Muistan olleeni hyvin surullinen kun Irwin kuoli, vaikka olin silloin vasta 8-vuotias. Viime aikoina olen jälleen kuunnellut enemmän hänen tuotantoaan, ja olen havainnut, että hänen musiikkinsa ei osoita kuolemisen merkkejä, vaan päinvastoin on ajankohtaisempaa kuin koskaan ennen.
Otetaanpa esimerkiksi vaikka nämä klassikkokappaleet:
Miksiköhän minulla on viime aikoina ollut niin kova hinku kuunnella Irwiniä? Ehkä olen vain seurannut liikaa uutisia politiikasta. Ai niin, myöskään ei saa unohtaa Jaakko Teppoa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti