Maailmassa on kolme maata, joista pidän: Suomi, Slovenia ja USA. No, Irlantikin vaikuttaa lupaavalta tapaamieni irlantilaisten perusteella.
Tätä ei tietenkään pidä tulkita niin, että minulla olisi mitään useimpia muitakaan maita vastaan, vaan että suhtaudun niihin enemmän tai vähemmän neutraalisti, koska niistä harvemmin kuulee mitään sykähdyttävää, eikä niiden kansalaisia juuri koskaan kohtaa. Esimerkiksi Tsekeistä tiedän, että sieltä saa halpaa kaljaa ja valmiiksi viipaloitua juustoa neljän siivun pakkauksissa, ja että Škoda tarkoittaa sananmukaisesti harmia, mutta siihen se jääkin. Ja Keski-Afrikan Tasavallassa asuu varmaan melko fiksua porukkaa, koska ovat keksineet antaa maalleen tuollaisen nimen, sillä eihän muuten kukaan edes tietäisi, missä se on.
En myöskään halua väittää, että nuo kolme lempimaatani olisivat läheskään täydellisiä. Suomessakin on aivan liikaa spurguja ja muita loisia, Sloveniassa kommunisteja ja muita varkaita, ja Amerikassa ollaan muuten vaan päistään vialla. Tuo viimeksimainittu seikka onkin se, mistä halusin tänään kirjoittaa.
Lehdessä oli nimittäin artikkeli floridalaisesta high school -opettajasta Olivia Sprauerista, joka sai potkut poseerattuaan eroottisissa valokuvissa. Jos Suomessa kukkahattutädit saavat itkupotkuraivarin siitä, kun opettaja pikkuisen pyyhkii lattiaa silmille hyppivällä nulikalla kurinpidollisessa tarkoituksessa, amerikkalaiset kollegat pistävät heittäen paremmaksi. Voiko olla, että Mad on parempaa oppimateriaalia kuin Pahkasika?
Nätti nainen. Ilmeisesti amerikkalaiset teinit eivät osaa tehdä samaa havaintoa omin päin, vaan tarvitaan bikinikuvia, ennen kuin heidän keskittymiskykynsä opetukseen herpaantuu. Lisäksi oman logiikkani mukaan hyvännäköinen opettajatar vain parantaisi oppimistuloksia, koska kyllähän jokainen poika haluaa tehdä kauniiseen naiseen positiivisen vaikutuksen.
Ainahan on ollut mielivaltaisia esimiehiä, joten yksissä kyseenalaisissa potkuissa ei sinänsä ole mitään uutiskynnystä ylittävää. Natsitkin jakelivat loppuaikoinaan niskalaukauksia kuin drinkkilippuja pikkujouluissa. Se, mikä tässä eniten hiertää, on ympäröivän yhteiskunnan suhtautuminen asiaan.
Haastattelussa toimittaja kysyy, miksi opettajan olisi soveliasta toimia bikinimallina. Hän ei kysy neutraalisti esim. että mitä mieltä Olivia on itse toimintansa moraalisuudesta, vaan lähtökohtaisesti bikini on paha. Sitten hän kysyy, mitä Olivia sanoisi oppilaiden vanhemmille, aivan kuin asiassa olisi jotain seliteltävää.
Amerikassa hyvin monilla aloilla edellytetään työntekijöiltä samanlaista pyhimyksellisyyttä, kuin Suomessa vain papeilta. Monet yritykset pyrkivät profiloitumaan "family friendlyksi", ja jos tällaisessa firmassa pomo saa tietää, että työntekijä katsoo pornoa kotonaan vapaa-aikana, napsahtaa potkut. Lapset (ilmeisesti 17-vuotias on yhtä viaton, hauras ja luonnontilainen kuin 17-päiväinenkin) ovat erityisen tehokas poliittinen valttikortti, joten niiden ollessa millään tavalla lähelläkään aihepiiriä, työntekijän täytyy olla täydellisen lobotomisoitu robotti, jolla ei ole mitään elämää, ajatuksia tai ominaisuuksia, joita ei olla hänelle virallisesti virkamiestasolta osoitettu.
Näin laiskana ihmisenä en voi kuin ihmetellä, miten kukaan jaksaa kiinnostua muiden yksityiselämästä ja vapaa-ajankäytöstä. Saati että olettaisi kaikkien muidenkin kiinnostuvan.
Murehtikaa ihmiset vain omista asioistanne. Nyt minun on pakko mennä siivoamaan, ennen kuin emäntä hermostuu vielä lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti