Pekka kokkaa 1: chilicheddarpekonirullat

Palatakseni pekoniaiheeseen, pari päivää sitten näin jossain reseptin, jota oli pakko kokeilla. Homma menee kaikessa yksinkertaisuudessaan näin: otetaan chilejä, täytetään ne cheddarilla, kääritään pekoniin ja paistetaan. Yksinkertainen ihminen tykkää yksinkertaisista resepteistä, joten ei muuta kuin kokeilemaan.

Ensin tarvitaan tietysti chilejä. Nämä olivat jotain espanjalaisia; tulisuusasteesta en ainakaan nähnyt mainintaa. En kuitenkaan halunnut ottaa vieressä olleita mietoja, koska toinen asia, mistä pidän pekonin lisäksi, on tulinen ruoka. Tulisuudesta saattoi päätellä jotain siitä, että näitä peratessa alkoi huulissa tuntua kihelmöintiä ja polttelua, vaikka tietoisesti vältin kasvojeni koskettelua.

Oli miten oli, ensin chilit avataan pituussuunnassa, ja raon kautta poistetaan siemenet vaikkapa lusikanvarren kärjellä. Päitä ei saa leikata auki, ettei cheddar valu ulos paistettaessa.

Sitten tyhjät chilit tungetaan täyteen cheddaria. Taisi mennä vähän enemmänkin kuin olisi ollut tarpeen, mutta mieluumin liikaa kuin liian vähän.

Seuraavaksi kääritään chilit pekoniin. Sitä saa käyttää reippaasti ja tehdä tiukkoja paketteja, että juustoa pääsee valumaan pois mahdollisimman vähän. Itse käytin 2-3 siivua per chili.

Lopuksi pari hammastikkua rullan läpi. Se toki vaikeuttaa rullan paistamista tasaisesti joka puolelta, mutta kokemuksesta tiedän, että pekonirullat purkautuvat helposti paistettaessa. Sitten vain pannuun.

Valmis muutamassa minuutissa. Sitten vihdoinkin maistamaan.

Köh. Joo, eivät nuo chilit olleet mitään lastenateriatarvikkeita. Eivät kyllä mahdottomiakaan, vaan ihan sopivia, jos hiestä märkä naama ei haittaa. Äkkiä vesipullo viereen ja jatkamaan.

Mitään näin täyteläisen makuista en ole syönyt pitkään aikaan. Rullat ovat erittäin meheviä, erittäin rasvaisia, erittäin suolaisia, erittäin tulisia, erittäin juustoisia ja erittäin täyttäviä. Minulla ei näin flunssaisena ollut kovin suuri ruokahalu, mutta silti yllätyin, kun näitä jäi vielä pari huomiseksi aamupalaksi. Tämä on ehdottomasti sitä megapekonia, mistä oli viime postauksessa puhe.