perjantai 27. tammikuuta 2017

Eläimiä naimassa

Olimme taannoin kavereiden kanssa ravintolaillallisella. En enää muista johdantoa, mutta jotenkin tuli eläimiinsekaantuminen puheeksi, ja mainitsin mielenkiintoisena faktana sen, että Floridassa on laitonta harrastaa seksiä piikkisian kanssa. Pohdiskelin, että jos kerran on pitänyt kieltää seksi vain jonkin yhden tietyn lajin kanssa, miksi valituksi on tullut juuri se otus, joka on jo luonnostaan ehkä kaikkein pienimmässä vaarassa tulla ihmisten raiskaamaksi?

Yksi kaveri ei arvostanut asian huumoriaspektia lainkaan, vaan kiinnitti huomiomme siihen epäkohtaan, että Suomi on yksi Euroopan viimeisiä maita, joissa eläimiinsekaantuminen ei ole laitonta. Melko vihervasemmistolaisena sekä innokkaana seksuaali- ja muiden vähemmistöjen puolustajana hän piti sitä suurena vääryytenä.


Jos nyt jonkun mielestä tuossa on ristiriita, huomautettakoon, että seksuaalisen tasa-arvon esitaistelijat eivät suinkaan kannata ihan kaikkia mahdollisia pervouksia, vaan heidän ohjenuoranaan on, että hyväksyttävää seksuaalisuutta on kaikki sellainen, joka tapahtuu yhteisymmärryksessä oikeustoimikelpoisten henkilöiden välillä. Kun tästä säännöstä poiketaan, heidän huumorintajunsa loppuu hyvin äkkiä.

Eikä siinä mitään, oikein hyvä sääntö tuo on. Eihän siitä mitään tulisi, jos kaiken maailman kissanraiskaajia pitäisi ruveta suvaitsemaan ihan vain siksi, kun nyt kerran homojakin. Huvittavaa tilanteessa on lähinnä vain se kognitiivinen dissonanssi, johon he törmäävät huomatessaan, että vaikka he ovat taistelleet vuosikymmeniä tehdäkseen epäsopivista seksuaalisuuden muodoista sopivia, ei kaikki ole heidänkään mielestään sopivaa. Silloin heidän yleisin reaktionsa on julistaa, ettei niissä olekaan kyse mistään seksuaalisesta suuntautumisesta, vaan rangaistuksen ansaitsevasta mielisairaudesta.

Asiaan. Eihän minun tuosta pitänyt puhua, vaan eläimiinsekaantumisen suhteesta lakiin. Vaikka sitä ei olekaan erikseen kielletty, eihän se tarkoita, että eläimiä voisi vapaasti ja kaikessa rauhassa naiskennella Suomessakaan, vaan sellainen menee eläinrääkkäyksen piikkiin. Mikä siis olisi käytännön seuraus, jos eläimiinsekaantuminen vielä kiellettäisiin erikseen? Kaksi vaihtoehtoa:

A) Eläimiinsekaantumisesta saisi ankaramman rangaistuksen kuin eläinrääkkäyksestä. Että tässä olisi järkeä, pitäisi osoittaa, miksi eläimen naiminen on sille kategorisesti haitallisempaa kuin sen hakkaaminen. Muutenhan lain ainoa funktio olisi viestittää, että pervot takaisin kaappeihin häpeämään, ja joku irvileuka saattaisi huomauttaa, että tuollaisia lakeja on ollut ennenkin, pervot vain ovat vaihtuneet.

B) Eläimiinsekaantumisesta saisi lievemmän rangaistuksen kuin eläinrääkkäyksestä. Tätä tuskin haetaan, koska kuten yllä kerroin, kiellon vaatijat eivät yleensä ole itse eläimiinsekaantujia, vaan heidän ankaria vastustajiaan.

Pidänkin omana linjanani, ja suosittelen muillekin eläimiinsekaantumisen vastustajille, että ollaan vaan ihan hiljaa ja pidetään kiinni nykyisestä lainsäädännöstä, koska tämä on taas niitä asioita, jotka eivät sörkkimällä parane.

Eikäs kun luetaankin tuota artikkelia vielä. Kieltoa perustellaankin näin:
Nykyään laki kieltää Suomessa vain sellaisen eläimiin sekaantumisen, joka aiheuttaa eläimelle kärsimystä, kipua tai tuskaa.
Teko halutaan tehdä rangaistavaksi jo itsessään, ilman vaatimusta eläimen kärsimyksestä. 
- Taustalla on se, että nyt kiinnitetään huomiota myös eläimeen ja sen itseisarvoon, kun aiemmin keskityttiin tarkastelemaan asiaa vain ihmisen näkökulmasta, Ruotsalo sanoo.
Eli siis ei sillä olekaan väliä, miten lainmuutos vaikuttaisi käytännössä, vaan kyse on eläinten oikeuksista periaatteellisella tasolla. Hyvä on, hyväksyn. Koska eläimetkin ovat eläviä ja tuntevia luojanluomia, niillä on itseisarvo ja sen myötä oikeus ihmisarvoiseen elämään, että niillä olisi hyvät muistot ihmisistä siinä vaiheessa, kun niille ammutaan pultti otsaan ja ne pistetään lihoiksi.

Jaa... joo. Eläinten itseisarvo kuulostaa kivalta ajatukselta, mutta jotenkin tuntuu, että sen keksijät ovat ajatelleet vain mustejaan ja mirrejään ja unohtaneet, mitä tarkoitusta varten suurin osa Suomen ei-luonnonvaraisista eläimistä on ylipäänsä olemassa. Mielenkiinnolla odotan, miten nämä asiat aiotaan sovittaa yhteen.


Tuskin mitenkään. Tuskin se juolahtaa heille mieleenkään, koska lihahan tulee tehtaasta. Elämmehän aikana, jolloin jopa petoeläinten parittelukohtaus luontodokumentissa aiheuttaa katsojissa mielipahaa ja kirvoittaa heistä järkyttyneitä syytöksiä raiskauksen mainostamisesta. Eräskin vihainen katsoja valistaa:
I'm pretty sure that if she says no that's classed as rape?
Kaipa se on sitten niin, että kun kerran eläimillä on itseisarvo, on niiden aika opetella ihmisten tavoille muiltakin osin ja ruveta pyytämään kirjallisia lupia paritteluilleen.

Vielä yksi asiaan liittyvä tuoreempi uutinen kotimaasta:
Paikalle saavuttuaan sikalanhoitajat olivat löytäneet sikalasta alastoman miehen, joka oli ”karsinassa antautunut noin 250 kg painavan karjun astuttavaksi”.
Toivottavasti sika toipuu. En tiedä, mikä tuosta olisi sopiva rangaistus, mutta eiköhän silläkin pääse jo alkuun, että tyyppi muistetaan loppuikänsä sinä kaverina, joka tykkää antautua karjujen astuttavaksi.

Tästä tuli mieleen sellainenkin ajatus, että jos joskus liittyisin vigilanteryhmään, joka ottaisi kiinni joukkoraiskaajia ja muita seksuaalirikollisia, nyt tiedän, millaista oman käden oikeutta porukkamme heille jakaisi.

Ei nyt puhuta tuollaisia, vaan tehdään vain kirjoituksen yhteenveto. Ei minua kauheasti haittaisi, vaikka eläimiinsekaantuminen kiellettäisiinkin, mutta sellaisen toiveen vain haluaisin esittää, että ennen lopullista lainsäätöä mietittäisiin loppuun asti, miten se suhteutuu niin muihin olemassaoleviin lakeihin kuin oikeusvaltion periaatteisiinkin. Kyllä meillä on jo ihan riittävästi sellaisia lakeja, joista ei tiedä, pitäisikö niille itkeä vai nauraa.

Lopuksi vielä kevennys, kun oli niin rankka aihe. Tiedättekös, mikä on eläimiinsekaantujien lempielokuva?

No sehän on tietenkin Miehet Mustissa.

maanantai 16. tammikuuta 2017

Pekka lukee lehteä 21: Hyvien ideoiden muistokirjoitus

Joku ystävällinen lukija oli googletellut hakusanoilla "pekan porstua endorsementti". Kiitän kauniista ajatuksesta, mutta en ole aikeissa virittää mitään systeemiä, jolla minulle voisi tehdä lahjoituksia, jos sellaista tarkoitettiin. Vaikka persaukinen olenkin, en katso aikani olevan niin arvokasta, että ansaitsisin siitä rahallisen korvauksen, tai että tuotantoni laatu olisi niin shakespeariaanista, että siitä kehtaisi pyytää maksua.

Mainosbannereita yritin kyllä taannoin laittaa, mutta AdSense-hakemukseni hylättiin, koska niiden mielestä sivustollani ei ollut tarpeeksi sisältöä. Tai sitten en vaan osaa. Pitäkööt tunkkinsa.

Asiaan. Kun seuraatte yhteiskunnallista keskustelua, oletteko huomanneet, kuinka joskus joku yllättävä taho sanoo jotain järkevää? Joku poliitikko vaikka alkaa ajaa lakia, josta ajattelette, että tuollainen laki olisi pitänyt olla jo alusta alkaen. Tai joku huomauttaa jostain epäkohdasta, joka on ollut kaikille asiaa seuraaville itsestäänselvyys, ja alkaa vaatia asian korjaamista.

Ja juuri kun olette sanomassa, että kerrankin joku puhuu järkeä, hän palauttaa kuulijansa maan pinnalle möläyttämällä jotain niin älytöntä, että olisi kannattanut vain olla hiljaa alusta asti. Huonon lain muuttaminen vesitetään esityksellä, joka ei ole juuri vanhaa parempi, tai epäkohtia halutaan korjata toimenpiteillä, joilla ei ole epäkohdan kanssa mitään tekemistä.


Esimerkiksi vaikka tällainen:

1. Ensikertalaisuuden määritelmä saattaa kiristyä rikostuomioissa

Yleisesti pidetään kohtuullisena, että ensikertalainen saa selvästi lievemmän rangaistuksen kuin rikoksenuusija. Kyllähän ihminen voi pahoille teille erehtyä, ja useimmat kyllä parantavat tapansa, kunhan vain tarpeeksi selkeästi ärähdetään. Suomalaisessa lainsäädännössä on kuitenkin tällainen useasti kirottu ja naurettu kuriositeetti:
Jos ehdonalaiseen tuomittua henkilöä ei kolmen vuoden sisällä ehdonalaiseen pääsystä tuomita ehdottomaan vankeuteen, henkilö lasketaan seuraavalla kerralla taas ensikertalaiseksi.
 Tämä herättää kaksi kysymystä:

1) Minkälaiselle tyypille ylipäätään voi tulla mieleenkään, että termi "ensikertalainen" voi tarkoittaa mitään muuta kuin sitä, että henkilö ei ole koskaan ennen tehnyt kyseisenlaista rikosta?

2) Miksi ja miten tällaiset tyypit ovat saaneet tallennettua hourailunsa lakikirjoihin?

Mutta ei hätää, koska nyt asiaa ollaan persulaisen oikeusministerin johdolla korjaamassa:
Oikeusministeri Jari Lindström (ps) sanoo, ettei esillä ole vielä ollut aikamääreitä sille, mikä olisi uusi määritelmä ensikertalaisuudelle.
Ei kun jaa, joo. Meillä on edelleenkin puikoissa tyyppi, joka antaa ymmärtää, että ensikertalaisuus voi kasvaa takaisin. Ei sitten mitään.

Noh, katsellaan, miten käy. Sitten on tällainen:

2. Lakutehtailija uskoo "pelleilyn" Suomessa jatkuvan - lakupiippu voisi muuttua Kymijoen merihevoseksi

Tupakointi on huono juttu. Ihmisten tupakointi pitää saada loppumaan hyvällä tai pahalla. Koska kuitenkin ymmärretään, ettei tupakoinnin suora kieltäminen lailla ikinä onnistuisi, täytyy yrittää kieltää ja rajoittaa kaikenlaista tupakointiin liittyvää oheistoimintaa ja toivoa, että kansalaiset ennen pitkää tajuavat vihjeen ja lopettavat itse, kun ei enää maksa vaivaa pitää jokaista pykälää mielessä.


Asiaan kuuluu, että rajoitetaan kaikkea etäisesti tupakkaa muistuttavaa. Lakupiipuista on ennenkin kiistelty, mutta vasta nyt niille viattomien lasten huumekoukuttajille saadaan tehtyäkin jotain. Niitä ei nimittäin enää saa mainostaa, eikä niistä saa ruokakaupassa bonuspisteitä.

En sitten tiedä, paljonko bonusta yhdestä lakupiipusta on tähänkään mennessä kertynyt, mutta tuskin se kovin monta sentin kymmenesosaa voi olla. Voidaan miettiä, kuinka moni lakupiippujen ystävä tämän muutoksen seurauksena toteaa, että ai hitto, enää ei kyllä ole varaa.

Muistattekos, kun joskus pari vuotta sitten kerroin teille Streisand-ilmiöstä? Sen perusteella, miten luulette lakupiippujen myynnille käyneen? Jep:
Lakupiippuja noin 800 000 vuodessa valmistavan Kouvolan Lakritsin verkkokauppamyynti on uuden lain myötä lähes kolminkertaistunut.
Itsellänikin menee usein pitkiä aikoja, etten muista edes koko tuotteen olemassaoloa, mutta onneksi niiden kieltäminen tulee aina tasaisin väliajoin puheeksi. Eihän se mitään edes haittaa, että niiden mainostaminen kielletään, jos kieltokiimaiset poliitikot markkinoivat niitä tehokkaammin kuin minkäänlainen mainoskampanja ikinä pystyisi.

Muutenkin pitää ihan kannatuksen vuoksi ostaa niitä, koska firmalla on tällainen pomo:
- Otan tästä kaiken ilon irti, Nisula sanoo ja naurahtaa.
- Normikuluttajalle uusi lainkirjaus on järjetön asia. Sitä on monen vaikea ymmärtää ihan maalais- tai kaupunkilaisjärjellä. Piipunpoltto ei lakupiippujen vuoksi lisäänny maailmassa - se on ihan varma asia.
Nisula pohtii, milloin kukaan on edes nähnyt kenenkään polttaneen oikeaa piippua.
- Haluaisin nähdä sen virkamiehen, joka kertoo tilastollisen faktan, että lakupiippua syömällä joku aloittaa tupakanpolton. Ihan höpöhöpöä, jolla ei ole mitään merkitystä mihinkään asiaan yleensäkään. Ehkä siellä on ollut joku kukkahattutäti, joka on sitä mieltä, että tällaisia ei tarvita maailmassa, Nisula pohtii.
Vaikuttaa asialliselta tyypiltä. Itse kyllä täytyy lisätä, että jos polttaisin, polttaisin juuri piippua, koska siinä on eniten tyyliä. Tai sitten sellaisia Schwarzenegger-sikareita:


3. Terrorismintutkija tekeytyi turvapaikanhakijaksi ja oleskeli vastaanottokeskuksissa - "Ne ovat terrorismin kasvualustoja"

Sitten ulkomaille. Saksanpakistanilainen toimittaja päätti kierrellä Keski-Euroopan vastaanottokeskuksia pakolaisena esiintyen katselemassa, millainen meininki niissä on. Jotkut pessimistithän ovat pelänneet, että kun maahan tulee täysin ilman minkäänlaista kontrollia valtavasti sekalaista porukkaa alueilta, joissa terrorismi kukoistaa ja tavallisenkin kansan asenteet ovat kaukana länsimaiden sekulaareista ja liberaaleista ideaaleista, on mahdollista, että tulijoiden joukossa on sellaisiakin, joiden mielestä on jollain logiikalla hyvä idea julistaa pyhä sota uudelle maalle ja muuttaa se väkivalloin vanhan maan kaltaiseksi, koska uusi maa on hyvää hyvyyttään pelastanut heidät vanhan maan kurjuudesta. Yllättäen toimittaja havaitsi pelot tosiksi:
- Vastaanottokeskukset ovat salafistien ja terroristien kasvualustoja. Sanotaan, että Saksa tuo maahansa terroristeja. Tosiasiassa ruokimme itse heitä.
- Sitten nämä värväyshommissa olevat salafistit. He ajavat partansa pois ja tarjoavat apuaan avustusjärjestöille.
- Huomasin sen itse. He puhuvat pakolaisille, kutsuvat heidät illalliselle ja vievät salafistien johtamiin moskeijoihin. Esimerkiksi Berliinissä Neuköllnissä olevaan Al-Nurin moskeijaan. Näin turvapaikanhakijat joutuvat vääriin käsiin.
- Puhuin Tempelhofissa syyrialaisen pakolaisen kanssa, joka näytti minulle kuvia Syyriasta. Niissä hän poseerasi aseen kanssa ja kertoi taistelleensa Syyriassa jihadistisen al-Nusran riveissä. Mutta toiset radikalisoituvat vasta täällä Saksassa.
Shams ul-Haqin mukaan turvapaikanhakijat tylsistyvät ja hermostuvat, kun turvapaikkakäsittely kestää niin pitkään.
Luetaanpas artikkelia eteenpäin. Oletan, että toimittaja ehdottaa toimenpiteitä käsittelyprosessin nopeuttamiseksi, vetovoimatekijöiden vähentämiseksi tai vaikka Eurooppaan marssimisen hankaloittamiseksi.
Shams ul-Haqin mukaan Saksassa on keskuksia, joissa ihmiset ovat onnellisia eivätkä hakeudu salafistien moskeijoihin.
- Ongelmapakolaisten määrä on hyvin pieni, mutta heidän määränsä lisääntyy, jos vastaanottokeskusten oloja ei paranneta.
Shams ul-Haqin mukaan jo pienet muutokset parantaisivat turvapaikanhakijoiden elämää. Jos uudistuksia ei tehdä, vastaanottokeskukset ovat turvallisuusuhka Saksalle ja Euroopalle.
Ei kun siis ongelma onkin siinä, että pakolaisia ei kohdella niin hyvin kuin hotellivieraita pitäisi.
Sitten vessat. Ne haisevat, ja niitä voi tuskin käyttää. Ruoka ei maistu kaikille, ja vastaanottokeskuksessa on paljon seksuaalista hyväksikäyttöä.
- Pahinta on kuitenkin se, että ihmisillä ei ole mitään tekemistä. He vain hengailevat päivät pitkät tekemättä mitään. Monet saavatkin päähänsä typeriä ajatuksia.
Pakolaisten pyöriminen terroriporukoissa saadaan siis tehokkaasti ehkäistyä sillä, että siivotaan heidän jälkensä, tarjotaan jotain hienostuneempaa kuin normaali laitosruoka, ja järjestetään harrastuksia ja muita virikkeitä. Nämä kun hoidetaan kuntoon, maahan mahtuu ongelmitta kyllä vaikka kuinka paljon pakolaisia lisää. Hyvä että tuli tämäkin selväksi.

Laitan nyt tämän tähän ihan vain ettei tätä tuomittaisi vihapuheeksi.

Sitten pakolaisjuttuja Suomestakin:

4. KHO päätti: Lukutaidottoman iranilaisen kansalaisuutta ei saanut hylätä kielivaatimuksilla

On aika tavallista, että saadakseen jonkin maan kansalaisuuden, pitää todistettavasti osata maan kieltä niin hyvin, että pystyy käytännössä tulemaan sillä toimeen. Suomessakin on näin. En tarkkaan ottaen tiedä, millainen koe Suomessa on, mutta ottaen huomioon, että tunnen kokeen läpäisseitä ja kansalaisuuden saaneita tyyppejä, joiden kanssa on silti käytännössä pakko keskustella englanniksi, koska heidän suomestaan ei saa mitään selvää, ei se kovin vaativa voi olla.

Voisin kuvitella, että kokeessa on myös jonkinlainen luetunymmärtämisosio. Lukutaito kun on aika oleellinen taito Suomen kaltaisessa maassa, jossa koko yhteiskunta on rakennettu sen oletuksen mukaan, että jokainen esikoululaista vanhempi osaa lukea. Arabialaista kirjoitusjärjestelmää käyttäville iranilaisille asia ei ole niin yksinkertainen kuin voisi asiaa miettimättä olettaa, ja kyllähän minutkin Iranissa luokiteltaisiin lukutaidottomaksi. Tällä kaverilla ei kuitenkaan olisi pitänyt olla ongelmia, koska:
Maahantuloasiakirjoissa iranilainen oli ilmoittanut osaavansa lukea ja kirjoittaa sekä käyneensä koulua neljä vuotta.
Jossain vaiheessa hän koki taitotasonsa romahtaneen:
Selvityksenä luku- ja kirjoitustaidottomuudestaan iranilainen oli toimittanut suomen kielen opettajansa todistuksen. Maahanmuuttovirasto ja hallinto-oikeus kuitenkin katsoivat, ettei häntä voitu pitää luku- ja kirjoitustaidottomana, koska opettajan lausunnot perustuivat hakijan omaan ilmoitukseen.
Lopulta asiaan saatiin jotain tolkkua korkeimmalta taholta, joka näissä asioissa määritää, mitä tolkku on:
KHO katsoi, ettei maahantuloasiakirjoja voitu pitää luotettavana lähteenä, minkä vuoksi Maahanmuuttoviraston olisi pitänyt käyttää perusteena opettajan todistusta.
Joku kyyninen kusipää saattaisi ajatella, että tyyppi ei päässyt kokeesta läpi, minkä jälkeen hän keksi vedota siihen, ettei sittenkään ymmärtänyt kirjoitettuja kysymyksiä, eikä se nyt voi oma vika olla, jos kielikoe järjestetään kielellä, jota ei osaa. Tämä on hieno esimerkki tilanteesta, jossa hyvä idea, eli kielitaitotesti, sohelletaan pieleen oikein kaksoisvarmistuksella:

1) Koe pitää läpäistä, paitsi pakko ei ole siinä tapauksessa, ettei osaa kieltä edes sen vertaa, että olisi reilut mahdollisuudet läpipääsyyn.

2) Osaamistason määrittelyyn ei luonnollisesti luotettavampaa auktoriteettia ole kuin henkilö itse, ja hän saa vapaasti vaihdella ilmoitustaan tilanteen vaatimusten mukaan.

?

5. Li Andersson: Miksi kaikilla pitäisi olla oma auto - "Eihän kerrostalossakaan jokaisella ole omaa hissiä"

Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner haluaisi kovasti yksityistää Suomen tieverkoston ja siinä sivussa määrätä autoihin vehkeen, jolla autoja seurattaisiin, tai siis ei seurattaisi eikä varsinkaan missään nimessä valvottaisi, vaan kunhan vain yksityyttä ja tietoturvaa kunnioittaen pidettäisiin kirjaa siitä, missä kukakin kulloinkin kuljeskelee ja sitten veloitettaisiin sen mukaan. En muista kuulleeni keneltäkään positiivista reaktiota tätä ideaa kohtaan, vaan yleensä kommentit ovat olleet väliltä "onpas harvinaisen huono idea" ja "ei jumalauta nyt taas, mistä näitä hörhöjä aina oikein sikiää?"

Myös Vasemmistoliiton Li Andersson on kritisoinut ideaa. Tai tarkkaan ottaen hänen blogissaan on kritisoitu. Kirjoittaja oli joku "dan". Koivulaakso kenties? Oli kuka oli, hän muun muassa toteaa ihan paikkansapitävästi, että nykyinen yksityistämisvimma on puhtaasti ideologinen, ja tällaisen seurauksena on helposti luonnollinen monopoli, jollainen ei ole kiva kenellekään muulle kuin osakkeenomistajille.

Siinä onkin sitten se piste, jonka kohdalla kirjoittajan olisi kannattanut pistää näppäimistö sivuun ja mennä pelaamaan Miinaharavaa, mutta hän päättikin jatkaa ja esittää reteästi Suomen poliittisen historian osuvimman vertauksen:
Eihän kerrostalossakaan jokaisella asukkaalla ole omaa hissiä pystysuuntaiseen liikkumiseen, miksi vaakasuuntaiseen liikkumiseen tarvittaisiin jokaiselle oma auto. Muuttuva liikennekäyttäytyminen pitäisi myös huomioida esimerkiksi autopaikkanormeja määriteltäessä.
Mitäpä tuohon voisi vastata? Vaikka että hissi liikkuu parin kymmenen metrin väliä edestakaisin, eikä sitä tarvitse kenenkään erikseen palauttaa, ja silti jos hissi on jonkun muun käytössä sillä hetkellä, kun sen itse tilaa, odottamiseen saattaa pahimmillaan mennä kaksinkertainen aika suurimpaan mahdolliseen matka-aikaan nähden. Niinpä jos oletetaan, että auton palvelualueella ei yleensä ole tarvetta puolta tuntia pidemmille reissuille, omaa vuoroaan voi joutua odottamaan tunnin.

Tämä siis olettaen, että yhdellä autolla on suhteellisen pieni käyttäjämäärä, auton saa kotiovelleen automaattiohjauksella nappia painamalla, ihmiset ajavat niillä vastuullisesti ja varovaisesti eivätkä esim. käytä niitä peltoautoina, niitä ei käytetä muuttoihin tai mihinkään muuhun aikaavievään, eikä kukaan päätä lähteä vaikkapa juhannuksena mökille toiselle puolelle maata sillä. Toisin sanoen käyttävät sitä vain sellaiseen liikkumiseen, johon riittävät nykyisetkin julkiset kulkuvälineet ja joihin ei henkilöautoa tarvitsekaan.

Miksi minä edes kommentoin tätä? Kumminkin tämä oli vain joku jäynä, jonka tarkoituksena oli saada pahaa-aavistamattomat blogistit haaskaamaan aikaansa johonkin tavallistakin turhempaan.

Ilmeeni kun yritän käsitellä auto/hissi-vertausta.

En jaksa enää. Laitetaan loppukevennykseksi vielä yksi oikeasti hyvä uutinen:

6. Feministinen puolue on merkitty puoluerekisteriin

Hitto kun en tiennyt, että tuo kerää kannattajakortteja. Olisin itsekin saattanut lähettää. Tai no en tietenkään olisi itse nähnyt asian eteen vaivaa, mutta jos juna-asemalla olisi aktivisti tullut kyselemään nimmareita, olisin antanut.

Ruotsissahan feministipuolue on vaikuttanut jo kauan. Heillä on kunnianhimoisia tavoitteita, kuten kaikkien aseiden lakkauttaminen globaalisti, ja edistyksellisiä talouspoliittisia näkemyksiä, joihin perustuvien laskelmien mukaan pitäisi antaa naisille helpommin pankkilainoja huonoja liikeideoita varten. Suomalainen sisarpuolue ei ole vielä saanut ideoitaan paperille noin suorasanaisesti, mutta täällä voi heidän kotisivuunsa tutustua.

Feministinen puolue on hieno juttu kahdesta syystä:

1) Se syö ääniä Vihreiltä ja Vasemmistoliitolta. No joo, joku voi huomauttaa, että on aivan sama, onko meillä kaksi vai kolme pienehköä vihervasemmistopuoluetta, jos ne kuitenkin ovat eduskunnassa samaa blokkia ja niiden yhteenlaskettu vaikutusvalta on suunnilleen sama.

2) Se tuo feminismin uusimmat tuulahdukset julkiseen keskusteluun, minkä myötä valtaväestökin näkee, paljonko niillä on enää tekemistä sukupuolten tasa-arvon kanssa.

Luulisin, että ainakin tuosta jälkimmäisestä pointista sekä puolueen vastustajat että kannattajat ovat samaa mieltä. Se sitten jää nähtäväksi, kummat siitä hyötyvät, mutta itse olen turvallisin mielin.

maanantai 9. tammikuuta 2017

Tissit näkyvillä

Kuten tiedämme, ihmiset pääsääntöisesti luopuivat metsästäjä-keräilijäyhteisöistä noin 10 000 vuotta sitten (plus miinus pari tuhatta), jolloin maanviljelyksen keksiminen mahdollisti paikoilleen asettumisen ja suuremman väestönkasvun. Suurempi yhteiskunta mahdollisti monipuolisemman ammatteihin erikoistumisen tuottaen siten enemmän vaurautta, minkä lisäksi suuremmalla yhteisöllä oli enemmän voimaa ja turvaa barbaareja ja viholliskansoja vastaan.

Todellisuudessahan perimmäinen syy kaupunkien keksimiselle ei ollut tuo, vaan se, että ihmiset saavat mielihyvää loukkaantumisesta, ja mitä enemmän ihmisiä ympärillä on, sitä enemmän tilaisuuksia heillä on tuntea närkästystä toistensa tekemisistä.

Erityisesti tunteita kuumentavat kaikenlaiset seksijutut. Sellaisiksi lasketaan oikeastaan kaikki ruumiintoiminnot ja -eritteet, koska mistäs sitä ikinä tietää, mistä joku pervo kiihottuu, ja on parempi pelata varman päälle, kuin vahingossa hyväksyä jotain, jota ei tarvitsisi hyväksyä.

Tämänpäiväisestä aiheesta en ole ennen kirjoittanut, koska en ole pitänyt sitä millään tavalla kiinnostavana tai tärkeänä, mutta sattuneesta syystä se on viime aikoina tullut minullekin ajankohtaiseksi. Kyse on siitä yhteiskuntarauhaa jatkuvasti uhkaavasta Damokleen miekasta, että kuka tahansa nainen saattaa koska tahansa repiä vaatteet päältään väkijoukossa ja ruveta hieromaan tissejään viattomien sivullisten naamaan.

Eli siis julkisella paikalla tapahtuvasta vauvan rintaruokinnasta.

Tissien esittely julkisilla paikoilla on kuulemma törkeää. Asiaa perustellaan siten, että eihän kukaan mieskään saa vetää asema-aukiolla housujaan nilkkoihin ja esitellä turisteille kyrpähelikopteriaan. Jos ette usko, verrataan kuvia:

Viehättävä assistenttini Denise on verhonnut vartalonsa siveellisesti.

Kansalaisaktivisti Teri Niitin dokumentoimaa offensiivista rietastelua.

Siinäs näette. Tuo Niitin kohu oli kyllä jo vuosi sitten, mutta kuten sanoin, ei minua kiinnostanut kirjoittaa aiheesta kuin vasta nyt. Sivuhuomautuksena täytyy kyllä siitä sanoa, että näköjään seksuaalivähemmistöjen tasa-arvo on jo toteutunut Suomessa täydellisesti. Siitä todistaa se, että julkihomo voi esittää tiukkapipoisia kommentteja tuntemattomien sivullisten siveellisyydestä ilman minkäänlaista ironian- tai suhteellisuudentajua.

Meinaan vaan, että homojen jos keiden luulisi ymmärtävän, että "se inhottaa minua jollain epämääräisen määrittelemättömällä tavalla" on hyvin huono peruste kieltää tai tuomita yhtään mitään.

Mutta joo, joskus muinoin oli lehdessä lukijakysely aiheesta, ja kommentteja tuli puolesta ja vastaan. Mitä yhteistä huomaatte seuraavissa vastustavissa kommenteissa?
1. Minua ainakin inhottaisi kaupassa nähdä jonkun imettävän lastaan.

2. Mä en todellakaan halua katsella imetystä kaupassa, ravintolassa, enkä missään muallakaan!

3. Minua ei häiritse vaan säälittää, jos joku imettää julkisesti.
Minua inhottaa, minä en halua. Sitä ei vaivauduta kertomaan, mikä siinä inhottaa. Ilmeisesti asia on niin itsestäänselvä, että sen kertominen olisi vain lukijan ajan haaskaamista. Jos joku julkisen imetyksen vastustaja lukee tätä, kommenteissa saa selittää asian minullekin. Ja mielellään sitten jokin looginen ja järkevä peruste, jollainen ei ala mainituilla ilmaisuilla "minua inhottaa" tai "minä en halua", kiitos.

Eihän tässä voi olla kyse siitäkään, että tissien näkyminen olisi epäsopivaa, tai että nähdyt tissiyksilöt olisivat epäesteettisiä. Imetyksessä kun ei yleensä näy kuin noin kymmenesosa tissiä, ja senkin näkee vain, jos erikseen kuikuilee sinnepäin. Tissin näkemiseltä välttymiseen ei siis edes tarvita sitä, että katsoo jonnekin muualle, vaan riittää, ettei aktiivisesti yritä nähdä tissiä.

Itse asiassa, jätetäänkin tuo edellinen kysymys kysymättä. Eihän sillä ole väliä, miksi kukakin närkästyy. Närkästyksen tunne kun on puhtaasti henkilökohtainen ja subjektiivinen, joten ei kenelläkään ole asiaa mennä sanomaan toiselle, että et sinä tuosta saa närkästyä. Suomessa on normaalia pahoittaa mielensä ohikulkijan hatusta, niin miksei sitten ruumiinosastakin. Muutenkin närkästyminen on enemmänkin närkästyksen kokijan kuin kohteen ongelma.

Niinpä hyväksynkin sen, että imetyksen näkeminen on joidenkin mielestä ärsyttävää. Kysyn siis uuden kysymyksen. Kumpi on ärsyttävämpää: imetyksen näkeminen, vai pää punaisena nälkäänsä kirkuvan kersan kuunteleminen?


Eipä tässä muuta, paitsi lopuksi pahoitteluni teille Googlen käyttäjille, jotka erehdyitte tänne hämäävän otsikon houkuttelemina. Sovittelun eleenä tarjoan teille vielä toisen kuvan viehättävästä assistentistani Denisestä siveellisesti vaatetettuna:


Matemaattisesti tarkasteltunahan kaksi kuvaa, joissa tissit ovat osittain näkyvillä, on sama asia kuin yksi kuva, jossa ne ovat kokonaan näkyvillä.