lauantai 15. marraskuuta 2014

Sekalaista pasifistista logiikkaa

Tulin huomanneeksi, että kolmessa edellisessä postauksessani oli jokaisessa kuva vähäpukeisesta miehestä, kun taas naisia esiintyi samalla ajanjaksolla vain yksi. Tällainen sovinismi, patriarkaalisuus ja syrjintä ei käy päinsä, vaan koska Pekan Porstuassa tasa-arvokysymykset ja muut yhteiskunnalliset velvoitteet otetaan hyvin vakavasti, positiivinen erityiskohtelu vähimmäiskiintiön muodossa on otettava käyttöön todellisen tasa-arvon saavuttamiseksi:

Markkinointipäällikkönäni Candicen vastuualueeseen kuuluu myös yleisöni tiedottaminen heteroseksuaalisuudestani säännöllisin väliajoin.

No niin, jatketaan. Nyt olisi virallisen protestin paikka. Viimeksi ABC:lla käydessäni sain kuulla, että megapekoni oli poistettu valikoimasta, eikä ole tulossa takaisin. Ymmärrän kyllä, että menuja pitää välillä uudistaa, mutta kuinka leikkuri osuu aina juuri siihen annokseen, johon minä olen sopeuttanut ruokavalioni edellisen muutoksen jälkeen? Tämä oli ainakin kymmenes kerta kuuden vuoden sisällä.


Näköjään muutkin tahot organisoivat protestiliikkeitä hallitsevia voimia vastaan. Kirjamessupostauksessani jäi vielä mainitsematta eräs ständi, jossa oli ilmaiseksi jaossa näytenumeroita vaikka kuinka monesta erilaisesta pienilevikkisestä tietyille  intressi- ja aateryhmille suunnatusta aikakauslehdestä. Tältä ständiltä nappasin mukaani ihan vain mielenkiinnosta Antimilitaristi-lehden. Lehden sama numero on ladattavissa pdf-muodossa täältä.

Kyseessä on Aseistakieltäytyjäliiton jäsenlehti, jossa tiedotetaan erilaisista asepalveluksen korvaavista vaihtoehdoista, joista Puolustusvoimat ei ymmärrettävästi paljoa melua pidä. Lisäksi mainostetaan aktivistien sodanvastaisia tapahtumia, julkaistaan artikkeleita sotajutuista maailmalla ja yllytetään rikolliseen toimintaan ihannoimalla totaalikieltäytymistä. Omien sanojensa mukaan lehti "lietsoo rauhaa".

Rauhanlietsonnassa ei tietenkään ole mitään pahaa, koska sotiminen on kallista ja tuottamatonta, ja ymmärrän kyllä senkin, ettei metsissä rämpiminen pyssyjen kanssa päänahkoja metsästäen kaikille sovi. Mielelläni olisin itsekin pasifisti.

Näyttäkäämme yhdessä persettä asevarustelulle.

Pasifisteja on kuitenkin kahdenlaisia: niitä, jotka ottavat logiikan ja realiteetit huomioon, kuten minä, ja huomaavatkin ehkä, etteivät enää olekaan kaikkien mielestä pasifisteja; ja sitten niitä, jotka uskovat sotien johtuvan vain siitä, etteivät muut ole tulleet ajatelleeksi asioita yhtä syvällisesti kuin he, ja jos he vain päättävät lopettaa sotimisen, ei mene kauaa, kunnes kaikki muutkin tajuavat saman.

Antimilitaristin toimitus kuuluu pääsääntöisesti jälkimmäiseen kategoriaan. Ajattelin nyt esimerkkiluontoisesti poimia lehdestä muutamia pieniä pätkiä, jotka mielestäni kuvaavat pasifistista mielenmaisemaa, ja sitten todeta kyseisten mielipiteiden olevan vääriä ja perustella miksi. En viitsi keskittyä mihinkään yksittäiseen kokonaiseen artikkeliin, mutta äkkiä te tuon lukaisette läpi, jos kiinnostaa. Ei siinä ole kuin parikymmentä sivua.

Katsotaanpas. Heti pääkirjoituksessa sivulla 3 päästään käsiksi aseistariisujien lempiaiheeseen, miinoihin. Perusargumentti on vanha tuttu, että miinat pitää kieltää Suomesta, koska Afrikassa miinoitukset tehdään kylvämällä niitä joka paikka täyteen. Teksti päättyy lauseeseen:
Epäinhimillisten aseiden käyttöä ei lopeteta vaatimalla niitä lisää, vaan kieltämällä ne.
Miina on toki epäinhimillinen ase, koska se vammauttaa ja tappaa ihmisiä, toisin kuin vaikkapa rynnäkkökivääri, joka vain paukkuu pelottavasti ja näyttää hienolta Facebook-profiilikuvassa. Tuohon pitää kuitenkin huomauttaa, ettei auta, että kielletään miinat itseltä, koska se ei estä vastapuolta käyttämästä niitä. Viholliselta ne pitää kieltää, ja se onkin sitten jo huomattavasti hankalampaa.

Tuohon voi toki vastata, että pakkohan jonkun on olla ensimmäinen, mutta palataan siihen ihan kohta.

Rynnäkkökivääreitä ei ole tarpeen kieltää, koska niillä ei juuri koskaan saada ketään hengiltä, ainakaan Afrikassa.

Jatketaan. Sivuilla 6-7 on valvontarangaistuksen saaneen totaalikieltäytyjän haastattelu. Siinä hän perustelee valintaansa mm. näin:
Kieltäytymiseen vaikutti henkilökohtainen eriarvoisuuden kokemus. Koin joutuvani armeijan hierarkkiseen, machoistiseen ja militaristiseen ympäristöön ainoastaan minulle syntyessä annetun sukupuolen perusteella.
Antiautoritaarisesta näkökulmasta armeijassa ei pelkästään totella, vaan myös opetellaan todella hierarkkisia ja machoistisia yhdessä olemisen tapoja.
Machoilu on toki rasittavaa teinipelleilyä, joten siihen en väitä vastaan. Hierarkkisuudesta vain sen verran, että armeijan on vähän pakko olla sellainen, koska demokraattisesti taistelunsa toteuttava yksikkö istuu vielä palaverissa ja viinerikin on vasta puoliksi syöty siinä vaiheessa, kun vihollinen jo puuhaa pääkaupungissa voitonparaatia.

Mutta eniten minua korpeaa tuo uusi muoti-ilmiö, että joka Jumalan kerta asevelvollisuudesta puhuttaessa pitää ruveta vinkumaan jostain tasa-arvosta. Lopettakaa jo, ei mene läpi. Eihän kukaan oikeasti ole tässä yhteydessä tasa-arvosta huolissaan, vaan sitä käytetään vain tekosyynä asevelvollisuuden lakkauttamiselle, kun ei huvita mennä armeijaan tai muuten vaan. Tämän huomaa siitä, että tasa-arvovaatimuksesta käytännössä aina (kuten lainaamassanikin tapauksessa) vedetään johtopäätös, että jos naisten ei tarvitse mennä armeijaan, ei sitten miestenkään. Jos tässä olisi oikeasti tasa-arvosta kyse, kuuluisi paljon enemmän vaatimuksia, että jos miesten pitää, sitten pitää naistenkin.

Oli miten oli, armeija ei ole olemassa sitä varten, että sillä demonstroitaisiin yhteiskunnan edistyksellisyyttä, vaan maahantunkeutujien torjumista varten. Tämän takia armeijassa ei kuulu olla muodikasta diversiteettiä, vaan porukkaa, joka pystyy maahantunkeutujan torjumaan. Vaikka otankin tasa-arvokysymykset vakavasti, se ei tarkoita, että jokainen tasa-arvokysymys olisi vakavastiotettava.

Vielä vähän kieltäytyjältä:
Olen pitkään kokenut, että militaristisiin kansallisvaltioihin perustuva maailmanpolitiikka ei pysty takaamaan globaalia turvallisuutta.
En tiedä tuosta, mutta mikä sitten pystyisi? Ehkäpä suuret valloittajaimperiumit, joille kansallisvaltioaatteen jääminen pois muodista ja pienten maiden puolustuskyvyn romahtaminen loisi otollisen kasvualustan?


Asevelvollisuudesta voi toki kieltäytyä armeijan jälkeenkin, ja sivuilla 10-11 haastatellaan neljää reservinkieltäytyjää. Yleinen mielipide on, että sota on järjetöntä ja typerää, eivätkä he halua omalta osaltaan osallistua sellaiseen. Tästä voitaneen päätellä, että sota on jokaisen yksilön ja valtion oma valinta ja sodalta voi välttyä, kunhan vain päättää olla sotimatta.

Tässä voisi miettiä, että kuinkahan monen koulukiusatun kohdalla kiusaaminen on saatu loppumaan niin, että kiusattu sanallisesti ilmoittaa, ettei jatkossa tahdo omalta osaltaan osallistua koulukiusaamistapauksiin uhrin roolissa.

Eräs kieltäytyjä vielä sanoo:
Minulle sota edustaa suurvaltapolitiikan ja diplomatian epäonnistumista.
Niin, on kai se noin. Tässä vain tehdään se ajatusvirhe, että oletetaan suurvaltapolitiikassa ja diplomatiassa aina olevan onnistumisen mahdollisuus. Entä jos suurvallan vaatimukset ovat kohtuuttomia, tai se nyt vain yksinkertaisesti on päättänyt hyökätä? Pienen ja suuren maan välisten suhteiden lämpimyydestä päättää aina suurempi, ja jos pienemmälle joskus tuleekin sellainen illuusio, että voi vaikuttaa asiaan, se johtuu vain siitä, että sillä hetkellä suurempi on päättänyt suhteiden olevan lämpimät.

Sivulla 17 on mainos toimintaleiristä sotaa vastaan 16.-27.8. 2014 Saksassa "suuren sotaharjoitusalueen vierellä".
Leirin ohjelmaan kuuluu työpajoja, keskusteluja ja toimintapäivä, jolloin tehdään suoraa toimintaa ja tottelemattomuutta tukikohtaa vastaan.
Sinänsä kiinnostaisi tietää, mitä tuo tarkoittaa käytännössä, että mennään paikan päälle varta vasten olemaan tottelematta. Mutta kuuluuko asia oikestaan meille? Näköjään:
Vuosia jatkuneen, hiljaisuudessa toteutetun NATO-yhteistyön seurauksena Suomi on ajautunut läheiseen suhteeseen ydinaseiden käyttöä valmistelevan, hyökkäyssotia käyvän sotilasliiton kanssa ja päätynyt "rauhanturvaamisen" nimissä osalliseksi Afganistanin sotaan. Suomen aseteollisuus käy kauppaa laitonta miehitystä toteuttavan Israelin kanssa ja on myynyt Saudi-Arabiaan aseita, joita saatetaan käyttää siviiliväestöä vastaan.
Okei...
Tiedämme, että sodankäynnin häiritseminen 'rauhallisessa' Länsi-Euroopassa on mahdollista.
Niin. Olisi mielenkiintoista nähdä, miten kävisi, jos nämä menisivät protestoimaan ja olemaan tottelematta sinne, missä sotia käydään. Olisiko sodankäynnin häiritseminen mahdollista Afganistanissa Talebanien tukikohdan vieressä tai Syyriassa ISIS:n tukikohdan vieressä, vai tultaisiinkohan sieltä sanomaan, etteivät he kunnioita protestoijien eriävää mielipidettä, ja pyydettäisiin ystävällisesti poistumaan? Olisikohan länsimainen meininki militarismeineenkin kuitenkin kaikille mukavampi vaihtoehto kuin ei-länsimaiset käytännöt?


Kun miinat tuli jo käsiteltyä, Sivulla 21 päästään toiseen vastaavaan asiaan, eli rypäleaseisiin, otsikolla "Suomen tappava valinta". Kun miinat kovan väännön jälkeen kiellettiin, oli puhetta, että ne korvattaisiin mm. rypäleaseilla. Jo silloin oli kyllä selvää, että ne ovat vielä syvemmältä perseestä kuin miinat, ja nekin tultaisiin muutaman vuoden sisällä kieltämään.
[Rypäle]pommien uhreista 98% on siviilejä. Ne uppoavat helposti räjähtämättöminä maastoon, ja päättävät niin leikkivien lasten kuin ohikulkijoidenkin elämiä.
Miinoistahan ainakin periaatteessa voidaan tietää, missä ne ovat, kun taas rypälepommit kylvetään laajalle alueelle ilmasta, joten jos nyt jotakin pitää kieltää, loogisempaa olisi aloittaa rypälepommeista. Mitään korvaavia vaihtoehtoja artikkelissa ei tietenkään mainita. Tässä on kuitenkin sama periaatteen ja käytännön ongelma kuin miinoissakin, eli:
Ongelmana säilyy se, että useat sotilaallisesti merkittävimmät valtiot eivät ole liittymässä kyseisiin sopimuksiin.
Tämän ei silti saa antaa häiritä, koska:
Pienillä valtioilla on mahdollisuus sekä toimia rauhan esimerkkeinä ja vaikuttaa symbolisesti rypäleaseiden hyväksyttävyyteen, että rajoittaa niiden kansainvälistä kauppaa lopettamalla niiden valmistus ja ostaminen.
Eli Venäjä seuraa mielenkiinnolla Suomen puolustusratkaisuja, tietenkin vain mallia ottaakseen.
Mikäli käy niin ikävästi ja epäuskottavasti, että Putin ratsastaa karhulla ja tankeilla rajan yli, rypälepommit eivät tule Suomea pelastamaan. Maamme mahdollisuus onkin diplomatiassa ja luottamuksessa kansainväliseen oikeuteen ja aseliennytykseen - ei sen vastustamisessa.
Kansainvälisen oikeuden nopean toiminnan divisioonat ovatkin kuulemma sen verran tehokkaita, että niitä joko totellaan tai itketään ja totellaan. Talvisodan aikanakin kansainvälinen oikeus puuttui asiaan erottamalla Neuvostoliiton kansainliitosta, ja kuten muistamme, sota taisi loppua siihen paikkaan.

Sekin on jännä, että kansainvälisen oikeuden kaikkivaltiuteen mielellään vedotaan hyvänä puolustusratkaisuna, mutta aina, jos tuollainen skenaario ihan oikeasti toteutuu jossain ja länsimaiden liittoumat menevät pistämään roistovaltiot kuriin, alkaa kauhea huuto amerikkalaisten hyökkäyssodista ja ettei meillä ole mitään oikeutta puuttua muiden asioihin.

Tulipas tästä pitkä teksti, vaikka yritin olla menemättä kovin pitkälle yksityiskohtiin. Laitetaan lopuksi vähän pasifistista musiikkia:


11 kommenttia:

  1. Hyvää tekstiä. Eipä muuta täällä ole näkynytkään.

    VastaaPoista
  2. Erittäin hyvin postattu Porstuan isännältä. Kiitokset. Tuosta tulee jotenkin mieleen se 1970 – 1980-luvun vaihde, kun täällä Suomessakin kovasti möykättiin ja mieltä osoitettiin, että pitää saada aikaiseksi se Ydinaseeton Pohjola. Johon kuuluisi Suomi, Ruotsi, Norja ja Tanska. Joissa ei ollut ydinaseita alunperinkään. Siihen taas sitten ei pitänyt kuulua eräs Kuolan niemimaa. Vaan saatiinhan siitä aikaan mainioita mielenosoituksia ja kovasti tiedostavaa hyvää mieltä. Nyt oltiin maailma pelastettu. Ainakin melkein. Ainakin sitä voitiin porukalla kehuskella, kuinka parhaamme on tehty.

    VastaaPoista
  3. Tähän ei ole oikeastaan mitään lisättävää, joten amen.

    VastaaPoista
  4. En minä megapekonista sano mitään, mutta eräs tuttu nainen oli aikoinaan valittanut, että kaikki hänen lempiostoartikkelinsa aina poistetaan jossain vaiheessa lähikaupasta. Hän on tuntenut itsensä hieman vainoharhaiseksi asian vuoksi.

    On hyvää asiaa tässä asepalveluksesta ja sotimisesta.

    Mielestäni Suomeen tulisi saada sukupuolisesti tasa-arvoinen kansalaispalvelus, josta voisi sukupuoleen kuuluva saada vapautuksen synnyttäessään lapsen. Toissukupuoliset ihmiset voisivat mielestäni usein olla huoltohommissa esim. kansalaispalvellessaan.

    Laitoin tätä blogimerkintää lukiessani West Wingin tunnussävelmän soimaan. Johtuu siitä, että muistin juuri, että yksi kaverini oli päivällä ostanut minulle puolestani luottokortillaan Democracy 3 -pelin. Jos sunnuntaina jaksan testata sitä, niin testaan. Tunnen suurta iloa sekä mielenylennystä.

    VastaaPoista
  5. Iltaa tuntemattomalle, Ykälle, Korpille ja Tomille, ja kiitokset kommenteistanne ja kehuistanne.

    Itse olenkin sen verran nuori, etten ydinaseetonta Pohjolaa muista. Tai siis ydinaseellista. Edelleen monissa noista artikkeleista näkyy kuitenkin se vanha perusvire, että Venäjä on hyvä tai ei ainakaan kovin paha, kun taas Amerikka riehuu ympäri planeettaa ydinaseiden kanssa ja valtaa kaiken, mihin sen karvaiset kourat yltävät.

    Jotkut ovat sitä mieltä, että rakkaus on kaikista käyttäytymistä ohjaavista inhimillisistä voimista suurin. Itse olen tavannut olla sitä mieltä, että kateus on suurempi. Ehkä totuus on, että tottumus on kuitenkin se kaikkein suurin. Se kun näyttää kallistavan Venäjän suuntaan vasemmistolaiset niissäkin ikäluokissa, jotka eivät ole Neuvostoliittoa ehtineet nähdäkään.

    Tom, hyvä, ettet tiedä megapekonista, koska nyt et tiedä, mistä jäät iäti paitsi.

    En vastusta sitä, että naiset määrätään johonkin lottakoulutukseen, jos se nyt joillekin femakoille on niin tärkeää, mutta en minä sellaisen puolesta jaksa ruveta kampanjoimaankaan. Tällaiset tasa-arvokysymykset voivat olla mielenkiintoisia teoreettisia pohdintoja, mutta ei sellaisilla pidä mennä toimivaa käytäntöä sotkemaan.

    Hyviä pelihetkiä. Itse ostin juuri emännän vaatimuksesta Far Cry 3:n, kun oli alennuksessa. On kuulemman hyvä, saa nähdä.

    VastaaPoista
  6. Iltaa porstuaan.

    Paras vaihtoehtohan toki kaikkien kannalta olisi, että kielletään aseet viholliselta, sillähän noista sodista päästään.

    Tuli mieleen yhden lempikirjailijani Terry Pratchettin Ankh-Morporkin kaupunkivaltio, joka on pitkään ollut turvassa vakavasti otettavalta invaasiolta johtuen sen merkittävästä taloudellisesta asemasta (jostainhan se raha sotimiseen on saatava), sekä siitä, että suuri osa Discworldissä valmistettavista aseista kehitetään ja valmistetaan siellä. Miksi siis enää tuhlata nuolia sotimiseen, kun asiat voi hoitaa mammonalla, diplomatian, kiristyksen ja lahjonnan kautta. Vihollisella saattaa ehkä olla armeija, mutta sen kenraalit ovat kyllä meidän taskussamme.

    Sotiminen kun maksaa rahaa, niin jos näyttää että joku osapuoli alkaa uhittelemaan, niin alkuun laitetaan velat ulosottoon ja jokunen peikko perimään ja perään vielä noottia että anteeksi vain, nuo varsijouset joilla osoittelette tännepäin ovat edelleen puoliksi meidän omaisuuttamme ja noita haarniskoitakaan ei ole vielä maksettu loppuun. Kun niiden laadukkaiden aseiden huolto ja toimitus loppuu, sekin hillitsee kummasti tappeluhaluja.

    Kuvastuu hyvin Ankh-Morpork kansallishymnissä https://www.youtube.com/watch?v=EAqCbOJc6RU, jossa on toinen säkeistö on vielä ystävällisesti sanoitettu suureksi osaksi hyminäksi, koska ensimmäistä säkeistöä lukuunottamatta kukaan ei kuitenkaan koskaan muista niiden loppujen sanoja.

    Laitetaans vielä bonuksena Sabatonin Häyhä-biisi vaikkei ykkössuosikkeja tuotannossa olekaan. https://www.youtube.com/watch?v=q5CaQ37VYvw

    Mietin tuossa joku aika sitten että johtuukohan Sabatonin kaltaisen bändin tulo ruotsista johtua siitä ettei ko. maa ole joutunut isommin aseitaan kalistelemaan viime vuosisatoina.

    - lihapuhe

    VastaaPoista
  7. Huomenta, Lihapuhe, ja kiitos kommentista.

    Ismo Leikola valittiin hiljattain maailman hauskimmaksi mieheksi. Katsoin hänen mestarisuorituksensa:

    https://www.youtube.com/watch?v=hE38Bq3WArg

    Loppupäässä oli oikein hauska pätkä siitä, että valtiot ottavat lainan pankeilta eivätkä toisilta valtioita, ja valtioilla on armeijat mutta pankeilla ei, niin minkäköhän takia lainat maksetaan takaisin? Spekuloitiin, että mitenköhän Tsingis-kaani olisi vastannut, jos häneltä oltaisiin tultu karhuamaan velkoja.

    Terry Prachettia pitäisi kyllä lukea enemmän. Vasta yhden Discworld-kirjan olen lukenut ja joskus lukioiässä pelannut Discworld 2 -seikkailupelin, mutta jatkuvasti näitä minulle kaikki suosittelevat.

    Itse tykkään White Deathista kovasti. Sabatonin Talvisota-biisi sen sijaan menee vähän liikaa rytinäksi, mutta ihan hardcore sekin on. Onhan näitä Sabatonin kaltaisia bändejä muualtakin, Teräsbetoni ja Manowar jne. Sabatonin suuren suosion veikkaan johtuvan hyvälaatuisen musiikin lisäksi siitä, että se osoittaa kunniaa biiseillään melko tasapuolisesti joka suuntaan ja nimenomaan urheille taistelijoille, eikä millekään maalle tai ideologialle.

    Sinänsä voi toki olla niinkin, että sotiminen hillitsee sotahaluja hetken verran, mutta sitten ne lähtevät taas uuteen kasvuun. Hevibändejä lukuunottamatta Ruotsi ei kuitenkaan ole ensimmäinen yhteiskunta (tiettyjä taajamia lukuunottamatta), joka tulee mieleen, kun aletaan sotamielisiä porukoita listaamaan.

    VastaaPoista
  8. En ole tuota Leikolan pätkää nähnyt, pitää jossain vaiheessa katsella. Kunnianosoitus on hieno, onhan herralla itseenkin uppoavaa settiä ollut ja taattu oma tyylinsä.

    Tässä vain on pitkällä listalla vielä muutakin kuoletettavaa, kuten mm. tämäkin klassikko:
    https://www.youtube.com/watch?v=-ncwCETyQlk&oref=https%3A%2F%2F

    Mutta puoli-vakavasti asiaan suhtautuen, pankit taitavat pääosin olla sen verran globaaleja entiteettejä, jotta sellaisen "valtaaminen" armeijan kera tai ilman olisi vähän kinkkisempi operaatio. Tarvittaisiin uutta ajattelua ja esim. nopean pesänvaltauksen pörssijoukot. Lisäksi velkojiensa kimppuun käyminen ei tod. näk. helpota myöhempien lainaneuvottelujen kanssa. Saavutettava hyöty on melko lyhytikäinen, oli se armeija eli ei.

    Onhan tuota tehty että kruunu ottaa haltuunsa omaisuuksia juuri väkivaltapotentiaalinsa avulla, mutta ennen piirit olivat astetta pienemmät ja mammona konkreettisempaa. Aiemmin jopa pankkien ryöstämisestä oli pelkkää käteiskassaa suurempi hyöty.

    Jostain on jäänyt mieleen että mm. Venetsia oli aikoinaan melko merkittävä tekijä välimeren alueella juuri talousmahtinsa ansiosta, vaikka maantieteellisesti pieni alue onkin. Vaikkei omaa jättimäistä armeijaa olisikaan, niin rahalla saa sitten paikattua mm. palkkasotureiden muodossa.

    Lisätään omalta osalta vielä hiilta pesään. Pratthettia voin vain lämpimästi suositella. Suurin osa löytyy omasta hyllystäkin, sen verran uudelleenkäyttöarvoa on löytynyt.

    Sopivasti kieli poskessa fantasiakliseille naureskelu ja myös ns. oikeiden historiallisten trivianippeleiden ja asioiden upottaminen joukkoon ja vääntely kiekkomaailmaan sopivaksi, jossa ne uppoavat sujuvasti kaanoniin. Toki ei missään Waltarin mittakaavassa.

    Toinen mistä pidän on että kirjat muodostavat jatkumon, eli niissä sekä viitataan osittain sekä vanhoihin tapahtumiin ja pidemmällä aikavälillä tapahtuu myös hahmojen ja sekä maailman kehittymistä. Mukaan tulee mm. kirjapainot ja höyrykoneet ja niiden tuomat muutokset ja lieveilmiöt. Tämä ei yksittäisten kirjojen lukemista haittaa millään tavalla, koska juonet ovat kuitenkin kirjakohtaisia eivätkä hahmotkaan vaadi aiempaa tuntemista, historia vain tekee niistä ja maailmasta astetta syvemmän. Suositus on toki lukea ilmestymisjärjestyksessä, mutta mikään Wheel of Time tai Song of Fire and Ice - jatkumon kaltainen ei ole kyseessä.

    Ja alkuperäiskielisuositus, tosin en tiedä miten taitavia kielenvääntäjiä on ollut käytössä, mutta melko suuri osa huvituksesta on sidottu kielenkäyttöön.

    Mutta maksamaton mainos päättyy nyt. Ja siellä lienee aivan sama vika kuin täälläkin, että eipä se aika millään kaikkeen riitä, itselläkin Lue tämä - teosten lista on niin pitkä etten ole sitä hetkeen jaksanut edes kahlata läpi. Tarvitsisi käydä vaihteeksi kirjastossa, omat hyllyt ovat jo muutenkin ylitäynnä.

    Sabatonista vielä, että siinä monesti ne lyriikat menevät astetta enemmän sotapornon puolelle, kun taas Manowar ja etenkin äpäräpuoli Teräsbetoni taas vetävän jopa enemmän komiikaksi, viimeksimainitulla vielä enemmän koska, suomen kielessä kliseet vain kuulostavat sen verran pateettisimmilta. Sabaton ns. kuulostaa "vakavammalta", tai näin olen sitä itselleni koettanut aukaista. Manowar taas toisaalta saa jo camp-pisteitä. Sabaton voi toki kärsiä ihan samasta tässä ajan rullatessa.

    Manowar on kyllä todistetusti on toiminut ihan hyvin taustalla hienhajussa rautoja kolistellessa.

    - lihapuhe

    VastaaPoista
  9. Huomenta taas, Lihapuhe, ja kiitos kommentista.

    Niin, rahavarojen haltuunotto tai velkojen omatoiminen nollaus on kinkkinen temppu. Siitä alkaa sellainen uhkapeli, että sen on parempi onnistua, tai muuten on seuraavalla diktaattorilla melkoinen työsarka maan nostamisessa takaisin jaloilleen.

    Pitää kai sitten vilkuilla niitä Prachetteja seuraavan kerran, kun Akateemisessa Kirjakaupassa käyn. Siellä niitä on aina kokonainen hyllyrivillinen. Minullakin on sellainen ongelma, että pitää muutaman vuoden välein ostaa aina uusi kirjahylly, kun entiset jäävät pieniksi. Jotkut kirjoistani myös ovat odottaneet hyllyssä lukuvuoroaan jo yli kymmenen vuotta.

    Sabatonilla on joo vähemmän kieli poskessa. En kyllä tiedä, onko se Ruotsissa kuinka paljon suositumpi kuin muualla, koska selvästi tilausta sotapornobändillekin näyttää olevan. Toisaalta heidän edellinen levynsä keskittyi kertomaan Ruotsista.

    Huomasin muuten, että heidän uusimmalla levyllään on Lauri Törni -biisikin:

    https://www.youtube.com/watch?v=jUzxYDvvWEk

    VastaaPoista
  10. Asevelvollisuus myös naisille, mutta kehitetään siinä sivussa siviilipalvelustakin vähän fiksummaksi:

    https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1274

    VastaaPoista
  11. Huomenta, Risto, ja kiitos linkistä.

    Pahoitteluni, mutta en nyt kuitenkaan jaksa innostua aloitteestasi. Kuten tekstissäkin sanoin, armeijan primääritehtävä on pitää hyökkääjät loitolla, ja siksi siellä pitää olla taistelukelpoista porukkaa. Miehet pääsääntöisesti sellaisia ovat, ja ne, jotka eivät ole, pääsevät kyllä pois. Naiset pääsääntöisesti eivät ole, mutta ne poikkeukset, jotka ovat, pääsevät halutessaan mukaan.

    Koska armeija ja asevelvollisuus ovat välttämättömiä käytännön tasolla, pidän kaikkea tasa-arvokeskustelua sen yhteydessä epäoleellisena ideologisointina, enkä näe mitään tarvetta määrätä naisille jotain oheistoimintapalvelusta ihan vain siksi, etteivät he pääsisi helpommalla kuin miehet. En kyllä jaksa vastustaakaan, jos se nyt niin tärkeää naisasia-aktivisteille on.

    Siviilipalvelus puolestaan saa pysyäkin vähemmän houkuttelevana vaihtoehtona, koska niin hyödyllistä kuin se yhteiskunnalle onkin, se on olemassa vain siksi, että niille, jotka eivät kerta kaikkiaan suostu aseeseen tarttumaan, olisi hyödyllisempiäkin vaihtoehtoja kuin vankila.

    Koska koko touhun päätarkoitus on maanpuolustus, eikä mikään yleishyödyllinen nuoruusvuoden käyttö yhteiskunnan hyväksi, tavoitteena pitäisi olla saada armeijaan niin monet kuin mahdollista. Pasifisteja on turha sinne laittaa, koska sodassa he ampuisivat tahallaan ohi ja olisivat siten enemmän haitaksi kuin hyödyksi, joten sivari pitää olla heitä varten. Jos taas sivaria helpotetaan ja tasa-arvoistetaan, sinne alkaa virrata porukkaa, jolla ei sinänsä olisi mitään armeijaa vastaan, mutta joka ajattelee pääsevänsä sivarissa vähemmällä vaivalla, ja sellainen pitää pyrkiä estämään.

    VastaaPoista