Koska saavutuksia on tapana juhlistaa alkoholijuomilla, tehdään nyt niin. En hyväksy tähän tarkoitukseen mitään ruokakaupan keppanaa, vaan kunnon juhla vaatii itsetehdyt juomat. Tämänkertainen resepti on peräisin siskoltani.
Resepti on hyvin yksinkertainen. Aineiksi tarvitaan:
1 osa marjoja
1 osa sokeria
1 osa viinaa
Marjoiksi käy mikä vaan. Varmaan tällä samalla reseptillä voi halutessaan tehdä vaikka banaani- tai tomaattilikööriä, mutta itse valitsin mustikat, joita emäntä kävi viikonloppuna poimimassa ison lastin sukunsa mökiltä.
Eihän hän uusia tuoreita välipalamarjojaan suostunut uhraamaan siihen, että saadaan "joku pönttö tänne haisemaan", mutta testamenttasi käyttööni sentään pari jämäpurkkia vuodelta 2012, mitkä hän pakastimesta raivasi tehdäkseen uusille purkeille tilaa. Viinaakaan en jaksanut lähteä hakemaan, kun löysin kaapin perältä puolikkaan pullon Finlandiaa ja pohjat 80 %:sesta Saaremaasta. Kyllä kai näillä pärjää.
Mittasuhteita voi itse säätää sen mukaan, kuinka ison annoksen haluaa tehdä; itse päätin laittaa jokaista ainesosaa puoli litraa. Siitä saa jo sopivan kokeiluerän.
Eipä siinä sitten muuta kuin ainekset iloisesti sekaisin.
Lopuksi kaadetaan tämä viinanhuuruinen mustikkakeitto astiaan. Astiaa valitessa on otettava huomioon, että sitä sokerimäärää on vaikea saada tasaisesti liukenemaan, joten koko satsin on mahduttava yhteen pulloon. Muuten käy helposti niin, että ensimmäiseen säiliöön menee viinat, toiseen marjat ja kolmanteen sokerit. Itse valitsin puolentoista litran kokispullon:
Pikaisesti laskettuna sekoituksen alkoholiprosentti on n. 20 %, ehkä karvan verran yli.
Tässä vaiheessa lukija saattaa luulla, että olipas helppo ja nopea resepti. Muuten joo, mutta nyt seuraa kypsytysvaihe. Säiliö laitetaan puoleksi vuodeksi johonkin komeron nurkkaan odottamaan. Ei tarvitse olla kylmässä, mutta silloin tällöin olisi hyvä ravistella/sekoitella. Jatkoa seuraa siis helmikuun puolella. Nykyisellä kävijätahdilla silloin juhlitaankin jo 130 000 kävijää.
Tässä kirjoittaessani tajusin juuri, että sehän osuu myös päivälleen emännän synttärijuhliin. Kun mainitsin havainnostani, jostain syystä tuvan puolelta ei kuulunut kovin innokasta riemuitsemista.
Hei Pekka,
VastaaPoistaNäyttää niin mukavalle, kun Saarenmaa ja Finlandia poseeraavat rinnakkain tuossa kuvassa.
Uskon, että kaiken voi oppia ja tehdä itse. Itseoppinut mammografi ei vaan saa asiakkaita. Mikä meitä suomalaisia vaivaa...
Kiitos taannoisista neuvoistasi blogiin liittyen!
haalin äskettäin pitkästä aikaa tarvikkeita että saisi kotiviinit pörisemään. tai kiljut. Raja on hyvin häilyvä, koska kunnon kotiviintä ei jaksa tehdä, tavoitteena on halpa humala, ja kiljukin vituttaa. Mikä on lopullinen totuus, se on ihan juojan omassa itsepetoksellisessa mielikuvituksessa.
VastaaPoistaIltaa, Notkoluoto ja Feyris, ja kiitos kommenteista.
VastaaPoistaIhan totta, enpäs huomannutkaan tuota symboliikkaa pulloja asetellessani. On kai se niinkin, että suurin osa nykyajan hienoista keksinnöistä on saanut alkunsa jonkun näpertelijän autotallissa, ja samaa periaatetta noudattaen melkein mitä vaan voi itsekin kasata, kunhan tarvikkeet löytyvät. No, joku korkeatasoinen elektroniikka on oma juttunsa, mutta muuten.
Mammografiassa kuten muussakin kaupankäynnissä on kyse vain siitä, että pitää osata markkinoida palvelut oikein. Huomasinkin, että sain blogisi pystyyn. Alan pitää sitä silmällä jatkossa.
Kotiviini kuulostaa mukavalta. Minun onkin ollut tarkoitus perehtyä oman oluen tekemiseen. Ei sillä, että mikään alan ekspertti olisin, mutta ihan teknisestä mielenkiinnosta. Rajana tässä on lähinnä se, millaisia pannuja emäntä sietää nurkissa pulputtamassa.