sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Jotain rajaa ikärajoihin

Kerronpa tarinan. Isäni pelaa innokkaasti peliautomaatteja, ja niinpä hän opetti minutkin jo pienestä pitäen niiden ihmeelliseen maailmaan. Kävin usein hänen mukanaan Täyspotissa ja sain muutaman markan pelirahaa, että voisin kierrellä paikkaa kokeilemassa muita koneita hänen pelatessaan pokeriautomaatilla.

Kerran sitten sattui niin, että paikan työntekijä tuli hätistämään minut pihalle, koska eihän minulla ollut ikää vielä kuin ehkä kymmenen vuotta. Yritin kovasti väittää, että olen isäni seurassa, mutta ei hän uskonut. No, eihän minulle jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin jäädä salin oven viereen ulkopuolelle odottamaan isää tulevaksi pois. Vartin verran siinä ehdin seisoskella, kunnes kassatäti päätteli, että ehkä sittenkin puhuin totta, ja päästi minut takaisin sisään.

No, kävin taannoin paikallisessa peliluolassa hakemassa oman osuuteni kansanterveysrahoista. Huomasin, että vanhasta hyvästä "ehkä noin 15, jos ei ole vanhempia mukana"-ikärajasysteemistä ollaan siirrytty totalitaristisempaan "ei jumalauta alle 18 ikinä"-systeemiin. Ulkopuolella norkoili useita lukiolaisryhmiä tuijottaen sisään, ja heti, kun työntekijät selkänsä käänsivät, ne riensivät pelaamaan puoleksi minuutiksi, kunnes taas lensivät pihalle. Lopulta yhden tytön piti jäädä ovelle portsariksi päivystämään.


En voi ymmärtää, mikä siinä on niin kauheaa, jos joku nulikka pääseekin livauttamaan viikkorahansa pelikoneeseen. Siinähän ne oppivat rahan arvon, kun miettivät, kuinka monta kaljaa olisivat silläkin rahalla voineet isoveljellä haetuttaa.

En tietenkään syytä asiasta peliluolan henkilöstöä, koska hehän vain tekevät sen, mitä on käsketty, ja he siinä saavat paskaa niskaansa, jos jättävät annetut ohjeet noudattamatta. 40-luvun saksalaisiakin moititaan aina siitä, että he piiloutuvat "noudatin vain määräyksiä"-tekosyyn taakse eivätkä ota henkilökohtaista vastuuta siitä, etteivät nousseet kapinaan, mutta siinä näppärästi unohdetaan, että natsit tykkäsivät ampua vastaanväittäjiä.

Tiukkaa ikärajaa tietysti perustellaan sillä, että jos nuorena oppii pelaamaan, sitten on vanhana peliriippuvainen. Olen eri mieltä. Voisin viitata tämän tekstin alkuun ja mainita pelaavani itse vain keskimäärin pari euroa viikossa, mutta eihän yhtä yksilöä voi käyttää tieteellisesti pätevänä otoksena. Sen sijaan mainitsen toisen tekemäni havainnon: isompien panosten pöytäpeleissä, siis pokerissa ja ruletissa, aikaansa viettävät asiakkaat ovat lähes järjestään kotoisin jostain Marokon ja Intian välistä. En nyt osaa varmaksi sanoa, mutta luulisin, että siellä uhkapelaamiseen ei suhtauduta edes niin sallivasti kuin Suomessa. Tuosta voinee jo jotain päätellä.

Alentamis- ja löysäämisvaraa on, mutta ymmärrän kyllä, ettei kaikista ikärajoista kokonaan luopuminenkaan ole mikään ratkaisu. On kuitenkin järjetöntä, että niiden rikkomisesta rangaistaan (vain) rikkonutta firmaa ja henkilökuntaa. Niin kauan, kuin yrittäminen on ilmaista, niistä ovella päivystävistä nuorisoparvista ja isoveljen autonavaimia esittelevistä kaljanostajista ei päästä eroon. Voisin kuvitella, että sellainen työ on aivan riittävän epäkiitollista jo sellaisenaan, ilman hermoja raastavia ipanoita.


Teinit, keksikää joitain oikeita harrastuksia. En minäkään tuon ikäisenä norkoillut kauppakeskuksissa terrorisoimassa viattomia ruletinpyörittäjiä. Minä istuin kotona pelaamassa tietokoneella. Fallout 2 oli kova. Suosittelen. Fallout-sarja on tämän viikonlopun alennuksessa, ja ostinkin juuri tätä kirjoittaessani kolmosen ja New Vegasin. Mutta joo, vaadin siis, että (myös) ikärajaa rikkovaa alaikäistä ruvetaan kiinnisaadessa sakottamaan. Jos hänellä ei iän takia ole oikeudellista vastuuta, sakko siirtyy vanhempien maksettavaksi, ja he ottavat sitten asiallisiksi katsomansa kasvatukselliset keinot käyttöön.

Uskonko, että tähän oikeasti ruvetaan? No en. Realistisesti odotan, että seuraavaksi televisioon keksitään liittää pakollinen lapsilukko, jonka voisi avata vaikkapa kirjautumalla sisään pankkitunnuksilla. Onhan se väärin, ettei kukaan valvo, ettei kukaan 17-vuotias pääse näkemään Walking deadia.

Laitetaanpa loppuun yksi aihetta sivuava uutinen. Kovasti haluttaisiin, että tällä vuosituhannella syntyneet eivät koskaan saisi ostaa Suomesta laillisesti tupakkaa. Tämä on oikein mukava uutinen. Kun tämä tulee voimaan, alan tienata hakemalla tupakkaa aikuisille. Tuskin voin lopettaa työssäkäyntiä tuon ansiosta, koska sama idea on varmaan miljoonalla muullakin, mutta jos jotain suolarahaa saisi.

perjantai 16. lokakuuta 2015

Tutustukaa blogi-isäntäänne: musiikki

Ihan alkuun pahoitteluni, että olen laiminlyönyt blogini päivitysvelvollisuudet jo kolme viikkoa. Minulla on ollut töissä lisäkoulutusta, minkä seurauksena olen joutunut tekemään parhaimmillaan 14-tuntisia päiviä. Läksyjäkään en ole ehtinyt tehdä, joten saatan lentää ulos eräältä kurssilta, joka on pakollinen ja jonka voi suorittaa seuraavan kerran kahden vuoden päästä.

Energiajuoma ei riitä, tarvitsisin vahvempia piristeitä.

En kuitenkaan ole unohtanut teitä. Tässä miettiessäni, millaista täytettä tänne laittaisin, muistin, etten ole tehnyt musiikkipostausta pitkään aikaan.

Tumblr-blogialustasta olen maininnut ennenkin, että siellä blogistien välinen vuoropuhelu päivitysten kautta onnistuu näppärästi, mikä tietysti näkyy yhteisön kommunikointitavoissa. Esimerkiksi siellä kiertää blogista blogiin enemmän tai vähemmän järkeviä kysymyslistoja (kuten tällaisia), joista lukijat voivat poimia esitettäväkseen kysymyksiä, joihin blogistin on sitten vastattava. Hauska seuraleikki.

Eihän minulta kukaan ole mitään kysynyt, mutta ajattelin silti vastata tuohon esimerkkilistaan. Pitäähän näissä jokin kantava teema olla. Siispä, minä ja musiikki:

1. Milloin viimeksi kävit konsertissa? Mikä se oli?

Jahas, hankala heti alkuun. Olen kyllä käynyt tapahtumissa, joissa on ollut kuuluisiakin live-esiintyjiä, mutta en muista menneeni mihinkään ihan vain musiikkia kuunnellakseni. Viime vuosina olen ollut erilaisilla keikoilla työtehtävissäkin, viimeksi joskus keväällä. Vasta työmaalle päästyäni sain tietää, että siellä on Vasemmistoliiton vaalitapahtuma, jossa musiikista vastasi mm. Paleface. Onhan se jännä käydä aina välillä tuollaisissakin katsomassa, millainen meininki siellä on.

2. Onko mitään musiikkityyppiä, jota et voi sietää?

Joo, dubstep. Se kuulostaa enemmän rakennustyömaan taustahälyltä kuin miltään musiikilta. Yhteen aikaan muutama vuosi sitten se oli suurtakin muotia, mutta luojan kiitos ihan mikä tahansa paska ei mene läpi edes kaikkein pahiten trendien riepoteltavissa oleville laumasieluille, vaan kaikki ovat palanneet kuuntelemaan suomihiphoppia, mikä toki sekin on paskaa, mutta sentään pääsääntöisesti musiikiksi tunnistettavissa olevaa sellaista.

3. Soitatko mitään instrumenttia?

Hah. Musiikillinen lahjakkuuteni ei riittäisi edes triangelin soittamiseen.

4. Montako CD-levyä omistat? Miltä artistilta sinulla on eniten CD:itä?

Enhän minä sellaisia juuri käytä, enkä jaksa mennä kaivelemaan, mutta neljä tulee näin yhtäkkiä muistiin. Artisteina Jope Ruonansuu, Turo's Hevi Gee, Johann Strauss nuorempi ja Tšaikovski.

5. Nimeä 3 bändiä, jotka haluaisit tavata. Miksi?

No miksi minä haluaisin tavata bändejä? "Hei, tykkään teidän musiikistanne." "Ai, kiitos." "Joo. Öö... no, nähdään."

6. Mitä mieltä vanhempasi ovat kuuntelemastasi musiikista?

Samaa mieltä, tai ainakaan eivät ole koskaan valittaneet. Esimerkiksi, kuten olen tainnut ennenkin sanoa, minä ja isäni pidämme molemmat CCR:stä. John Fogerty on vieläkin kovassa vedossa, kuten tämä tällä viikolla julkaistu pätkä todistaa:


7. Ostatko vielä CD-levyjä? Mikä oli viimeisin, jonka ostit?

Aika vähän olen ennenkään niitä ostellut. Viimeisin taisi olla tuo mainittu Tšaikovski, jonka hankinnasta ei ehkä ole vielä aivan kymmentä vuotta. Levyn nimikkokappaleena oli tämä:


Tähän väliin täytyy sanoa, että kyllä venäläiset ovat nokkelaa kansaa. Kenelle muulle olisi tullut mieleen käyttää tykistöä klassisen musiikin soittimena?

8. Kiinnitätkö enemmän huomiota melodiaan vai sanoitukseen?

Näin enemmänkin kirjallisesti kuin musikaalisesti suuntautuneena ihmisenä täytynee sanoa, että sanoitukseen, mutta kovasti riippuu siitä, mihin mitäkin kappaletta tehdessä on enemmän panostettu.

9. Nimeä 3 parasta albumia lempiartistiltasi.

Täh. Kuka niistä nyt pitää kirjaa? Eivätkös kaikki levyt ole sellaisia, että niissä on yksi tai kaksi hyvää hittiä, ja loput ovat sitten lähinnä vain täytettä?

10. Onko mitään bändiä, josta pidit 10 vuotta sitten, mutta josta et pidä nyt?

Eipä oikeastaan. Paremminkin on käynyt niin, että olen ruvennut pitämään bändeistä, joita inhosin nuorena. Luultavasti tämä johtuu siitä, että nykymusiikin yhä huonontuessa vanhat huonot kappaleet kuulostavat suhteellisesti paremmilta. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka tämä:


Nykyään suorastaan ilahduttaa, kun tuo pärähtää soimaan.

11. Voitko keskittyä muihin asioihin kuunnellessasi musiikkia?

Riippuu vähän musiikista. Sen pitää olla hyvää, muttei liian hyvää.

12. Listaa 5 parasta musiikkivideota.

En nyt viitsi niin montaa laittaa, että jää tilaa muillekin vastauksille. Laitetaan yksi, johon liittyy hauska tarina. Armeijassa meillä oli patterin alakerrassa luokkahuoneita, joissa oli televisioita ja videotykkejä, joita saatiin katsoa illalla ennen nukkumaanmenoa. Eräänä iltana kuljeskelin siellä aikeenani mennä katsomaan jotain elokuvaa, mutta astuessani yhteen luokkaan, huomasin sen olevan jo varattu. Lähes koko patteri, toistasataa miestä, istui penkeillä täydellisessä hiljaisuudessa tuijottaen tiiviisti seinää, jolle joku oli videotykillä heijastanut tämän videon:


Esiintyjän pukeutumisella saattoi olla tekemistä asian kanssa.

13. Laita soittolistasi shufflelle ja postaa 5 ensimmäistä kappaletta, jotka tulevat.

Tuon teinkin jo vuosi sitten, joten katsokaa siitä.

14. Laulatko suihkussa?

No en. Tai jos laulankin, lauluni on yleensä tämä:



15. Paljonko aikaa kulutat päivittäin musiikin kuunteluun?

Aika vähän nykyään. Töissä kun soi (huonoa) musiikkia taustalla koko ajan, se on vaikuttanut minuun niin, että kyllästyn helposti hyvänkin musiikin kuunteluun.

16. Jos voisit soittaa mitä tahansa instrumenttia, mikä se olisi?

Ehdottomasti haitari. Siinä on kunnon tyyliä. Soittelisin naapureiden iloksi kaiket päivät Säkkijärven polkkaa, Eldankajärven jäätä ja tietenkin tätä:


Vanhemmillani taitaa vielä olla vintillä vaarin vanha haitari kolmattakymmentä vuotta käyttämättömänä. Pitäisi käydä hakemassa. Tosin häätöhän siitä tulisi. No sitten, jos joskus pääsen asumaan omakotitaloon.

17. Jos olisit laulu, mikä laulu olisit?

Tämäpä olikin helppo kysymys.


18. Millainen luulisit maailman olevan ilman musiikkia?

Melko samanlainen. Teinitytöt fanittaisivat jotain muuta. Baareissa ryypättäisiin nopeampaan tahtiin, kun ei aikaa haaskaantuisi tanssimiseen. Television nolojen kykyjenetsintäkilpailujen määrä ei muuttuisi miksikään, koska kyllä siellä jumalauta aiheita keksitään. Kyllähän musiikin puuttuminen jättäisi suuren aukon viihteiden ja tunteidenilmaisun kenttään, mutta uskon, että kirjallisuus eri muodoissaan paikkaisi sen suurimmaksi osaksi nopeasti.

19. Mistä muusikoista pidit 5 vuotta sitten? Entä 10 vuotta sitten?

Turha puhua muusikoista, musiikkilajit saavat riittää. On myös turha puhua 5 vuotta sitten olleista asioista, koska sehän oli aivan äsken. 10 vuotta sitten pidin tietysti samanlaisesta musiikista kuin nykyäänkin, mutta kuuntelin enemmän räppiä. Siis sitä oikeaa, enkä sitä, mitä nykyään väitetään räpiksi. Amerikasta, eikä minkään valkolaisen naamasta. Esim.:


Joo, tuo kestää melkein 15 minuuttia. Siinä loppuu Cheekiltä äkkiä strepsilsit kesken, jos samaa yrittää.

No niin, eipä tässä muuta. Laitetaanpa vielä loppuun jotain, jonka minun olisi pitänyt tietää jo lapsuudesta asti, mutta jonka löysin vasta äsken tätä postausta tehdessäni: