Pari tuttua sekä 83 muuta tunnustautui vakiolukijoiksi, mutta uusia tuttavuuksia oli vain 7. Toisaalta vain yksi ei pitänyt blogistani, ja sekin oli hyvin suurella todennäköisyydellä vain trolliääni Feyrikseltä. 4 jaksaa edelleen googletella sukuelimiä, ja 3 hortoili tänne joltain muulta kielialueelta.
Asiaan. Itsenäisyyspäivää pitää kunnioittaa asiaankuuluvalla kirjoituksella. Virallisestihan se oli jo viikolla, mutta se meni töissä, eikä tässä muutenkaan vapaata aikaa ole ollut, kun on ristiäisiä tulossa ja muuta. Onneksi ei sentään niin kova kiire ollut töissä, ettei olisi ehtinyt katsoa Tuntematonta sotilasta.
Niin, itsenäisyyspäivänä pitää puhua sotajuttuja. Ainahan hipit vinkuvat, että kai sitä nyt Suomesta muutakin hienoa löytyy kuin se, että meillä on väkilukuun suhteutettuna maailmanennätys kommunistien lahtaamisessa (en tiedä onko, en jaksa tarkistaa), kuten vaikka koulutus. Tai luonto. Tai monikulttuurisuus.
Älkää nyt jaksako. Jokaisella tietysti on oma mielipiteensä siitä, mikä Suomessa on hienointa, mutta jos vuodessa on vain yksi päivä, jolloin viinanhuuruinen militarismiuho on poliittisesti korrektia, tottahan tilaisuuteen pitää tarttua.
Kaikki eivät ole samaa mieltä. Tämä kävi ilmi bloggaamisen oppi-isäni Yrjöperskeleen kirjoituksen kommenteissa, jossa nimimerkki Lemminkäinen totesi seuraavasti:
On turhaa jeesustelua valitella sodissa tapettujen kohtaloa, tapettiin tapetut pommituksissa, napalmilla tai sotilaan tai partisaanin toimesta henkilökohtaisesti. Sodassa tapetaan ja ihmishenki ei ole minkään arvoinen, oli ihminen nuori tai vanha. Sota on looginen tapahtumaketju, sen voi käydä tai olla käymättä. Vinkuintiaanit jotka puhuvat Isänmaan edestä vuodatetusta verestä, sankareista tai muusta asiaan liittyvästä huuhaasta ovat nähdäkseni täyttä ymmärrystä vailla.Vastasinkin jo siellä, mutta halusin kirjoittaa asiasta täälläkin. Kommentista kun tuli mieleeni eräs Hesarissa julkaistu mielipidekirjoitus kesältä. Siinä valtiotieteiden opiskelija Roy Sandberg kritisoi asevelvollisuusjärjestelmää, mikä toki mielipiteenä on sinänsä validi, mutta lopettaa kirjoituksensa suorastaan erinomaisesti kaiken kiteyttävään kappaleeseen:
Sotimista ei lopeteta sotimalla paremmin, eikä väittelyitä voiteta huutamalla kovempaa. Paras keino välttyä sodalta on kieltäytyä taistelemasta. Sotaan näet tarvitaan kaksi puolta.Valtiotieteiden opiskelija. Siis tuleva poliitikko tai virkamies.
Joku voisi kuvitella, että Sandberg ja Lemminkäinen puhuvat ihan höpöjä, mutta ei. He ovat aivan oikeassa. Sodan todellakin voi käydä tai olla käymättä, ja sen voi välttää ihan vaan kieltäytymällä sotimasta.
Kun puhe on Suomen osallistumisesta toiseen maailmansotaan, pohdinta on erityisen helppoa. Silloin Suomelle tarjottiin vaihtoehtoa olla sotimatta, mutta itsepäisesti kieltäydyimme, jolloin kukaan ei voi väittää, ettei asia olisi ollut oma valintamme. Kukaan ei voi myöskään väittää, että "emme saa koskaan tietää" mitä sotimattomuudesta olisi seurannut, koska meillä on heti etelänaapurissa konkreettinen mallivaltio, josta voimme suoraan katsoa, millaisia vaikutuksia rauhan valitseminen olisi kansallemme tuonut. Mietitäänpäs:
- Neuvostomiehitys.
- Kaksi koko maan halki pyyhkäisevää hävityssodan aaltoa, kun ensin saksalaiset valtaavat Suomen, ja paria vuotta myöhemmin Neuvostoliitto valtaa sen takaisin. Kyseisissä sodissa eivät olisi sotineet vain saksalaiset ja venäläiset keskenään, vaan molemmilla puolilla olisi sotinut enemmän tai vähemmän pakolla värvättyjä suomalaisia toisiaan vastaan.
- Suomen poliittisen, taloudellisen, kulttuurillisen ja älyllisen eliitin likvidointi.
- Muita puhdistuksia, joiden yhteissaldona ehkä jopa miljoona suomalaista tapettuina tai Siperiaan karkoitettuina.
- Vastaavankokoisen venäläisvähemmistön tuominen tilalle ja sitä kautta paskamaisten etnisten jännitteiden luominen Suomeen sukupolviksi eteenpäin.
- Epäonnistuneesta poliittisesta järjestelmästä johtuva kymmenien vuosien pituinen täydellinen pysähtyneisyyden aika, jonka jälkiä ei vielä tähän päivään mennessäkään neljännesvuosisata Neuvostoliiton väistämättömän romahduksen jälkeen oltaisi saatu kokonaan korjattua.
Eli joo, sodat oltaisiin voitu jättää sotimatta, jos oltaisiin haluttu. En kyllä sitten tiedä, minkälaisen mielipuolen mielestä niin olisi pitänyt tehdäkin. Oli sitten puhe moraalisesta oikeutuksesta tai konkreettisesta hyöty/haitta-analyysistä. Tästä luulisi jokaisen olevan samaa mieltä, oltiin kansallisuusaatteesta, militarismiuhosta ja muusta politiikasta mitä mieltä tahansa.
Ei siitä sen enempää. Kun nyt oppitunnin asia on saatu käsiteltyä, pääsette soveltamaan oppimaanne harjoitustehtävässä: mitä saadaan, kun laitetaan natsi ja antifasisti yhdessä vartioimatta suljettuun tilaan?
No tappeluhan siitä saadaan. Ja eikös se mene niin, että paha väkivaltainen natsi hakkaa viattoman ja pasifistisen rauhaa ja suvaitsevaisuutta peräänkuuluttavan antifantin? No ei, vaan juuri päinvastoin.
Olisiko natsin pelastanut selkäsaunalta se, että hän olisi kieltäytynyt tappelemasta? Pelastiko sekään, ettei hän edes pystynyt tappelemaan, koska hän oli raudoissa? Eipä tainnut pelastaa.
Mitä siis opimme? Jotain sellaista, joka pätisi niin yksilö- kuin valtiotasollakin? Tappelu, jossa toisen osapuolen kädet ovat selän takana raudoissa, ei ole epäreilu tappelu, vaan helppo tappelu.
Minä pidän kveekarismista, mutta en heidän ehdottomasta pasifismistaan.
VastaaPoistaHei Pekka! Mitä tuli tänään joulukalenteristasi?
VastaaPoistaHei vaan ja anteeksi, jostain syystä tämä viesti oli mennyt roskapostikansioon, josta löysin sen vasta nyt.
PoistaEn muista, mitä kalenterista tuolloin tuli, mutta ei Suomen lippua ainakaan. Joskus vielä 80-luvulla itsenäisyyspäivänä tuli lipunmuotoinen suklaapala, mutta sitten ilmeisesti kalenterit ruvettiin tekemään jossain Kiinassa, jossa moisesta ei mitään tiedetä.
Hyvin pohdittu Pekalta taas kertaalleen. On tietysti tiedostavan muodikasta todeta, että "sotaan tarvitaan kaksi". Siinä kyllä helposti unohtuu, että rauhaankin tarvitaan kaksi. Jos toinen haluaa höökiä ja toista ei huvita puolustautua, niin siinä vältytään kyllä sodalta mutta ei se miehityskään mitään herkkua ole.
VastaaPoistaMitä muuten tulee tuohon koppiautopieksämiseen, niin siinähän oli mukana tämä surullisen kuuluisa Jari Laine. Mietin, että jos täällä voiman pimeällä puolella olisi tunnetuin hahmo tollainen pelle niin sehän röhönaurettaisiin takavasemmalle molemmilta puolilta. Mutta vastapuolen on pakko yrittää leipoa jätkästä jonkunlainen sankari tai ainakin uhri.
Lemminkäinen vaikuttaa kyllä hieman trollilta, mutta koska hän tekee sen paremmin kuin muuan saksansuomalainen ydinfyysikko, hän saanee enemmän liekaa. Roy Sandbergistä taas tulee vaikutelma, että liian kauan jatkunut rauhankausi on hämärtänyt asianomaiselta henkilöltä realiteetit sodan olemuksesta.
VastaaPoistaSandbergin ajatus tuntuisi kulkevan vähän siihen tapaan, että sota alkaa kehitysmaasta, jossa USA:n ja sen liittolaisten sortamat jalot villit aloittavat äbäläwäbälän. Paha USA lentää Ison Veden takaa lentokoneillaan paikan päälle ja pommittaa jaloja villejä kunnes äbäläwäbälä loppuu. Jenkit palaavat kotiinsa, mutta koska he eivät ole pystyneet pommittamaan kuoliaaksi jokaista jaloa villiä, alkaa äbäläwäbälä pian uudelleen. Ja taas pommitetaan...
Roy Sandebrg ehkä ei ihan oikeasti tajua, että sota voi merkitä Venäjän täysimittaista hyökkäystä Suomeen? Tai tajuaa, mutta ajattelee sitä ennen tapahtuvan niin paljon jossain muualla, että hän ehtii kyllä juosta karkuun?
Asiahan on juuri noin kun Ykä tuossa yllä totesi: rauhaan vaaditaan kaksi siihen halukasta osapuolta, mutta sotaan riittää yksi. Samaisesta syystä muuten rauhaa ei tulla koskaan näkemään Israelin ja muslimien välillä niin kauan kuin toisessa osapuolessa henki pihisee.
VastaaPoistaa lisäisin tähän George Pattonin sanoin että "Ei sotaa voiteta kuolemalla oman maan puolesta, vaan pistämällä se toinen kaveri kuolemaan oman maansa puolesta." Juuri tämä on päässyt hämärtymään ihmisten mielistä. Sodan tarkoitus toisen puolen pakottamisesta omaan tahtoon on päässyt hämärtymään pahasti. Ei Roy-riepu ymmärrä sodan olevan diplomaattisten neuvottelun jatkoa pikkuisen alleviivaavammalla tavalla. Ei ole tainnut Roy myöskään osallistua koskaan minkään tason virkamiehen kanssa neuvotteluun: Sinun paikallaoloasi ei tarvita että päätöksiä voidaan tehdä. Lähinnä toivoisin ehkä että vallan Heltsingin Ylppäopiston valtsikka ja KV politiikka linjoilla katsottaisiin mitä hauska vanha sanonta "Vae Victis" tarkoittaa. 8)
VastaaPoistaIltaa, Tom, Ykä, Qroquius, Thule ja Tomi, ja kiitos kommenteista.
VastaaPoistaTom: Kveekarien aatteista en tiedäkään juuri mitään, mutta ehdottomasta pasifismista voin sanoa samaa kuin kaikista muistakin ehdottomista aatteista: koska ne asettavat teorian käytännön edelle, ne väistämättä tuhoavat kannattajansa, ja ainoa, mikä voi kannattajat pelastaa, on se, etteivät he koskaan saa niin suurta vaikutusvaltaa, että pääsisivät vaikuttamaan mihinkään. Kyllä, puhun tässä myös suomalaisista anarkisteista.
Ykä ja Thule: Osuvasti sanottu, että rauhaan tarvitaan kaksi. Joskus jossain totesin, että tappeluun ei tarvita kahta, vaan riittää, että yksi tappelee. Tällaista tappelun erikoismuotoa kutsutaan kiusaamiseksi. Vastaavasti sotaan ei tarvita kahta, vaan yksikin riittää, ja tällaista sotimisen erikoismuotoa kutsutaan kansanmurhaksi.
Kuulin, että tuo Laine oli sama tyyppi, joka viime vuonna otti kumiluodin silmäänsä. Silloin anarkistit väittivät, että uhri oli olemukseltaan rauhallinen ja hintelä, eikä varmasti mikään uhka poliiseille. Nähtyäni sen kuvan, jossa Lainetta talutetaan nenä verisenä, aloin ihmetellä, että oliko niitä kumiluotisilmäisiä viime vuonna useampiakin, kun eivät tuntomerkit oikein täsmää.
Pimeä puolihan sai oman Laineensa siitä tyypistä, joka potkaisi Jimi Karttusta. Ainakin valoisa puoli varmasti yrittää hänet sellaiseksi brändätä, saattepa nähdä.
Qroquius: Joo, nykyään on paljon sellaisia, joille nykyaikainen sota on määritelmällisesti sitä, että USA pommittaa jotain kehitysmaata.
Se, mikä tässä kuviossa eniten ihmetyttää, on se, että kyllähän he pitävät teoreettisesti mahdollisena, että Suomeenkin tulisi joskus sota. Siihen he ehdottavat ratkaisuksi diplomatiaa ja "kansainväliseen oikeuteen" luottamista väkivallan sijasta. Ei siinä muuten mitään, mutta aina, kun tuo "kansainvälinen oikeus" jossain oikeasti realisoituu, se tarkoittaa käytännössä sitä, että USA hyökkää johonkin roistovaltioon, ja silloin samat tyypit alkavat meuhkata jenkki-imperialistien valloitussodista ja siitä, ettei meillä, siis länsimailla, ole mitään oikeutta puuttua muiden asioihin.
Tomi: Patton olikin kova jätkä. Mutta joo, en oikeasti ymmärrä, mitä nuo tyypit kuvittelevat sodan olevan. Jotain urheiluako, jossa maat yhteisymmärryksessä huvikseen katsovat, kumpi saa tapettua enemmän toisen kansalaisia?
Ei kun varmaan kyse onkin siitä, että he olettavat kaikkien maiden olevan järkeviä ja kohtuullisia, ja esittävän toisilleen vain järkeviä ja kohtuullisia vaatimuksia. Kyllähän sellaisiin nyt voi suostua, ja melkoisen kusipäinen änkyrä pitää olla, että mieluumin lähtee sotaan kuin suostuu.
Lyhyesti sanottuna kveekarismi on 1600-luvulla Englannissa syntynyt kristillinen uskonsuuntaus, jonka opin mukaan Pyhän hengen toiminta ei ole sidottu näkyviin armonvälineisiin, eli kveekarismin kannattajat eivät kauheasti ole kiinnostuneita nk. sakramenteista, esim. kasteesta ja ehtoollisesta.
VastaaPoistaLisätietoa:
Minua viehättää kveekareissa erityisesti se, että he olivat uskonnollisesti suvaitsevaisia aikana, jolloin suvaitsevaisuus ei vielä ollut muotia eikä suvaitsevaisuudesta myöskään ollut tullut vielä enemmän tai vähemmän virallista valtionuskontoa, kuten Suomessa nykyään. He eivät myöskään tunkeneet Raamattua Uudessa maailmassa intiaanien kurkkuun.
Kveekariuteen on perinteisesti liittynyt tietynlainen maailmasta erottautumisen ajatus. Kveekarit myöskin ovat historiansa aikana laajalti joutuneet vaikeuksiin sen vuoksi, että he ovat kieltäytyneet vannomasta valaa.
Itse olen valan vannomisesta sitä mieltä, että mieluummin pitää olla kaiken aikaa totta puhuva – poislukien tietenkin joskus välttämättömät valkoiset valheet, joiden avulla säilyy väleissä ihmisten kanssa –, ja siksi on turha vannoa valaa. Mutta ei ole minulta myöskään pois, jos jotkut ihmiset haluavat vannoa valan.
Kveekarismiin on alusta alkaen myöskin liittynyt rauhanaate. Kveekarit ovat olleet kovia kieltäytymään asepalveluksesta. Itse en sinänsä usko, että yksilöeettinen aseista kieltäytyminen olisi ratkaisu mihinkään, koska tiukemmin hallituissa maissa joka tapauksessa nyt ja aina on paljon vaikeampi kieltäytyä asepalveluksesta kuin avoimemmissa yhteiskunnissa ja edelliset siksikin voivat olla uhka jälkimmäisille.
Muutenkaan en pidä millään lailla järkevänä erityisemmin erottautua yhteiskunnasta.
Lisäksi kveekareitten nk. sakramenttien vastaisuus sikäli pännii minua, että itse kaiken aikaa ajattelisin voivani käydä ehtoollisella, koska se tuntuu hyvältä ja oikealta.
Nykyään kveekarismi on laajalti hajaantunut liike, eikä joissain liikkeen piireissä pidetä enää itsestään selvänä, että kveekariudella on jotain tekemistä kristinuskon kanssa.
Luulen, että nykyään miespuolisten kveekarien ei tarvitse enää missään liikkeen alakirkossa pukeutua 1600-lukulaisiin vetimiin. Tämä miellyttää minua.
Iltaa taas, Tom, ja kiitos lisäyksestä.
VastaaPoistaSakramenttien vastaisuudenhan ei luulisi tarkoittavan, ettei saa tehdä asioita, joita joku pitää sakramentteina. Meneväthän luterilaisetkin naimisiin, vaikka se ei ole heille sakramentti niin kuin katolilaisille.
Ymmärtääkseni valan vannomista ei varsinaisesti ole Raamatussa kielletty, vain vannotun valan rikkominen. Tietysti jos ei usko, että voi valan pitää, silloin ei kannata vannoakaan.
En myöskään edelleenkään ymmärrä, miksi joidenkin mielestä rauhanaatteesta pitäisi seurata aseistakieltäytyminen. Joissain muissa maissa ehkä, mutta Suomessa logiikan pitäisi mennä paremminkin niin, että mitä kovemmin haluaa rauhaa puolustaa, sitä innokkaammin pitäisi pyrkiä asepalvelukseen ja sotilaskoulutukseen.
Muuten vaikuttaa ihan asialliselta porukalta.
Jeesus kieltää kyllä vuorisaarnassaan vannomisen.
VastaaPoistaAha, kiitoksia, niinpäs näkyykin.
VastaaPoista