Syön noin 3-4 levyä suklaata viikossa, jos oikein hillitsen itseäni. Tavallisesti otan Maraboun minttukrokanttia, digestivemurua tai Daim-rouhetta, mutta isommassa marketissa käydessäni pitää aina pyrkiä ottamaan jotain erikoista. Tykkään kokeilla aina kaikkea uutta. Tällä kertaa mukaan tarttui tuollaista:
Fazeriin ja Marabouhun tottuneen suussa Milkan suklaa maistuu jotenkin oudolta, mutta tuo kinuskitäyte peittää outouden, ja yhdistelmä on erittäin herkullinen. Epäsäännöllinen pallukkarakenne levyssä näyttää hauskalta, eikä palojen irrottaminen ole niin vaikeaa, kuin saattaisi kuvitella. Pohja on kuplasuklaata, joka tuntuu suussa jännältä, ja kai se vähentää kaloreitakin, jos laihduttaminen kiinnostaa. Kuulin joskus, että kuplasuklaa keksittiin aikoinaan Neuvostoliitossa, kun kaikkea oli vähän saatavilla; tunkemalla kuplia suklaamassaan saatiin tehtyä isompia levyjä vähemmällä raaka-ainemäärällä. En tiedä, onko totta. Oli miten oli, tätä pitää ostaa toistekin.
Piti myös kokeilla uutta pekonipähkinä-Kingistä. Ilmeisesti kuitenkin on niin, että on olemassa jokin pähkinä nimeltä "pekaani". Harkitsen vakavasti haastavani oikeuteen tämän "pekaanin" kehittäjän valheellisesta markkinoinnista.
Hyvää sekin silti oli. Suolaiseksi naposteltavaksi en ottanut mitään uutta, vaan lempiperunalastujani jo yli kymmenen vuoden ajalta: Estrellan salt & vinegaria.
Kukaan ei pidä niistä ensimmäisellä kerralla, vaan makuun täytyy tottua. Minulle se oli pakon sanelemaa: olin silloin armeijassa, ja kuten jokainen armeijan käynyt tietää (ja naisetkin pystyvät päättelemään), jos syö sipsejä huoneessa, jossa asuu kymmenen muutakin taistelijaa, itselle jää ehkä puoli pussillista, vaikka kuinka huitoisi ahneita käsiä pois. Ratkaisu oli ruveta syömään sellaisia sipsejä, joita kukaan muu ei huolinut. Nyt en enää vaihtaisi niitä mihinkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti