Mutta asiaan. Muutama teksti sitten kirjoitin vähän Mannerheimista ja totesin arvostavani häntä siksi, koska hän pelasti meidät kommunismilta, enkä niinkään siksi, että hän olisi joku suomalaisuuden määritelmä. Vähän sitä ennen blogistikollegani Yrjöperskeles kirjoitti loistavan vaihtoehtoishistoriallisen novellinsa Suomesta, jossa punaiset voittivat sisällissodan, ja heti perään blogistikollegani Ruukinmatruuna kirjoitti oman näkemyksensä kyseisen sodan veritöistä.
Ajattelinpa sitten minäkin vielä vähän käsitellä aihetta. En nyt tässä ota kantaa siihen, mitä ajattelen nilkeistä, jotka yrittävät väkivalloin tuoda maahan totalitaristista murhaideologiaa, ja kommunismin toimimattomuudesta sinänsä olen puhunut aikaisemmin täällä. Nyt ajattelin vain pohtia objektiivisesti ja puolueettomasti, miten olisi käynyt, jos punaiset olisivat voittaneet.
 |
| Punamyrkkysammakko. Sen myrkky on riittävän vahvaa tappamaan sata miljoonaa ihmistä. |
Eikös hieno kuva? Ihan itse shoppasin. Mutta joo, haluaisin uskoa, että on vain kahdenlaisia ihmisiä: niitä, jotka kannattavat avoimesti valkoisia; ja niitä, joiden mielestä punaiset olivat niinku sillee periaatteessa oikeammassa, mutta jotka samalla myöntävät, että valkoisten voitto toi käytännössä paremman lopputuloksen. Valitettavasti kuitenkin kohtaan säännöllisen epäsäännöllisesti sellaisiakin tapauksia, joiden mielestä väärä puoli voitti. Kun heille huomauttaa, että jos punaiset olisivat voittaneet, Suomi olisi tätä nykyä hyvällä tuurilla Viron ja huonolla Moldovan kaltainen persaukinen ex-neukkutasavalta, vastaus on vain, että "ei välttämättä" tai "ei sitä voi tietää".
No kyllä jumalauta voi. Antakaas, kun Pekka-setä selittää. Käytän ns. sokraattista menetelmää vastatakseni useimmin kuulemiini punafanien väitteisiin.
Ensinnäkin, Lenin antoi Suomelle itsenäisyyden sillä oletuksella, että hyvin pian bolševikit pääsevät myös Suomessa valtaan ja Suomi enemmän tai vähemmän oma-aloitteisesti palaa saman tien Neuvostoliittoon. Tällä asenteella punaisia myös tuettiin.
Mutta Pekka, kyllähän punaisilla oli ihan päteviäkin syitä nousta kapinaan.
Voi olla, mutta ei niitä ongelmia herrajjumala millään kommunismilla korjata. Tuo tuo mieleen sen kuuluisan intiaanien päänsärkylääkkeen: jos päätä särkee, hakkaa kirveellä käsi poikki. Päänsärky unohtuu saman tien.
Mutta Pekka, valkoiset halusivat saksalaisen kuninkaan ja jos asiat olisivat menneet heidän toiveidensa mukaan, Suomesta olisi tullut Saksan satelliittivaltio. Et kai sinä sitä halua?
Totta, mutta valkoisten tukijavaltio Saksa romahti ja sen mukana menivät kaikki pitkän tähtäimen suunnitelmat. Punaisten tukijavaltio sen sijaan ei romahtanut, joten sodan jälkeen velat olisivat menneet maksuun täysimääräisinä.
Mutta Pekka, ei punaisten enemmistökään halunnut liittyä Neuvostoliittoon, vaan rakentaa kommunismia itsenäisessä Suomessa.
Njoo, en väitäkään, että he olisivat riemusta kiljuen rientäneet Leninin avoimeen syliin, ja voi ollakin, että itsenäisyyden kannattajat olisivat päässeet väittelyissä voitolle ja seuraavat parikymmentä vuotta olisivatkin menneet noin.
Sitten tuli 30-luku ja toinen maailmansota alkoi lähestyä. Historiasta muistamme, että Neuvostoliitto esitti Baltian maille uhkavaatimuksia, ensin tukikohtaluovutuksista ja lopuksi Neuvostoliittoon liittymisestä. Myös Suomea painostettiin samalla tavalla, mutta toisin kuin Baltian maat, valkoinen Suomi valitsi sodan.
Mutta Pekka, kuten jo sanoin, punaisetkin halusivat pysyä itsenäisinä, eivätkä olisi suostuneet vaatimuksiin.
Eivät varmaan mielellään olisikaan suostuneet, mutta uskon, että heidän laskujensa mukaan antautuminen olisi ollut pienempi paha kuin pakkoliitos ylivoimaista vihollista vastaan käydyn sodan jälkeen ja siitä mahdollisesti seuranneet kostotoimenpiteet.
Sota valittiin, koska sosialismiin vihamielisesti suhtautuneet poliitikot olivat sitä mieltä, että mikä tahansa on parempi vaihtoehto kuin alistuminen. Sosialismiin myönteisesti suhtautuneet poliitikot eivät olisi valinneet samoin.
Mutta Pekka, jos punaiset lähtivät sotaan valkoisia vastaan, kai niillä nyt olisi ollut pokkaa vastustaa ulkomaalaista miehittäjääkin.
No okei, oletetaan, että punainen Suomi olisi torjunut NL:n vaatimukset ja lähtenyt sotaan. Matemaattisestihan Suomi olisi ollut aivan yhtä alakynnessä kuin toteutuneessakin historiassa, eli oltaisiin voitu luottaa vain parempaan koulutukseen ja parempiin taktiikoihin.
Punaisen Suomen armeijan upseeristoa ei kuitenkaan oltaisi koulutettu jääkärien mukanaan tuomilla saksalaisilla opeilla - jääkärithän oltaisiin viety saunan taa joka ukko - vaan kaikin puolin huonommilla venäläisillä opeilla. Ekstrahuonolla tuurilla mukana olisi vielä ollut sellaisia idealistisia elementtejä kuin että upseerit eivät komenna yksinvaltaisesti, vaan taisteluiden toteuttamisesta äänestettäisiin miehistön kesken, jne.
 |
| Ota tuosta panoskampa, kaverisi saa kiväärin. Seuraa sitä. Kun kaveri kuolee, ota siltä kivääri ja jatka taistelua. |
Sota oltaisiin siis hävitty. Suomi oltaisiin miehitetty ja liitetty Neuvostoliittoon, koska Pietari oli liian lähellä rajaa, että alueen turvallisuutta oltaisiin voitu uskoa näennäisesti itsenäisen satelliittivaltion vastuulle.
Huomaamme siis, että ennemmin tai myöhemmin Suomi olisi ajautunut osaksi Neuvostoliittoa täysin riippumatta siitä, mitä mieltä punaiset kapinan aikaan asiasta olivat.
Mutta Pekka, vaikka Suomi olisikin ollut osa Neuvostoliittoa, eihän se tarkoita, etteikö yhteiskunnalliseen, teolliseen ja taloudelliseen kehitykseen oltaisi voitu panostaa.
Tässä on se ongelma, että Suomi olisi Neuvostoliitossakin ollut merkityksetön reuna-alue. Tänne ei olisi ollut mitään järkeä keskittää teollisuutta, eikä täällä edes ole sellaisia mittavia raaka-ainevaroja, että teollisuuden rakentaminen tänne kuljetusmatkojen minimoimiseksi olisi ollut järkevää. No puuta ehkä on, mutta sitä nyt on Venäjälläkin ihan riittävästi.
Lisäksi koska Suomi olisi ollut harvaan asuttu rajamaa, jonka väestöllä ei edes ole mitään sukulaisyhteyttä venäläisiin tai muihin slaaveihin, ei Neuvostoliitolla ei olisi ollut mielenkiintoa kehittää suomalaista yhteiskuntaa muuten kuin korkeintaan venäläistämistarkoituksessa, ja koska Suomi olisi mahdollisessa lännen ja NL:n sodassa jäänyt puskurivyöhykkeeksi ja sodankäyntialueeksi Pietarin rintamalle, ei tänne olisi kannattanut rakentaa infrastruktuuria tuhottavaksi, ja investoinnit olisivat olleet lähinnä sotilastukikohtia.
Ja vaikka olisinkin tässä väärässä, miksi ihmeessä Suomeen oltaisiin haluttu panostaa selvästi enemmän kuin Neuvostoliiton ydinalueisiin?
No mutta Pekka, ei kai se nyt ihan pelkkää paskaa olisi voinut olla. Kai siitä jotain hyvääkin olisi seurannut nykytilanteeseen verrattuna.
Kuten mitä?
No Suomen rajat menisivät ainakin Tarton rauhan rajojen mukaan. Hyvällä tuurilla itäraja olisi Syvärillä tai jopa Vienanmerellä asti.
Ei jollain maapläntillä ole itseisarvoa. Oleellista on, mitä sillä pläntillä on. Pieni alue pitkälle kehitettyä ja etnisesti yhtenäistä maata on parempi kuin suuri alue hunningolle jätettyä ja vieraan kansan (tai vieraaksi pakkokäännytetyn kansan) asuttamaa maata.
Etnisyyksistä puheen ollen, ainakaan meillä ei olisi ongelmia kymmenistä tuhansista ilmaisen elatuksen perässä maahan virtaavista lähi-itäläisistä.
Ei olisi ei, mutta meillä olisi miljoona venäläistä, jotka eivät katsoisi tarpeelliseksi opetella suomen kieltä ja joiden jäljiltä esim. Helsingin keskusta jääkiekon MM-finaalimatsin jäkeen olisi hyvin erilaisen remontin tarpeessa kuin nykyisin.
Lähi-idän elintasopakolaisista myös pääsee ainakin periaatteessa suhteellisen helposti eroon, jos vain poliittista tahtoa löytyy, mutta milläs karkoitetaan miljoona sopeutumishalutonta venäläistä, kun Venäjä kyttää divisioonineen vieressä, ettei venäläisten ihmisoikeuksia vahingossakaan loukata Venäjän rajojen ulkopuolella?
No mutta täytyy sinun myöntää, että ainakin naiset sentään olisivat tyylikkäämpiä.
...No joo, hyvä on, myönnetään. Ei neuvostomiehitys aivan kaikilta osin olisi ollut pahaksi.
Muistuttaisin tässä vielä siitä, että vaikka punaisessa Suomessa oltaisiin haluttu olla itsenäisiä, niin asiaa ei välttämättä oltaisi Suomelta kysytty. Ykkösrähinän jälkeen mm. Ukraina ja Kaukasuksen maat itsenäistyivät, mutta neuvostobolshevikit lopettivat itsenäisyyden lyhyeen. On hyvin mahdollista, että niin olisi käynyt Suomellekin. Joka tapauksessa, vaikka oma sukuni oli punaista, olen sitä mieltä, että valkoiset pelastivat Suomen - pahaa tehdessään - vielä suuremmalta pahalta.
VastaaPoistaToinen samanlainen ottiatuota-aihe on myös Chile. Oliko Augusto Pinochet pelkästään vallankaappaaja ja hirmuhallitsija?. Vai oliko hän sittenkin hahmo, joka pelasti - kovin ottein tosin - Chilen kehitykseltä, jonka päässä olisi ollut sosialistinen diktatuuri? Kukapa hänet tietää.
Chilen tapaus on selvä. Allenden hallinto olisi tuhonnut maan talouden; ellei itse, niin USA:n myötävaikutuksella. Ei Pinochetkään saanut maan taloutta nousuun, mutta esti romahduksen. Nousu alkoi vasta sitten kun maahan saatiin demokraattinen hallinto.
PoistaHuomenta, Professori, ja kiitos kommentista. Koska kuten sanoin, en ole perehtynyt aiheeseen, uskon päätelmääsi.
PoistaHuomenta, Ykä, ja kiitos kommentista.
VastaaPoistaHyvin mahdollista, että Neuvostoliitto olisi perunut Suomen itsenäisyyden mielipiteitä kyselemättä, kuten kävi etelämpänä. Toisaalta Ukrainan tapaukseen vaikutti sekin, että elintarviketuotannon kannalta Ukrainan menetys olisi ollut paha isku Neuvostoliitolle, kun taas Suomen menetys olisi ollut yhtä tyhjän kanssa. Venäjällä muutenkin ollaan aina pidetty ukrainalaisia vain junttimurretta puhuvina venäläisinä, eikä erillisenä kansana.
Tuo onkin vielä kolmas ymmärrettävä ja hyväksyttävä ihmisryhmä: ne, jotka suhtautuvat punaisiin tietynlaisella nostalgisella sympatialla, koska esivanhemmat olivat punaisten puolella, mutta jotka eivät silti halua, että punaiset olisivat voittaneet.
Chile ja Etelä-Amerikka yleensäkään eivät kuulu tuntemusalueeseeni, joten tuota en osaa kommentoida. Yleisesti ottaen kuitenkin maailmalla on tavannut olla niin, että oikeistolaiset hirmuhallitsijat saavat aikaan vähemmän tuhoa kuin vasemmistolaiset kollegansa.
Itse olen potentiaalinen punaisen Suomen kannattaja, mutta toisaalta epäilen, ettei sellainen toimisi tarpeeksi hyvin.
VastaaPoista...Ja kyllä se niin on, että vaikka vuoden 1918 Punaisella Suomella oli mm. sellainen loistava ajatuksentynkä hallussa kuin sveitsiläismallinen suora demokratia, niin sisällissodan voittaneella Punaisella Suomella ei olisi ollut henkistä kanttia vastustaa Neuvostoliiton laajentumishaluja.
Huomenta, Tom, ja kiitos kommentista.
VastaaPoistaJoo, kyllähän kommunisteillakin välillä on yksittäisiä hyviä ideoita. Siinä vain on se ongelma, ettei niitä käytännössä oteta käyttöön, koska resurssit kuluvat ideologian vallan ja puhtauden vaalimiseen, eikä tehoton sosialistinen talous tuota muutenkaan niin paljoa hyvinvointia, että sillä rahoitettaisiin teoreetikkojen hyviä ideoita.
Mm. suorasta demokratiasta oltaisiin luovuttu viimeistään siinä vaiheessa, kun kansa olisi huomannut, että länsinaapurin köyhät tulevat toimeen paremmin kuin Suomen keskiluokka, ja äänestystulokset olisivat alkaneet uhkaavasti näyttää siltä, etteivät kansaa enää puna-aatteet kiinnosta.
Ylläoleva pätee täysin riippumatta siitä, onko vieressä Neuvostoliitto hönkimässä niskaan vai ei. Olihan neukuillakin paljon kivoja ideoita vielä 20-luvulla. Mm. monille suomensukuisille kielille kehitettiin silloin järjestelmän toimesta omat kirjakielet, kun ei vielä oltu keksitty, että on näppärämpää vaan käännyttää kaikki venäläisiksi.