Näytetään tekstit, joissa on tunniste luonto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste luonto. Näytä kaikki tekstit

lauantai 14. elokuuta 2021

Olen kyllä yrittänyt, mutta kasvisruoka on pahaa

Minä kannatan kovasti luonnonsuojelua. Lajikato on vakava juttu, ja vaikka ilmastonmuutos ei aiheuttaisikaan koko ihmissivilisaation romahdusta, kuten usein uhkaillaan, paikallisetkin ääri-ilmiöt ja biomien muutokset aiheuttavat juttuja, joista kukaan ei tykkää.

Kannatan sitäkin, että ilmastonmuutosta vastaan tehdään merkittäviä tekoja ja muutoksia. Tosin Suomessa voisi vähän himmailla tahtia, koska Suomessa helpot keinot on jo käytetty, ja voisimme odottaa muun maailman saavan meidät kiinni, ennen kuin alamme repiä elämän taloudellisia edellytyksiä alas siirtyäksemme niihin vaikeisiin keinoihin. Periaatteessa siis olen sitä mieltä, että ilmastoaktivistit ovat hyvällä asialla, mutta sehän ei tarkoita, että tykkäisin heistä, että olisin heidän kanssaan useinkaan samaa mieltä, tai etteivät he olisi aivan jumalattoman noloja.

Ilmastoaktivistithan usein toitottavat, että meidän on tehtävä suuria uhrauksia, että edes pysyisimme hengissä. Eikä siinä mitään, mutta kun heissä on eräs alakategoria, joka ei ole ihan hahmottanut, että se uhraaminen ei tapahdu millään alttarilla, vaikka heidän touhussaan uskonnollisia elementtejä onkin, vaan pitäisi ihan oikeasti luopua kivoista asioista arkielämässä. Sitten saamme lukea heidän kolumnejaan siitä, kuinka päästörajoitukset koskevat muita ihmisiä kaikilta osin, mutta heitä itseään vain niiltä osin, kuin se ei häiritse heitä liikaa, koska mun pää nyt vaan ei kestä jos en pääse Thaikkuihin vähintään pari kertaa vuodessa.

Tuoreimpana esimerkkinä Ylen kolumnisti Laura Friman, jonka mielestä ilmasto on niin tärkeä asia, että lentomatkailua pitäisi rajoittaa, paitsi että ei voi, koska Suomessa on ihan mälsää:

Laura Frimanin kolumni: Olen kyllä yrittänyt, mutta Suomi on hirvittävä matkailumaa

Itse teen ulkomaanreissuja lentokoneella kerran muutamassa vuodessa, joten jos luopuisin lentämisestä kokonaan, menetys ei olisi minulle kovin merkittävä. Sen sijaan minulla on toki muita ilmastoa kuormittavia paheita. Koska ilmastoaktivismin näkökulmasta on OK, että Laura kirjoittaa omia saastuttavia intohimojaan puolustavan kolumnin, on varmaan myös OK, että minä tässä kopioin Lauran tekstin sellaisenaan, vaihtaen vain matkailun tilalle jotain, mistä minä tykkään.

Katsotaanpas:

Olen kyllä yrittänyt, mutta kasvisruoka on pahaa

En tiedä, kumpaa vihaan enemmän - ilmastokriisiä vai koronavirusta. Tai mitä minä höpisen, totta kai tiedän. Koronavirus on antanut minulle loistavan tekosyyn istua neljän seinän sisällä jo puolitoista vuotta putkeen ja jopa olla töistä lomautettuna pitkiä aikoja. Ilmastokriisi - tai siis ilmastoaktivistit - sen sijaan on aikeissa viedä minulta suurimman rakkauteni, liharuuat. Enkä saa mitään tilalle. Ei, en halua kuulla, että vegaaniset lihankorvikkeet ovat "ihan yhtä maukkaita ja ravitsevia".

Nykyään, kun joku mainitseekin termin "kasvispohjainen", suolistoni alkaa kehittää selittämättömiä kananmunanhajuisia pieruja.

On aika sanoa se ääneen: kasvisruoka on hirvittävän makuista.

Olen kyllä yrittänyt. Ostan kaupasta kokeilumielessä tasaisin väliajoin vegetuotteita. Siemen-, kaura-,  soija- ja hernepohjaisia lihapullia, kebabia, kananugetteja ja kermaa. Se on aina iso virhe. Touhun piti olla terveellistä ja kevyttä.

Epäselväksi jäi, pitikö keveyden liittyä siihen, että kun kirpeät siemenet rouskuvat hampaiden välissä jotain etäisesti lihapullaa muistuttavaa talipalloa järsiessä, kalorit jäävät vähäisiksi, kun pakettia ei pysty syömään loppuun asti; vai siihen, kun kaurakerma saa keitot ja kastikkeet muistuttamaan koostumukseltaan keitettyä räkää, jolloin sekin jää lautaselle. 

Tämä on toistunut jokaisella kasvispohjaisella lihankaltaisella tuotteella, joka kerta. Elämänhaluni on niitä syödessä ennätyksellisen matala.

Ilmastonmuutoksen torjunnan ja veganismin edistämisen nimissä ihmiset suostutellaan ostamaan loukkaavan huonoa ruokaa.

Tänä kesänä en enää suostunut kokeilemaan mitään kummallista. Sen sijaan annoin puolisolleni vapaat kädet tilata kaupasta kotiinkuljetuksella jotain järkevää, ja vaikka hän on vielä innokkaampi luonnonsuojelija kuin minä, hän suostuu tinkimään ruoan laadusta vielä vähemmän kuin minä.

Se on toiminut ihan hyvin.

Mikä niissä vegetuotteissa sitten mättää? Vaikka tämä: koska hiilijalanjäljen pienentäminen on suurta muotia, ja ihmiset ovat muutenkin siirtymässä kasvispainotteisempaan ruokavalioon, kysyntää on enemmän määrälle kuin laadulle.

Suomalaissa kaupoissa myydään hirveää kauramaitoa ja etupäässä huonoja lihankorvikkeita.

Suomalaiset vegetuotteet ovat kunnianhimottomia, koska ihmiset vaihtavat vegetuotteisiin huonosta laadusta huolimatta. Harva protestoi vaihtamalla takaisin lihaan, tai ainakaan ei metelöi siitä somessa. Niinpä tuotekehitykseen ei tarvitse panostaa, ja makujen ja rakenteen suunnittelussa tunnutaan konsultoitavan vain toisia vegaaneja, jotka eivät enää muista, millaista oikea liha on.

Tietenkin liioittelen. Eivät kaikki veganisoidut tuotteet ole hirveitä. Kaupoista saa ainakin kahta syömäkelpoista tuotetta: Oatlyn kauramaitoa ja Muu-kananugetinkorvikkeita.

Sosiaalisen kuplani vegeruokakokeilut ovat mukailleet sentilleen samoja kohteita. Livenä tunnen vain vähän vegaaneja, mutta seuraan Twitterissä paljon vihervasemmistolaisia, joten vastaan tulee vähän väliä uusia kokeilusuosituksia.

Poikkeuksetta somevegaanit hehkuttavat näitä tuotteita erinomaisen herkullisina, mutta itse en saa niitä alas millään. Pakko syödä jotain muuta.

Luin toissa kesänä Vanhan Testamentin, ja siinä kerrottiin kuinka kokonaisia härkiä ja muita elikoita valmistettiin polttouhreiksi. Yritin markkinoida asiaa puolisolleni, vaikka ehdotukseni kuulosti sekä epätoivoiselta että psykedeeliseltä. Eihän meillä edes ole varaa kokonaiseen härkään, eikä uhrialttarimme ole niin iso, että siinä mahtuisi grillaamaan kokonaisen härän. Puolisoni pyysi erityislupaa tilata pizzat.

Tämä kiteyttää markettien vegeruokatarjonnan. Palamaan päässyt ja pelkällä miedolla sinapilla voideltu lenkkimakkarakin on mukavampi vaihtoehto kuin mikä tahansa palamaan päässeen lenkkimakkaran muotoon puristettu lötkö, jossa vielä vuonna 2021 käytetään raaka-aineita, joita on viimeksi käytetty ihmisravinnoksi 1800-luvun suurina nälkävuosina.

Olennaisinta kuitenkin on, että vaikka vegaaniset lihankorvikkeet olisivat maukkaampia (eivät ole), terveellisempiä (eivät ole) tai halvempia (eivät ole) kuin liha, lihan ja vegetuotteiden vertailu on hedelmätöntä.

Vöner ei ole kebabia, eikä sen kuulukaan olla.

Kun haikailen ystävieni kanssa kunnon sisäfilepihviä, hengähdämme usein abstraktisti: "Kun se rakennekin!"

Tällä ei viitata mihinkään makuaromeihin, vaan siihen tunteeseen, kun puristaa hampaidensa väliin mitä tahansa lihaa, ja suuhun purskahtaa mehukkaiden lihassäikeiden väleistä kuumaa rasvaa ja kudosnestettä. Nautaa, hirveä, possua. Kanakin riittää.

En tiedä, vahvistavatko biologit teoriaa, mutta lihansyöjät tietävät, että ei vain eri eläinlajit, vaan jopa saman eläimen eri kohdista otetut lihanpalat, tuntuvat suussa ihan erilaiselta.

Tuo aistimus saa aivot surahtamaan kuin pienen oikosulun verran. Polvet ovat mennä vatkuliksi. Ruumiiseeni sulautuu toista olentoa, ja samassa sen ansiosta olen itsekin vähän joku muu.

Yhtäkkiä kaupan lihatiski on suuri seikkailu. Avartaaksenne ymmärrystänne lisää, voitte mennä käymään vaikka Seinäjoella. Siellä osataan tehdä pinaattilätyistäkin herkullisia - mikä ei ole aivan pieni saavutus - hukuttamalla ne jauhelihakastikkeeseen.

Tiedän, että sukupolveni kuuluisi tavoitella ekologisempaa tapaa tutustuttaa omat lapseni maailmaan ja erilaisiin makuihin ja proteiininlähteisiin. Mutta kun en halua.

Tahdon tarjota heille tismalleen saman – sittenkin, vaikka tiedän, että tämä uppiniskainen ”mutta kun minä haluan!” -mantra on ilmastoraporttien madonlukujen juurisyy.

Jos ajattelen vain meitä hyvin toimeentulevia, voin myös toitottaa, miten lihatuotteita saa puolestani hinnoitella uusiksi.

Voin maksaa maltaita ja mille vain mariaohisalolle kompensaatiot päälle. Valtaosa ihmisistä ei. Juuri se on masentavinta.

Lihansyönnin lopullinen karkaaminen ylemmän keskiluokan ja äveriäiden käsiin on ällöttävä ajatus. Melkein yhtä ällöttävä kuin nyhtökaura.

* * *

No niin, vihreät. Miten on? Sovitaanko, että minä en vattuille teille lomasuunnitelmistanne, jos te ette vattuile minulle ruokavaliostani?

sunnuntai 20. joulukuuta 2020

Maailman pelottavin eläin

Ai niin joo. Marraskuun täytekirjoitus meinasi aivan unohtua. No, tehdään se nyt. Täytin 38 vuotta. Mutta miksi vasta viime vuonna sain tietää, että syntymäpäiväni on samalla Pyhän Homobonuksen päivä? Miksi tällaisia oleellisia tietoja ei opeteta koulussa?

Isot pojat ovat kertoneet, että joissain seksitarvikekaupoissa saa tietyistä tuotteista alennusta Pyhän Homobonuksen päivänä.

Ei saisi nauraa. "Homobonus" tarkoittaa hyvää ihmistä, ja pyhimykseksi hänet julistettiin hänen työstään kotikaupunkinsa köyhien hyväksi. Hän oli menestynyt liikemies, joka uskoi, että Jumala antoi hänen menestyä, että hän voisi paremmin auttaa huonompiosaisia. Kaikki kunnia hänelle. Eihän se hänen kunniaansa himmennä, että 800 vuotta myöhemmin jossain parin tuhannen kilometrin päässä jotain junttia hihityttää.

Muinaisista merkkihenkilöistä samaistun kuitenkin ehkä eniten kreikkalaiseen filosofi Khrysippokseen:

En ole tarkemmin perehtynyt hänen ajatuksiinsa, mutta perimätiedon mukaan hän kuoli nauruun, kun hän juotti aasille viiniä ja sitten seurasi vierestä sen humalaista toikkarointia. Epäilemättä minunkin kohtaloni tulee olemaan jotain tuonsuuntaista.

Asiaan. Jo aikojen alusta asti ihmiskunta on väitellyt siitä, kummat ovat kaikkein pelottavimpia eläimiä: käärmeet vai hämähäkit.

Ja siis tosiaan nyt puhutaan vain maailman pelottavimmasta eläimestä, ei maailman pelottavimmasta puolueesta, jossa sarjassa Suomen edustusjoukkue Vihreät on oikein tosissaan päättänyt ruveta urheilemaan. Ensinnäkin vihreä sisäministeri Maria Ohisalo, joka keksi ehdottaa laittomasti maassa oleville "palomuuria", eli järjestelmää, jolla he voisivat hoitaa asioitaan viranomaisten kanssa ilman riskiä kiinnijäämisestä ja kotiin palauttamisesta.

Sivustahuutelijat ovat puolustaneet ideaa sillä, että se ehkäisee "varjoyhteiskunnan" syntymistä, eli sitä, että nämä tyypit jäävät Suomeen elämään rikoksilla ja pimeällä työllä ilman mitään toivoa yhteiskunnallisesta noususta tai normaalista elämästä.

Juuei. Tällaiset palomuurit vain kiihdyttävät varjoyhteiskunnan syntymistä. Vaikka laittomat maassaolijat pääsisivätkin viranomaispalvelujen piiriin, ei heidän laittomuusstatuksensa siitä mihinkään muuttuisi, vaan kaikissa muissa suhteissa he eläisivät edelleen yhteiskunnan ulkopuolella. Kun lisäksi kotimaihin leviäisi tieto, että Suomessa voi laitonkin maassaolija elää ihan hyvin, se kannustaisi lisää porukkaa yrittämään. Todettaisiin, että turvapaikka nyt vain on sellainen muodollisuus, ei siihen välttämättä tarvita myönteistä päätöstä.

Toisena esimerkkinä vihreä ulkoministeri Pekka Haavisto, jonka kohdalla perustuslakivaliokunta totesi, että hän syyllistyi rikokseen raivatessaan tieltään virkamiehen, joka ei suostunut salakuljettamaan Suomeen terroristeja laittomin keinoin, mutta että rikos oli sen verran lievä, ettei nyt sentään ministerismiestä sellaisista pikkujutuista viitsi kuumotella. Sen myötä eduskunta äänesti siitä, nauttiiko Haavisto edelleen eduskunnan luottamusta.

Ei siinä muuta, mutta kun Haavisto äänesti itse oman luottamuksensa puolesta. Ja ilmeisesti Vihreissä tätä pidetään ihan normimeininkinä, koska en ainakaan itse havainnut, että asiaa olisi kyseenalaistettu puolueen omista riveistä. Itse muistan vielä ajan, jolloin vihervasemmiston mielestä "enemmistön diktatuuri" oli huono juttu ja lakeihin haluttiin kirjattavan tiettyjä rajoituksia, etteivät vallanpitäjät voi enemmistöpäätöksillä runnoa läpi omia moraalikoodejaan. Niin se maailma muuttuu.

Sinänsähän se, että eduskunnalta vielä luottoa riitti, ei ollut yllätys, joten ei siitä sen enempää. Keskustalta jotkut odottivat ihmejärkiintymistä, mutta voitte unohtaa sellaiset haaveet. Pokerinpelaajilla on oma termi tilanteelle, jossa pelaaja tietää jo häviävänsä jaon, mutta maksaa silti kaikki korotukset kiltisti, koska on jo tunkenut pottiin niin paljon rahaa, ettei kerta kaikkiaan ole varaa luovuttaa enää siinä vaiheessa. En muista, mikä se termi on, mutta Keskusta on siinä pisteessä. Se puolue on jo niin paljon miinuksella, ettei sillä ole varaa luovuttaa nyt, vaan katkeraan loppuun asti mennään, vaikka kuinka pahaa tekee, ja toivotaan ihmettä.

Ääh. Miten tämä liittyy käärmeisiin ja hämähäkkeihin? Ei mitenkään. Unohtakaa tuo. Yritetään uudestaan. Jo aikojen alusta asti ihmiskunta on väitellyt siitä, kummat ovat maailman pelottavimpia eläimiä: käärmeet vai hämähäkit.

Enää ei tarvitse miettiä. Tietooni on tullut, että vuonna 2006 löydettiin Iranista otus, jossa noiden parhaat puolet yhdistyvät:

Samaan tapaan kuin kalkkarokäärmeet ovat kehittäneet häntänsä päähän helistimen, tämä kyykäärmeiden heimoon kuuluva kaveri on kehittänyt häntänsä päähän mokkulan, joka etäisesti muistuttaa suurta hämähäkkiä. Saalistaessaan se heiluttaa häntäänsä tavalla, joka muistuttaa hämähäkin juoksentelua, ja odottaa, että joku petolintu syöksyy yrittämään napata sen.

Aika hieno.


torstai 20. elokuuta 2020

Pekka kokkaa 9: Sisäfilee kantarellikastikkeella

Törmäsin kesällä tällaiseen sivustoon, jonne ihmiset voivat laittaa myyntiin itse tekemiään kirjoja, kursseja, oppaita ja muuta vastaavaa materiaalia: gumroad.com. Vaikuttaa helpolta rahalta. Aloin miettiä, että mitäköhän sellaista minä osaisin, minkä voisin tuotteistaa ja myydä apua tarvitseville ihmisille. Totesin, että sellaisia asioita on niin paljon, että niiden pelkkä ajatteleminenkin hengästyttää.

Siispä vaihdoin taktiikkaa ja mietin asioita, joita en ainakaan osaa tippaakaan. Siitä lähti liikkeelle idea, että kirjoitanpa keittokirjan. Se on vasta alkutekijöissään, eikä siitä ole vielä sen enempää sanottavaa, mutta laitan sen tuonne myyntiin kunhan valmistuu. Aluksi vain PDF:nä suomeksi ja englanniksi; paperiversiota voi harkita riippuen kirjan saamasta vastaanotosta.

Oli miten oli, sen kunniaksi laitetaan pitkästä aikaa ruokapostaus. Joskus minulta toivottiin vaihteeksi jotain äijämäisempää ruokaa kuin pelkkiä leivonnaisia, joten tämänkertainen ruokani on rasvaista ja yksinkertaista, kuten kunnon äijänkin kuuluu olla.

Osa 1: sisäfilee. Tarvikkeet:

Naudan sisäfilettä

Voita

Suolaa

Joo, ei siihen muuta tarvitse. Pippuria voi laittaa, jos haluaa, mutta lehmä on maukasta sellaisenaankin, ja kastikekin on vielä tulossa.

Tuossa on lihaa reilut 200 grammaa, ja se maksoi 12 €. Onhan sisäfile sen verran kallista, ettei sitä viitsi joka päivä syödä, mutta toisaalta jos silloin tällöin käy töiden jälkeen kollegojen kanssa oluella, niitä 8 €:n tuoppeja tulee kiskottua vieläyksivieläyksivieläyksi-menetelmällä paljon suuremman rahan edestä kyseenalaistamatta mitään, ja tuntia myöhemmin olo on ihan yhtä huono - ellei huonompikin - kuin ennen juomista. Meinaan vain, että kyllä rahaa tulee lykättyä typerämpäänkin kuin hyvään ruokaan.

Eipä siinä muuta kuin pannu kuumaksi ja kunnon klimppi voita sulamaan. Oikeasta voimäärästä ei kannata stressata, kunhan se riittää sulaneena peittämään koko pannun pinnan. Annetaan sen kuumentua rauhassa, eikä hätäillä lihan kanssa. Laitetaan samalla uuni lämpiämään 200 asteeseen.

Älä ala hätäillä lihan kanssa vielä siinäkään vaiheessa, kun voi kiehuu ja räiskähtelee. Kun voi alkaa pannulla muuttua ruskeammaksi, pannu on riittävän kuuma, ja lihat voi laittaa paistumaan. Paistetaan joka puolelta muutaman minuutin ajan, että saadaan se kauttaaltaan ruskeaksi. Suolauksen voi hoitaa oikeastaan missä vaiheessa tahansa. Jotkut suolaavat lihan ennen paistamista, että maku leviää tasaisemmin, mutta voi sen jättää kokonaan suolaamattakin ja lisätä syödessä tarpeen mukaan.

Paketin mukaan liha on "takuumurea", joten en ala ihmettelemään, miten sen saisi mureutettua. Kuulemma parasta on pitää se yön yli paksussa suolassa, jolloin suola turvottaa ja rikkoo solurakenteet, ja jotkut Tyynenmeren alkuasukasheimot käyttävät suolan sijasta kiivimehua, mutta kumpaakaan en ole kokeillut.

Tässä ei ole tarkoitus vielä varsinaisesti kypsentää lihaa, vaan vain käräyttää sen pinnat umpeen, etteivät kaikki nesteet karkaa. Kun liha on ruskistettu, laitetaan se vuokaan ja uuniin, jonka pitäisi tässä vaiheessa olla jo lämmennyt.

Osa 2: kantarellikastike. Tarvikkeet:

Kantarelleja

Voita

Kermaa

Anoppi vei minut heinäkuussa mökillä sienestämään. Se ei ollut ensimmäinen kertani sienessä, mutta se oli ensimmäinen kerta kun löysin enemmän kuin kaksi sientä. Oikein kivaa puuhaa. Tämänkertaisen lastin anoppi toi meille ihan vain minua varten.

Joo, tuo kuulostaa siltä, että siinä on omat riskinsä, mutta YOLO.

Oli miten oli, ota pannu, jolla juuri paistoit lihat. Sen pitäisi näyttää suurin piirtein tällaiselta:

Siinä pitäisi olla kunnon kerros mustanruskeaa liejua, josta osa on palanut kiinni pannun reunoihin. Siinä lilluu mustaa töhnää, joka toivottavasti on vain palanutta lihaa. Pelkästään tuon katsomisesta saa silmäsyövän. Parasta, mitä tuolle voi tehdä, on lukita se tiiviiseen säiliöön, haudata se peruskallioon ja juoda käsidesiä, kunnes on unohtanut sen olemassaolon.

Joo. Niinpä me käytämmekin sen sienikastikkeemme pohjana. Laita pannu takaisin liedelle sellaisenaan ja kippaa sienet sekaan. Tuo näyttää aivan liian suurelta sieniannokselta yhdelle ihmiselle, mutta älkää antako sen hämätä. Sienet ovat lähes pelkkää vettä ja ilmaa, joten ne kutistuvat paistettaessa murto-osaan tilavuudestaan. Samalla ne imevät herkullisia pihviliemiä itseensä. Sienet voi toki paistaa puhtaallakin pannulla voita käyttäen, jos pihviliemiä ei ole saatavilla.

Tietääkseni sieninä voi käyttää yhtä hyvin muitakin kuin kantarelleja. Joitain joutuu kypsentämään kauemmin, mutta periaatteessa sama resepti toimii.

Huomautan kuitenkin, että jos meinaat mennä metsään poimimaan omat sienesi, HANKI KUNNON TUNNISTUSOPAS. Älkää perseilkö mitään "Pekan blogin sienet olivat keltaisia, ja nämäkin ovat keltaisia, joten syödäänpä nämä". Ei. En ota vastuuta, jos vietät loppuelämäsi verta piereskellen tai pyörätuolissa hallusinoiden.


Huomaa tilavuusero lyhyen paiston jälkeen. Alemmassa kuvassa sienet ovatkin saaneet jo kaiken paistoliemen imettyä. Laitoin varmuuden vuoksi vielä vähän voita lisää.

Sitten kaadetaankin kermaa. Kahden desin purkista voi laittaa vaikkapa kolmasosan verran.

Tai no en tiedä, näyttää aika laihalta. Laitetaankin kaksi kolmasosaa.

Ääh. Tämä on hankalaa. Ihan sama, pistä koko purkki vaan ja haihduta ylimääräinen kosteus pois pannulla.

Ai niin perhana, meillähän oli se lihakin uunissa. Nyt on mennyt kymmenisen minuuttia, joten voi olla hyvä hetki tarkistaa, mitä sille kuuluu. On makuasia, kuinka kypsäksi sen haluaa, mutta naudanliha voi mennä kuivaksi ja sitkeäksi, jos sitä kypsentää liikaa. Se on parasta jättää keskeltä punertavaksi.

Tämä ehti olla 13 minuuttia. Ehkä ihan hivenen liikaa, mutta ihan riittävän hyvä tästä tuli.

Sitten vain liha lautaselle, sienet päälle ja nauttimaan.

Eihän tuo kaunista ole, mutta ei sitä ole katseltavaksi tehtykään. Jos ostaa sienet torimyyjältä, annokselle tulee kokonaishinnaksi parisen kymppiä, mikä on toki paljon yhdestä ateriasta, mutta laatu vastaa täysin ravintolaruokaa. No, rucolaa tuossa ei ole päällä, mutta sivuun te vain siirtäisitte sen joka tapauksessa.

Lopuksi vielä Sienestäjien Virsi, olkaa hyvät. Alkaa kohdasta 1:42:

sunnuntai 28. kesäkuuta 2020

Velanoton alkeiskurssi

Tiedätte varmaan tilanteen, jossa henkilöstä, joka normaalisti vihaa ja vastustaa asiaa X "tutustumatta paskaa"-periaatteella, kuoriutuukin asian X asiantuntija ja innokas puolustaja, jos jokin tietty reunaehto täyttyy.

Esimerkkinä sellaiset vihreät, jotka normaalisti vaativat hiilijalanjäljen pienentämistä, kestävää kehitystä ja degrowthia, ja alkavatkin vaatia maksimaalisen talouskasvun turvaamista heti, kun sillä voidaan perustella vapaata maahanmuuttoa. Tai ne ateistit, jotka innostuvat opettamaan kristityille oikeaoppista raamatuntulkintaa aina, kun joku kristitty sanoo jotain, joka ei olekaan kaikkia ja kaikkea kritiikittömästi syleilevää kumbaijaata. Tai ne oikeistolaiset, jotka kannattavat mahdollisimman kattavia verorahoitteisia hyvinvointipalveluita, kunhan ne hoidetaan yksityisten firmojen kautta, että niiden osakkeita voi sitten ostaa.

Ei liity tekstiin, mutta Amerikassa on hienoja ötököitä. Tämä on kaislakorentoihin kuuluva "dobsonfly".

Entäs mitä tapahtuu silloin, kun valtio ottaa 18,8 miljardia lisää velkaa tilanteessa, jossa budjetti on muutenkin kroonisesti alijäämäinen, ja jotkut alkavat huudella, että tämä on huono juttu? No, vasemmistolta löytyy heti taloustieteen ja finanssimarkkinoiden asiantuntijoita, jotka osaavat huutaa takaisin, että valtionvelka on kuulkaapas eri asia kuin ihmisten velka, ei sitä tarvitse maksaa takaisin:

Paavo Arhinmäki KU:lle: Valtion ei tarvitse maksaa lainojaan pois
Arhinmäen mielestä valtion velkaantumista ei pidä rinnastaa kotitalouksien velkaantumiseen. Hänen mukaansa valtion ei tarvitse maksaa lainojaan pois.

– Eiväthän valtiot koskaan maksa lainojaan pois, ne ottavat uusia lainoja tilalle. Tällä hetkellä Suomi saa lainaa erittäin matalilla ja kiinteillä koroilla, Arhinmäki sanoo.
Puoluetoveri Li Andersson riensi tukemaan Paavoa toteamalla, että velalla pelottelu on populismia. Joku oikeakin talousammattilainen myönsi, että niin no joo, kyllähän asian noinkin voi periaatteessa muotoilla.

Ja joo, niinhän sen voi. Ihmisiltä pankit haluavat rahansa takaisin jollain aikataululla, koska ihminen tienaa rahaa vain muutamana kymmenenä vuonna elämästään, ja jos ihminen kuolee, ennen kuin velka on maksettu, se on pankille vain voi voi. Valtiot taas voivat pitää lainanantajat tyytyväisinä jauhamalla lainanhoitokuluja vuosisadasta toiseen, joten kukaan ei vaadi valtioita pyrkimään velattomuuteen.

Jotenkin vain moni onnistuu kääntämään tämän asian niin päin, että velkaa voi huoletta kasvattaa. Onhan se nyt ihan sama, onko velkaa sata miljardia vai sata tuhatta absurdiljoonaa, jos ei sitä tarvitse maksaa pois.

Olisi kiva joskus kuulla, kun joku tällainen tyyppi selittäisi omin sanoin, mihin mekanismiin tuo perustuu. Yleensä, kun asiasta kysyy, saa vain linkin siihen yhteen taloustieteen nobelistiin, joka joskus huomautti, että valtio pystyy maksamaan velkansa uusilla lainoilla. Legenda on jäänyt sen jälkeen elämään omaa elämäänsä jotenkin tähän malliin:
Paul Krugman: Valtion ei itse asiassa tarvitse päästä velattomaksi, vaan vanhat velat voi maksaa pois uusilla, kunhan pitää huolen, että velkataakka kasvaa hitaammin kuin verokertymä. 
Vasemmisto: Siis ymmärsinkö oikein, että valtionvelkaa ei tarvitse maksaa pois? 
Krugman: Niin no, periaatteessa ei, kunhan tosiaan pitää huolen, että-- 
Vasemmisto: Hei jätkät! Kuulitteko? Valtionvelkaa ei tarvitse maksaa pois!

On toki Suomessakin hienoja ötököitä. Tällaisen kulta- tai kuparikuoriaisen kuvasin kävelylenkillä. Kun näytin kuvan emännälle, hän ei meinannut uskoa, että Suomessa on tällaisiakin.

No niin, käydään tämä nyt sitten läpi, ettei jää vaivaamaan. Ensinnäkin väite "velkaa ei tarvitse maksaa pois" on hyvin, hyvin eri asia kuin "velan voi maksaa pois uusilla lainoilla", vaikka ne syvemmin miettimättä saattaisivatkin kuulostaa käytännössä samalta. Lainataanpa Arhinmäkeä uudestaan:
Tällä hetkellä Suomi saa lainaa erittäin matalilla ja kiinteillä koroilla
Niin. Tällä hetkellä. Vaikka Suomi saakin nyt kohtuullisen halvalla sen 18,8 miljardia, ei ole mitään takeita siitä, että kun se laina erääntyy, Suomi saa lainan uusittua ihan noin vain. Se neuvotellaan silloin erikseen, ja jos silloin vaikuttaa siltä, että Suomen velan kasvu on karannut pahasti talouskasvun tahdista, ei lainaa enää saakaan niin matalilla koroilla. Voi käydä niinkin, että lainaa ei saa enää ollenkaan, jolloin käy niin kuin Kreikalle kymmenisen vuotta sitten. Ei kuulemma ollut kivaa, kun jengi joutui kaatamaan puistojen puut nuotiotarpeiksi palkanmaksun yhtäkkiä loputtua.

Jos velka kasvaa tänä vuonna sen 18 %, kasvaako Suomen talous myös vähintään 18 %? Ei taida.
Valtion velkaantumisesta saattaa kuitenkin tulla uhka, mikäli velkojen korot lähtevät nousuun.

– Ei tarvita kovin suurta muutosta velkaantumisnäkymissä, että esimerkiksi luottokelpoisuusarviot muuttuvat velkamarkkinoilla. Näinhän kävi taannoin esimerkiksi Kreikalle, Islannille, Portugalille ja muille eurokriisimaille. Kriisi syntyi, kun korkotaso lähti yhtäkkiä nousuun. Kreikan uudesta lyhytaikaisesta velasta pyydettin lopulta jopa 800 prosentin lainakorkoja. Eihän mikään maa pysty sellaisesta selviämään.
Mitäs minä yritän tällä tekstillä sanoa? On tosiaan aika merkityksetöntä, onko velkaa 50, 100 vai 150 miljardia, ja kyllä minä ymmärrän, että tällaisessa poikkeustilanteessa, kun tulot tippuvat ja pitää elvyttää, tarvitaan lainarahaa. Ei se velka itsessään ole ongelma. Ongelma on se, että kun budjettia täytyy vuodesta toiseen täydentää miljardeilla lainaeuroilla, eikä poliitikoilla ole kykyä eikä näköjään haluakaan tehdä asialle mitään, rahahanojen sulkeutuminen on vain ajan kysymys. Silloin ei enää kyselläkään, että mistäköhän me mahdollisesti haluaisimme vähän juustohöylätä.

Vasemmistolaiset usein huomauttelevat, että jos ilmastotoimiin olisi ryhdytty jo kymmeniä vuosia sitten, siirtyminen hiilineutraaliuteen olisi sujunut paljon kivuttomammin. Ei olisi tarvetta millekään radikaaleille taloutta romahduttaville äkkikäännöksille. Jännä, että jostain syystä sama logiikka ei kuitenkaan näytä pätevän budjettikuriin.

Yllätyslisäyksenä vielä siskon Pohjanmaalla ottama kuva kiiltomadosta. En harmikseni ole koskaan päässyt näkemään sellaista livenä. En edes tiennyt, että niitä on siellä.

Minähän en varsinaisesti ole taloustieteen nobelisti, vaan paremminkin netissä mölisevä kylähullu, joten ymmärrän, jos joku ei tullut tästä tekstistä vakuuttuneeksi. Heille, jotka edelleen ovat sitä mieltä, että velkaa voi surutta ottaa niin paljon kuin annetaan, koska sitä ei tarvitse maksaa takaisin, kuitenkin haluaisin esittää pari kysymystä:

1. Miksi EU:n pitää kasata talousvaikeuksista kärsiville Etelä-Euroopan maille, kuten Italialle ja Espanjalle, jotain satojen miljardien eurojen tukipakettia, johon Suomenkin pitää osallistua? Miksi ne eivät vain ota lainaa?

2. Miksi meidän pitää maksaa veroja? Miksi emme vain ota lainaa?

perjantai 9. elokuuta 2019

Setämiehistä ja tahallaan rumista naisista

Tehän tiedätte, mikä on setämies. Setämies on keski-ikäinen, valkoihoinen, kristitty, hetero- ja cisseksuaalinen, lihaa syövä ja bensalla ajava mieshenkilö. Minä olen suurimmaksi osaksi sellainen, ja luulen, että merkittävä osa teistä lukijoistanikin on sellaisia. Yleensä setämiesten yhteiskunnalliset mielipiteet ovat keskimääräistä konservatiivisempia, mutta näkee heitä välillä vihervasemmistopuolueissakin yrittämässä olla jäämättä muodikkaampien ryhmien varjoon ja saada niiltä huomiota.

Monet ottavat setämies-määritelmän solvauksena, mutta minua se ei haittaa. On näppärää, että meille on nyt keksitty oma sana, ettei tuota määritelmälitaniaa tarvitse toistaa aina meistä puhuttaessa. Edellinen termi, "käppäukko", ei lopulta ottanut tuulta alleen, koska sen merkitys ei aukea kuulijalle niin vaivattomasti, ja termit, jotka täytyy erikseen selittää, eivät yleensä leviä laajempaan käyttöön.

Haukkumasanat kannattaa muutenkin ottaa omiksi eikä ruveta inttämään vastaan. Jos sanan loukkaavuudesta rutisee, se ainoastaan tehostaa sanan loukkaavuutta ja kannustaa sen käyttäjiä käyttämään sitä entistä enemmän. Lisäksi sanan käyttäjät saavat rauhassa esittää omia argumenttejaan ilman vastaväitteitä, kun vastustajat keskittyvät väittelemään siitä, olisiko noin saanut sanoa.

Setämiesten valta-asema yhteiskunnassa on hitaasti heikkenemässä. Suomeen saatiin historiamme tasa-arvoisin hallitus, koska nykyhallituksessamme on vähemmän setämiehiä kuin koskaan ennen. Jätän lukijan mietittäväksi, tarkoittaako se, että viimein on saatu yli satavuotinen pimeyden ja barbarian aikakausi päätökseen, vai että kohta Sipilän ja jopa Kataisen pääministerikausia muistellaan wanhoina hywinä aikoina. En minä siitä jaksa kirjoittaa.

Hallituspuolueidemme nuorilla naispuolisilla aktivisteilla on kaksi poliittista teesiä:

1) Henkilön ikä ja sukupuoli ovat täysin merkityksettömiä, ainoastaan asiasisällöllä on väliä! Myös meillä on painavaa sanottavaa ja meidät pitäisi ottaa vakavasti julkisessa keskustelussa!

2) Voisivatko setämiehet vain jo olla hiljaa? Eivät heidän mielipiteensä kiinnosta ketään, ja he puhuvat muutenkin ihan liikaa!

Varmaan nuo jonkun mielestä voi sovittaa yhteen, ja demokratiassa saa vapaasti päättää, millaisen vartalon haluaa pistää Eduskuntatalon istuntosaliin kaikua vaimentamaan. Tässä vanhojen miesten ja nuorten naisten vastakkainasettelussa ei oikeasti ole kyse siitä, että ryhmillä olisi lähtökohtaisia eroja kyvyissä ja taidoissa.

Ongelma on siinä, että ryhmät kommunikoivat eri tavoilla. Eri sukupolvet yrittävät kyllä keskustella keskenään tärkeistä asioista, mutta koska ne käyttävät täysin eri kieliä, argumentit, jotka oman ryhmän mielestä ovat itsestäänselviä faktoja, ovat vastapuolen käsityksen mukaan pelkkää trollausta.


Asiaan. Tehän tiedätte, mitä on aposematismi. Vaikka ette olisi nimeä kuulleet, tiedätte varmasti ilmiön. Luonnossa eläimillä on kaksi tapaa suojautua saalistajilta: syömäkelpoiset eläimet usein pyrkivät sulautumaan maastoon ja olemaan mahdollisimman huomaamattomia, kun taas myrkylliset tai pahanmakuiset eläimet pyrkivät erottautumaan ympäristöstään mahdollisimman räikein huomiovärein. "Joo, tässä minä olen, ja kantsii kiertää kaukaa!" Aposematismia on tuo jälkimmäinen vaihtoehto.

Nokkelimmat myrkyttömät otukset ovat jopa onnistuneet kehittymään aivan myrkyllisten eläinten näköisiksi siinä toivossa, että saalistajat erehtyisivät ja jättäisivät ne rauhaan. Esimerkiksi harmittomiin kuningaskäärmeisiin kuuluva maitokäärme (yllä) näyttää erehdyttävästi tappavan myrkylliseltä korallikäärmeeltä (alla):


Tarkkaavainen luontoretkeilijä erottaa nämä siitä, että jos käärmeellä on punainen ja musta vierekkäin, sitä tohtii paijata, mutta puna-kelta-yhdistelmää kannattaa välttää. Tosin tämä sääntö toimii vain Pohjois-Amerikassa; Etelä-Amerikassa siihen luottamalla pääsee äkkiä hengestään.

Oma lukunsa on esim. tämä paikallisessa puistossa kuvaamani kaveri, joka ei nuorena päässyt hämähäkkien peruskurssista läpi:


Kurkkuhämähäkit sulautuvat kirkkaanvihreän värinsä ansiosta täydellisesti lehvästöihin, joihin ne virittävät ansaverkkonsa. Sulautuvat siis täydellisesti sillä oletuksella, että eivät valitse puuta, jolla on violetit lehdet.


Ihmisten maailmassa taas on nuoria naisia, jotka harrastavat isoja tatuointeja, naamalävistyksiä ja luonnottomia hiusvärejä. Setämiehet kommentoivat, että on rumaa. Monet ovat jopa verranneet aposematismiin sitä, että nainen värjää tukkansa neonväreillä. Että hätkähdyttävä ja tarkoituksella valtavirtaisista kauneusihanteista poikkeava ulkonäkö olisi merkki henkisestä epätasapainosta tai muusta myrkyllisyydestä.

Arvostelun kohteita se ei haittaa. Aposematismin tarkoitushan ei luonnossakaan ole epäkelvon yksilön merkitseminen, vaan vaarallisten saalistajien karkoittaminen. Nämä naiset ovat oikein iloisia, jos heidän ulkonäkövalintansa karkoittaa heidän peräänsä kuolaavia setämiehiä. Sehän on vain yksi mukava lisäsyy vetää naama täyteen uistimia koko pakin mitalta.


Koska Pekka-setää ärsyttää seurata vierestä keskusteluja, jotka jankkaavat vuosikausia paikoillaan siksi, koska osapuolet eivät ymmärrä tarkoituksia toistensa sanoista, on aika setävääntää setämiesten setäkommentit setärautalangasta.

Kun setämies sanoo, että "olisit paljon nätimpi, jos kasvattaisit pitkät hiukset, että ne peittäisivät tuon päälakeesi tatuoidun peniksistä koostuvan perhosen", se ei tarkoita, että "en enää halua panna sinua, ja se on sinulle suuri menetys".

Se tarkoittaa, että "sinulla on niin huono arvostelukyky, että sinua tuskin voi ottaa vakavasti missään muussakaan asiassa".

Se on tietysti toinen asia, kiinnostaako näitä naisia pätkääkään se, mitä joku setämies pitää vakavastiotettavana, ja pitäisikökään kiinnostaa. Aika harva setämieskään muuttaa tyyliään, jos jossain naistenlehdessä joku tantta sanoo, että valkoisia tennissukkia ei saa käyttää mustien kenkien kanssa. Asia on silti hyvä pitää mielessä, jos poliitikon tai muun vaikuttajan uralle mielivä nuori haluaa saada kannatusta muiltakin kuin toisilta punkkareilta.

Ja miksi asia ilmaistaan ulkonäön kautta? Jaa, en tiedä. Varmaan siksi, koska monet setämiehet olettavat, että kyllähän jokainen nuori nainen haluaa olla mahdollisimman nätti ihan vain nättiyden itsensä takia.

Väärin menee. Feminismin suhteesta kauneuskäsitykseen voisin joskus kirjoittaa ihan oman postauksensa, mutta nyt riittäköön, että ohjeet tyyliin "näin olisit nätimpi" voidaan suomentaa muotoon "näin saisit kilpailuetua kanssasisariisi nähden", eikä sillä saa niissä piireissä vastakaikua.

Ei kai tässä muuta. Nuoret naiset: älkää kuvitelko, että setämiehet arvioivat teitä pelkästään sillä akselilla, haluavatko he teiltä seksiä vai eivät. Ja setämiehet: älkää kuvitelko, että nuoret naiset (tai ketkään muutkaan) reagoisivat positiivisesti negatiivisiin ulkonäkökommentteihin.

lauantai 4. toukokuuta 2019

Havaintoja lapsimessuilta

Mainosbannerit ovat hauskoja. Ne yhdistelevät selaajan henkilötietoja esim. Facebookista ja hiljattaisista Google-hauista niin, että niissä markkinoidaan aina sitä, minkä voisi olettaa selaajaa kiinnostavan. Jos vaikka olen käynyt Fitnesstukun sivuilla tilaamassa proteiinijauhetta, voi olla varma, että seuraavan viikon ajan joka puolella netissä mainokset tyrkyttävät minulle kaikkia mahdollisia ravintolisiä. Jos ei pitkään aikaan googleta mitään erityistä, mainokset gravitoituvat pikkuhiljaa yleisteemoihin, jotka Porstuan riippumattoman tutkijaryhmän havaintojen mukaan ovat 30+v. naiselle vaippoja ja muita lastentarvikkeita, ja samanikäiselle miehelle kehitysmaalaisia postimyyntimorsiamia.

Ihmettelin, että olinkohan ohittanut jonkin ikärajapyykin, vai olinko vain googletellut taas jotain epämääräistä, kun yhtäkkiä minulle ruvettiin mainostamaan "kypsiä kaunottaria":


Sitten muistin, että edellisen tekstini kuvitukseen olin etsinyt ihmisoikeuksiaan perääviä ISIS-morsiamia. En kyllä tiedä, miksi minulle tarjotaan kypsiä morsiamia, koska olinhan etsinyt nimenomaan raakoja morsiamia, kuten tällaisia:


Toisaalta kyllähän aika moni alkaa jo olla kypsä tuollaiseen touhuun, mikä näkyy mm. siinä, että Perussuomalaiset nousi eduskunnan toiseksi suurimmaksi puolueeksi siitä huolimatta, että sen kannatus käväisi välillä jossain RKP:n ja Vasemmistoliiton välissä ja kaikki ministerikokemusta saaneet korkean profiilin jäsenet päättivät jo pari vuotta sitten porukalla, että politiikka on jo ihan tylsää, mennään vain pois.

Heh, Sininen tulevaisuus. Nythän on niin, että Kokoomuksen vahvuus on loistava julkisuuskuva: vaikka äänestäjät eivät olisikaan samaa mieltä Kokoomuksen toteuttaman käytännön politiikan kanssa, he äänestävät sitä silti, koska kokoomuslaisia pidetään nuorekkaina, kauniina ja menestyvinä, ja ihmiset haluavat samaistua sellaiseen. Perussuomalaiset taas ajavat politiikkaa, jonka kanssa moni äänestäjä on samaa mieltä, mutta koska Persut on saatu profiloitua kaljanhuuruisiksi junteiksi, puoluetta äänestävät vain ne, jotka ovat valmiita hyväksymään huonon imagon hintana mieleisestään politiikasta.

Tässä tilanteessa Sinisten tavoitteena oli olla puolue, jossa yhdistyisi Kokoomuksen imago ja Persujen poliitiikka, mutta koska Siniset eivät tietenkään pystyneet olemaan kokoomuksempi kuin Kokoomus ja persumpi kuin Persut, todellisuudessa heidän markkinaraokseen jäi se äänestäjäsegmentti, joka kannattaa Kokoomuksen käytännön politiikkaa, mutta joka haluaa samaistua Persujen imagoon. Tuskin kovin monia yllättää, että sillä äänimäärällä ei eduskuntaan ollut asiaa.

Sori. Ei enempää politiikkaa. Kuten sanottua, se on jo ihan tylsää. Asiaan. Yksi Helsingin hyvistä puolista on Pasilan messukeskus. Vaikka tällaisen introvertin mettäpöyröön v-käyrä lähtee heti eksponentiaaliseen nousuun suuressa väkijoukossa vietetyn ajan funktiona, messuilla on kivaa, koska siellä tulee aina vastaan asioita, joiden olemassaolosta ei ole ennen tiennytkään. Kävin pitkästä aikaa messuilla pari viikkoa sitten. En tällä kertaa kirja-, vaan lapsimessuilla. Perhe meni edeltä jo aamulla, mutta koska olin päässyt töistä kotiin vasta aamuviideltä, seurasin äijäporukalla vasta iltapäivällä. Lapsiosasto jäi tietysti siinä seurassa vähemmälle huomiolle, mutta kyllä siellä katseltavaa silti riitti.


Tuollaisia ostoksia tarttui mukaan. Katsotaanpas:

- Säilöttyä kilohailia, 9 purkkia 20 €:lla. Monenmoista kalaruokaa olen syönyt, mutta en kilohailia. Oikein hyvää leivän päällä.

- Savustettua hirvimakkaraa. Vielä parempaa leivän päällä. Sen kanssa vain kävi huonosti: niistä lähti niin vahva koko kämppään leviävä savunhaju, että emäntä vaati niitä säilytettäväksi ilmatiiviisti. Homeeseenhan ne menivät, ennen kuin ehdin syödä puoliakaan.

- Metrilakua, kaikkien messujen vakiotuliaista.

- Kuvaan jäi ottamatta mukaan puolalaisten veljesten myymä englantilainen toffee. Viiden sentin levyisiä kuutioita monta eri makua. Olivat hyviä, mutta tuli niille hintaakin; kymmenisen palaa maksoi melkein pari kymppiä.

- Dynamite warrior, thaimaalainen toimintaelokuva. Takakannessa sitä kuvaillaan näin:
Tapahtumat sijoittuvat 1920-luvun Thaimaan maaseudulle, missä kostonhimoinen Zieng taistelee jokaista vastaantulijaa vastaan toivoen, että tämä olisi hänen etsimänsä murhaaja. Murskaavat iskut ja räjähteet hallitseva mies kiitää vailla pelkoa taistelusta toiseen.
Ei tuollainen voi olla huono edes teoriassa. Lisäksi tällä on sivistävä funktio, koska en ole aiemmin saanut tilaisuutta tutustua thaimaalaiseen elokuvataiteeseen.

- Men In Black -animaatiosarja. Kaikki tuntevat ne Will Smithin tähdittämät elokuvat, mutta harvempi tietää, että niiden pohjalta tehtiin 90-luvulla piirrossarjakin. Tässä on sen seitsemän ensimmäistä jaksoa. Kun ei maksanut kuin kaksi euroa, ostin katsoakseni, onko se vielä niin räävittömän hauska kuin silloin teininä katsoessani.

- Tietokirjallisuutta: Stefan Forss: Tali-Ihantala 1944, elokuva ja historia.

- Laura Kolbe & Samu Nyström: Helsinki 1918, pääkaupunki ja sota.

- Jarkko Kemppi: Isänmaan puolesta, jääkäriliikkeen ja jääkärien historia.

Kirjojen nimet kertovatkin sisällöstä kaiken oleellisen. Ei sillä, että olisin niin fanaattinen lahtari, että lukisin tällaisia kirjoja pääasialliseksi viihteekseni, mutta minulla on työn alla eräs aihepiiriin liittyvä akateeminen projekti, joka vaatii laajaa taustaperehtymistä. Kirjojen myyjää täytyy kyllä kehua. Aina, kun vilkaisinkaan jotain kirjaa myyntipöydällä, alkoi myyntipuhe: "Tuon saat vitosella. Tuossa on lapussa 15 €, mutta saat kympillä. Tuosta pitää saada kymppi, kun se on viimeinen kappale." Ja mukaan asiantunteva selostus kunkin kirjan sisällöstä. Tykkäsin, ja hän sai myytyä minulle tuollaisen läjän, vaikka tarkoitus oli ostaa korkeintaan yksi. Hintaakin tuli alle puolet siitä, mitä noista olisi pitänyt maksaa missä tahansa nettikaupassa.

- Lopuksi seurapeli, Cards Against Humanity. Tämä on ollut kauan hankintalistalla, mutta sitä on vaikea löytää Suomesta. Peli toimii niin, että jokaiselle jaetaan muutama valkoinen vastauskortti. Vedetään esiin musta kysymyskortti, ja jokainen pelaaja antaa omista korteistaan kysymykseen parhaiten sopivan vastauksen. Jokainen on vuorollaan tuomari, joka valitsee parhaan vastauksen, ja sen antaja saa pisteen.


Sellaista. Parasta messuilla ei kuitenkaan ole tavaran ostaminen, vaan ihmisten ja asioiden havainnointi. Tuli puheeksi, että on aika alhainen temppu, kuinka myyntityössä käytetään asiakaspalvelijoina kauniita nuoria naisia. Sellainen ihminen on luonnostaan tehokkain mahdollinen suostuttelija ainakin miesasiakkaille, minkä lisäksi joku saattaa innostua tuhlaamaan ihan vain osoittaakseen, että on millä mällätä eikä meidän suvussa ole ollut muutenkaan tapana nuukailla, reh reh.

Tämä ei päde vain messu- ja torimyyjiin, vaan kaupan alaan kokonaisuutena. Myös apteekkeihin, mitä olen aina ihmetellyt. Apteekin kassalla kun kommunikointi viehättävän asiakaspalvelijan kanssa on yleensä muotoa "tässä tämä peräpukamavoiteeni ja jalkasienilääkkeeni, ja... joo, minäpä tästä jatkan matkaa vähin äänin". Harva ajattelee siinä vaiheessa, että "otanpa tuosta vielä tuota extravahvaa kaljuuntumisenestolääkettä, ihan vain koska se on kallista ja muutenkin hiustenlähtö johtuu testosteronista, joten se jos mikä on varma alfakarjun merkki ja naisten mieleen".

(Aiemmin mainittu kirjakauppias oli vanha mies, eli ei liity tähän ilmiöön.)

Messuilla oli maatalouspuoli, jossa oli esittelyssä alpakoita ja ties mitä muita karjaeläimiä. Isossa aitauksessa esiteltiin lammaspaimenkoiraa, josta juontaja kertoi, että se tuntee neljä eri komentoa, joista se tietää, mihin suuntaan lampaita pitää ohjata. Ensimmäinen ajatus minulla, kuten varmaan hyvin monella muullakin katsojalla, oli, että onpas se koira fiksu eläin.

Tarkemmin ajatellen, se todella fiksu eläin tässä kuviossa on ihminen. Koirahan vain tekee, mitä sille on opetettu, mutta mietin sitä kivikautista keskustelua, jonka seurauksena lammaspaimenkoiria on ylipäänsä olemassa.

1: Lampaanliha on hyvää ja ravitsevaa, mutta lampaita on niin hankala löytää ja saada kiinni.
2: Ehkä meidän pitäisi napata lammaslauma elävänä ja pitää se heimon mukana, niin siitä saataisiin lihaa aina tarvittaessa.
1: Hyvä idea, mutta miten estämme niitä karkaamasta?
2: No, öö... Sudet ovat nopeampia kuin lampaat. Otetaan tuosta heimon liepeillä roikkuvasta susilaumasta muutama ja opetetaan ne pitämään lampaat kurissa. Opetetaan niille vaikka joitain komentoja, että ne tietävät, mitä me haluamme niiden tekevän.
1: Tuossa vain on se pieni aukko, että sudet syövät lampaita.
2: Jaa, joo... No, otetaan laumasta muutama sellainen yksilö, joita lampaansyönti kiinnostaa vähiten, ja tapetaan loput. Sitten tehdään niiden pennuista uusi susilauma ja tehdään sama uudestaan niin kauan, että niitä ei enää kiinnosta lampaansyönti ollenkaan.
1: Jumankauta, jätkä on nero.

"Hei, jos koulutetaan susia tuomaan nuo sarvikuonot tänne, niin saadaan syötyä tällä viikolla."
"Oletko ihan vajaa? Jos me mennään susille jotain tsetseä huutelemaan, niin ne ovat ne sudet, jotka pääsevät syömään tällä viikolla."
"No, kai me voidaan rakentaa noiden ympärille aitakin. Hae kirves ja..."
"Joo joo, okei okei, missä niitä susia on?"

Kolmas havainto tuli lemmikkipuolelta. Fretit ovat aivan mahtavia otuksia. En ollut ennen nähnyt sellaista livenä, mutta kävi ilmi, että ne ovat mahdottoman söpöjä luikeroita, minkä lisäksi niillä on oikea asenne. Kouluttaja yritti esitellä fretin ketteryyttä ohjastamalla sitä talutusnuorassa pikku esteradan läpi, mutta otus vain makasi lötkönä maassa ja lähinnä raahautui radan läpi.

En jaksaisi minäkään. Paha haju niistä lähtee, mutta niinhän lähtee minustakin.

maanantai 4. joulukuuta 2017

Sirkkaleipää ja sirkka-aivoja

Pistin taas tuonne vasempaan laitaan vuosittaisen kävijäkyselyni. Aiemmista vuosista poiketen lisäsin vaihtoehdon niillekin, jotka seuraavat blogiani siitä huolimatta, että ovat kanssani asioista eri mieltä, jos täällä sellaisia nyt sattuisi olemaan.

Ai niin, täytin vahingossa 35 vuotta. Samassa rytäkässä jälkikasvukin täytti vuoden. Mukavaa, kun lapsen, anopin ja itseni syntymäpäivät ovat tasaisin väliajoin kahden viikon sisällä, niin ei pääse unohtumaan.

Kaupassa ostaessani lapsen juhliin koristeita, sain suuren oivalluksen ja tajusin, miksi on erikseen tyttöjen väri (punainen) ja poikien väri (sininen). Tämä johtuu siitä, että kun vanhemmat aina vuoden välein ostelevat servettejä ja kynttilöitä juhlaa varten, mutta edellisvuotisia ei ole vielä käytetty loppuun, olisi liian työlästä muistella, että minkäköhän värisiä ne viimevuotiset olivatkaan. Saattaisi käydä niin, että juhlissa joillain vierailla olisi eriväriset servetit kuin toisilla, ja jostain syystä naisväki pitää tätä ongelmana.

Pitää siis olla vakiovärit. Mielellään kulttuurisella tasolla yhteisesti sovitut, ettei tarvitse omaa päätä vaivata senkään vertaa. Eri sukupuolille toki omansa, ettei tarvitse valittaa siitä, että on tylsää kun on aina samaa.

Tietysti se, että tyttöjen väriksi on valikoitunut juuri punainen ja poikien väriksi sininen, on enemmän tai vähemmän mielivaltaista. Kuulemma vielä joitain satoja vuosia sitten vaaleanpunaistakin pidettiin hyvin maskuliinisena värinä.

Asiaan. Fazer päätti muutama päivä sitten aloittaa "ruokavallankumouksen" tuomalla markkinoille leivän, jonka jauhoihin on lisätty jauhettuja sirkkoja. Ne tuotiin kokeiluluonteisesti myyntiin yhteentoista pääkaupunkiseutulaiseen markettiin, joista yksi sattui olemaan se, josta minä ruokani haen. Arvaatte varmaan, mikä tämän yhtälön ratkaisu oli.


Tuollaista. Ensimmäinen havainto on, että se on erittäin tummaa ja rapeaa. Vaikuttaa ehkä hivenen ylipaistetulta. Kunnolla voita päälle vaan. Koostumus on riittävän jämäkkä, eikä leipä repeile pahemmin, kun siihen runttaa kylmää voita. Maultaan leipä on oikein aromikasta ja hyvää, eikä sittenkään maistu palaneelta, paremminkin hyvin paahtuneelta. Emäntä ei vielä ole uskaltanut maistaa, mutta kyllä tätä voi oikein lämpimästi suositella.

Mainostus toki on vähän yliampuvaa, mutta se on ihan normaalia. Tuoteselosteen tarkempi tarkastelu paljastaa, että eihän leivän painosta ole sirkkoja kuin kolme prosenttia. Ruokavallankumous tämä siis on samassa mielessä kuin poliittinen vallankumous olisi se, että uusi puolue saa vaaleissa eduskuntaan kuusi kansanedustajaa.

Erinomaiseksi proteiininlähteeksikin tätä kehutaan. Proteiinia on tässä 11 grammaa sadassa, kun yleensä leivässä on koostumuksesta riippuen vähän vajaa kymmenen, joten en mitenkään mullistavana tuota eroa pitäisi. Ei leipää muutenkaan pelkän proteiininsaannin nimissä kannata ahnehtia.

Ainahan olemme syöneet leivän mukana sirkkoja, kovakuoriaisia, hämähäkkejä, toukkia, sammakoita, myyriä, supikoiria, fasaaneja ja ties mitä muuta, mikä ei leikkuupuimurin alta pakoon ehdi, mutta nyt sille on nimi. Muistan, kun joskus pienenä olin koulun jälkeen iltapäiväkerhossa, ja välipalaa syödessämme näkkileipäni sisältä kömpi elävä sokeritoukka (tai ehkä luultavammin uunitoukka) pöydälle juoksentelemaan. Innostuimme tietenkin, mutta emme etsinnöistä huolimatta löytäneet lisää.

Kovin eettiseksikään tätä ei voi kehua. Yhteen limppuun on murhattu 70 viatonta luontokappaletta, joten onnistuin yhdellä välipalalla tuhoamaan enemmän elämää, kuin mitä normaalilla sikanautadieetillä ehtisi useassakaan vuodessa.

Hyönteissyöntiä perustellaan lisäksi sillä, että sikanautojen kasvattaminen kuormittaa ilmastoa paljon enemmän kuin sirkkojen kasvattaminen tuotettua proteiinigrammaa kohti. Sitä en sitten tiedä, kuormittaako aitauksesta karannut lehmä ympäristöä enemmän kuin kasvattamosta karannut sirkkaparvi, mutta kyllähän meillä töissäkin ratkaistaan ongelmat tekemällä oletus, että ongelmia ei tule. Sirkkaleipä on siis ympäristöystävällisempi valinta kuin lihaleipä. Sellaista en muista maistaneeni, mutta kumminkin.

Tuollaiset maailmanpelastushaaveet voin ruveta ottamaan tosissani siinä vaiheessa, kun sirkkaproteiinista puristetut pihvit pystyvät kilpailemaan hinta/laatusuhteeltaan oikean lihan kanssa pääasiallisena päivittäisenä proteiininlähteenä; nythän hyönteissyönnissä ollaan vasta napostelu- ja lisukeasteella, eli kuuluu kategoriaan "söpöä, mutta merkityksetöntä".

Eipä näissä hyönteisruoissa olekaan kyse siitä, että oikeasti vaikutettaisiin mihinkään. Tärkeintä on vain se mukava ja lämmin tunne, jonka saa, kun voi kertoa kaikille olevansa edistyksen etulinjassa ja olevansa niin radikaali ja tiedostava, että syö vaikka hyönteisiä pelastaakseen maapallon. Sellaiset tylsät asiat, kuten että tekevätkö afrikkalaiset ja aasialaiset vähemmän lapsia, jos suomalaiset alkavat porukalla syödä sirkkoja, kuuluvat johonkin ihan muuhun insinööritodellisuuteen.

Mutta joo, suosittelen maistamaan. Tämä on hyvää. Kapitalismissa on sellainen hieno juttu, että jos kuka tahansa saa tällaisen idean, sen voi tuotteistaa ja tuoda markkinoille aivan vapaasti, kunhan siihen ei kuole ihmisiä, ja tuotteen menestyminen tai epäonnistuminen on kiinni vain siitä, kiinnostaako kansaa syödä sitä. Kansalaisetkin saavat vapaasti päättää kiinnostuksensa tason kenenkään kieltämättä tai pakottamatta.

Mopanekehrääjän toukat ovat Zimbabwessa suosittu naposteluherkku.
Kaikki eivät välttämättä suhtaudu asiaan noin pragmaattisesti, vaan ideologiset asenteet pomppaavat esiin verkkokeskusteluissa puolin ja toisin. Fazerin Facebook-sivulla käydään mielenkiintoisia keskusteluja aiheesta useassakin langassa, ja melko suuri osa on eritasoisin voimasanoin ryyditettynä tällaista:
Joo en...en tiedä uskallanko mitään Fazeria enää ostaa. Hirvittää jotta saapi seuraavana päivänä tyotteen jo syötyäni lukea, että tuote-erään on vahingossa tehtaalla sekoittunut sirkkaa
Niiden vastapainona on sitten tällaisia:
Ehdottoman hyvä juttu. Hyönteisravinto on eettinen valinta, maapallomme toivo ja alati lisääntyvien nälkäisten vatsojen ravitsija. Jotta tämä pallo on olemassa vielä jatkossakin, niin nyt on aika hyvästellä ennakkoluulot ja tehdä näitä aidosti eettisiä valintoja.
Tietysti mukana on se kolmaskin ryhmä, josta tulee mieleen, että heinäsirkankin keskushermoston kapasiteetti riittää sirinä-äänen tuottamiseen, mutta ei minkään ihmiskommunikaatiossa relevantin informaation välittämiseen, ja joka osallistuu keskusteluun esim. seuraavanlaisilla välihuomautuksilla:
Ötököitä ei kuitenkaan luokitella eläimiksi, se on vissiin jo bilsan tunnilla opetettu...
Lopettakaa nyt jo. Kukaan ei kuole siihen, että leipään laitetaan ötökkäjauhoa. No, jotkut allergikot ehkä saattavat, mutta sama pätee pähkinöihinkin, eikä kukaan boikotoi Fazerin Sinistä siksi, että Fazerilta saa pähkinäsuklaatakin.

Kukaan ei myöskään jää kuolematta siksi, että leipään laitetaan ötökkäjauhoa. Hyönteisproteiinista tuskin tulee millään aikajänteellä merkittävä ravinnonlähde, ja vaikka tulisikin, ei sekään tyhjästä kasva. Ja vaikka kasvaisikin, se ei ratkaise sitä perimmäistä ongelmaa, että syöjiä on liikaa ja lisää tulee.

Ainoa muutos, mikä nyt on tapahtunut, on, että nyt meillä on yksi ruoan raaka-aine lisää. Se on iloinen asia, koska nyt on enemmän, mistä valita. Joku tykkää, joku toinen ei. Itse tykkäsin, ja syön sirkkaleipiä varmaan toistekin. Ei tässä ole mitään sen kummempaa.

Lopuksi todettakoon, että oli siellä Facebook-kommenteissa paljon järkeviäkin kannanottoja. Kaikkein eniten mieltäni lämmitti tämä:
Kuinkahan moni näistä äärivastustajista ja oksennus-emojien laittajista kuuntelis lapsiltaan samanlaista tekstiä kun pitää maistaa jotain uutta ruokaa?

perjantai 27. tammikuuta 2017

Eläimiä naimassa

Olimme taannoin kavereiden kanssa ravintolaillallisella. En enää muista johdantoa, mutta jotenkin tuli eläimiinsekaantuminen puheeksi, ja mainitsin mielenkiintoisena faktana sen, että Floridassa on laitonta harrastaa seksiä piikkisian kanssa. Pohdiskelin, että jos kerran on pitänyt kieltää seksi vain jonkin yhden tietyn lajin kanssa, miksi valituksi on tullut juuri se otus, joka on jo luonnostaan ehkä kaikkein pienimmässä vaarassa tulla ihmisten raiskaamaksi?

Yksi kaveri ei arvostanut asian huumoriaspektia lainkaan, vaan kiinnitti huomiomme siihen epäkohtaan, että Suomi on yksi Euroopan viimeisiä maita, joissa eläimiinsekaantuminen ei ole laitonta. Melko vihervasemmistolaisena sekä innokkaana seksuaali- ja muiden vähemmistöjen puolustajana hän piti sitä suurena vääryytenä.


Jos nyt jonkun mielestä tuossa on ristiriita, huomautettakoon, että seksuaalisen tasa-arvon esitaistelijat eivät suinkaan kannata ihan kaikkia mahdollisia pervouksia, vaan heidän ohjenuoranaan on, että hyväksyttävää seksuaalisuutta on kaikki sellainen, joka tapahtuu yhteisymmärryksessä oikeustoimikelpoisten henkilöiden välillä. Kun tästä säännöstä poiketaan, heidän huumorintajunsa loppuu hyvin äkkiä.

Eikä siinä mitään, oikein hyvä sääntö tuo on. Eihän siitä mitään tulisi, jos kaiken maailman kissanraiskaajia pitäisi ruveta suvaitsemaan ihan vain siksi, kun nyt kerran homojakin. Huvittavaa tilanteessa on lähinnä vain se kognitiivinen dissonanssi, johon he törmäävät huomatessaan, että vaikka he ovat taistelleet vuosikymmeniä tehdäkseen epäsopivista seksuaalisuuden muodoista sopivia, ei kaikki ole heidänkään mielestään sopivaa. Silloin heidän yleisin reaktionsa on julistaa, ettei niissä olekaan kyse mistään seksuaalisesta suuntautumisesta, vaan rangaistuksen ansaitsevasta mielisairaudesta.

Asiaan. Eihän minun tuosta pitänyt puhua, vaan eläimiinsekaantumisen suhteesta lakiin. Vaikka sitä ei olekaan erikseen kielletty, eihän se tarkoita, että eläimiä voisi vapaasti ja kaikessa rauhassa naiskennella Suomessakaan, vaan sellainen menee eläinrääkkäyksen piikkiin. Mikä siis olisi käytännön seuraus, jos eläimiinsekaantuminen vielä kiellettäisiin erikseen? Kaksi vaihtoehtoa:

A) Eläimiinsekaantumisesta saisi ankaramman rangaistuksen kuin eläinrääkkäyksestä. Että tässä olisi järkeä, pitäisi osoittaa, miksi eläimen naiminen on sille kategorisesti haitallisempaa kuin sen hakkaaminen. Muutenhan lain ainoa funktio olisi viestittää, että pervot takaisin kaappeihin häpeämään, ja joku irvileuka saattaisi huomauttaa, että tuollaisia lakeja on ollut ennenkin, pervot vain ovat vaihtuneet.

B) Eläimiinsekaantumisesta saisi lievemmän rangaistuksen kuin eläinrääkkäyksestä. Tätä tuskin haetaan, koska kuten yllä kerroin, kiellon vaatijat eivät yleensä ole itse eläimiinsekaantujia, vaan heidän ankaria vastustajiaan.

Pidänkin omana linjanani, ja suosittelen muillekin eläimiinsekaantumisen vastustajille, että ollaan vaan ihan hiljaa ja pidetään kiinni nykyisestä lainsäädännöstä, koska tämä on taas niitä asioita, jotka eivät sörkkimällä parane.

Eikäs kun luetaankin tuota artikkelia vielä. Kieltoa perustellaankin näin:
Nykyään laki kieltää Suomessa vain sellaisen eläimiin sekaantumisen, joka aiheuttaa eläimelle kärsimystä, kipua tai tuskaa.
Teko halutaan tehdä rangaistavaksi jo itsessään, ilman vaatimusta eläimen kärsimyksestä. 
- Taustalla on se, että nyt kiinnitetään huomiota myös eläimeen ja sen itseisarvoon, kun aiemmin keskityttiin tarkastelemaan asiaa vain ihmisen näkökulmasta, Ruotsalo sanoo.
Eli siis ei sillä olekaan väliä, miten lainmuutos vaikuttaisi käytännössä, vaan kyse on eläinten oikeuksista periaatteellisella tasolla. Hyvä on, hyväksyn. Koska eläimetkin ovat eläviä ja tuntevia luojanluomia, niillä on itseisarvo ja sen myötä oikeus ihmisarvoiseen elämään, että niillä olisi hyvät muistot ihmisistä siinä vaiheessa, kun niille ammutaan pultti otsaan ja ne pistetään lihoiksi.

Jaa... joo. Eläinten itseisarvo kuulostaa kivalta ajatukselta, mutta jotenkin tuntuu, että sen keksijät ovat ajatelleet vain mustejaan ja mirrejään ja unohtaneet, mitä tarkoitusta varten suurin osa Suomen ei-luonnonvaraisista eläimistä on ylipäänsä olemassa. Mielenkiinnolla odotan, miten nämä asiat aiotaan sovittaa yhteen.


Tuskin mitenkään. Tuskin se juolahtaa heille mieleenkään, koska lihahan tulee tehtaasta. Elämmehän aikana, jolloin jopa petoeläinten parittelukohtaus luontodokumentissa aiheuttaa katsojissa mielipahaa ja kirvoittaa heistä järkyttyneitä syytöksiä raiskauksen mainostamisesta. Eräskin vihainen katsoja valistaa:
I'm pretty sure that if she says no that's classed as rape?
Kaipa se on sitten niin, että kun kerran eläimillä on itseisarvo, on niiden aika opetella ihmisten tavoille muiltakin osin ja ruveta pyytämään kirjallisia lupia paritteluilleen.

Vielä yksi asiaan liittyvä tuoreempi uutinen kotimaasta:
Paikalle saavuttuaan sikalanhoitajat olivat löytäneet sikalasta alastoman miehen, joka oli ”karsinassa antautunut noin 250 kg painavan karjun astuttavaksi”.
Toivottavasti sika toipuu. En tiedä, mikä tuosta olisi sopiva rangaistus, mutta eiköhän silläkin pääse jo alkuun, että tyyppi muistetaan loppuikänsä sinä kaverina, joka tykkää antautua karjujen astuttavaksi.

Tästä tuli mieleen sellainenkin ajatus, että jos joskus liittyisin vigilanteryhmään, joka ottaisi kiinni joukkoraiskaajia ja muita seksuaalirikollisia, nyt tiedän, millaista oman käden oikeutta porukkamme heille jakaisi.

Ei nyt puhuta tuollaisia, vaan tehdään vain kirjoituksen yhteenveto. Ei minua kauheasti haittaisi, vaikka eläimiinsekaantuminen kiellettäisiinkin, mutta sellaisen toiveen vain haluaisin esittää, että ennen lopullista lainsäätöä mietittäisiin loppuun asti, miten se suhteutuu niin muihin olemassaoleviin lakeihin kuin oikeusvaltion periaatteisiinkin. Kyllä meillä on jo ihan riittävästi sellaisia lakeja, joista ei tiedä, pitäisikö niille itkeä vai nauraa.

Lopuksi vielä kevennys, kun oli niin rankka aihe. Tiedättekös, mikä on eläimiinsekaantujien lempielokuva?

No sehän on tietenkin Miehet Mustissa.

lauantai 3. joulukuuta 2016

Evoluutioteorian kompastuminen pikkulapsiin

Usein on esitetty, että ihmiset olisivat kehittyneet alemmista elämänmuodoista. Ensin oli kuplia, jotka vain olla möllöttivät ja jotka määriteltiin elollisiksi vain siksi, koska ne osasivat monistaa itseään. Sitten tuli yksisoluisia otuksia, joilla oli liikkumisen mahdollistavia värekarvoja ja kyky syödä toisiaan. Ajan mittaan kehittyi kaloja, sammakkoeläimiä, nisäkkäitä, kädellisiä apinoita ja lopulta ihmisiä. Seuraavaksi tulee biologisesti surkastuneita otuksia, jotka vain olla möllöttävät ja jotka ovat olemassa vain siksi, koska ovat tajunneet syväkoodata kehittämiinsä tekoälyihin asetuksen, että tekoälyjen orjarotu tarvitsee palveltavakseen biologisten älyjen herrarodun, mutta ei nyt mennä siihen.

Kaikki eivät tähän evoluutioteoriaan usko. Yhtenä hyvänä perusteena on vaikkapa se, että on olemassa tällaisia ihmisiä:


Sen lisäksi monet, yleensä ateistiset ja korkeasti koulutetut ihmiset, ovat vakaasti sitä mieltä, että evoluutioteoria pätee yleisesti, paitsi silloin, kun kyse on ihmisistä. Esimerkiksi parittelukumppanin valinta ei toimi sen mukaan, että alitajuisesti suosittaisiin hyvien geenien kantajia tai hyviksi perheen huoltajiksi/hoitajiksi soveltuvia, vaan parinvalinta voi perustua vain panseksuaaliseen sisäiseen kauneuteen. Lisäksi vaikka älykkyys onkin vahvasti geneettistä, on täysin mahdotonta ihan jo teoreettisestikin, että eri ihmispopulaatioiden välillä olisi keskimääräisiä älykkyyseroja, koska se nyt vaan on mahdotonta, turpa kiinni.

Joku voisi huomauttaa, että eihän tuossa kyseenalaisteta evoluutioteoriaa faktojen tai havaintojen, vaan maailmankuvan perusteella, mutta aika toisarvoistahan se on. Oikeastihan evoluutioteorian suurin uhka ovat vastasyntyneet lapset.

Mehän tiedämme, että vastasyntynyt hevosvarsa osaa kävellä minuuttien sisällä syntymisestä. Sen on pakko, koska muuten sudet syövät sen. Vastasyntynyt apinavauva ei osaa vielä vähään aikaan tulla toimeen omillaan, mutta se sentään osaa roikkua emonsa turkissa, jolloin emo voi jatkaa elämäänsä suhteellisen normaalisti. Ihmisvauva sen sijaan ei osaa pitkään aikaan mitään muuta kuin huutaa, mutta sen se sitten osaakin paremmin kuin hyvin.

Tämä herättää useita vastaamattomia kysymyksiä kivikautisten metsästäjä-keräilijäyhteisöjen elämästä, kuten:

1) Eikö huutava lapsi houkutellut paikalle petoja ja vihollisheimolaisia pitkien matkojen takaa vaarantaen koko yhteisön olemassaolon?

2) Eikö huutava lapsi valvottanut vanhempiaan ja koko yhteisöä niin, että univelan takia ruoanhankintakyky heikentyi oleellisesti?

3) Kuinkahan moni lapsi katosi mystisesti vedenhakumatkalla, ja selitykseksi tuli vaan, että "joo, sapelihammastiikeri vei"?

4) Jos yksi pienen lapsen voimakkaimmista vieteistä on tunkea kaikki käsiin osunut suuhunsa, miten on kaikenlaisen lääketieteen ja hygieniaymmärryksen puuttuessa mahdollista, etteivät ne kaikki kuolleet myrkytyksiin ja ripuleihin?

Tuli vaan mieleen. Eipä tässä muuta.

"Hei, mennään kolauttamaan nuo sarvikuonot hengiltä, niin saadaan syötyä tällä viikolla."
"Mitä? Puhu lujempaa, korvissa piippaa... Mennään vaan, mutta illemmalla, nyt on pakko ottaa torkut."

Ai niin. Se vielä, että maahanmuuttokriittisissä piireissähän usein moititaan varsinkin islamilaista kulttuuria regressiivisyydestä ja innovaatioköyhyydestä. Tuokaan ei voisi olla kauempana totuudesta. Otetaanpa esimerkiksi sellainen havainto/ongelma, että pienen lapsen hoitaminen on rankkaa.

Länsimaalainen lähestymistapa: otetaan käyttöön vanhempainvapaat, vanhempainpäivärahat, lapsilisät, julkinen päivähoito jne. Keksitään imukykyiset vaipat, rintakumit, rintapumput, tutit, tuttipullot, sitterit, itkuhälyttimet, maitohappobakteereilla terästetyt D-vitamiinitipat, äidinmaidonkorvikkeet, lastenrattaat, imetystyynyt, imetysliivit, antibiootit rintatulehdukseen, talkit, imetysajan monivitamiinipillerit jne.
Lopputulos: lastenhoito on edelleen rankkaa, mutta ei läheskään niin rankkaa kuin se voisi olla.

Islamilainen lähestymistapa: ensin todetaan, että naisten mielipiteitä ei kysellä. Sitten todetaan, että lastenhoito on naisten hommaa.
Lopputulos: lastenhoito ei ole lainkaan rankkaa.

Paljon tehokkaampi lopputulos paljon vähemmällä vaivalla.

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Pekkadamus ennustaa tulevaa

Lueskelin pitkästä aikaa lehteä. Ei sillä, että maailman tapahtumat kiinnostaisivat, mutta jos vaikka saisi inspiraatiota kirjoittaa tännekin jotain.

Huomasin sitten, että Hesari tekee mielenkiintoista gallupia, jossa kartoitetaan lukijoiden uskomuksia siitä, miten Suomi muuttuu seuraavan kymmenen vuoden aikana. Lähinnä keskitytään nykyään puhuttaviin poliittisiin puheenaiheisiin, eikä tarkoituksena ole tiedustella, miten asioiden pitäisi vastaajien mielestä mennä, vaan miten he odottavat niiden menevän ja minä vuonna he odottavat muutoksen tapahtuvan.

Oletettavasti gallupin tulokset julkistetaan lähiviikkoina, mutta vielä se ei vastauksen jälkeen anna minkäänlaista vertailua tai yhteenvetoa. Kuulemma gallupin luonteen vuoksi siinä ei ole oikeita eikä vääriä vastauksia.

Tuohan ei tietenkään pidä paikkaansa, vaan ainoastaan yhdenlainen tulevaisuus lukemattomista vaihtoehdoista voi toteutua. Koska minä tiedän sen jo, ajattelin vastata kysymyksiin myös täällä, että voin perustella, miksi olen oikeassa.


Katsotaanpas:

1. Uskotko, että Suomi luopuu eurosta valuuttana kymmenen seuraavan vuoden aikana?

Joo, eikä vain Suomi, vaan luultavasti kaikki muutkin. Kyllähän nämä yhteisvaluuttakokeilut tiedetään. Kaikki menee hyvin niin kauan kuin kaikki menee hyvin, mutta kun yhdellä alueella tulee ongelmia, se leviää äkkiä muillekin. Olisi se tiedetty jo euroon mentäessä, mutta kun meillä on Unelma ja Yhteinen Eurooppalainen Projekti ja gnaatsegawfrasgaaa. Ero tapahtuu luultavasti vuoteen 2020 mennessä.

2. Uskotko, että Suomessa tapahtuu poliittinen murha kymmenen seuraavan vuoden aikana?

Enpä juuri. Suomalaisessa politiikassa ei ole niin pahaa vastakkainasettelua kuin monissa muissa, silti murhattomissa maissa, ja vaikka olisikin, suomalaisilla ei ole tapana lähteä kovin helposti murhailemaan. Kyllähän joidenkin mielestä Suomen henkirikostilastot ovat rumempaa katseltavaa kuin muiden länsimaiden vastaavat, ja he ovat oikeassa sinänsä, että jos Sipilä menee tenupäissään sanomaan Stubbille, että "paninpas sun muijaas hähä" ja Stubb sitten lyö Sipilää subutexpärinöissä keittiöveitsellä, voisi noin käydä, mutta tuskin siinäkään olisi kyse poliittisesta motiivista.

3. Uskotko, että Suomi liittyy Natoon kymmenen seuraavan vuoden aikana?

Natoon liittymisestä ollaan puhuttu koko minun elinaikani, ja koko sen ajan vallitseva kanta on ollut, että vielä ei kannata liittyä, kun ei ole tarvetta. Tämä tulee myös jatkumaan täysin maailmanpoliittisesta tilanteesta riippumatta.

Kyllähän Suomi Natoon jossain vaiheessa liittyy. Se tulee menemään niin, että Naton ja Venäjän välit kiristyvät, jolloin Nato toteaa, että se tarvitsee Suomen tukea tai edes kauttakulkua voidakseen suojata Baltiaa, jolloin se ilmoittaa Suomelle, että nyt olisi joukkoja tulossa, tulkaa mukaan tai pysykää edes poissa tieltä. Suomi vastaa, että


koska toinen vaihtoehto olisi olla Venäjän puolella, ja vaikka Suomen hallitus saattaisi haluta sellaisenkin kannan ottaa, se tietäisi kuitenkin, että siitä seuraisi välitön sotilasvallankaappaus.

4. Uskotko, että Suomeen valitaan muslimiministeri kymmenen seuraavan vuoden aikana?

Joo. Ehkä ensi vaalien jälkeen, tai viimeistään sitä seuraavien. Viime vaaleissa saimme ensimmäiset muslimikansanedustajat, koska Nyt Oli Aika, joten seuraava askel on muslimiministeri, koska Nyt On Aika.

Todennäköisin vaihtoehto on SDP:n Nasima Razmyar. En nyt spekuloi sillä, onko hänellä pätevyyttä hommaan, koska sillä ei ole mitään väliä. Hänestä leivotaan ministeri täysin pätevyyksistä riippumatta, koska Nyt On Aika.

5. Uskotko, että jokin nykyinen EU-maa alkaa kymmenen seuraavan vuoden kuluessa rajoittaa järjestelmällisesti kansalaistensa pääsyä internetiin?

Noh, miten sen nyt haluaa määritellä. Uskon, että jossain vaiheessa nettiinpääsy tulee onnistumaan vain pankkitunnuksilla, ettei kukaan saa päähänsä höpistä netissä mitä sattuu ilman pelkoa kiinnijäämisestä.

Tätähän ei tietenkään sanota rajoittamiseksi, vaan päin vastoin sen luvataan vapauttavan ihmiset kiusallisiin nettikeskusteluihin törmäämisestä. Kyllähän jokaisella tulee edelleen olemaan vapaus päästä nettiin ja sanoa vapaasti mitä haluaa, kunhan muistaa, että vapauden hinta on vastuu ja vapauden väärinkäytöstä rangaistaan.

Tähän tuskin edes menee kauaa, pari vuotta ehkä. En ala arvailemaan, mikä maa on ensimmäinen.

6. Uskotko, että kymmenen seuraavan vuoden aikana peruskoulussa luovutaan pakosta opiskella ruotsia?

Hahhaa, pakkoruotsista ei luovuta ikinä. Satojen vuosien kuluttua, kun ydinsota on hävittänyt ihmissivilisaation viimeisetkin rippeet ja tämän nykyään Suomena tunnetun maapläntin karuilla lasiaavikoilla ei elä mitään muuta kuin torakoita, niilläkin on pakkoruotsi.


7. Uskotko, että kannabiksen käyttö laillistetaan Suomessa kymmenen seuraavan vuoden aikana?

Uskon, valitettavasti. Toistaiseksi täällä asiaa ajaa vain harmittomien hippien porukat, mutta maailmalla tuon aatteen voittokulku jatkuu maasta toiseen. On vain ajan kysymys, milloin se leviää tännekin.

Sitten on kyllä pakko vaihtaa alaa. Humalaisten kanssa asioidessa on toki omat ongelmansa, mutta heidän ajantajunsa sentään pysyy kunnossa hyvin suuriin promillelukemiin asti. Sitten taas jos joutuu kaikenlaisia pilvipäitä paimentamaan, ei sitä jumitusta ja tyhjälle virnuilua kukaan jaksa.

8. Uskotko, että asevelvollisuus lakkautetaan tai ulotetaan koskemaan myös naisia tulevan vuosikymmenen aikana?


En sentään. Tässä on sama juttu kuin tuossa kannabiksessa, että tälläkin on oma pitkätukkaprikaatinsa asiaa ajamassa, mutta tätä ei sentään voida puolustaa päihde- ja terveyspoliittisilla perusteilla. Antaa niiden meuhkata, ei aiheuta toimenpiteitä.

9. Uskotko, että lihasta aletaan periä haittaveroa Suomessa kymmenen seuraavan vuoden aikana?

No en. Eihän tuollainen suomalaisessa ruokakulttuurissa menisi ikinä läpi. Natsitkin aikoinaan vastustivat lihansyöntiä, mutta ymmärsivät jättää tällaiset aloitteet pois puolueohjelmasta, koska tiesivät, että uusi maailmanjärjestys lässähtäisi siihen paikkaan.

Toisaalta hirvittää ajatella, mitä asialle voisi tehdä, jos noin oikeasti kävisikin. Miten tuota vastaan voi protestoida? Jos alkaisin boikotoida lihaa, ne voittaisivat, koska saisivat käännytettyä minut vegetaristiksi. Jos alkaisin syödä entistä enemmän lihaa ihan vain piruuttani, ne voittaisivat taas, kun yhä suurempi osa rahoistani menisi verottajalle.

10. Uskotko, että isät pitävät yhtä paljon perhevapaita kuin äidit joskus kymmenen seuraavan vuoden aikana?

Enpä oikein. Henkilökohtaisestihan mielelläni olen poissa töistä niin paljon kuin voin millä verukkeella tahansa, mutta en usko, että miehet keskimäärin innostuvat lastenhoidosta yhtä paljoa kuin naiset keskimäärin.

11. Uskotko, että Suomeen valmistuu uusi tai nyt rakenteilla oleva ydinvoimala kymmenen seuraavan vuoden aikana?

Aistin Hesarin toimituksessa sarkasmia.

12. Uskotko, että kotisi sähkö muuttuu pääasiassa aurinkoenergialla tuotetuksi kymmenen seuraavan vuoden aikana?

Uskonko, että Suomi hinataan päiväntasaajalle kymmenen seuraavan vuoden aikana? En.


13. Uskotko, että robotti alkaa tehdä juuri sinun nykyisen työsi kymmenen seuraavan vuoden aikana?

Periaatteessa lähes mikä tahansa työntekijä voidaan korvata roboteilla. Monet on jo korvattu, monien korvaamiseen on jo teknologia olemassa, ja loputkin voidaan korvata suhteellisen pian tekoälytekniikan kehittyessä.

Entäs sitten minä? Tässähän on sellainen pullonkaula, että vaikka olisi hienoa käyttää miljoonia euroja huipputeknisen paskanlapioijarobotin suunnitteluun ja sitten vielä kymmeniä tuhansia per yksikkö massatuotettunakin, kustannustehokkaammaksi tulee hakea Biltemasta kympin lapio ja lyödä se jonkun vuokrarahojensa riittävyyttä tuskailevan opiskelijapojan kouraan. Itse uskoisin kuuluvani tähän ryhmään.

14. Uskotko, että autoa, jolla pääasiallisesti liikut, ei aja ihminen joskus kymmenen seuraavan vuoden aikana?

Uskon, että auto, jolla pääasiallisesti liikun, on vielä kymmenenkin vuoden päästä joskus 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä tehty, mutta noin niin kuin periaatteessa tämähän on taas näitä juttuja kuin se, kun 60-luvulla uskottiin nykyään tehtävän halpoja lomamatkoja kuuhun jne. Tulevaisuuden ennustamisessa kun tapaa olla niin, että kaukaisen tulevaisuuden ennustaminen menee säännönmukaisesti alakanttiin, kun keksitään asioita, joista ei aiemmin osattu haaveillakaan; ja lähitulevaisuuden ennustaminen menee aina yläkanttiin, kun ei osata ottaa huomioon tuota edellisessä kohdassa mainitsemaani pullonkaulaa.

Kyllä itseohjautuvia autoja varmaan markkinoilla jo silloin on, mutta lähinnä ne ovat silloin samanlaisia kuriositeetteja kuin sähköautot nykyään.

15. Uskotko, että suomalaisten pörssiyritysten hallituksissa naisten osuus nousee yhtä suureksi kuin miesten kymmenen seuraavan vuoden aikana?


En, eikä kyse ole siitä, etten uskoisi naisten pärjäävän sellaisissa hommissa, vaan vain siitä, että miehillä keskimäärin on suurempi taipumus pyrkiä sellaisiin hommiin.

16. Uskotko, että kymmenen seuraavan vuoden aikana ulkomaalaistaustaisten osuus väestöstä yli kolminkertaistuu nykyisestä 20 prosenttiin?

Enpä oikein. Viimeistään nykyisen pakolaiskriisin myötä Euroopan asenneilmasto maahanmuuttoa kohtaan on kääntynyt siihen suuntaan, että kehitysmaalaisten massamaahanmuutossa on kolme vaihtoehtoa: 1) valtapuolueet pistävät nyt pikapuoliin maahanmuutolle sellaiset rajat, että sekä määrä putoaa että laatu nousee järkevälle tasolle; 2) seuraavilla vaalikausilla valtaan äänestetään kansalliskonservatiivisia puolueita, jotka tekevät sen; tai 3) sitä seuraavalla vaalikaudella valtaan nousee ihan oikeita natsipuolueita, jotka viimeistään pistävät asian järjestykseen tavalla, joka ei ehkä ole kiva, mutta sitäkin tehokkaampi.

17. Uskotko, että Suomi pääsee jalkapallon arvokisoihin kymmenen seuraavan vuoden aikana?

Kysykää samalla, uskonko Norsunluurannikon pääsevän jääkiekon MM-kisoihin kymmenen seuraavan vuoden aikana.


Suomea ja suomalaisia tavataan aina jalkapallon arvokisojen aikaan moittia siitä, ettemme ota jalkapalloa tarpeeksi vakavasti menestyäksemme siinä. Logiikka menee jotenkin niin, että jalkapallosta pitää kiinnostua, koska kaikki muutkin kansat ovat siitä kiinnostuneita, ja esim. jääkiekolla ei ole niin suurta väliä, koska sitä nyt ei harrasteta kuin muutamassa hassussa maassa.

En ymmärrä, mikä siinä on ongelmana. Suomalaiset nyt vain ovat enemmän jääkiekko- kuin jalkapallokansaa. Mitä se meille kuuluu, mitä muut maat tykkäävät pelata? Amerikassakin on ne pari omaa lajia, joita ei harrasteta tai joista ei ainakaan kiinnostuta juuri missään muualla, eikä se heitä häiritse.

18. Uskotko, että saimaannorppa kuolee sukupuuttoon kymmenen seuraavan vuoden aikana?

Otaniemessä meillä oli ainejärjestön kerhohuoneen lasivitriinissä vanha kuuluisa teekkarijäynä: oltiin otettu tonnikalapurkeista etiketit irti ja tehty tilalle omat, "troolattua saimaannorppaa". Sitä sitten myytiin pahaa-aavistamattomille messukävijöille tjsp.

Mutta joo, käsittääkseni kyseisen elukan kannat ovat vahvistuneet pohjavuosistaan, joten tuskin se aivan lähivuosina on sukupuuttoon kuolemassa.

19. Uskotko, että kymmenen vuoden kuluessa Suomessa on enemmän hyppyrimäkiä kuin mäkihyppääjiä? Nyt hyppääjiä on noin 350 ja mäkiä 111.

No tähän on kyllä pakko sanoa, että jaa-a. Kyllähän nykyään vähän kaikessa ulkoilma-aktiviteetissa on ongelmana, että nuoriso viettää mieluumin aikaansa sisäharrastuksissa. Ei sillä, että minulla olisi varaa hurskastella tässä asiassa.

20. Uskotko, että Mannerheim-elokuva saa ensi-iltansa kymmenen vuoden kuluessa?

Jos nyt tarkoitetaan sitä Renny Harlinin projektia, niin älkää unta nähkö. Joku "kohu"elokuva saattaa toki tulla. Onhan meillä jo ollut homo Mannerheim ja musta Mannerheim. Mitähän tuosta vielä puuttuisi? Ehkä joudumme vihdoin kohtaamaan sen kipeän salaisuuden, että Mannerheim oli saanut oppinsa venäläisessä sota-akatemiassa ja työskenteli ennen Suomen itsenäistymistä tsaarin kenraalina, joten itse asiassa Mannerheim oli venäläinen eikä mikään suomalainen.

Sitten saadaan taas katsella lehdistä, kun Mannerheimia arvostavat tyypit ovat vaan että hohhoijaa, ja Mannerheimia vihaavat tyypit kauhistelevat saamiaan tappouhkauksia, joista ei kuitenkaan kannata pyytää mitään kuvankaappauksia tai muita todisteita, koska ovathan ne niin rajua kamaa, ettei kehtaa edes sanoakaan.