tiistai 3. maaliskuuta 2015

Typerää ohjelmatarjontaa

Saharassa elää sellainen otus kuin aavikkokettu. Se on niin hardcore, että jopa kuuluisa saksalaiskenraali Erwin Rommel sai sen nimen lempinimekseen. Tässä on kuva:


Eipä siitä sen enempää. Olen tässä viime aikoina katsonut TV:tä. Viikinkejä, Rillejä huurussa ja pari jaksoa Luovia hulluja muutaman mainitakseni. Nuo ovat hyviä, mutta joskus seulasta pääsee läpi hyvinkin typeriä yritelmiä siitäkin huolimatta, että Suomeen on perinteisesti valikoitunut vain sarjojen parhaimmisto. Ongelma lienee siinä, että nykyään kanavien on pakko hankkia sarjoja välittömästi julkaisun jälkeen, ennen kuin niiden laatua ollaan päästy mittaamaan käytännössä, koska muuten porukka vain lataa sarjan netistä, eikä vaivaudu enää katsomaan vuoden vanhoja jaksoja, kun ne aikanaan TV:hen tulevat.

En nyt puhu mistään puhelinmyyjärealityistä tai Big Brotherista, jotka varmasti ovat omassa viiteryhmässään taidokkaasti tehtyjä, vaikka en ymmärräkään, kuka niitä katsoo ja miksi. Ei kai niitä tehtäisi, ellei ketään kiinnostaisi.

En myöskään tarkoita yksittäisiä särökohtia, kuten vaikka sitä Eloonjääneissä usein ärsyttävää vikaa, että hengenvaarallisia ongelmia tahallaan aiheuttavat psykopaatit pidetään menossa mukana ihan vain siksi, että ne voisivat aiheuttaa ongelmia ja sitä kautta jännitystä myöhempiinkin jaksoihin, vaikka olisi niin paljon näppärämpää vain viedä ne metsään ja tehdä ketuille halalia. Perusteena tietenkin on vanha kunnon "muuten me olisimme kuin he".

Tarkoitan tilanteita, joissa koko juoni perustuu niin suurille ongelmille, ettei koko sarjaa voi enää ottaa vakavasti.

Esimerkiksi, muutama vuosi sitten alkoi sarja Blue Bloods. Sitä mainostettiin huippulaatusarjana, koska sen pääosassa oli se yksi tyyppi, joka on kuuluisa tuuheista viiksistään ja josta olisi tullut Indiana Jones, ellei olisi ollut jo allekirjoittanut sopimusta Magnumin pääosasta.  Pilottijaksossa tutustuttiin hahmoihin ja mukana oli pakollinen rikostapaus, jossa pedofiili kaappaili pikkutyttöjä pakettiautoon.

Pedo houkutteli tytöt autoonsa näyttämällä heille nukkea. Kun tyttö oli autossa, nukke oli tarpeeton, joten pedo heitti sen tienposkeen. Koska nukke oli ainoa johtolanka, tutkimuksissa keskityttiin siihen. Mietittiin, mistä nukke oli mahdollisesti hankittu, ja soitettiin tehtaalle Kiinaan. Kuultiin, että nukke on prototyyppi mallista, joka ei ole vielä tuotannossa, eikä niitä ole kuin kolme kappaletta koko maailmassa. Omistajien nimetkin tehdas tiesi kertoa. Oli:

1) diplomaatti, joka sai tehtaalla vieraillessaan nuken lahjaksi tyttärelleen,
2) toimittaja, joka kirjoittaa nukkelehteen ja saa tehtailta uutuusnukkeja arvosteluja varten, ja
3) joku slummissa asuva epämääräinen hyypiö, joka juoksee pakoon heti poliisin nähdessään.

Yllättäen syyllinen oli se hyypiö.

Ilmeeni, kun jakson loppuratkaisu selvisi.

Minulle pilottijakso olikin kaksiosainen; ensimmäinen ja viimeinen jakso kyseistä sarjaa. En uskonut, että tuosta ihan heti päästäisiin ohi, mutta nyt alkoi uusi sarja Scorpion, jossa huippunerojen ryhmä pelastelee ympäristöään erilaisilta katastrofeilta. Pilottijakson juoni meni jotenkin näin:

- Lentokentän lennonjohdon tietokoneohjelmisto päivitetään automaattisesti 12 tunnin välein, ja edellisessä päivityksessä oli ollut virus, ja nyt ei saada koneisiin yhteyttä. Jotain pitää tehdä, ennen kuin koneista loppuu bensa ja ne alkavat tipahdella.

- Tarvitaan maailman viidenneksi älykkäin ihminen keksimään, että voisi koittaa formatoida koneet ja asentaa uudestaan edellinen toimiva versio.

- Ohjelmien uudelleenasennus on varsinkin Windowsin käyttäjille niin harvinainen tapaus, ettei siitä suoriudu kuin lennonjohtotornin nörtein jätkä. Nörteimmän tunnistaa onneksi nopeasti ulkonäön perusteella.

- Varmuuskopioita ei kuitenkaan ole paikan päällä, vaan niiden pito on ulkoistettu alan firmalle. Siellä ei olla paikalla, joten jonkun on pakko mennä murtautua firman toimistoon ja hakea oikea levy.

- Firma on kaupungin toisella laidalla eikä aikaa ole kuin 20 minuuttia, koska aina seuraavan päivityksen tullessa edellinen varmuuskopio pyyhkiytyy yli ja korvautuu uudella, mikä on aivan jumalattoman fiksua eikä lainkaan tee tyhjäksi koko varmuuskopioinnin ideaa. Softan tekijän arkistojakaan on turha kysellä, koska ilmeisesti se vain tulee jostain kenenkään erikseen koodaamatta.

Sitten taisi olla vielä niin, että kun yritettiin siirtää dataa lentokoneesta maahan, lentokoneen nopeus oli liian suuri langattomalle yhteydelle, joten piti ajaa lamporkiinilla koneen alla ja vetää verkkopiuha läppäriin.

Ei näin. Mutta kaikesta huolimatta on kuitenkin pakko sanoa, että tykkään tästä sarjasta. Hahmot ovat ihan hyviä ja sarja on jokseenkin huumoripitoinen, joskin välillä tahattomasti. Tämä on mukavan kevyttä ja leppoisaa katseltavaa.

Vielä yksi.

Nyt täytyy lopettaa, mutta palatakseni kettuaiheeseen, minä lähden nyt Egyptiin. Internet-rajapintana toimii emännän kännykkä, joten en tiedä, paljonko pystyn raportoimaan tänne paikan päältä, mutta katsotaan nyt. Harmikseni sain tietää, ettei aavikkokettuja elä itärannikolla, jonne menemme, mutta saa nähdä, jos siellä jotain muuta hienoa tulisi vastaan.

Palannen noin viikon päästä.

10 kommenttia:

  1. Itse katselin kyllä Blue Bloodsia. En kyllä muista, olenko nähnyt pilottijakson.

    Eräs nettituttuni on kuulemma vaimonsa kanssa harrastanut virheitten bongaamista tuosta Scorpion-sarjasta. Minäkin seuraan sitä, vaikka se on ylen vinkeä.

    Tervetuloa sitten takaisin Egyptistä, jos internetin kanssa on vaikeuksia.

    Eräs kiinalainen sukulaiseni ja hänen puoliksi kiinalainen lapsensa ovat palanneet ilmeisesti juuri Suomeen Kiinasta.

    VastaaPoista
  2. Blue Bloodia vaivaa ehkä vähän liika päähenkilöiden "pieni talo preerialla puhtosuus", paras jenkkipoliisisarja on edelleenki kyllä mielestäni hill street blues, vaikka onki kasaria.
    HBO:n sarjoista pidän aikapaljon, eivät ole niin helppoja sarjoja
    Guantamea olen kanssa seurannut, ei ole tosin poliisisarja, mutta mielenkiintonen peilää espanajan lähihistoriaa samalla ..

    -jpt-

    VastaaPoista
  3. Terveisiä Egyptistä, jpt, Tom ja sinä kolmas, ja kiitoksia kommenteistanne. Tulin juuri takaisin; paikan päältä en voinut vastailla, koska on niin nihkeää jollain kännykällä näpytellä tekstejä. Megojakin oli vain rajallinen määrä per huone per visiitti, joten tyydyin vain katsomaan tulleet kommentit parin päivän välein.

    Jos sarjan idea on, että päähenkilönä on kaikkitietävä nero, silloin käsikirjoittajiltakin vaaditaan neronlahjoja tai ainakin rautaisen päteviä asiantuntijakonsultteja. Muuten käy niin kuin Scorpionissa. Yksi toinenkin vastaava sarja oli kymmenisen vuotta sitten. En muista nimeä, mutta siinä päähenkilöllä oli jonkin epämääräisen ihmiskokeen myötä päässään kaikki mahdollinen nippelitieto ja osaaminen. Ihan Scorpionin mittoihin sekään ei sentään yltänyt.

    Hill Street Bluesista en muistakaan mitään muuta kuin intron, olin niin nuori silloin. Kasarius ei sinänsä ole välttämättä huono asia, ja itse tykkään sen aikakauden poliisisarjoista eniten Columbosta. Se taitaa tulla nykyäänkin uusintana. Siinä vain oli se huono puoli, että siinä ei pääse pohtimaan itsekseen, kuka syyllinen on, koska Columbo keskittää aina hiillostuksensa alusta lähtien oikeaan tyyppiin. Matlock on myös kova, jos se poliisisarjaksi lasketaan.

    VastaaPoista
  4. Ainakin Kameleontin muistan. Pidin siitä.

    Hill Street Blues oli kuningas. Klassikko jo syntyessään. Katselin uusintaakin jonkin verran.

    Columbo oli omalla tavallaan mainio sarja. Sarjan nimihenkilön vuoksi sitä voi katsoa. En ole nykyisiä uusintoja katsellut.

    Kyllähän Matlockin meni.

    Aiheesta ohi jotain. Maanantain jälkeisenä yönä alkoi Neloskanavalta vuodelta 1994 oleva minisarja Tukikohta (engl. The Stand), joka perustuu Stephen Kingin romaaniin. Ihan ajankuvan vuoksi päätin katsella sen alusta loppuun. Siinä on tahatonta huumoria, jonka on aiheuttanut AIKA.

    VastaaPoista
  5. Kiitoksia, Tom.

    Kameleonttikos se oli? Niin taisi. The Standin katsoin silloin kun se oli uusi, ja tykkäsin kovasti sarjan alkupuoliskosta. Loppupuolella koko homma leviääkin käsiin, kun mukaan tulee uskonto/fantasiaelementtejä, jotka eivät sovi yhteen sarjan alkupään kanssa.

    Uskonnollisissa juonirakenteissa ei sinänsä ole vikaa, kunhan sarjan maailma pysyy yhtenäisenä, mutta kaikkein suurin minua sarjoissa ja elokuvissa ärsyttävä ongelma on juuri se, jos kesken kaiken maailman sisäiset säännöt muuttuvat. Sama pätee niihin moniin tapauksiin, joissa alku on kunnon psykologista mindfuckia, ja lopuksi paikalle putkahtaa avaruusolentoja, joiden touhuilla kaikki selitetään.

    VastaaPoista
  6. Yksi legendaarisimpia huudaksia hill street bluesissa oli, kun asemalla alkoi joku käsirysy, päälikkö huusi jo ei muu auta, niin päästäkää belker irti (muistaakseni) ..
    Saas nähä muuten tuleeko game of thronesista kulttisarja, ainekset ovat jo ..

    -jpt-

    VastaaPoista
  7. Moi,

    olen lueskellut blogiasi aina silloin tällöin ja nyt tuli mieleeni ehdottaa sinulle osallistumista tv-ohjelmaan.

    Olen tekemässä Ylen TV2:lle ensi syksyksi ohjelmaa, jossa on joukko erilaisia suomalaisia mukana auttamassa ohjelman päähenkilöä.

    Päähenkilöllä on aina jokin elämää häiritsevä ongelma, jonka kanssa hän ei osaa oikein tehdä päätöstä.
    Ongelma voisi olla vaikkapa "lähtisinkö maailmanympärimatkalle ja jätän hyvän päivätyöni", "eroaisinko puolisostani vaikka putoaisinkin köyhyysloukkuun", "adoptoisinko lapsen yksin" tai jokin muu vastaava iso, elämää mullistava asia.

    Ohjelmassa on toinenkin päähenkilö, nimittäin tämä joukko, vertaisryhmä, joka seuraa päähenkilön elämää intensiivisesti kolmen päivän ajan. Salapoliisien tavoin he perehtyvät ongelmaan päähenkilön ja hänen läheistensä avulla.
    Tämän rupeaman lopuksi joukko antaa päähenkilölle ratkaisuehdotuksensa ongelmaan. Toivoisimme tähän joukkoon mukaan mahdollisimman erilaisia persoonia erilaisin mielipitein, ja siksi lähestyn sinua ohjelman tiimoilta.

    Ohjelmaan osallistuminen vaatii siis kolme peräkkäistä päivää, pelottoman asenteen toimia ryhmässä ja uskallusta ilmaista oma mielipiteensä toisen elämästä, kaikella kunnoituksella tietenkin. Jotta kolme päivää jaksaa kunnialla läpi, olisi tietenkin hyvä olla myös oikeaa halua auttaa muita.

    Seuraavan kerran kuvaamme viikolla 14, varmaankin ma-ke.

    Jos yhtään innostuit ajatuksesta, niin voisit laittaa minulle sähköpostia rekry@itv.com ja voisimme keskustella lisää aiheesta.

    -AK

    VastaaPoista
  8. Huomenta, AK.

    Suuret kiitokset tarjouksestasi ja luottamuksestasi siihen, että olisin oikea henkilö tuohon hommaan. Vaikka tarkoituksena onkin saada mukaan erilaisia tavallisia ihmisiä, tuskin tuollaisia mahdollisuuksia ihan kaikki saavat.

    Harkittuani asiaa huolellisesti päätin kuitenkin kieltäytyä.

    Vaikka konsepti periaatteessa ihan mielenkiintoinen onkin, kaikenlainen julkinen esiintyminen on minulle kryptoniittia, huolimatta siitä, että olisin vain yksi monista enkä edes pääosassa. Esitelmän pitäminen koulussa on ihan riittävän tärisyttävää minulle, ja tuntisin oloni mukavammaksi ISIS:n vankileirillä, kuin TV-kameroiden edessä.

    Toinen, vähintään yhtä suuri syy kieltäytymiselleni on se, että vaikka minulla ei ramppikuumetta olisikaan, en ole tarpeeksi luonteva esiintyjä minkäänlaiseen audiovisuaaliseen juttuun, koska en ole livenä läheskään yhtä sulavasanainen kuin blogini antaa ymmärtää. Tekstimuotoisessa ilmaisussa kun on se hyvä puoli, että saa rauhassa miettiä, muotoilla ja editoida.

    Kiitos vielä kuitenkin tarjouksesta.

    VastaaPoista