Onpahan nyt yksi stressinaihe vähemmän. Pitäisi tästä jatkaa tentteihin lukemista, mutta ihan vain tuon asian kunniaksi pidän tänään vapaapäivän, enkä aio tehdä mitään blogikirjoittelua älyllisempää. Ymmärrettävästi tuo ei jätä paljoa vaihtoehtoja, joten hetken piti jopa miettiä, mitä ihmettä sitä voisi tehdä.
Päätin sitten pitkästä aikaa pelata Call of Duty: Black Opsin yksinpelikampanjaa. Juonellisesti se on ylivoimaisesti paras pelaamistani Call of Duty -sarjan osista: skitsofreeninen kommando lahtaa kommunisteja maalla, merellä ja ilmassa sivupersoonahaamunsa komennossa. Psykologiset elementit ovat aina mielenkiintoisia tarinassa kuin tarinassa, ja Vietnamiin ja muihin kylmän sodan tapauksiin sijoittuvia juttuja ei muutenkaan tehdä nykyään liikaa. Kyllä, pelaan näitä juonen takia.
Tämä on siitä poikkeuksellinen 3D-räiskintä, että tässä on paremmin keskitytty sodan mittakaavan ja hektisyyden kuvaamiseen; vaikka paljon on niitäkin tehtäviä, joissa sankari siivoaa rakennuksia huone kerrallaan, edes välillä päästään suuriin avomaastoihin torjumaan massahyökkäyksiä. Välillä ärsyttää, kun 60-luvulle sijoittuvassa pelissä esiintyy aseita ja laitteita, jotka keksittiin vasta 70-80-luvuilla, mutta menköön.
 |
| Oppiipahan olemaan. |
 |
| Anteeksi, saisinko tultAAARGH! |
Välillä touhu menee aika brutaaliksi, mutta ei kai sodasta tarvitsekaan tehdä kevytversioita.
 |
| VC:llä puoluekuri tarkoittaa vähän eri asiaa kuin Suomessa. |
Vähän meinaa kone takkuilla, vaikka on grafiikat minimissä. Jos tuo stipendi menee läpi, on toivoa, että syksymmällä on varaa uuteen koneeseen, ja sitten pääsee kokeilemaan vihdoinkin Black Ops 2:a ja Modern Warfare 3:a. Jos lompakko silloin vielä painaa niin paljon, ettei jaksa kaksin käsin kantaa, saatan jopa ostaa nuo pelit laillisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti