suomalaisia (joille olen puhunut suomea) kuin ruotsalaisiakin (joille olen puhunut englantia). Sattuikin hauska juttu ihan pari viikkoa sitten, kun istuskelin kahden suomenruotsalaisen tuttavani kanssa. Juttelimme suomeksi, kunnes keskustelu ajautui asiaan, josta en tiennyt enkä ollut kiinnostunut, eikä minulla siis ollut mitään sanottavaa eikä edes mielenkiintoa häiritä heidän jutteluaan. He lipsahtivat ihan vahingossa ja huomaamattaan puhumaan ruotsiksi, kunnes he sitten tajusivat tapahtuneen, jolloin he pyysivät noloina minulta anteeksi. Vähän nolotti itseänikin, koska eihän asia minua ollut haitannut.
Minusta on väärin, jos tällaiset mahdollisuudet viedään nuorilta pois ilman, että he vielä edes ymmärtävät kielitaidon merkitystä.
Minähän aina tapaan sanoa asevelvollisuuden tasa-arvo-ongelmista rutiseville hipeille, että Suomen armeijajärjestelmä on hyvinkin tasa-arvoinen, koska sekä miehillä että naisilla on mahdollisuus mennä armeijaan. Silti ne aina inttävät vastaan, ettei pakko ole sama asia kuin mahdollisuus.

Minusta on väärin, että nuorille annetaan kieltenopiskelusta paska maku vaatimalla heitä oppimaan kieltä, joka heitä ei kiinnosta ja jota he eivät mihinkään tarvitse. Se kun saattaa vaikuttaa vielä paljon myöhemmälläkin iällä heidän asenteisiinsa niin ruotsin kieltä ja kulttuuria kuin yleisestikin kieltenopiskelua kohtaan.
Ville Virtanen
opiskelija
Helsinki
Pekka
opiskelija, blogisti ja kylähullu
Espoo

Mites olisi? Suostuukohan Virtanen siihen, että jatkossa kielipolitiikka tehdään sen pohjalta, mistä minä tykkään ja mitä minä henkilökohtaisesti olen joskus tarvinnut? Vai kannattaisiko kuitenkin perustaa nämä päätökset johonkin muuhun kuin joidenkin yksittäisten nettimölisijöiden mielihaluihin? Minä lupaan lakata inttämästä, että "en minä ainakaan", jos kaikki villevirtaset puolestaan lopettavat asioiden vaatimisen perusteella "kyllä minä ainakin". Kun tästä päästään yhteisymmärrykseen, voidaan sitten katsoa ihan tilastojen pohjalta, kuinka tarpeellista virallinen tai epävirallinen ruotsintaito on Suomessa, ja päättää asiasta sitten sen pohjalta.

Myönnetään, että ehdotan tätä, koska uskon oman näkökantani voittavan tuossa tapauksessa. Voin toki olla väärässäkin. Jos Virtanen on vilpittömästi sitä mieltä, että ruotsia pitää opiskella siksi, koska se on oikeasti tarpeellista, eikä vain siksi, että haistakaa juntit paska, varmasti hänkin luottaa oman näkökantansa oikeellisuuteen ja suostuu ehdotukseeni.

Eipä tässä muuta. Lähden viettämään juhannusta. Sen sekä tämänkertaisen aiheen kunniaksi laitetaan vielä loppuun ruotsalainen, modernisoitu versio juhannussalosta:


Okei, tuo alkaa olla jo vanha juttu. Korjataan tilanne ja laitetaan vielä lopummaksi kunnon perinteistä suomalaista juhannusmusiikkia:


25 kommenttia:

  1. Olipa viihdyttävä perustelu Villellä. Ontuvista argumenteistaan huolimatta nostettava hattua hänelle, tässä oli nimittäin valehtelematta ensimmäinen argumentti jossa pakkoruotsin puolustaja on puolustanut oikeaa asiaa. Yleensä kun he eivät puolusta PAKKOruotsia, vaan ylipäätään ruotsinkielen opiskelua. Aivan kun pakkoruotsin vastustajat aikoisivat kieltää kielen opiskelun kokonaan.

    Eli Villen argumentti oli todella hyvin summaamasi "mulla oli kivaa, kaikki pitää pakottaa tähän" mutta sentään Ville argumentoi kerrankin oikeaa asiaa.

    Blogosfäärissä on muuten melkoinen määrä sekaisin olevia svenkomaaneja pakkoruotsia puolustamassa, toivo etteivät ne löydä blogiasi. Väittely on hauskaa mutta nämä kaverit ovat vain rasittavia jankkaajia. Jos haluat esimerkin, käy lukaisemassa mitä kirjoitettiin oman blogini puolella kun aiheesta jututin. Nimimerkki Chauvin (joka sittemmin meni kokonaan anonyymiksi) oli vähintäänkin mielenkiintoinen kaveri.
    http://tamapaiva.blogspot.fi/2013/05/pakkoruotsi-ja-kaksikielisyyden-illuusio.html

    VastaaPoista
  2. Hyvin perusteltu Pekalta ja omat kokemukseni ovat suht samanlaisia, vaikka toisenlaisen uravalinnan olenkin valinnut. Ruotsin kielen taitoni, sen vähän, opin väkisin, kun se oli aikanaan pakko kirjoittaa yo-kirjoituksissa. Sen jälkeen taito romahtikin ja romahti pysyvästi. Kun sille ei ollut mitään käyttöä. Ei Suomi mikään kaksikielinen maa ole. Kaksikielisessä maassa puhuttaisiin sujuvasti kahta kieltä ja niin ei täällä ole, eikä tule vaikka ruotsin kieltä kuinka pakotettaisiin lukemaan.

    Täältä päin toivotetaan Pekalle ja puolisolle oikein hyvää ja rauhallista juhannusta.

    VastaaPoista
  3. Kiitos hyvästä tekstistä. Mitään pakkoruotsin kaltaista ei ole missään maailmassa: pieni vähemmistökieli kaikille pakollisena alakoulusta yliopistoon, ainoa joka tasolla pakollinen aine, jota ilman ei voi valmistua mihinkään ammattiin. Pakkoruotsin virallinen perustelu liittyy ruotsinkielisten palvelujen järjestämiseen - todellisuudessa ne palvelut täytyy hoitaa edelleenkin ruotsinkielisten omin voimin. Todellinen syy pakkoruotsille onkin valitettavasti pienen kaksikielisen eliitin edut: ohitusväylät koulutuksessa, suosikkialoilla yliedustus, etu ylempiä virkoja hakiessa, massiivinen kaksikielisyys näytelmä, johon liittyviä kieliasiamiesvirkoja monella taholla...

    VastaaPoista
  4. Seth the Nocturnal Otter24. kesäkuuta 2016 klo 10.57

    Mielenkiintoista, ettei kukaan oikeastaan koskaan mainitse näissä keskusteluissa logistisia ongelmia. Sanotaan, että ruotsin pakon poistaminen vapauttaisi resursseja muiden kielten opiskeluun - ei vapauttaisi, ainakaan merkittävissä määrin. Se vapauttaisi resursseja muiden pakollisten aineiden tuntimäärien potentiaaliseen lisäämiseen tai vastaavaan, muttei valinnaisiin kieliin, koska pullonkaulana tässä ovat opettajat. Nykyisenkaltaisessa systeemissä ei voida tarjota opetusta suuressa mittakaavassa muuten kuin "pakolla".

    Eli siis, ei voida tehdä niin, että oppilaat saavat valita lukevatko toista vierasta kieltä englannin lisäksi ja antaa tarjolle ruotsi saksa ranska italia ja espanja, koska koululla pitää olla ensin virassa opettajia, jotka pystyvät näitä kieliä opettamaan. Ja sitten vuosittaisen valintavaihtelun takia joinakin vuosina opettajalle ei ehkä olekaan tunteja kuin nimeksi. Maksetaanko näille opettajille todellisen tuntimäärän mukaan, jolloin kukaan ei tuollaiseen työhön hakeudu, vai maksetaanko heille joka tapauksessa täyttä palkkaa, jolloin kustannukset nousevat kattoon, ja jos kuvittelet ihmisten olevan katkeria opettajien pitkistä lomista nyt... Plus sitten opettajakunnan sisäinen kateus repii työyhteisöt tuollaisessa tilanteessa hajalle. Jos taas palkataan opettajat vasta valintojen jälkeen, niin ko. henkilöt sitten saattavat joutua elämään koko työuransa jatkuvassa muutoksen pelossa ja vaihtamaan työ- ja ehkä asuinkuntaansa parhaimmillaan parin vuoden välein, eikä tuollaiseen hommaan taaskaan kukaan järkevä hakeudu, ja opetuksen taso olisi taas mitä olisi.

    Ainoa ratkaisu ylläkuvattuun ongelmaan on nostaa yksiköiden kokoa. Useamman tuhannen oppilaan koulussa vuosittainen vaihtelu tasoittuu riittävästi, mutta se vaatisi koko koululaitoksen perusteellisen uudelleenjärjestelyn, eikä olisi siltikään sen arvoista.

    Ainoina vaihtoehtoina on korvata pakkoruotsi esim. pakkosaksalla, tai parhaimmillaankin antaa vaihtoehdoiksi vaikkapa nyt nuo ruotsi tai saksa (pakko valita jompikumpi). Muut kielet olisivat vähän koulukohtaisesti siinä sitten sälppeenä, kuten nytkin. Useamman (varsinkaan eksoottisemman) vaihtoehdon antaminen ei onnistu nykyään, koska tarjolla ei ole riittävästi osaavia opettajia. Systeemin voi muuttaa laajemmaksi, mutta se olisi monen vuosikymmenen mittainen tuskallinen projekti.

    Jos taas heitetään pakkoruotsi pois korvaamatta sitä millään, niin siinä laitetaan monta sataa (vaivalla koulutettua) ruotsinopettajaa kilometritehtaalle pysyvästi. OAJ:lla voisi olla asiaan sanomista, eikä muu virkamieskuntakaan todennäköisesti katsoisi hyvällä ennakkotapausta, jonka mukaan kokonainen virkamiessektori voidaan lakkauttaa tuosta vain.

    Tee tässä sitten muutoksia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos "pullonkaulana on opettajat", nii miten muut Pohjoismaat selviävät? Niissähän englanti on ainoa pakollinen, minkä lisäksi saa valita saksaa-espanjaa-ranskaa... Ja näitä kolmea mainittua opiskellaankin moninkertaisesti Suomeen verrattuna. Mistä arvelet johtuvan? Olisiko niin, että kun opiskelu kiinnostaa, opettajiakin alkaa järjestyä?

      Poista
  5. Huomenta, Ez, Ykä, sinä kolmas ja Seth, ja kiitos kommenteistanne.

    Ez: luin ketjusi läpi, ja oli sekä viihdyttävää että valaisevaa. Kyseisen kommentoijan kommenteista tuli mieleen joku lovecraftin hirviö: valtava, muodoton ja määrittelemätön, pelkällä raivollaan kaiken vastarinnan tuhoava. Tuli myös mieleen fatbardhe hetemaj, joka blogissaan aikoinaan puolusti pakkoruotsia, ja kun hänelle oltiin väännetty rautalangasta, miksi se ei ole hyvä juttu, hän myönsi suoraan, että kaikki faktat ovat vastustajien puolella, mutta silti hän kannattaa ihan periaatteesta.

    Ykä: niinhän se on, kuten ez omassa tekstissäänkin totesi, että pakkoruotsi itse asiassa todistaa Suomen yksikielisyydestä.

    Hyvää ja valoisaa juhannusta myös teillekinpäin.

    Ano: niinpä. Ruotsissahan on tietääkseni enemmän suomenkielisiä kuin täällä ruotsinkielisiä, ja siellä suomella on virallisen vähemmistökielen asema. Sellaisen soisin mielelläni ruotsille täällä.

    Seth: totta tuokin, ja kyllähän siinä niin kävisi, että joissain kouluissa olisi vähemmän valinnanvaraa kuin toisissa. Joissain saattaisi olla vain yksi vaihtoehto, joka saattaisi olla ruotsi, saksa tai vaikka venäjä. Paska juttu, mutta olisi se silti parempi kuin nykytilanne.

    Pitkällä tähtäimellä asiaa helpottaisi opettaa opettajille useampia kieliä opetettavaksi. Käsittääkseni kieltenopettajat eivät nytkään selviä yliopistosta pelkällä yhdellä kielellä.

    VastaaPoista
  6. Koska yhden kielen opiskelu ei ole minkään toisen kielen opiskelusta pois, ehdotan että kouluissa alettaisiin opiskella gandaa, joka on yksi tärkeimmistä Ugandassa puhutuista kielistä:

    Ganda pakolliseksi kieleksi Suomeen

    VastaaPoista
  7. Kommentoin tätä virheellistä näkemystä, että "pullonkaulana tässä ovat opettajat. Nykyisenkaltaisessa systeemissä ei voida tarjota opetusta suuressa mittakaavassa muuten kuin "pakolla"."

    Ensinkin ruotsin pakko vinouttaa valtavasti kieltenopettajien koulutusta, kun nykyisin lähes kaikki opettajiksi aikovat lukevat myös ruotsinopettajiksi. Onneksi useimmilla opettajilla on vähintään kaksi mutta nykyään myös kolme kieltä, joita he voivat opettaa.

    Jos jokin kieli pitäisi julistaa pakolliseksi, se on englanti, koska näin saataisiin aidosti tarpeellinen kieli kaikille yhteiseksi ja voitaisiin siirtää siitä resursseja muiden kielten pienempiin ryhmiin. Näin ei ole haluttu tehdä. Ok, ei tehdä niin, ilmeisesti kieltenopetuksessa ei ole tarvetta tiivistää opetusta.

    Kaupunkikouluissa ruotsinryhmiä hajauttaa jo nyt se, että osa lukee vapaaehtoista A-ruotsia ja osa B-pakkoruotsia. Ryhmät ovat harvoin koko luokan ryhmiä ja A-ruotsia luetaan ihan parin oppilaan ryhmistä alkaen läpi yläkoulun, kun se on kerran aloitettu.

    Kaikkein kustannustehokkainta on ajatella myös lopputulosta: Pakkoruotsia ei todellisuudessa tarvita ja useimmat sen kuitenkin unohtavat - miten sellainen kieltenopetus voi olla jotenkin itsensä takaisin maksavaa, ei mitenkään! Kielivaranto rakennetaan kuitenkin valinnaisten/vapaaehtoisten A-kielten ja C-kielten avulla, mikä merkitsee tuplahintaa siihen verrattuna, että ne voisi valita ruotsin sijaan.

    Kieltenopetukseen saadaan syrjäkouluillekin lisää tarjontaa yläkouluille lukion opettajien avulla. Useimmiten yläkoulu ja lukio ovat kuitenkin lähekkäin juuri siksi, että opettajat ovat osin samoja. On selvää, että kun ruotsi vapautuu, sen sijaan valitaan saksaa, ranskaa ja espanjaa, kenties venäjää pienemmissäkin kunnissa. Ryhmien muodostumiseen käytetään samoja menetelmiä kuin muissakin valinnaisaineissa - tehdään esivalintaa, ehdotetaan ryhmiä, haetaan muutamia halukkaita ryhmiin, joita ei muuten muodostuisi jne. Näin toimitaan muissakin maissa, kyse ei ole mitenkään vaikeasta prosessista.

    Koska viitisen vuotta sitten näytti jo selvältä, että pakkoruotsi uhkaa poistua, RKP/folktinget teki mittavan lobbaustyön: he tilasivat presidenttti Ahtisaaren nimellä kulkevalta itse valitulta ryhmältä "kehityspaperin", joka sitten tuli osaksi Kataisen hallitusohjelmaa - vaaleissa, joissa pakkoruotsin vastustajia oli valittu enemmistö eduskuntaan. Tämän ohjelman mukaisesti ja vastoin asiantuntijatyönä valmistunutta ehdotusta Kataisen hallitus aikaisti suljettujen ovien takana pakollista ruotsinopetusta yläkoulusta alakouluihin. Tämä tarkoittaa mittavia panostuksia ruotsinopettajien lisäkoulutukseen, luokanopettajien koulutukseen alkavan ruotsin opettajiksi jne. Tällä estettiin A2-kielten tarjonnan avaaminen pienemmissä kouluissa, joissa ei voi enää olla esim. englanti/saksa-opettajaa. Kieltenopettajat itsekin kritisoivat sitä, että varhaistamalla ruotsi, saadaan moni oppilas jättämään A2-kielen valinta sikseen, koska kuitenkin ruotsi on alkamassa.

    VastaaPoista
  8. Pakkoruotsi on RKP/folktinget-verkoston pitkään hioman asiantuntemusken taidonnäyte. Varhaistus oli käsittämätön voitto tilanteessa, jossa enemmistö (galluppien mukaan jopa 74% väestöstä) haluaa pakon pois heti. Sitä ennen oli RKP/folktinget-verkosto onnistunut betonoimaan virkapakkoruotsin (amk- ja yliopisto-opiskelijat, mitään vastaavaa ei missään muualla) kielilain ja kielitaitolain kovennuksilla ja perustuslain tulkinnoilla, joita Henrikssonin oikeusministerikaudella reivattiin "kaksikielisyysliturgian" mukaisiksi.

    Tämä on RKP:n ainoa kärkihanke ja siihen on ladattu sekä taitoa että rahaa, verkostoja ja liturgiaa. Väite, että pakkoruotsista luopuminen tulisi "kalliiksi", estäisi "tasapuolisuutta" ja olisi "vaikea toteuttaa", ei pidä paikkaansa. Kaikkialla maailmassa kieliopinnot rakentuvat aidolle tarpeelle ja motivaatiolle. Meillä väitetään, että tarpeettoman vähemmistökielen pakko-opetus alakoulusta yliopistoon olisi "halptaa", "tasapuolista" ja "helppoa". No ei ole - mutta kun vaihtoehdot on pimitetty ja ihmiset lannistettu. Eräältä kouluhallituksen virkamieheltä kysyttiin, mitä voitaisiin opettaa ruotsin sijaan - "emme ole ajatelleet niin pitkälle", vastasi virkamies hädissään.

    Kannattaisi käydä vaikka Ruotsissa katsomassa, miten asia hoidetaan - hyvin. Kukaan ei väittäisi, että pakkosuomi Ruotsissa olisi halpa, tasapuolinen ja helppo tapa parantaa kieltenopetusta ja oppilaiden yleistä pärjäämistä!!!

    VastaaPoista
  9. hmmm.... ainoat muistikuvat ruotsintunnilta; 'Massor av blommorna.' 'jag heter Feyris'. et tvo tre fyra fem sex. tms. Vuosituhannen vaihteessa iltalukiossa yritin uudestaan muttei uponnut kalloon silloinkaan. Kuinka monta hukattua tuntia ja minuuttia.. jeesus..

    VastaaPoista
  10. Seth the Nocturnal Otter25. kesäkuuta 2016 klo 13.32

    Anonyymille:

    Sanot kommentoivasi virheellistä näkemystäni, mutta suurin osa tekstistäsi ei nähdäkseni joko kosketa esittämiäni näkökohtia tai ei ole niiden vastaista. Mutta käydään asiaa läpi kohta kohdalta.

    Totta kai ruotsin pakollinen opetus vinouttaa tarjolla olevien kielien valikoimaa, ja asia olisi muutettu jo aikoja sitten jos se olisi minusta kiinni. Mutta tilanne on tällä hetkellä mikä on. Uusien, muita kieliä osaavien opettajien koulutukseen menee aikaa - ensin pitäisi laajentaa yliopistojen tarjontaa ja sitten saada sieltä läpi suuri määrä uusia maistereita. Tässä puhutaan vuosikymmenestä, ainakin. Ja toisekseen olemassa olevia ruotsinopettajia ei voida heittää noin vain pihalle, kuten jo aiemmin sanoin, eikä heidän laajamittainen lisäkoulutuksensa ole realistista. Pitää siis odottaa vanhemman polven eläköitymistä. Tästä tulee ainakin toinen vuosikymmen päälle ennen kuin ollaan halutussa kielivalikoimassa peruskoulun ja lukion osalta. Tarkoitin osittain tätä kun sanoin systeemin laajentamisen olevan pitkä projekti.

    "Jos jokin kieli pitäisi julistaa pakolliseksi, se on englanti, koska näin saataisiin aidosti tarpeellinen kieli kaikille yhteiseksi ja voitaisiin siirtää siitä resursseja muiden kielten pienempiin ryhmiin."

    En ymmärrä, mitä tämä tarkoittaa. Englanti on pakollinen, kaikille yhteinen aine. Ja miten tuosta julistamisesta seuraisi resurssien vapautuminen?

    "Kaupunkikouluissa ruotsinryhmiä hajauttaa jo nyt se, että osa lukee vapaaehtoista A-ruotsia ja osa B-pakkoruotsia. Ryhmät ovat harvoin koko luokan ryhmiä ja A-ruotsia luetaan ihan parin oppilaan ryhmistä alkaen läpi yläkoulun, kun se on kerran aloitettu."

    Tuota en tiennyt. Mutta se ei ole ristiriidassa minkään sanomani kanssa. Jos hyväksytään parin oppilaan kokoiset ryhmät kielessä kuin kielessä, niin totta kai se avaa mahdollisuuksia. Ja tulee erittäin kalliiksi.

    "Kieltenopetukseen saadaan syrjäkouluillekin lisää tarjontaa yläkouluille lukion opettajien avulla."

    Eli suurennetaan yksikköjen kokoa, kuten ylempänä sanoin. Ja jos halutaan nykyista laajemmat mahdollisuudet valinnaisuuteen, niin tuo nykyinen tapa ei riitä, vaan on mentävä vielä isompiin kokonaisuuksiin.

    "On selvää, että kun ruotsi vapautuu, sen sijaan valitaan saksaa, ranskaa ja espanjaa, kenties venäjää pienemmissäkin kunnissa."

    Vapautuu aikaa lukujärjestyksessä, ja rahaa. Mutta jos vapautuva opettaja ei osaa opettaa kuin ruotsia ja englantia, niin noilla resursseilla ei vielä pistetä pystyyn espanjan kurssia. Tarvitaan osaavia opettajia, ja niiden hankkimisen hitauden kävin läpi jo aiemmin tässä kommentissa.

    "Ryhmien muodostumiseen käytetään samoja menetelmiä kuin muissakin valinnaisaineissa - tehdään esivalintaa, ehdotetaan ryhmiä, haetaan muutamia halukkaita ryhmiin, joita ei muuten muodostuisi jne. Näin toimitaan muissakin maissa, kyse ei ole mitenkään vaikeasta prosessista."

    Prosessi ei ole vaikea, mutta tulokset ovat aina epävarmoja. Jos valinnaisia kieliä ei ole pakko ottaa, niin niitä lukevien oppilaiden määrä joko vaihtelee tai on tasaisen pieni. Seuraa joko a) opettajan työpaikan epävarmuus tai b) monen opettajan irtisanominen. Kuten jo aiemmin sanoin. Muissa maissa laajat valinnaiset mahdollisuudet toteutetaan laajoilla yksiköillä, tai sitten ne ovat satunnaisia, koulusta riippuvia.

    Ja haluan tässä painottaa sitä, että on aivan eri asia rakentaa valinnainen systeemi nollasta kuin muuttaa olemassa olevaa järjestelmää. Se ei tietenkään tee asiasta läheskään mahdotonta, mutta kuitenkin selkeästi vaikeamman.

    Huom. vielä kerran: Minä en ole pakkoruotsin kannalla. Halusin vain tuoda esiin muutokseen liittyviä käytännön ongelmia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haluat jostain syystä nähdä normaalin pohjoismaisen kielivalintamallin ennen kaikkea ongelmana? Onko muiden Pohjoismaiden malli mielestäsi huonompi kuin Suomen? Mielestäni se on parempi. Todisteena jo se, että noissa maissa kielikoulutuspolitiikalla selvästikin on kansan enemmistön tuki.

      Poista
  11. Kylla suomesta opettajia Loytyy. ... ja muuten kaikkien isojen yritysten kieli on jota in mutta kuin ruotsi. ... ja hieman vitsia. ... miksi poliiseilta ei vaadita ruotsin Killen tutkintoa. ....

    VastaaPoista
  12. STNO: "En ymmärrä, mitä tämä tarkoittaa. Englanti on pakollinen, kaikille yhteinen aine. Ja miten tuosta julistamisesta seuraisi resurssien vapautuminen?"

    Ei englanti ole pakollinen. Se on vain äärettömän suosittu :)

    On selvästi ilmaistu opetussuunnitelmissa, että oppilaan ei tarvitse opiskella englantia. Hän voi valita A1- ja A2-kielet koulun tarjonnasta vapaasti - esimerkiksi Helsingin kouluissa on laaja tarjonta (englanti, saksa, ranska, venäjä, espanja), jossei lähikoulussa niin ainakin suurpiirissä. Ainoataan B-ruotsi on pakollinen, jollei jo lue A-ruotsia. Se, että kaikki lukisivat A-englantia helpottaisi lukujärjestyksiä, koska silloin ainakin yhdellä kieltentunnilla olisi koko luokka yhdessä.

    STNO: "Totta kai ruotsin pakollinen opetus vinouttaa tarjolla olevien kielien valikoimaa, ja asia olisi muutettu jo aikoja sitten jos se olisi minusta kiinni. Mutta tilanne on tällä hetkellä mikä on. Uusien, muita kieliä osaavien opettajien koulutukseen menee aikaa - ensin pitäisi laajentaa yliopistojen tarjontaa ja sitten saada sieltä läpi suuri määrä uusia maistereita."

    Pakkoruotsin malli (peruskoulusta yliopistoon vastentahtoisille pakollista kieltä) on DDR:ssä, missä oli vastaava pakkovenäjä. Kun DDR lakkasi olemasta, kieltenopetus mullistui hetkessä, vaikka venäjänopettajia oli pilvin pimein. Kieltenopettajat ovat kieltenopiskelun ammattilaisia ja haluttaessa nopeasti uusia kieliä, mahdollistettiin nopea pätevöityminen työn ohessa. Opettaja saattoi opettaa ja pätevöityä samanaikaisesti.

    STNO: "Jos valinnaisia kieliä ei ole pakko ottaa, niin niitä lukevien oppilaiden määrä joko vaihtelee tai on tasaisen pieni."

    Jos oppilaan oletetaan valitsevan kaksi vierasta kieltä, kielten opiskeluun käytetty tuntimäärä pysyy samana. Tosin uudessa tilanteessa pitäisi nyt ottaa oppia Ruotsista, jossa erityisoppilas tai maahanmuuttajataustainen voi käyttää tunnit koulun tasolla sovittavalla tavalla (esimerkiksi lisää koulukieltä toisen vieraan kielen sijaan tai omaa kotikieltä).

    Muutos on mahdollinen nopeasti. Viivyttely vain pahentaa tilannetta.

    VastaaPoista
  13. Oikeasti, jos yhden kielen opiskelu pikemminkin auttaisi kuin heikentäisi toisen kielen oppimista, niin voitaisiin tehdä koululaitokseemme sellainen sääntö ja systeemi, että jos oppilas on ensin opiskellut koulussa kymmentä kieltä, niin sitten hän voisi valita myöskin ruotsin opiskeltavaksi.

    VastaaPoista
  14. Seth the Nocturnal Otter28. kesäkuuta 2016 klo 23.15

    "Ei englanti ole pakollinen. Se on vain äärettömän suosittu :)"

    Ah. Aivan. Kun en tunne pääkaupunkiseudun olosuhteita, enkä ole perehtynyt opsiin kauhean yksityiskohtaisesti, niin tällaisia virheitä sattuu. Siis, suurimmassa osassa Suomea englanti on periaatteessa vapaaehtoinen, mutta käytännössä vaihtoehtojen puuttuessa pakollinen.

    Minkä kokoisissa kouluissa on noin laaja valikoima A-kieliä, osaatko sanoa? En ole omilla asuinpaikkakunnillani moista runsautta kohdannut.

    "Pakkoruotsin malli (peruskoulusta yliopistoon vastentahtoisille pakollista kieltä) on DDR:ssä, missä oli vastaava pakkovenäjä. Kun DDR lakkasi olemasta, kieltenopetus mullistui hetkessä, vaikka venäjänopettajia oli pilvin pimein. Kieltenopettajat ovat kieltenopiskelun ammattilaisia ja haluttaessa nopeasti uusia kieliä, mahdollistettiin nopea pätevöityminen työn ohessa. Opettaja saattoi opettaa ja pätevöityä samanaikaisesti."

    Tämäkin on minulle uutta tietoa. Olisin silti hieman skeptinen sen suhteen, miten laadukasta osaamista noin nopealla aikataululla on saavutettavissa. Vaikka toisaalta eihän opettajan tarvitse pysyä kuin askeleen tai pari opetettaviensa edellä.

    Tähän liittyen on myös todettava, että aiemmat kommenttini pohjautuvat osittain näkemykseen suomalaisen byrokraattisen asenteen kankeudesta ja joustamattomuudesta.

    "Jos oppilaan oletetaan valitsevan kaksi vierasta kieltä..."

    Aika kova oletus. Jos peruskoulussa annetaan vaihtoehdoiksi lukea tai olla lukematta, aika harva minun tuntemistani nuorista valitsisi kahta vierasta kieltä.

    Hannu Koholle:
    "Haluat jostain syystä nähdä normaalin pohjoismaisen kielivalintamallin ennen kaikkea ongelmana? Onko muiden Pohjoismaiden malli mielestäsi huonompi kuin Suomen? Mielestäni se on parempi. Todisteena jo se, että noissa maissa kielikoulutuspolitiikalla selvästikin on kansan enemmistön tuki."

    En näe pohjoismaista kielenvalintamallia ongelmana, lähinnä johtuen siitä, etten tiedä minkälainen se tarkkaan ottaen on, enkä näin ollen edes lähde ottamaan kantaa sen paremmuuteen. Ehkä on, ehkä ei.

    Kommenttieni tarkoitus oli ainoastaan siirtää keskustelua tylsäksi käyvästä "Kyllä!" - "Ei!" jankkaamisesta miten-, kuinka nopeasti-, ja millä hinnalla-akseleille. Huomioni ei siis tältä osin keskittynyt siihen mikä malli olisi paras, vaan siihen miten siirtymä käytännössä suoritettaisiin.

    Yleisesti ottaen sanoisin, että Suomessa on vuosikausien PISA-menestyksestä yms. "meillä on maailman paras koululaitos"-kehuista seurannut eräänlainen sokeus, joka estää näkemästä systeemiä ja sen vahvuuksia ja heikkouksia realistisesti. Pakkoruotsi on toki selkeä epäkohta, mutta loppupelissä kuitenkin siitä pienemmästä päästä.

    Ja miehenä, joka on tottunut olemaan lähes kaikkien kanssa eri mieltä lähes kaikesta, kansan enemmistön tuki ei merkitse minulle kauhean paljon, eikä itsessään todellakaan riitä todisteeksi minkään järjestelmän paremmuudesta.

    VastaaPoista
  15. No niin. Huomenta, Tom, sinä tuntematon, Feyris, Hannut Koho ja Happonen, sekä Seth. Mukavaa, että keskustelua on virinnyt. Itse en osallistunut kuin vasta nyt, koska olin mökillä ja huomasin, että pitkien tekstien kirjoittaminen kännykällä on ihan perseestä. Varsinkin näiden nykyajan älypuhelinten kanssa, joissa kyllä on hieno kosketusnäyttönäppäimistö, mutta jonka nappulat ovat niin pienet, että koko ajan osuu väärään. Ennen vanhaan piti painaa samaa nappia monta kertaa, että sai valikoitua oikean kirjaimen, mutta ainakin sormi meni aina sinne minne pitikin.

    Mutta joo. Tom, pidän ajattelutavastasi. Itsehän ehdotin jo kolme vuotta sitten ruotsin tilalle Zimbabwen virallisia kieliä shonaa ja ndebeleä.

    Miksi poliiseilta ei vaadita Ruotsin Killen tutkintoa? Veikkaan, että jatkuvat tutkintapyynnöt kuluttaisivat kohtuuttomasti resursseja, tai jotain.

    Sitä minä tuossa RKP:n ja vastaavien pakkoruotsittajien toiminnassa ihmettelen, että mitähän ne kuvittelevat siitä hyötyvänsä? Varmasti ne ymmärtävät, etteivät pysty käännyttämään suomalaisia ruotsinkielisiksi. Nykyinen kielipolitiikka on johtanut lähinnä vain siihen, että ruotsalaisesta kielestä ja kulttuurista on saatu tehtyä mahdollisimman vihattu. Jos ruotsi olisi vapaaehtoinen, voi olla, että sitä ei opiskeltaisi yhtä laajasti kuin nyt, mutta toisaalta kukaan ei myöskään kieltäytyisi oppimasta sitä ihan vain periaatteesta.

    Eihän pakkoruotsista yhdessä yössä eroon päästä, vaan jonkinlainen siirtymäkausi täytyy olla, mutta en myöskään usko, että se on kymmenien vuosien prosessi. Vaikka se vaikeaa olisikin, ei se tarkoita, ettei sitä pitäisi tehdä. Itsekin uskon, että kieltenopettajat osaavat oppia nopeasti uusia kieliä opetettavaksi, elleivät jo osaa (kuten monet osaavat) tai jos asenne on, että "tulin tänne opettamaan ruotsia ja sillä selvä", joutaakin potkia pois.

    Ruotsinopettajien kantaahan tähän asiaan ei kannata kysellä. Jos Suomessa olisi suuri ja hyväpalkkainen ammattikunta, jonka työnkuva olisi kantaa ämpärillä vettä avannosta toiseen, hekin olisivat varmasti sitä mieltä, että vedenkanto avannosta toiseen on ehdottoman välttämätöntä Suomen tulevaisuuden kannalta ja sitä pitää paremminkin lisätä kuin vähentää.

    Oma ehdotukseni, kuten ymmärtääkseni keskustelevan anonyyminkin, on, että kieliä opiskeltaisiin vähintään kahta: englantia ja jotain vapaavalintaista. Tarjottu valikoima riippuisi koulun käytettävissä olevista resursseista. Se on tietysti totta, että pienemmissä kouluissa valinnanvaraa olisi vähemmän kuin suurissa. Ei voi mitään. Sekä maalla että kaupungissa asumisessa on molemmissa omat hyvät ja huonot puolensa.

    Kyllä/ei-jankkaaminen on tylsää ja siitä mielelläni siirtyisin eteenpäin. Se kuitenkin on julkisella tasolla mahdollista vasta, kun tuohon jankkaamiseen ollaan saatu jonkinlainen päätös.

    VastaaPoista
  16. Luin, Pekka tuon vanhan kirjoituksesi.

    Välillä minulle muuten tulee mieleen sellainen ajatus, että voisi sitä ruotsia opiskella nyt itsekseen. Mutta periaatteessa en halua aloittaa sitä ennen kuin pakkoruotsista on luovuttu ja Pohjoismaiden neuvostossa suomen kieli on virallinen kieli tai vaihtoehtoisesti on valittu latina tai englannin kieli neuvoston yhteiseksi kieleksi.

    VastaaPoista
  17. STNO: "Siis, suurimmassa osassa Suomea englanti on periaatteessa vapaaehtoinen, mutta käytännössä vaihtoehtojen puuttuessa pakollinen. Minkä kokoisissa kouluissa on noin laaja valikoima A-kieliä, osaatko sanoa? En ole omilla asuinpaikkakunnillani moista runsautta kohdannut."

    Suurpiireittäin Helsingissä on kouluilla vaihtelevia kielitarjottimia. Ainakin lähikoulussani on sekä A-saksa että A-ranska ja molempiin muodostuu ryhmä. Sen sijaan siellä ei ole ollut ketään, joka ei olisi halunnut englantia. Monilla kouluilla venäjää ja espanjaa on lisätty A-kieliksi.

    Helsingissä on pyritty tekemään kielitarjottimista todella laajoja, koska on yhtä aikaa yritetty pitää tyytyväisenä sekä akateemisia koteja, joiden (usein tyttö-)lapset yrittävät saada etua varhaisesta kieltenopiskelusta, että pakkoruotsin vaalijoita - joita Helsingin politiikassa on paljon.

    Helsingissä nostettiin peruskouluissa ensi syksystä alkaen ruotsin tunteja kolmanneksella (aivan uniikki panostus yhteen oppiaineeseen tilanteessa, jossa kaikesta muusta tingitään ja amaahanmuuttajien osuus oppilaista kasvaa). Kielten tunteja on nyt niin paljon, että moniin kouluihin palkataan uusia kieltenopettajia ja entiset tekevät hurjasti ylitunteja.

    Panostus ruotsiin on järjetön niin kansantalouden kuin monikielistyvän ja kansainvälisiä suhteita rakentavan yhteiskunnan kannalta, yksilöistä nyt puhumattakaan. Harjoitustehtäväksi jääköön miettiä, ketkä hyötyvät tilanteesta vielä enemmän kuin ruotsinopettajat, joiden voimin ei toki tätä rakennelmaa ole pidetty pystyssä. Ketkä hyötyvät siitä, että kaksikieliset ovat aina etuoikeutettuja erilaisten virkojen täytössä, että eri tahoille syntyy runsaasti kaksikielisyyttä koskevia asiantuntijatehtäviä, että ruotsinkielisiin koulutuksiin on huomattavasti alemmat pääsyrajat kuin suomenkielisiin tai englanninkielisiin koulutuksiin (esimerkiksi historiaa opiskelemaan Helsingin yliopistoon pääsivät 2015 kaikki ruotsinkieliset hakijat), ...

    VastaaPoista
  18. Älä nyt nuuskaa mollaa! Paras juttu mitä Ruotsista on koskaan Suomeen tuotu. Kaikki muu on ollut silkkaa p***aa.

    VastaaPoista
  19. Päivää taas pitkästä aikaa, Tom, sinä toinen ja Turkkulaanen, ja kiitoksia kommenteista ja vastaukseni kärsivällisestä odotuksesta.

    Olen minäkin monta kertaa miettinyt, että voisin piruuttani hankkia jonkin ruotsin alkeiden itseopiskelukirjan ja -äänilevyt, mutta en tiedä ehtiikö. Tässä on kaikkea muutakin. Ensi kesänä pitäisi mennä Espanjaan serkun häihin, ja siihen mennessä olisi hyvä saada sekin kieli jonkinlaiseen haltuun.

    Latinaa en kyllä kannata mihinkään virallisiin yhteyksiin. Antaa kuolleiden levätä rauhassa.

    Kuten viimeksi sanoinkin, minäkin ihmettelen, kuka tästä ruotsin väkisin lisäämisestä hyötyy. Eivät ainakaan tavalliset ruotsinkieliset, jotka saavat kärsiä suomenkielisten katkeruudesta.

    Nuuskatyynyt voin vielä hyväksyä, edellyttäen, että niiden käyttäjät hävittävät ne käytön jälkeen asianmukaisesti. Sitä irtopaskaa sen sijaan mollaan kyllä jatkossakin. Mielipiteeseeni saattaa vaikuttaa se, että töissä saan olla jatkuvasti siivoamassa sitä ihmisten jäljiltä.

    VastaaPoista
  20. Viestin alku:

    Vuonna 2004 pakkoruotsi poistettiin yo-kirjoituksista. Silloin näytti siltä, että ruotsin pakollisuus murenisi omaan mahdottomuuteensa kohtuullisen nopeasti. Eihän missään maailmassa ole mitään pakkoruotsin kaltaista pientä pakollista vähemmistökieltä kaikille alakoulusta yliopistoon, ei Kanadassa, ei Sveitsissä, ei missään.

    Kolme vuotta sitten Tuula Haatainen, joka ohjaili pakkoruotsin yo-kokeen poiston, pahoitteli asiaa HBL:ssä. Haatainen pahoitteli, että kaikki muut toimijat vaativat pakollisen ruotsinkokeen poistamista ja hänen oli pakko... Mutta todellisuudessa toimijat olivat 2004 hyvin tietoisia siitä, että pakkoruotsi oli riesa eikä rikkaus.

    Tuula Haatainen kirjaa ”Arjen kuningattaret”, on siteerattu keskustelupalstoilla näin: "Kun Haataisesta tuli vuonna 2003 opetusministeri, niin hänelle selvisi, että päätös ylioppilasruotsista ei voinut odottaa. Kaikki virkamiehet opetusministeriössä olivat vapaaehtoistamisen puolesta. Esteitä oli vain omassa puolueessa ja hallituksessa. Piti tehdä huolellinen suunnitelma. Haatainen puhui silloisen puoluesihteeri Eero Heinäluoman kanssa. Haataisen mukaan Heinäluoma oli samaa mieltä siitä miten pitäisi edetä. Paavo Lipponen oli vaikein este.
    – Heinäluoma neuvoi minua aloittamaan vaikeimmasta esteestä eli Lipposesta.
    Paavo Lipponen oli pääministerinä pysäyttänyt aikaisemmat suunnitelmat pakollisen yo-ruotsin poistamisesta. Haatainen piti pitkän keskustelun Lipposen kanssa, jossa hän viittasi mm. kansan tahtoon.
    – Kansalaiset eivät enää hyväksy palaamista pakkoruotsiin kirjoituksissa.
    Lipponen ei ollut ihastunut ollenkaan suunnitelmiin, mutta sanoi lopulta, että hän luottaa opetusministeriön päätökseen. Haatainen kirjoittaa myös, että hänen kamppailunsa pakollista ylioppilasruotsia vastaan oli vaikea myös hänen erityisavustaja Maarit Feldt-Rannalle. Se johti siihen, että Haatainen ei voinut hyödyntää erityisavustajaansa kamppailussa. Hallituksessa Haatainen luotti vain Matti Vanhaseen, jonka kanssa hän teki valmisteluja. Sen jälkeen asiat sujuivat paremmin erityisesti, kun RKP ei tehnyt asiasta hallituskysymystä."

    Kyse oli siis siitä, että pakkoruotsi oli muodostunut tulpaksi ja esteeksi.

    VastaaPoista
  21. Viestin loppu:


    Kun 2004 yo-tutkintoa uudistettiin ja pakkoruotsi poistettiin kokeiden joukosta, käytiin hallituksessa läpi perustelut (hallituksen pöytäkirjasta):
    - haluttiin antaa tilaa matemaattisten aineiden lukemiselle ja kirjoittamiselle,
    - haluttiin turvata ammattikoulun kautta kirjoituksiin tulevien yo-kirjoitukset,
    - haluttiin päästä irti kirjoitusten ja lukion kielipainotuksesta,
    - haluttiin vähentää reppuja ja lyhentää lukioaikaa.

    Myös Haatainen itse puhui näistä torjuessaan RKP:n "kompromissiehdotuksen" kolmesta pakollisesta kielikokeesta:
    "Rkp:n esittämä viiden pakollisen aineen malli oli käytössä vuosina 1919-46. Tuolloin reputtaneiden määrä pahimmillaan hipoi 20:tä prosenttia. Jos toisimme nykylukioon viiden pakollisen aineen mallin, reputtaneiden määrä kasvaisi huimasti. --- Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaanhan on koko hallitus sitoutunut, ja näiden tavoitteiden mukaista on myös lisätä ammatillista väylää tulevien lukion suorittamista. Tällä hetkellä 80 prosenttia ammatillisen tutkinnon kautta tulleista kirjoittaa ylioppilaskokeessa neljä pakollista ainetta eikä enempää. --- Viiden pakollisen aineen järjestelmä myös pitää sisällään edelleen tämä kielipainotteisuuden eli ei toisi siinä suhteessa mitään helpotusta. --- Jo tällä hetkellä lukio-opiskeluaika on venynyt sillä tavalla, että 18 prosenttia suorittaa sen neljässä vuodessa. Tavoitteenahan on tietysti, että se suoritettaisiin kolmessa vuodessa, joten tämä viiden aineen malli sotisi myös tätä tavoitetta vastaan. Asiantuntijatahot hyvin laajasti vastustivat viiden aineen mallia, muun muassa lukioiden rehtorit olivat hyvin laajalti sitä vastaan. --- asiantuntijatahot toivat esille nämä samat perustelut ja kriteerit, joita tässä esitin." (Haataisen puheesta eduskunnassa)


    Mitään tästä realismista ei ole enää jäljellä. Media ei näitä muista ja poliitikoilla on nyt toinen agenda. Samaan aikaan maa on saanut paljon uussuomalaisia, joille perinteinen suru-kaksikielisyys on entistä suurempi riesa, taviksillakin olisi suurten kielten taidolle käyttöä erityisesti sisällöntuotannossa (tästä puhui mm. Soininvaara blogissaan), Ahvenanmaan pakkosuomi poistui, koska se kuulemma söi nuorten kielitaidon... Pakon purkamiselle olisi aina vain enemmän tilausta. Mutta nyt vain propakkopuhe pääsee mediassa läpi ja kansanedustajat todistavat pakkoruotsimyönteisyyttään eduskuntakeskusteluissa nolosti ruotsinkielisin poikaystävin ja kesätyöpaikoin.

    Mitä tapahtui?

    VastaaPoista
  22. Turha lie lisätä kommenttia näin vanhaan postaukseen, mutta teen sen silti. Pidin ruotsista kun se alkoi oli 7.luokalla, sillä minulla ei ollut antipatioita. Myöhemmin motivaatiota löytyi lisää koska harrastin RC-lennokkeja ja silloin 70-luvulla Suomessa ei ollut alan lehtiä - isävainaa oli Ruotsissa töissä ja lähetti minulle ruotsalaisia moisia. Tästä tuli motivaatiota voimallisesti.

    80-luvun alussa intin jälkeen olin 3v töissä Luulajassa kahden miehen pikkufirmassa ehjäten radiopuhelimia yms. Siellä viimeistään oppi ruotsia vaikka alkuun piti kouluenglannilla paikkailla kun ei sanoja löytynyt. Äkkiä alkoi svenska sujua.
    Lopuksi paikalliset kyseli että olenko Torniojokilaaksosta kotoisin kun "tuo suomi kuuluu läpi mutta ruotsia osaat noinkin hyvin".

    Tuon 80-l alun jälkeen olen kotikylässäni Oulussa päässyt puhumaan ruotsia tasan kerran, ja sekin oli 90-luvun alkupuoliskolla. Ruotsalaisia turisteja oli se vanha pari Piteåsta joille tietä neuvoin.

    Muuten on ruotsin osaaminen täällä tarpeetonta (pääosin), mutta ei siitä varsinaista haittaakaan ole. Englannin parempi osaaminen on hyödyllisempää.

    VastaaPoista
  23. Päivää teille kahdelle, ja kiitos kommenteista. Toki vanhoihinkin teksteihin saa kommentoida.

    Itsehän kun kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 2001, lukioni oli yksi niistä muutamasta, joissa kokeiltiin vapaaehtoista ruotsia. Kirjoitin sen, kun kuitenkin olin sitä joutunut opiskelemaan, joten miksi ei. Muistelen, että vapaaehtoistamisen jälkeen jotkut pakkoruotsittajat olivat järkyttyneitä, että ruotsin kirjoittajien määrä oli sen myötä laskenut. Ajattelivatkohan he, että vapaaehtoisen ruotsin myötä sen kirjoittajien määrä nousisi 100 %:sta?

    Mutta joo, tuosta on jo niin kauan, että syyt, jotka pakon poistamiseen johtivat, ollaan jo unohdettu. Kyseessä on sama ilmiö kuin se, että aika kultaa muistot. Hyvät puolet korostuvat ja huonot unohtuvat. Niinpä pakkoruotsin, kuten kaikkien muidenkin arveluttavien poliittisten näkökulmien kannattajat putkahtavat säännöllisin väliajoin horisemaan omiaan, ja jokaiselle sukupolvelle pitää erikseen opettaa, miksi ne eivät toimi.

    Sinä toinen, sinullehan ruotsista on ollutkin ihan oikeasti hyötyä. Kyllähän kielen nopeasti oppiikin, kun sitä joutuu aktiivisesti käyttämään. Paljon tehokkaampaa se on kuin koulukirjoista pänttääminen. Toki kouluruotsi luo hyvän pohjan kielitaidolle niille, jotka myöhemmin muuttavat Ruotsiin, eikä siitä haittaa muillekaan ole. Kyse vain on siitä, oletetaanko kaikkien suomalaisten jossain vaiheessa muuttavan Ruotsiin, vai olisiko nykymaailmassa kuitenkin kannattavampaa tarjota nuorille muitakin vaihtoehtoja.

    VastaaPoista