sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Kirja-arvostelu: Tamara Boyens - I'm a Cyborg Until Further Notice

Luen paljon kirjoja. Nyt kun minulla on blogi, miksi en saman tien jakaisi lukukokemuksia kanssanne?

Sain joululahjaksi taulutietokoneen, jonka mukana tuli kirjanlukuohjelma. Sillä pystyy lataamaan netistä maksua vastaan kuumimpia uutuuksia, mutta ilmaiseksikin löytyy vanhoja klassikoita sekä amatöörikirjailijoiden itse jakoon laittamaansa materiaalia. Ensimmäinen käsiteltäväni on kirja, jota ette löydä kirjakaupasta, mutta netistä sen voi ladata ilmaiseksi.

Neito nimeltä Tamara Boyens tapaa ottaa osaa vuosittain järjestettävään NaNoWriMoon. Se on leikkimielinen kilpailu, jossa tavoitteena on kirjoittaa romaani kuukaudessa. Voittajiksi julistetaan kaikki, jotka saavat kirjansa määräaikaan mennessä valmiiksi. Viime vuonna Tamara osallistui kisaan nyt käsiteltävänä olevalla kyborgiteoksellaan I'm a Cyborg Until Further Notice.


Kyborgeista tulee tietysti ensimmäisenä mieleen Terminator sekä RoboCop, joten ennakko-oletuksena on, että kaikki niihin liittyvä on edes jossain määrin mahtavaa. Täytyy kuitenkin muistaa, että tämä on naisen kirjoittama, mikä lähes väistämättä siirtää juonen painopisteen räiskinnästä ihmissuhteisiin.

Tarina sijoittuu ydintuhonjälkeiseen Amerikkaan. Päähenkilö on Orchid, lahjakas ohjelmoija, joka työskenteli ystävineen hallituksen salaisissa tiedeprojekteissa muun muassa kyborgiteknologiaa kehittäen, mutta ydintuhon jälkeen yritti lähteä omille teilleen ja joutui ennen pitkää vangituksi. Tarina alkaa siitä, kun ystävät pelastavat 20 vuotta huumattuna olleen Orchidin. Hänen rapistunutta kehoaan ei pystytä enää parantamaan huumeiden jäljiltä, joten hänen tietoisuutensa siirretään keinotekoiseen ruumiiseen. Kyborgiruumis vaatii aikansa totuttelua, mutta kun arkielämä on lähtenyt uudestaan sujumaan, on aika lähteä iskuun hallituksen jäänteitä vastaan.

Tarina alkaa lupaavasti: toimintaa, jännitystä, hyviä hahmoja ja erittäin mielenkiintoinen ja hyvin suunniteltu maailma. Ensimmäisten muutamankymmenen sivun jälkeen liike-energia kuitenkin loppuu töksähtäen, ja luvattoman paljon aikaa käytetään siihen, kun päähenkilö totuttelee uuteen kehoonsa, viettää aikaa ystäviensä ja miehensä kanssa, muistelee menneitä tai vain ihailee maisemia. Alkuasetelmasta huolimatta tämä kirja meneekin selkeästi romanssi-kategoriaan. Sinänsä harmi, koska vaikka kirjoittajalla toki on vapaus valita tyylilajinsa, harmittaa asetelman valtava käyttämättä jäänyt potentiaali. Tästä olisi saanut hienon synkän psykologisen trillerin vaikkapa heittämällä sekaan valtion päähenkilöstä tekemiä pahoja kyborgiklooneja ja ylipäänsä selostamalla enemmän vastapuolen asioita.

Loppua kohti toiminta tiivistyy taas, mutta selvästi huomaa, että kirjailija pusersi viimeiset sivut deadlinen äärirajoilla öitä valvoen. Sen, kuten viimeistelemättömän kirjoitusasunkin, voinee antaa anteeksi, kun ajattelee tiukkaa aikataulua, jolla tämä on kirjoitettu.

Kolme pistettä viidestä. Oma pettymykseni johtuu lähinnä siitä, että nimen ja ensimmäisten sivujen perusteella erehdyin kirjan lajityypistä, mutta kai tästä tykkää joku sellainen, jonka mielestä Falloutin päähenkilöllä oli liian suppea sosiaalinen elämä.

Nyt pitää mennä äkkiä katsomaan, jos cdon.com:sta löytyisi RoboCop DVD:llä kohtuulliseen hintaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti