Lippuja ja kirjoja

No niin. Vaikka edellisestä tekstistäni on vasta vähän toista viikkoa, paljon on ehtinyt sen jälkeen tapahtua. Ensinnäkin täytin 33, mikä on jo ihan liikaa. Logan's Runissakin tämänikäiset oltiin jo aikaa sitten tapettu pois resursseja haaskaamasta.

Samana päivänä Pariisissa suoritettiin väestön apuharvennusta, eikä tarvitse montaa kertaa arvata, minkä porukan toimesta. Viime päivinä sosiaalisessa mediassa ja muuallakin on ollut muotia ilmaista tukea ja sympatiaa Ranskalle julkaisemalla kuvia, joissa esiintyy Ranskan lippu. Finlandia-talokin värjättiin valonheittimillä sinivalkopunaiseksi.

Koska en halua olla ajastani jäljessä, julkaisen minäkin nyt täällä Ranskan lipun. Koska kuitenkin haluan olla uniikki lumihiutale ja erottua massasta, en laita kuvaa siitä tavallisesta trikolorilipusta, kuten kaikki muut, vaan käytän Ranskan asevoimien sotalippua:

Luulenpa, että tuo tulee olemaan ahkerassa käytössä nyt lähipäivinä, kun mietitään, miten terrorismin tukemiin ideologioihin jatkossa suhtaudutaan ja mitä toimenpiteitä terrorismin ehkäisemiseksi tehdään.

Seuraavana päivänä vietimmekin kansallista mongolialaisuuden päivää. Toivottavasti muistitte juhlia ankarasti. Itsehän olin taas töissä pitkälle aamuyöhön, joten jäi juhliminen vähemmälle.

Mutta se lipuista. Siirtykäämme keveämpiin aiheisiin. Muutama viikko sitten oli taas Helsingin kirjamessut, ja koska olin edellisellä kerralla ostamistani 17 kirjasta lukenut jo neljä, oli pakko käydä hakemassa lisätäytettä hyllyyn. Katsotaanpas:

20 metrilakua. Tällä kertaa ei tullut riitaa emännän kanssa, kun molemmat saivat valita kymmenen.

Sotaelokuvat Red dawn Kiinasta, Kunnian kentät Koreasta ja Hamburger hill Amerikasta, ja lisäksi No country for old men. Jos vaikka katsoisin sen tässä illemmalla.

Kyösti Pietiläinen & Ville Kaarnakari - Legioonalainen Peters Norsunluurannikolla. Tätä sarjaa olen lukenut ennenkin (1, 2, 3, 4), joten tämä oli pakko ostaa. Tämä osa on ohuempi kuin aikaisemmat, mutta eiköhän siinä silti toimintaa riitä. Google-osumien perusteella muuten Pietiläis-sarja on hyvin suosittu, lähes samalla tasolla Nälkäpeli-sarjan kanssa. Juhannustanssit on silti edelleen selvä ykkönen.

Ivan Jefremov - Andromedan tähtisumu. Neuvostoliittolaista scifiä 60-luvulta. Sen luulisi olevan tavallisuudesta poikkeavaa.

Risto Isomäki - Kurganin varjot. Vaikka Isomäki onkin ilmastoaktivisti, jonka kirjojen juoni tapaa mennä niin, että maailma tuhoutuu ilmastonmuutokseen just nyt, ovat hänen kirjansa muuten taitavasti tehtyjä ja jänniä.

Clifford D. Simak - Aika pettää. Sarjassamme "kirjoja, jotka luin lukiossa, ja joita olen siitä lähtien yrittänyt löytää itselleni". Aikamatkustustarinat ovat poikkeuksetta täynnä loogisia aukkoja, mutta tämä oli muistaakseni viihdyttävä ja epätavallinen.

Alastair Reynolds - Terästuulen yllä. Kuten viimeksikin, ostin Reynoldsia, koska kaveri on joskus suositellut, vaikka en ole itse koskaan lukenutkaan. Ja sen sai halvalla.

Esa Sirén - Kannaksen kostajat. Sirén on suomalaisista sotakirjailijoista ehkä kaikkein hollywoodmaisin. En odota realismia enkä syvällistä tarinaa, vaan räiskettä ja kuolleita kommunisteja.

Ville Kaarnakari - Hakaristin leimaama: suomalaisen SS-soturin tarina. Tämä saattaa ollakin edellistä syvällisempi.

Frederick Forsyth - Tappolista. Jotain vakoojatoimintaa. Ostin, että saan kolme kympillä -tarjouksen täyteen, mutta eihän se sinänsä tarkoita, etteikö se olisi mielenkiintoinen.

Thórarinn Eldjárn - Sininen torni. Tositarina 1600-luvun Islannissa eläneestä papista, jota epäiltiin noidaksi. Messuilla oli alue, jossa oli kaikenlaisia sekalaisia kirjoja eurolla kappale, ja kyllähän siihen hintaan näin härön kirjan voi ostaa.

Paulo Coelho - Paholainen ja neiti Prym; Yksitoista minuuttia; ja Valkyriat. Kympillä sai kolme Coelhoa. Edellinen kokemukseni riitti vakuuttamaan minut siitä, että hän on sen verran omaperäinen tapaus, että ansaitsee maineensa Nobel-voittajana ja yhtenä maailman luetuimmista kirjailijoista.

Philip K. Dick - Rakennamme sinut. Dickiä tarvitaan aina.

Hugh Howey - Dust. Siilo-sarjan kolmas osa. En minä kovin pahasti muistanut väärin, kun ostin Sand-kirjan luullen sitä Siilo 3:ksi. Voisi Howey opetella antamaan parempia nimiä kirjoilleen.

Hermann Hesse - The glass bead game. Piti ostaa englanniksi, kun tätä ei suomenkielisenä mistään löydä. Se divarinpitäjäkin, jolta tämän ostin, sanoi taannoin saaneensa suomenkielisen version, mutta vieneensä sen heti kotiin omaan hyllyynsä. Mutta joo, klassikko, ja kuulemma hyvä sellainen.

Sergei Lukjanenko - Hämärän partio. Yöpartio-sarjan kolmas osa. Nelosta ei vielä näkynyt, mutta eiköhän sekin ensi messuihin mennessä ilmesty suomennettuna.

Sokal - Koiran paluu; Rasputinin merkki; ja Porvarisnaisen hillitön charmi. Tarkastaja Ankardon tutkimuksia siis.

Niin ja tietenkin uusi Asterix, Caesarin papyrus.

Kuvan otin uudella, emännältä synttärilahjaksi saamallani älypuhelimella. Muuta en osaakaan sillä vielä tehdä.