maanantai 4. maaliskuuta 2019

Kulkuvälineitä ja sukupuolirooleja

Harrastan silloin tällöin pienoismallien rakentelua. En ole sen suhteen mitenkään aktiivinen, intohimoinen tai erityisen hyväkään, mutta joskus on vain kiva syventyä pikkutarkkaan näpertelyyn. Valmiit tuotokset voi laittaa kirjahyllyä koristamaan. Emännälläkin on siellä tuoksukynttilöitä.

Vedän tuohon maalit ja suomitunnukset joskus, kun jaksan.

Luonnollisesti tätä voi harrastaa vain silloin, kun lapsi on tarhassa, koska millinpituisten muovinsirpaleiden pitäminen ojennuksessa on ihan riittävän vaikeaa jopa ilman uteliasta 2-vuotiasta tahmatassua. Samalla voi ottaa vaikka pienen lasillisen Lagavulinia ja laittaa taustalle jotain teemaan sopivaa tunnelmallista musiikkia, kuten tämä:


Asiasta toiseen, inhoan joukkoliikennettä. Lähinnä siksi, koska varsinkin paikallisjunat ovat täynnä kaikenmoisia laitapuolen kulkijoita, ja koska ruuhka-Suomessa saa olla tekemisissä tuntemattomien kanssa ihan liikaa muutenkin.

Kuljen junalla silti, koska inhoan ajamista vielä enemmän. Ja vaikka en inhoaisikaan, en jaksaisi sitä säätämistä ja kustannuksia, joita auton omistaminen mukanaan toisi. Julkinen liikenne on kaikesta huolimatta pienempi riesa.

Jotkut ovat samaa mieltä, jotkut eri mieltä. Tarkemmin sanottuna, usein naiset ovat samaa mieltä, miehet eri mieltä. Helsingin julkisissa liikennevälineissä 62 prosenttia matkoista on naisten tekemiä.

Hesarin artikkelissa on pitkä liuta matkustajien haastatteluja, miksi he matkustavat julkisilla ja jotkut heidän tuntemansa ihmiset eivät. Ei välitetä niistä, vaan hypätään suoraan artikkelin loppupäähän, jossa asiantuntija, "kaupunkiliikenteen sukupuolittuneisuuden historian" tutkija pohtii yleisiä syitä, miksi julkista liikennettä käyttää melkein 2 kertaa enemmän naisia kuin miehiä. Yhteenvetona:
”Voi olla, että miehet kokevat nolona, jos pitää mennä yksin bussilla. Eivät tietenkään kaikki. Auto liittyy vahvasti miehenä olemiseen. Sitähän ruvetaan heti tyrkyttämään, kun pojaksi oletettu vauva syntyy”, Männistö-Funk sanoo.
Kyseinen tiedehenkilö kuvailee itseään Instagram-profiilissaan mm. vihaiseksi feministiksi:


Jollekin voisi tulla mieleen kysyä, että onko tällainen tietolähde varmasti puolueeton ja objektiivinen, mutta ei mennä siihen. Pekan Porstuassahan otetaan sukupuolistereotypioiden toksisuus vakavasti ja pyritään tekemään asialle jotain. Mutta mitä?
Tavoiteltavaa ei ilmaston kannalta ole, että naiset alkaisivat miesten tavoin suosia yksityisautoilua, vaan miesten tulisi kiinnittää huomiota naisille tyypillisiin liikkumisen muotoihin sekä tukea ja suosia niitä.
Joo. Kuten sanottua, niinhän minä teenkin. Mutta entäs tulevaisuus? Enhän halua uusintaa haitallisia malleja jälkikasvussani. Tässä vain on se ongelma, ettei minulla ole poikaa, jolle voisin tyrkyttää tyttöoletettuja liikennevälineleluja, kuten poneja tai mitä niitä nyt on. Minun on pakko purkaa sukupuolirooleja toisesta päästä. Niin pääsikin jo käymään, tosin ihan vahingossa.

Tilasin netistä pari uutta pienoismallia. Ensimmäinen virheeni oli, että toin postipaketin kotiin lapsen nähden. Hän innostuu aina postipaketeista ja vaatii niiden välitöntä avaamista, ja miksipä ei innostuisi, koska yleensä ne tarkoittavat, että hän on saamassa jonkin uuden lelun tai vaatteen.

Avasin paketin ja vedin ulos pienoismallilaatikot näyttääkseni ne lapselle. Toki niidenkin sisään piti heti katsoa, ettei jää mysteeri vaivaamaan. Lapsi meni kovin hiljaiseksi ja vakavaksi ihmetellessään, ettei paketissa ollutkaan mitään Ryhmä Hauhun* viittaavaa. Kerroin, että ne ovat panssarivaunuja, johon hän vastasi, että "Aaaaa, paspa..."

(*Ai niin, tuosta tuli mieleeni. Nyt kun olen kierrellyt markettien lastenvaateosastoja ja perehtynyt niiden tarjontaan, olen vihdoin tullut vakuuttuneeksi, että sukupuolia on olemassa vain tasan kaksi. Ainoat olemassaolevat sukupuolet ovat Frozen ja Ryhmä Hau.)

Mutta asiaan. Annoin muoviosaritilöitä lapselle ihmeteltäväksi sillä oletuksella, että kun hän ymmärtää, ettei ymmärrä niitä, hän jättää ne rauhaan ja unohtaa koko jutun. Se oli toinen virheeni. Hän tajusi äkkiä homman jujun ja hetken aikaa ritilöitä pyöriteltyään osoitti ylläolevan kuvan aiemmin kokoamaani T-34:ää ja hihkaisi: "Sama!"

Noh, te varmaan arvaattekin, mitä tuli seuraavaksi.

"Isi, auta! Rakenta paspa!"

Siinä sitten yritin selittää, että hän on vielä liian pieni sellaiseen kärsivällisyyttä, tarkkuutta ja osiasyömättömyyttä vaativaan hommaan. Puoli tuntia myöhemmin sain pantua osat takaisin laatikoihin ja laatikot kirjahyllyn päälle turvaan. Päivien mittaan lapsi aina silloin tällöin osoitteli kirjahyllyn päälle ja pyyteli: "Paspa, paspa!" Emäntä ei suostunut ottamaan niitä esille, mutta minä yhden kerran suostuin. Kolmas virhe. Välittömästi alkoi uudestaan "isi, auta! Rakenta paspa!"

Kieltäydyin taas, mutta koska pienen viattoman lapsen pettymys on niin sydäntäraastavaa katseltavaa, jotain oli pakko tehdä. Ruokaostoksilla käydessäni nappasin marketin leluosastolta mukaan pienen ja kohtuuhintaisen koottavan pienoismallin:


Valikoima ei päivittäistavaramarketissa ymmärrettävästi ollut laaja, joten se oli joko tuo tai neukkujen T-55, mutta olisin varmaan valinnut tuon isommastakin valikoimasta. Oppiipahan lapsi homman nimen ja kunnon meiningin heti alusta lähtien.

Tarhasta lasta hakiessani kerroin, että olen ostanut hänelle oman panssarivaunun. Heti kotiin päästyämme hän ryntäsi kirjahyllyn juurelle hyppimään ja kurkottelemaan kohti pienoismallilaatikoita. Nyt olemme sitä tässä yhdessä rakennelleet. Voi olla, että vielä menee hetki, ennen kuin saamme sen valmiiksi, koska keskittymiskyky on vielä mitä on, mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.

Kerroin tämän tilanteen eräälle työkaverilleni. Hän kovasti naureskeli ja arveli, että tuollaisilla asenteilla on varmaan Pohjanmaan suunnalla hyvin arvostettu vieras, tämä nuoriherra. Kun korjasin, että kyseessä on itse asiassa nuori neiti, kollegan suu loksahti auki ja hän tuijotti sanattomana hyvän tovin.

Että näin. Olen tehnyt osani sukupuolistereotypioiden murtamisessa, mitä tulee liikennevälineisiin. 2-vuotias tyttäreni on hyvin innostunut panssarivaunuista. Toivottavasti te vihaiset feministit olette nyt tyytyväisiä.

Tälle videollekin kikateltiin kovaan ääneen monta minuuttia.

19 kommenttia:

  1. Hehhee, tais piiperöillä mennä itu nenään🚜. Vielä kökkötraktori kaupanpäälle.

    VastaaPoista
  2. Ottaen huomioon yhä lisääntyvän soijapoikistumisen, niin veikkaan nuoren neidin kuitenkin olevan Pohjanmaan suunnalla arvostettu vieras. :)

    VastaaPoista
  3. Girls und Panzers!

    Mutta tietenkään ei olla tyytyväisiä, opetathan tyttärellesi toksista maskuliinisuutta. Isona se sitten kaasuttaa ja uunittaa.

    VastaaPoista
  4. Tässä hyvä pätkä venäläisestä tankkikuskista, joka liittyy ns. "kattokerhoon" harjoitusradalla. Joku meikäläistä viisaampi fysiikan tuntija voisi laskea nopeuden ja kääntökulman, miten saa monen tonnin painoisen panssarin katon kautta ympäri.

    Oli vissiin unohtumaton kokemus miehistölle, harva meinaan on mennyt katon kautta ympäri tankilla?!

    - Soomepois Eestist -

    VastaaPoista
  5. Notta, notta, Tank Girl kasvamassa. Kohta ipana haluaa kengurun ja oikean tankin.
    Ja uhmaikäkin piakkoin, oikea asenne löytyy: Iske ja murra, meillä ei surra ...

    Minä olin sentäs jo kolmevuotias kun jyräyttelin pystykorvalla, apuna oli ampumaradan TUKEVA pöytä, ruustukki ja isukki.

    Pyssymies

    VastaaPoista
  6. Pahus, unohdin edellisessä viestissäni mainita, jotta tosiaankin löysit tyttärellesi hyvän "paspan". Tuo Revellin tankki on legendaarinen "Königstiger", jonka tornin suunnittelu- ja kehitystyöhön osallistui muuan Ferdinand Porsche, jollen ihan väärin muista.

    Siis se sama mies joka kehitteli Aatulle sen Kansanauton. Tuosta koottavasta saa jo verrattain hyvät "natsi-pisteet". Nykyään Porsche on tunnettu hieman erilaisista & nopeammista kulkuvälineistään, joiden polttoaineenkulutus varmasti lämmittää viherkuherväkeä!

    Niin, ja eiväthän noi tankitkaan ole ihan sanan varsinaisessa merkityksessä kauhean taloudellisia polttoaineen suhteen. Esim. jenkkien Abrams-vaunun suihkuturbiinimoottori kuluttaa käynnistyessään ihan mukavan määrän litroja, olikohan se jossain 30L:n huitevilla? On siinä ainakin huoltojoukoilla tekemistä että saavat panssarirykmentille tai -divisioonalle tarpeeksi polttoainetta edes yhden päivän operaatiota varten!

    Heh, voisin suositella tuon Kuningastiikerin maalaamista pinkiksi maastovärin sijasta, siinä olisi sitten hieman erilainen leikkikalu tyttärellesi kuin ehkä hänen muilla samanikäisillä tyttökavereillansa? Kun ja jos nämä ystävät sitten kertovat vanhemmillensa tästä leikkikalusta, niin voit joutua hieman outoon valoon. Pahimmassa tapauksessa hekin haluavat samanlaisen ja joudut kokoamaan/maalaamaan noita liukuhihnatyyliin :-)

    Sen verran vielä 2. MS:n sotahistoriasta, että tuo saksalaisten tankki oli monessa suhteessa edellä aikaansa, mutta tälle kävi kuten ME-262 suihkuhävittäjälle, V1- ja V2-raketeille; liian vähän liian myöhään. Ne eivät enää pystyneet kääntämään sodan kulkua voitolliseksi Liittoutuneiden materiaaliylivoiman edessä. Sitä kuvaa hyvin esim. 1944 Saksan viimeinen yritys Ardenneilla jenkkejä vastaan joulun tienoilla, moni Königstiger menetettiin operaatiossa polttoaineen loppuessa. Aatu oli laskeskellut, että jenkkien bensavarikkoja valtaamalla saataisiin panssareille riittävästi polttoainetta, mutta se suunnitelma ei mennyt ihan nappiin...


    - Soomepois Eestist -

    VastaaPoista
  7. Laadukas kirjakokoelma, mutta missä on Sotaoikeus?

    Jos teillä on mahdollisuus vierailla Panssarimuseossa tytön kanssa, se voisi olla jännä elämys. Sen reissun jälkeen voi joutua rakentamaan lisää pienoismalleja.

    VastaaPoista
  8. Iltaa, Tiukka-meno, sinä toinen, Korppi, Soomepois, Pyssymies ja Tuumailija, ja kiitos kommenteistanne.

    Tiukka-meno: Voi olla. Tässä on tullut trollailtua piiperöiden kanssa puolin ja toisin. Se ero heihin vain on, että minä en väitä trollaamistani tieteelliseksi tutkimukseksi.

    Sinä toinen: On arvostettu vieras, soijapoikistumisesta riippumattakin. Isovanhemmat ovat hyvin onnellisia.

    Korppi: Kova biisi. Tuohon sarjaankin pitäisi joskus tutustua. Klippejä tulee vähän väliä vastaan musiikkivideoiksi editoituina. Huomautan kuitenkin, että toksinen maskuliinisuus on pahasta vain miehillä. Naisilla kaikenmoinen kiroilu ja piereskely on vain vapauttavaa ja voimaannuttavaa.

    Soomepois: Ohhoh, tuo onkin saavutus. Näyttää siltä, että se osuu kylki edellä monttuun, ja onhan tuossa teräsmäärässä paljon liike-energiaa, mutta silti. Heti tulee mieleen kaikenmoisia hassuja meemejä: "You see Ivan, when drive of tank upside down, you never have to worry of thin roof armor!" Hauska myös kuunnella, että nuo oikeat venäläiset sotilaat puhuvat täsmälleen samalla tavalla kuin venäläiset teinit Counter-Strikessa. Olen pelatessani oppinut paljon venäjää, mutta en arvannut, että se on noinkin todenmukaista kieltä.

    Omat kokemukseni tela-ajoneuvoista rajoittuvat ruotsalaiseen bandvagn-vaunuun, jolla sain aikaisemmissa (sotajuttuihin liittymättömissä) työtehtävissä kruisailla. Puuhun sillä ei päässyt kiipeämään, mutta kaiken muun se selvitti, mitä soilla ja metsissä vastaan tuli. Kulutus oli kuulemma jotain litra per kilometri, mutta hauskaa oli.

    Saksalaisten hienoimmissa tankeissa taisi olla se ongelma, että ne olivat vähän liiankin hienoa tekniikkaa. Sen takia niiden valmistus oli vaikeampaa kuin varsinkin neukkutankkien, mikä pahensi materiaalista alivoimaa entisestään. Muutenkin saksalaiset ovat oikein hyviä keksimään mullistavaa teknologiaa vähän liian myöhään. Königstiger, Me-262, ohjukset, ja tietysti rynnäkkökivääri StG-44. Siinä vehkeessä historia toisti itseään; ensimmäisen maailmansodan lopullahan saksalaiset kehittivät MP-18:n, ensimmäisen kunnollisen konepistoolin, mutta sekään ei enää ehtinyt kääntämään sodan kulkua.

    Pyssymies: Joo, uhmaa tuosta löytyy jo nyt. Toivottavasti riittää luvata, että pääsee ajelemaan oikeilla panssarivaunuilla sitten armeijassa. Pyssyjä meillä ei valitettavasti ole, mutta ehkä paappa opettaa tuon joskus ampumaan haulikolla.

    Tuumailija: Mietinkin, että huomaakohan kukaan kysyä Sotaoikeudesta. Kyllä sekin löytyy, mutta oli vain lipsahtanut väärälle riville hyllyssä. Panssarimuseo on oikein hyvä idea. Sopivasti matkan varrellakin, jos joskus tulee lähdettyä autolla Pohjanmaalle.

    VastaaPoista
  9. Tere Pekka,

    niinpä, saksalaisten tankit olivat liian hienosti suunniteltuja jos vertaa veli-venäläisten vastaaviin. Näin kärjistäen, jos osasi ajaa kolhoosin traktoria niin pystyi lähes suoraan hyppäämään T-34:n puikkoihin, ei tarvittu mitään pitkiä koulutuskausia tankkikuskiksi. Joissain koottavissa neukkutankeissa onkin sellaiset hassunhauskat siirtokuvatekstit torniin kuten "za Stalina!" - Stalinin puolesta, "za rodinu!" - isänmaan puolesta ja "na Berlina!" - Berliiniin, kyrillisin ääkkösin tietysti. Eihän se muuten olisikaan neukkujen tankki!

    Heh, tuo Tuumailijan ehdotus panssarimuseovierailusta onkin pähee. Siellä käyneenä, tosi mielenkiintoinen paikka noin historiallisessa mielessä.

    Koottavista sitten marssimusiikkiin, jos musiikki olisi ollut kriteerinä niin kyllä saksalaiset olisivat voittaneet 2. MS:n. Mutta takaisin reaaliteetteihin ja v. 1945 oli laulut lauleltu ja pillit laiteltu pussiin. Venäläisillä on myös tuolta alalta hyviä pätkiä. Amerikkalaisten ja brittien marssilaulut eivät mielestäni pääse samalle tasolle, ovat jotenkin pliisuja. Vai olenko kuullut liikaa englantia elämäni aikana ja saksa sekä venäjä eksoottisuudellaan menevät heittämällä ohi? Niin tai näin, ainakin sävelmän perusteella jälkimmäiset voittavat anglo-amerikkalaiset.

    Tässä sitten tyttärellesi muutama saksankielen opintoretki :-). Joku ystävällinen sielu on laittanut muutamiin englanninkieliset käännöstekstit mukaan.

    Aikoinaan lukiossa inhosin lähes sydämeni pohjasta sitä saksan kielioppia, akkusatiivia tai datiivia vaativat verbit ja yleensäkin niiden verbien (säännöllisten ja epäsäännöllisten) taivutus eri aikamuodoissa plus tähän päälle eriävät yhdysverbit (kuten aus/sehen, mit/kommen, mit/nehmen, statt/finden tai züruck/kommen), huhhuh. Oma hyväksi havaittu tapa oli oppia virheistänsä ja lukea saksankielistä tekstiä, kyllä se siitä.

    Takaisin teemaan ja ensimmäisenä aiheeseen sopiva Panzerlied eli panssarilaulu.

    Panzer rollen in Afrika vor - Panssarit vyöryvät/rullaavat Afrikassa eteenpäin

    Unser Rommel - Afrika Korps Lied - Meidän Rommel - Afrikan joukkojen laulu. Eräs kuuluisimmista panssarikomentajista ja niin vain saksmannit ulkoilluttivat tankkejansa palmujen katveessa. Ja läheltä piti etteivät olisi päässeet Niilin suistolle asti, mutta El Alameinin taistelu ratkaisi. Vahinko että mies joutui ottamaan myrkkyannoksen kun Aatulle paljastui hänen osuutensa v. 1944 Rastenburgin attentaatissa. Ei Rommelia turhaan aavikon ketuksi kutsuttu, hän oli jopa brittien kunnioittama vastustaja.

    Saksalaisten laskuvarjojääkärien kunniaksi Auf Kreta im Sturm und im Regen - Kreetalla myrskyssä ja sateessa. Ja (tuli)myrskyynhän noi soturit joutuivat tuolla, mieshukka oli sen verran kovaa että jopa Aatu hätkähti tappiolukuja!

    Erikan ohella säveleltään ehkä yksi parhaimpia In Sanssouci am Mühlenberg, Sanssouci on Potsdamin lähellä sijaitseva palatsi jota kutsutaan Preussin Versailles'ksi. Nimi taitaa olla ranskalaista perua (ei huolen häivää) ja vetihän Preussi fransmanneja pataan 1870-luvun alkupuolella...

    Kauniiksi lopuksi Von Finnland bis zum Schwarzen Meer - Suomesta Mustalle merelle asti, jotta saadaan se pakollinen "natsi-yhteys" aikaiseksi kaikkien mielensäpahoittajien kunniaksi. Taitaa osa tuon pätkän filmimateriaalista olla myös 1942 vuoden puolelta? Ainakin toi rautatietykki Schwerer Gustav - Raskas Kustaa (putken halkaisija "vain" 80 cm), jolla ammuttiin monet "terveiset" itänaapurille Sevastopolin piirityksessä kesällä 1942.

    Kovia äijiä olivat puolin ja toisin....


    - Soomepois Eestist -

    VastaaPoista
  10. Panssarimuseo tuottaa aina positiivisia vibroja:

    edesmennyt isoäitivainaa muisteli vielä viime vuosikymmenen lopulla kuinka siellä piti käydä aina joka kesä, kun Suvivirren laulamisen jälkeen (ja jo alle kouluikäisenä) minut pakattiin veljeni kanssa junaan matkustaaksemme Radanvarsikaupoungin mummolaan, jossa mummu oli vaarin kanssa asemalla vastassa.

    Onpa siellä tullut käytyä tälläkin vuosituhannella, mutta viimeksi ennen ulkotasanteiden kattamista. Täytyy pistäytyä taas ensi kesänä; ei siihen paikkaan vaan jotenkin kyllästy, ovat ne niin massiivisia vehkeitä!

    Kannattaisiko siunun muuten koittaa löytää aikaa käväistä siellä mahdollisimman pian:
    olisihan tuo mielenkiintoista kuulla, osaisiko pikkuinen tunnistaa pienoismallin perusteella myös aidon asian?

    Jos niin käy, siinä meillä on yhtään epäilemättä tuleva panssarityttö;
    Teräksen, Dieselin ja Ruudin Pyhän Allianssin valtiatar!

    VastaaPoista
  11. Hieman jatkoa edellisestä jos Pekka sen sallit, näitähän toki piisaa saksmanneilta:

    Grenadierlied - Krenatöörien laulu, toi siis ennen Aatun aikoja ja aikaa ennen sarjatuliaseita. Tuollainen hyökkäystyyli ei taitaisi enää ihan onnistua?

    Heia Safari, Saksan kolonialismin ajoilta, nyyh.

    Westerwaldlied - Länsimetsänlaulu, pätkässä sotimisen ohella myös kuvauksia sotureiden ns. luppoajasta sotaretkellä.

    Edelliseen viestiin ei mahtunut venäläisiä versioita ja täten otan virallisen Putin-trollin arvonimen :-). Vaikka Korppi jo tuon Katjushan linkkasi, niin tässä sanoitus sekä kyrillisin että englanniksi. Mielestäni eräs parhaimpia venäläisiä lauluja Kalinkan ohella.

    Poljushkoje Pole - Avara kenttä/pelto.

    Svjashchennaja voina - Pyhä sota. Tuo patsas sijaitsee Mamajev-Kurgan kukkulalla, jossa käytiin erittäin katkeria taisteluja 1942-43 silloisessa Stalingradissa, ja sen takia kukkula on kyllästetty todella huolellisesti tykistön ja krh:n kranaatinsirpaleilla. Sanoitus on suht'koht mielenkiintoinen ja mahtipontinen sävel.

    Eipäs unohdeta kasakkoja, toi punapaitainen kaveri onkin aikasmoinen kumijalka! Olisi varmaan ollut hyvä ura pituus/korkeushyppääjänä edessä? Vaikka olisikin ns. harjoittelumiekka, niin harva pystyy hyppimään noin. Ja jos aito sellainen niin akillesjänteet "morjestavat" arviontivirheestä! Ehkä toi tanssi oli esiasteena break-dancelle, vähän samanlaisia liikkeitä on havaittavissa?

    Kasakkojen avulla Venäjä laajeni Kauko-Itään aina Tyynen meren rannalle asti ja siitä vähän yli Alaskan puolelle. Ei siis mitään turhia sotureita.

    Pienehkö OT: mielenkiintoinen elämäntarina lienee 2. MS:n aikaisella marsalkka Konstantin Rokossovskilla, vankileiriltä komentamaan NL:n armeijaa, ei saanut sentään kuulaa kalloonsa Isä Aurinkoisen 30-luvun puhdistuksissa. Andrei Vlasov oli sitten se epäonnen soturi joka veikkasi väärää hevosta ja loikkasi saksmannien puolelle, sodan päätyttyä lopputulos maanpetturuudesta oli "köysihoito". Stalin ei ilmeisesti halunnut tuhlata ruutia mieheen....?


    - Soomepois Eestist -

    VastaaPoista
  12. Miehet käyttävät autoa eniten ja varmasti machokulttuurissa on vaikutuksensa, mutta en jaksa uskoa sitä suureksi. Suurempi vaikutin lienee miesten keskimäärin pidemmät työmatkat ja naisten pienempi määrä ajokortteja (mitkä artikkelissa mainitaankin).

    Suuri artikkelissa sivuutettu tekijä on miesten taipumus teollisiin töihin, jotka tapaavat olla poissa keskustoista ja näin huonosti julkisen liikenteen ulottuvilla. Naiset tapaavat valita työpaikkoja muutenkin miehiä useammin keskustoista ja muista helpoista sijainneista. Helppoa sitä on junalla ajella jos juna vie työpaikan ovelle. Harvemmalla miehellä tilanne on tämä.

    VastaaPoista
  13. Kannatan itsekin Lagavulinia.

    Kunpa omistaisin viskin lisäksi myös oikean panssarivaunun. Sellaisella olisi komea käydä kaupassa. Voisin ottaa veljentyttäreni joskus mukaan.

    Stalin pikateollisti maan ja pisti traktorit pelloille. Tätä Neuvostoliiton oli kiittäminen siitä, että maa lopulta kykeni aseelliseen vastarintaan natsi-Saksaa vastaan.

    Ja kyseinen Sabatonin kappale menee levyraatitapahtumaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolta olisi voinut ostaa T-34:n:

      https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005724745.html

      Ehkäpä vastaavanlaisia kauppoja järjestetään joskus uudestaan?

      Poista
    2. Niin. Mutta 63 000 euroa yhdestä wanhasta käytetystä panssarivaunusta on melko paljon. Varsinkin, kun se ei mahtuisi edes omaan parkkiruutuun.

      Poista
  14. Tästäpä tuli mieleeni tämä elokuva, hyvä mustaahuumoria sisältävä sotaelokuva https://www.youtube.com/watch?v=1sCo5GaDq7k
    Onko tuttu ?

    -jpt-

    VastaaPoista
  15. Niin joo minä käytän autoa, koska minulla on ollut parhaimmillaan 5 työmaakokousta pitkin Helsinkiä saman päivän aikana. Mene noihin nyt bussilla/pyörällä/yms.

    Asiaa sivuten niin WOT tai Blitz on rautaa, jos pitää panssarivaunuista.

    VastaaPoista
  16. Iltaa taas, ja anteeksi hiljaisuudestani. Kaikki luova kirjoitusenergia on tänä keväänä mennyt kouluhommiin.

    Soomepois ja viesti 1: Tuossa kuvan vaunussa tuli mukana "Dimitri Donskoi"-tarrat. Viitannee tähän kaveriin.

    Totalitaristisissa yhteiskunnissa on aina osattu mahtipontinen musiikki. Pakkohan se on, kun pitää saada vedottua suurten massojen tunteisiin. Saksalainen marssimusiikki on hyvää ja venäläinen myös, mutta itse pidän silti kaikkein eniten suomalaisesta. Hyvänä esimerkkinä leppoisan iloinen Mannerheimin linjalla. Ja Jääkärimarssikaan Sibeliuksen säveltämänä ei ole mitään tusinatavaraa.

    Saksaa en ole koulussa joutunut lukemaan päivääkään, mutta Korkeajännityksistä ja sotapeleistä olen sen verran oppinut, että pystyy päättelemään, onko taistelu menossa hyvin vai huonosti. Akkusatiivit ja datiivit sun muut ovat tuttuja slaavikielistä, mutta niitä päntätessä voi lohduttautua sillä, että suomea opiskelevien ulkomaalaisten pitää hallita sijamuotoja 15 erilaista.

    Monet noista linkeistä eivät ole saatavilla Suomessa. No, enköhän minä ne muutakin kautta löydä. Vastineeksi linkitän pätkän, jossa Shakira laulaa Rommelista. Varoitan, että videolla on ainoastaan huumoriarvo, musiikillista arvoa ei niinkään.

    En olekaan keksinyt vielä soittaa lapselle kunnon marssimusiikkia. Pitääkin kokeilla. Siinähän sitä oltaisiinkin, kun tarhassa kaverit laulaisivat, että hämähämähäkki kiipes langalle, ja tämä kajauttaisi, että hakenkreutz am stahlhelm.

    Viesti 2: Joo, vanhojen krenatöörien tyyli ei enää toimisi, mutta siihen aikaan se oli ainoa tyyli, joka toimi. Hitaasti ladattavilla ja epätarkoilla musketeilla sai kunnon vaikutuksen aikaan vain hallituilla yhteislaukauksilla, ja jos muoto hajosi, ainoat vaihtoehdot olivat joko juosta pakoon, antautua tai saada pistintä kylkeen. Ruumiita tuli yllättävän vähän, koska savun keskellä muodot hajosivat helposti, ja sitten mietittiinkin jo perääntymisstrategioita.

    Toista oli myöhemmin Amerikan sisällissodassa, jossa taktiikat olivat vielä tuolta ajalta, mutta aseiden teho oli oleellisesti parempi. Kun aiemmin joukkueellinen kurinalaisia musketöörejä saattoi kunnon yhteislaukauksella tappaa kymmenkunta vihollista, nyt joukkueellinen koulutettuja kiväärimiehiä sai hengiltä lähemmäs joukkueellisen vihollisia. Se myös näkyi sodan kokonaiskuolleisuusmäärässä.

    Noita kasakkatanssijoita katsellessa tulee aina mieleen, että pystyyköhän kukaan niistä liikkumaan ilman pyörätuolia enää nelikymppisenä. Polviin sattuu jo katsoessakin.

    Vilkaisin nuo Rokossovskin ja Vlasovin, ja meinasi ruveta naurattamaan se tieto, että länsimaille antautuneet, saksalaisten kanssa yhteistyössä olleet venäläiset palautettiin NL:ään operaatiossa nimeltä "kölihaalaus". Muutenhan se oli melko raaka operaatio ja hyvä esimerkki siitä, että voittajien perään eivät ihmisoikeusaktivistit huutele.

    VastaaPoista
  17. Qroquius: Pitää yrittää käydä museossa mahdollisimman pian. Puhetta on ollut, että jo tänä kesänä saatettaisiin ajella siitä ohi, mutta jos ei onnistu, niin toivottavasti viimeistään ensi kesänä. Toivottavasti mielenkiinto pysyy yllä, tuossa iässähän ei kauaa yhteen asiaan keskitytä.

    Ez: Jep, työpaikkojen sijaintihan se merkittävin ero luultavasti on. Sitä voidaan sitten pohtia, millainen vaikutus machokulttuurilla on ammatinvalinnassa, mutta en minä siinäkään kovin vahvoja yhtäläisyysmerkkejä vetäisi.

    Tom: 63 000 € panssarivaunusta on mielestäni uskomattoman halpa hinta. Ei sillä, että sellaisia summia voisin sellaiseen laittaa, mutta periaatteessa. Joo, Stalin onnistui teollistamisessa loistavasti, mutta sekään ei olisi aivan riittänyt ilman länsiliittoutuneiden apua, niin lähellä romahdusta NL kävi. Sabatonilta on kesällä tulossa uusi levy, ja pari uutta biisiä on jo julkaistu. Suosittelen varsinkin Bismarckia.

    Jpt: Tiedän elokuvan olemassaolosta, mutta en ole nähnyt. Jaa että Clint Eastwood? Täytynee katsoa.

    Hauki: Joo, kuten sanottua, helppohan se on mennä bussilla, jos on pysäkki toimiston vieressä. Joskus nuorempana tuli käveltyä työmatkoja 30 km viikossa, koska työ loppui sellaiseen aikaan, etteivät julkiset enää kulkeneet, eikä ollut autoonkaan varaa. Eikä siinä mitään, yöllä kävely on mukavan rentouttavaa.

    WoT on kuulemma ihan kova. En ole kokeillut, koska tykkään peleissä mennä jalkaväkenä. Ajoneuvopeleissä on aina kiusana ohjattavuuden huomioonottaminen ja kaikenmoinen mättäisiin kiinni jääminen.

    VastaaPoista