Pekka lukee lehteä 22: Seikkailuja sääntöviidakossa

Ennen ensimmäisen lapsen syntymää monet odottavat vanhemmat saattavat kuvitella, ettei se nyt niin vaikeaa voi olla. Suurin osa ajasta istuskellaan lapsen kanssa hymyillen kuin perhepotretissa, ja kun lapselta pääsee pissa, hän ilmoittaa asiasta sivistyneesti parahtaen, jolloin voidaan mennä vaihtamaan vaippa. Vaihdon aikana vauva makaa liikkumatta, iloisesti jokellellen ja leikkisästi jahdaten äidin hiussuortuvia haparoivilla kätösillään. Vaihdon jälkeen palataan istuskelemaan ja hymyilemään täydellisen harmonian vallitessa perheen ja koko maailman välillä.

Todellisuudessahan vastasyntynyt lapsi ei vielä ymmärrä, mistä vaipanvaihdossa on kyse, ja se suhtautuu kaikkiin ymmärryksen yli käyviin asioihin hysteerisellä pakokauhulla. Ääni ja vartalon liikkeet ovat asianmukaisia. Koska tuore vanhempikaan ei ole vielä saanut asiasta paljoa harjoitusta, vaipanvaihto saattaa osoittautua työlääksi.

Onneksi neuvolantäti osaa hommansa ja tietää, miten asiaa voi helpottaa. Vauva kuulemma tykkää katsella lämpimiä värejä ja iloisia kasvoja. Tietenkään vauvan hahmotuskyky ja ilmeidentulkintakyky eivät ole huippuunsa kehittyneet, jolloin yksinkertainen punakeltainen hymiö toimii paremmin kuin mikään vanhempien tuskainen virnistely.

Tämän kerrottuaan neuvolantäti kuiskutti, että "Oikeastaan en saisi antaa tätä teille, mutta..." ja livautti meille vaipanvaihtopisteen seinälle ripustettavaksi tällaisen:

Alkukuukausina tämä oli aivan korvaamaton. Se oikeasti toimi: vauva tuijotti sitä huutamatta ja potkimatta riittävän kauan, että vaipat saatiin vaihdettua. Jos minä saisin päättää, näitä tulisi vakiona nivaskallinen äitiyspakkauksen mukana.

Nyt varmaan ihmettelette, että miksiköhän neuvolantäti sanoi, ettei näitä saisi antaa. No, se johtuu tuosta Bona-logosta. Jos jossain on tuotemerkki, se on silloin mainos, eivätkä julkiset tahot, kuten neuvolat, saa mainostaa minkään ulkopuolisen firman tuotteita. Onneksi vielä talvella osattiin noudattaa sitä meilläkin töissä hyväksi havaittua prinsiippiä, että typeriä sääntöjä ei tarvitse noudattaa.

Eipähän noudateta enää, ainakaan pääkaupunkiseudulla:

1. IL: Helsingin tyly päätös: Vauvat jäävät ilman neuvoloiden hymynaama-julistetta.

- Linjaus on ollut jo vuosia, mutta on tullut vähän yllätyksenä, että neuvoloissa sitä on jaettu, koska terveydenhoitajat ja vauvat pitävät siitä, neuvola- ja perhetyön päällikkö, ylihoitaja Tarja Viitamäki korostaa.

 Ohhoh, ai että työntekijät osaavat käyttää järkeään? Kuinkahan siinä noin on päässyt käymään?

Helsinki on ryhtynyt jakamaan omaa hymynaama-versiota neuvoloissaan.

No jotain tolkkua sentään, ja käyhän se noinkin. Olihan minulla armeijassakin yksi kaveri, joka osasi kiivetä puuhun perse edellä. Mutta entäs Espoossa?

Mainontakieltoa sovelletaan tiukasti Espoossakin. Nestlén juliste joutui pannaan Espoossa jo neljä vuotta sitten.

- Viimeksi tänä vuonna olemme muistuttaneet terveydenhoitajia, että kyseistä julistetta ei saa pitää edes neuvoloiden seinillä, Espoon keskuksen neuvolatoiminnan osastonhoitaja Pia Seivo toteaa.

Seivon tietojen mukaan Vantaa noudattaa samaa linjaa. Espoo ei aio painattaa omia julisteita.

Seivo lisää vielä, että:

Vanhempien kasvot ovat parhaat hymynaamat vauvoille.

Entäs muualla sitten?

Muissa suurissa kaupungeissa perinteikkäällä hymynaamalla on edelleen vahva asema, paljastaa Iltalehden kysely. Tampere, Turku ja Oulu jakavat julistetta entiseen tapaan.

- Perheet kyselevät sitä, emmekä ole nähneet estettä sen jakamiselle. Me emme näe sitä mainontana ja aiomme jakaa sitä toistaiseksi, Turun neuvolapalveluiden kehittämisestä vastaava terveydenhoitaja Minna Kulma linjaa.

Jahas, tämä olikin siis vain Kehä III -spesifi ongelma. En tiedä, onko artikkelin loppukaneetti toimittajan vai Nestlén itsensä muotoilema...

Yhtiö ei halua ottaa kantaa, ammutaanko pääkaupunkiseudulla tykillä kärpästä.

...mutta huvittavan osuva se on silti. Jatketaan. Vauvanhoitotuotteiden saatavuuden kontrollointi on uusi juttu, mutta alkoholituotteiden kanssa sellainen on tutumpaa. Esimerkiksi se, minne kaikkialle saa tai ei saa hortoilla kaljatuoppi kourassa, on vaikeasti hahmotettavaa salatiedettä ihan selvinkin päin. Monelle on varmasti vaikkapa yleisötapahtumista tuttu tilanne, että järjestyksenvalvoja tulee huomauttamaan, että "et saa istua tälle penkille kaljan kanssa, koska se ei enää ole anniskelualuetta, mutta voit istua vaikka tuohon parin metrin päässä olevalle penkille."

No joo, vähentäähän se henkilökunnan työtaakkaa, kun tyhjien tuoppien perässä ei tarvitse kierrellä ympäri koko puistoa, joten en minä sitä oikein osaa vastustaakaan. Mutta entäs, kun ulkoilmafestarilainsäädäntö kohtaa Kallion kapeat kadut?

2. HS: Kolmen askeleen matkaa helsinkiläisterassille ei saa kävellä olut kädessä – juomat asetellaan ”anniskelujuomien siirtopisteelle”, josta tarjoilija kantaa ne pöytään

Kuten tuli todettua, juomien kanssa ei sovi haahuilla mihin tahansa, vaan ne tulee nauttia tarkasti määritellyllä anniskelualueella. Ei siinä mitään. Mutta entäs jos anniskelualueen läpi kulkee kaistale, joka ei ole anniskelualuetta? Kai juomansa saa kuljettaa kaistaleen poikki mahd. nop. toiselle puolelle? No ei. Vaikka lupaisi, ettei hörpi matkalla? No ei.

Pitää muistaa pyytää juoman kanssa tarjotin ja jättää se sitten ovenpieleen, että tarjoilija voi tuoda sen, kunhan muilta kiireiltään ehtii. Tarjoilijahan lähtökohtaisesti ei itse juo kanniskelemiaan juomia, joten hän saa kulkea niiden kanssa missä huvittaa.

Suomalainen kyllä ymmärtää tiukan alkoholilain aiheuttamat ongelmat, Mäenpää arvioi. Ulkomaisten asiakkaiden reaktiota Mäenpää sitä vastoin hieman pelkää: ymmärtävätkö he jalkakäytäväkiellon?

Onkin jännä juttu, kuinka hyvin suomalaiset ovat sopeutuneet tällaiseen. Itsekin olen usein huomannut ulkomailla baareissa kyseleväni henkilökunnalta aivan älyttömiä, kuten "saanko mennä tämän kanssa tuonne?" tai "saako täällä syödä omia eväitä?" ja sitten ne ihmettelevät, että ay caramba, el gringo loco.

Nyt näyttäisi siltä, että Suomessa keksittäisiin poikkeuksellisen älyttömiä sääntöjä, joita suomalaiset sitten noudattaisivat poikkeuksellisen kuuliaisesti, mutta tarkemmin ajatellen asia ei olekaan ihan niin. Kun miettii globaalia mittakaavaa, ei suomalainen kieltointo loppujen lopuksi olekaan paljon mitään. Verrataan vaikka Kiinaan, jossa valtio uskoo voivansa kieltää vaikka ilmansaasteet:

3. IL: Kiina kielsi meteorologeiltaan savusumusta varoittamisen

Kiinan suurkaupungeissa savusumu on niin paha ongelma, että paikalliset meteorologit varoittelevat siitä ilmeisesti samanlaiseen tapaan kuin suomalaiset kollegansa keväisin siitepölystä. Valtio on kuitenkin sitä mieltä, ettei ihan jokaisesta pöllähdyksestä kannata hysteriaa lietsoa, ja niinpä moinen onkin nyt kielletty, ja savusumusta tiedottaa jatkossa asialle omistautunut valtion virasto.

Kiinan ilmatieteen laitoksen edustaja kertoi kiinalaissivustolle, että ilmoituksen syynä on meteorologien ja ympäristöviranomaisten erimielisyys siitä, milloin ilmoittaa savusumusta. Vastaisuudessa savusumusta ilmoittaa vain yksi valtion virasto, jonka tiedon luotettavuutta on kritisoitu laajalti.

Ongelma siis ratkeaa, kun siitä varoittaminen kielletään.

Ehkäpä kiinalaiset onnistuvatkin kieltämään savusumun, ovat ne sen verran hardcorea porukkaa. Jos ette usko, katsokaa niiden elokuvia. Itse tilasin DVD:llä sellaisen kuin Story of Ricky - ensimmäisen hongkongilaisen elokuvan, joka sai K18-luokituksen väkivallan takia - ja yllätyin iloisesti.

Lopuksi huomaamme, että maailman mittakaavassa suomalaisten sokea tottelevaisuuskaan ei ole kovin äärimmäistä. Otetaan vaikka tilanne, jossa jenkkien vitsikkäät tullivirkailijat käskevät nuorta huumekuriiria ottamaan kunnon huikat pullosta, jossa nulikka väittää olevan vain omenamehua, vaikka sekä hän että virkailijat hyvin tietävät siellä olevan ihan jotain muuta:

4. IL: Teini kuoli juotuaan nestemäistä metamfetamiinia tullivirkailijoiden edessä

Heti on tietysti haistettu markkinarako ja ruvettu kyselemään korvauksia:

Perhe on nostanut tapauksesta oikeusjutun. He myöntävät pojan rikkoneen lakia.

- On totta, että Cruz teki jotain lain vastaista. Häntä ei osoitettu aseilla tai uhattu fyysisesti, mutta sosiaalinen tilanne oli sellainen, että poika pakotettiin juomaan pullosta, kertoo perheen asianajaja Eugene Iredale.

Asiasta on otettu yhteyttä myös Kalifornian kongressiedustajaan Zoe Lofgreniin.

- Huumeiden salakuljetus on laitonta, mutta tämä teinipoika ei olisi ansainnut kuolemantuomiota, sanoi Lofgren lausunnossaan.

Jaa että sosiaalinen tilanne. En muista kuulleeni, että Suomessa sentään kukaan olisi tappanut itseään viranomaisten kehotuksesta, tai jos niin onkin käynyt, en muista huipputason poliitikkojen kutsuneen tapausta kuolemantuomioksi. Ainakaan sellaisia nootteja ei ole tullut sellaisten valtioiden edustajilta, joissa käytetään ihan oikeaakin kuolemantuomiota.

Siitä voidaan tietysti väitellä, tarvitseeko huumemuuleja välttämättä olla tappamatta, mutta minäkin olen samaa mieltä, ettei tämä kaveri ansainnut kuolla tällä tavalla. Vaatii nimittäin kunnioitettavaa pokerinaamaa ryypätä raakaa piriä ja todeta kylmän viileästi, että omena*köh*mehuahan se vaan.

Tulee mieleen se jonkin Uuno Turhapuro -elokuvan kohtaus, jossa Härski-Hartikainen ja Sörsselssön istuvat baarissa juomassa viinaa omasta pullosta, ja paikalle saapuu tarjoilija, joka ei usko pullossa olevan viinaa, vaan luulee heidän vain härnäävän häntä vesipullolla. Pojat lyövät tarjoilijan kanssa asiasta vetoa. Tarjoilija maistaa pullosta ja huomaa heti tehneensä virheen, mutta päättää silti selvitä tilanteesta voittajana. Hän huitaisee pullon ykkösellä kurkkuun, toteaa: "mitäs minä sanoin, vettähän siinä vain oli" ja hoipertelee voittorahojen kanssa pois.

Joo, kyllä näin kova kaveri olisi ansainnut kuolla tyylikkäämmin esim. pidätystä vastustaessaan tai jossain jengisodassa, kuten luultavasti muutaman vuoden sisällä olisi käynytkin.

Iltalehdellä muuten taitaa olla vanhaa tietoa. Kuulemma asia ei edennyt oikeuteen asti, vaan valtio sopi asian vanhempien kanssa maksamalla miljoona dollaria korvausta. Anteeksipyyntöä ei silti saatu, joten vielä on syytä olla närkästyneitä.