Tiistai-iltana kymmeneltä baarissa on sen verran asiakkaita, että sahuri tai erikoistehostepanostajakin voi ne laskea yhden käden sormilla. Niistä noin 80% on miehiä, ja ne muutamat naisetkin ovat yleensä 80-kiloisia ja/tai 50-vuotiaita. Toisilleen tuntemattomat ihmiset istuvat mahdollisimman kaukana toisistaan, kuten suomalaiseen kulttuuriin kuuluu, ja hyvin harvat yrittävät tutustua toisiinsa ilman seksuaalisia taka-ajatuksia.
Tuo on tietysti normaalia. Ilmiö, josta halusin puhua, on seuraavanlainen: 25-40-vuotias mies tulee yksin sisään, maksaa 2,50€ sisäänpääsystä, ja tilaa tiskiltä oluttuopin vajaalla kuudella eurolla. Hän istuu pöytään paikassa, josta on hyvä näköyhteys koko saliin. Hän siemailee kaljaansa 10-15 minuuttia, kunnes toteaa, ettei hyvännäköisiä naisia ole lähiminuutteina tulossa, ja lähtee pois. Puolilleen juotu kaljatuoppi jää pöytään. Sama ilmiö saattaa toistua yhden illan aikana useitakin kertoja.
Ymmärrän toki, ettei baarissa ole kivaa istua yksin, ja vielä vähemmän huppelissa höpöttävien tuntemattomien äijien seurassa, mutta sitä en ymmärrä, että maksetaan yhteensä yli 8 euroa kaljasta, eikä viitsitä edes juoda sitä loppuun. Voisiko joku selittää tämän minulle? Onko kyseessä vain jonkinlainen mielenosoitus, tyyliin "pitäkää kaljanne, perkele"?
 |
| Voi kiitos, mutta en millään jaksa enää pisaraakaan. |
Voi herranjestas nyt oikeesti. On niin junttia suomalaista tuollanen "juodaan perkele koko rahan edestä ku on jumalauta maksettu!"-ajattelutapa. Mitä sitten, jos ei joskus olut maistukaan tai ei vaan huvitakaan olla kapakassa? Ketä se haittaa jos jää puoli tuoppia juomatta? Onhan se joo maksettu mutta ei siitä ole mitään sääntöä että se pitäisi viimeiseen pisaraan juoda.
VastaaPoistaMahtavaa! Ensimmäinen kommentoijani!
VastaaPoistaEikö äitisi opettanut sinulle pienenä, että kalja täytyy juoda loppuun, koska Afrikassa on lapsia selvin päin?
No joo, tietysti jokainen tekee omilla rahoillaan ja kaljoillaan ihan mitä haluaa ilman, että kenelläkään olisi siihen mitään sananvaltaa. Ihmetyttää vaan tuo, että jos se maistuminen tai viihtyminen on niin pienestä kiinni, että se niin äkkiä lopahtaa, niin kuinka sellainen tyyppi on inspiroitunut ylipäänsä lähtemään kapakkaan?
Tai kääntäen, jos se kalja on puoli tuntia aikaisemmin kiinnostanut niin paljon, että on tehnyt mieli vääntäytyä kotoa kapakkaan asti, kuinka voi mieli muuttua niin äkisti? Joo, tylsää olla yksin, mutta en itse ainakaan jaksaisi kävellä edestakaisin vain katsoakseni, millainen meininki jossain on. Ajattelisin niin, että "kun nyt tänne asti on tultu, niin juodaan nyt edes se yksi". Sitä paitsi näkeehän sen jo ovelta, onko baarissa säpinää vai ei - ei se ehdi muuttua siinä ajassa, joka menee kahden kaljadesin juomiseen.
Eihän tuo 8,50€ kenenkään taloutta kaada, joten maksetun kaljan lopettaminen on vain periaatteellinen asia. Eikä se ole mitenkään junttia, vaan ihan tervettä taloudellista ajattelua. Jos se on jotenkin leimallisesti suomalaista, niin se vain osoittaa, että suomalaiset ovat järkevää kansaa.
Sama ilmiö kyllä ihmetyttää minuakin. Jospa paine kasvaa nurkkapöydässä odottamattoman kovaksi ja äkkiä ei enää mitenkään voi istua siellä?
VastaaPoistaIltaa ja kiitos kommentista. Niin, painostava hiljaisuus ja yksinäisyys voi vetää hermot kireälle.
VastaaPoistaViime aikoina tuo kuvailemani ilmiö on kyllä vähän lieventynyt, ja rahojen vähetessä ja hintojen noustessa se on korvautunut toisella. Nykyään nimittäin ihmiset tulisivat mielellään baariin juomaan kaksin- tai kolminkertaisesti ylihinnoiteltua kaljaa, mutta kun kuulevat, että sisään päästäkseen joutuu maksamaan narikkaan kolmisen euroa suojelurahaa, se onkin liikaa, ja he kääntyvät ovella takaisin. En taaskaan käsitä.