lauantai 14. elokuuta 2021

Olen kyllä yrittänyt, mutta kasvisruoka on pahaa

Minä kannatan kovasti luonnonsuojelua. Lajikato on vakava juttu, ja vaikka ilmastonmuutos ei aiheuttaisikaan koko ihmissivilisaation romahdusta, kuten usein uhkaillaan, paikallisetkin ääri-ilmiöt ja biomien muutokset aiheuttavat juttuja, joista kukaan ei tykkää.

Kannatan sitäkin, että ilmastonmuutosta vastaan tehdään merkittäviä tekoja ja muutoksia. Tosin Suomessa voisi vähän himmailla tahtia, koska Suomessa helpot keinot on jo käytetty, ja voisimme odottaa muun maailman saavan meidät kiinni, ennen kuin alamme repiä elämän taloudellisia edellytyksiä alas siirtyäksemme niihin vaikeisiin keinoihin. Periaatteessa siis olen sitä mieltä, että ilmastoaktivistit ovat hyvällä asialla, mutta sehän ei tarkoita, että tykkäisin heistä, että olisin heidän kanssaan useinkaan samaa mieltä, tai etteivät he olisi aivan jumalattoman noloja.

Ilmastoaktivistithan usein toitottavat, että meidän on tehtävä suuria uhrauksia, että edes pysyisimme hengissä. Eikä siinä mitään, mutta kun heissä on eräs alakategoria, joka ei ole ihan hahmottanut, että se uhraaminen ei tapahdu millään alttarilla, vaikka heidän touhussaan uskonnollisia elementtejä onkin, vaan pitäisi ihan oikeasti luopua kivoista asioista arkielämässä. Sitten saamme lukea heidän kolumnejaan siitä, kuinka päästörajoitukset koskevat muita ihmisiä kaikilta osin, mutta heitä itseään vain niiltä osin, kuin se ei häiritse heitä liikaa, koska mun pää nyt vaan ei kestä jos en pääse Thaikkuihin vähintään pari kertaa vuodessa.

Tuoreimpana esimerkkinä Ylen kolumnisti Laura Friman, jonka mielestä ilmasto on niin tärkeä asia, että lentomatkailua pitäisi rajoittaa, paitsi että ei voi, koska Suomessa on ihan mälsää:

Laura Frimanin kolumni: Olen kyllä yrittänyt, mutta Suomi on hirvittävä matkailumaa

Itse teen ulkomaanreissuja lentokoneella kerran muutamassa vuodessa, joten jos luopuisin lentämisestä kokonaan, menetys ei olisi minulle kovin merkittävä. Sen sijaan minulla on toki muita ilmastoa kuormittavia paheita. Koska ilmastoaktivismin näkökulmasta on OK, että Laura kirjoittaa omia saastuttavia intohimojaan puolustavan kolumnin, on varmaan myös OK, että minä tässä kopioin Lauran tekstin sellaisenaan, vaihtaen vain matkailun tilalle jotain, mistä minä tykkään.

Katsotaanpas:

Olen kyllä yrittänyt, mutta kasvisruoka on pahaa

En tiedä, kumpaa vihaan enemmän - ilmastokriisiä vai koronavirusta. Tai mitä minä höpisen, totta kai tiedän. Koronavirus on antanut minulle loistavan tekosyyn istua neljän seinän sisällä jo puolitoista vuotta putkeen ja jopa olla töistä lomautettuna pitkiä aikoja. Ilmastokriisi - tai siis ilmastoaktivistit - sen sijaan on aikeissa viedä minulta suurimman rakkauteni, liharuuat. Enkä saa mitään tilalle. Ei, en halua kuulla, että vegaaniset lihankorvikkeet ovat "ihan yhtä maukkaita ja ravitsevia".

Nykyään, kun joku mainitseekin termin "kasvispohjainen", suolistoni alkaa kehittää selittämättömiä kananmunanhajuisia pieruja.

On aika sanoa se ääneen: kasvisruoka on hirvittävän makuista.

Olen kyllä yrittänyt. Ostan kaupasta kokeilumielessä tasaisin väliajoin vegetuotteita. Siemen-, kaura-,  soija- ja hernepohjaisia lihapullia, kebabia, kananugetteja ja kermaa. Se on aina iso virhe. Touhun piti olla terveellistä ja kevyttä.

Epäselväksi jäi, pitikö keveyden liittyä siihen, että kun kirpeät siemenet rouskuvat hampaiden välissä jotain etäisesti lihapullaa muistuttavaa talipalloa järsiessä, kalorit jäävät vähäisiksi, kun pakettia ei pysty syömään loppuun asti; vai siihen, kun kaurakerma saa keitot ja kastikkeet muistuttamaan koostumukseltaan keitettyä räkää, jolloin sekin jää lautaselle. 

Tämä on toistunut jokaisella kasvispohjaisella lihankaltaisella tuotteella, joka kerta. Elämänhaluni on niitä syödessä ennätyksellisen matala.

Ilmastonmuutoksen torjunnan ja veganismin edistämisen nimissä ihmiset suostutellaan ostamaan loukkaavan huonoa ruokaa.

Tänä kesänä en enää suostunut kokeilemaan mitään kummallista. Sen sijaan annoin puolisolleni vapaat kädet tilata kaupasta kotiinkuljetuksella jotain järkevää, ja vaikka hän on vielä innokkaampi luonnonsuojelija kuin minä, hän suostuu tinkimään ruoan laadusta vielä vähemmän kuin minä.

Se on toiminut ihan hyvin.

Mikä niissä vegetuotteissa sitten mättää? Vaikka tämä: koska hiilijalanjäljen pienentäminen on suurta muotia, ja ihmiset ovat muutenkin siirtymässä kasvispainotteisempaan ruokavalioon, kysyntää on enemmän määrälle kuin laadulle.

Suomalaissa kaupoissa myydään hirveää kauramaitoa ja etupäässä huonoja lihankorvikkeita.

Suomalaiset vegetuotteet ovat kunnianhimottomia, koska ihmiset vaihtavat vegetuotteisiin huonosta laadusta huolimatta. Harva protestoi vaihtamalla takaisin lihaan, tai ainakaan ei metelöi siitä somessa. Niinpä tuotekehitykseen ei tarvitse panostaa, ja makujen ja rakenteen suunnittelussa tunnutaan konsultoitavan vain toisia vegaaneja, jotka eivät enää muista, millaista oikea liha on.

Tietenkin liioittelen. Eivät kaikki veganisoidut tuotteet ole hirveitä. Kaupoista saa ainakin kahta syömäkelpoista tuotetta: Oatlyn kauramaitoa ja Muu-kananugetinkorvikkeita.

Sosiaalisen kuplani vegeruokakokeilut ovat mukailleet sentilleen samoja kohteita. Livenä tunnen vain vähän vegaaneja, mutta seuraan Twitterissä paljon vihervasemmistolaisia, joten vastaan tulee vähän väliä uusia kokeilusuosituksia.

Poikkeuksetta somevegaanit hehkuttavat näitä tuotteita erinomaisen herkullisina, mutta itse en saa niitä alas millään. Pakko syödä jotain muuta.

Luin toissa kesänä Vanhan Testamentin, ja siinä kerrottiin kuinka kokonaisia härkiä ja muita elikoita valmistettiin polttouhreiksi. Yritin markkinoida asiaa puolisolleni, vaikka ehdotukseni kuulosti sekä epätoivoiselta että psykedeeliseltä. Eihän meillä edes ole varaa kokonaiseen härkään, eikä uhrialttarimme ole niin iso, että siinä mahtuisi grillaamaan kokonaisen härän. Puolisoni pyysi erityislupaa tilata pizzat.

Tämä kiteyttää markettien vegeruokatarjonnan. Palamaan päässyt ja pelkällä miedolla sinapilla voideltu lenkkimakkarakin on mukavampi vaihtoehto kuin mikä tahansa palamaan päässeen lenkkimakkaran muotoon puristettu lötkö, jossa vielä vuonna 2021 käytetään raaka-aineita, joita on viimeksi käytetty ihmisravinnoksi 1800-luvun suurina nälkävuosina.

Olennaisinta kuitenkin on, että vaikka vegaaniset lihankorvikkeet olisivat maukkaampia (eivät ole), terveellisempiä (eivät ole) tai halvempia (eivät ole) kuin liha, lihan ja vegetuotteiden vertailu on hedelmätöntä.

Vöner ei ole kebabia, eikä sen kuulukaan olla.

Kun haikailen ystävieni kanssa kunnon sisäfilepihviä, hengähdämme usein abstraktisti: "Kun se rakennekin!"

Tällä ei viitata mihinkään makuaromeihin, vaan siihen tunteeseen, kun puristaa hampaidensa väliin mitä tahansa lihaa, ja suuhun purskahtaa mehukkaiden lihassäikeiden väleistä kuumaa rasvaa ja kudosnestettä. Nautaa, hirveä, possua. Kanakin riittää.

En tiedä, vahvistavatko biologit teoriaa, mutta lihansyöjät tietävät, että ei vain eri eläinlajit, vaan jopa saman eläimen eri kohdista otetut lihanpalat, tuntuvat suussa ihan erilaiselta.

Tuo aistimus saa aivot surahtamaan kuin pienen oikosulun verran. Polvet ovat mennä vatkuliksi. Ruumiiseeni sulautuu toista olentoa, ja samassa sen ansiosta olen itsekin vähän joku muu.

Yhtäkkiä kaupan lihatiski on suuri seikkailu. Avartaaksenne ymmärrystänne lisää, voitte mennä käymään vaikka Seinäjoella. Siellä osataan tehdä pinaattilätyistäkin herkullisia - mikä ei ole aivan pieni saavutus - hukuttamalla ne jauhelihakastikkeeseen.

Tiedän, että sukupolveni kuuluisi tavoitella ekologisempaa tapaa tutustuttaa omat lapseni maailmaan ja erilaisiin makuihin ja proteiininlähteisiin. Mutta kun en halua.

Tahdon tarjota heille tismalleen saman – sittenkin, vaikka tiedän, että tämä uppiniskainen ”mutta kun minä haluan!” -mantra on ilmastoraporttien madonlukujen juurisyy.

Jos ajattelen vain meitä hyvin toimeentulevia, voin myös toitottaa, miten lihatuotteita saa puolestani hinnoitella uusiksi.

Voin maksaa maltaita ja mille vain mariaohisalolle kompensaatiot päälle. Valtaosa ihmisistä ei. Juuri se on masentavinta.

Lihansyönnin lopullinen karkaaminen ylemmän keskiluokan ja äveriäiden käsiin on ällöttävä ajatus. Melkein yhtä ällöttävä kuin nyhtökaura.

* * *

No niin, vihreät. Miten on? Sovitaanko, että minä en vattuille teille lomasuunnitelmistanne, jos te ette vattuile minulle ruokavaliostani?

15 kommenttia:

  1. Olikohan se toissavuonna vai sittenkin sitä edellinen, kun maximarketin runsaan vege-eineshyllyn ohi kävellessäni pysähdyin ja päätin maistaa.
    Ostin vegepizzan ja kahta lajia härkäpapupihviä.

    Pizza oli mautonta ja tyhjänoloista, kunnes lisäsin sen päälle runsaasti juustoa. En muista mitä merkkiä, mutta se oli rasvaista ja paransi pizzan syötävän hyväksi ilman pepperonin tai muiden lihatuotteiden lisäämistä.
    Härkäpaputuotteet olivat pelkästään pahanmakuisia.

    Kertoillessani kokeilustani velipojalle hän kehotti jatkamaan, koska hänen kokemuksensa mukaan nimenomaan härkistuotteista löytyy hyviäkin.
    Jätin kokeiluni sikseen, koska olen vanhapoika toisin kuin velipoika, jolla on vaimo ja kaksi lasta. En siis ole aivan varma, kuinka paljon hänen julkilausumiinsa makumieltymyksiin vaikuttavat lähisosiaaliset seikat.

    Toisaalta hernesoppa ja kaurapuuro ovat myös vegeruokia, ja hyviä vaikka ei lisättäisikään läskiä ja voisilmää.
    Vaan molemmat kyllä paranevat niin menetellen.

    Annos tekee myrkyn, sanoi Paracelsus.

    VastaaPoista
  2. Kaurapuuroa ei oikeastaan voi sydä kuin ison voisilmän kanssa. Ja parhaan hernekeiton saa kun keittelee sen itse. Liottaa hereneitä yön yli, keittelee puolisen tuntia ja lisää kattilaan palvipotkan. Palvipotkan antaa kiehua lillutella puolisen tuntia ja nostaa sen pois ja antaa jäähtyä sen verran, että sitä kärsii käsissä pyöritellä. Kaivelee sieltä ne lihat ja lisää keittoon takaisin. Tunti vielä ja sinulla on maailman parasta hernekeittoa. Lähes vegeruokaa:) Ja tosiaan, anna sen olla siinä,jos sähköhellalla keität, niin levy ykkösellä, eli kokkien kielelle sanottuna kiehuu hymyillen:)
    Tai jos teet "vegelihapataa". Reilusti lihaa, mitä nyt sattuu olemaan, vaikka hevosta, muutama nauris ja sipuli, pala palsternakkaa ja mitä nyt sattuu juureksia olemaan. Laita ne illalla uuniin isossa padassa, puolisen litraa vettä, suolat ja pipuri tietty ja pari laakerinlehteä. Kansi padan päälle ja pata uuniin. Sata astetta ja aamulla kun heräät sinulla on valmis lihapata, jota lihaa voi hampaatonkin syödä.
    Huru-ukko

    VastaaPoista
  3. Tuo oli hyvä väännös tuosta yleläisen kolumnista joka noudatti vanhaa tiedostavaa viisautta eli hauku Suomea niin olet automaattisesti oikeaoppisissa piireissä pop. Mitä tulee suomalaiseen ilmastohysteriaan niin se on hyvä esimerkki kollektiivisesta tahallisesta sokeudesta. Suomi on luonnonvarojen nettotuottaja ja biokapasiteetiltaan maailman aivan kärkeä. Sen voi katsoa vaikka tuosta:

    https://data.footprintnetwork.org/#/??_ga=2.204067472.1815493581.1627680354-878855872.1623977544

    Täällä ei tarvitsisi tehdä mitään. Mutta eihän se vihervasemmistolaiselle riitä, koska hän haluaa sen ihanan tunteen siitä että juuri hän on vaikuttanut asioihin. Vaikka se vaikuttaminen tarkoittaisi maan elinkeinoelämän romuttamista. Mutta tulihan ego ruokittua. Ja vain sillä on merkitystä.

    VastaaPoista
  4. Itse en ihan noin kriittisesti suhtaudu vegaaniseen ruokailuun. Mutta tämä tekstisi sai minut kirjoittamaan äsken pikapikaa nk. pääblogiani varten merkinnän otsikolla Vegaanistumiseni tiellä on joitakin esteitä. Julkaisen sen todennäköisesti joskus syyskuun aikana.

    PS. En ole koskaan lukenut kannesta kanteen Vanhaa testamenttia, vaikka Uuden olenkin ja moneen kertaan. Yritin kerran lukea koko Raamatun kannesta kanteen kyllä, mutta kyllästyin jo Mooseksen lain kohdalla. Ehkä olisi pitänyt hypätä sen yli. Pienempänä olin lukenut kyllä hyvin kuvitetun Raamattu-teoksen, jossa selitettiin, mitä Raamatun kertomuksissa tapahtui ja mitä kaikkea kirjakokoelmassa sanotaan. Ja kannattaa muuten uhrauksia varten ostaa sika. Se on paljon pienempi. Länsimaisen kulttuurin piirissä on yleensä suhtauduttu sikaan rituaalisesti ei-saastaisena eläimenä, joten sitä voisi mielestäni käyttää tällaiseen...

    VastaaPoista
  5. "Tahdon tarjota heille tismalleen saman – sittenkin, vaikka tiedän, että tämä uppiniskainen ”mutta kun minä haluan!” -mantra on ilmastoraporttien madonluvujen juurisyy."

    Nomutkumähaluuuu'uun!!! No pointsit edes yrityksestä rehellisyyteen, tulihan se sieltä. Edes pientä pyrkimystä, muistan nääs takavuosilta parin ekotiinan haastattelun, jossa asianomaiset hehkuttivat lentävänsä parisen kertaa vuodessa Intiaan " elämään ekologisesti" (sic!)

    No sillä kerosiiniin uhratulla hiilivetymäärällä ajaisi jo täältä päiväntasaajalle ja takas muutamaankin otteeseen... Vaan ei nyt toki takerruta pikkujuttuihin.

    Ja mitä kasvispöperöihin tulee, niin mitäs vikaa on vaikkapa hyvissä salaateissa sopivan kastikkeen kera, tai vaikka sienikeitoissa? Itsekin syön usein esim. pinaattikeittoa iltaseksi (mieluiten toki keitetyn munan kera), ja mikäs siinä. Tuo paskantärkeä ideologinen hehkutus tuon kasvisruokateeman ympärillä ei vaan lisää ainakaan omaa ruokahaluani, sorit siitä. Vaan minähän en olekaan ns Tiedostava Henkilö(oletettu)™. Vilpitön pahoitteluni asiasta.

    -J.Edgar-

    VastaaPoista
  6. Yksi pieni ristiriita on tässä kasvisruokakeskusteuissa, kun eikö ne härkikkset sun muut ole melkosen korkeesti prosessoituja sapuskoja ?
    Samaanikaan nämä kasvisruokaintoilijat höyryää kasvisruuasta ja vastustavat prosessoituja ruokia ..

    -jpt-

    VastaaPoista
  7. Huomenta, Qroquius, Huru-ukko, Ykä, Tom, J.Edgar ja jpt, ja kiitos kommenteistanne.

    Qroquius: Joo, onhan niitäkin kasvisruokia, jotka ovat hyviä vähän tuunattuina tai jopa sellaisenaan. Ne kumminkin ovat kasvisruokia ihan rehellisesti ja omista lähtökohdistaan. Siinä vaiheessa, kun yritetään luoda lihaa imitoivia kasvistuotteita, mennään metsään. Varmaan se teoriassa voi onnistua, mutta melkoinen R&D-rumba niillä firmoilla on edessä ennen kuin onnistuvat.

    Huru-ukko: Puuroja en olekaan oikein ikinä oppinut syömään. Tuo hernekeittoresepti kuulostaa hyvältä, vaikka pelkkä purkkihernekeittokin on riittävän hyvää, etten vielä ole jaksanut nähdä vaivaa tehdäkseni itse alusta asti. Tuo pataresepti vasta hyvä onkin, äitini tekee joskus harvoin tuollaista hirvenlihasta. Hän taitaa heittää sekaan vielä purkin kermaa.

    Ykä: juuri näinhän se on. Sitä minä niissä vain ihmettelen, kun ne haluavat välttämättä tuijottaa vain yksittäisen ihmisen kulutusta, eivätkä suostu ottamaan asukastiheyttä ja ympäristön kantokykyä millään tavalla huomioon. Kun asiasta heille huomauttaa, he eivät edes vastaa, vaan jatkuu sama inttäminen siitä, kuinka keskimääräisen suomalaisen hiilijalanjälki on 7,25-kertainen keskimääräiseen bangladeshilaiseen verrattuna, joten meidän on laskettava elintasoamme kunnes pääsemme niiden kanssa samoihin.

    Meinaan vain, että pakkohan niiden on tuo tajuta. Sekä omalla järjellä että muiden kertomana. Mutta kun ei. Kaipa sitten oma identiteetti, harrastukseen sitoutuminen ja bileiden jatkuminen painavat vaakakupissa niin paljon, ettei malta lopettaa.

    Tom: No joo, tämä teksti oli tarkoituksella älytöntä provosoivaa kärjistämistä, että se olisi tyyliltään uskollinen alkuperäistekstilleen. Vanhassa Testamentissa ja nimenomaan Mooseksen kirjoissa on pitkiä kohtia, joissa luetellaan lakeja ja temppelinrakennusohjeita. Hyppää vain yli. En tiedä, kuinka hyvin sika sopii kristilliseen uhraamiseen. Ainakin juutalaiset ja muslimit ovat sitä mieltä, ettei sovi.

    J.Edgar: Muutama vuosi sitten vastaan tuli kaikkein paras esimerkki näistä tyypeistä. Eräs neito oli sitä mieltä, että Suomen marraskuussa ei pysy järjissään ilman lentämistä. Hauskaa tässä oli se, että pari vuotta aikaisemmin hän oli ollut sitä mieltä, että lihansyöntiä ei voi perustella sillä, että tykkää siitä.

    Eipä kasvisruuissa suurta vikaa olekaan, kunhan kyse on nimenomaan kasvisruuasta, eikä kasviksista tehdystä lihaa matkivasta ruuasta. Sen lisäksi, että ne maistuvat pahalta ja ihan joltain muulta kuin ne lihatuotteet, joita ne yrittävät imitoida, vegaanien hehkutus tekee niistä ärsyttäviä jo suun ulkopuolellakin.

    Salaattia tulee kyllä syötyä; normaaliin ruokailurytmiini kuuluu yksi lämmin ateria päivällä ja salaatti iltaruuaksi. Toki siihen menee kanaa ja fetajuustoa, ettei se minulle yleensä vegaania ole. Pinaattikeittoa en tosin saa alas lusikallistakaan.

    Jpt: Samaa on tullut ihmeteltyä. Kai kyse on vain siitä, että puhtaalla kasvisruualla on vaikeaa saada päivän proteiineja kasaan. Onhan helpompaa ja mukavampaa vain lusikoida tehdasmössöä, samaan tapaan kuin on mukavampaa lentää Pattayalle kuin kärvistellä Suomessa, vaikka kuinka ideologia hiertäisi vastaan.

    VastaaPoista
  8. No joo, hirvi on hiton hyvä tuohon lihapataan, mulla nyt kun sattuu useimmin olemaan sitä hevosta, mutta oon mie sitä tehnyt hirvestäkin. So kukkua se, että hirvenliha lisäksi tarvitaan sikaa ettei tuu muka liian kuivaa, hirvi kun on itsessään vähärasvaista. Ainakin tähän asti hirvipaistit ym. on onnistuneet ilman sikaa. Se vaan vaatii sen oman aikansa, mahdollisimman pitkän, siihen kypsytykseen. Eli yön yli uunissa pienellä lämmöllä. Ja toi menee mulla kokeiluun toi pinaattiletut jauhelihakastikkeella. Kuullostaa ihan kahjolta idealta, mutta uskoisin sen olevan parempaa kuin miltä se kuullostaa. Kerron kunhan saan kokeiltua:)
    Huru-ukko

    VastaaPoista
  9. Tein joskus vuosia sitten itselläni julman ihmiskokeen ja testaamalla, millaisia vaikutuksia kasvisruokavaliolla on. Sen verran annoin periksi, että maitotuotteet, kala ja kananmunat olivat sallittuja. Parin viikon kuluttua tuntui että kohta kasvavat kidukset. Havainnot:
    1. Verenpaineessa sekä ylä- että alapaine kohoavat.
    2. Vitutus kasvaa 50 %, ärtyneisyys myös.
    3. Väsyttää jatkuvasti.
    4. Koko ajan on nälkä ja siitä huolimatta vatsa turpoaa.
    5. Paino nousee tahdilla kilo per viikko, koska ei jaksa treenata.
    Meinasin jo keskeyttää mutta tuumasin että kyllä suomalainen mies kasvisruokaa kestää. Vedin päätetyn aikamäärän loppuun sisulla. Kuuri päättyi eräänä iltapäivänä. Illan aikana laskin syöneeni kilon punaista lihaa. Seuraukset:
    1. Verenpaine laski viikossa takaisin normaalilukemiin.
    2. Vitutus palasi heti ensimmäisen kunnon aterian jälkeen normitasolle, mikä kieltämättä on, kiitos hallituksen, luvattoman korkea.
    3. Olo oli kylläinen.
    4. Energisyys palasi.
    5. Paino putosi puolet hitaammin kuin oli noussut eli puolisen kiloa viikossa ja vakiintui lopulta entiselleen.
    Ainoa hyvä puoli kokeilussa oli se, että nyt ymmärrän miksi kasvissyöjillä ei ole huumorintajua. Ryhdyn uskomaan kasvisruuan hyvyyteen sitten kun näen ensimmäisen mainoksen, jossa yritetään myydä lihaa sillä vetonaulalla, että se maistuu kasviksilta.

    Tässä viime keväänä kun lapset olivat etäopetuksessa, kävin hakemassa koululta ruokakassin. Siinä oli mukana kasvishernekeittoa. Se oli tosi hyvää. Tosin kahden hernekeittopurkin sekaan pilkoin purkillisen sikanautaa, jolla saattoi olla vaikutusta asiaan.

    VastaaPoista
  10. Päivää, Huru-ukko ja Jaska, ja kiitoksia kommenteistanne.

    Huru-ukko: sen kermapurkin kun laittaa sekaan, siitä kyllä saa rasvaa. En tiedä sitten, laittaako äitini lisäksi vielä voita tms. Mutta joo, hirvi on maukasta ilmankin. Pinaattilättyjä jauhelihalla tarjotaan Seinäjoen kouluruokaloissa, ja se on yksi suosituimmista ruuista siellä. Minulle se on aina ollut siis se normaali pinaattilätynsyöntitapa, ja vasta aikuisiällä olen kuullut, että jotkut syövät niitä hillonkin tms. kanssa. Minusta se kuulostaa niin kahjolta, etten ole kokeillutkaan.

    Jaska: aika raaka kokeilu. Tulokset kuitenkin sopivat yhteen sen kanssa, mitä voisi intuitiivisesti olettaa. Tuon painonnousunkin olen omassa tuttavapiirissäni havainnut: kasvisravinnolla elävien nuorten naisten joukossa on paljon enemmän ylipainoisia kuin lihaa syövässä verrokkiryhmässä. Sitten ihmetellään, mistä se johtuu, kun kumminkin on "terveellinen ruokavalio". Kyllähän kasvisruuallakin ilmeisesti voi syödä terveellisesti, mutta se vaatiikin sitten paljon enemmän perehtymistä ja harrastuneisuutta.

    Aina silloin tällöin yritän itsekin kokeilla kasvispainotteisempia ruokavalioita. Seuraus on tuo, mihin tekstissäkin viittasin: vatsa alkaa reistailla. Koko ajan pierettää, ja pierut haisevat aivan kaameilta.

    VastaaPoista
  11. Muuten eikö se ole myös aikapaljon missäpäin maailmaa asustaa millanen ruokavalio on tullut sopivaksi, tälläalueella pakostiakin on sopeuduttu vuosituhansien aikana sekaruokaan, ei oltas muuten selvitty hengissä talvista, kun taas vaikkapa josain Intiassa hyvinki voi tulla toimeen ravinnollisesti enemmän kasvis ja juurs ymm ravinnolla,,
    Herkullista sellanenki välillä, paistaa pannulla perunaa, sipulia ja kasviksia, juureksiä ymm ja tietenki runsaalla voilla :)

    -jpt-

    VastaaPoista
  12. Iltaa taas jpt, ja kiitos vielä kommentistasi.

    Hyvä huomio. Lämpimämmillä alueilla pärjää pienemmällä kalorimäärällä, ja kasvisravinnon saanti on paljon turvatumpaa. Ei ole tarvetta täydentää ruokavaliota lihalla niin usein. Toisaalta väitetään, että ihminen on lähtenyt eriytymään apinoista juuri siksi, että lihansyöntiin siirtyminen ja sen myötä ruuan ravintosisällön kasvaminen on mahdollistanut aivojen kehittymisen isommiksi ja tehokkaammiksi.

    Voi tekee kyllä ihmeitä oikeastaan kaikelle ruualle, ja paksu rasva yleensäkin. Emäntä joskus laittaa isoon vuokaan kanankoipia ja sekaan pussillisen sekalaisia pakastevihanneksia. Eihän sitäkään vegaaniseksi voi millään väittää, mutta niitä kananrasvassa lilluvia vihanneksia voi mielellään vetää mahan täyteen ihan ilman sitä kanaakin.

    VastaaPoista
  13. Tere Pekka.
    Tein nyt sitä Seinäjokisten suosikkikouluruokaa, niitä pinaattilettuja jauhelihakastikkeella. No syöhän sitäkin jos ei ole parempaa, eli minusta aika outo makuyhdistelmä. Vaan minusta pohojolaaset on muutenkin hieman outoja:) Ihan niinku me savolaisetkin, ei sen puoleen.
    Huru-ukko

    VastaaPoista