Porstuassa kylässä 2: Petroskoin Tiltu

Koska Porstuan edellinen vierashaastattelu osoittautui suosituksi, ajattelin kokeilla tätä blogistiikan oppi-isältäni Yrjöperskeleeltä plagioimaani tekstiformaattia toisenkin kerran. Koska edellinen vieras oli täysin fiktiivinen hahmo 1920-luvun kauhukirjallisuudesta, tuskin pahastutte siitäkään, että tämänkertainen vieras on todellinen henkilö, joka on käyty hakemassa haastateltavaksi aikakoneella menneestä ajasta ja paikasta.

Tarkemmin sanottuna Neuvostoliitosta joulukuulta 1939:

Toivottakaamme siis tervetulleeksi journalisti ja ihmisoikeusaktivisti Petroskoin Tiltu.

- Spasiiba, toveri.

Rouva Tiltu... tai siis, onko se etu- vai sukunimesi?

- Voit sanoa minua ihan vain Tiltuksi, mutta oikea nimenihän on Saimi Virtanen. Tiltu on pelkkä lempinimi, jonka te valkobandiitit olette antaneet jossain vanhassa laulussa esiintyneen huorahtavan naisen mukaan minulle ja kollegoilleni. Meitä Tiltujahan on muitakin, Leningradissa ja Moskovassa jne. Useimmat meistä ovat ihan suomalaisia, mutta Suomesta pois potkittuja kommunisteja.

Selvä. Kerrotko meille, mikä sitten on "Tiltu"? Mitä te teette?

- No nyt kun Suomen ja Neuvostoliiton välillä on tämä, eh... pienimuotoinen rajaselkkaus, me lähetämme signaalia suomalaisille sotilaille tarkoitettujen radiolähetysten taajuuksilla ja puhumme niiden päälle. Levitämme Neuvostoliiton propagandaa, misinformaatiota ja epätietoisuutta, ja olemme muutenkin niin rasittavia räähkiä, että jo pelkkä äänemme kuuleminen saa ihmiset tappelemaan keskenään ihan vain ärtymystä purkaakseen.

Pienimuotoinen rajaselkkaus? Tarkoitatko siis sitä, kun Neuvostoliiton Puna-armeija ylitti rajan 21 divisioonan voimin viikko sitten, on jo miehittänyt Suomussalmen ja useita muita rajapitäjiä koko rajan matkalta, ja etenee Karjalankannaksella kohti suomalaisten pääpuolustusasemia?

- Juuri sitä, ja se eteneekin aivan liian hitaasti teidän valkobandiittien oikeudettomien viivytystaistelujenne takia. Vaadinkin, että sellainen peli lopetetaan alkuunsa ja neuvostojoukoille taataan vapaa ja turvallinen pääsy Suomeen.

Eikös sodassa perinteisesti ole ollut niin, että suvereenilla valtiolla on oikeus torjua itseensä kohdistuvat hyökkäykset?

- Missä ihmeen sodassa? Mitkä hyökkäykset? Neuvostoliitto ei ole julistanut Suomelle sotaa, joten valtiomme eivät ole sodassa. Sen sijaan ehdoton puolueettomuuslinja, johon Suomi on sitoutunut, vaatii, ettei Suomi saa eikä voi osallistua sotatoimiin Neuvostoliittoa tai muutakaan suurvaltaa vastaan. Sen lisäksi kansainväliset sopimukset, kuten Suomen ja Neuvostoliiton välinen hyökkäämättömyyssopimus, jo itsessään kieltävät Suomea eskaloimasta tätä rajaselkkausta sodaksi.

Neuvostoliittohan irtisanoi hyökkäämättömyyssopimuksen vastoin kaikkia omia kansainvälisiä sitoumuksiaan kaksi päivää Mainilan laukausten jälkeen, jotka se lavasti saadakseen perusteen hyökkäykselle, eli kaksi päivää ennen hyökkäyksen alkua.

- Vain omalta osaltaan. Suomi ei käsittääkseni ole siitä irtisanoutunut, eikä sopimustekstin mukaan voikaan ennen vuotta 1945. Ei vääryyttä voi oikaista toisella vääryydellä.

Mutta eikö tässä muuttuneessa tilanteessa voida katsoa, että nämä sopimukset eivät enää--

- Ei mitään muttia! Kansainväliset sopimukset ovat tältä osin ehdottoman yksiselitteisiä! Sitä paitsi jos te yritätte rajoittaa Puna-armeijan oikeutta liikkumiseen, te väistämättä asemoitte itsenne natsien puolelle. Täytyykö minun muistuttaa, että Natsi-Saksa vasta pari kuukautta sitten hyökkäsi oikeudettomasti Puolaan jokin kämäisesti lavastettu pommi-isku tekosyynään ja miehitti siitä ne osat, joita me emme ehtineet omalla humanitäärisellä operaatiollamme miehit-- siis suojella? Sen myötä panette itsenne alttiiksi myös Ison-Britannian ja Ranskan pakotteille.

Itse asiassa länsiliittoutuneet ovat alustavasti puhuneet, että ne auttaisivat Suomea lähettämällä aseita, tarvikkeita ja ehkä jopa joukkoja Suomen avuksi Puna-armeijaa vastaan.

- Etkö sinä tajua, että juuri sitä Stalin ja hänen kätyrinsä Otto Wille Kuusinen haluavat? Te pelaatte suoraan heidän pussiinsa!

Anteeksi kuinka?

- No siis kun, äh... Tehän - siis Suomi ja muut niin sanotut länsimaat - väitätte olevanne vapaita demokratioita, ettekö vain? Mikä se sellainen vapaa demokratia on, jossa suvaitaan vain tiettyihin ahtaisiin muotteihin pakotetut ajatukset ja ihmiset? Stalinistinen diktatuuri on hieno aate, melkein kuin pohjoismainen sosialidemokratia, eikä sitä ole mitään syytä pelätä. Jos te ette päästä Puna-armeijan hienoja ihmisiä maahanne, koko ideanne ja kaikki arvonne lakkaavat olemasta, ja niiden myötä myös valtionne ja kansanne olemassaolon oikeutus.

Tuo on aika erikoinen tulkinta ja siitä voidaan olla monta mieltä, mutta miten se liittyy Staliniin ja Kuusiseen?

- Sittenhän he voivat osoitella teitä sormella. Ja kertoa Neuvostoliiton urhoollisille ja korkeamoraalisille kansalaisille, millaisia heikkoja ja arkoja luusereita te olette. Ja muutenkin lällätellä. Tuollainen älytön militaristinen retoriikka vain aiheuttaa eripuraa ja hajaannusta sekä osoittaa heikkoutenne. Sen sijaan teidän pitäisi osoittaa vahvuutenne julistamalla yhtenä miehenä, että te ette pelkää haasteita eikä varsinkaan muutaman neuvostodivisioonan majoittaminen ole mitään, mistä ette pystyisi selviytymään.

Tähän siis pitäisi taipua siksi, että lällättelijät eivät pitäisi meitä raukkiksina ja lopettaisivat lällättelyn? Eikö jo päiväkodissa opetettu, ettei--

- Päiväkodissa puhuttiin vain kalliolta hyppimisestä ja sellaisesta, ei mistään tosielämän aikuisten haasteista. Siis ihan oikeasti nyt jumalauta. Kuinka nössöä porukkaa siellä Suomessa oikein on? Heti ollaan vetelät housuissa ulvomassa jostain "sodasta" ja "hyökkäyksestä" kun vähän rajalla piippalakkeja vilahtelee. Jos Puna-armeijan uljaat sankarit joskus oikeasti tulisivat Suomeen hyökkäystarkoituksessa, miten meinasitte tappaa heidät? Nauruun vai?

Ettekös te lällättele meille sisäpropagandassanne joka tapauksessa? Miksi tämän pitäisi aiheuttaa meillä yhtään sen enempää toimenpiteitä? 

- Niin no en minä tiedä, mutta mitä te oikein niin hysteerisinä pelkureina kammoksutte? Eihän sinne kovin paljoa ole tulossa. Vain 450 000 sotilasta. Suomessa on 3,8 miljoonaa asukasta. Ei tuollainen pikkumäärä näkyisi noin isossa maassa yhtään mitenkään. Lisäksi on muistettava, että he kaikki ovat terveitä nuoria miehiä, ja venäläiset ovat tunnetusti ahkeria työntekijöitä, joten mieti, kuinka huiman piristysruiskeen taloutenne heistä saisi! Tai no tottakai Puna-armeijassa on myös jonkin verran naisia ja lapsia, joten ette voi väittää, että he kaikki olisivat pelkkiä raavaita miehiä. Sitä paitsi jos tämä ei riitä, Stalin voi lähettää Suomeen sotilaita vaikka kymmeniä miljoonia. Meillä kyllä riittää väkeä, eikä heidän henkensä ole uljaalle johtajallemme minkään arvoinen.

Niin siis oliko sieltä nyt tulossa ne 450 000, vai kymmeniä miljoonia?

- Niin paljon kuin tarvitaan. Eiku... Lopullinen määrähän riippuu tietysti siitä, että... Tai siis... Äh. Minä olen pelkkä propagandisti, en ole oikea nainen vastaamaan tällaisiin. Sovitaanko, että suostutte vain päästämään neuvostojoukot maahanne, niin teille kyllä myöhemmin määritellään kohtuullinen ja oikeudenmukainen määrä isommissa pöydissä?

Olisiko suomalaisilla sananvaltaa niissä isommissa pöydissä?

- Ei tietenkään! Eihän siinä päätettäisi suomalaisten asioista, vaan vain Suomeen tulevien neuvostojoukkojen asioista.

Aha. Sitten se on varmaan juuri niin. Ehkä kuitenkin vielä käyn laittamassa ylipäällikölle viestin, että vastarintaa kannattaa jatkaa, samalla reissulla kun käyn kyyditsemässä sinut takaisin vuoteen 1939.

- Mutta ette te voi! Tuo on suorastaan kylmäävää! Eikö teitä fasisteja lainkaan kiinnosta ihmis--

No niin, aikamme alkaakin olla jo loppu. Kiitos käynnistä, Saimi Virtanen alias Petroskoin Tiltu. Mielestäni tämä oli ihan onnistunut ja avartava haastattelu, vaikka emme päässeetkään yhteis- tai muuhunkaan ymmärrykseen.

- Entäs se IPA-olut, joka minulle luvattiin palkkioksi haastattelusta?

Se järjestyy kyllä. Valitettavasti aikamatkustuksen lainalaisuudet eivät salli alkoholijuomien viemistä pois anniskeluajankohdasta, mutta tässä on sinulle drinkkilippu Kuusisen Klubille.

* * *

Inspiraatiosta haastattelun tekemiseen kiitän seuraavia sosiaalisessa mediassa vastaantulleita innokkaita isänmaanpuolustajia ja kymmeniä muita heidän kaltaisiaan. Klikkaa kuva isommaksi.

Miesten ja naisten eroista: helppo saanti

Kaikki miehet ja ehkä jotkut naisetkin tietävät, että naisilla on ns. "kaverivyöhyke". Se tarkoittaa, että naiset jaottelevat mukavanluontoiset miehet kahteen ryhmään: niihin, joiden kanssa voisi teoriassa harrastaa jotain seksuaalista; ja niihin, joista tykätään vain kavereina ilman minkäänlaista fyysistä kiinnostusta.

Vyöhykkeiden välillä voi liikkua vain yhteen suuntaan, ja kaverivyöhykkeeltä romanssivyöhykkeelle pääseminen on hyvin vaikeaa, ellei mahdotonta. Monet miehet ovat saaneet kärsiä kaverivyöhykkeelle joutumisesta jossain elämänsä vaiheessa, ja mitä kauemmin siellä roikkuu elättelemässä toiveita vyöhykkeen vaihdosta, sitä enemmän vain saa kärsiä.

Vähemmän tunnettua on, että miehilläkin on vastaavat vyöhykkeet. Ne tosin ovat päinvastaiset kuin naisilla. Mukavannäköiset naiset voi jakaa kahteen ryhmään: niihin, joiden kanssa voisi teoriassa harkita vakavampiakin suhteita; ja niihin, joista tykätään vain seksuaalisessa mielessä ilman minkäänlaista kiinnostusta mihinkään housut jalassa suoritettavaan yhteistyöhön.

Rautalangasta vääntäen niille feministeille, joiden mielestä "kaverivyöhyke" on vain saamattomien miesten ylläpitämä myytti: kaverivyöhykkeelle jumittuneessa miehessä on kyse samasta ilmiöstä kuin naisessa, joka on vuosikausia salasuhteessa varatun miehen kanssa ja odottaa, että ihan kohta mies jättää vaimonsa ja menee naimisiin hänen kanssaan. Se tilanne vain on niin helppo kuitata toteamalla miehen olevan kusipää, että syvemmät yhteydet jäävät huomaamatta.

(Toki miehilläkin on kaverivyöhyke ja naisilla seksivyöhyke, mutta niillä on paljon vähemmän merkitystä, koska niiltä pystyy yleensä melko pienellä vaivalla halutessaan siirtymään romanssivyöhykkelle. Naisille riittää, että menee salille ja treenaa kropan kuntoon, ja miehille riittää, että lakkaa olemasta rasittava apina.)

No niin, eteenpäin. Tehän tiedätte, mitä ovat "helpot naiset". Naisia, joilta saa seksiä ilman kovinkaan kummoisia soidintansseja. Joo, tuollainen ajattelu on vanhentunutta ja misogyynistä ja junttia. Tiedän. Ei nyt mennä siihen.

Nämä naiset sijoitetaan yleensä seksivyöhykkeelle. He saavat kyllä mielin määrin herraseuraa, mutta heidän kanssaan ei haluta sitoutua. Yksi suurimmista syistä lienee tieto siitä, että jos mies itse saa naisen kellistettyä helposti, se on varmasti vähintään yhtä helppoa kaikille muillekin miehille, eivätkä useimmat miehet halua puolisoa, jonka lapset pitää erikseen testata, ovatko ne omia vai wolttikuskin tekemiä.

Naiset, jotka eivät harrasta asioiden loppuun asti ajattelemista, saattavat kuvitella voivansa saada parhaat palat molemmista vyöhykkeistä. Ajatus menee jotenkin niin, että pidetään nuorena hauskaa, ja neljänkympin lähestyessä pokataan joku rikas ja komea uros ja vaihdetaan rellestys rauhalliseen perhe-elämään.

Todellisuudessahan tuo menee niin, että siinä vaiheessa miehet - varsinkin ne rikkaat ja komeat, joilla on naisten suhteen valinnanvaraa - ovat jo tiputtaneet hänet seksivyöhykkeelle. Hän ei enää saa kahden tai useamman illan suhteita sellaisten miesten kanssa, jotka hänen kriteerinsä täyttäisivät, ja ne yhden illan mittaisetkin harvenevat vuosi vuodelta. Lopulta jäljelle jää teinimäisesti pukeutuva viisikymppinen leidi, joka kiertää arki-iltoina baareissa kiehnäämässä parikymppisten poikien kyljessä ja lähtee valomerkin aikaan yksin kotiin.

Näistä tulee aina paha mieli. Naiset, vaikka ette haluaisi säästää itseänne tällaiselta kohtalolta, säästäkää edes minut sen näkemiseltä.

Asiaan. Koska on olemassa helppoja naisia, arvaatte varmaan, että on vastaavasti helppoja miehiäkin. Helppo mies ei kuitenkaan tarkoita miestä, jolta saa helposti seksiä. Silloinhan kaikki miehet olisivat helppoja, ja koko termi menettäisi merkityksensä. Ei, helppo mies on helpon naisen peilikuva samoin kuin miesten seksivyöhyke on naisten kaverivyöhykkeen peilikuva. Helppo mies on siis mies, joka suostuu mielellään vakavaan suhteeseen sellaisenkin naisen kanssa, jonka moni varovaisempi mies jättäisi parkkipaikalle heti koeajon jälkeen.

Helpot miehet saattavat olla yksinkertaisia, helposti höynäytettäviä tai muuten vain kyvyttömiä pitämään puoliaan, mutta eivät välttämättä. He voivat olla hyvinkin fiksuja, pragmaattisia ja vastuuntuntoisia. Joku saattaa vaikkapa tarkastaa oman viehätysvoimansa ja todeta, että peliteorian mukaisesti on parempi ryhtyä suhteeseen tällaisenkin naisen kanssa kuin pysyä uskollisessa suhteessa pelkän PornHubin kanssa.

Tai voi käydä kuten esimerkkitapauksessamme. Miisa Nuorgam on somepersoona, joka on noussut julkisuuteen lukuisilla meriiteillään, kuten sillä, että hänen seurustelusuhteissaan saa harrastaa seksiä ulkopuolistenkin kanssa. Seurustelukumppanit taas... no, yrittävät sopeutua tilanteeseen.

– En ole koskaan kokenut olevani monogaminen ihminen, Miisa sanoo nyt.

– Muistan jo lukiossa ajatelleeni, että ei minua kiinnosta vakiintua vain yhteen ihmiseen, Miisa jatkaa.

Eetu on lähtökohtaisesti suhtautunut parisuhteisiin perinteisemmin. Ennen Miisan tapaamista hän ei ajatellut, että voisi elää muussa kuin kahden ihmisen suljetussa suhteessa.

Nyt kävi niin, että hauskanpitosuhteesta seurasi yllätysvauva. Nainen halusi perustaa perheen, joten mies oli hankalan paikan edessä. Toisaalta varoitusmerkit olivat nähtävillä, mutta toisaalta kukaan mies ei halua olla se tyyppi, joka tekee vauvoja ja sitten hylkää ne äiteineen oman onnensa nojaan. 

Miisa käsitteli kuviotaan kännykkävideosarjalla, joka jostain käsittämättömästä syystä julkaistiin Yle Areenassa eikä Youtubessa. Aluksi mies kyllä yritti pitää jotain rotia touhussa, mutta alistui lopulta ja totesi, että kokeillaan nyt ja katsotaan, mitä tapahtuu.

Yleispessimistinä voin kertoa, mitä tuossa tulee tapahtumaan. Jokaisessa tosielämän parisuhteessa nainen saisi enemmän ja helpommin irtoseksiä kuin mies. (Toki joillain miehillä on enemmän kysyntää ja tarjontaa kuin joillain naisilla, mutta eivät ne keskenään seurustele.) Ennen pitkää väistämättä seuraa, että nainen rientää lorttobileissä samalla, kun mies istuu kotona tumputtamassa. Joillekin miehille tämäkin on varmasti OK, mutta jos mies ajattelee jo tässä vaiheessa, että:

– Minä prosessoin tätä ei-monogamista suhdemuotoa edelleen, Eetu sanoo.

...ei se siitä paremmaksi muutu sitten, kun arki alkaa. Kyllä tuollainen pitää lopettaa heti alkuunsa, vaikka kuinka pahaa tekisi, koska myöhemmin se tekee vielä pahempaa.

No niin. Toiveeni sekä miehille että naisille: älkää olko helppoja. Arvostakaa itseänne enemmän ja vaatikaa sen mukaista tasoa.

En tietenkään sano, ettei saa olla helppo. Eihän asia minulle kuulu, ihmisillä on eri toiveet ja mieltymykset, ja kyllä aikuisten ihmisten pitää saada itse tehdä omat valintansa. Sanon, ettei kannata olla helppo. Kun kysynnän kriteerit laskevat, myös tarjonnan taso laskee. Jos te suostutte sänkyyn kaikenmoisten vonkaajien kanssa ja suhteeseen kaikenmoisten "mutkumähaluun"-itkijöiden kanssa, te saatte sillä vain lisää vonkausta ja itkua. Miksi ne skarppaisivat, kun kerran helpommallakin saa?

Ette te sitä halua.

Olen kyllä yrittänyt, mutta kasvisruoka on pahaa

Minä kannatan kovasti luonnonsuojelua. Lajikato on vakava juttu, ja vaikka ilmastonmuutos ei aiheuttaisikaan koko ihmissivilisaation romahdusta, kuten usein uhkaillaan, paikallisetkin ääri-ilmiöt ja biomien muutokset aiheuttavat juttuja, joista kukaan ei tykkää.

Kannatan sitäkin, että ilmastonmuutosta vastaan tehdään merkittäviä tekoja ja muutoksia. Tosin Suomessa voisi vähän himmailla tahtia, koska Suomessa helpot keinot on jo käytetty, ja voisimme odottaa muun maailman saavan meidät kiinni, ennen kuin alamme repiä elämän taloudellisia edellytyksiä alas siirtyäksemme niihin vaikeisiin keinoihin. Periaatteessa siis olen sitä mieltä, että ilmastoaktivistit ovat hyvällä asialla, mutta sehän ei tarkoita, että tykkäisin heistä, että olisin heidän kanssaan useinkaan samaa mieltä, tai etteivät he olisi aivan jumalattoman noloja.

Ilmastoaktivistithan usein toitottavat, että meidän on tehtävä suuria uhrauksia, että edes pysyisimme hengissä. Eikä siinä mitään, mutta kun heissä on eräs alakategoria, joka ei ole ihan hahmottanut, että se uhraaminen ei tapahdu millään alttarilla, vaikka heidän touhussaan uskonnollisia elementtejä onkin, vaan pitäisi ihan oikeasti luopua kivoista asioista arkielämässä. Sitten saamme lukea heidän kolumnejaan siitä, kuinka päästörajoitukset koskevat muita ihmisiä kaikilta osin, mutta heitä itseään vain niiltä osin, kuin se ei häiritse heitä liikaa, koska mun pää nyt vaan ei kestä jos en pääse Thaikkuihin vähintään pari kertaa vuodessa.

Tuoreimpana esimerkkinä Ylen kolumnisti Laura Friman, jonka mielestä ilmasto on niin tärkeä asia, että lentomatkailua pitäisi rajoittaa, paitsi että ei voi, koska Suomessa on ihan mälsää:

Laura Frimanin kolumni: Olen kyllä yrittänyt, mutta Suomi on hirvittävä matkailumaa

Itse teen ulkomaanreissuja lentokoneella kerran muutamassa vuodessa, joten jos luopuisin lentämisestä kokonaan, menetys ei olisi minulle kovin merkittävä. Sen sijaan minulla on toki muita ilmastoa kuormittavia paheita. Koska ilmastoaktivismin näkökulmasta on OK, että Laura kirjoittaa omia saastuttavia intohimojaan puolustavan kolumnin, on varmaan myös OK, että minä tässä kopioin Lauran tekstin sellaisenaan, vaihtaen vain matkailun tilalle jotain, mistä minä tykkään.

Katsotaanpas:

Olen kyllä yrittänyt, mutta kasvisruoka on pahaa

En tiedä, kumpaa vihaan enemmän - ilmastokriisiä vai koronavirusta. Tai mitä minä höpisen, totta kai tiedän. Koronavirus on antanut minulle loistavan tekosyyn istua neljän seinän sisällä jo puolitoista vuotta putkeen ja jopa olla töistä lomautettuna pitkiä aikoja. Ilmastokriisi - tai siis ilmastoaktivistit - sen sijaan on aikeissa viedä minulta suurimman rakkauteni, liharuuat. Enkä saa mitään tilalle. Ei, en halua kuulla, että vegaaniset lihankorvikkeet ovat "ihan yhtä maukkaita ja ravitsevia".

Nykyään, kun joku mainitseekin termin "kasvispohjainen", suolistoni alkaa kehittää selittämättömiä kananmunanhajuisia pieruja.

On aika sanoa se ääneen: kasvisruoka on hirvittävän makuista.

Olen kyllä yrittänyt. Ostan kaupasta kokeilumielessä tasaisin väliajoin vegetuotteita. Siemen-, kaura-,  soija- ja hernepohjaisia lihapullia, kebabia, kananugetteja ja kermaa. Se on aina iso virhe. Touhun piti olla terveellistä ja kevyttä.

Epäselväksi jäi, pitikö keveyden liittyä siihen, että kun kirpeät siemenet rouskuvat hampaiden välissä jotain etäisesti lihapullaa muistuttavaa talipalloa järsiessä, kalorit jäävät vähäisiksi, kun pakettia ei pysty syömään loppuun asti; vai siihen, kun kaurakerma saa keitot ja kastikkeet muistuttamaan koostumukseltaan keitettyä räkää, jolloin sekin jää lautaselle. 

Tämä on toistunut jokaisella kasvispohjaisella lihankaltaisella tuotteella, joka kerta. Elämänhaluni on niitä syödessä ennätyksellisen matala.

Ilmastonmuutoksen torjunnan ja veganismin edistämisen nimissä ihmiset suostutellaan ostamaan loukkaavan huonoa ruokaa.

Tänä kesänä en enää suostunut kokeilemaan mitään kummallista. Sen sijaan annoin puolisolleni vapaat kädet tilata kaupasta kotiinkuljetuksella jotain järkevää, ja vaikka hän on vielä innokkaampi luonnonsuojelija kuin minä, hän suostuu tinkimään ruoan laadusta vielä vähemmän kuin minä.

Se on toiminut ihan hyvin.

Mikä niissä vegetuotteissa sitten mättää? Vaikka tämä: koska hiilijalanjäljen pienentäminen on suurta muotia, ja ihmiset ovat muutenkin siirtymässä kasvispainotteisempaan ruokavalioon, kysyntää on enemmän määrälle kuin laadulle.

Suomalaissa kaupoissa myydään hirveää kauramaitoa ja etupäässä huonoja lihankorvikkeita.

Suomalaiset vegetuotteet ovat kunnianhimottomia, koska ihmiset vaihtavat vegetuotteisiin huonosta laadusta huolimatta. Harva protestoi vaihtamalla takaisin lihaan, tai ainakaan ei metelöi siitä somessa. Niinpä tuotekehitykseen ei tarvitse panostaa, ja makujen ja rakenteen suunnittelussa tunnutaan konsultoitavan vain toisia vegaaneja, jotka eivät enää muista, millaista oikea liha on.

Tietenkin liioittelen. Eivät kaikki veganisoidut tuotteet ole hirveitä. Kaupoista saa ainakin kahta syömäkelpoista tuotetta: Oatlyn kauramaitoa ja Muu-kananugetinkorvikkeita.

Sosiaalisen kuplani vegeruokakokeilut ovat mukailleet sentilleen samoja kohteita. Livenä tunnen vain vähän vegaaneja, mutta seuraan Twitterissä paljon vihervasemmistolaisia, joten vastaan tulee vähän väliä uusia kokeilusuosituksia.

Poikkeuksetta somevegaanit hehkuttavat näitä tuotteita erinomaisen herkullisina, mutta itse en saa niitä alas millään. Pakko syödä jotain muuta.

Luin toissa kesänä Vanhan Testamentin, ja siinä kerrottiin kuinka kokonaisia härkiä ja muita elikoita valmistettiin polttouhreiksi. Yritin markkinoida asiaa puolisolleni, vaikka ehdotukseni kuulosti sekä epätoivoiselta että psykedeeliseltä. Eihän meillä edes ole varaa kokonaiseen härkään, eikä uhrialttarimme ole niin iso, että siinä mahtuisi grillaamaan kokonaisen härän. Puolisoni pyysi erityislupaa tilata pizzat.

Tämä kiteyttää markettien vegeruokatarjonnan. Palamaan päässyt ja pelkällä miedolla sinapilla voideltu lenkkimakkarakin on mukavampi vaihtoehto kuin mikä tahansa palamaan päässeen lenkkimakkaran muotoon puristettu lötkö, jossa vielä vuonna 2021 käytetään raaka-aineita, joita on viimeksi käytetty ihmisravinnoksi 1800-luvun suurina nälkävuosina.

Olennaisinta kuitenkin on, että vaikka vegaaniset lihankorvikkeet olisivat maukkaampia (eivät ole), terveellisempiä (eivät ole) tai halvempia (eivät ole) kuin liha, lihan ja vegetuotteiden vertailu on hedelmätöntä.

Vöner ei ole kebabia, eikä sen kuulukaan olla.

Kun haikailen ystävieni kanssa kunnon sisäfilepihviä, hengähdämme usein abstraktisti: "Kun se rakennekin!"

Tällä ei viitata mihinkään makuaromeihin, vaan siihen tunteeseen, kun puristaa hampaidensa väliin mitä tahansa lihaa, ja suuhun purskahtaa mehukkaiden lihassäikeiden väleistä kuumaa rasvaa ja kudosnestettä. Nautaa, hirveä, possua. Kanakin riittää.

En tiedä, vahvistavatko biologit teoriaa, mutta lihansyöjät tietävät, että ei vain eri eläinlajit, vaan jopa saman eläimen eri kohdista otetut lihanpalat, tuntuvat suussa ihan erilaiselta.

Tuo aistimus saa aivot surahtamaan kuin pienen oikosulun verran. Polvet ovat mennä vatkuliksi. Ruumiiseeni sulautuu toista olentoa, ja samassa sen ansiosta olen itsekin vähän joku muu.

Yhtäkkiä kaupan lihatiski on suuri seikkailu. Avartaaksenne ymmärrystänne lisää, voitte mennä käymään vaikka Seinäjoella. Siellä osataan tehdä pinaattilätyistäkin herkullisia - mikä ei ole aivan pieni saavutus - hukuttamalla ne jauhelihakastikkeeseen.

Tiedän, että sukupolveni kuuluisi tavoitella ekologisempaa tapaa tutustuttaa omat lapseni maailmaan ja erilaisiin makuihin ja proteiininlähteisiin. Mutta kun en halua.

Tahdon tarjota heille tismalleen saman – sittenkin, vaikka tiedän, että tämä uppiniskainen ”mutta kun minä haluan!” -mantra on ilmastoraporttien madonlukujen juurisyy.

Jos ajattelen vain meitä hyvin toimeentulevia, voin myös toitottaa, miten lihatuotteita saa puolestani hinnoitella uusiksi.

Voin maksaa maltaita ja mille vain mariaohisalolle kompensaatiot päälle. Valtaosa ihmisistä ei. Juuri se on masentavinta.

Lihansyönnin lopullinen karkaaminen ylemmän keskiluokan ja äveriäiden käsiin on ällöttävä ajatus. Melkein yhtä ällöttävä kuin nyhtökaura.

* * *

No niin, vihreät. Miten on? Sovitaanko, että minä en vattuille teille lomasuunnitelmistanne, jos te ette vattuile minulle ruokavaliostani?

Fasismia joululahjaksi

Oli joulu. Tämän vuoden merkittävimmäksi itselahjaksi valitsimme uuden tietokoneen, koska edellinen oli jo 7 vuotta vanha. Kyllähän silläkin pystyi vielä uusinta Call of Dutyä pelaamaan, mutta ei maksimigrafiikoilla. Nyt pystyy napsimaan päitä ja näyttämään samalla hyvältä.

Tai siis emäntähän sitä pääasiassa pelaa. Hänelle aion ostaa lahjaksi tutustumiskäynnin pistooliradalle, mutta sitä pitää katsoa sitten, kun koronatilanne vähän helpottaa.

Itseäni hemmottelin tänä vuonna vain maltillisesti. Ostin yhden pelin uudelle koneelle sekä villapaidan. Mutta ennen kuin käsitellään niitä tarkemmin, palautetaan mieleen eräs perusasia, joka on ollut Porstuassa esillä muutaman kerran aiemminkin: Streisand-efekti.

Homma siis toimii niin, että aina, kun jokin asia halutaan kieltää ja kieltoa ruvetaan julkisuudessa vaatimaan, asia saa paljon enemmän näkyvyyttä ja tavoittaa paljon suuremman yleisön kuin mihin se ikinä olisi muuten pystynyt. Tai no, ei tarvita edes kieltovaatimuksia, pelkkä moraalipaheksunta riittää. Suuresta yleisöstä löytyy aina paljon porukkaa, jonka mielestä paheksujat närkästyvät ihan turhasta ja jotka ovat valmiita jopa maksamaan rahaa hyvästä tuotteesta tai ihan vain paheksujia trollatakseen. Maailmassa on monta miljonääriä, jotka saavat kiittää omaisuudestaan sitä, että kukkahatut ovat päättäneet ruveta ulisemaan heidän muuten tavanomaisesta tuotteestaan, ja ilmiötä on mahdollista myös hyödyntää tietoisesti.

No niin. Ensimmäinen itselleni ostama joululahja oli Elmo's Kangaroo of the Damned. Pari 16-vuotiasta kaverusta päätti tehdä tietsikkapelin, pistää sen myyntiin ja katsoa mitä tapahtuu. Nykyäänhän pelien tekeminen ja julkaiseminen myyntiin on tehty niin helpoksi kuin se vain voi olla. On olemassa pelinteko-ohjelmia, joilla pystyy saamaan aikaan kohtalaisia supermarioita jopa ilman mitään koodaustaitoa. Linkitetyssä Ylen artikkelissa toimittaja on vähän pihalla siitä, kuinka pelien julkaisu toimii:

Remu Kalliola, 16, esittelee ylpeänä tietokonepeliä, jonka hän ja hänen kaverinsa Akseli Tikkala, 16, tekivät yhdessä. Reilu kuukausi sitten valmistunut peli pääsi yllättäen yhden maailman suurimman pelinjakelupalvelun Steamin valikoimaan.

Steam on amerikkalainen PC-pelien jakelualusta, jossa on kymmeniä tuhansia pelejä ladattavissa. Pelin voi saada alustalle julkaistuksi, jos peli täyttää tietyt standardit ja pelintekijä maksaa määrätyn patenttisumman.

Itse asiassa nykyään Steamiin voi kuka tahansa pistää myyntiin ihan mitä ryönää tahansa, kunhan maksaa sadan dollarin nimellisen lisenssimaksun. Steam tienaa rahansa ottamalla pelien myynneistä muhkean provikkasiivun, joten Steamin näkökulmasta määrä on laatua. Se satasen maksukin on otettu käyttöön vain pitämään poissa kaikkein onnettomimmat rahastusräpellykset ja suoranaiset huijaukset. Vain laiton sisältö sensuroidaan. 

Ostin tämän 2,39 €:n hintaisen pelin siksi, koska se vaikutti hintaansa nähden hauskalta, ja tietysti siksi, koska haluan tukea ja kannustaa näitä poikia kehittämään harrastustaan. Mutta miksi ja miten ylipäänsä kuulin tämän pelin olemassaolosta?

No, Elmo on sombreropäinen meksikolainen, joka yön pimeydessä loikkaa kengurun selässä rajamuurin yli USA:han. Viranomaiset ottavat hänet kiinni ja karkoittavat hänet Venäjälle, mutta Australian kohdalla ilkeästi virnuilevat aboriginaalit heittävät keihäällä häntä kuljettavan lentokoneen alas. Rytäkässä hänen lemmikkikengurunsa katoaa, ja se on etsittävä. Matkallaan Elmo lahtaa vastaantulevat aboriginaalit haulikolla.

Ymmärtänette, että tahot, joita muutenkaan ei pelaaminen kiinnosta, olivat sitä mieltä, ettei tällaisia rasistipelejä tarvitse kukaan muukaan. Puhuttiin kovaan ääneen, että tällaisista peleistä ei saisi kovaan ääneen puhua.

Itse sanon vain, että kiitos vinkistä.

Suoritetaanpa pelille nyt virallinen arvostelu, kun tuli puheeksi. Kuten kaikki tiedämme, miehen huumorintaju saavuttaa huippupisteensä juuri siinä 16 ikävuoden tietämillä, ja siitä eteenpäin vitsailussa on kyse enää vain rappeutumisen hidastamisesta ja väistämättömän "ei nykyään enää osata tehdä komiikkaa, pelkille alapääjutuille vain naureskellaan"-vaiheen epätoivoisesta siirtämisestä vuosi kerrallaan myöhemmäksi.

Sama elämäniloinen huumori kaikuu tästäkin teoksesta. Ei turhia kumarrella, ei mietitä syvällisiä, ei esitetä yhteiskunnallisia kannanottoja. Heitetään vain typeriä läppiä ja nauretaan niille, koska ne ovat niin huonoja, että ovat oikein hyviä.

Ulkoisesti pelissä on vahva "tein itse ja säästin"-leima. Kuten kuvastakin näkyy, grafiikat on huitaistu kasaan Paintilla muutamassa minuutissa. Se ei kuitenkaan haittaa, vaan on osa pelin viehätystä. Aloittelevilla harrastelijoilla ei ole aikaa eikä osaamista tehdä ammattilaistasoisia grafiikoita, mutta pelimarkkinoilla siihen ei voi vedota, vaan amatöörimäinen räpellys tuomitaan sellaiseksi armotta. Niinpä ratkaisu onkin, ettei edes yritetä kilpailla visuaalisuudella, vaan keskitytään sisältöön ja pelattavuuteen, ja näytetään Paintilla keskaria grafiikkasaivartelijoille.

Pelattavuudeltaan tämä on raivostuttavan turhauttava. Tätäkin tarkoitan hyvässä mielessä. Peli on hyvin nopeatempoinen, ja sen lisäksi, että hyppyjen pitää osua juuri oikeaan kohtaan ja ne pitää ajoittaa täydellisesti, pitää osata ampua haulikolla alaspäin juuri oikeaan aikaan, että saa hypyille juuri oikean määrän lisävauhtia. Virheistä rangaistaan välittömästi, mutta onneksi peliin pääsee heti takaisin ilman turhia välianimaatioita, eikä latauspaikalta ole yleensä kovin montaa sekuntia pidempi matka kuolinpaikalle.

Arvosanaksi annan 4/5. Tämäkin on vain oma subjektiivinen mielipiteeni, joka perustuu siihen, että kärsivällisyyteni ei yleensä riitä peleihin, joissa pitää hiertää samaa kohtaa kymmeniä kertoja ihan vain siksi, kun en osaa. Toisaalta monen muun pelin kohdalla olisin jo luovuttanut, mutta asiallisen juonen takia jatkan yrittämistä tämän parissa. Eihän tämä mikään Call of Duty ole, mutta tämä ansaitsee korkeat pisteet jo silläkin, että tekijät ovat osanneet tunnistaa vahvuutensa ja sen myötä saaneet pienillä resursseilla aikan teoksen, joka on enemmän kuin niiden summa.

* * *

No niin. Toiseksi lahjaksi ostin villapaidan. Tällaisen. Seinäjoella kävi niin, että eräs persu julkaisi itsestään somessa tällaisen kuvan:

Tällainen kuvahan on erittäin vaarallinen ja pahennusta herättävä, koska jos katsotte tarkasti, huomaatte paidan kuvion olevan tuttu Lapuan liikkeestä. Lapuan liike sai alkunsa vuonna 1929 vastareaktiona kommunistien riehunnalle ja saavutti kommunisminvastaisella aktivismillaan suuren suosion. Järjestön tunnetuin aktivismin muoto oli vetää kommunisteja turpaan ja viedä heidät väkisin Neuvostoliiton puolelle.

Valitettavasti järjestö kuitenkin luisui nopeasti italialaistyyliseen fasismiin menettäen samalla kannatustaan. Kun se yritti vallankumousta Mäntsälän kapinassa vuonna 1932, homma oli jo lässähtänyt sen verran pahoin, että lopulta kapina oli vain sitä, että muutama sata kapinoitsijaa meni metsään ryypiskelemään, kunnes presidentti Svinhufvud sanoi, että älkää nyt hei jätkät viitsikö. Lopulta järjestö kiellettiin järjestön itsensä vaatiman ja kommunisteja vastaan tarkoitetun suojelulain perusteella.

Nykyään suhtautuminen liikkeeseen ja sen tunnusväreihin vaihtelee. Pohjanmaalla tällainen paita kuuluu kulttuuriperintöön eikä herätä juuri närkästystä, kun taas Helsingin vasemmistopiireissä se kiihottaa ulvontaa kuin mikäkin hakaristikaapu.

(Jos nyt kuitenkin ihan rehellisiä ollaan, eivät nykyajan vihervasemmistolaiset vihaa Lapuan liikettä siksi, että se vastusti kommunismia, eikä edes siksi, että se oli fasistinen. Eiväthän he samaistu Neuvostoliiton rautasaapaskommunisteihin, ja liikkeen luonnollinen näivettyminen osoitti, ettei fasismi missään vaiheessa nauttinut merkittävää kannatusta Suomessa. Ei, he vihaavat Lapuan liikettä siksi, että liike osoitti kiistattomasti, että ei-toivottujen henkilöiden poistaminen maasta on vain lakitekninen ongelma, ei mikään käytännön ongelma.)

Mutta oli miten oli, ulinan käytyä sietämättömäksi koin kansalaisvelvollisuudekseni ostaa tällaisen paidan:

Allekirjoittanut nauttimassa teemaan soveltuvasta kevyestä iltalukemisesta.

Aika moni muukin oli tullut samaan tulokseen, koska linkkaamassani housukauppa.com:ssa lähes kaikki koot loppuivat nopeasti. Myös kohun aloittanut persupoliitikko Piia Kattelus-Kilpeläinen pisti pystyyn oman näitä paitoja myyvän verkkokauppansa niin nopeasti, ettei voi välttyä ajatukselta, että hän järjesti kohun tarkoituksella lyödäkseen kunnolla rahoiksi. Niin minä ainakin olisin tehnyt. Internetin sosiaalisen oikeuden soturien ulina on niin ennalta-arvattavaa ja helposti manipuloitavaa.

Loppuun vielä disclaimer, että Pekan Porstuassa ei tueta fasismia, kuten ei minkään muunkaan tyyppistä totalitarismia. Vaikka joku ehkä voikin keksiä sotilasjunttahallituksista joitain yksittäisiä hyviä puolia, kukaan ei oikeasti halua elää sellaisen johtamassa valtiossa. Sen sijaan jos joku uskoo, että vääränväriset villapaidat ovat vakavastiotettava uhka suomalaiselle yhteiskuntarauhalle ja -järjestykselle, mutta samaan aikaan on sitä mieltä, että ISIS-terroristien tuominen maahan veronmaksajien rahoilla on ihan jees, sellaisen henkilön trollaaminen millä tahansa laillisella keinolla on suotavaa ja toivottavaa.

Maailman pelottavin eläin

Ai niin joo. Marraskuun täytekirjoitus meinasi aivan unohtua. No, tehdään se nyt. Täytin 38 vuotta. Mutta miksi vasta viime vuonna sain tietää, että syntymäpäiväni on samalla Pyhän Homobonuksen päivä? Miksi tällaisia oleellisia tietoja ei opeteta koulussa?

Isot pojat ovat kertoneet, että joissain seksitarvikekaupoissa saa tietyistä tuotteista alennusta Pyhän Homobonuksen päivänä.

Ei saisi nauraa. "Homobonus" tarkoittaa hyvää ihmistä, ja pyhimykseksi hänet julistettiin hänen työstään kotikaupunkinsa köyhien hyväksi. Hän oli menestynyt liikemies, joka uskoi, että Jumala antoi hänen menestyä, että hän voisi paremmin auttaa huonompiosaisia. Kaikki kunnia hänelle. Eihän se hänen kunniaansa himmennä, että 800 vuotta myöhemmin jossain parin tuhannen kilometrin päässä jotain junttia hihityttää.

Muinaisista merkkihenkilöistä samaistun kuitenkin ehkä eniten kreikkalaiseen filosofi Khrysippokseen:

En ole tarkemmin perehtynyt hänen ajatuksiinsa, mutta perimätiedon mukaan hän kuoli nauruun, kun hän juotti aasille viiniä ja sitten seurasi vierestä sen humalaista toikkarointia. Epäilemättä minunkin kohtaloni tulee olemaan jotain tuonsuuntaista.

Asiaan. Jo aikojen alusta asti ihmiskunta on väitellyt siitä, kummat ovat kaikkein pelottavimpia eläimiä: käärmeet vai hämähäkit.

Ja siis tosiaan nyt puhutaan vain maailman pelottavimmasta eläimestä, ei maailman pelottavimmasta puolueesta, jossa sarjassa Suomen edustusjoukkue Vihreät on oikein tosissaan päättänyt ruveta urheilemaan. Ensinnäkin vihreä sisäministeri Maria Ohisalo, joka keksi ehdottaa laittomasti maassa oleville "palomuuria", eli järjestelmää, jolla he voisivat hoitaa asioitaan viranomaisten kanssa ilman riskiä kiinnijäämisestä ja kotiin palauttamisesta.

Sivustahuutelijat ovat puolustaneet ideaa sillä, että se ehkäisee "varjoyhteiskunnan" syntymistä, eli sitä, että nämä tyypit jäävät Suomeen elämään rikoksilla ja pimeällä työllä ilman mitään toivoa yhteiskunnallisesta noususta tai normaalista elämästä.

Juuei. Tällaiset palomuurit vain kiihdyttävät varjoyhteiskunnan syntymistä. Vaikka laittomat maassaolijat pääsisivätkin viranomaispalvelujen piiriin, ei heidän laittomuusstatuksensa siitä mihinkään muuttuisi, vaan kaikissa muissa suhteissa he eläisivät edelleen yhteiskunnan ulkopuolella. Kun lisäksi kotimaihin leviäisi tieto, että Suomessa voi laitonkin maassaolija elää ihan hyvin, se kannustaisi lisää porukkaa yrittämään. Todettaisiin, että turvapaikka nyt vain on sellainen muodollisuus, ei siihen välttämättä tarvita myönteistä päätöstä.

Toisena esimerkkinä vihreä ulkoministeri Pekka Haavisto, jonka kohdalla perustuslakivaliokunta totesi, että hän syyllistyi rikokseen raivatessaan tieltään virkamiehen, joka ei suostunut salakuljettamaan Suomeen terroristeja laittomin keinoin, mutta että rikos oli sen verran lievä, ettei nyt sentään ministerismiestä sellaisista pikkujutuista viitsi kuumotella. Sen myötä eduskunta äänesti siitä, nauttiiko Haavisto edelleen eduskunnan luottamusta.

Ei siinä muuta, mutta kun Haavisto äänesti itse oman luottamuksensa puolesta. Ja ilmeisesti Vihreissä tätä pidetään ihan normimeininkinä, koska en ainakaan itse havainnut, että asiaa olisi kyseenalaistettu puolueen omista riveistä. Itse muistan vielä ajan, jolloin vihervasemmiston mielestä "enemmistön diktatuuri" oli huono juttu ja lakeihin haluttiin kirjattavan tiettyjä rajoituksia, etteivät vallanpitäjät voi enemmistöpäätöksillä runnoa läpi omia moraalikoodejaan. Niin se maailma muuttuu.

Sinänsähän se, että eduskunnalta vielä luottoa riitti, ei ollut yllätys, joten ei siitä sen enempää. Keskustalta jotkut odottivat ihmejärkiintymistä, mutta voitte unohtaa sellaiset haaveet. Pokerinpelaajilla on oma termi tilanteelle, jossa pelaaja tietää jo häviävänsä jaon, mutta maksaa silti kaikki korotukset kiltisti, koska on jo tunkenut pottiin niin paljon rahaa, ettei kerta kaikkiaan ole varaa luovuttaa enää siinä vaiheessa. En muista, mikä se termi on, mutta Keskusta on siinä pisteessä. Se puolue on jo niin paljon miinuksella, ettei sillä ole varaa luovuttaa nyt, vaan katkeraan loppuun asti mennään, vaikka kuinka pahaa tekee, ja toivotaan ihmettä.

Ääh. Miten tämä liittyy käärmeisiin ja hämähäkkeihin? Ei mitenkään. Unohtakaa tuo. Yritetään uudestaan. Jo aikojen alusta asti ihmiskunta on väitellyt siitä, kummat ovat maailman pelottavimpia eläimiä: käärmeet vai hämähäkit.

Enää ei tarvitse miettiä. Tietooni on tullut, että vuonna 2006 löydettiin Iranista otus, jossa noiden parhaat puolet yhdistyvät:

Samaan tapaan kuin kalkkarokäärmeet ovat kehittäneet häntänsä päähän helistimen, tämä kyykäärmeiden heimoon kuuluva kaveri on kehittänyt häntänsä päähän mokkulan, joka etäisesti muistuttaa suurta hämähäkkiä. Saalistaessaan se heiluttaa häntäänsä tavalla, joka muistuttaa hämähäkin juoksentelua, ja odottaa, että joku petolintu syöksyy yrittämään napata sen.

Aika hieno.

Tottelemattomuuden kultainen sääntö

Aina sama juttu, kun erehtyy Twitteriin sen jälkeen, kun on tottunut keskustelemaan sivistyneesti muilla somealustoilla. Nytkin joku ilmoitti, että tehokas tapa saada mieltään osoittavat ilmastoaktivistit pois kadulta liikennettä häiritsemästä on vain suostua heidän vaatimuksiinsa. Totesin, että varmaan joo, mutta samalla tavalla natsitkin saataisiin lopettamaan marssimisensa, joten se nyt ei vielä itsessään ole riittävä syy suostua vaatimuksiin. Loppuillan saikin kuunnella kaikenmoisten pösilöiden valitusta siitä, että joo mutta ilmasto on hyvä ja natsismi on paha joten miksi tuen natseja.

Joo, ehkä taas huilataan hetki Twitter-vänkäämisestä.

Mutta niistä ilmastoaktivisteista voisi vähän jotain puhua. Nythän kävi siis niin, että Elokapina-niminen poppoo järjesti Helsingissä lauantaina mielenosoituksen. Se on kansainvälinen ilmastoliike, jonka metodeihin kuuluu ihan avoimesti ilmoitettuna lain rikkominen väkivaltaa lukuunottamatta. Paikkoja voidaan rikkoa, yleistä järjestystä voidaan häiritä ja virkavallan resursseja voidaan sitoa, kunhan pidetään huoli, että ketään ei vedetä turpaan, että voidaan julkisuudessa vedota liikkeen rauhanomaisuuteen. (En nyt tiedä, miten hyvin tuon kanssa sopii yhteen se, että liikkeen erään johtohahmon mielestä yritysjohtajat voisivat ansaita kuulan kalloonsa, mutta ei nyt mennä siihen.)

Puoluepoliittisesti sitoutumattoman liikkeen ydinajatuksena on vaatia päättäjiltä nopeampia toimia ilmastokriisin ratkaisemiseksi.

Tämänkertaisessakin mielenosoituksessa käytettiin "kansalaistottelemattomuutta", eli sitä, että kieltäydytään noudattamasta poliisin antamia ohjeita ja määräyksiä. Liikenne seisoi, kun nuoret kapinalliset istuivat autotiellä ja kipittivät heti takaisin sitä mukaa, kun poliisit kantoivat heitä pois. Lopulta poliiseilla meni käpy jumiin tällaisen pelleilyn kanssa, ja he päättivät kaasuttaa pippurilla mielenosoittajia niin kauan, että pahin kipittelyinto laantuu.

Kansa jakautui kahtia. Osa intoutui irvailemaan, että hahhaa, näin sitä hippiä marinoidaan. Toiset kauhistelivat, että tuo on täysin ylimitoitettua, sillä väkivallattomaan mielenimaukseen saa puuttua vain väkivallattomasti, eli kanniskelemalla mielenosoittajia sivummalle siitäkin huolimatta, että keino on jo havaittu toimimattomaksi. Muutenkin protestointi on kiistaton perusoikeus, joten koko Suomi lakkaa olemasta, jos sitä millään tavalla hankaloitetaan.

Kuten minulla on tällaisissa teksteissä tapana, en nytkään ota mitään kantaa siihen, ovatko elokapinalliset hyvällä asialla vai eivät. Ei minua kiinnosta väitellä siitäkään, onko liikenteen tukkiminen laillinen tapa osoittaa mieltä. Minua vain häiritsee yleinen pölväsmi, joten haluan antaa vilpittömiä vinkkejä toiminnan kehittämiseen.

Se, että iso osa kansasta hurraa, kun poliisi pamputtaa aktivisteja, on signaali, joka aktivistien pitäisi ottaa tosissaan. Ei sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, onko aktivisteilla "oikeus" istua autotiellä olemassa tottelematta, eikä sen kanssa, onko kaasuttaminen "oikeutettua" voimankäyttöä vai ei.

Ensimmäinen sääntö aina, kun mieltä osoitetaan, on miettiä, että "kenelle me haistattelemme tällä mielenosoituksella?" Yleensä tavoitteena on haistatella valtiolle ja vallanpitäjille, koska niiltä siinä yritetään saada reaktio. Esimerkiksi:

Esimerkiksi viime lauantaina hajotetussa mielenosoituksessa elokapinalliset olivat vaatineet Sanna Marinin hallitusta julistamaan Suomeen ilmastohätätilan ja Suomea vähentämään nettopäästöjä niin, että maa olisi hiilineutraali viiden vuoden kuluttua vuonna 2025.

Tällaisilla perusteluilla voisi ajatella, että viesti suunnattaisiin Sanna Marinin hallitukselle. Liikenteen tukkiminen ei kuitenkaan häiritse poliitikkoja. Sillä haistatellaan vain tavallisille kansalaisille, joiden pitäisi päästä kulkemaan. Sinänsähän aiheutettu haitta oli olematon, mutta viesti tuli selväksi. Elokapinajengi osoitti mieltään tavallisia kansalaisia vastaan. Mielenosoituksen seurauksena saatiin vain kasvava määrä ihmisiä, joiden mielestä ekosotureita joutaakin pippuroida.

Tähän ei varmaan ollut tarkoitus pyrkiä. Jos oletus on, että ilmastonmuutos tuhoaa sivilisaation, elleivät ihan kaikki osallistu sen torjumiseen, ei tällaisilla liikkeillä ole varaa asettaa itseään merkittäviä kansanryhmiä vastaan.

Tietysti jos tarkoitus onkin vain ajaa kommunismia tai jonkin nykyisen tai entisen kommunistimaan agendaa ilmastonmuutosta tekosyynä käyttäen, silloinhan keskiluokalle haistattelu on ihan linjassa normaalin käytännön kanssa.

Tähän väliin pitäisi kai laittaa jokin kuva, koska muuten on liian pitkä teksti ilman väli-inserttejä, ja sellainen on raskasta silmille, joten laitetaan tähän nyt vaikka jokin ihan sattumanvaraisesti valittu kuva yllä linkitetystä Iltasanomien artikkelista:

Ei kai tässä sitten muuta. Osoittakaa kaikessa rauhassa mieltänne ihan mistä aiheesta huvittaa. Teillä on siihen oikeus, ja pitääkin olla. Mutta sen lisäksi, että osoitatte mieltänne jonkin asian puolesta, kiinnittäkää huomiota siihenkin, mitä ja ketä vastaan osoitatte mieltänne. Ettei koko touhu menisi taas pelkäksi vahingoniloiseksi naureskeluksi.

Velanoton alkeiskurssi

Tiedätte varmaan tilanteen, jossa henkilöstä, joka normaalisti vihaa ja vastustaa asiaa X "tutustumatta paskaa"-periaatteella, kuoriutuukin asian X asiantuntija ja innokas puolustaja, jos jokin tietty reunaehto täyttyy.

Esimerkkinä sellaiset vihreät, jotka normaalisti vaativat hiilijalanjäljen pienentämistä, kestävää kehitystä ja degrowthia, ja alkavatkin vaatia maksimaalisen talouskasvun turvaamista heti, kun sillä voidaan perustella vapaata maahanmuuttoa. Tai ne ateistit, jotka innostuvat opettamaan kristityille oikeaoppista raamatuntulkintaa aina, kun joku kristitty sanoo jotain, joka ei olekaan kaikkia ja kaikkea kritiikittömästi syleilevää kumbaijaata. Tai ne oikeistolaiset, jotka kannattavat mahdollisimman kattavia verorahoitteisia hyvinvointipalveluita, kunhan ne hoidetaan yksityisten firmojen kautta, että niiden osakkeita voi sitten ostaa.

Ei liity tekstiin, mutta Amerikassa on hienoja ötököitä. Tämä on kaislakorentoihin kuuluva "dobsonfly".

Entäs mitä tapahtuu silloin, kun valtio ottaa 18,8 miljardia lisää velkaa tilanteessa, jossa budjetti on muutenkin kroonisesti alijäämäinen, ja jotkut alkavat huudella, että tämä on huono juttu? No, vasemmistolta löytyy heti taloustieteen ja finanssimarkkinoiden asiantuntijoita, jotka osaavat huutaa takaisin, että valtionvelka on kuulkaapas eri asia kuin ihmisten velka, ei sitä tarvitse maksaa takaisin:

Paavo Arhinmäki KU:lle: Valtion ei tarvitse maksaa lainojaan pois

Arhinmäen mielestä valtion velkaantumista ei pidä rinnastaa kotitalouksien velkaantumiseen. Hänen mukaansa valtion ei tarvitse maksaa lainojaan pois.

– Eiväthän valtiot koskaan maksa lainojaan pois, ne ottavat uusia lainoja tilalle. Tällä hetkellä Suomi saa lainaa erittäin matalilla ja kiinteillä koroilla, Arhinmäki sanoo.

Puoluetoveri Li Andersson riensi tukemaan Paavoa toteamalla, että velalla pelottelu on populismia. Joku oikeakin talousammattilainen myönsi, että niin no joo, kyllähän asian noinkin voi periaatteessa muotoilla.

Ja joo, niinhän sen voi. Ihmisiltä pankit haluavat rahansa takaisin jollain aikataululla, koska ihminen tienaa rahaa vain muutamana kymmenenä vuonna elämästään, ja jos ihminen kuolee, ennen kuin velka on maksettu, se on pankille vain voi voi. Valtiot taas voivat pitää lainanantajat tyytyväisinä jauhamalla lainanhoitokuluja vuosisadasta toiseen, joten kukaan ei vaadi valtioita pyrkimään velattomuuteen.

Jotenkin vain moni onnistuu kääntämään tämän asian niin päin, että velkaa voi huoletta kasvattaa. Onhan se nyt ihan sama, onko velkaa sata miljardia vai sata tuhatta absurdiljoonaa, jos ei sitä tarvitse maksaa pois.

Olisi kiva joskus kuulla, kun joku tällainen tyyppi selittäisi omin sanoin, mihin mekanismiin tuo perustuu. Yleensä, kun asiasta kysyy, saa vain linkin siihen yhteen taloustieteen nobelistiin, joka joskus huomautti, että valtio pystyy maksamaan velkansa uusilla lainoilla. Legenda on jäänyt sen jälkeen elämään omaa elämäänsä jotenkin tähän malliin:

Paul Krugman: Valtion ei itse asiassa tarvitse päästä velattomaksi, vaan vanhat velat voi maksaa pois uusilla, kunhan pitää huolen, että velkataakka kasvaa hitaammin kuin verokertymä. 

Vasemmisto: Siis ymmärsinkö oikein, että valtionvelkaa ei tarvitse maksaa pois? 

Krugman: Niin no, periaatteessa ei, kunhan tosiaan pitää huolen, että-- 

Vasemmisto: Hei jätkät! Kuulitteko? Valtionvelkaa ei tarvitse maksaa pois!

On toki Suomessakin hienoja ötököitä. Tällaisen kulta- tai kuparikuoriaisen kuvasin kävelylenkillä. Kun näytin kuvan emännälle, hän ei meinannut uskoa, että Suomessa on tällaisiakin.

No niin, käydään tämä nyt sitten läpi, ettei jää vaivaamaan. Ensinnäkin väite "velkaa ei tarvitse maksaa pois" on hyvin, hyvin eri asia kuin "velan voi maksaa pois uusilla lainoilla", vaikka ne syvemmin miettimättä saattaisivatkin kuulostaa käytännössä samalta. Lainataanpa Arhinmäkeä uudestaan:

Tällä hetkellä Suomi saa lainaa erittäin matalilla ja kiinteillä koroilla

Niin. Tällä hetkellä. Vaikka Suomi saakin nyt kohtuullisen halvalla sen 18,8 miljardia, ei ole mitään takeita siitä, että kun se laina erääntyy, Suomi saa lainan uusittua ihan noin vain. Se neuvotellaan silloin erikseen, ja jos silloin vaikuttaa siltä, että Suomen velan kasvu on karannut pahasti talouskasvun tahdista, ei lainaa enää saakaan niin matalilla koroilla. Voi käydä niinkin, että lainaa ei saa enää ollenkaan, jolloin käy niin kuin Kreikalle kymmenisen vuotta sitten. Ei kuulemma ollut kivaa, kun jengi joutui kaatamaan puistojen puut nuotiotarpeiksi palkanmaksun yhtäkkiä loputtua.

Jos velka kasvaa tänä vuonna sen 18 %, kasvaako Suomen talous myös vähintään 18 %? Ei taida.

Valtion velkaantumisesta saattaa kuitenkin tulla uhka, mikäli velkojen korot lähtevät nousuun.

– Ei tarvita kovin suurta muutosta velkaantumisnäkymissä, että esimerkiksi luottokelpoisuusarviot muuttuvat velkamarkkinoilla. Näinhän kävi taannoin esimerkiksi Kreikalle, Islannille, Portugalille ja muille eurokriisimaille. Kriisi syntyi, kun korkotaso lähti yhtäkkiä nousuun. Kreikan uudesta lyhytaikaisesta velasta pyydettin lopulta jopa 800 prosentin lainakorkoja. Eihän mikään maa pysty sellaisesta selviämään.

Mitäs minä yritän tällä tekstillä sanoa? On tosiaan aika merkityksetöntä, onko velkaa 50, 100 vai 150 miljardia, ja kyllä minä ymmärrän, että tällaisessa poikkeustilanteessa, kun tulot tippuvat ja pitää elvyttää, tarvitaan lainarahaa. Ei se velka itsessään ole ongelma. Ongelma on se, että kun budjettia täytyy vuodesta toiseen täydentää miljardeilla lainaeuroilla, eikä poliitikoilla ole kykyä eikä näköjään haluakaan tehdä asialle mitään, rahahanojen sulkeutuminen on vain ajan kysymys. Silloin ei enää kyselläkään, että mistäköhän me mahdollisesti haluaisimme vähän juustohöylätä.

Vasemmistolaiset usein huomauttelevat, että jos ilmastotoimiin olisi ryhdytty jo kymmeniä vuosia sitten, siirtyminen hiilineutraaliuteen olisi sujunut paljon kivuttomammin. Ei olisi tarvetta millekään radikaaleille taloutta romahduttaville äkkikäännöksille. Jännä, että jostain syystä sama logiikka ei kuitenkaan näytä pätevän budjettikuriin.

Yllätyslisäyksenä vielä siskon Pohjanmaalla ottama kuva kiiltomadosta. En harmikseni ole koskaan päässyt näkemään sellaista livenä. En edes tiennyt, että niitä on siellä.

Minähän en varsinaisesti ole taloustieteen nobelisti, vaan paremminkin netissä mölisevä kylähullu, joten ymmärrän, jos joku ei tullut tästä tekstistä vakuuttuneeksi. Heille, jotka edelleen ovat sitä mieltä, että velkaa voi surutta ottaa niin paljon kuin annetaan, koska sitä ei tarvitse maksaa takaisin, kuitenkin haluaisin esittää pari kysymystä:

1. Miksi EU:n pitää kasata talousvaikeuksista kärsiville Etelä-Euroopan maille, kuten Italialle ja Espanjalle, jotain satojen miljardien eurojen tukipakettia, johon Suomenkin pitää osallistua? Miksi ne eivät vain ota lainaa?

2. Miksi meidän pitää maksaa veroja? Miksi emme vain ota lainaa?

Hallituksia ja joululahjoja

Tehän tiedätte, mikä on hallitus. Hallitus on avo- tai avioliitossa elävä nainen. Yleensä hän on noin kolmikymppinen - siis sen ikäinen, että hän itse ei enää jaksa kulkea kaljakuppiloissa kavereidensa kanssa istumassa iltaa vähän väliä, mutta hänen miehensä vielä jaksaisi. Yleisin käyttöyhteys sanalle 'hallitus' onkin se, että kun kaverit soittavat miehelle ja pyytävät kaljalle tai muihin poikien leikkeihin, ja emäntä käyttää asiaan veto-oikeuttaan, mies saattaa vastata, että tällä kertaa hallitus ei myönnä lupaa.

Asiaa voi käyttää sosiaalisesti hyväksyttävänä tekosyynä silloinkin, kun ei vain huvita lähteä. Jos kaljallelähtemättömyyttä yrittää perustella millä tahansa muulla syyllä, voi joutua vastailemaan jatkokysymyksiin, kuten "eiku ihan yhdelle vaan" tai "voithan sinä nukkua päivällä töissäkin", mutta jokainen mies pahimpia rappiosinkkuja lukuunottamatta ymmärtää hallituksen esittämien välikysymysten ongelman, eikä jää inttämään.

Joululahjan valitseminen hallitukselle voi olla hankalaa.

Eikä. Mitäs minä sekoilen. Se on tehty niin helpoksi kuin mikään vain voi olla. Olen minä joskus onnistuneitakin valintoja tehnyt, mutta usein itse valittuihin lahjoihin saa vastaukseksi vain "vanhakin toimii vielä ihan hyvin", "väärän värinen" tai "eikö mikään ole enää pyhää". Niinpä meillä on jo vuosia ollut tapana, että emäntä antaa tarkat ohjeet, mitä hän haluaa.

Yleensä se ei edes ole mitään kallista tai hankalasti löydettävää. Kalliimmat lahjat hän hankkii itse itselleen, kuten tänä vuonna 55-tuumaisen television. Minä vastaavasti hemmottelin itseäni ostamalla 4K-remasteroidun blu-ray-version Talvisota-elokuvasta. Talvisodan alkamisen 80-vuotispäivän kunniaksi se esitettiin Helsingissä jossain elokuvateatterissakin, mutta harmikseni kuulin asiasta liian myöhään, etten ehtinyt katsomaan. No, laatua se on tämäkin.

Myös valtioilla on omat hallituksensa, ja joskus ne saattavat koostua noin kolmikymppisistä naisista, kuten esim. tällä hetkellä Suomessa. Suomen hallitus onkin kunnostautunut joululahjojen jakamisessa nuorille naisille. Esimerkiksi heti joulun alla:

1. Marin oppositiolle välikysymys­keskustelussa: ”Eikö teitä hävetä?”

Al-Holin leirillä, jolla kurdit pitävät vankeina ISIS-taistelijoita ja heidän erityisavustajiaan, on joitain ihmisiä, joilla on jostain syystä Suomen kansalaisuus, ja heistä osa on naisia ja lapsia. Koska rikollinen on aina uhri, naiset ja lapset varsinkin ovat patriarkaalisessa sortomaailmassa määritelmällisesti uhreja ja kulttuurieroja pitää muutenkin ymmärtää, hallitus tuntee suurta sympatiaa heitä kohtaan ja tahtoo auttaa heitä. Koska asia ei edistynyt politiikan ja diplomatian keinoin, vastaava ministeri Pekka Haavisto yritti salaisesti painostaa alaistaan virkamiestä tuomaan ISIS-lapsia laittomasti maahan tietäen hyvin, että virkamies voi joutua siitä vankilaan, ja kun virkamies ei suostunut, siivosi tämän pois tieltä jarruttamasta hyvää utopiaa.

Haavisto ei ole nuori eikä nainen, mutta koska hän nauttii virheiltä suojatun alfauroksen asemaa, nuoret naiset eivät suostu heittämään häntä linja-auton* alle.

(*En sano, että "bussin alle", kuten sanonta kuuluu. Linja-auto on julkinen liikenneväline. Bussi on se, jolla gannedaan osdogsed ruogagaubasda.)

Oppositio esitti välikysymyksen, että mitäs vattua. Sen sijaan, että hallitus olisi päättäväisesti puuttunut demokratian- ja lainvastaiseen toimintaan, se kysyi pääministerin suulla, että "eikö teitä hävetä". Ajatelkaa lapsia, jos osaatte, jumalattomat.

Ei, ei hävetä. Ministeri, joka runnoo salassa laittomasti läpi asioita, koska hän tietää, etteivät ne menisi läpi demokraattisessa prosessissa, ei kuulu vapaan länsimaan poliittiselle kentälle. Ihan sama, mistä asioista on kyse.

Lasten tuomista on puolusteltu sillä, etteivät pienet lapset tajua mistään mitään eivätkä ole syyllistyneet mihinkään, joten on kohtuutonta rangaista heitä jättämällä heidät leirille heitteille. Tässä pitää ymmärtää, että rangaistus on eri asia kuin varotoimi. Nyt koronaviruspaniikin aikana laivoilta, joiden matkustajilla on epäilty koronavirustartuntoja, ei monessa paikassa päästetä matkustajia maihin, vaan he joutuvat istumaan laivassa viikkokausia karanteenissa. Onko se, että he ovat syyllistyneet nousemaan samaan laivaan taudinkantajien kanssa, niin vakava rikos, että siitä ansaitsee viikkojen vankeustuomion?

Eihän se mikään rikos ole, ja vaikka olisikin, heidät tuomittaisiin syyttömiksi, koska eivät he sitä tahallaan ja tietoisesti ole tehneet. Siitä huolimatta he ovat turvallisuusriski, ihan samoin kuin vääräuskoisten mestaamiseen kasvatetut lapset, vaikka hekään eivät sitä valintaa ole itse tehneet.

Monet ovat tämän myötä riemuinneet/harmitelleet, että tämä tapaus romutti Haaviston haaveet presidenttiydestä. Eikä romuttanut. Suurin osa kansasta ei enää muista tätä tapausta neljän vuoden päästä, ja ne, jotka muistavat, eivät äänestäisi häntä muutenkaan, tai ovat sitä mieltä, ettei hän tehnyt mitään väärää. Haavisto on edelleen ennakkosuosikki seuraavissa vaaleissa.

Mitäs muuta? No hintoja ainakin pitää korottaa, että ihmiset vähentäisivät hiilenpolttoa:

2. Asiakirja paljastaa – tässä virallinen syy siihen, miksi hallitus korottaa polttoaineveroa reippaasti

Suomen nuorin kansanedustaja kommentoi korotusta joulun alla seuraavasti:

Olen minä indeksikorotuksiin ennenkin törmännyt, lähinnä palkoissa ja vuokrissa. Nyt ensimmäistä kertaa kuulen, että niitä käytetään veroprosenteissakin, ja vielä niin, että hallituspuolueen kansanedustaja suoraan ilmoittaa korotuksen syyksi sen, ettei vain olisi liian halpaa.

Sitten jouluna vielä naureskeltiin sille, että hallituksen tehokkain työllistämistoimi näyttää olevan:

3. Ohi jopa Rinteestä: Marinin hallituksella on 82 poliittista avustajaa – monelle maksetaan 10 000 €/kk

Niin no, ainahan ne palkkaavat kavereitaan "avustajiksi", ei siinä ole mitään uutta. Mutta että juuri se porukka, jonka toivottiin pistävän stoppi hyvävelikähminnälle, tekeekin uuden ennätyksen?

Kuten kaikki hyvät joululahjat, tämäkin on lahja, joka jatkaa antamistaan. Tammikuussa saunottiin:

4. Hallituksen naisviisikko kokoontui saunaan jo viime viikolla – kolme ministeriä uskaltautui hyiseen veteen

– Sauna on perinteisesti paikka missä suomalaiset tekevät päätöksiä. Nyt kun viisi naista on johdossa, voimme mennä yhdessä saunaan ja tehdä siellä päätöksiä, Marin sanoi haastattelussa.

Politiikka on ennen ollut rikki, koska siellä vain miehet ovat saunassa istuessaan tehneet keskenään kaikki päätökset. Nyt politiikka on korjattu, koska nyt sitä tekevät naiset. Myöhemmin Marin selitteli, että se oli läppä vaan hei. OK, mutta entäs sitten samoihin aikoihin tapahtunut:

5. Vihreät sivuuttaa supon päällikön Antti Pelttarin härskillä poliittisella virkanimityksellä – Ohisalo esittää Kirsi Pimiää sisäministeriön kansliapäälliköksi

Sekään ei ole mitenkään maan tavasta poikkeavaa, että ministerit nimittävät puoluetovereitaan tärkeisiin virkoihin pätevämpien hakijoiden ohi. Nolommaksi tilanne muuttuu, kun katsotaan, mitä mieltä köyhyystutkija Ohisalo oli vuonna 2016, kun hänellä ei vielä ollut poliittista valtaa:

Köyhyystutkija, oppositiopuolue vihreiden varapuheenjohtaja Maria Ohisalo on huolissaan ”kaverikapitalismista” Suomessa. 

–Poliittiset virkanimitykset on yksi ongelma. Sitten toisaalta yritysten hallituksissa nähdään, miten valta tässä maassa kasautuu. Meillä on paljon tunnettuja hallitusammattilaisia, joiden nimet pyörivät monessa firmassa. Heillä on usein kytköksiä myös toisiinsa, saatetaan pelailla kavereille bonuksia ja muuta tällaista. Tältä asia helposti näyttää ulospäin, Ohisalo sanoo Uudelle Suomelle.

Jepjep. Yhteenvedon aika. Moni oli innoissaan uudesta naishallituksesta, koska oltiin kyllästytty vanhojen äijien hyvävelikerhoihin ja luultiin, että tällainen hallitus saisi aikaan jonkinlaista "drain the swamp":ia ja saisi purettua kultapossuverkostoja. Näköjään kuitenkin nuorille naispoliitikoillemme ongelma ei ollutkaan hyvävelikerhot sinänsä, vaan vain se, ettei heitä päästetty niihin.

Nyt päästetään, ja sen kunniaksi sikaillaankin kaikkien menetettyjen vuosien edestä. Hallituksen joululahja Suomen nuorille naisille on se viesti, että ihan samanlaisia setämiehiä he ovat kuin kaikki muutkin. Vähän kokemattomampia ja idealistisempia vain.

Jokainen toki tietää, ettei tämä päde kaikkiin ja että nuorten naisten hallitus voisi teoriassa toimiakin, mutta kun hutiprosentti on toistaiseksi 100, ensi kerralla yrittäminen on taas pykälän verran vaikeampaa.

Niin että kiitos nyt tästäkin vähästä. Laitetaan loppuun vielä tuoretta Ohisaloa:

6. Sisäministeri Maria Ohisalo kritisoi Euroopan unionin turvapaikkapolitiikkaa: "Se on aika hävettävää"

Häpeä mainittu taas. Meillä on vuorotellen hallituksia, jotka lapioivat veronmaksajien rahaa kavereilleen täysin häpeilemättä, ja hallituksia, jotka lapiovat veronmaksajien rahaa ulkomaille, koska hävettäisi liikaa olla lapioimatta. Eikö tähän nyt tosiaan mitään keskitietä löydy?

Vielä rautalankaa matalapalkkahommista

Twitter on kamalan masentava paikka. Pelkkää natsit sitä ja ilmastonmuutos tätä. Ei jaksa edes kommentoida. Oma mokanihan se tietysti on; itsehän olen laittanut niin paljon vihervasemmistolaisia seurantaan. Pitäisi vain blokata, kuten hekin tekevät.

Toisaalta, ei oikeistolainenkaan Twitter ole tällä hetkellä juuri sen älyllisempää. Sekin on täynnä horinaa siitä, kuinka postilaisten lakko on pelkkää perseilyä, koska kyllähän palkkojen puolittaminen on ihan normimeinikiä ja sitä paitsi itselleenhän he vain vahinkoa tekevät, koska pitäisi vain olla kiitollinen, että ylipäänsä saa käydä töissä.

Nyt ei ollut tarkoitus puhua varsinaisesti Postista. Ei ollut tarkoitus puhua politiikasta ollenkaan, mutta nostan tämän jutun julkaisulistan kärkeen ihan vain siksi, että kerrankin ehtisin edes melkein mukaan ajankohtaiseen puheenaiheeseen. Nyt haluan puhua hiljattaisesta A-studiojaksosta, jossa väittelyssä kohtasivat puoluejohtajat Jussi Halla-aho ja Petteri Orpo.

Eipä siinäkään kovin kiivasta väittelyä päässyt näkemään. Orpon "en oikein ymmärrä tulokulmaa"-änkyttely Halla-ahon "bitch please"-tuijotuksen alla ei ole verrattavissa väittelyyn, vaan paremminkin siihen, kun juna ajaa hirvikolarin:

Aivan ilman yleisön kritiikkiä ei Halla-ahokaan selvinnyt. Häntä on moitittu siitä, että hän nostaa maahanmuuton puheeksi asioissa, joihin maahanmuutolla ei ole suoraa ja selkeää yhteyttä, ja kuten tiedämme, jos asioilla ei ole suoraa ja selkeää yhteyttä, niillä ei ole yhteyttä ollenkaan.

Samalla fiiliksellä juontaja huomautti, että jonkun taloustieteen nobelistin mielestä halpatyövoiman maahantuonti ei vaikuta palkkoja alentavasti, ja vaikka Halla-aho sanoikin sen olevan vain yhden ihmisen mielipide, täytyy sen olla totta, koska sen sanoi taloustieteen nobelisti, siis TALOUSTIETEEN NOBELISTI YMMÄRRÄTTEKÖ.

Juuh. Koska markkinavoimien lait - ml. se, että hinnat tippuvat tarjonnan ylittäessä kysynnän - näyttävät edelleen olevan monille vaikeita hahmottaa, ajattelin nyt selittää tämän kuvion auki uudestaan, vaikka hiljattain tästä puhuin ja olen puhunut joskus ennenkin.

Hei Pekka, ei taulukkopalkkoja korjata sen mukaan, minkäväristä porukkaa on töissä.

Niin. Sopimuksia neuvotellessa minimipalkkoja harvoin lasketaan. Ei kyllä välttämättä merkittävästi korotetakaan; ehkä vain jokin prosentinpuolikas, ettei ostovoima jäisi ihan niin pahasti inflaation jalkoihin. Varsinkin matalapalkka-aloilla sopimus on pettymys molemmille osapuolille: työntekijöille siksi, että pari lisäkymppiä kuussa ei vielä vaikuta elintasoon; ja työnantajille siksi, että ylipäänsä joutuivat parantamaan sopimusta, vaikka edellisenkin sopimuksen jäljiltä oltiin varmoja, että nyt kaikki menevät konkurssiin ja koko ala joudutaan lopettamaan Suomesta mahdottomana.

Molemmat silti suostuvat sopimukseen, koska duunarit yleensä ymmärtävät, ettei heille voi eikä kuulukaan maksaa johtajien palkkoja, mutta he voivat myös yhdessä ja keskusjohtoisesti ilmoittaa, etteivät he huvikseenkaan töissä käy. Molempien osapuolten on pakko pitää toisensa jos ei nyt onnellisina, niin ainakin toimintakykyisinä ja -haluisina.

Kysynnän ja tarjonnan laki pätee silti. Mitä enemmän vapaata työvoimaa on tarjolla, sitä vähemmän painetta työnantajapuolella on kompromisseihin. Vaikka jotkin lait tai muut herrasmiessopimukset estäisivätkin työnantajia toteamassa neuvotteluissa, että alamme jatkossa maksaa puolta pienempää palkkaa, he voivat esim. yksipuolisesti päättää, että taidammepa jatkossa neuvotella sopimukset jonkin kokonaan toisen porukan kanssa. Jos tässä tilanteessa työntekijä protestoi vaihtamalla alaa, nyt saadaan haettua jostain savannilta uusi tilalle sen sijaan, että pitäisi ajaa bisnes alas.

Lisäongelman muodostavat vielä pimeät työmarkkinat. Työntekijöille ei saa maksaa työehtosopimuksessa määrättyä minimiä pienempää palkkaa, vaikka työntekijä ei kuuluisi liittoon tai edes maan kansalaisiin. Siis ei saa. Se ei tarkoita, etteikö voi. Siihen ei tarvita muuta kuin työntekijä, joka suostuu olemaan ilmoittamatta asiasta kenellekään. Köyhemmästä maasta tullut työntekijä saattaa helposti suostua, jos vaihtoehtona on paluu kotimaahan Applen hikipajalle ja markan päiväpalkalle.

Sopimuksissa on edelleen se TES-palkka, ja suomalaiset työnhakijat voivat vapaasti hakea työpaikkoja ilmoittaen palkkatoiveekseen TES-minimin. Ja ihmetellä sitten, miksi ei tule kutsuja työhaastatteluihin.

Mutta Pekka, jotkin työt, kuten vaikka postinlajittelu, luovat niin vähän lisäarvoa, ettei niistä kerta kaikkiaan ole varaa maksaa enempää.

Näihin yleensä kysyn takaisin, että jos jokin työ on niin vähäpätöistä tyhjänhiertämistä, ettei siitä ole varaa maksaa elämiseen riittävää palkkaa, miksi firma sitten ylipäänsä haaskaa rahaa palkkaamalla jengiä tekemään turhaa työtä, jota ilmankin pärjäisi.

"Tällaisesta työstä ei voi maksaa enempää" on vain poliittisesti korrekti tapa sanoa, että "mielestäni tämä työ pitää saada tehdyksi, mutta se piruparka, joka joutuu sen tekemään, ansaitsee elää kurjuudessa".

Mutta Pekka, eikö palkanalennus kuitenkin ole pienempi paha verrattuna siihen, jos firma kaatuu kestämättömään kulurakenteeseen ja työpaikka lähtee kokonaan alta?

On - olettaen, että kuukausipalkka on leikkauksen jälkeenkin vielä kahden tonnin paremmalla puolella.

Työnantajat eivät kilpaile työntekijöistä vain toistensa, vaan myös kansaneläkelaitoksen kanssa. Sekä oikeistolaisilla että vasemmistolaisilla talousteoreetikoilla on usein sellainen älytön harhaluulo, että ihmisillä olisi jokin halu ja tarve tehdä työtä. Että kun vain saadaan järkättyä kaikille jotain puuhaa, jonka verukkeella he voivat poistua kotoaan klo 8:n ja 16:n väliseksi ajaksi, ihmiset ovat onnellisia ja homma toimii. Ihan sama, mitä puuhaa ja millä korvauksella.

Ei. Ihmiset eivät halua työtä, vaan rahaa. Toistaiseksi työnteko on ollut yksi turvallisimmista ja luotettavimmista tavoista saada rahaa, minkä ansiosta se on ollut suosittua, mutta mitä lähemmäs työttömän elintasoa työntekijän elintaso laskee, sitä vähemmän järkeä työnteossa on.

Otetaan esimerkiksi "Postissa työskentelevä Jukka":

Jukka Kososen tuntipalkka on 14,41, ja henkilö- ja tehtäväkohtaiset lisät nostavat sen reiluun 15 euroon tunnissa. Kun työehtosopimus vaihtuu, peruspalkka laskee 10,16 euroon tunnissa ja erikoislisät lähtevät. Työnkuvaan muutos ei vaikuta. PAUn mukaan keskimääräinen palkka on 2 200 euroa, jolloin 30 prosentin lasku tarkoittaa keskimäärin 660 euron kuukausiansion menettämistä.

Keskimääräisen postilaisen palkka olisi siis bruttona 1540 €, eli verojen (n. 14 %) jälkeen 1324 € kuukaudessa. Kelan sivujen tukilaskureilla laskin pikaisesti, että Helsingissä 800 €:n vuokralla yksin asuva työtön voi saada työmarkkinatukea n. 650 € ja asumistukea 412 €, eli yhteensä 1062 €. 1540 €:n palkalla töitä tekevä voi noilla spekseillä saada 129 € asumistukea, mutta työtön voi lisäksi saada harkinnanvaraista toimeentulotukea n. 255 €. Tukien määrä riippuu toki valtavasti monesta muuttujasta, mutta satasen tai parin heilahdukset eivät pointtia muuta.

Matematiikan vastapainoksi minulla on tapana laittaa hyvityksenä kuvia vähäpukeisista naisista, mutta koska vitsi happamoituu, ellei sitä pidä liikkeessä, laitan vaihteeksi vähäpukeisia miehiä. Joku seniili kommari jossain yliopistossa hermostui siitä, että opiskelijat ottivat selfieitä Mannerheimin muotokuvan kanssa, ja hänen vaatimuksestaan moinen rienaus lopetettiin ja koko muotokuva poistettiin seinältä. Koska Mannerheimin kanssa ei siis saa enää ottaa selfieitä, laitan tähän Mannerheimin itsensä ottaman selfien vuodelta 1918.

Takaisin asiaan. Palkkaleikkauksen jälkeen se raha, jonka takia postijukka vääntäytyy joka päivä ylös sängystä ja töihin, ei ole 1540 €, eikä edes 1324 €, vaan se 136 €, joka jää nettopalkan ja tukien erotukseksi. Miksi hän vaivautuisi? Kuinka moni palkkaleikkausten puolustaja tekisi tylsää ruumiillista työtä 0,90 €:n reaalisella tuntituotolla?

Ei varmaan juuri kukaan. Terveessä maailmassa Postin olisi pakko laittaa palkkaleikkaukset jäihin ihan vain siitä yksinkertaisesta syystä, että niiden jälkeen postit jäisivät lajittelematta. Tästä päästään takaisin halpatyövoiman maahantuontiin. Hanttihommien teettäjillä on aivan hyvin varaa pudottaa palkkoja, koska ulkomailla on tungokseksi asti porukkaa, jolla on oma intressinsä ottaa Suomesta vastaan mitä tahansa työtä millä tahansa palkalla.

Se intressi on, että kun he ovat aikansa tehneet työtä Suomessa, he pääsevät Suomen sosiaaliturvan piiriin, minkä jälkeen heillä ei ole yhtään sen suurempaa mielenkiintoa raataa sen 136 €:n eteen kuin kantasuomalaisellakaan. Ja miksi olisikaan? Miksi ihmeessä joku gambialainen kokisi sisäsyntyistä tarvetta siivoilla valkolaisten paskoja, jos ei se kiinnosta valkolaisiakaan?

Joo, palkkaleikkauksia voidaan oikeistolaisessa hengessä puolustella monilla tuotantotaloudellisilla ja periaatteellisilla syillä, mutta samalla joudutaan hyväksymään, että se luo automaatin, jonka funktiona on tuottaa ulkomailta mahdollisimman paljon ja mahdollisimman nopeasti porukkaa sosiaalitukien käyttäjiksi. Kai sekin on jollekin ihan OK, jos monikulttuurisuudesta tykkää.

Mutta Pekka, asianhan voi ratkaista niinkin päin, että alennetaan sosiaalitukia niin paljon, että alkaa työnteko taas kiinnostaa.

Onnea vaan tuon ajatuksen markkinoimiseen nykyiselle hallitukselle. Ja ennen kuin sanotte, että ehkä seuraavalle hallitukselle sitten, luulen, ettei tällainen palkkaperseily kovin vahvasti innosta duunareita - joita edelleen on yllättävän paljon - äänestämään ehdokkaita ja puolueita, jotka haluavat alentaa tukia ihan vain päästäkseen alentamaan palkkojakin.

Monopolirahaa

Vaikka vastakkainasettelu on viime vuosina hiljalleen hiipinyt takaisin politiikkaan kaikkien muiden kuin kokkesksdp-puolueen ammattipoliitikkojen riemuksi, politiikassa tulee silloin tällöin vastaan asioita, joista sekä oikeisto että vasemmisto ovat riemastuttavan yksimielisiä.

Yksi esimerkki on vanha fraasi "monikulttuurisuus on rikkaus". Kapitalisteille monikulttuurisuus on rahassa mitattava rikkaus, koska neekeriorjuus työvoiman vapaa liikkuvuus tulee halvemmaksi kuin kantaväestön duunarien vaatiman palkkatason maksaminen. Vasemmisto taas saa monikulttuurisuudesta arvokasta rikkautta, kuten kivoja pelihetkiä, ja maksaa siitä mielellään arvotonta rikkautta, kuten rahaa.

Toinen samanlainen on ajatus, että Veikkaus Oy, uhkapelejä tarjoava valtion monopolifirma, on perseestä. Vasemmisto on sitä mieltä, koska Veikkaus vääryydellä ja väkisin riistää köyhiltä heidän viimeiset ruoka- ja vuokrarahansa; oikeisto taas koska monopoli on väärin koska monopoli on väärin koska monopoli on väärin koska monopoli.

Pari viikkoa sitten Veikkaukselta tuli kohua kohun perään. Lopulta se meni jopa aika säälittäväksi väkisinvääntämiseksi, kun otsikoita revittiin siitäkin, että Veikkauksen työntekijät saavat bonuksia hyvistä tuloksista. Joka tapauksessa keskustelu tiivistyi jälleen siihen, että köyhiä ei saa pakottaa väkisin tunkemaan rahojaan markettien aulojen pelikoneisiin, tai ainakin siihen bisnekseen pitäisi päästää sijoittajat osille.

Sinänsä asialla ei ole minulle mitään periaatteellista merkitystä, mutta pari huomiota minulla on. Tasapuolisuuden nimissä yksi oikeistolle ja yksi vasemmistolle.

Ensiksi, Veikkauksesta ei koskaan tule mitään sellaista uutista, jota ei välittömästi ruvettaisi käyttämään perusteena monopolin purkamiselle, riippumatta siitä, liittyykö uutisoitu asia mitenkään monopoliasemaan. Katsokaa kuitenkin ensin tätä:

Veikkauksen jakamat avustukset.

Kaikki peliraha, joka monopolin purkamisen myötä virtaisi luxemburgilaisten sijoittajien ja pietarilaisten mafiosojen taskuihin, olisi pois hyväntekeväisyyskohteilta. Siihen on helppo todeta, että "sitten ne joutuvat pärjäämään vähemmällä", mutta todellisuudessahan se ei menisi niin, vaan katseet kääntyisivät poliitikkoihin, jotka paineen alla ryhtyisivät rahoittamaan noita kohteita veronmaksajan laskuun.

Tuohon vastataan, että "kyllähän yksityiset pelifirmat maksaisivat veroja, joilla sitten voitaisiin rahoittaa samat asiat". Jaa että pelifirmojen tuotot kasvaisivat niin paljon, että ne voisivat maksaa Veikkauksen nettotuloksen verran veroja ja samalla tehdä voittoa kovassa kilpailuympäristössä, mutta samaan aikaan ongelmapelaamisen haitat vähenisivät? Joo ei.

Sitten se toinen huomio. Kaupat ja muut eivät saa mielin määrin pelikoneita ihan vain pyytämällä. Veikkauksella on lupa vain tiettyyn määrään pelikoneita (olisiko ollut noin 20 000 kpl), joten jos johonkin viedään, jostain muualta täytyy ottaa pois. Kaupat siis joutuvat kilpailemaan niistä. Veikkaus ei väkisin tunge niitä mihinkään, eikä joidenkin salaliittoteorioiden vastaisesti niitä ainakaan tarkoituksella viedä nimenomaan köyhien ihmisten alueille. Niitä viedään sinne, missä niillä pelataan eniten. Se on sitten toisen tutkimuksen aihe, miksi köyhät pelaavat negatiivisen odotusarvon tuuripelejä enemmän kuin rikkaat, ja olisiko pelaamisella ja vähävaraisuudella jonkinlainen kausaatiosuhde.

Ainakin matemaattiset perusasiat pitäisi hyväksyä. Jos pelin palautusprosentiksi on ilmoitettu vaikka 90 %, se ei tarkoita, että satasen sijoituksella jää keskimäärin 90 € voitolle, eikä se varsinkaan tarkoita, että pelissä on 90 %:n todennäköisyys voittaa, eikä se tarkoita edes sitä, että koneen ääressä voi seistä koko päivän ja illan päätteeksi ottaa ulos 90 % aloitussummastaan. Se tarkoittaa, että kun on sijoittanut satasen ja pelannut sata kierrosta euron panoksella, jäljellä on 90 €. Jos sen rahan pelaa uudestaan läpi (ja tietenkin pelaa, koska ihmispsykologia ei anna lopettaa 10 % tappiolla), jäljelle jää 81 €, ja niin edelleen.

(Joo, työpaikallani on pelikoneita, ja rahansa hävinneet asiakkaat katsovat toisinaan aiheelliseksi mennä lähimmälle henkilökunnan edustajalle valittamaan, että kone on rikki tai kusettaa. Ei, kyllä se toimii juuri niin kuin sen on ilmoitettukin toimivan.)

Hyväksykää sekin, että kun pistätte rahaa pelikoneeseen, teette lahjoituksen. Saatatte saada jotain takaisin, mutta se ei ole tarkoitus. Jos te annatte Greenpeacen feissarille tilinumeronne, ette te silloinkaan ihmettele, että mitäs kusetusta tämä on, kun joka kuukausi se vain ottaa tililtä rahaa eikä ikinä laita sinne mitään päävoittoa.

Oma näkemykseni? Aikuinen ihminen tunkee omat rahansa ihan mihin itseään huvittaa. Jos joku kokee saavansa rahoilleen vastinetta ja elämäänsä sisältöä kultajaskan rullien pyörimisestä, antaa palaa vaan. Jos ei koe, on omalla vastuulla keksiä jotain muuta tekemistä. Toisaalta politiikassa ei ole mitään väliä sillä, mikä on oikein, vaan vain sillä, mikä toimii, joten hyväksyn senkin näkökulman, että holtiton pelinarkkaus aiheuttaa täysin tarpeetonta kärsimystä. Se pakollinen tunnistautuminen pelikoneisiin olisi ihan OK.


Ei enempää Veikkauksesta. Siirrytään toiseen otsikoissa olleeseen monopolifirmaan, eli Postiin. Valtion firmaan, joka päätti, että duunarit tienaavat niin paljon liikaa, että niiltä voidaan aivan hyvin napsaista palkasta 30-50 % pois. Päätös tehtiin sellaisen kaverin johdolla, joka tienaa duunarin vuosipalkan verran kahdessa viikossa.

Yleisö reagoi kuten arvata saattaa, valtio puuttui peliin, ja tämänhetkinen tilanne taitaa olla, että duunarien palkkoja ei lasketa, mutta johtoportaan palkat otetaan lähempään tarkasteluun. Tässä kohdassa voisi naurahtaa pilkallisesti ja todeta johtoportaalle, että kukaan tuskin olisi kiinnittänyt huomiota heidän turvonneisiin palkkioihinsa, jos he vain olisivat malttaneet olla perseilemättä.

No mutta sitä se on, kun vauhtisokeus iskee. Sekä johtajat että duunarit pyrkivät parantamaan omaa asemaansa kaikin laillisin keinoin, tarvittaessa jopa toisen kustannuksella, ei siinä sen kummempaa. Lähinnä minua kummastuttaa monen sivustaseuraajan aito ihmetys ja järkytys, että eikö muka yrityksen johto saakaan päättää, millaisia palkkoja yrityksessä maksetaan.

Olisihan se kiva, jos saisi. Se vain edellyttäisi sitä, että johto ei käyttäisi valtaansa duunarien talouden romahduttamiseen tiputtamalla heidät mielivaltaisilla ja yksipuolisilla päätöksillä yhteiskuntaluokasta toiseen, vaan duunarit voisivat luottaa siihen, että heitä kohdeltaisiin yrityksen jäseninä eikä pelkkinä kuluerinä.

Se edellyttäisi sitä, että isojen firmojen pomot eivät ilmoittelisi, että syöminen on duunarille ihan turhaa luksusta. Se edellyttäisi sitä, että vasemmistohallituksen ei tarvitsisi pelastella duunareita tällaisilta. Erityisesti se edellyttäisi sitä, että oikeistolaiset eivät komppaisi firmojen pomoja, että ihan oikein ja mitä ne vassarit taas sekoilevat. Ihmettelen, jos demarien kannatus tämän sotkun seurauksena nousee vähemmän kuin prosenttiyksikön verran.

Ehkä omituisin argumentti, jolla duunarien palkkojen polkemista perustellaan, on "kuka tahansa osaa tehdä tuota työtä". Samaa sanottiin jokin aika sitten, kun lastenhoitajat vaativat palkankorotusta. Joo, niin osaa, mutta kuka viitsii? Suomessa ei ole mikään pakko tehdä töitä, jos ei halua, ja mitä lähempänä työläisen elintaso on työttömän elintasoa, sitä vähemmän työnteossa on järkeä.

Ei kyse ole osaamisesta. Kyse on ahkeruudesta ja luotettavuudesta. Jos palkka on huono, avoimiin työpaikkoihin ei saada tarpeeksi hakemuksia, jolloin on pakko ottaa huonoja hakijoita. Sen lisäksi, että he ovat jo lähtökohtaisesti huonoja työntekijöitä, huono palkkataso ei motivoi heitä yrittämäänkään, jolloin esimiehen rooli muuttuu työnjohtajasta rottapaimeneksi. Kyllä sillä vuoropäälliköllä on ihan riittävästi omiakin hommia, ettei tarvitse kuluttaa työaikaa muiden jälkien korjaamiseen.

Jos postilaisten palkka-ale olisi mennyt sellaisenaan läpi, viimeistään talvella olisimme saaneet lukea otsikoita Postia riivaavasta ankarasta työvoimapulasta. Toimitusjohtaja olisi 82 tonnin kuukausipalkallaan liittynyt kuoroon huutamaan, että "monikulttuurisuus on rikkaus", ja vaatimaan, että ulkomaisen työvoiman tarveharkinta on kiireellisesti lopetettava, koska Suomessa ei kerta kaikkiaan ole tarjolla riittävästi osaavaa ja motivoitunutta työvoimaa pitämään yllä huoltovarmuuden kannalta elintärkeitä postinlajittelupalveluita.

Me oltais tienattu tällä.