sunnuntai 26. toukokuuta 2019

Putin mun ääntäni syö

Joo, tiedän, että etusivulla näkyvistä seitsemästä uusimmasta kirjoituksesta noin joka toisessa mainitaan Persut, mutta ei voi mitään. On ollut tiivis vaalikevät. Yritetään ottaa kesäkuu vähän epäpoliittisemmin, mutta yksi vielä pitää eurovaalien kunniaksi vääntää.

Vaalihuuman huipentuessa vastuullisimmat mielipidevaikuttajat ovat pitkästä aikaa muistaneet, että "kansallismielinen" on pelkkä koodisana "Venäjä-mieliselle". Euroopan kansallismieliset puolueet kilpailevat siitä, kuinka nopeasti saisivat myytyä Euroopan Venäjälle, ja miksipä eivät kilpailisi, koska Putinin trolliarmeija määrää tässä maailmassa kaikesta, uusien Star Warsien saamista arvosteluista aina USA:n presidentinvaalien tuloksiin.


Kirjoitin aiheesta jo kolme vuotta sitten, mutta aihe pysyy sitkeästi pinnalla. Uusimpana asiaan otti kantaa Hesarin kolumnisti Yrjö Rautio, jolla vanhana kommunistina on asiaankuuluvaa kokemusta itänaapurin etujen ajamisesta.

Mutta tosiaan; ajatus, että ainoa merkittävä puolue, jonka mielestä kansallisvaltio on tehokkain työkalu yhteisten asioiden hoitoon, olisi kaikkein innokkaimmin tyrkyttämässä päätösvaltaa ulkomaisille valloittajille, on niin laatikon ulkopuolelta, että yleensä sellaisen voisi ohittaa olankohautuksella. Koska uskomus kuitenkin nauttii niin laajaa ja sitkeää kannatusta, ei se voi olla pelkkää höperehtimistä. Jokin logiikka siinä on pakko olla taustalla. Itse olen keksinyt kolme mahdollista selitystä.

1. Kulttuuristen ajatusmallien peruste. Kuten Rautio kolumnissaan sanoo:
Esimerkiksi Suomen ”isänmaallinen” äärioikeisto oli ennen sotia ja sotien aikana valmis myymään maansa natsi-Saksalle.
Tosiaan, suomalaisilla on aina ollut mielenkiintoinen hinku pyrkiä vähemmistöksi johonkin suurempaan, tai vähintään jonkin suuremman komennettavaksi. Jo ennen toista maailmansotaa Suomessa tapeltiin verissä päin siitä, pitäisikö Suomen olla Saksan vai Venäjän satelliittivaltio, ja kiista jatkui sotien jälkeenkin kymmeniä vuosia. Radikaaleimmat väläyttelevät toisinaan jopa Ruotsin yhteyteen palaamista. Nyky-Suomessa tämä ajattelu tulee useimmin vastaan siinä, että politiikkaa linjatessa kommentit "mitä ulkomailla ajatellaan meistä?" ja "olemme länsimaiden viimeinen maa asiassa X" nähdään väkevinä argumentteina.

En tiedä, mistä tällainen ajattelu juontaa juurensa, mutta ei nyt mennä siihen. Kun tällaiselle ihmiselle sanoo, että integraatiota EU:n kanssa ei pidä syventää, hän ei vastaa, että "pitäisikö sitä sitten vähentää?" Sellaista kalua ei hänen pakissaan ole. Hän kysyy, että "minkäs kanssa sitten?" Eikä niitä kilpailevia vaihtoehtoja tässä lähialueilla kovin monta ole.

2. Taktinen peruste. Mehän tiedämme, tai ainakin oletamme, että erityisesti Suomen kansallismielisissä piireissä ryssäviha elää edelleen vahvana. Kaikkeen itärajan ja varmuuden vuoksi etelärajankin takaa tulevaan kuuluu suhtautua lähtökohtaisella epäluulolla ja vihamielisyydellä, koska vaikka voissa paistaisi ja silleen.

Silloin kannattaa kokeilla heittää, että "olet itse asiassa Venäjän puolella, koska, öö... no, varmaan tajuat itsekin". Ei sen ole tarkoituskaan olla mikään vakavastiotettava argumentti, johon itsekään uskottaisiin. Tarkoitus on vain säikäyttää kansallismieliset ja saada heidät epäröimään. Ehkä joku niistä jopa muuttaa mielensä ja alkaa vastustaa Persuja Putinin pelossa.

Tai ehkä ei, mutta aina voi yrittää. Ei siinä mitään menetäkään.


3. Vilpitön peruste. Itse luulen, että tämä on näistä kolmesta merkittävin. Kun katsomme jenkkien aiempia vaaleja, huomaamme jännän jutun. Valituiksi on tullut hyvin kiistanalaisia tyyppejä, kuten konservatiivinen presidentti Donald Trump, sekä liberaalit kansanedustajat Ilhan Omar ja Alexandria Ocasio-Cortez. Kaikkien näiden valinta vatutti ja vatuttaa edelleen ankarasti heidän vastustajiaan.

Ero on kuitenkin siinä, että konservatiivit yleisesti ymmärtävät Omarin ja AOC:n valinnan. Kyllähän se tiedettiin, että vihervasemmisto kasvattaa kannatustaan Amerikassakin, eikä asialle oikein voi muuta kuin yrittää itse olla parempi ja vakuuttavampi.

Sen sijaan liberaalien maailma romahti Trumpin valinnasta totaalisesti. Vaikka he kyllä näkivät, että Trump keräsi valtavia hurraavia yleisöjä, he olivat loppuun asti varmoja, että kannatus koostuu muutamista fanaatikoista, eikä se riitä vaalipäivänä mihinkään. Vaalien jälkeen alkoi riehuminen ja vaatimukset, että Trump pitää panna viralta, ennen kuin virka oli ehtinyt alkaakaan, ja erikoisesti vaatimuksia perusteltiin nimenomaan demokratialla.

Konservatiivit sietävät liberaalien ehdokkaiden valintaa, koska he tietävät, että monilla nyt vain on liberaali maailmankuva ja he äänestävät liberaalisti. Liberaalit eivät vastaavaa siedä, koska on nyt vain kerta kaikkiaan ihan mahdotonta, että ihmiset olisivat tarpeeksi hulluja äänestääkseen konservatiiveja valtaan.

Mistä tällainen johtuu? Siitä on mielenkiintoisia tutkimuksia. On havaittu, että konservatiivi pystyy yleensä selittämään liberaalien ajatusmalleja ja teeskentelemään liberaalia uskottavasti; ymmärtää siis, miten ja miksi liberaali on näkemyksiinsä päätynyt, vaikka ei olisikaan samaa mieltä. Liberaali taas ei pysty samaan, vaan pyrkii selittämään konservatismin tyhmyydellä, pahuudella tai muulla mielenvikaisuudella.

Moral foundations -teorian mukaan ihmiset arvioisivat tekojen moraalisuutta kuuden akselin perusteella. Liberaaleille ja konservatiiveille ovat yhteisinä hyvänteko, oikeudenmukaisuus ja yksilönvapaus, mutta konservatiiveilla on näiden lisäksi auktoriteettien kunnioitus, pyhyys ja ryhmäuskollisuus. Liberaaleille niillä on paljon vähemmän merkitystä, jos he ylipäänsä edes tunnustavat niiden olemassaolon, eivätkä he siksi ymmärrä päätöksiä, jotka perustuvat niihin.

Koska liberaali ei ymmärrä eikä hyväksy vahvasti konservatiivisiin moraaliakseleihin perustuvaa kansallismielisyyttä, mutta toisaalta ei halua uskoa, että niin monet ihmiset olisivat niin tyhmiä ja pahoja, että olisivat kansallismielisiä rehellisesti omasta halustaan, tarvitaan jokin ulkopuolinen selittäjä. Siihen sopivat mukavasti Putinin trollit. Eivät ihmiset olekaan tyhmiä ja pahoja luonnostaan, ne on vain maksettu tai aivopesty sellaisiksi. Maailma loksahtaa taas paikoilleen.


Ei siitä sen enempää. Joo, ihan totta, että jos EU:ssa alennutaan kinastelemaan keskenään epäoleellisuuksista ja kieltäydytään puuttumasta oikeisiin ongelmiin, siitä on Venäjälle etua, jos Venäjä joskus päättää lähteä hakemaan elintilaa lännestä. Näistä ongelmista ei kuitenkaan voi Putinia syyttää. Ihan itse EU on kieltäytynyt puuttumasta ongelmiin, joiden ratkaisua EU:lta olisi toivottu. Ihan itse EU murentaa demokratiaa laajentamalla vaikutusvaltaansa kansallisten parlamenttien tonteille. Ja ihan itse eurooppalaiset ovat äänestäneet valtaan poliitikkoja, joiden mielestä tämä on ihan hyvä juttu.

Sitten teille, jotka kannatatte EU:ta ja olette vakavissanne huolissanne Putin-mielisten voimien kasvusta EU:ssa. Lopettakaa se nillitys. On väärä taktiikka vedota siihen, että "joo, EU:ssa on ongelmansa, mutta ei se sentään mikään Venäjä ole", vaikka se ihan totta onkin. Tuollainen asenne on syy, miksi Hillary Clinton hävisi Trumpille, ei mikään Putin-trollailu. Jos kampanjan keskeinen sanoma on "joo, olen minäkin aika paska, mutta en sentään ole Trump", sillä ei vakuuteta ketään, joka ei ole jo valmiiksi vakuuttunut.

Keskittykää mieluumin kehittämään EU:ta niin, että se olisi osa ratkaisua, eikä osa ongelmaa.

Lopuksi pitää vielä kehua nuorisoa. Nuorisovaalien tuloksissa - en tiedä, mitkä ovat "nuorisovaalit", mutta ilmeisesti joku kysely, johon on vastannut kymmenisentuhatta alaikäistä - toiseksi tuli se tyyppi, jonka äänestysnumero on 69.


Nuorissa on tulevaisuus. Itse äänestän kerhon suosituksen mukaisesti Matti Vireniä numerolla 162.

15 kommenttia:

  1. Minä äänestin heti kun ennakkoäänestys alkoi. Ääni meni Arto Luukkaselle numerolla 150. Arto on Venäjän ja Itä-Euroopan tuntija, eikä ole putinisti eikä ryssämielinen.

    VastaaPoista
  2. Edellisessä piti sanoa että "venäjämielinen" nykyään samanlainen taikasana kuin "neuvostovastainen" oli YYA-aikana. Huvittavaa on siinä että tuota taikasanaa käyttävät samat YYA-ajan henkilöt sekä niiden henkiset perillset nuoremmissa polvisa.

    Kun kommunismi loppui Venäjllä niin sitä ei enää fanitettu. Sen jälkeen Kommunismia alettiin tavoitella globalismilla jolla pyritään maailmanvaltioon jota hallitaan keskitetysti maailmanhallituksella. Taustalla on se kun kommunisteilla on kommunistinen internationaali ja sosialisteilla on sosialistinen internationaali, joista he haluavat maailmanvaltiot.

    Ero aiempaan kommunismiin on siinä että globalismia ajaa myös kansaninvälinen suurpääoma. Motiivi on tietysti rahanhimo ja mahdollisuus säännellä mieleisekseen maailmanvaltion markkinoita ja tuotantoa, käytännössä saada monopoli ja monopsoni.

    Käsitykseni mukaan konservatiivin vastakohta ei ole liberaali vaan radikaali. Vastaavasti liberaliin vastakohta on autoritaarinen. Näistä saadaan x-ja y-akseleista koostuva nelikenttä jonka janat ovat radikaali-konservatiivi ja liberaali-autoritaarinen.

    Puhekielessä liberaali tarkoittaa vasemmistoalaista, mutta tuo on amerikkalainen asiayhteys. Tässä on video joka selittää eron vasemmiston ja liberaalien välillä.

    https://www.youtube.com/watch?v=tlIjMJBSnRE

    Joskus tuntuu olisiko "vasemmistolaisen" asemasta parempi käyttää sanaa "sosialisti" tai "kommunisti". Alkujaan oikeisto-vasemmisto-jako perustui Ranskan kansalliskonventin istumajärjestykseen vallankumouksen aikaisina vuosina. Myöhemmin sosialistit ja kommunistit määrittelivät vasemmiston tarkoittamaan itseään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu. Tätä yhdysvaltalaista sanaselitystä tungetaan nykyään "vakavasti otettavassa mediassakin" joka paikkaan. Minulle liberaali on vapauden ja yksilön kannattaja. Yhdysvaltalaisille se on jonkinlainen edistyksellinen tai vasemmistolainen.

      Poista
  3. Kyllä tuo kohta 3 varmaan pitää pitkälleen kutinsa. Sitä, mitä ei käsitetä yritetään demonisoida. Minkä myötä demokratia pelastetaan demokratia lopettamalla. Lisäisin tuohon vielä inhimillisen tekijän eli vihervasemmistolaisen egon. Vihervasemmistolainen saattaa joissain sielunsa syövereissä tajuta että ne heidän vihaamat konservatiivit saattavat kiistattomasti todistaa sen että vihervasemmistolaisella ei ole tarjota mitään faktoja, vaan pelkkä palava tunne. Silloinhan ei pyritä keskustelemaan vaan vaientamaan vastapuoli. Ne kirotut faktistit.

    VastaaPoista
  4. Tässä jokin aika sitten, taisi olla tämän vuoden puolella vaikka en taaskaan muista, lausui Jussi Halla-aho Helsingin kaupunginvaltuuston toiminnasta seuraavaa:

    aiempina valtuustokausina tutuksi tulleeseen kaavaan, jossa PS:n valtuutettu sanoo mitä tahansa ja vihervasemmiston valtuutettu ponkaisee heti perään väittämään vastaan on tullut muutos.

    Kun aikaisemmin se vihervasemmiston valtuutettu yritti perustella PS-valtuutetun kumoon (yleensä huonolla menestyksellä, paitsi vihervasemmiston itsensä mielestä), on kuluvalla kaudella perustelut heivattu mememään tarpeettomina.

    Niiden sijaan PS-valtuutetun mitä tahansa koskenutta puhetta seuraa vihervasemmiston edustajan itkuiseksi viritetyllä äänellä alahuuli väpättäen vaikeroitu:
    "Minusta on hirvittävää, että tässä salissa voidaan sallia tuonkaltaisia puheita..."

    Tämä lienee sitä, mitä legendaarinen toimittaja Aarno "Loka" Laitinen tarjoitti kuvaillessaan muodikasta tunneälyn käsitettä:
    ainakin Suomessa se ilmenee niin, että äly heitetään romukoppaan ja tunteet päästetään valloilleen. Päätökset tehdään sen mukaisesti.

    No, Helsingin kaupunginvaltuuston vihervasemmisto on valinnut tuon strategian. Toisenlaisiakin olisi, ja jopa helpompia:

    https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006118661.html

    Perusteluksi kelpaa siis, että joku kertoo jonkun kertoneen kasvottomana anonyyminä jonkun olevan Mordorin örkki ja Chthulhu.

    Jotenkin voisin olettaa, että jos minä alkaisin syyttää poliittisen, hallinnollisen ja/tai mediaeliitin toimijoita samoin perustein, ei niitä laskettaisi miksikään.
    Mutta toiset nyt vaan ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.

    VastaaPoista
  5. Huomenta, Vieras, Tom, Ykä ja Qroquius, ja kiitoksia kommenteistanne.

    Vieras & Tom: Joo, huvittavaa, että vanhat CCCP-fanit ovat nykyään kaikkein eniten huolissaan Venäjä-mielisyydestä. Ilmeisesti maanpetoksellinen toiminta vieraiden valloittajien hyväksi on ihan OK, kunhan ideologia on oikea. No, on tämä sentään parannus siihen aikaisempaan tilanteeseen, kun entiset neukkufanit fanittivat Putinin Venäjää vanhasta tottumuksesta huomaamatta ollenkaan, ettei se ollut enää kommunistinen.

    Ymmärrän termien "konservatiivi" ja "liberaali" hankaluuden siinä mielessä, että ne ovat monimerkityksisiä ja niin laajoja, että niitä on hankala määritellä tarkasti ja kaikkia miellyttävästi, mutta tässä kirjoituksessa käytin niitä tarkoituksella amerikkalaisen käytännön mukaisesti, koska esimerkkihenkilöni ovat Amerikasta ja lainaamani tutkimus käytti termejä siinä merkityksessä.

    Vasemmistolaisista mieluiten käyttäisin kuitenkin edelleen "vasemmistolaista". "Sosialistin" ja "kommunistin" ongelma on, että niitä on niin kauan käytetty lyömäaseena "fasistin" ja "rasistin" tavoin, etteivät ne puhekielessä enää tarkoita sitä, mitä niiden kohdalla sanakirjassa lukee. Myönnän kyllä itsekin syyllistyväni samaan.

    Mutta joo, poliittisessa terminologiassa on se ongelma, että joko pidetään termit laajoina, jolloin niiden sisällöistä ja merkityksistä tulee kiistaa; tai sitten pidetään termit suppeina ja tarkkoina, jolloin niitä on valtavan paljon ja kiistaa tulee siitä, minkä termin alle mikäkin kuuluu. Pääasia, että säilyy jonkinlainen yhteinen ymmärrys siitä, mihin porukkaan milläkin termillä viitataan.

    Ykä: Tuokin on ihan totta. Vihervasemmistossa törmää ajoittain siihen tiedostamattomaan uskomukseen, että jos jotain asiaa oikein kovasti toivotaan, se muuttuu todeksi. Niinpä yksi selitys Putinin trolli -teorialle voisi olla, että jos oikein kovasti toivotaan, että faktoilla argumentoivat kansallismieliset olisivat Putinin trolleja, että niitä ei tarvitsisi huomioida, ehkä ne sitten ovatkin sellaisia.

    Qroquius: Joo, vihervasemmistossa on vihdoin tajuttu, ettei pärjätä faktoilla, joten on siirrytty seuraavaan vaiheeseen, tunnemanipulointiin. Se valitettavasti tehoaa aika moneen. Persujen pitäisi saada se puoli hiottua kuntoon, että pystyttäisiin väittelemään tehokkaasti tunteidenkin tasolla. Ei sillä, että kaipaisin miltään taholta vetistelyä politiikkaan, mutta kun järkipuhetta eivät kaikki kuuntele.

    VastaaPoista
  6. AOC ei ole liberaali jossa sillä tarkoitetaan klassista liberalismia. Pikemminkin AOC on sosialisti tai ihan vaan kommunisti. Tai jos haluaa sanoa ymmärrettäväksi, niin äärivasemmistolainen tai vasemmistoradikaali.

    Demukoiden somppuakka (Ilhan Omar) ja paleakka (Rashida Tlaib) eivät myöskään ole liberaaleja tuolla perusteella vaan islamisteja, vähintään kryptoislamisteja jos ei ihan avoimestikin.

    Persujen ja muiden kansallismielsten ja konservatiivien tulisi toimia myös metapolitiikassa eli politiikan ulkopuolella "elävässä elämässä". Andrew Breitbart sanoi "politics is downstream from culture" eli politiikka on kulttuurin alajuoksu. Se tarkoittaa sitä että se mitä tapahtuu kulttuurissa, tapahtuu myöhemmin politiikassa. Jos haluaa vaikuttaa politiikassa, pitäisi ensin vaikuttaa kulttuurissa.

    Se joka kontrolloi kulttuuria, pystyy sanelemaan narratiivin. Amerikan vasemmiston hallussa on yliopistot, valtamedia ja Hollywood eli viihdeteollisuus. Tällä tavalla kulttuuri on voinut hallita ja tätä kautta on voinut sanella narratiivin.

    Olen samaa mieltä siitä että persujen pitäisi hallita tunnepolitikointi paremmin. Miksi? No siksi jos järki ja faktat eivät auta, täytyy vedota tunteisiin.

    Pelkillä faktoilla ei tavoita koko kannatuspotentiaalia. Pelkillä faktoilla tavoittaa vain ne jotka ovat valmiiksi samaa mieltä sekä ne jotka voidaan tavoittaa pelkillä faktoilla. Vaikka kuinka takoisi "järkeä päähän", sillä ei tavoita koko potentiaalista kannatusta. Persujen kannnatuspotentiaali on noin 25 prosentin tienoilla.

    Pelkät faktat luovat ulospäin mielikuvia kovasta, karusta, kylmästä, tunteettomasta, epäinhimillisestä, julmasta, raa´asta jne. Tai sitten vaikutelma voi olla autistinen ja nörttimäinen, tai kuivakka ja tylsä. Siis tämä käsitys voi tulla sellaiselle joka ei ole valmiiksi samaa mieltä ja johon ei voi tehdä vaikutusta pelkillä faktoilla.

    Monet muodostavat mielipiteitä ja tekevät päätöksiä tunteiden, mielikuvien ja mielijohteiden perusteella. Lisäksi monia vaivaavat pinttyneet tavat ja tottumukset. Tavat ja tottumukset ovat itsestäänselvyyksiä joita ei ehkä edes tiedosta. Osa tavoista ja tottumuksista on jopa identiteettiin liittyviä. Tämä liittyy mm. puoluekantaan ja äänestyspäätöksiin.

    Siksi pitää vedota tunteisiin, pitäää luoda mielkuvia ja tehdä vaikutelmia. Varsinkin naiset lienevät melko lailla tunneihnmisiä. Törmäsin väitteeseen että naisiin voi vedota yhyy-yhyy-tyylillä. Se joka osaa vedota naisten sääliin ja hoivaviettiin, se saa naisten äänet. Mitä mieltä Pekan muija on tuosta, pitääkö paikkansa?

    Tunnepolitikointi on tyypillistä vasemmistopuolueille ja vihreille. Siksi ne saavat väkensä liikkeelle ja saavat tiettyjen tahojen ääniä koska osaavat vedota heihin. Kepu, kok ja sdp ovat pitkään olleet suuria koska ovat osanneet yhdistää faktat ja tunteet.

    Insinöörin mielestä hyvä tuote on jo niin hyvä että se myy itse itsensä. Näin ei kuitenkaan ole vaan tarvitaan markkinointia ja mainontaa. Ja kaupantekotilanteessa pitää olla hyvät myyjät joilla on neuvottelutaitoa ja asiakaspalvelutaitoja joiden avulla he suostuttelevat asiakasta niin että asiakas päättää ostaa tuotteen ja antaa rahaa että saa sen. Insinööri tarvitaan suunnittelemaan tuote, mutta markkinoijien ja mainostajien tehtävä on tehdä tuote tunnetuksi, ja myyjien tehtävä on puhua asiakas ympäri että hän ostaa tuotteen. Persuilla on tuote. Kysymys on miten persut osaavat markkinoida ja mainostaa sekä myydä sitä?

    VastaaPoista
  7. Huomenta taas. Joo, nuo tyypit eivät ole liberaaleja sanan klassisessa merkityksessä, mutta puoluepolitiikan näkökulmasta kyllä. He keräävät ääniä liberaaliksi profiloituvalle puolueelle ja muokkaavat puolueen linjaa sisältäpäin, ja vastaavasti puolue tukee heidän näkemyksiään antamalla heille sellaista näkyvyyttä ja vaikutusvaltaa, jota yksittäisillä kylähulluilla ei ikinä olisi.

    Tuohan se kaksipuoluejärjestelmän kirous on. Puolueisiin hakeutuu sellaista porukkaa, joka ei niihin kuuluisi, koska muitakaan vaihtoehtoja ei ole. Olisi sama, jos Suomessa olisi vain kokoomus ja demarit. Sitten meillä olisi nationalistit EU-federalistien kanssa yhdessä puolueessa ja teollisuustyöläiset ilmasto-downshiftaajien kanssa toisessa, koska ainoa toinen vaihtoehto olisi vielä järjettömämpi.

    Tuo on ihan totta, että kulttuurin hallinnalla voi määrittää politiikan suuntaa. Ja kulttuuria muuttamaan pääseminen on hyvin vaikeaa, koska ne, jotka siellä huipulla ovat, päättävät siitä, kuka muu sinne pääsee. Onneksi nettiin on viimeisen vuosikymmenen aikana ruvennut ilmestymään vapaita julkaisualustoja ja rahoituksenkeräyspalveluja, joiden ansiosta uusien taiteilijoiden ei tarvitse enää nuoleskella ketään kustannussopimusten toivossa. Toivottavasti sen myötä kulttuuri muuttuu moniäänisemmäksi.

    Kysyin emännältä tuosta hoivaviettiteoriasta, ja hänen mukaansa enemmänkin vaikuttavat samanlainen elämäntilanne sekä kannanotot perhevapaiden, varhaiskasvatuksen ja koulutuksen parantamiseksi. Tämä siis puhuttaessa kolmikymppisistä naisista. Ei ottanut kantaa muiden ikäryhmien suhteen, mutta arvelisin, että pinttyneet tavat vaikuttavat paremmin vanhempaan polveen ja nyyhkiminen nuorempaan.

    Keväällä Persut jo vähän yrittivät tunnemarkkinointia Ketutusmies-videollaan. En usko, että se toimi kovin hyvin, koska se perustui pelolle ja uhkakuville. Eivät tunneihmiset sellaiselle lämpiä. Pitäisi saada tehtyä ilon ja positiivisuuden kautta.

    Persujen kannatuspotentiaali on nykyään tuo 25 %, mutta suurin sitä rajoittava tekijä on se, että niin moni persujen kanssa samoilla linjoilla oleva äänestäjä äänestää edelleen vanhoja valtapuolueita. Näissä vaaleissa jengi alkoi jo pikkuhiljaa hahmottaa, että Keskustaa ei ole mikään pakko äänestää. Ehkä ensi kerralla sama havainto tehdään jo Kokoomuksesta ja Demareistakin. Tosin ensi vaaleissa kisa suurimman puolueen paikasta käydään Vihreitä vastaan. Tiedäthän ne lukionuoret, jotka vähän aikaa sitten marssivat kokonaisten koulujen voimin monituhatpäisinä laumoina ilmaston puolesta? Ne kaikki saavat ensi vaaleissa äänestää.

    VastaaPoista
  8. Se että jossain on kaksipuoluejärjestelmä, johtunee paljolti siitä että vaalit pidetään yhden edustajan vaalipiireissä. Jos vaalipiireistä valittaisiin useita edustajia niin vaalitulos olisi eri. Joissain maissa on käytössä yhtäaikaa kahden tyyppisiä vaalipiirejä, eli yhden edustajan ja usean edustajan. Esim. Saksan liittopäivien paikoista noin puolet jaetaan yhden edustajan vaalipiireistä ja noin puolet valitaan usean edustajan vaalipiireistä.

    Jos USA:n edustajainhuoneen paikat jaettaisiin usean edustajan vaalipiirestiä niin miten vaalipiirit muodostettaisiin? Yksi vaihtoehto olisi koko osavaltio. Muutamassta osavaltiosta valitaan vain yksi mutta eniten valitaan Kaliforniasta eli 53. Kalfiorniassa ei tarvitsisi kampanjoida koko osavaltiossa, mutta yhden edustajan osavaltioissa joutuisi. Ellei sitten edustainhuonetta suurenneta esim. Wyoming-säännön periaatteella. Vähiten porukkaa sisältävä osavaltio saisi aina yhden edustajan ja muut osavaltiot suhteutettaisiin siihen:

    https://en.wikipedia.org/wiki/Wyoming_Rule

    Vihreät dominoi nuorten, useimmiten lukiolaisten ja yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa. Se on myös vihreiden kirous, koska mitä vanhempi äänestäjä on, sitä epätodennäköisempää on vihreiden äänestäminen. Varsinkin jos äänestäjä on mies, iältään 40-65-vuotias, työtätekevä, työväenluokkainen tai keskiluokkainen. Mikä olisi vaalitulos, jos äänioikeus olisi vain 40-65-vuotiailla miehillä...?

    Vihreät on siinä määrin nuoriso- ja naisvaltainen puolue että se voi vieraannuttaa miesäänestäjiä. Jos mies on mukana vihreissä tai äänestää niitä, niin siitä tulee mielikuva että hän on joko homo tai cuck-feministi-soijapoika joka yrittää päästä panemaan vihreitä naikkosia.

    Joten, mitä vanhempi on äänestäjäryhmä, sitä pienempi on vihreiden kannatus. Syynä on se että nuorilla on vähäinen elämänkokemus, eikä oma ajattelutapa ja harkintakyky ole vakiintunut sille tasolle mikä on aikuisilla. Nuoret ovat enemmän tunteiden vietävissä kuin iältään vanhemmat. Siksi heihin uppoaa tunnehöttö ja syyllistäminen sekä yllyttäminen valittamaan ja uhriutumaan.

    Kun joutuu hankkimaan toimieentulon omalla työllä, maksamaan palkkaveroja, ja kantamaan vastuuta kumppanistaan ja lapsistaan niin se tuo tiettyä kokemusta "elävästä elämästä". Siinä yleensä häviää semmoinen naivi haihattelu. Kun asuu omassa kämpässä tai talossa, ja joutuu vastaamaan itse, vuokrasta tai lainanlyhennyksestä, sähkö-, vesi-, puhelin- ja nettimaksuista niin siinä alkaa tajuta mistä raha tulee ja mihin se menee, ja miten omaan rahankäyttöön vaikutetaan.

    Persuille on tarjolla uutta vapaata riistaa äänestäjien muodossa, mikäli persut osaavat rikkoa vanhat mielikuvat joiden takia Kepua, demareita ja Kokoomusta edelleen äänestetään. Persujen pitää tavoitella sitä että työläiset jättäisivät demarit; kypäräpapit, keskiluokka ja yrittäjät jättäisivät Kokoomuksen; ja maalaiset jättäisivät Kepun. Kirjotin siitä Ykän blogissa:

    https://yrjoperskeles.blogspot.com/2019/04/lehdistonvapaus-vs-sananvankeus.html?showComment=1556131947731#c8936195063635641319

    VastaaPoista
  9. Persujen ongelma on ollut vähäinen kannatus naisten keskuudessa. On arvioitu että naisten osuus persujen kannatuksesta on 20-25 prosenttia joten miehet tuovat 75-80 prosenttia. En nyt ole lukenut tuoreampia lukuja äskeisistä eduskuntavaaleista.

    Jos persujen kannatuksesta naisten osuus olisi edes 35-40 prosenttia niin kokonaiskannatus olisi selvästi suurempi. Siis jos mieskannattajien määrä pysyy samana. Ei mies-nais-jaon tarvi olla 50-50 mutta 65-35 tai 60-40 olisi jo selvä parannus nykytilanteeseen. Jaolla 55-45 persuilla olisi samanlainen jakauma kuin demareilla ja Kokoomuksella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selittäisikö naisten pientä osuutta kannatuksessa naissukupuolen edustajien suurempi taipumus mukautua oletettuihin vallitseviin mielipiteisiin?

      Poista
  10. Huomenta taas, Vieras ja Tom, ja kiitoksia kommenteistanne.

    Yhden edustajan vaalipiirit ovat huono idea jo demokratiankin kannalta. Yksi edustaja saa kaiken piirin vallan, vaikka pääsisi läpi täpärästikin. Osavaltioittain jako voisi olla hyvä; en tiedä, olisiko sellainen lakiteknisesti mahdollista USA:ssa, mutta pienimpiä osavaltioita voisi jopa yhdistää isommiksi vaalipiireiksi ihan vain siksi, että vältyttäisiin yhden edustajan piireiltä.

    Vihreät dominoivat nuorissa, mutta en itse asiassa usko, että se johtuu ainakaan kokonaan nuoruudesta, vaan ihan vain siitä, että nuorilla ei ole pinttynyttä Kok/Kesk/SDP-ajatusmallia, joka estäisi heitä harkitsemasta vaihtoehtopuolueita. Tästäkin syystä uskon Vihreiden vaikutusvallan vain kasvavan tulevaisuudessa. Onneksi Vihreitä ei näytä edes kiinnostavan työtätekevien heteromiesten äänet, mikä sentään rajoittaa kasvua.

    Olen monesti havainnut sellaisen huolestuttavan ilmiön, että kaikki eivät välttämättä ymmärrä, että heidän äänestämänsä puolue pääsee ihan oikeasti päättämään asioista. Äänestetään jotain puoluetta/ehdokasta sillä periaatteella, että sillä on mukavat ja samaistuttavat arvot, ja oletetaan, että poliitikot vain puuhailevat omiaan ja asiat jatkuvat vanhaan malliin.

    Naiskannatuksen puute on persuille paha ongelma. Varmasti johtuu osittain Tomin mainitsemasta vallitseviin mielipiteisiin mukautumisesta, ehkä myös mielikuvien suuremmasta vaikutuksesta äänestyspäätökseen. Persujen pitäisi päästä pois kaljanhuuruisesta Juntti-imagostaan. Onneksi Halla-aho päätti jatkaa vielä puheenjohtajana, koska hän on tässä asiassa puolueen ainoa toivo.

    Tuolivertauksesi Ykän blogissa on oikein ajatuksiaherättävä, mutta lisäksi väitän, että persujen pitäisi kehittää strategia, jolla he vetoaisivat paremmin nuoriin sinkkunaisiin. Perhearvoista puhuminen on OK, mutta se saattaa aiheuttaa vieraantumista ja inhottavaa painostuksen tunnetta niissä, joilla ei ole vielä kiirettä perheen perustamiselle. Onhan totta, ettei siitä tule mitään, jos puolue yrittää olla kaikkien yleispuolue, eikä persuilla ole mahdollisuutta profiloitua erikseen nuorten sinkkunaisten puolueeksi, mutta nykyään persuja haukutaan avoimen aggressiivisesti naisvihamieliseksi puolueeksi, eivätkä he reagoi siihen mitenkään. Se on ongelma.

    VastaaPoista
  11. Persujen kannattaisi arvioida miten muiden puolueiden väliset kannatuksen siirtymät tapahtuvat. Tämän avulla voi päätellä mistä suunnista kannatusta voisi hankkia. Samalla persujen tulee huomioida mihin suuntiin kannatus karkaa jos tunaroi, laiskistuu, tai ei edes yritä toteuttaa mitä on luvannut.

    Sdp: Vuotoa suuntautuu osaksi persuihin, osaksi vasemmistoliittoon, osaksi vihreisiin. Helsingissä ja isoissa kaupungeissa demarit on julkishallinnon virka-aatelin puolue ja niissä se vuotaa vasureihin ja vihreisiin. Sen sijaan Sdp:llä on perinteisillä teollisuuspaikkakunnilla työläisiä jotka eivät ole suvakkeja, mutta ovat tähän asti olleet tapaäänestäjiä. Persujen kannattaisi kannattaisi panostaa noihin demarien tapaäänestäjiin.

    Vasemmistoliitto: Vuotoa suuntautuu osaksi osaksi vihreisiin, osaksi demarihein, pieneltä osin persuihin. Vassareilla on vielä perinteistä työväkeä jäljellä, perinteisillä teollisuuspaikkakunnilla. Toisin kuin akateemiset ja byrokraattivasurit, nämä työläiskommunistit eivät ole suvakkeja, joten persuilla olisi mahdollisuudet näiden ääniin.

    Vihreät: Vuoto kulkee osaksi vasemmistoliittoon, osaksi kokoomukseen varsinkin Helsingissä ja suurimmissa kaupungeissa. Vihreiden äänestäjät kannattaa unohtaa koska ne eivät äänestä persuja missään tilanteessa. Ne jäävät korkeintaan kotiin vaalien aikaan. Vihreiden äänestäjien äänestysuskollisuus on matala, joten se voi hyödyttää persuja.

    Kepu: Vuoto menee osin persuihin, osin kokoomukseen, osin kristillisiin. Persujen kannattaa panostaa lisää maakuntiin ja maaseutukuntiin että saisi kepulaisten ääniä. Maaseutuelinkeinojen parissa työskentelevät ja muut maaseudun asukkaat eivät ole suvakkeja joten heiltä voisi saada ääniä. Kepulla on joissakin keskisuurissa ja pikkukaupungeissa kannatusta, joten persut voivat iskeä myös siihen.

    Kokoomus: Vuoto menee osin vihreisiin, osin persuihin, osin kristillisiin. Tällä on eroja paikkakuntien osalta. Helsingissä ja suurimmissa kaupungeissa kokoomus kilpailee samoista äänistä vihreitä vastaan. Helsingin kokoomus on käytännössä vihervasemmistopuolue. Sen sijaan maakuntien keskisuurissa kaupungeissa, pikkukaupungeissa ja maaseutukunnissa tilanne on toinen. Näissä on konservatiivisia kypäräpappeja, keskiluokkaa ja yrittäjiä mitkä voivat tuoda persuille ääniä.

    Kristilliset: Kristilliset ovat puolueuskollisia mutta vuotoa voi mennä persuihin, kepuun ja kokoomukseen. Arvo-, sosiaali-, ja kulttuurikonservatiivisella lähestymistavalla persut voivat saada kristillisten ääniä. Jostain syystä kristillisten äänestäjäkunta on lievästi naisenemmistöistä, joten sieltä saisi arvokonservatiivisia naisääniä.

    RKP: Hurrit ovat puolueuskollisia vaikka Rkp:n sisällä on kaikkea kapitalisteista kommunisteihin. Rkp ei ole puolue vaan kielellis-etninen intressiryhmä jolla on tukena paljon "vanhaa rahaa". On olemassa jonkin verran maahanmuuttokriittisiä, konservatiivisia, samoin kuin pakkoruotsia vastustavia suomenruotsalaisia joilta persut voisivat saada ääniä.

    VastaaPoista
  12. Jos tämä viesti tulee kahteen kertaan niin ota eka viesti pois. Tämä taisi vahingossa lähettää sen.

    Kuinka paljon Pekka on miettinyt metapolitiikan merkitystä? Siis politiikan ulkopuolella, elävässä elämässä olevan kulttuurivaikutuksen merkitystä? Välillä on käynyt mielessä ovatko konservatiivit ja kansallismieliset laiminlyöneet metapoliittisen vaikuttamisen aikaisempina vuosikymmeninä. Nyt ne ovat älyneet paremmin aktivoitua. Voisiko esim. persut saada enemmän naisäänestäjiä jos metapoliittinen toiminta naisten keskuudessa olisi parempaa?

    Kulttuurimarksilaiset eivät ole saavuttaneet asemiaan parlamenttivaaleilla, hallituspolitiikalla, eikä presidentinvaaleilla. Ne eivät myöskään ole tehneet onnistuneita aseellisia vallankumouksia tai vallankaappauksia.

    Sen sijaan ne ovat saaneet kulttuurihegemonian, ja sen avulla saaneet hallintaansa yliopistot, julkishallinnon, median ja kultturielämän. Kyseessä on "pitkä marssi läpi instituutioiden". Kuten ylempänä lainaisin, se joka hallitsee kulttuuria, kykenee sanelemaan narratiivin. Kommentoin Ykän blogissa:

    https://yrjoperskeles.blogspot.com/2018/09/kaljupaisia-uutishavaintoja-osa-xcvii.html?showComment=1537828418962#c2674366932882058267

    Löysin muutaman hyvän jutun.

    Kuinka vasemmisto voitti kylmän sodan. Paul Gottfried (suomentanut Heikki Luoto). Olisiko tämä eräs syy miksi oikeisto on vasemmistolaistunut ja "cuckahtanut"?

    https://sarastuslehti.com/2017/02/12/kuinka-vasemmisto-voitti-kylman-sodan/

    Bartholomew: Koulutus selittää liberaalieliitin idiotismin (suomennos Heikki Luoto)

    https://www.kansalainen.fi/bartholomew-koulutus-selittaa-liberaalieliitin-idiotismin/

    Konservatismi yleistyy Pat Buchananin mukaan:

    Buchanan: Liberaali demokratia uhanalainen laji? (suomennos Heikki Luoto)

    https://www.kansalainen.fi/buchanan-liberaali-demokratia-uhanalainen-laji/

    VastaaPoista
  13. Iltaa pitkästä aikaa. Joo, loma on takana. Kotona ei juuri tullut vietettyä aikaa, eikä siis koneellakaan. Yritetään pikkuhiljaa palailla normaaliin päiväjärjestykseen.

    Hyvää analyysiä puolueiden kannattajavirroista. Sinänsähän kristilliset ja ruotsalaiset ovat vakioita, joiden nykyinen kannatus on virhemarginaalin sisällä samanaikaisesti sekä minimi että maksimi.

    En tiedä, onko vihreiden äänestysuskollisuus niin matala. Toki anarkistit ovat yleensä mielipiteiltään lähinnä vihreitä, mutta he kieltäytyvät periaatteellisista syistä äänestämästä. Hieno juttu kaikille, jotka eivät kannata vihreitä. Muutenhan vihreissä on toisaalta tosiuskovaisia, jotka eivät vaihtaisi puoluetta, vaikka puoluejohto ajelisi rautatieaseman ja eduskuntatalon väliä norpanrasvalla käyvillä panssarivaunuilla; ja toisaalta bilettäjiä, jotka kannattavat vihreitä, koska kaikki kaveritkin kannattavat, ja jotka on helppo rekrytä liikkeelle, koska aktivismi on kivaa. Poistumaa/nukkumista esiintyy ehkä eniten niissä, jotka aikoinaan kannattivat vihreitä luonnonsuojelun takia, ja ovat pettyneet puolueen nykytoimintaan.

    Tulevaisuudessahan kasvavat puolueet ovat Persut ja Vihreät. Tämä johtuu siitä, että niillä on vielä jotain saavuttamattomia tavoitteita, eivätkä ole taantuneet pelkiksi prosentinviilaajiksi.

    Taloudellisestihan persut ovat maltillista keskustaa, joten kannatusta voi saada yhtä hyvin oikealta ja vasemmalta. Kaikkein punaisimpia vasemmistolaisia ei tavoiteta, mutta sille ei voi mitään. Kovimpia libertaarejakaan ei, mutta heitä on paljon vähemmän, eikä heille Suomessa sopivaa puoluetta olekaan. Kuten sanoit, persujen otollisin yleisö asuu maaseudulla ja teollisuuskaupungeissa. Toisaalta isommissa kaupungeissa asuu aiemmin mainitsemiani nuoria naisia, jotka pitäisi saada jos ei persujen äänestäjiksi, niin ainakin hyväksymään persut osaksi Suomen luonnollista puoluekenttää. Isojen kaupunkien vaikutus demokratiassa kuitenkin on merkittävä ihan vain joukkovoiman takia.

    Tuo, mitä sanot metapolitiikaksi, on aivan ratkaiseva asia. Otti kovasti päähän joskus vuosia sitten, kun jotkut lyhytnäköiset pölvästit valittelivat, kuinka persujen vaalivoitto on saanut ihmiset vastustamaan monikultturismia. Todellisuudessahan se meni juuri toisin päin, että mokun vastustus realisoitui persujen kannatuksen kasvuna. Politiikka itse vaikuttaa hyvin vähän mihinkään, vaan politiikka on vain yhteiskunnallisten tendenssien virallinen ilmenemismuoto.

    Jos pitäisi arvata, sanoisin, että kulttuurin vihervasemmistolaistuminen johtuu siitä, että kulttuuri ja mielipidevaikuttaminen vetoaa lähinnä vihervasemmistolaiseen väkeen. Oikeistokonservatiivit menevät konkreettisempiin töihin. Siihen ei siis edes tarvita mitään tietoista mädätystyötä. Onhan salaliitoista teorioita ja jopa todisteitakin, mutta luulen, että tämä on aika luonnollinen kehityskulku ihan omalla painollaankin. Pikkuhiljaa aletaan havahtua siihen, että persujen pitäisi vaikuttaa politiikan ulkopuolellakin, mutta kun hegemonia on jo muodostunut, sitä on vaikeaa enää muuttaa.

    Oikein hyvä huomio tuossa yhdessä tekstissä, että oikeisto on vain tuhahdellut vasemmiston riehumiselle ja siksi menettänyt asemia röyhkeyden edessä. Ei sillä, että suinkaan toivoisin oikeistolta mitään perseilyä, mutta toivoisin vasemmistonkin ymmärtävän, että sitä saa, mitä tilaa.

    VastaaPoista