perjantai 31. lokakuuta 2014

Miksi en luota toimittajiin

Muistan tarkasti hetken, jolloin menetin luottamukseni toimittajiin. Se tapahtui kesällä 1991 ollessani 8-vuotias (saattoi olla vuotta aiemminkin). Olin juuri ollut Seinäjoen Kyrkösjärvellä nuorten virvelikilpailussa, jossa olin sijoittunut sarjassani hopealle saatuani kolmannella heitolla nipin napin mitat täyttävän hauen (enkä sitten enää mitään muuta).

Järven penkalla kierteli toimittaja aikeenaan tehdä kisoista jutun lehteen, ja jostain syystä minä sitten valikoiduin hänen haastateltavakseen. Kerroin hänelle, kuinka innokas urheilukalastajaisäni oli opettanut minulle harrastustaan suunnilleen syntymästäni lähtien. Kalassa hän oli kuljettanut minua niin ongella kuin virvelöimässäkin heti siitä lähtien, kun vapa vain oli kädessäni pysynyt, ja onkikilpailuissakin olin jo useasti ollut. Sillä hetkellä käynnissä ollut kisa oli kuitenkin ensimmäinen virvelikilpailuni.

Kun sitten päivän parin päästä luin valmiin artikkelin lehdestä, sainkin lukea olleeni elämäni ensimmäistä kertaa kalassa.

Jälkeenpäin ajatellen on ihan mahdollista, että tällä kertaa toimittaja vilpittömästi ymmärsi väärin pikkulapsen sekavat höpinät. Silloin vedin kuitenkin sen johtopäätöksen, että toimittajat ilmeisesti jo koulutusvaiheessa ehdollistetaan siihen, että arkiset ja tylsätkin pikkuasiat esitetään mahdollisimman voimakkain sanavalinnoin ja kaikesta täytyy väkisin kaivaa jotain extremeä lukijoiden mielenkiinnon herättelemiseksi.

Kultamitali meni täpärästi tälle kaverille.

Tähän ikään mennessä en ole vielä saanut syytä kyseenalaistaa tuota johtopäätöstäni. Päin vastoin, kaikki havainnot tukevat sitä edelleen. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka tämä Tekniikan & Talouden uutinen, jonka Ilta-Sanomat välitti edelleen. T&T:n otsikko ei ilmeisesti ollut tarpeeksi raflaava, joten IS joutui vähän parantelemaan sitä:

Suomen kansalaisilta omat autot pois, tilalle kuukausimaksullisia paketteja.

Artikkelin perusteella näyttäisi siis siltä, että liikenteen turvallisuusvirasto Trafi haluaisi muuttaa lainsäädäntöä niin, että ihmiset eivät enää voisi omistaa autoja, vaan niitä lainattaisiin/vuokrattaisiin valtiolta tarpeen mukaan. Paketeiksi oltiin ehdotettu vaikkapa seuraavanlaisia:
-Taksin käyttö 100 km, vuokra-auto 500 km, lähiliikenne (juna) 1500 km, vapaa julkinen liikenne kaupungissa! Pakettihinta 95 euroa kuukaudessa.
-Tai taksi ulkomailla, videoneuvotteluyhteys kaikkialla EU:ssa, vuokrapyörä, pick-up-palvelu kaikkialla EU:ssa ja leasing-auto + tiemaksut! Pakettihinta 800 euroa kuukaudessa.
-Tai pienelle perheelle kimppataksi, joka saapuu 15 minuutin kuluessa, 6500 minuuttia puheaikaa, huippunopea nettiyhteys, leasing-auto + tiemaksut, vapaa julkinen liikenne kotikaupungissa, lähiliikenteen (juna) käyttö 2500 km! Pakettihinta 1200 euroa kuukaudessa.
Tämähän tietysti täysin aiheellisesti kirvoitti kansalta katkeria kommunismisyytöksiä, ja vaikka en itse autoilekaan, olin jo vähällä itsekin kirjoittaa tekstin aiheesta että nyt Trafi jumalauta virta päälle.

Menin kuitenkin uteliaisuuttani katsomaan, mitä Trafin omilla sivuilla asiasta mainitaan. En löytänyt mitään, eikä edes kyseisen Liikenteen tila -seminaarin yhteenvetopamfletissa ollut mitään mainintaa asiasta. Noh, minähän olen sen verran hidasliikkeinen tyyppi, etten ehdi kommentoida juuri mitään tuoreeltaan, vaan annan yleensä kaiken hautua ainakin pari päivää.

Niinpä siinä sitten ehti käymään, että kyseisestä kommari-ideasta syytetty ministeri Paula Risikko tuli korjaamaan, että ei se nyt ihan niin ollut.
- Liikenne- ja viestintäministeriö ei suunnittele mitään rajoituksia oman auton käytölle toisin kuin muutamissa lehtijutuissa ja nettikirjoituksissa on väitetty, Risikko painottaa.
Risikko kertoo tiedotteessa, että väärinkäsitykset ovat lähteneet liikkeelle viime perjantaisesta Trafin seminaarissa pidetystä esitelmästä, jossa ideoitiin, miten tulevaisuudessa taataan liikkumisen mahdollisuudet niille ihmisille, joilla ei ole käytössään omaa autoa tai julkista liikennettä.
- Jos palvelupaketteja heille tullaan joskus tarjoamaan, on kyse yksityisestä liiketoiminnasta eikä missään tapauksessa valtion tuottamasta palvelusta.
Niin ettei siellä nyt mitään olla kieltämässä tai rajoittamassa. Kunhan vain ollaan pidetty scifi-con ja vähän visioitu. Tässä kyllä väistämättä alkaa miettimään, että mihinkähän kaikkeen muuhunkin reportterit pistelevät reteästi omiaan ihan vain saadakseen enemmän klikkauksia otsikoilleen.

Liikenteen tila -seminaarin esitelmöijät.

Mutta noista paketeista. Sinänsä tietenkin tuollaisten pakettien olemassaolo olisi hyvä tekosyy kiristää yksityisautoilun verotusta, koska voitaisiin sanoa, että muitakin vaihtoehtoja on, mutta se on kokonaan toinen juttu. Silti vähän ihmetyttää, miksi tällaisia tarvitsee ministeriöissä ja virastoissa ideoida. Jos joku yrittäjä on sitä mieltä, että tuollainen kommuuniautojärjestelmä olisi hyvä bisnes, eihän mikään estä perustamasta kyseisenlaista firmaa jo nyt. (Nykyisiin autovuokrafirmoihin vertaaminen ei oikein onnistu, jos aloitteen ideana on tarjota edullisempi vaihtoehto omalle autolle.)

No sehän johtuu tietysti siitä, että tuo on kuolleena syntynyt idea. Kaiken yhteisomistuksen ongelma on se, että a) koska kenelläkään ei ole henkilökohtaista vastuuta omistetun asian kunnosta, sitä väärinkäytetään surutta, ja b) koska tiedetään, että sillä menolla se ennen pitkää hajoaa/loppuu kuitenkin, jokainen pyrkii ottamaan asiasta itselleen niin paljon hyötyä kuin ehtii.

Joissain Keski-Euroopan kaupungeissa on kaupunki järjestänyt kansalaisille polkupyöriä. Sellaiseen saa käyttöoikeuden rekisteröitymistä ja nimellistä maksua vastaan, ja homma toimii niin, että pyörätelineitä on ympäri kaupunkia. Telineestä otetaan pyörä, kun satutaan tarvitsemaan, ja parkkeerataan se määränpäässä toiseen vastaavaan telineeseen.

Sloveniassa Ljubljanassa olen itsekin käyttänyt tällaisia pyöriä. Periaatteessa asia on oikein kiva ja näppärä, mutta valitettavasti puolet pyöristä on enemmän tai vähemmän ajokelvottomia. Se johtuu siitä, että niiden renkaat ovat vääntyneet, koska porukka ajaa niillä kuin viimeistä päivää, koska ei ole penniäkään omaa rahaa kiinni ja miksi ei ja haistakaa muutenkin paska.

Romuksi ajetun auton korvaaminen uudella on astetta kalliimpaa kuin polkupyörän. Varmaankin autot tarkistettaisiin pintapuolisesti aina käyttäjää vaihdettaessa, jolloin isoimmat reiät paikattaisiin ja enimmät mummonveritahrat pyyhittäisiin edellisen kuskin laskuun, mutta mikään ei estäisi osakkaita suorittamasta ajojaan ykkönen silmässä käsijarru päällä ja mitä muuta nyt keksiikin.

Jos tuollaisia paketteja siis joskus tarjotaan, kyse on nimenomaan valtion/kunnan tuottamasta palvelusta, koska yksityiset firmat tapaavat tavoitella voittoja.

Laitetaanpa lopuksi etäisesti liikenneaiheista musiikkia:


En aina kuuntele örinäheviä, joten ymmärrän, jos tuo on liian raskasta jonkun makuun. Niinpä täytynee vielä laittaa ihan vain tasapainon vuoksi tämä:


maanantai 27. lokakuuta 2014

Messujen kirjasaalis 2014

Toissaviikon perjantaina vietimme klaanikavereideni kanssa perinteistä tapaamisjuhlaamme MPSJ:ä, eli "Muiden Pervojen Sekaan Juhlimaan", Tampereella. Edellinen taisikin olla jo vuonna 2008 Riihimäellä, eli hyvin oli jo ehtinyt aikaa vierähtää.

Aivan putkeen ei reissu mennyt, koska junassa havaittiin, että olin unohtanut hakea opiskelijakorttiin uuden lukuvuositarran, ja niinpä konduktööri läiskäisi 24 euron lisämaksun. Sitten illalla baaria vaihtaessamme en päässyt enää seuraavaan sisään, joten jouduimme vetäytymään takaisin tukikohtaan jo kesken illan. Se ei johtunut niinkään minusta, vaan ylitarkasta portsarista, mutta eihän häntä voi asiasta moittia. Sellaista se portsarin työ on; tuntemattoman henkilön humalatila täytyy arvioida silmämääräisesti sekunneissa, eikä voi ottaa huomioon sitä, kuinka yksilöllisesti alkoholi vaikuttaa eri ihmisten fyysiseen ja psyykkiseen suorituskykyyn.

Hävisin myös kolme kymppiä blackjackiin. Ei kannata pelata sellaisia. Ihan mukavaa silti oli, ja olisi ilta huonomminkin voinut mennä; tänä viikonloppuna se baari, jossa aluksi olimme, oltiin yritetty polttaa.


No niin, asiaan. Tällekin viikonlopulle oli kalenteriin merkattu aktiviteettia, joka edellytti aikaisin heräämistä ja ihmisten ilmoille menemistä. Yksi pääkaupunkiseudulla asumisen harvoista hyvistä puolista on Helsingin kirjamessut, joilla pitää käydä joka vuosi. Tasan vuosi sitten listasin tänne senkertaiset hankinnat, joten tehdäänpä sama uudestaan.

Rahaa meni vähemmän kuin viimeksi, mutta hankittuja kirjoja on enemmän, koska uusien kirjojen puolella pitäydyin tarjouspokkareissa ja divaripuolelta minulla ei ollut tiedossa mitään harvinaisuuksia, jotka olisi ollut pakko saada. Harmittamaan jäi vain, että kunnon DVD-hyllyä ei tällä kertaa ollut yhdelläkään divarilla. Mutta katsotaanpas:

12 kappaletta metrilakua. Harmittaa, olisi pitänyt ottaa enemmän. Emäntäkin valitteli, että kun olin jo ehtinyt sanoa, että 3 noitapilliä, 3 minttulakua ja 2 sitruunaa, hänelle jäi valittavaksi enää neljä.

Ruokamessut oli samaan aikaan toisessa salissa. Sieltä ostin iloisenvärisiä kookospalloja. Niitä pitää koittaa tehdä itsekin jossain vaiheessa.

Neal Bascomb - Tähtäimessä Eichmann. Tämä kirja kertoo natsien keskitysleirien operatiivisen johtajan takaa-ajosta sodan jälkeen 60-luvulle, jolloin hänet viimein saatiin kiinni Etelä-Amerikassa. Minulla on myös DVD:llä mielenkiintoinen elokuva Eichmann: kuoleman allekirjoittaja, joka kertoo hänen kuulusteluistaan Israelissa.

Hunter S. Thompson - Pelon valtakunta. Myyjäkin kehui kassalla, että tämä on oikein hyvä.

Conn Iggulden - Valloittaja: Veljessota. Tämä on Tšingis-kaanin elämästä kertovan sarjan viides osa, jonka otin lähinnä siksi, että sain neljä kympillä -tarjouksen täyteen. Oikein mielenkiintoiselta kuulostaa silti, ja nelososankin olen joskus tullut hankkineeksi. Kun nyt vain löytäisi niitä alkupäänkin kirjoja, että pääsisi lukemaan.

Terry Jones - Starship Titanic. Starship Titanic on Douglas Adamsin suunnittelema tietokonepeli jostain 90-luvun lopulta, ja sen kirjoitti romaanimuotoon Monty Pythonin jäsen. Pitäisi siis olla hauska.

Teemu Keskisarja - Raaka tie Raatteeseen. En ostanut pelkkää fiktiota, vaan myös tällaisen Raatteen tien taistelusta kertovan kirjan, josta olen aiemmin tainnut kuulla positiivisia kommentteja.

Antti Tuuri - Aukko taivaassa. Pidän Tuurin kerrontatyylistä, joten ostan hänen kirjojaan, kun halvalla saa. Tämä kertoo Amerikkaan töihin lähtevästä suomalaismetsurista, joka sekaantuu paikallisiin intiaaneihin.

Aldous Huxley - Tajunnan ovet & taivas ja helvetti. Tämä kertoo huumehoureseikkailuista ja -filosofoinnista, ja kansikuvakin on niin sienissä piirretyn näköinen, että pakkohan se on lukea.

Albert Camus - Putoaminen. Camus on yksi niistä kirjailijoista, joita kirjallisuustieteen kursseilla jatkuvasti ruoditaan.

Emile Zola - Naisten paratiisi. Zola oli naturalistisen tyylisuuntauksen kovimpia nimiä 1800-luvulla. Naturalismi on realismia kaikkein likaisimmilleen ja pessimistisimmilleen vietynä, eli nimestä ja aiheesta huolimatta luvassa on hardcorea meininkiä.

Alastair Reynolds - Muistoissa sininen maa. En ole Reynoldsia vielä lukenut, vaikka hän onkin piireissään hyvin kuuluisa ja vaikka pari kirjaa jo omistan. Kaveri joskus suositteli. Kovaa scifiä.

Hugh Howey - Siilo. Emäntä löysi tällaisen, ja innostuin välittömästi. Tulevaisuuden ihmiset elävät maanalaisissa siiloissa, koska ulkoilma on hengenvaarallista, ja yhteiskunta on päässyt lipsahtamaan totalitaariseksi. Kiinnostaa varsinkin nähdä, millaisia yhtäläisyyksiä tällä on Metro 2033:n kanssa.

Piper Kerman - Orange is the new black. Tästä on TV-sarjakin, mutta en ole katsonut.

Miika Nousiainen - Vadelmavenepakolainen. Päähenkilö kyllästyy suomalaisten jurouteen ja päättää ruveta ruotsalaiseksi. Ostin tämänkin lähinnä saadakseni tarjoukseen vaadittavan kirjamäärän kasaan, mutta kuulostaa silti jännältä.

Alex Kershaw - Dachaun vapauttaja. Toinen dokumenttiluonteinen sotahistoriakirja. Tässä seurataan amerikkalaisen upseeri Felix Sparksin ja hänen yksikkönsä sotaretkeä Euroopassa.

Paulo Coelho - Alef. Coelhon tuotanto on kuulemma erittäin korkeatasoista korkeakirjallisuutta. Katsotaan nyt, pitääkö paikkansa.

Väinö Linna - Sotaromaani. Olen tainnut joskus kuulla tästä. On kuulemma ihan jees.

Sergei Lukjanenko & Vladimir Vasiljev - Päiväpartio. Toinen osa viisiosaisesta sarjasta, jonka ensimmäisen osan luin vuosi sitten ja tykkäsin kovasti. Kolmososakin olisi ollut, mutta sen jätin odottamaan parempia alennuksia.

Sokal - Ei kuutamoa katuojaan ja Kasvoton nainen. Viimeksi ostin yhden kappaleen Tarkastaja Ankardon tutkimuksia, tykkäsin ja ostin nyt lisää. Nuo kaksi valikoituivat halvan hinnan perusteella, mutta kyllä varmaan kerään näitä myöhemmin enemmänkin.

Ksenofon & Petri Hiltunen - Anabasis, 1. osa: Kyyroksen sotaretki. Antiikin Kreikka ja Persia sotivat jatkuvasti keskenään ties kuinka kauan. Tämä kirja on Sokrateen oppilaan Ksenofonin silminnäkijäkuvaus yhdestä näistä rähinöistä sarjakuvaksi piirrettynä. Ostin, kun ei maksanut kuin 2 euroa.

Se minun osuudestani. Sitten emäntä osti tällaiset:

Cassandra Clare - Tuhkakaupunki ja Lasikaupunki. Nuo ovat toinen ja kolmas osa sarjasta, jonka ensimmäistä osaa hän parhaillaan lukee. Urbaania fantasiaa, mutta kuulemma sen verran outoa, että minunkin kannattaisi lukea.

J. K. Rowling - Paikka vapaana. Harry Potter -kirjailijan pyrkimys laajentaa lukijakuntaansa aikuisempiin.

Stephenie Meyer - Vieras. Uutta Twilight-kirjailijalta. Vaikuttaa joltain alienijutulta.

Stephenie Meyer - Bree Tannerin lyhyt elämä. Spin-off Twilight-sarjasta. Minulla olisi siitäkin vielä viimeinen osa lukematta.

Otin koko läjästä kuvan, mutta puhelin ei suostu yhteistyöhön. Laitan kuvan sitten joskus, kun emäntä tulee kotiin ja korjaa puhelimeni.

torstai 23. lokakuuta 2014

Pekka lukee lehteä 15: Natseja ja Amerikkaa

Viime marraskuussa laitoin tuonne vasempaan ylänurkkaan kyselyn, jolla halusin arvioida lukijamääriäni. Bloggerhan näyttää minulle yksittäisten käyntien määrät, mutta ei erottele kävijöitä (tai jos erottelee, en osaa vain katsoa oikeasta paikasta). Silloisten tulosten pohjalta arvioin lukijamääräkseni noin 50, ja ajattelin nyt pistää saman kyselyn uudestaan nähdäkseni, miten tilanne on vuodessa kehittynyt. Olen kiitollinen vastauksistanne, olitte sitten vakiolukijoita tai vain osa sitä sankkaa joukkoa, jota tänne päivittäin Googlella harhailee tisseihin liittyvillä hakusanoilla.

No niin, asiaan. Tai no en tiedä, onkokaan minulla tänään mitään asiaa. Ei oikein jaksaisi kirjoittaa etnisistä rähinäjengeistä tai Laajasalon murhasta, koska ne alkavat olla jo aika loppuunkaluttuja aiheita. Ruotsalaisesta Punaisen Lokakuun metsästyksestä minulla ei sanottavaa olisikaan.

Jos vain laitan söpöjä kissakuvia, kun niitäkin aina googletetaan.


No olkoon, kirjoitetaan sitten jotain, mutta ihan vain muutamalla sanalla.

1. Yle: Kansallissosialistit ja antifasistit ottavat yhteen Helsingin kaduilla – luvassa sovittuja tappeluita?

Kansallisen vastarinnan jäsenet ovat aiemmin hankkineet kyseenalaista julkisuutta kaasuttamalla homokulkueita ja heilumalla puukkojen kanssa vasurien kirjakerhoissa, mutta nyt ryhmä on näköjään päättänyt lähteä kohottamaan julkisuuskuvaansa puuttumalla asiaan, jota suuri osa tavallisesta väestöstä pitää ihan oikeana huomiota vaativana ongelmana. Ketju meni näin:

1. Etniset jengit hakkaavat valkoisia lapsia ihan vain siksi, että valkoisten hakkaaminen on kivaa ja siitä saa kavereilta rispektiä.
2. Poliisi ei viitsi tehdä mitään, kun eivät ne oikeastaan ole mitään jengejä, vaan paremminkin kaveriporukoiden yhteenliittymiä ja muutenkin on donitsi kesken, tai jos viitsii, niin oikeusjärjestelmä ei viitsi tehdä mitään, kun pojat nyt ovat poikia, tai jos viitsiikin, niin viimeistään lehdistö ja poliitikot tulevat soheltamaan, että ei se ole riehujien omaa syytä, vaan kaikki johtuu siitä, ettei Call of Duty: Ghosts pyöri enää Playstation kakkosella.
3. Koska väkivalta jatkuu puheista ja kirjoitteluista huolimatta, joku porukka päättää, että asialle voisi kannattaa tehdäkin jotain. Nyt tämä porukka sattui olemaan natsit.

Äärivasemmisto tapansa mukaan potkii itseään jalkaan rähisemällä natseille, koska heidän kapasiteettinsa ei riitä pitämään mielessä enempää kuin yhden askelen loogisesta päättelyketjusta. Kun he näkevät natsipartioita, he unohtavat kokonaan sen, miksi niitä partioita ylipäänsä on.

Elämyspartisaanin päiväuni.

Jos vasurit siis haluavat lopettaa natsipartiot, heidän on perustettava omia partioitaan (siis riehujajengejä eikä natseja vastaan) ja oltava tehokkaampia siinä kuin natsit. Pitää muistaa, että aatteiden taistossa merkitystä on ainoastaan sillä, miltä asia näyttää puolueettomalle sivustakatsojalle. Nythän asiassa on kolme puolta:

1. Viranomaiset, jotka teeskentelevät, ettei mitään ongelmaa ole.
2. Natsit, jotka tunnistavat ongelman ja tekevätkin sille jotain.
3. Antifasistit, jotka antavat toiminnallaan ymmärtää, että suomalaislapsia joutaakin vähän hakata.

Mitähän noista luulette kannattavan niiden tavallisten kansalaisten, jotka ovat huolissaan lastensa turvallisuudesta? Näin ne aatteet lähtevät kasvuun.

Ei minuakaan miellytä ajatus, että kansalaiset joutuvat partioimaan kaduilla rauhanturvatehtävissä, oli ideologia mikä tahansa, mutta se on pienempi paha kuin ohikulkijoita hakkaavat jengit. Kiitos siis näille partioijille. Toivottavasti ette saa mitään syytteitä tms. paskaa niskaan.

Jahas, nyt kun kansalaisaktivismia alkaa esiintyä, poliisi ilmoittaakin sopivasti, että jengit saatiin juuri kuriin. Että sopii mennä takaisin kotiin ja lakata murehtimasta, tai jotain.

2. HS: Poliisi: Laajasalon murha johtui raivon purkautumisesta

Suomen pääministeri vuosina 2031-2035 meni ja hakkasi naapurinsa hengiltä. Syyksi on nyt paljastunut se, että naapuri oli sanonut miehelle, ettei tämä saisi hakata koiriaan. Tämä herättää pari kysymystä. Ensinnäkin tietysti se, että olisiko lemmikkien hankkiminen mahdollista tehdä luvanvaraiseksi. On varmaan, jos niitä voi verottaakin. Toisaalta sitten joku kuitenkin keksisi saivarrella, että pitäisikö lastenkin tekemiseen olla luvat, enkä nyt jaksa.


Sitten on tällainen:
Epäillyn asianajaja on kertonut, että epäilty aikoo pyytää mielentilatutkimukseen pääsemistä.
No ylläri. Haluaisin, että joku virallinen taho määrittäisi hulluuden ja ihan vain tavallisen mulkkuuden eron ja niiden välisen rajan. Ei muuten, mutta olisi vain kiva tietää.

Jos tuo tyyppi kuitenkin vapautetaan syyntakeettomana tai muuta vastaavaa, siinä voisi taas olla em. natseille työsarkaa. Tähän väliin voisin minäkin mainostaa kymppiliikettä.

Tämä on jo ihan tylsää. Amerikasta kuuluu jännempiä uutisia:

3. HS: Republikaanit pyyhkivät koulukirjoista Coloradossa historian synkät vaiheet

Paikallinen konservatiivien kansoittama koululautakunta haluaa poistaa historiankirjoista asioita, joista oppilaat voisivat saada päähänsä, että Amerikka ei ehkä olekaan aina oikeassa ja maailman paras maa kaikissa suhteissa. Esimerkiksi orjuus ja Vietnamin sota ovat sen verran noloja juttuja, että niistä voisi olla ihan hiljaa.
Lautakunnan mielestä oppikirjat käsittelevät liian paljon Yhdysvaltain historian synkkiä jaksoja, kuten sotia intiaaneja vastaan, ja liian vähän Yhdysvaltain ainutlaatuisuutta.
Nelsonin mielestä historiankirjoja tulisi muuttaa, koska nyt niiden opetus on antiamerikkalaista, suorastaan marxilaista. Hänestä demokraattien tavoite on tehdä Yhdysvalloista "sosiaalidemokraattinen Eurooppa".
Amerikassa on kaksipuoluejärjestelmä, minkä heikkous on se, että puolueet polarisoituvat ja niiden linjaa pääsevät määrittämään pahimmat hihhulit puolin ja toisin. Amerikassa olisi monessa mielessä kiva asua, mutta ketä siellä muka voisi äänestää?


Sinänsä olisi kiva nähdä, miten Saksassa tai yleensä Euroopassa reagoitaisiin, jos saksalaisista historiankirjoista poistettaisiin samoilla argumenteilla viittaukset natsismiin, Holokaustiin ja muihin noloihin pikkujuttuihin. Ei sillä, että edelleen jatkuvalla äänekkäällä natsimoralisoinnilla saataisiin yhtään enempää hyvää aikaan.

Jatketaan. Hesarin Nyt-liitteessä tehdään historiaa kirjoittamalla sinne jotain järkevää:

4. HS: Kiitos, Renée Zellweger, kun kävit kauneusleikkauksessa ja näytit sen kaikille

Hollywood-näyttelijä meinasi rupsahtaa, joten hän kävi leikeltävänä, ja näyttää nyt ihan erilaiselta kuin ennen. Tämä on aiheuttanut kohun, koska ilmeisesti kauneusleikkaukset ovat väärin ja kaikkien pitäisi tyytyä olemaan juuri niin rumia kuin luonto on määrännyt. Toisaalta samalla oletetaan, että julkkikset pysyvät nuorina ja kauniina, koska onhan se nyt kova paikka, jos joku entinen parikymppinen, nykyinen 45-vuotias näkee ikäisensä julkkiksen rupsahtaneena ja joutuu kohtaamaan omankin kauneutensa katoavaisuuden.

Niinpä julkkisten pitää käydä vähän väliä kohoteltavana pikkuisen, että nuorekkuus säilyy, mutta ei niin paljon, että eron huomaa selvästi.

Antakaa nyt jo olla. Kyllä kai ihminen saa näyttää juuri siltä miltä itse haluaa, jos vain sen käytännössä pystyy toteuttamaan.

5. HS: Kanadalaisopettaja sai potkut 40 vuotta vanhan nakufilmin vuoksi, koska menneisyyttä ei enää voi peittää

Kanadassa eletään irrallaan sivistyneestä maailmasta, eikä siellä lueta tätä blogia. Siellä ei siis olla myöskään luettu tekstiäni toissakeväisestä tapauksesta, vaan historia on toistanut itseään. Nyt jo yli 70-vuotias opettaja on saanut potkut, koska hänen työpaikkansa sai hiljattain tietää, että hän on joskus hippivuosina ollut alasti kameran edessä.
Koulu vastasi tiedotteella, jossa se totesi, että internet on tuonut Laurent-Augerin uran "eroottisen osan nykypäivään" ja oppilaiden tieto opettajansa roolista filmeissä vaikuttaa koulutyöhön.
"Näiden elokuvien saatavuus internetissä loi aivan uuden kontekstin, joka ei ollut ihanteellinen oppilaidemme kannalta", koulun lausunnossa todettiin.
Autoritäärishenkisen toimittajan näkökulma tapaukseen ei ole se, että haistakaa siellä kanadalaisessa koulussa paska, vaan että kannattaisi jokaisen olla tekemättä mitään, ettei kukaan saa aihetta tulla kymmenien vuosien päästä lässyttämään. Onhan hän sinänsä ihan oikeassa, mutta silti. Voisi myös kysyä, että mikä ihme kanadalaisissa nuorissa on vialla, jos tuollainen niitä haittaa?

Luulin, että tällainen on vain jenkkien ongelma, mutta ilmeisesti se vaivaa koko mannerta.

Vähemmästäkin lapsen mieli särkyy.

Ei jaksa enää, hermo menee. Tämä enää:

6. Yle: Rovaniemi sytytettiin 70 vuotta sitten – nyt sotanäyttelyä mainostetaan tulitikkuaskilla

Saksalaiset polttivat Rovaniemen 70 vuotta sitten, ja nyt asiaa muistetaan tällaisella:


En ole koskaan Rovaniemellä käynyt. Siinä lähellä Rovajärvellä olen pari kertaa käynyt näyttämässä kohtaa, kun toiset roitelevat tykeillä, mutta muuten en. Ihan hauskaa sellainenkin.

Kuitenkin, pitääpä joskus käydä Rovaniemellä. Siellä ainakin näyttää asuvan asiallista porukkaa.

maanantai 20. lokakuuta 2014

Kirja-arvostelu: Robert A. Heinlein - Kuu on julma

Aikaisemmin, kun arvostelin Heinleinin klassikon Starship Troopersin, minulta kysyttiin mielipidettä tästä kirjasta. Koska mielelläni otan vastaan toiveita, varsinkin jos toivottu kirja sattuu jo olemaan valmiiksi hyllyssäni, otin tämän äkkiä työn alle. Sain tämän kyllä jo luettua pari kolme viikkoa sitten, mutta vasta nyt sain aikaiseksi arvostella sen.

Ensi viikonloppuna onkin sitten taas kirjamessut. Otin perjantain töistä vapaaksi, että pääsee aikaisin lauantaina kiertelemään, eikä tule kiire.


Vuonna 2075 Kuuhun on perustettu siirtokuntia. Alun perin ne olivat vankiloita, mutta ne ovat sittemmin kehittyneet maatalousyhteisöiksi, joiden viljasta ylikansoittunut Maa on riippuvainen. Alkuperäinen valvontavirasto on samalla kehittynyt yhtiöksi, joka hoitaa kaiken kaupankäynnin siirtokunnissa, maksaa työläisten palkat ja määrää hinnat. Ei siinä muuten mitään, mutta kun palkat laskevat, hinnat samaan aikaan moninkertaistetaan, eikä kestävään kehitykseen kiinnitetä mitään huomiota, kansa alkaa tuumata, että yhtiön monopoli olisi hyvä jotenkin murtaa.

Päähenkilöinä hääräävät tietokoneteknikko, anarkistinen professori, isotissinen blondi ja siirtokuntien keskustietokone, jolle on kenenkään huomaamatta kehittynyt tietoisuus. Sivuhahmoina sitten jokunen muista Heinleinin kirjoista tuttu kierrätyshahmo. Yhdessä he organisoivat vastarintaliikkeen, kääntävät eri keinoin yleisen mielipiteen valtaapitäviä vastaan, ryhtyvät rekrytoimaan väkeä ja lopulta nousevat aseisiin ja julistavat itsenäisyyden.

Maa ei tietenkään hyväksy asiaa sellaisenaan, vaan vapaussota täytyy käydä. Eiväthän kuusiirtokuntien viljelijät ja kaivostyöläiset mahtaisi muuten mitään Maan avaruusaluksille, mutta onneksi heillä on magneettikiihdytin, joka on suunniteltu viljalastien ampumiseen Maahan, mutta sopii yhtä hyvin Maan pommittamiseen isoilla kivillä.

Kirjassa kuvaillaan vastarintaliikkeen muodostaminen oikein mielenkiintoisesti ja yksityiskohtaisesti. Valitettavasti vain siinä on muutamia scifipullonkauloja, jotka vähentävät realismia; esimerkiksi kapina on täysin riippuvainen keskustietokoneesta, joka pystyy kontrolloimaan kaikkea siirtokunnissa tapahtuvaa ja jolle kehittyneestä älystä ja tietoisuudesta vastapuoli ei tiedä mitään.

Vakavia juonellisiakin epäuskottavuuksia on. Alkuasetelma, jossa sama yritys maksaa käytännössä koko kaupungin asukkaiden palkat ja samalla omistaa kaikki vuokra-asunnot ja kaupat, ei ole mitään scifiä, vaan varsinkin amerikan kaivosalueilla sellainen on normaalia. Tai on ainakin ollut varmaan vielä 60-luvulla kirjan kirjoittamisen aikoihin, en tiedä miten nykyään. Sata vuotta sitten palkkoja ei usein edes maksettu oikeana rahana, vaan yhtiön poletteina, jotka toimivat maksuvälineenä vain yhtiön omissa kaupoissa, eikä työläisillä siis ollut edes mahdollisuutta muuttaa muualle. Kirjassa kuvattu kehitys, jossa yhtiö pudottaa palkat, mutta nyhtää työläisiä entiseen malliin, tapahtui oikeasti vuonna 1894 Pullmanin kaupungissa, joten sen haitat ovat tiedossa ja sitä osataan nykyään välttää.

Toinen asia, mikä ihmetytti koko kirjan ajan, oli se, että kuinka muutaman miljoonan ihmisen kansoittama tunneliverkosto pystyy tuottamaan niin paljon viljaa, että sillä olisi oikeasti merkitystä ylikansoittuneen Maan jatkuvan nälkäongelman lievittämisessä.

3,5 pistettä viidestä. Sinänsä mielenkiintoinen ja jännittävä, mutta liian monin paikoin epäuskottava. Lisäksi vielä yksi ärsyttävä yksityiskohta: luin tämän englanniksi, joten en tiedä, miten kääntäjä oli käsitellyt asian suomenkielisessä käännöksessä, mutta kirjoitustyyli oli kuvitteellisella Kuun murteella, joka ilmeisesti oli ottanut paljon lainasanoja ja muita vaikutteita venäjästä. Artikkelit olivat miten sattuu, eikä sanaa 'the' käytetty käytännössä ollenkaan. Oli raskasta lukea sellaista.

torstai 16. lokakuuta 2014

Bob's Porch ja modernit juntit

Katsoinpa piruuttani, miltä blogini näyttää Chromen käännöstyökalulla englanniksi käännettynä. Näköjään sen nimi on Bob's Porch. Kymmenisen vuotta sitten oli suurta viihdettä keksiä jokin täysin arkinen lause, kääntää se netin käännöskoneilla kielestä toiseen moneen kertaan, palauttaa se lopulta suomeksi ja naureskella järjettömälle lopputulokselle, mutta nykyään ne näyttävät olevan jo kehittyneet niin hyviksi, että suomesta englantiin käännetty teksti on yleensä lähes täysin lukukelpoista. Määräiset ja epämääräiset artikkelit toki menevät väärin, mutta sen korjaaminen vaatisi melkoisen tekoälyn kehittämistä.

Vielä on kuitenkin joitain erikoisempia yhdyssanoja, joita kone ei tunnista. Esim. edellisessä kirjoituksessani oli eräs lause, jonka kone käänsi näin:
- Tits. Such a sexually offensive words are likely to encourage people to eg. Huorissakäyntiin, julkirunkkaukseen and other society to immoral acts.
Voin vain kuvitella, mitä ajattelee suomea osaamaton lukijani, joka näkee suomalaisen blogistin kirjoittavan arkisenoloisesti niin kammottavista pervouksista, että englanninkielessä ei ole niille edes sanoja.

No mutta sehän sopii teemaan. Katsoin nimittäin muitakin kieliä, ja ilmeisesti on niin, että esperantossa sana "Pekan" tarkoittaa syntistä.

Hakusanalla "sinful porch" löytyy yllättävän vähän mielenkiintoista kuvamateriaalia täytteeksi. Laitetaan nyt sitten tämä.

No niin, asiaan. Tulin tässä pohtineeksi junttiuden määritelmää. Junttiuttahan pidetään yleensä pahana asiana ja synonyyminä sivistymättömyydelle, ja tyypillisesti kaupunkilaiset käyttävät sanaa maalaisista (tai Helsingin tapauksessa muista kuin helsinkiläisistä), koska ilmeisesti ihminen on sitä fiksumpi, mitä enemmän väkeä asuu hänen kanssaan samassa hallintoyksikössä. Yleensä junttiuteen liitetään elämänasenne, että eletään sen tiukan kaavan mukaan, joka on lapsena opittu, kaikki uusi on paskaa ja kaikkeen varsinkin yhteisön ulkopuolelta tulevaan suhtaudutaan epäluuloisesti. Tämän ajatellaan johtuvan siitä, että juntti ei ole koskaan käynyt missään kylänsä ulkopuolella eikä tavannut ketään sukunsa ulkopuolelta, eikä siis ole nähnyt, että toisinkin voi elää.

En tiedä, pitääkö tuollainen paikkaansa. Olen kuitenkin havainnut, että suuriin kaupunkeihin on muodostunut omanlaisensa moderni urbaani junttikulttuuri, joka on perustaltaan sama asia kuin perinteisempi malli, joskin se ilmenee käytännössä on täysin päinvastaisesti. Sen mukaan kaikki mahdolliset elämänvalinnat ovat yhtä hyviä, kaikki kulttuurit ovat yhtä hyviä (paitsi suomalainen on huonompi) ja kaikkeen uuteen ja varsinkin mahdollisimman kaukaa tulevaan suhtaudutaan kritiikittömän ihailevasti. Luulen sen johtuvan siitä, että moderni urbaani juntti ei ole koskaan käynyt missään kaupunkinsa ja trendikkäimpien turistirysien ulkopuolella eikä tutustunut kehenkään kaveripiirinsä ulkopuolelta, eikä siis ole nähnyt, että niin perinteisemmät juntit kuin ulkomaalaisetkin ovat ihan tavallisia ihmisiä omine huolineen ja epätäydellisyyksineen. Yleensä modernit urbaanit juntit ovat kaikkein eniten huolissaan siitä, että joku erehtyisi yhdistämään heidät perinteisiin juntteihin.

No mutta miksi minulle tuli tällainen mieleen? Blogistikollegani Tom Kärnä otti pari viikkoa sitten esille asian, joka aiheuttaa minunkin aivoissani vihlontaa vähän väliä:
Lisäksi haluaisin myös, että äännettä J ei ikinä missään kielessä enää merkittäisi kirjaimella Y,
Sinänsä minulle on aivan sama, millaisin harakanvarpain englanninkieliset kieltään symboloivat, varsinkin kun ei heillä muutakaan kirjainta dʒ-äänteelleen ole. Serbeiltä voisivat lainata Đ-kirjaimen, mutta omapa on ongelmansa. Enemmän minua ärsyttää se, kun tällaisia vaihtoehtoisia kirjaimia yritetään tunkea suomeen. Etunimistä, joissa i tai j on korvattu y:llä, olen ennenkin valittanut. Samassa yhteydessä tuli mainittua Sanna, joka halusi vaihtaa nimensä Cannaksi vaikuttaakseen kansainvälisemmältä, mutta päätyi lopulta Sannahiin (eli Sänaan), kun hänet vihdoin saatiin uskomaan, että a:n edessä c:tä ei lausuta s:nä vaan k:na.

Asia ei ole merkittävä, mutta osoittaa hienosti, miten modernin urbaanin juntin ajatus juoksee. Suomenkielen oikeinkirjoituksessahan on vain hyvin vähän puutteita, eikä sillä ole juuri opittavaa muilta latinalaista aakkostoa käyttäviltä kieliltä.

Mutta varsinainen syy, mikä innoitti tähän kirjoitukseen, oli uusi laajalti mainostettu Valion yuju-juoma. En ole maistanut, koska en juo maitoa enkä mehua, joten en ota kantaa itse tuotteen laatuun. Mainokset ovat ihan söpöjä. Ärsyttää vain tuo nimi. Ilmeisesti se perustuu japanin maitoa tarkoittavaan sanaan, joka on samankuuloinen ainakin tässä (oletettavasti huumoriksi tarkoitetussa) mainoksessa:


Pakko mainita erikseen.

Mainoksen mukaan nimi pitäisi lausua että "juju", mutta eihän tuo mene minkään kielen sääntöjen mukaan. Joko se on suomalaisittain "yuju" tai sitten englantilaisittain "judzu". Koittakaa nyt päättää.

Muutenkin kaikki voisivat lopettaa tuon y-perseilyn ja muun vastaavan. Ei se ole mitään kansainvälisyyttä. Se on vain sama asia, kuin jos vaihtaisi mersun ladaan siksi, koska sattuu fanittamaan Venäjää.

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Kiellettyjä sanoja

Kahden viikon päästä Helsingissä on eräs nimeltämainitsematon messutapahtuma, jossa esitellään ja jopa maistellaan erinäisiä nimeltämainitsemattomia nestemäisiä viljatuotteita. En ole menossa, koska en ole niin suuri alkoholifani, ja muutenkin samaan aikaan on kirjamessut. Otin perjantain töistä vapaaksi, että pääsee lauantaina aikaisin ja virkeänä kiertelemään; eihän tunkkaisessa väenpaljoudessa ikinä ole kivaa, mutta ei varsinkaan silloin, jos on edellisenä yönä mennyt aamuviideltä nukkumaan, kuten aikaisempina vuosina on ollut tapanani. Mutta siitä lisää sitten parin viikon päästä.

En olisi tähän viljatuotetapahtumaan kiinnittänyt mitään huomiota, mutta Hesarissa oli jotain jännää. Nyt on käynyt näin:

1. Tapahtuman nimessä on mainittuna eräs väkevä v-kirjaimella alkava viljatuotetyyppi. Syy, miksi en voi sanoa sanaa suoraan, selviää jäljempänä, mutta vinkkinä kerrottakoon, että erityisesti Skotlanti ja Irlanti ovat kuuluisia kyseisestä tuotteesta ja lännenelokuvissa aina juodaan sitä.
2. Pari viljatuoteblogistia, joilla ei ole tapahtuman tai sen järjestäjän kanssa mitään tekemistä, tuli blogeissaan maininneeksi tapahtuman.
3. Alkoholilainsäädäntö kieltää mainostamasta väkeviä, ja se, että yksityinen blogisti mainitsee viljatuotteen nimen ja yhdistää sen viljatuotetapahtumaan, on mainontaa.
4. Tapahtuman järjestäjän täytyi siis ottaa yhteyttä blogisteihin ja pyytää tapahtumansa nimen sensuroimista blogeista. Tapahtuman nimestä piti poistaa viljatuotteen nimi, ja Googlelle piti tehdä jotain niin, ettei viljatuotteen haulla löydä tapahtuman sivuja. Muuten olisivat jääneet luvat saamatta, jolloin tapahtuma olisi peruuntunut ja järjestäjä mennyt konkurssiin.
5. Nyt odotetaan, että kansa raitistuu, kun ei enää tiedä kyseisen viljatuotteen olemassaolosta.

Lainkuuliaisena kansalaisena tietenkin noudatan annettuja ohjeita. Ja kuten haastateltu blogistikin sanoi:
"En halua enempää kaivaa verta nenästä sellaiselta taholta, jonka kanssa taistelua ei voi voittaa."
Joku voi tietysti ruveta saivartelemaan jostain sananvapaudesta, mutta kai kansan hyvinvointi nyt kuitenkin on tärkeämpää, sanoi kansa asiasta mitä hyvänsä. Ja lakeja täytyy myös noudattaa, kuten aluehallintoviraston gauleiter itse sanoo:
"Itse kuulun niihin, jotka kannattavat tämän holhouksen ja erilaisten lupajärjestelmien ja valvonnan lieventämistä, ehdottomasti. Juuri tällaiset nettiasiat ja muut, nehän tekevät tästä maailmasta vapaan. Ei viranomainen pysty joka asiaan puuttumaan tai valvomaan. Silloin kannattaisi ottaa lusikka kauniiseen käteen ja katsoa, että mikä on oikeasti tarpeellista ja mikä ei."

Taina huomauttaa, että virkamiehenä hän tietenkin joutuu noudattamaan lakeja. Viraston tulkinnat tehdään eduskunnan laatimien lakien perusteella.
Mutta miksi lopettaa tähän? Tiedämmehän, että jos jokin asia on niin tabu, että jopa sen ääneen lausuminen on kiellettyä, ihmisille kehittyy luontainen vastenmielisyys ja alitajuinen taipumus välttää kyseistä asiaa. Jos kerran alkoholi on kiistatta haitallista ja moraalitonta, ja sen kulutusta voidaan vähentää kieltämällä alkoholiin viittaavia sanoja, miksi emme ryhtyisi parantamaan kansamme laatua kokonaisvaltaisemmin kieltämällä sanoja myös muilta elämänalueilta? Tässä nyt ensi alkuun muutamia esimerkkejä:

- Ruoho, kukka, sieni, ekstaasi, vauhti, enkelipöly (sekä yhdyssanana että molemmat erikseen), kokkeli, happo, tupakka jne. Nämä sanat aiheuttavat selkeän mielleyhtymän jopa alkoholiakin vaarallisempiin huumeisiin ja siten mainostavat niitä. Ehdottomasti siis kiellettävä ja poistettava sanavarastosta.

- Tissit. Tällaiset sukupuolisiveellisyyttä loukkaavat ilmaisut ovat omiaan rohkaisemaan ihmisiä esim. huorissakäyntiin, julkirunkkaukseen ja muihin moraalittomuuksiin.

Viehättävä assistenttini Denise vaatii kovaa linjaa siveettömyysasioissa.

- Edellämainituista syistä myös sana vittu ja sen johdannaiset on kiellettävä kokonaan kaikissa konteksteissa. Kieltoa valvomaan voitaisiin sijoittaa julkisille paikoille kattava verkosto rankaisuautomaatteja, jotka sanan kuullessaan automaattisesti veloittavat sanojan pankkitililtä pienen sakkosumman. Näin ongelma oltiin ratkaistu laatudokumentissa Demolition Man, ja ihan hyvin toimi. Siinä on Sylvester Stallone, kannattaa katsoa.

- Myös sana homo on kiellettävä. Ennen vanhaan homoja ei ollut lainkaan, ja nyt niitä on joka paikka täynnä. Se voi johtua vain siitä, että termin käytön yleistyttyä yhä useammalle miehelle tulee mieleen, että sellainenkin on mahdollista. Sanaa lesbo ei silti ole syytä kieltää, kunhan molemmat naiset ovat hyvännäköisiä.

Sanallisen mainonnan kieltäminen ei tietenkään riitä, vaan myös kuvamainontaa on rajoitettava:

Afgaaneissa tiedetään, miten kansa saadaan ruotuun.

- Hiphop. Tämä sana on alunperin tarkoittanut erästä musiikin tyylisuuntausta, mutta on sittemmin laajentunut elämäntavaksi, joka edistää huonoa ryhtiä, huonosti istuvia vaatteita ja sävelkorvan rappeumaa.

- Siskoni lähetti linkin tällaiseen videoon:


En tiedä, mikä tuon nimi on suomeksi, mutta se on niin järjenvastainen elukka, että se on kiellettävä, ennen kuin joku saa päähänsä kyseenalaistaa luomiskertomuksen.

- Ilmastonmuutos. Täysin riippumatta siitä, onko kyseinen ilmiö todellinen ja onko se ihmisten aiheuttama, sanalla on selvä yhteys Vihreiden kannatukseen.

- Sananvapaus. Tämän termin olemassaolo antaa ymmärtää, että valtiolla ei ole oikeutta päättää kansalaistensa mielipiteitä, ja sellainen kapinahenki jos mikä on moraalitonta.

- Counter-Strike. Tietokonepelejä ei vielä olla saatu kiellettyä, mutta syytä olisi, koska ne tekevät ihmisistä joko tappajia, tai sitten huonoryhtisiä kynäniskoja, jotka eivät ketään hengiltä saisikaan. Counter-Strike erityisesti on pahasta, koska siinä ovat vastakkain sotilaat ja terroristit, joten se kannustaa joko terrorismiin, tai, mikä pahempaa, terrorismin vastustukseen eli rasismiin.

Niin raskasta, että välillä pitää istahtaa ikkunalaudalle huilaamaan.

- Edelliseen viitaten luonnollisesti myös kaikki aseisiin liittyvät termit tulee kieltää. Tiedämmehän, että silloin, kun väkivalta ei johdu eriarvoistumisesta, se johtuu aseista.

Mitäs vielä? Noh, jätetään kotitehtäväksi. Sellaista asiaa ei olekaan, etteikö joku haluaisi sitä kieltää.

Eikä se ole mikään Suomen valtion erityispiirre. Emäntä taannoin komensi, että kun nyt kerran bloggaan, minun pitäisi laittaa blogini hyötykäyttöön ja laittaa tänne mainoksia rahaa tuomaan. Yritin, mutta Google Adsin käyttäjäehdot ovat niin tiukat, ettei onnistu. Kiellot ja rajoitukset vähäpukeisten naisten postaamiselle, väärässä olevien pilkkaamiselle ja kaikelle muullekin kivalle ovat niin tiukat, että olisi sama vaikka lopettaisi bloggauksen kokonaan.

torstai 9. lokakuuta 2014

Reilusta tappelusta ja sumeasta logiikasta

Viimeksi kerroin pelaamastani Democracy 3 -pelistä ja siitä, kuinka onnistuin yhdessä kaudessa ajamaan USA:n konkurssiin ja anarkiaan. Noh, pelasin tässä vielä yhden matsin, tällä kertaa Englannilla. Itse asiassa se on vielä kesken, koska en kahdenkaan kauden jälkeen ole saanut potkuja saati giljotiiniä, vaan kannatukseni huitelee yli 60 %:ssa. Olen onnistunut nostamaan maani teknologiseksi suurvallaksi sekä hävittämään köyhyyden, kodittomuuden, rikollisuuden, tasa-arvo-ongelmat, ylipaino- ja melkein kaikki muut terveysongelmat ja valtionvelan. Uskontokin tuli vahingossa ajettua marginaaliin, mutta menköön.

Jotenkin vaikuttaisi siltä, että tukikampanjoilla saa aikaan parempia tuloksia kuin kielloilla ja veroilla. Ei kai nyt niin voi olla. Voiko niin muka olla?

No niin, asiaan. Olen joskus kuullut sellaisesta taruolennosta kuin reilu tappelu. Itse en ole koskaan sellaista nähnyt, mutta jotkut kuulemma ovat. En usko.

Ensinnäkin, jos tappelu on reilu, se päättyy määritelmänmukaisesti tasapeliin. Jos jompi kumpi osapuoli voittaa, hänellä on ollut jokin etu, esim.

a) puukko saappaanvarressa,
b) 20 kg enemmän lihasta,
c) enemmän iskuja kestävä kallo,
d) paremmat tappelutaidot.


Esimerkeistäni a) on yleisesti paheksuttu ja b) vähän tilanteen mukaan, mutta jostain syystä c) ja d) ovat hyväksyttyjä tapoja voittaa. Itse en näe noissa mitään periaatteellista eroa. Mitä reilua siinäkään on, jos joku 70-kiloinen katujengiläinen polkee tonttiin jonkun 80-kiloisen filosofian kandidaatin? Joku voisi tietysti väittää, että ensimmäisillä metodeilla tulee rumempaa jälkeä, mutta siinäkin on vain kyse siitä, että pitäisi tietää, koska tappelu on ohi. Kyllä nyrkilläkin saa ihmisen hengiltä, ja itse asiassa yllättävän helposti.

Toisekseen, pitää tietää, miksi tapellaan. Nyrkkeily, paini ym. urheilukisat ovat asia erikseen, koska niissä vain hyvässä yhteisymmärryksessä katsotaan, kumpi on parempi. Tappelussa on aina jokin motiivi, oli se sitten kohteen lompakon ryöstäminen, omien mielipiteiden läpi ajaminen tai ihan vain hengissä selviäminen. Joka tapauksessa voiton ja tappion seurausten ero on niin suuri, että vastapuolelle ei ole varaa antaa mitään tasoitusta, ja sellaiset herrasmiessäännöt, kuten että muniin ei saa purra ja selkään ei saa ampua, eivät enää päde. Sodastakin joku strategikko joskus sanoi, että tarkoitus ei ole antaa vastustajalle reilua taistelua, vaan pyrkiä järjestämään niin epäreilu taistelu kuin mahdollista, että sen voittaa mahdollisimman vähillä tappioilla.

Itsepuolustustilanteessa jokaisella on tietysti moraalinen oikeus ja jopa velvollisuus puolustaa itseään tehokkaimmaksi katsomallaan tavalla, oli tuomari jälkeenpäin asiasta mitä mieltä tahansa. Ei se tuomio hätävarjelun liioittelusta loppujen lopuksi niin paha ole, jos oma nahka on kuitenkin ehjä.


Jonkun mielestä nämä mielipiteeni saattavat olla raflaavia ja epäkohteliaita, mutta viimeisimpien tietojen mukaan ajatusta on Helsingissä jalostettu vielä pidemmälle.
Nuorisosta koostuva katujengi pahoinpitelee ja ryöstää lapsia ja nuoria pääkaupunkiseudulla. Tapauksia on ollut yhteensä jo noin 70.

Väkivallan uhrit ovat olleet sivullisia, kaikki nuoria.
 Lotan mukaan jengillä on ollut myös aseita, esimerkiksi puukkoja ja kuula-ase. Uhrit ovat saaneet pahojakin vammoja.
Hesari tietää myös kertoa, että:
"Olemme nyt päässeet kiinni ongelman ytimeen. Tiedämme, mistä kenkä puristaa. Silti osa jengistä ei tahdo millään lopettaa pahantekoaan."
Pakottaakaan ei voi, koska siitä voisi tulla lapsille traumoja. Se olisi kohtuutonta varsinkin, koska he ovat jo valmiiksi niin traumatisoituneita,  että on ollut pakko lähteä kostamaan vääryyksiä tuntemattomille.

Kuten edellä totesin, ymmärrän periaatteessa, että jos kerran tapellaan, kannattaa pyrkiä tekemään tappelusta epäreilu omaksi eduksi, ja tappelu on helpointa voittaa, jos 15 puukkomiestä hyökkää varoittamatta yhden ohikulkijan kimppuun. Tämä osoittaa toki tähtitieteellistä mulkkuutta ja erinomaista minkinrehun raaka-ainelaatua, mutta myös taktista pelisilmää. Sitten päästäänkin jännän äärelle:
Nuorten käyttämä väkivalta on joissakin tapauksissa ollut erittäin rajua ja siihen on liittynyt jonkinlaista peliä.

– Pisteitä saa siitä, jos saa ensimmäisellä lyönnillä maahan.
 Pisteitä saa myös siitä, jos uhri on erityisen heikko tai arka.

Olen mielestäni aina ollut hyvä niin loogisessa päättelyssä kuin uusien näkökulmien ymmärtämisessäkin. Joskus harvoin kuitenkin törmään asiaan, jonka taustalla vaikuttava järkeily ei kerta kaikkiaan aukene minulle. Eli siis on kyllä taktisesti järkevää hyökätä heikompien kimppuun, mutta miten siitä voi saada lisäpisteitä? Mietitäänpäs.

- Hyökkääjä haluaa tietää, millaisille vastustajille pärjää omilla taidoillaan? Ei, silloin luulisi saavan bonusta vaikeammista vastustajista.

- Hän haluaa näyttää kavereilleen, kuinka kova jätkä on? Ei, siihenkin pätisi sama kuin edellä.

- Hän haluaa helpon ryöstösaaliin? Ei, silloin luulisi vain saaliin määrällä olevan väliä.

- Hän on herrakansaa ja haluaa nöyryyttää orjakansaa? Ei, kovemmalla vastustajalla herrakansuuden osoittaminen olisi vakuuttavampaa.

- Hän on sorrettu ja syrjäytynyt, ja haluaa kostaa menestyneille? Ei, silloin bonukset tulisivat ulkonäön perusteella arvioidusta yhteiskuntaluokasta.

En keksi. Jos joku keksii, saa kertoa.

Ei kun aha, Hesarissa selitys onkin jo keksitty:
Nuorisotutkija, dosentti Mikko Salasuo syyttää väkivalta-aallosta vain yhtä asiaa: eriarvoistumista.
Ilmeisesti siis koska yhteiskunta on painanut hyökkääjän heikoksi, reiluinta on panna vahinko kiertämään ja kiusata vielä heikompia. Selvä.

Asialla ei voi olla mitään tekemistä sen kanssa, että kasvattamatta jääneiden nulikoiden mielestä turpaanveto vain sattuu olemaan hyvää viihdettä, vaan sellaisistakin kyllä kasvaa ihan itsekseen kunnon kansalaisia, kunhan kellään muulla ei vain ole enempää rahaa kuin heillä.

Kuka näitä kommareita aina päästää ääneen?


Joku oli myös huomannut, että jengi koostuu lähinnä maahanmuuttajien jälkeläisistä, josta syystä jotkut populistiset natsipoliitikot ovat erehtyneet syyttämään ongelmasta maahanmuuttopolitiikkaa. Salasuo kuitenkin tietää paremmin, että:
Jengiongelman ratkaisu ei löydy maahanmuuttopolitiikasta, vaan kaupungin sisäisen eriarvoistumisen torjumisesta.
"Yksi tapa on se, että parannetaan lähiöitä eli nuorten arkiympäristöä ja varmistetaan nuorille maksuttomia ja edullisia harrastusmahdollisuuksia. Myös perheiden tukemisella on iso rooli."
Ei sillä, että vastustaisin nuorten harrastusmahdollisuuksien parantamista, mutta lyhyemmällä tähtäimellä suosittelen, että riehuvat nulikat pannaan tuntuvaksi ajaksi koppiin, ennen kuin siviilikansalaiset keksivät lähteä ojentamaan nulikoita omin päin. Heillähän ei ole koppeja, joissa kusipäitä voisi istuttaa, joten he joutuvat keksimään jotain muuta, eikä se välttämättä ole miellyttävämpää.

Nythän on nimittäin niin, että juuri tuollainen jengiperseily on kaikkein tehokkain tapa saada tavallinen kansa vastustamaan maahanmuuttoa ja rupeamaan jopa ihan oikeiksi rasisteiksi. Tästä luulisi niin persujen, maahanmuuttajien kuin monikulttuurisuuden kannattajienkin olevan yhtä mieltä, mutta viimeksimainitut noudattavat taas jotain ihan omaa logiikkaansa, joka ei minulle oikein tahdo seljetä.

Mikko Salasuo taas voisi puolestani muuttaa ideologioineen vaikka Pohjois-Koreaan. Siellä olisi kuulemma rakastetun johtajan vakanssi taas avoimena.

maanantai 6. lokakuuta 2014

Vihdoin sain oman valtion

Eurovaalien alla Ylioppilaslehdessä oli hauska artikkeli, jossa toimittaja haastoi jokaisesta puolueesta ehdokkaan pelaamaan Democracy 3 -peliä. Eipä siitä muuta, mutta heti alkoi tehdä mieli kokeilla peliä itsekin. Pelissä säädetään lakeja, talouspolitiikkaa, valtion tukia ja mitä politiikassa nyt yleensäkin tehdään. Kaikki kuitenkin vaikuttaa kaikkeen, ja ihmisten pitäminen tyytyväisinä niin, ettei se johda yhteiskunnan tai talouden romahtamiseen, ei ole niin helppoa kuin luulisi.

Se ei kuitenkaan ollut mikään ilmainen selainpeli, jollaiselta se grafiikkansa puolesta näyttää, vaan sillä oli hintaa yli 20 euroa, joten jouduin laittamaan sen Steamissa seurantaan alennusmyyntipäivää odottamaan.

Se päivä oli tänään. Pelaanpas nyt yhden matsin ja raportoin livenä tähän.

Maita ei virallisessa versiossa ole kuin kuusi: Englanti, Ranska, Saksa, USA, Kanada ja Australia, mutta lisää saa kyllä netistä ladattua. Pelasin jo kerran Saksalla, mutta kannatukseni romahti yhdessä vaalikaudessa 60 %:sta 10 %:iin. Koska saksalaiset ovat näköjään kiittämättömiä paskoja, muutan Amerikkaan. Puolue pysyköön samana: The Pekka Is Fyhrer Party, eli PIFP. Oppositiopuolueena toimikoon The Liberal Conservatives.

Selkeän näköistä: valkoiset pallot ovat lakeja, siniset niiden vaikutuksia, punaiset ongelmia ja vihreät toivottavia asiaintiloja. Keskellä kannatus eri eturyhmien kesken jaoteltuna.

No niin. Budjetti on reilut sata miljardia alijäämäinen, mutta näin isossa maassa sellaisen luulisi menevän marginaaliin. Keskitytään ennemmin saamaan terveydenhuolto ja koulutus kuntoon.

Ihan ensiksi 50 %:n haittavero roskaruoalle. Oppivatpa olemaan. Seuraavaksi tuen kotona työskentelyä ja puhtaita polttoaineita, jos saataisiin saasteen aiheuttama astmaepidemia kuriin. Sitten kysellään, pitäisikö antaa toimilupa pikavippifirmoille, jotka saattavat periä saataviaan kyseenalaisin keinoin. Antaa mennä vaan; ei kukaan pakota kansaa ottamaan lainaa, jota ei ole varaa maksaa pois.

Kodittomuutta on valtavasti. Laitetaan valtion asuntoprojekti. Koulutetun työvoiman puute on myös ongelma, joten tuetaanpa yliopistoja. Sitten kysellään, pitäisikö alkoholin TV-mainonta kieltää. Aivan sama, antaa mennä vaan. Joku ihmisoikeusjärjestö kehottaa kansalaisia aktiivisesti vastustamaan hallintoani. En tiedä, miksi.

Ohhoh, budjetin alijäämä melkein tuplaantui. Pitää kai leikata jostain tai nostaa veroja. Laitetaan kartanovero, vaikka siinä onkin riski, että rikkaat alkavat muuttaa ulkomaille. Luottoluokitus putosi silti. Rikollisuus on onneksi silti laskussa.

Laitetaan tuontivero, koska kansa näyttää haluavan. Saa nähdä, miten se vaikuttaa budjettiin ulkomaankaupan vähetessä. Jotain pientä voisi vielä... voisin vaikkapa aloittaa kampanjan pienyrittäjyyden aloittamisen tukemiseksi ja kiristää kansallisuustestien kriteerejä. Lapsityövoima haluttaisiin kieltää, ok.

Kansa vaatii virastoa, joka vahtii sosiaalitukien väärinkäyttöä. Annetaan. Luottoluokitus tippuu taas. On se nyt jumalauta.

Perustetaan ympäristönsiisteyskampanja, koska puhdas luonto pienentää astmaepidemiaa. Verotetaan suuria automarketteja, koska sillä tienaa ja se vähentää liikennettä. Ettei nyt kuitenkaan liikaa kapitalisteja kiusattaisi, asetetaan verokatto.

Kansa haluaa kansallisen bisnesneuvoston, joten annetaan, kun ei maksakaan paljoa. Rahaa pitäisi silti saada lisää. No, laillistetaan uhkapeli ja pannaan se verolle, vaikka se hermostuttaakin uskovaisia. Luottoluokitus putosi taas, haistakaa nyt jo paska. Ja kommunistit organisoivat vastarintaliikettä. Mitähän pahaa minä niille olen tehnyt?

Sosialisteja on amerikkalaisista 50,75 %.

Armeija on suurin yksittäinen rahasyöppöni. Kyllä kai riittää, että joukot ovat "highly trained" eikä "overwhelming force". Luulisi hiljentävän nuo kommaritkin. Kysellään, haluttaisiinko sallia valaiden kalastus (valastus?) Japanin vesillä. En nyt kehtaa suostua. Ai hitto, kommunistien vastarinta-armeija vain kasvaa.

Ilmainen kouluruokailu. Alkaa mennä hermo, kun koko ajan valitetaan, etten tuota tarpeeksi koulutettua työvoimaa. Tuetaan saman tien nuorisokerhojakin, etteivät nulikat olisi kadulla riehumassa ja saataisiin rikollisuutta hillittyä. Organisoitu naapurustovahti myös tuetuksi, koska tällä hetkellä epäorganisoiduilla lynkkauspartioilla on tapana hirttää rikollisia kaduilla, ja jostain syystä tämä esitetään ongelmana.

Kas vaan, etniset vähemmistötkin alkavat uhkailla salamurhalla, koska olen kuulemma rasisti. En kyllä ymmärrä miksi, koska en edes harrasta mitään etnistä profilointia, vaikka mahdollisuus olisi. No en kuitenkaan perusta mitään positiivisen syrjinnän ohjelmaa. Muuttakoot takaisin Afrikkaan, jos ei kelpaa samat säännöt kaikille. Luottoluokitus putosi taas, ja maahan muodostui järjestäytynyttä rikollisuutta ilmeisesti laillistamani uhkapelin seurauksena.

Kokeilenpas piruuttani ottaa pois testit kansalaisuutta haluavilta, jos se rauhoittaisi noita etnoja ja auttaisi saamaan koulutettua työvoimaa. Joskin työttömyys on varkain räjähtänyt käsiin. Ai työttömyyskorvauksetkin lisäävät työttömyyttä? No hitto, heti nolliin sellaiset.

Vaalikausi pääsi vasta puoleenväliin, ja nyt jo etniset jengit yrittivät salamurhata minut. Ulkoministeri ruikuttaa jotain politiikastani. Yhtäkkiä iski velkakriisikin ja sen mukana mukava 40 %:n kannatukseni romahti nollaan. Tuon ulkoministerin kyllä potkin pihalle ja palkkaan paremman.

Perustetaan ohjelma, jolla koulutetaan nuoria yrittäjiksi. Sijoittajille verohelpotuksia.

Asiaan liittymättä, emäntä huomautti siitä, että blogini kuva-arkistokansiossa on liikaa vähäpukeisia naisia. Niinpä täytyy laittaa tähän kuva viehättävästä assistentistani Xeniasta, että voin siirtää sen "käytetyt"-kansioon häiritsemästä.

Uusi salamurhayritys, ja nyt teollisuusministeri uhkaa erolla. Sain aikaan korkean tuottavuuden, että jotain hyvää sentään. Ehkä sittenkin laitan voimaan sen positiivisen syrjinnän, että selviän edes yhdestä kaudesta hengissä. Perutaan tuollainen, jolla köyhät pääsevät valtion tukemana yksityiskouluun, koska se maksaa liikaa.

BKT on romahtanut. Se tosin ei ole (kokonaan) minun vikani, vaan on globaali lama. Valvontakamerat kaduille, ihan vaan koska. Työttömyys on jotain 90 %, mutta sentään saasteongelma ratkesi. Budjetti on 500 miljardia alijäämäinen, ja tästä 200 miljardia on lainojen korkoa. Lumipalloefekti on mennyt jo sellaiseksi, että tästä ei enää taideta nousta. Mitä tästä opimme? Velkaantuminen pitää pitää kurissa alusta alkaen.

Ohjelma, jolla narkkarit saavat puhtaita neuloja. Heh, sain valvontakameroilla "antisosiaalisen käytöksen" loppumaan. Rikollisuus on vihdoin siedettävissä lukemissa. Sitten ei kansalaistenkaan tarvitse enää lynkata toisiaan. Laitoin valtion tukemaan robotiikan kehitystä; se ei ole hyväksi työllisyydelle, mutta eiköhän se juna ole jo mennyt.

Laitanpa lapset laulamaan kansallishymniä aina koulupäivän aluksi, jos se helpottaisi tätä tappiomielialaa. Etnot ovat rauhoittuneet, mutta kommarit uhittelevat enenevissä määrin. No perhana, kielletään aseet. Milläs sitten riehutte? Eläinkokeet haluttaisiin kieltää. Ei kielletä, koska hipit rakastavat ja kapitalistit vihaavat minua, ja olisi kiva vähän tasoittaa.

Lama loppui, se vähän helpottaa. Kielletään alkoholi ja perustetaan kansallinen armeijaviikko. Jahas, nyt liberaalitkin rakentavat vastarintaliikettä ja uhkailevat väkivallalla. Poliisi haluaisi perustaa globaalin DNA-rekisterin, no joo joo. Talous näyttää menevän jopa niin hyväksi, että saan budjetin plussalle, kunhan vedän kansaneläkkeen minimiin.

Jahas, kausi tuli päätökseen, ja uudet vaalit pidettiin. Tältä näytti:

Ei mennyt ihan putkeen tälläkään kertaa.

Hauska peli, vaikka vaikea. Pitääpä seuraavaksi kokeilla pelata ihan vain jonkin ideologian mukaisesti piittaamatta kansan mielipiteistä tai muista realiteeteista, ja katsoa, mitä tulee. Ei sillä, että olisin antanut tuollaisten häiritä nytkään, mutta kuitenkin. En päässyt vielä edes säätämään lakia pakollisesta kirkossakäynnistä.

Helpompi politiikkapeli, jonka sain muutama päivä sitten alennuksella, on 1700-luvulle sijoittuva Empire: Total War. Siinä ei tarvitse kuin rekrytoida vähän musketöörejä, julistaa sota naapureille ja lähteä valtaamaan maailmaa.

Venäläinen ratsuväkeni iskee turkkilaisten linjat hajalle.

Tuli sisällissota, ja Moskovan linnoituksen muuri täytyy vallata lojalisteilta pistintaistelussa.

Hardcore meininki siinäkin.