maanantai 1. kesäkuuta 2015

Pekka kokkaa 5: Tiikerikakku

Juttelin viikonloppuna erään nuoren miehen kanssa, joka oli juuri valmistunut kondiittoriksi. Muistinkin siitä, etten ole leiponut mitään pitkään aikaan, vaikka kyseisestä aktiviteetista kovasti tykkäänkin.

Päätin sitten, että jos vaikka kokeilisi leipoa tiikerikakun. En tunne reseptiä aivan tarkasti, mutta pääpiirteissään tiedän, mistä on kyse, ja loput voi kyllä improvisoida.

Katsotaanpas. Aineiksi tarvitaan...

2 dl hienoa sokeria
5 munaa
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
Kuohukermaa
Hilloa
200 g mantelijauhetta
200 g tomusokeria
Karvasmanteliöljyä
Elintarvikeväriä
Rommia
Lakritsipatukka
Sokerikuorrutetta tuubimuodossa


Aluksi testataan, onko rommi hyvää. Sitten sekoitetaan hieno sokeri ja 4 munaa, ja vatkataan kuohkeaksi. Sitten jauhot, joihin on erikseen sekoitettu leivinjauheet, sotketaan mukaan. Pääsi käymään niin, että erikoisvehnäjauhoni olivat täynnä toukkia, mutta onneksi kaapista löytyi myös vähän karkeita vehnäjauhoja, joita sitten käytin. Eivät toukat olisi minua haitanneet, mutta emäntä olisi kuitenkin suuttunut, että mitä varten minä käytän toukkaisia jauhoja ja kerron hänelle asiasta vasta, kun kakku on jo syöty.

No niin. kun taikina on kuohkeaa, se kaadetaan lasta, ei kun lastaa hyväksi käyttäen syvänmalliselle uunilevylle voipaperin päälle ja levitellään tasaiseksi:


Sitä ei sovi paistaa kuin vartin verran. Mokasin tämän jotenkin; taikinaa oli liian vähän ja/tai paistoin sitä liian kauan, ja lopputulos oli lässähtänyt koppura. Aineksia ei kuitenkaan ollut enää uuteen, joten pakko tyytyä tuohon.

Sitten testataan, onko rommi hyvää, ja tehdään kuorrute marsipaanista. Tämän prosessin kävin läpi jo viimeksi, joten en mene yksityiskohtiin. Sen verran vain on nyt eroa, että väritykseen pitää kiinnittää huomiota. Itse päädyin mustaan, mutta esim. vihreä tai ruskean sävyt sopivat myös. Värityksen tasaisuudesta ei tarvitse murehtia, koska luonnossakin tiikerille on maastokuvioinnista vain hyötyä.


Siinä olikin moka nro. 2. Konvehdeissani asia ei haitannut, mutta kuorrutusta varten mantelijauheeni oli aivan liian karkeaa. Lopputulos on muhkurainen ja täplikäs.

Nyt testataan, onko rommi hyvää, minkä jälkeen leikataan kakkupohjasta 3 palaa. Kaksi isompaa suorakaiteen muotoista, joista toinen on pari senttiä lyhyempi ja leveämpi kuin toinen (helpottaa lopuksi muotoilussa), ja kolmas pienempi, yhdestä päädystä tasasivuinen soikio.

Alin on n. 20 cm pitkä.

Nuo levyt kostutetaan huolellisesti rommilla. Ensin tietysti testataan, että rommi on varmasti hyvää. En tiedä, paljonko rommia kuuluu laittaa, mutta jo TKK:lla minulle opetettiin, että laitetaan mieluumin kuin vähän. Sitten niiden päälle levitetään paksu kerros hilloa. Valitsin mustikkahillon, koska mansikka on jo niin nähty ja lakka on pahaa. Hillon päälle levitetään kerros kermavaahtoa. Kun täytteet on laitettu, lyhyempi ja leveämpi levy laitetaan pidemmän päälle. Pienin saa vielä odottaa vuoroaan.

Sitten kaulitaan marsipaanista ohut levy, joka asetetaan varovasti kakun päälle, ja taitellaan reunat ja särmät siististi.

Ruma kuin mikä. Pakko tarkistaa, ettei rommissa sittenkin ole jotain vikaa.

Tai ainakin yritetään taitella ne siististi. Pitää olla tarkkana, että levy on riittävän iso kattamaan koko leivonnainen. Seuraavaksi kaulitaan toinen, vähän pienempi levy, johon sitten kääritään pieni kakunpala.


Testataan, onko rommi hyvää, ja asetetaan em. nyytti kakun päälle niin, että se puoli, johon reunat on käännetty, jää alas, ja tasainen sivu osoittaa eteen. Puhkaistaan tasaiseen sivuun reikä, josta lakritsipatukka pistetään sojottamaan. Jokin suklaatikku olisi parempi, koska lakupatukka on niin raskas, että se jää väkisinkin sojottamaan alaviistoon, mutta en löytänyt niitä kaupasta.

Lopuksi piirretään sokerikuorrutteella maatunnukset kylkiin. Telaketjut olisi pitänyt vielä näperrellä erikseen, mutta tässä vaiheessa otti jo niin lujaa päähän, että rullasin vain epämääräiset marsipaanipötköt niiden paikalle. Saavat luvan kelvata.

 Ja niin kakku onkin valmis:


Kylläpäs kännykälläni tulee surkeita kuvia. Yksikin kaveri, jolle tuota näytin, luuli, että siinä on viikattu froteepyyhe. Mutta ruma tuosta itse kakustakin tuli. Ideaalisti sen olisi siis pitänyt näyttää tällaiselta:

Panzerkampfwagen VI Tiger Ausf. E

En kuitenkaan usko, että useimmat muutkaan olisivat pystyneet parempaan. Katsotaanpas Googlen kuvahaulla vertailun vuoksi muiden tekemiä tiikerikakkuja:


Öö...


Täh.


Mitenkäs tämä nyt liittyy...


Jotenkin minusta alkaa tuntua, että joku on käsittänyt jotain väärin. Tuskin minä sentään kuitenkaan. Testataan, onko rommi hyvää.

No, mutta makuhan ratkaisee. Emännän mielestä rommia oli liikaa, kun taas itselleni suurin ongelma oli liian pitkään paistettu kakkupohja. Kai tuo kuitenkin syötyä tulee. Onhan siinä kunnolla marsipaania, millä voi aina peittää pahemmat maut.

Ehkä rommi oli sittenkin huonoa. Yritys oli kuitenkin hyvä, joten laitetaan sen kunniaksi musiikkia:


8 kommenttia:

  1. Jo ainesten kohdalla aloin ihmetellä, että mikäs tiikerikakku se semmoinen on, josta puuttuu kaakao ja jossa on rommia ja lakritsia. Mutta tämä olikin "sellainen" tiikerikakku, kai lakupöktö oli mittakaavassa oikeaan 88-milliseen kanuunaan?

    Itse asiassa kakkusi design mustuttaa tornin osalta enemmän king tigeria kuin sitä tunnetumpaa vaunua:

    http://www.model-making.eu/zdjecia/3/2/1/114_rd.jpg

    VastaaPoista
  2. Voittaa kokki kolmosen. Onko jatkossa luvassa sotkakakku?

    VastaaPoista
  3. Huomenta, Korppi ja Ykä, ja kiitos kommenteistanne.

    Tuossa vaiheessa olin tyytyväinen, että ylipäänsä sain jonkinlaisen tykin siihen sojottamaan, enkä ruvennut kaliibereita viilailemaan. Tiesin jo lakupötköä ostaessani, että se on aivan liian lyhyt, mutta parempaakaan en siihen hätään keksinyt. Vielä oli tarkoitus laittaa tornista kurkkimaan joku hääkakun sulhanen tai muu vastaava, mutta niitä ei kaupassa ollut. Luulin, että ylioppilasfiguureja saisi nyt alennuksella, mutta ei.

    Muuten torni olikin ainoa osa, jonka sain menemään edes suunnilleen niin kuin meinasin, vaikka kaikki muu kuviteltavissa oleva menikin pieleen. Kermankin sain juoksettumaan, kun vatkasin liikaa.

    Sotkakakku pitää varmaan tehdä myös, nyt kun on asiasta kokemusta ja tietää, mitä virheitä pitää välttää.

    VastaaPoista
  4. Nyt kun rommista tuli puhe, niin paras rommipaukun ohje on: otat puolenlitran olutlasin, siihen kippaat 0,375l pullon tummaa martinique rommia, muuki rommi kyll käy, mutta martinique on parasta ja loput 0,125l kokista, sen sitte nappaat naamariin yhdellä hörpyllä niin se tekee kutaa kyll...

    -jpt-

    VastaaPoista
  5. Pandan lakuritsi on parasta tarkoitukseen. Siinä on niitä reikiä kuusi kappaletta, mikä keventää putkea (ei piippua huom!) Bonuksena iso-pepe näyttää ihan gatlin-tykiltä. Mitä aitoudessa menetetään, se katu-uskottavuudella kuitataan.

    Seuraavaa tiikeriä varten kannattaa käyttää paria irtopohjavuokaa ja paksumpaa torttua. Tuo ohut kerros on vaikea pastaa sopivaksi ja ei tässä mitään kääretorttaa olla tekemässä. Paksummasta tortusta on helppo muotoilla suorakaide ja halkaiseminen on helppoa ja sitten vain kasataan.

    VastaaPoista
  6. Päivää jpt:lle ja Cheek-fanillekin, ja kiitoksia kommenteista.

    Tuo rommipaukku kuulostaa sinänsä ihan hyvältä, mutta eilen oli töissä palaveri, ja sen tietää, mitä siitä seuraa. Nyt on krapula, enkä halua ajatellakaan mitään rommijuttuja. Hakiessani rommia kakkua varten nappasin alkosta myös pullon jotain belgialaista luostariolutta, jossa on etanolia n. neljän normaalin kaljapullon verran, mutta se on sitten lauantaille saunajuomaksi ennen töihin lähtöä.

    Ehkä sitten sotkakakkuun laitan pepeputken. Olen kyllä ennenkin tehnyt täytekakun paistamalla pohjan pellillä tuohon tyyliin, eikä silloin ollut ongelmaa. Silloin tosin taisin käyttää kääretortun reseptiä taikinaan, jolloin ainesmäärät olivat varmaan sopivammat peltipaistamiseen.

    VastaaPoista
  7. Ohoi, ruokapostaus!
    Itse en pahemmin leivo, joten aineksista en osannut päätellä, että jotain on nyt vinossa tässä tiikerikakussa, mutta pienen hämmennyksen jälkeen purskahdin lopulta nauruun lopputuloksen nähdessäni. Hehe, en odottanut panssarivaunua ollenkaan.

    - lone

    VastaaPoista
  8. Huomenta, Lone, ja kiitos kommentista.

    Noh, vastahan siitä on puoli vuotta, kun tätä pyysit. Pitäisi kyllä leipoa useammin; ainakin valkosuklaakakkuni resepti pitäisi saada kaiken kansan tietoon.

    Eräs työkaveri lupasi varastaa tankki-ideani, kun näytin kuvaa, joten saa nähdä, jos tämä leviää laajemmaksikin leivontameemiksi.

    VastaaPoista