tiistai 26. huhtikuuta 2016

Pekka lukee lehteä 19: Logiikkaharjoituksia

Perhana kun nykyään on kiire. Kaiken maailman deadlineja ja työvuoroja niin, ettei sen vertaa meinaa ehtiä hiljentyä ja rauhoittua, että voisi seurata uutisia, puhumattakaan siitä, että niitä voisi kommentoida täällä.

Näköjään sama ongelma riivaa monia muitakin. Nyt, kun vähän katselin uutisia, huomasin, että kiireen ja lukuisten vastuidensa stressaamat ihmiset joutuvat reagoimaan asioihin niin nopeasti ja niin pienellä huomiolla, että heiltä jää välillä selkeitä ja suorastaan oleellisia päätelmiä tekemättä. Käydäänpäs tässä muutama läpi.


Suomi voitti nuorten jääkiekon maailmanmestaruuden. Hieno juttu. Koska jääkiekkoilijat ja missit tuntevat geneettisesti vetoa toisiinsa, joku entinen missi oli heti onnittelemassa ja vaistojensa ohjaamana päätti liittää onnitteluviestiinsä kuvan itsestään alusvaatteissa.

Tuollainen.
Normaalistihan tässä ei olisi mitään epätavallista, mutta nyt ongelma on siinä, että 17-vuotias kloppi on virallisesti vielä lapsi, jolloin tällainen on sairasta pedofiliaa, minkä lisäksi tämän irstaan puuman viattomat uhrit saavat tällaisesta peruuttamattomia psyykkisiä traumoja, koska ikärajoihin vakavasti suhtautuvassa Suomessa ei ole mahdollista, että 17-vuotiaat pojat olisivat siihen ikään mennessä nähneet kuvia naisten navoista ja reisistä. Ai niin, seksin suhteen ikäraja on 16 eikä 18, mutta ei nyt takerruta yksityiskohtiin.

Kohun keskiössä on kysymys, että jos tällainen on ihan jees, olisiko vastaavasti hyväksyttävää, jos joku komea mies lähettelisi kalsarikuvia menestyneelle tyttöjoukkueelle. Jotkut miespuoliset koomikot ja toimittajat ja sen sellaiset ovat intoutuneet ottamaan itsestään kuvia samassa hengessä ja jakelemaan omia onnentoivotuksiaan pikkuleijonille.

Onkohan Suomessa muuten joku laki, että päästäkseen julkisuuteen miehen on oltava lihava ja karvainen? Antaa kaikkien kukkien kukkia ja silleen, mutta ei kai nyt kukaan sellaisesta halua kuvia nähdä. Katsotaan silti nuo kuvat:

Ali Jahangiri: lihava ja karvainen, joten näyttää kaiken ylpeänä.
Tommi Manninen: lihava, mutta vain naamasta karvainen, joten on valinnut asennon, jossa vain naama näkyy kunnolla.
Arttu Wiskari: lihava ja karvaton, mutta haluaa olla karvainen, joten kasvattaa naamaansa epämääräistä haituvaa.

Mutta joo, varmaan kansa reagoisi vielä raivokkaammin, jos Mr. Finland lähettelisi herutuskuvia teinitytöille. Vain yksi ryhmä luultavasti ei siitä pahastuisi, nimittäin kuvat vastaanottavat tytöt.

Ja joo, onhan missin kuvienlähettely tyylitöntä, mutta ei siitä syystä, kuin nyt meuhkataan. Kyseessähän on vain entisen missin muistutus ihmisille, että hänkin on vielä täällä, ja yritys lisätä omaa julkisuuttaan nakuilulla.

Sitten toinen someraivojuttu vähäpukeisesta naisesta:


Taas on kuvia, joissa näkyy vähän pakaran alareunaa.
Kaunottaren aiemman päivityksen perusteella hän on joutunut vastaanottamaan myös kritiikkiä paljastavista kuvistaan. Nainen ei kuitenkaan lannistu kritiikistä, vaan selvästi jatkaa asukuvien jakamista entiseen malliin.
Kuvatekstissä Penttilä toi esiin sen, että hänen jotkut kuvansa ovat saattaneet aiheuttaa mielipahaa niiden katselijoille.
Nyt vain mietityttää, että mikähän niissä kuvissa aiheutti mielipahaa? Artikkelissa ei kerrota. Liian hyvät pakarat? Toinen viettää tuhottomasti aikaa salilla ja näkee vaivaa kehonsa eteen, ja sitten tullaan urputtamaan, että ei saisi, koska siitä tulee paha mieli niille, jotka eivät viitsi. Tai ainakin pitäisi pitää jotain säkkiä päällään, ettei muiden tarvitse kadehtia. Taas jotain kommunismia tämäkin.

Miettikää nyt itsekin. Otetaan kuviteltu tilanne, että naapurillasi menee paremmin kuin sinulla jossain asiassa, aivan sama missä. Vaihtoehtoja omalle suhtautumisellesi on kolme:

1) Ota mallia ja pyri samaan. Vaikka et aivan samaan suoritukseen pystyisikään, tilanteesi silti paranee ainakin jonkin verran.
2) Totea, että se on hänen asiansa, eikä kuulu sinulle.
3) Suutu hänelle ja vaadi, että hän lopettaa pärjäämisen.

Ei tämäkään nyt niin suurta järkeilykykyä vaadi.

3. Poliisi laski: Näin paljon Björn Wahlroosin tuloilla voisi rapsahtaa sakkoa ylinopeudesta

No niin, suurista sakoista kitisevä miljonääri. Taas vaihteeksi.
Wahlroos kertoi Hjallikselle pitävänsä nykyäänkin nopeista autoista ja ajavansa joskus vähän liian lujaa. Mutta Suomessa hän ei aja. Hän sanoi kuitenkin ajavansa paljon autoa Ranskassa ja Ruotsissa.
– Suomessahan mä en voi ajaa autoa tällä sakotushommalla, että täällä jotkut muut ajaa mua. Sakot ovat aivan absurdeja, eikö totta?
Björnillä on vaikea valinta:

1) Maksaa suuria sakkoja,
2) Olla kokonaan ajamatta.

Ilmeisesti se, että ajaisi nopeusrajoitusten mukaan, ei ole lainkaan varteenotettava vaihtoehto.

Ensiksi täytyy huomauttaa, että vaikka 212 000 euroa onkin suuri summa, asia pitää suhteuttaa. Olen melko varma, että jos Björn tienaa nettona miljoonan kuukaudessa, 212 000 euron sakko vaikuttaa hänen kauppakassinsa sisältöön paljon vähemmän kuin se 276 euron sakko, jonka minä saisin samasta rikoksesta, vaikuttaisi minun elämiseeni.

Vaikka tätä sakotussysteemiä vastustettaisiin ja pidettäisiin absurdina, yksi asia täytyy myöntää: sehän toimii. Björn ei riko nopeusrajoituksia Suomessa. Tehtävä suoritettu. Luuletteko, että parin sadan euron kiinteät sakkosummat saisivat tehokkaasti Björnin suostuteltua olemaan kaahailematta? Jos ette luule, mitä toimivaa vaihtoehtoa ehdottaisitte tilalle?

Yllähän hän suoraan ilmoittaa boikotoivansa autoilua Suomessa, koska ei saa rikkoa sääntöjä ilman tuntuvia sanktioita. Menee taas siihen lasten ja vanhempien kasvatusaiheeseen, josta viimeksi puhuin.

Mutku emmä haluu!

4. Utahin osavaltio julisti pornon vaaraksi kansanterveydelle
Utah julisti tiistaina ensimmäisenä Yhdysvaltalain osavaltiona pornon kansanterveydelliseksi kriisiksi.
Utahin kuvernöörin Gary Herbertin tiistaina allekirjoittamalla julistuksella ei kuitenkaan ole suoria käytännön vaikutuksia, sillä se ei esimerkiksi kiellä pornoa tai edes rajoita sen jakelua.
Utah tunnetaan ehkä parhaiten siitä, että siellä asuu paljon mormoneja ja osavaltion väki on vahvan uskonnollisuutensa vuoksi myös hyvin konservatiivista. Toinen asia, mistä Utah tunnetaan, on se, että siellä on väkilukuun suhteutettuna USA:n eniten maksullisten pornosivustojen jäsenyyksiä.


Julistus listaa useita pornon kielteisiä vaikutuksia. Sen mukaan myös usein lapset ja nuoret saavat sukupuolivalistuksensa pornosta.
Toisaalta...
In lieu of sex-ed, most of Utah’s schools continue to offer abstinence-only programs and prohibit public school teachers from encouraging contraceptives, which could be why chlamydia was the most frequently reported communicable disease in Utah in 2011. Two-thirds of those cases were among 15 to 24 year olds.
Elikkä paikallisissa kouluissa opetetaan, että seksiä ei tule harrastaa muuten kuin lisääntymistarkoituksessa, eivätkä opettajat saa kannustaa käyttämään kondomeja. Sitten ihmetellään, kun klamydia on alueen yleisin tartuntatauti.

Ymmärrän, että paikalliset päättäjät ovat huolissaan kansalaistensa pornoriippuvuudesta, mutta ehkä kansanterveyttä ajatellen huomio kannattaisi kohdistaa johonkin ihan muuhun.

Lopuksi eräs selkeä ja looginen huomio, joka on itseltäni välttynyt huomaamasta jo parikymmentä vuotta:

5. Pro-Migration Newspaper: Lion King’s Simba Is ‘Fascist’, Anti-Migrant Propaganda

Disneyn Leijonakuningas-elokuva on siis fasistista ja maahanmuuttajavastaista propagandaa, kertoo Aftonbladetin kolumnisti. Siskoni oli juuri Leijonakuninkaan kohdeikäryhmässä elokuvan ilmestyessä, joten minäkin olen nähnyt sen moneen kertaan hänen katsoessaan sitä videolta, mutta täytyy myöntää, että tuo näkökulma ei koskaan tullut mieleeni.

Erityisen jännää on, että elokuvan tekijät ovat kertoneet ottaneensa pääpahis Scariin mallia Hitleristä, ja elokuvassa onkin mm. tällaista grafiikkaa:


Tästä huolimatta vasemmistolaiseksi itsensä luokitteleva kolumnisti toteaa, että heikkona, epämuodostuneena ja feminiinisenä kuvattu Scar on marxilaisen johtajan allegoria, kun taas vahva päähenkilö Simba on perinteisen maskuliinisena enemmän oikeistopopulistien makuun.

Tiedänhän minä, että marxistien mielestä fasistit ovat syypäitä kaikkiin maailman vääryyksiin, ja fasismia on kaikki muu paitsi marxismi, mutta jos vasemmistolaisella toimittajalla itsellään on mielikuva, että vasemmistolaiset ovat luihuja ja akkamaisia, ei kai siitä sentään voi fasisteja syyttää.

Toisaalta, jos amerikkalaista elokuvaa ryhtyy tulkitsemaan eurooppalaisten ideologioiden kautta, lopputulos on väistämättä jotain jännää. Sitä kyllä sopii odottaa erityisesti ruotsalaisilta poliittisilta aktivisteilta, koska tunnetusti heidän mielestään Ruotsi on maailman merkityksellisin osa ja ruotsalaiset tietävät parhaiten.

Myös elokuvan juoni on avoimen natsistinen. Marxilaisjohtaja tuo maahan laumoittain hyeenoita eli ahneita ja laiskoja maahanmuuttajia, joita kantaväestö joutuu elättämään. Maa kurjistuu ja leijonaväestö nälkiintyy, kun hyeenat syövät kaiken. Lopulta, kun enää hyeenoitakaan ei voida elättää, ne kapinoivat ja tappavat Scarin.

Ei hitto, tuossahan on järkeä. Kyllähän tuo on ihan selkeää maahanmuuttovastaista propagandaa, aivan kuten toimittaja väittää. Se vaatii vielä vähän sulattelemista, että totalitaristisen diktaattorin vastustaminen on fasismia, mutta kuten jo yllä mainitsin, kaikki paitsi marxismi on fasismia.

"Vastalääkkeeksi" toimittaja ehdottaa, että hyeenalaumassa pitäisi olla pentuja mukana. Ei ole kuulemma sattumaa, että ne ovat kaikki aikuisia. Kai ajatus on se, että jos loismaisia pahiksia inhimillistää enemmän, loismaisuutta on helpompi sietää, tai jotain. Ja niinhän se on, että jos on jokin asia, mitä Ruotsissa ei vielä näe tarpeeksi, se on maahanmuuttajalapset.

Leijonakuningas onkin jopa parempi elokuva kuin muistin. Harmi, kun Disney-piirrettyjä ei näytetä televisiossa.

perjantai 15. huhtikuuta 2016

Lasten ja keski-ikäisten kasvatuksesta

Selailin pitkästä aikaa uutisia, ja vastaani tuli artikkeli, jossa fitness-urheilija Mari Valosaari...


...kertoi saaneensa blogissaan ankaraa kritiikkiä lastenkasvatusmetodeistaan. Lapsi oli parkunut ja kiukutellut, kun ei ollut saanut rusinoita aterioiden välisenä aikana, ja tokihan moisesta käytöksestä pitää rangaista. Kuten otsikossakin sanotaan, "pitää olla kova kuri."

Minkähänlaista julmaa sadismia Mari oli harjoittanut tytärtään kohtaan? Jos kansan pöyristyminen on ollut niin merkittävää, että siitä saa revittyä otsikoita, vähintäänkin on varmaan annettu piiskaa kuoritulla imurinpiuhalla, jossa on vielä virrat päällä.

No ei. Ipana vain ei saanut viikkoon rusinoita. Ei kuulemma sen jälkeen ole itkupotkinut samasta aiheesta.

Ja tämän kansa sitten tuomitsee liian ankaraksi? Kyllähän lapsen pitää saada kaikki heti, koska itsekin on aina saatu ja lapsen pitää oppia saamaan vaatimalla tahtonsa läpi ja ei lapsen henkinen kehitys voi olla parista rusinasta kiinni ja Afrikan lapsilla ei ole rusinoita ollenkaan ja haistakaa nyt jo paska. Mari jatkaa:
Valosaaren mielestä osa nykyvanhemmista kasvattaa lapsiaan liian lepsusti.
– Jos ollaan leikkipaikoilla ja siellä joku lapsi lyö toista lasta tai rikkoo jotain, niin vanhemmat saattavat olla vain, että: ”Äläpä nyt.”
Valosaaren mielestä tilanteisiin pitää puuttua. Sopivina keinoina hän pitää muun muassa puhuttelua tai jäähylle laittoa. Tärkeintä on, että lapsi ymmärtää tehneensä väärin.
Joo, näitä näkee välillä. Kersat riehuvat kuin puna-armeija Berliinissä, ja äiti vain hokee, että "shh, shh..." niin hiljaa, etteivät lapset huomaakaan. Pistäkää se jälkikasvunne kuriin. Aivan sama, laitatteko te ne "jäähylle" vai painatteko ne rannelukolla tonttiin, mutta muistakaa, että perseily jatkuu, kunnes joku laittaa sen loppumaan. Se joku voitte olla te, tai sitten se voi olla lapsenne tuleva sellitoveri.

Ennen wanhaan sai tukistaakin.

Reiluuden nimissä on sanottava, ettei nykynuoriso (siis kuitenkin 18+v.) niin pahaa ole, mitä vanhempien puheista voisi luulla. Itse asiassa kun olen ollut asiakaspalvelutehtävissä monenlaisissa paikoissa, olen havainnut, että nuorison suosimissa paikoissa on paljon miellyttävämpää olla töissä kuin vanhemman väen paikoissa.

Nuoret saattavat kyllä näyttää ryhdittömiltä liian isoine vaatteineen, epämääräisiin suuntiin sojottavine lippiksineen ja kännykän räpläyksestä korppikotkamaiselle mutkalle taipuneine niskoineen. Oikeasti he ovat silti asiallisia tyyppejä, jotka kunnioittavat niitä, jotka vastaavasti kohtelevat heitä kunnioituksella.

Oikeastaan ainoa ongelma nuorissa on ns. apinalaumaefekti. Yksittäinen nuori mies on fiksu ja asiallinen. Kaksikin nuorta miestä ovat fiksuja ja asiallisia. Sitten, kun heitä on kolme, porukasta alkaa jo lähteä ääntä. Mitä enemmän mukaan liittyy porukkaa, sitä meluisemmiksi ja typerämmiksi he käyvät. Tämä johtuu siitä, että apinalaumassa jokainen yksilö pyrkii alfaurokseksi, eli siksi suurimmaksi, kauneimmaksi ja vahvimmaksi yksilöksi, joka saa kaikkien muiden huomion ja ihailun. Tähän asemaan päästäkseen jokainen yksilö pyrkii olemaan kaikkein äänekkäin ja tekemään kaikkein huomiotaherättävimmät tempaukset.

Mutta joo, rakastan nuorisoa asiakkaina. Tämä johtuu siitä, että he uskovat, kun heille jotain sanoo. Vaikka he saattavatkin joskus riehaantua vähän liikaa, meno rauhoittuu heti, kun vähän ärähtää. Jos heidän kanssaan tulee erimielisyyttä jostain asiasta, heidän kanssaan voi keskustella, eivätkä he vain huuda omaa näkökulmaansa, ja he jopa hyväksyvät sen mahdollisuuden, että ovat itse väärässä. Sanotaan vaikka niin, että he ovat vastaanottavaisia uudelle informaatiolle, eivätkä he ole vielä päättäneet, kuinka maailma heidän mielestään toimii.

Voipa joskus käydä jopa niinkin, että minä olen tehnyt virheen. Tai siis en minä henkilökohtaisesti, mutta joku samassa asemassa oleva kollegani. Nuoret toteavat, että ei se mitään, sellaista sattuu. Ei se niin vakavaa ole. Vaikka mielet tulisivatkin pahoitetuiksi, seuraavaan kertaan mennessä asia on jo unohdettu, eikä sitä muistella pahalla, vaikka vähän saatetaankin vitsailla. Vanhempi väki on paljon herkempää vaatimaan ja odottamaan täydellistä suoritusta, ja he kärkkäästi tekevät asian selväksi, elleivät sellaista saa.


Jos työntekijä tekee virheen, kyllähän siitä on ihan asiallista huomauttaa ja laittaa palautetta eteenpäin. Varsinkin asiakaspalveluhommissa on tärkeää, että tohelot ja mulkut saadaan karsittua pois, koska sellaiset pilaavat firman maineen ja sitä kautta tuloskehityksen. Asiakaspalvelijat myös ovat paikalla asiakkaita varten eikä toisinpäin, joten ei valittamisessa sinänsä mitään väärää ole.

Nyt vain on muutamia asioita, jotka toivoisin rakkaiden keski-ikäisten asiakkaideni muistavan tämän asian suhteen. Kuukausi sitten vähän sivusin jo aihetta, mutta jostain syystä tätä on juuri nyt harvinaisen paljon liikkeellä.

1. Tämä ei ole viimeinen päiväni tässä firmassa. Teoriassa on mahdollista, että teen jotain niin kamalaa, että ansaitsen potkut siltä seisomalta, mutta käytännössä luultavasti asia on oikeasti paljon vähäpätöisempi, tai sitten se, mitä sinä pidät virheenä ja henkilökohtaisena kunnianloukkauksena, onkin oikeasti standardikäytäntö. Jos siis teet valituksen pomolleni, on kaksi vaihtoehtoa: joko nauramme asialle yhdessä, tai sitten pomo sanoo, että "älä tee noin enää", johon vastaan, että "OK", ja asia on sillä kuitattu.

2. En usko, että olet pomoni paras kaveri, varsinkaan jos joudut kysymään minulta hänen puhelinnumeroaan. En varsinkaan usko, että sinä itse olet edustamani firman "johtokunnan puheenjohtaja".

3. Minun ei tarvitse kertoa sinulle sukunimeäni. Itse asiassa jo se, että vihaisesti tivaat sitä minulta, kertoo minulle, ettei sinulla ole kaikki muumit laaksossa, ja siinä tapauksessa en varmasti kerro sitä, vaikka onnistuisit järjestämään paikalle poliisipartion, joka lukee minulle manuaalistaan että kyllä periaatteessa pitäisi. (Todellisuudessahan tuossa tilanteessa kävisi vain niin, että poliisit löisivät sinulle sakot heidän aikansa haaskaamisesta.) Etunimeni riittää vallan mainiosti valituksen tekemiseen, mutta henkilökohtaiseen vainoamiseen tarvitset enemmän tietoja. Kumpaakohan luulet, että minä uskon sinun suunnittelevan, jos sukunimeni tietäminen on sinulle ehdottoman tärkeää?

4. Minuun ei tee vaikutusta se, että olet firman X myyntipäällikkö ja järjestön Y puheenjohtaja. Suomessa on tasa-arvo, joten viimeisiä viikkorahojaan laskeskelevan abiturientin asiakastyytyväisyys on minulle ihan yhtä tärkeää kuin sinunkin. Jos sinun asiakastyytyväisyytesi taas jollain tapaa riippuu em. abiturientin asiakastyytyväisyyden huomiottajättämisestä (tykkäät vaikka etuilla jonoissa tms.), saat ihan vapaasti vaihtaa firmaa käytettävissä olevista rahavaroistasi riippumatta.

5. En kauhistu uhkauksestasi "en enää koskaan tule tänne!" Tuntipalkka nääs. Sano mieluumin, että huomenna nähdään uudestaan. Se on paljon pelottavampaa. Saman tien voit myös jättää sanomatta, etten koskaan tule työskentelemään sinun alaisuudessasi. Ihan hyvä vaan.

6. En ole aivokuollut, eikä ole suurin osa kollegoistanikaan. Negatiivinenkin palaute käsitellään asiallisesti, mutta riittää, kun asian selittää kerran. Ei tarvitse toistaa tapahtumaselostusta viittä kertaa, että ymmärtäisin. Ei myöskään tarvitse varmistaa palautteen perillemenoa selostamalla sitä viittä kertaa erikseen joka ikiselle työntekijälle. Itse asiassa yleensä käy niin, että ensimmäisellä kerralla valitus kuulostaa järkevältä, mutta mitä useammin sen toistaa, sitä varmemmaksi tulen siitä, että valittaja on vain niin kännissä, ettei tajua mistään mitään eikä siis voi olla oikeassa. Sano asiasi kerran sille tyypille, joka eniten näyttää päälliköltä, ja laita aamulla sähköpostia firman kotisivuilta löytyvään osoitteeseen, ja asia on sillä selvä.

7. Ihan joka asian ratkaisemiseen ei tarvita omistajan päätöstä eikä kameratallenteiden tutkimista. Varsinkaan, jos virhe on jo tunnustettu ja pyritty sovittelemaan sitä ennalta ohjeistetuin keinoin.

8. Jos työntekijä sählää, ei se huutamalla ja haukkumalla sen paremmaksi opi. Huudon jälkeen se on yhtä amatööri kuin ennenkin, mutta lisäksi vielä hermostunut, ja paniikissa virheitä tulee tehtyä vielä enemmän. Itse asiassa äkäisiksi ja vaativiksi tunnettujen asiakkaiden läsnäollessa virheitä sattuu tavallista enemmän, koska työntekijät ovat jo tilanteeseen mennessään valmiiksi jännittyneitä. Tämähän ei sinänsä ole asiakkaan ongelma, mutta se on hyvä pitää mielessä, jos tarkoituksena on oikeasti saada hyvää palvelua, eikä vain päästä nöyryyttämään parikymppisiä harjoittelijatyttöjä.

9. Minulla ei ole huumorintajua. En minä siitä mieltäni pahoita, jos sanot minua pojaksi, mutta siinä vaiheessa, kun alat vaikkapa kysellä naistyöntekijöiden hintoja, on turha kysellä perään, miksi olet lentänyt pihalle. Enhän minäkään tule sinun työpaikallesi vattuilemaan.

Ja kaikkein tärkeimpänä:

10. Vaikka oletkin vanhempi, se ei tarkoita, että olisit viisaampi, varsinkaan asiassa, jota minä teen työkseni. Jos olet kanssani eri mieltä, olet todennäköisesti väärässä. Lopeta se inttäminen. Lähetä se sähköposti, jos vielä kotiin päästyäsi olet sitä mieltä, että sinua on kohdeltu väärin, mutta jos jatkat asiasi toistoa vielä sen jälkeen, kun olen jo pariin kertaan perusteellisesti selittänyt, miksi olet väärässä, haaskaat vain molempien aikaa.


Tosiaan, tasoa saa vaatia, puoliaan saa pitää ja oikeuksiaan saa perätä, mutta se on myös mahdollista tehdä saattamatta itseään samalla naurunalaiseksi. Riittää, kun vain seuraa noita ohjeita.

Mitenköhän tämä liittyy lapsuusajan kurinpitoon? Luulisin, että tuota ikäryhmää on pienenä vedelty turpiin oikealta ja vasemmalta, ja silti ei ole oppi mennyt perille. Onkohan se, että pienenä ollaan opetettu kunnioittamaan auktoriteetteja, jotenkin yhteydessä siihen, että sitten vanhana kuvitellaan itse olevansa auktoriteetteja?

Toisaalta parikymppisetkin taitavat vielä olla sitä ikäpolvea, jolle on vielä saanut opettaa, miltä kuri tuntuu. Ehkä nekin vanhemmiten kasvavat kieroon ja alkavat isotella, ja sitten, kun nykyiset yläastelaiset aikuistuvat, päästään uuteen harmonian aikaan, jossa kaikki ovat kavereita keskenään.

Jotenkin minä vaan epäilen sitäkin. Nykyään törmää välillä 13-vuotiaisiin kirppuihin, jotka uhoavat hakkaavansa pariksi viikoksi sairaalaan. Ihmettelisin, että millä lihaksilla, mutta täytyyhän sen onnistua, kun TV:ssäkin vain vähän korkeammassa painoluokassa pyörivät tytöt hakkaavat rutiininomaisesti tajuttomiksi isojakin äijäporukoita kerralla. Muutenkin, helppohan se on hakkailla, kun on pienestä pitäen kasvanut tietäen, ettei kukaan kuitenkaan saa lyödä takaisin. Se hyvä puoli vanhemmassa väessä on, että he harvemmin uhkaavat vetää turpaan, ainakaan miespuolisia työntekijöitä.

Miten tätä nyt sitten pitäisi tulkita? Keksin kaksi vaihtoehtoa.

Vaihtoehto 1: Meillä on vanha, kuriin perustuva kasvatusmetodi, jolla saadaan aikaan ihmisiä, jotka luulevat, että ikä tuo auktoriteettia; ja uusi, vapaaseen rusinansaatavuuteen perustuva kasvatusmetodi, jolla saadaan aikaan ihmisiä, jotka luulevat, että iän puute tuo auktoriteettia. Valitse siinä nyt sitten.

Vaihtoehto 2: Ihmisen henkilökohtainen auktoriteettikokemus kasvaa aina iän myötä, ja kotikasvatuksella voidaan vaikuttaa vain sen lähtötasoon. Sittenpä onkin riemukasta, kun ne tämän päivän 13-vuotiaat ovat viisikymppisiä. Onneksi itse olen silloin jo eläkkeellä.

Itse veikkaan vaihtoehtoa 2. Mutta joo, pistäkää se jälkikasvunne kuriin. Ei siinä mitään ainakaan häviä. Ja pitäkää itse mielessä, että ikä ei tuo auktoriteettia, vaan asiaosaaminen. Sitäkään ei pidä tulkita niin, että jos olet maailmanluokan ammattilainen asiassa A, se tekisi sinusta pätevän kouluttamaan ihmisiä asiassa Ж.

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Sivistyksen rappio

Eräs Counter-Strike-aseveljeni täytti edellisenä viikonloppuna 30 v. No, itse asiassa hän täytti jo pari viikkoa sitten ja juhli jo silloin, mutta koska en itse päässyt silloin paikalle, piti pitää nyt uudet juhlat, että minäkin pääsen. Vietin siis edellisen viikonlopun sekavissa ja riehakkaissa tunnelmissa Tampereella.

Jännä juttu muuten, kuinka paljon synttäreitä tuossa maaliskuun lopulla oli. Työporukassani melkein puolella oli silloin, ja Facebook muistutteli joka ikinen päivä ainakin yksistä, usein kaksistakin synttäreistä. Facebookissa on ominaisuus, jossa kaikkien kavereiden synttärit saa näkymään taulukossa kuukausittain jaoteltuina, ja vaikka ympäri vuoden löytyy ruuhkaisempia ja hiljaisempia kuukausia, maaliskuussa synttäreitä on kaksi kertaa enemmän kuin missään muussa kuussa.

Kertoo kai jotain tämän kansan juhannusperinteistä.

Mutta asiaan. Kohtaamisen teemakappale oli tämä:



Illan, tai siis iltojen, toimintasuunnitelma oli seuraava:

1. Rullakebab,
2. Kaliaa,
3. Counter-Strikeä,
4. Lisää kaliaa,
5. Karaokebaariin,
6. Lisää kebabia,
7. Lisää Counter-Strikeä,
8. Aamusauna joskus neljältä iltapäivällä.

Karaokessa suunnittelimme laulavamme ainakin tämän:


Aluksi meitä oli neljä: minä, synttärisankari, eräs nuorempi aseveljemme ja iranilainen vaihto-oppilas, jonka synttärisankari tunsi koulustaan.

Iranilainen varustautui iltaan kolmella kaljatölkillä, joista yhden hän säästi seuraavalle päivälle. Tapahtuma taisi olla hänelle muutenkin kulttuurishokkitäyteinen. Ensimmäinen asia, minkä hän oppi, oli että suomalainen huumori on erittäin, öh... penispitoista. Esimerkiksi, käytössämme oli seuraavanlainen pullonavaaja:


Selitin että: "This is very good thing. Look: here is bottle opener, here is can opener, here is knife, here is saw, and the circle in the corner is for measuring the thickness of penis."

Ensimmäisillä kerroilla häntä nauratti kovasti, mutta kun samantasoista huumoria oli melkeinpä joka toisessa lauseessa, häntä taisi pikku hiljaa ruveta hirvittämään, että ovatkohan nuo kristityt ihan oikeasti noin rappeutuneita?

Kuuntelimme taas musiikkia. Joku muisti seuraavan kiinalaisen kappaleen:


Tästä etenimme tutkimaan, miten delfiinit harrastavat itsetyydytystä:



Tuo musiikki on kyllä ihan mahtava ja sopii teemaan. Oli miten oli, mursut pärjäävät ilman päättömiä kalojakin:



Tässä vaiheessa iranilaisvahvistuksemme alkoi jo olla melko järkyttynyt, ja viimeinen niitti tuli, kun aloimme soittaa siveysrappiollista musiikkia, kuten tätä:



Saimme hänet lopulta palaamaan TV:n ääreen, kun laitoimme vastapainoksi soimaan tämän:


Tuo video on myös Pekan Porstuan virallisella suositus- ja soittolistalla, koska Porstuan markkinointipäällikkö Candice esiintyy siinä suuressa roolissa.

Laitetaan nyt varmuuden vuoksi vielä toinenkin naiskauneusvideo. Ei tästä muuten mitään tule.


Sitten lähdettiin etsimään karaokebaaria. Valikoimaa rajoitti se, että kolmas jäsenemme oli vasta parikymppinen, jos sitäkään, mutta onneksi läheltä löytyi pienehkö tarpeisiimme sopiva kuppila. No, Tampereella kaikki on lähellä.

Se onkin muuten jännä, kuinka Helsingissä asuessa käsitykset etäisyyksistä muuttuvat. Aikoinani kun aloitin nykyiset työni ja asuin Otaniemen teekkarikylässä, tapanani oli kävellä aina öisin töiden jälkeen kotiin. Ajattelin, että eihän se paljoa ole, 6-7 kilometriä. Kotiin pääsee jo aamuviideksi. Emännän luokse oli matkaa parikymmentä kilometriä ja junallakin sinne meni matkatessa yli tunti. Sitten huvikseni vertailin etäisyyksiä netin karttapalveluissa, ja huomasin, että työmatkani oli yhtä pitkä kuin Nurmon keskustasta Seinäjoen ABC:lle, jonka näköetäisyydellä asuin ennen etelään muuttoani. Ei olisi nulikkana tullut mieleenkään lähteä tallustamaan Nurmosta kotiin, varsinkaan päivittäisenä rutiinina.

Mutta joo, Sepalus auki ei löytynyt paikan suppealta soittolistalta, joten päädyimme laulamaan tämän ekaluokkalaisesta asti suosikkeihini kuuluneen kappaleen:


Suppeasta soittolistastaan, pienestä koostaan ja lähiöpubiulkoasustaan huolimatta paikka oli yllättävän tasokas, koska sieltä sai Laphroaig-viskiä ja vieläpä harvinaisen halvalla.

Seuraavaksi sitten lauloimme tämän:


Päälläni tietysti oli jussipaita, kuten minulla baariin mennessä yleensä tapana on sääolosuhteiden vaatiessa muuta kuin T-paitaa. Pitäisikin hommata jussi-T-paita, jos sellaisen vain jostain löytäisi. Onhan niitä kaikenlaisia Duudson-fanituotteita ja muita salmiakkikuviopaitoja, mutta sellaisen aidonvärisen löytäminen on hankalampaa.

Paikka meni aikaisin kiinni, joten jouduimme palaamaan tukikohtaan kesken illan. Koska meitä oli neljä ja tietokoneita vain kaksi, jouduimme virittämään toisen koneista televisioon, että vuorotellen toiset saavat pelata ja toiset sitten katsoa räiskintää isolta näytöltä. Aamulla huomasimme, että volyymi oli säädetty 40:een, kun normaali katseluäänenvoimakkuus on n. 15.

Että terveisiä naapureille vaan.

Aamulla iranilaisvahvistus ei enää jaksanut, vaan lähti kotiinsa. Nuorempi aseveljemme sai äkillisen sairauskohtauksen ja joutui myös poistumaan, joten seuraavana iltana oltiin vain kahdestaan. Toisaalta onhan se luonnollista, että taistelun edetessä osaston vahvuus pienenee.

Pääsimme nyt vähän vanhempien ihmisten paikkoihin. Yleisistä luuloista poiketen se ei kuitenkaan tarkoita, että paikka olisi tasokkaampi, vaan vain että se on kalliimpi. Sen lisäksi, että keski-ikäisillä on yleensä enemmän rahaa kuin teineillä, heillä on usein myös jännä tarve esitellä kaikille näköetäisyydellä oleville tuntemattomille, että meikäpoijalla kyllä on millä mällätä jumalauta. Mikäs siinä silloin on hinnoitellessa.

Myönnetään, että musiikki oli parempaa, eikä tarvinnut kuunnella mitään Cheekiä tai JVG:tä. Olihan siellä livebändi, mutta on silti aika raakaa peliä, että rahaa on mennyt jo 18 € ennen kuin pääsee edes tiskille asti. Hyvää musiikkia:


Blackjack-pöytäkin löytyi. Menin siihen 30 €:n alkusijoituksella. Aluksi peli meni vähän pieleen, kun nousin nopeasti noin 70 €:een, mutta kyllä ne onneksi sitten kaikki lopulta hupenivat pois. Tuntuu jotenkin intuitiivisesti luonnonvastaiselta voittaa noista.

Luonnonvastaisuuksista puheen ollen, seuraava baari olikin jännä. Karaokebaari sekin, mutta selvästi isompi ja korkeatasoisempi kuin edellisiltainen. Synttärisankari suositteli sitä, koska oli vähän aikaa sitten laulanut siellä tämän:



Jono oli jo täynnä, joten sinä iltana emme päässeet laulamaan, mutta ei se mitään. Emme me niin suurelle yleisölle olisi uskaltaneetkaan, varsinkaan kun siellä oli oikeasti kovatasoisia laulajia.

Siinä sitten pöytää etsiskellessämme joku ystävällinen herra kommentoi ohi kulkiessaan jompaa kumpaa meistä, että "tosi komee". Pöydästä katselimme tanssilattian meininkiä, ja huomasimme siellä ainakin yhden jätkäparin suutelevan kiihkeästi tanssiessaan. Vähän sivummalla huomasimme kahdestaan istuvia naisia, jotka hius- ja muusta tyylistä päätellen eivät olleet siellä ainakaan miehiä iskemässä. Kun vessan lattialta löytyi käytetty kondomi, totesimme, että ehkä on aika vaihtaa taas baaria.

Ei sillä, että minulla olisi mitään homoja vastaan, mutta olisivat ne edes voineet drinkin tarjota. Olisi kai pitänyt ottaa jussipaita pois ja kuljeskella hihattomassa.

Viimeisestä paikasta ei sitten ole kummempaa raportoitavaa. Paikka oli täynnä, joten jouduimme istumaan röyhkeästi toisten pöytiin. Siinä sitten ystävystyimme joidenkin taiteilijoiden ja neekereiden kanssa, kunnes valojen kirkastuminen kertoi, että oli tullut aika lähteä metsästämään kebabeläimiä.


On hienoa, kuinka paljon ystäviä Tampereen kaduilla saa viikonloppuyönä, kun vain huutaa että "Tappara!" Itsehän en seuraa pesäpalloa lainkaan, mutta on mukavaa huomata ihmisten kotiseuturakkaus.

Ja jännää. Eihän urheilujoukkueilla ole ammattilaistasolla juuri muuta yhteyttä kotikaupunkiinsa kuin stadionin sijainti. Suomessa nyt vielä ehkä on jonkin verran tamperelaispelaajia tamperelaisjoukkueessa, mutta jos ajatellaan vaikka Englannin jalkapalloliigaa, siellä joukkueen omistaa joku saudisheikki ja pelaajat ovat Norsunluurannikolta ja Bosniasta, ja sitten fanit tappelevat verissä päin että kyllä Arsenal on parempi kuin Chelsea koska minä olen syntynyt tällä puolella Thamesia ja sinä sillä puolella.

Kaikkea sitä joutuukin pieni ihminen tässä maailmassa todistamaan.

En edes keksi, mitä musiikkia tähän yhteyteen laittaisin soimaan. Vaihdetaan aihetta. Eilen kävin kylässä erään työkaverini luona, joka on innokas hifi-harrastaja. Hän sitten soitti meille vinyyliltä Finlandia-hymniä, kunnes naapuri tuli valittamaan, että viiden tunnin päästä on herätys, nyt jumalauta jotain rajaa tuolle kansallistunteen nostatukselle.


Oi, nouse, Suomi, nosta korkealle,
Pääs' seppelöimä suurten muistojen.
Oi, nouse, Suomi, näytit maailmalle,
Sa että karkoitit orjuuden,
Ja ettet taipunut sa sorron alle,
On aamus' alkanut, synnyinmaa.

Olimme yhtä mieltä siitä, että tuon pitäisi olla Suomen kansallishymni.