torstai 4. joulukuuta 2014

Vielä vähän anarkisteista

No niin, käydäänpäs vähän läpi lukijakyselyn tuloksia. Vastaajia oli 101, mutta vain yksi tunnustautui tuttavakseni/sukulaisekseni. Joko he ovat lopettaneet seuraamiseni, tai sitten he kaikki vaativat kuorossa lisää tissejä. Niitä nimittäin vaati peräti 17 lukijaa, mikä on merkittävästi enemmän kuin viime vuonna. Ei kai siinä sitten muu auta.

Ei paljaita tissejä kuitenkaan, koska tämä on sentään koko perheen blogi.
56 tunnustautui vakiolukijaksi ja 26 satunnaiseksi paikallehortoilijaksi, mikä on molemmissa lähes kaksinkertainen määrä edellisvuoteen verrattuna. Ihan hyvä kasvu, eikä pidäkään ahnehtia liikaa. Kuten viimeksikin, taas oli yksi, joka ei hyväksynyt ilosanomaani, mutta prosentuaalisestihan se tarkoittaa selvää laskua, joten jotain hyötyä tästä kirjoittelusta on.

Sitten asiaan. Syyskuussa kirjoitin anarkisteista ja pari tekstiä sitten kommunisteista, mutta on pakko vielä yksi teksti pistää silläkin uhalla, että tää on jo ihan tylsää ja keksi nyt jo jotain muuta. Kävi nimittäin niin osuvasti, että Hesari teki hienon artikkelisarjan anarkisteista ja aatteen eri vivahteista. Artikkelissa on suoria lainauksia siitä, mitä anarkistit tulevaisuudelta toivovat, enkä voi vastustaa kiusausta kumota heidän aivoituksiaan, koska en aiemmin yksityiskohtiin mennyt.

Sinänsä on tiedonvälityksellisistä syistä ihan mukavaa, että Hesari tekee tällaisia juttuja, niin ihmiset näkevät, että noinkin jotkut ajattelevat. Olivat sitten asiasta samaa mieltä tai eivät. Tietysti odotan Hesarin seuraavaksi tekevän vastaavan esim. Suomen Vastarintaliikkeestä, mutta katsotaanpas, mitä anarkistit puhuvat:
Paikalla on kymmenen nuorta aikuista. Kaikilla on farkut, yhdelläkään ei ole irokeesia.
Puheenjohtajaa ei ole, on "fasilitoija" eli keskustelun johdattelija. Puheenvuoroja käytetään hyvässä järjestyksessä, ja jos joku puhuu vahingossa toisen päälle, hän pyytää kauniisti anteeksi. Sitten keskustellaan. Ja keskustellaan. Ollaan kohteliaita ja reiluja. Seksismiä, rasismia tai homofobiaa ei täällä suvaita.
Tuohan kuulostaa oikein mukavalta. Tavallisia kohteliaita nuoria ihmisiä, eikä mitään sellaisia liimanhaistelijoita, jollainen kuva heistä välittyy erilaisten sabotaasi-iskujen yhteydessä. Rento meininkikin on kokouksissa, kun ei edes puheenjohtajaa ole. Tai on, mutta sitä ei saa sanoa puheenjohtajaksi, koska anarkismissa ei ole johtajia.
Mistään ei äänestetä, vaan erimielisyyksistä jutellaan niin kauan, että ne ratkeavat. Sitä kutsutaan konsensuspäätöksenteoksi. Ja jos asia ei ratkea, se siirretään seuraavaan kertaan.
No eipä siinä kauaa mennyt, kun jo sai lukiessaan yskiä juomia monitorille. Edellisen homofobiamaininnan perusteella nuo varmaan toivoivat avioliittomahdollisuutta homoille. Kauankohan luulette, että lainmuutoksen saamisessa olisi mennyt, jos kaikilta kahdeltasadalta kansanedustajalta oltaisiin vaadittu yksimielisyyttä? Entäs jos eduskuntaa ei olisi ja yksimielisyyttä vaadittaisiinkin kaikilta 5,45 miljoonalta suomalaiselta?

Historia muuten tuntee (ainakin) yhden valtion, jonka parlamentin jäseniltä edellytettiin yksimielisyyttä päätöksenteossa: Puola-Liettua. Perinne loppui siihen, kun 1700-luvun lopussa naapurimaat Preussi, Itävalta ja Venäjä napsivat siitä sopivaksi katsomiaan paloja 20 vuoden aikana kolmessa rupeamassa, kunnes mitään ei ollut enää jäljellä vallattavaksi.

Ehkä asiaa helpottaa, jos keskustelu- ja konsensuskumppaneiksi hyväksytään vain muut anarkistit:
"Ei ole sattumanvaraista, mitä hajotetaan. ... Jos asialla ovat anarkistit, paikkojen hajottamiselle on poliittinen motiivi. Jos esimerkiksi puoluetoimiston ikkuna rikotaan tai poliisiauto poltetaan, kyse on hyökkäyksestä poliittista vihollista vastaan."
Kun Sampo Terhon eurovaalitoimiston ikkunat syyskuussa kivitettiin, anarkistit halusivat siis hyökätä perussuomalaisia vastaan ja vaikeuttaa heidän toimintaansa.

Kun valtiot on lakkautettu, siitä ei ilmeisesti seuraa, että rosvojoukot ottavat vallan, vaan että ihmiset alkavat päättää itse omista asioistaan. Myöskään niin ei käy, että suuryhtiöt ottavat valtioiden paikan, koska kapitalismikin lakkautetaan. Kapitalismiahan täytyy tunnetusti ylläpitää pakottamalla ihmiset ostamaan ja myymään asioita, ja muuten ihmiset rupeaisivat holtittomasti jakamaan omaisuuttaan pois ilmaiseksi.
Tehtaassa ei olisi johtajaa vaan työntekijät päättäisivät kaikesta itse. Jos tulisi erimielisyyksiä, niistä keskusteltaisiin.
Vaikuttaa siltä, että anarkistisen talouden kuumin kasvuala on pulla- ja kahviteollisuus, tupakkateollisuutta tietenkään unohtamatta.
Saisimmeko me palkkaa?

Emme ainakaan rahana, sanoo Auvinen. Jonkinlaisia vaihtoyksiköitä ehkä.
Jos joku ihmettelee, niin raha poikkeaa vaihtoyksiköstä siten, että raha on kaiken pahan alku ja juuri, kun taas vaihtoyksiköt ovat välttämättömiä, että ylipäänsä saadaan tavarat liikkumaan tehtailta ihmisille; ja tietysti siten, että ahneet ihmiset pyrkivät haalimaan rahaa ihan vain rahan vuoksi, kun taas vaihtoyksiköitä kukaan ei halua yli oman tarpeensa.
"Yksi työ ei olisi arvokkaampaa kuin toinen. Kaikesta työstä saisi saman verran yksiköitä, joita voi sitten vaihtaa palveluihin tai esineisiin."
Tuo kuulostaa kivalta siihen asti, kunnes muistetaan muutama asia:

1. Jotkin työt vaativat kymmenen vuoden koulutuksen ja niissä ollaan vastuussa ihmisten hengistä, kun taas joihinkin muihin töihin pääsee kymmenen minuutin koulutuksella ja ainoa vastuu on siinä, että jos sattuu nukahtamaan töissä, pitää kaatua sellaiseen suuntaan, ettei ole kenenkään tiellä. Miksi mennä vaativalle alalle, jos saman palkan saa vähemmälläkin?

2. Joissain töissä on vaara kuolla spektaakkelimaisesti tai vammautua, ja joissain muissa töissä istutaan toimistossa lukemassa ja kirjoittamassa artikkeleita feministisen filosofian historiasta. Miksi altistaa itsensä riskeille, jos saman palkan saa turvallisemminkin?

3. Jotkin työt tuottavat yhteisölle sellaista lisäarvoa, että se konkreettisesti lisää yhteisön vaurautta ja elämänlaatua, kun taas joissain muissa töissä istutaan toimistossa lukemassa ja kirjoittamassa artikkeleita feministisen filosofian historiasta. Miksi vaivautua tekemään jotain hyödyllistä, kun höperehtimisestä saa saman palkan ja se on mielenkiintoisempaakin?

4. Se, että kaksi ihmistä viettää yhtä monta tuntia päivässä työmaalla, ei vielä tarkoita, että he olisivat saaneet saman verran aikaan, vaan voi olla, että toinen tekee töitä parhaansa mukaan, kun toinen istuu puolet ajasta tupakalla ja toisen puolen kuluttaa yrittäen juntata kairatankoa maahan poikittain. Miksi nähdä vaivaa ja pyrkiä hyvään tulokseen, jos saman palkan saa perseilemälläkin?


Kakkos- ja kolmoskohtaan vastaus tulikin:
Miten päätetään, kuka saa olla näyttelijä ja kuka viljelee lanttua?
"Jotkut epäsuositut työt on pakko jakaa. Inhoaisin lantun viljelemistä, mutta tekisin sitä tarvittaessa, vaikka kuukauden vuodessa. Kyllä ihminen ymmärtää, että jos kukaan ei halua kasvattaa ruokaa, niin ruokaa ei ole."
En ole koskaan kokeillut lantun tai minkään muunkaan viljelemistä, mutta voisin kuvitella, että siinä pitää osata jotain muutakin kuin heitellä siemenet keväällä peltoon ja käydä syksyllä noukkimassa valmiit lantut pois. Kyseisiä taitoja tuskin opetetaan Teatterikorkeakoulussa, josta edellisen kommentin esittäjä on valmistunut. Sama linja jatkuu:
Puolustus hoituu kansanmiliisillä,
Nykyaikaisessa sodankäynnissä tosin tarvitaan muutakin kalustoa ja osaamista kuin vain äijiä pyssyt kädessä. Ja tietysti sitä, että upseerit komentavat ja miehistö tottelee kyselemättä ja tarvittaessa jopa ilman konsensusta.
tuomiovalta on yhteisöllä tai kansankokouksella,
 ...Josta helposti seuraakin, että tuomiot annetaan "tuo se varmaan oli"-periaatteella. Tuomiot varmaan olisivat huomattavasti nykyistä ankarampia, eli siitä sentään plussaa.

Siinäpä oli aatteesta yleisesti. Mutta minkälaisesta ihmisestä tulee anarkisti, ja millaisessa tilanteessa? Katsotaanpa muutama henkilöhaastattelu. Ensiksi edellä haastateltu anarkofeministi Suvi:
Sain ateistisen kasvatuksen, mutta teini-iässä tulin uskoon ja liityin pieneen, karismaattiseen lahkoon. Siellä oli pari miesjohtajaa, jotka määräsivät, kenen kanssa saimme seurustella, miten pukeuduimme ja mitä teimme. Näin, miten yhteisö vääristyy, kun pienellä patriarkaatilla on valta muiden ihmisten elämiin.
18-vuotiaana muutin Turkuun opiskelemaan nukketeatteria. Ihmiset eivät olleetkaan niin kauheita ja syntisiä kuin minulle oli vuosia uskoteltu. Turku pelasti minut Jeesukselta.
Voi olla, että nukketeatteripiireissä pyörii mukavaa porukkaa. Ehdotan Suville, että menee yökerhoon töihin, niin näkee, että kyllä ihmiset ovat juuri niin vanhatestamentillisen perseestä kuin hihhulit väittävät. Tässä muuten on yksi syy, minkä takia lapsi pitäisi aina kasvattaa tavalliseen puoliagnostiseen tapaluterilaisuuteen. Kun lapsi oppii, että hänellä on uskonto, mutta että sitä ei tarvitse ottaa turhan vakavasti, vältytään ylenpalttiselta käännynnäisyydeltä ja hihhuloinnilta.
Ihmiskuvani on positiivinen. Uskon ihmisen älykkyyteen ja siihen, että meillä on sisäänrakennettu tarve huolehtia itsestämme ja toisistamme.
Voihan se olla. Omat havaintoni vain viittaavat, että noihin "toisiin" lasketaan vain ne, jotka tunnemme ja joista pidämme, kun taas muut ovat kilpailijoita, joita mahdollisuuksien mukaan puukotetaan selkään.
Sadan vuoden päästä 2000-luvun alkua katsotaan ja ihmetellään, että miten nuo nuijat ovat voineet ajatella, että kapitalismi toimisi.
Tjaa... En väitä, etteikö siinä olisi mitään kyseenalaistettavaa, mutta ainakin tähän asti se on toiminut vähemmän huonosti kuin mikään muu vaihtoehto.

Jos joku ei halua olla osa anarkistista yhteiskuntaa, hän voi tehdä jotain muuta. En minä vallankumouksen koittaessa todennäköisesti ole juuri ketään ampumassa. Historiassa ei tosin taida olla yhtään vallankumousta, jossa ketään ei ole kuollut.
Tämä jos mikä herättää luottamukseni.

Sitten on anarkokommunisti Antti, jonka mielestä:
Anarkismi lähtee siitä ajatuksesta, että kapitalismi ei ole elinkelpoinen järjestelmä ja tulee tuhoutumaan väistämättä.
Tuo tulikin jo käsiteltyä. Asenne hänellä ainakin on juuri niin kohdallaan kuin kunnon aatesoturilta voi odottaakin:
Henkilökohtaisesti minulle ei ole väliä, elänkö näkemään anarkistisen yhteiskunnan. Jossain vaiheessa sekin tuhoutuu ja korvataan uudella systeemillä. Ja lopulta ihmiskunta tulee joka tapauksessa tuhoutumaan.
Yllättäen samasta porukasta löytyy anarkokapitalistikin, joka on nuoruuden punaviherryksen jälkeen vaihtanut kovan linjan libertarismiin. Tällä tyypillä on itse asiassa pari ihan hyvääkin huomiota, mutta sitten mennään taas utopian puolelle:
Hyvä tapa järjestää asiat voisi olla se, että yhtiöt alkaisivat ylläpitää oikeuspiirejä. Ne laatisivat omat lakinsa ja tarjoaisivat erilaisia palveluita kuten poliisin ja sosiaaliturvan. Ihminen voisi valita, mikä oikeuspiiri miellyttää häntä eniten ja liittyä siihen. Yhdessä piirissä eutanasia ja huumeet voisivat olla kiellettyjä, toisessa sallittuja. Jos lait eivät miellytä, voi oikeuspiiriä vaihtaa.
Yhtiö määrittelisi, millaista maksua vastaan sen palveluista pääsisi nauttimaan. Jossain piirissä voisi olla kattavat palvelut ja korkea jäsenmaksu, toisessa taas hyvin halpa maksu ja hyvin vähän palveluita.
Keskiajalla tätä kokeiltiin sillä erotuksella, että silloin yhtiöiden tilalla oli aatelisto, ja silloin se tunnettiin feodalismin nimellä. Yleisesti ottaen siitä ei tykätty, koska se on juuri sitä, mistä vasemmistolaiset puhuvat valittaessaan alaluokkien sorrosta ja riistosta. Kyllä työpäivän pitää päättyä siihen, kun työntekijä leimaa itsensä ulos, eikä työnantajalle pidä antaa valtaa tulla perässä kertomaan, miten vapaa-ajalla sopii olla. Muuten on enemmän kuin todennäköistä, että lainsäädännössä priorisoidaan firman tuloskehitystä ja että kansalaisen hyvinvointiin kiinnitetään huomiota vain sikäli, kuin se tekee hänestä tehokkaamman työmuurahaisen.

Tämä ei enää liity aiheeseen. Väsyttää, pitäisi mennä jo nukkumaan.

Yhteistä anarkisteille näkyy olevan, että kaikki ovat löytäneet aatteensa teini-iässä, vaikka yksityiskohdat olisivatkin tarkentuneet myöhemmin. Käsittääkseni on ihan normaalia, että silloin ihmisellä on radikaaleja ajatuksia ja että ne myöhemmällä iällä ikään kuin vesittyvät. Miksiköhän näille ei ole käynyt niin? Tässä olisi jollekin psykologille mielenkiintoista tutkittavaa.

Tulipas tästä pitkä teksti. Ensi kerralla sitten kirja-arvostelu tai joitain luontokuvia. Luontokuvilla en tarkoita tissejä.

12 kommenttia:

  1. Ensimmäinen nyydeli on tshekkilähtöinen Denise Milani

    Grr

    -Tvälups-

    VastaaPoista
  2. Anarkistien ja kommunistien ajattelutavassa on se perimmäinen virhe, että heillä on aivan liian ruusuinen kuva ihmisen perimmäisetä luonteesta.

    Ihminen kun on pohjimmiltaan aika julma eläin, jos mitään rajoituksia yhteisön, uskonnon tms. taholta ei ole.

    Ihmiset kun eivät enimmältään halua olla tasa-arvoisia, ainakaan ne vahvemmat yksilöt ja "Jumala ei laiskoja elätä".

    VastaaPoista
  3. Hähhää, nämä ovat aika kujalla, vaihtoyksiköitä joo...

    "kapitalismi ei ole elinkelpoinen järjestelmä ja tulee tuhoutumaan väistämättä."

    Tuo on sinänsä totta, metsään mennään siinä, että ratkaisuksi halutaan kommunismia, joka on saman materialistisen kolikon kääntöpuoli. Molemmat aatteet vievät johdonmukaisesti toteutettuna helvettiin, itse asiassa feodalismi oli huomattavasti pienempi paha.

    VastaaPoista
  4. Väitänpä näitten tyyppien tajuavan itsekin, ettei heidän haahuiluistaan koskaan mitään tule. Ja väitän heidän tajuavan senkin, että jos joku tarvitsee järjestäytynyttä ja toimivaa yhteiskuntaa niin nimenomaan he itse. Ainoastaan järjestäytyneessä yhteiskunnassa pystytään pitämään yllä tämän kaltaisia omaa erinomaisuutta julistavia keskustelukerhoja.

    VastaaPoista
  5. Ajattelin olla ajan hengessä ja vastasin kyselyyn kohtaan Muu. Tuleepa testattua sitten myös eheytyminen.

    VastaaPoista
  6. Iltaa Tvälups:lle, Ekulle, Korpille ja Ykälle, ja kiitokset kommenteistanne.

    Tvälups: Kyllä, viehättävä assistenttini Denise on sulostuttanut blogiani useasti ennenkin.

    Ekku: Tuo ensimmäinen anarkisti kiteyttikin asian kauniisti todetessaan, että "Ihmiskuvani on positiivinen. Uskon ihmisen älykkyyteen ja siihen, että meillä on sisäänrakennettu tarve huolehtia itsestämme ja toisistamme." Itse olen vähän eri mieltä, joskaan en kiistä, etteikö oma ihmiskuvani voisi olla jopa ylinegatiivinenkin. Veikkaan, että tällaiset ruusuiset näkemykset kumpuavat jostain nuoruusajan ihmiskontakteista, ja jos kohdalle on osunut vain kivoja ihmisiä, saattaa erehtyä kuvittelemaan, että ihmiset yleensäkin ovat kivoja.

    Korppi: Kapitalismihan on talouden default-asetus, johon palaudutaan, jos yhteiskunta ei säätele asiaa. Se, kuinka mukava asia se on yhteiskunnassa eläville, on sitten oma kysymyksensä, mutta se käytännön fakta, että ihmiset pyrkivät aina ostamaan asioita mahdollisimman halvalla ja myymään mahdollisimman kalliilla asian kysynnän ja tarjonnan määrätessä kohtuullisen hinnan, ei voi kadota mihinkään. Jos kapitalismilla tarkoitit kulutusyhteiskuntaa, sitten voit olla oikeassa.

    Feodalismistakin varmaan löytyy hyviä puolia. Ei mikään järjestelmä niin kelvoton ole, etteikö siitä jotain hyvää löytyisi. Ongelma vain on siinä, että nykyisenkaltaisessa järjestelmässä valtio on olemassa nimenomaan turvatakseen kansalaistensa oikeudet ja ajaakseen heidän etujaan (ottamatta nyt kantaa siihen, kuinka tässä on onnistuttu), kun taas feodalismissa ja jutussa mainitussa yhtiövaltiomuodossa kansalaiset ovat ensisijaisesti vain resurssi tuloksen tekemiseen.

    Ykä: Enpä tiedä. Silloin harvoin, kun tuon laidan porukan kanssa pääsee juttelemaan, saa tosissaan ihmetellä heidän dogmaattisen uskonsa voimaa. Voihan tuollaisiakin olla, mutta oma teoriani on, että kun yhteiskunta on pysynyt riittävän vakaana ja vauraana riittävän kauan, jotkut alkavat kuvitella, että se on luonnollinen normaalitila, eikä jotain, jota täytyy jatkuvasti ylläpitää. Niinpä he uskovat, että ikuinen vauraus ja järjestys säilyisi, vaikka kaikki alkaisivat hippeillä. Uskoa saattaa vahvistaa se, että nykyäänkin vauraus ja järjestys pysyvät, vaikka he eivät edes tuntisi ketään, joka niiden ylläpitämiseen osallistuu.

    VastaaPoista
  7. Iltaa ja kiitos kommentista vielä Cheek-fanillekin. Minun pitäisi aina ennen kommentin julkaisua tarkistaa, onko tullut uusia kesken kirjoittamiseni, mutta ei aina muista.

    Tanskassahan jo muistaakseni virallisen sukupuolen saa vaihtaa ilmoitusasiana. Saa nähdä, koska tulee tännekin. Koska nykyään sen lisäksi puhutaan niin paljon kolmannesta sukupuolesta, koin yhteiskunnalliseksi velvollisuudekseni sisällyttää tuollaisen vaihtoehdon. Täällä Porstuassahan yhteiskunnalliset velvollisuudet otetaan hyvin vakavasti.

    VastaaPoista
  8. Minä nuita tissejä äänestelin, vaikka satunnaisen ahkeraan käyn täällä viisaampieni ajatuksia lueskelemassa.

    Ja kyllä se edellisen kirjoituksen kiintiöhomokuva aina yhdet tai useammat tissit peittoaa.

    VastaaPoista
  9. Sanon edes jotain:

    Olen pitkään halunnut olla anarkisti. Edelleenkään en silti ymmärrä, miten anarkismin mukainen elämä voisi olla mahdollista.

    "Mistään ei äänestetä, vaan erimielisyyksistä jutellaan niin kauan, että ne ratkeavat. Sitä kutsutaan konsensuspäätöksenteoksi. Ja jos asia ei ratkea, se siirretään seuraavaan kertaan." Tämä kuulostaa ihan kveekarismilta.

    Samapalkkaisuus anarkismissa johtuu siitä, että anarkismin teoria ei tunne sosialistista välivaihetta, jossa maksetaan "työn mukaan", eli palkkaeroja esiintyy jonkin verran. Anarkismissa hypätään suoraan ihanneyhteiskuntaan.

    Olen sitä mieltä, että tuo anarkofeministi Suvi ei ole ikinä tajunut Jeesuksesta mitään. Tosin se ei ole hänen oma vikansa.

    Olen ihmisluonnosta kirjoittanut blogiini mm. tänne: Minun liberalismini

    Mutta nämä vähäpukeisten naisten kuvat. Haetko sinä niitä jostain kuvapalvelusta?

    VastaaPoista
  10. Huomenta 1/17:lle ja Tomille, ja kiitos kommenteistanne.

    1/17: Ei se mitään, tissien vaatiminen on ihan tervettä. Henkilökohtaisesti itsekään en saa erityisen suuria kicksejä suurista rinnoista, vaan enemmän minua viehättävät vasta rintojen alta alkavat hyväkuntoisen treenatut ja sulavalinjaiset piirteet, aivan kuten niillä kiintiöhomoilla. Ymmärrän kyllä, jos joku pitää nimenomaan tisseistä, enkä missään mielessä väitä, että hän olisi väärässä, vaan pyrin blogini tarjonnalla vastaamaan lukijoiden kysyntään.

    Tom: Anarkismin mukainen elämä olisi mahdollista samoilla ehdoilla kuin pari kirjoitusta sitten käsittelemäni kommunismi, eli 1) kaikkien pitää olla mukana omasta halustaan, ja 2) mukaan saa päästää vain ne, jotka myös saavat jonkinlaista lisäarvoa aikaan, ja jättää suosiolla "no kai mä voin kuukauden vuodessa lantun kasvamista katsella" -tyypit suosiolla ulos. Käytännössähän tämä tarkoittaa, että oikeasti anarkismin mukainen elämä ei voisikaan olla mahdollista.

    Omasta blogauksestasi olen samaa mieltä siinä, että yltiöpositiiviset ihmiskuvat eivät ole mikään vasemmiston erikoisuus, vaan myös oikeiston ongelma, ja yleensä mitä kauemmaksi mennään joko vasemmalle tai oikealle (tarkoitan tässä taloudellista, "oikeaa" oikeistolaisuutta enkä mitään siegheilailuja), sitä idealistisemmin ihmisen kykyihin ja ominaisuuksiin suhtaudutaan. Siksi olenkin itse tiukan keskustalainen (en viittaa tässä keskustapuolueeseen).

    Vähäpukeisten naisten kuvat löydän Googlen kuvahaulla. Hakusanana käytän joko viehättävän assistenttini nimeä, jos olen jo päättänyt, kenen kuvan laitan, tai sitten jotain kirjoituksen teemaan liittyvää sanaa yhdessä esim. sanojen "girl", "babe", "hot", "sexy" tai jonkin vastaavan kanssa. Yleensä löytyy helposti, koska Internet on tunnetusti olemassa pornoa varten. Ainoa kerta, kun oli vaikeuksia löytää sopivaa, oli, kun yritin etsiä tummaihoista alusvaatemallia tätä tekstiä kuvittamaan.

    VastaaPoista
  11. Itse olen tiukan keskustalainen. Enkä minäkään viittaa tässä keskustapuolueeseen. Ukki oli kyllä ollut Kepun tärkeitä tekijämiehiä aikoinaan.

    Itse olen ollut nettisivuntekijänä ja -päivittäjänä eräälle kauneushoitolalle, vaikka en sen alan ihmisiä olekaan itse. Firman pitäjä käyttää eri kuvapalveluita hyväkseen.

    VastaaPoista
  12. Huomenta taas. Äitinikin oli nuorena tyttönä keskustanuorissa aktiivisena. En tiedä sitten, miksi ei jatkanut politiikassa aikuisiällä.

    Kuvapalveluista varmaan pitäisi maksaa jotain. Vähäpukeisten naisten kuvissa sellaiselle ei ole tarvetta, koska vapaasti leviävistäkään kuvista ei ole puutetta. Jos niiden kanssa jotain ongelmaa on, niin paremminkin se, että jos jostain syystä haluaisi välttyä niiden näkemiseltä netissä, se on hankalampaa.

    VastaaPoista