torstai 20. elokuuta 2020

Pekka kokkaa 9: Sisäfilee kantarellikastikkeella

Törmäsin kesällä tällaiseen sivustoon, jonne ihmiset voivat laittaa myyntiin itse tekemiään kirjoja, kursseja, oppaita ja muuta vastaavaa materiaalia: gumroad.com. Vaikuttaa helpolta rahalta. Aloin miettiä, että mitäköhän sellaista minä osaisin, minkä voisin tuotteistaa ja myydä apua tarvitseville ihmisille. Totesin, että sellaisia asioita on niin paljon, että niiden pelkkä ajatteleminenkin hengästyttää.

Siispä vaihdoin taktiikkaa ja mietin asioita, joita en ainakaan osaa tippaakaan. Siitä lähti liikkeelle idea, että kirjoitanpa keittokirjan. Se on vasta alkutekijöissään, eikä siitä ole vielä sen enempää sanottavaa, mutta laitan sen tuonne myyntiin kunhan valmistuu. Aluksi vain PDF:nä suomeksi ja englanniksi; paperiversiota voi harkita riippuen kirjan saamasta vastaanotosta.

Oli miten oli, sen kunniaksi laitetaan pitkästä aikaa ruokapostaus. Joskus minulta toivottiin vaihteeksi jotain äijämäisempää ruokaa kuin pelkkiä leivonnaisia, joten tämänkertainen ruokani on rasvaista ja yksinkertaista, kuten kunnon äijänkin kuuluu olla.

Osa 1: sisäfilee. Tarvikkeet:

Naudan sisäfilettä

Voita

Suolaa

Joo, ei siihen muuta tarvitse. Pippuria voi laittaa, jos haluaa, mutta lehmä on maukasta sellaisenaankin, ja kastikekin on vielä tulossa.

Tuossa on lihaa reilut 200 grammaa, ja se maksoi 12 €. Onhan sisäfile sen verran kallista, ettei sitä viitsi joka päivä syödä, mutta toisaalta jos silloin tällöin käy töiden jälkeen kollegojen kanssa oluella, niitä 8 €:n tuoppeja tulee kiskottua vieläyksivieläyksivieläyksi-menetelmällä paljon suuremman rahan edestä kyseenalaistamatta mitään, ja tuntia myöhemmin olo on ihan yhtä huono - ellei huonompikin - kuin ennen juomista. Meinaan vain, että kyllä rahaa tulee lykättyä typerämpäänkin kuin hyvään ruokaan.

Eipä siinä muuta kuin pannu kuumaksi ja kunnon klimppi voita sulamaan. Oikeasta voimäärästä ei kannata stressata, kunhan se riittää sulaneena peittämään koko pannun pinnan. Annetaan sen kuumentua rauhassa, eikä hätäillä lihan kanssa. Laitetaan samalla uuni lämpiämään 200 asteeseen.

Älä ala hätäillä lihan kanssa vielä siinäkään vaiheessa, kun voi kiehuu ja räiskähtelee. Kun voi alkaa pannulla muuttua ruskeammaksi, pannu on riittävän kuuma, ja lihat voi laittaa paistumaan. Paistetaan joka puolelta muutaman minuutin ajan, että saadaan se kauttaaltaan ruskeaksi. Suolauksen voi hoitaa oikeastaan missä vaiheessa tahansa. Jotkut suolaavat lihan ennen paistamista, että maku leviää tasaisemmin, mutta voi sen jättää kokonaan suolaamattakin ja lisätä syödessä tarpeen mukaan.

Paketin mukaan liha on "takuumurea", joten en ala ihmettelemään, miten sen saisi mureutettua. Kuulemma parasta on pitää se yön yli paksussa suolassa, jolloin suola turvottaa ja rikkoo solurakenteet, ja jotkut Tyynenmeren alkuasukasheimot käyttävät suolan sijasta kiivimehua, mutta kumpaakaan en ole kokeillut.

Tässä ei ole tarkoitus vielä varsinaisesti kypsentää lihaa, vaan vain käräyttää sen pinnat umpeen, etteivät kaikki nesteet karkaa. Kun liha on ruskistettu, laitetaan se vuokaan ja uuniin, jonka pitäisi tässä vaiheessa olla jo lämmennyt.

Osa 2: kantarellikastike. Tarvikkeet:

Kantarelleja

Voita

Kermaa

Anoppi vei minut heinäkuussa mökillä sienestämään. Se ei ollut ensimmäinen kertani sienessä, mutta se oli ensimmäinen kerta kun löysin enemmän kuin kaksi sientä. Oikein kivaa puuhaa. Tämänkertaisen lastin anoppi toi meille ihan vain minua varten.

Joo, tuo kuulostaa siltä, että siinä on omat riskinsä, mutta YOLO.

Oli miten oli, ota pannu, jolla juuri paistoit lihat. Sen pitäisi näyttää suurin piirtein tällaiselta:

Siinä pitäisi olla kunnon kerros mustanruskeaa liejua, josta osa on palanut kiinni pannun reunoihin. Siinä lilluu mustaa töhnää, joka toivottavasti on vain palanutta lihaa. Pelkästään tuon katsomisesta saa silmäsyövän. Parasta, mitä tuolle voi tehdä, on lukita se tiiviiseen säiliöön, haudata se peruskallioon ja juoda käsidesiä, kunnes on unohtanut sen olemassaolon.

Joo. Niinpä me käytämmekin sen sienikastikkeemme pohjana. Laita pannu takaisin liedelle sellaisenaan ja kippaa sienet sekaan. Tuo näyttää aivan liian suurelta sieniannokselta yhdelle ihmiselle, mutta älkää antako sen hämätä. Sienet ovat lähes pelkkää vettä ja ilmaa, joten ne kutistuvat paistettaessa murto-osaan tilavuudestaan. Samalla ne imevät herkullisia pihviliemiä itseensä. Sienet voi toki paistaa puhtaallakin pannulla voita käyttäen, jos pihviliemiä ei ole saatavilla.

Tietääkseni sieninä voi käyttää yhtä hyvin muitakin kuin kantarelleja. Joitain joutuu kypsentämään kauemmin, mutta periaatteessa sama resepti toimii.

Huomautan kuitenkin, että jos meinaat mennä metsään poimimaan omat sienesi, HANKI KUNNON TUNNISTUSOPAS. Älkää perseilkö mitään "Pekan blogin sienet olivat keltaisia, ja nämäkin ovat keltaisia, joten syödäänpä nämä". Ei. En ota vastuuta, jos vietät loppuelämäsi verta piereskellen tai pyörätuolissa hallusinoiden.


Huomaa tilavuusero lyhyen paiston jälkeen. Alemmassa kuvassa sienet ovatkin saaneet jo kaiken paistoliemen imettyä. Laitoin varmuuden vuoksi vielä vähän voita lisää.

Sitten kaadetaankin kermaa. Kahden desin purkista voi laittaa vaikkapa kolmasosan verran.

Tai no en tiedä, näyttää aika laihalta. Laitetaankin kaksi kolmasosaa.

Ääh. Tämä on hankalaa. Ihan sama, pistä koko purkki vaan ja haihduta ylimääräinen kosteus pois pannulla.

Ai niin perhana, meillähän oli se lihakin uunissa. Nyt on mennyt kymmenisen minuuttia, joten voi olla hyvä hetki tarkistaa, mitä sille kuuluu. On makuasia, kuinka kypsäksi sen haluaa, mutta naudanliha voi mennä kuivaksi ja sitkeäksi, jos sitä kypsentää liikaa. Se on parasta jättää keskeltä punertavaksi.

Tämä ehti olla 13 minuuttia. Ehkä ihan hivenen liikaa, mutta ihan riittävän hyvä tästä tuli.

Sitten vain liha lautaselle, sienet päälle ja nauttimaan.

Eihän tuo kaunista ole, mutta ei sitä ole katseltavaksi tehtykään. Jos ostaa sienet torimyyjältä, annokselle tulee kokonaishinnaksi parisen kymppiä, mikä on toki paljon yhdestä ateriasta, mutta laatu vastaa täysin ravintolaruokaa. No, rucolaa tuossa ei ole päällä, mutta sivuun te vain siirtäisitte sen joka tapauksessa.

Lopuksi vielä Sienestäjien Virsi, olkaa hyvät. Alkaa kohdasta 1:42:

12 kommenttia:

  1. oiiii! namilta vaikuttaa. Mutta voiko noitten sijasta käyttää ihmislihaa ja kärpässieniä?

    VastaaPoista
  2. Melko rankkaa, kun ei keksi mitään sanottavaa ruoanlaittoon liittyen.

    VastaaPoista
  3. Huomenta, Feyris ja Tom, ja kiitos kommenteistanne.

    Feyris: ihmislihaa en suosittele käytettäväksi. Kun miettii, mitä kaikkea törkyä ihmiset elimistöönsä tunkevat, se ei voi olla kovin hyvää eikä terveellistä. Sienistä sen verran, että kaikkia sieniähän voi syödä. Joitain tosin voi syödä vain yhden kerran.

    Tom: Tämä onkin niin hyvää, ettei sanotuksi saa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikoinaan kehitettiin ihmislihan makuinen keinoliha antropologeja varten.

      Poista
  4. Vaan tiiätkö Pekka miten se annos olisi olllut vieläkin parempi? Mie olisin sen lehmänlihan sijaan teheny ne pihvit hevosen sisäfileestä. Parempaa kaikin puolin, nimimerkillä kokemusta on. Eikä monesti edes hinnakiroissa lehmään verratuna.
    Tuossa paisto ym touhussa sulla on oikeas ote, laitetaan pannulla reilus möykky voita!! Ja kermaa, paljon kermaa.
    Huru-ukko
    PS. Sitä hevosen filettä ei tartte uunissa käyttää, sen saa kertavinttuulla siinä piastinpannulla syömäkelpoiseksi.

    VastaaPoista
  5. Ylämaan karjaln liha on kanssa hyvää, meillä naapurissa kasvattaa sitä yksi isäntä, tullut jonkunkerran ostettua muutaman kilon klöntti ..

    -jpt-

    VastaaPoista
  6. Ai niin Feyrikselle, jos ihmislihaa teke mieli, niin ei muuta ku vetäsen pohkeestas siivun ja paistinpannulle, ainaki tiedät millä on kasvatettu liha :P

    -jpt-

    VastaaPoista
  7. Ihmislihan syömistä ei todellakaan voi suositella, ellei ole väistämätön pakko, sillä muuten:

    https://www.metropoli.net/videot/tallaiset-vaikutukset-ihmislihan-syomisella/

    Joitakin se on silti kiinnostanut siinä määrin, että ovat olleet valmiit panemaan itsensä likoon - kirjaimellisesti:

    https://www.uusisuomi.fi/uutiset/taman-makuista-on-ihmisliha-bbcn-video-kertoo/c92af11a-3c2d-3c26-823d-c410ac4856e9

    Koska useimmista ei tuollaiseen ole - ja todella hyvä niin - on asiaa lähestytty tieteellis-kaupallisesti Suomessakin:

    https://www.iltalehti.fi/ruoka-artikkelit/a/4a2edcee-fa02-48a7-abb7-160b6106f5e2

    Gourmet-kokemuksesta ei tullut menestystä turhien tunnesyiden takia. Vaan mikäli joku kotikokki innostuisi kokeilemaan virtuaali-ihmislihan makua, sen resepti löytyy tuolta:

    https://www.aamulehti.fi/uutiset/ihmislihan-makua-matkivat-hampurilaispihvit-toivat-mieleen-vaalean-lihan-kymmenet-ihmiset-jonottivat-maistamaan-201235383

    Kuten mainittu, terveellisempää se on noin, kuin että söisi aitoa ihmistä.

    VastaaPoista
  8. Iltaa, Huru-ukko, Jpt, Qroquius ja Tom, ja kiitoksia kommenteistanne.

    Huru-ukko: joo, jos ruokaan tulee kunnolla voita ja kermaa, ei se kovin pahasti pieleen voi mennä. Hevosesta olen kuullut paljon hyvää, mutta en ole päässyt maistamaan muuten kuin tietysti makkaramuodossa. Kaveri kerran kertoi, että erääseen ravintolaan oli tullut satsi hevosta, mutta tietysti se oli jo kaikki mennyt siihen mennessä, kun me pääsimme paikalle testaamaan. Täytyy seuraavalla kauppareissulla syynätä lihatiski kunnolla, jos siellä vaikka olisi.

    Jpt: Maalla asumisen hyviä puolia on se, että kaikenmoisia herkkuja saa naapurin isänniltä kohtuuhintaan, oli kyse sitten karjasta, riistasta tai muista tuotteista. Kunpa joskus pääsisin muuttamaan Lappiin, niin voisin herkutella porolla halvemmalla kuin satasella per kilo.

    Tom ja Qroquius: siinähän se ihmisenmakuinen keinoliha tulikin, kiitos linkeistä. Suhtautuisin kyllä varovaisuudella siihen antropologiin, joka on antanut arvionsa, että "joo, nyt alkaa maistua ihmiseltä".

    Prionitaudit eivät kuulosta kivoilta. Joskus luin metsästäjästä, joka oli nähnyt, kun peura tappoi itsensä hakkaamalla kallonsa auki kiveä vasten ja hukuttautumalla sen jälkeen lampeen. Useat kommentoijat kertoivat, että sellainen käytös on tyypillinen prionitaudin oire.

    Mutta kyllähän tuota pitäisi päästä kokeilemaan ihan vain jo senkin takia, ettei tarvitsisi enää ihmetellä.

    VastaaPoista
  9. Pekka, tee maaseutumatka Orimattilan Virenojalle ja siellä Maatilali-Meroselle. Soitan. viikkoa ennen niin saat melkoisella varmuudella hevosta. Ei sitä yleensäkään normikaupoissa ole saatavana. Joskus harvoin. Itse käyn Meroselta säännööllisesti kaikki lihat ja makkarat, täyttä tavaraa kaikki.
    Puh: 03 778 4293, ja kaikki muutkin, jos ja kun haluatte hyvää ottakaa tuonne yhteyttä.
    Huru-ukko

    VastaaPoista
  10. Tere Pekka. Hevosta ei tahdo saada tavan sittarista tai k-kaupasta sen paremmin kuinääsmarketistakaan. Vaan käänny luottolihakauppani puoleen ja tilaa, eleensä noin viikkoa ennen kuten minä, niin löytyy hepoa ja muutakin lihaa, huippulaatua samoin kuin makkarat ja paljon muuta. Eli Maatilaliha Meronen Orimattilan virenojalla. Puh: 03 7784293
    Niin ja muutkin hyvän lihan ystävät, suosittelen!
    Huru-ukko

    VastaaPoista
  11. Tervehdys taas ja kiitos vinkistä. Orimattilaan asti en taida viitsiä lähteä muuten vain, mutta se on melkein matkan varrella mökille mentäessä. Pitää puhua emännälle, että koukataan seuraavalla mökkireissulla sen kautta.

    VastaaPoista