lauantai 20. kesäkuuta 2015

Menee hermo kaiken maailman kerjäläisiin

Koska edellisessä tekstissäni esiintyi taas söpöjä eläimiä, kuten niin monta kertaa ennenkin, minulta pyydettiin vaihteeksi rumia eläimiä. En tiedä kovinkaan montaa rumaa eläintä, koska yleensä ensivilkaisulla rumilta näyttävät elukat ovat jollain kierolla tavalla hardcoren näköisiä, eivätkä siis rumia sittenkään. Ehkä myöhemmin postailen sellaisia, mutta koska sitä pitää saada, mitä tilaa, laitetaan ensi hätään tällainen:


Älkää kysykö, missä tuollaisia elää. Vastaus olisi luultavasti joku paksusuoli tai makunystyrä, eikä sellaisesta kukaan halua tietää.

No niin, sitten asiaan. Tai ei minulla tänään mitään asiaa ole, pelkkää valitusta vain. Viikolla soitti kerrankin lehtimyyjä, jolla oli jonkinlaista viihdearvoa. Oli meinaan niin kovassa kännissä, ettei hänen puheestaan edes meinannut saada selvää. Urheasti kuitenkin luki spiikkinsä läpi, vaikka se kestikin kaksi kertaa normaalia kauemmin. Lopuksi hän jopa ymmärsi ja hyväksyi kieltäytymiseni helpommin kuin useimmat selväpäiset myyjät.

Yleensä ne eivät valitettavasti ole noin viihdyttäviä. Jumalauta, jos minä haluan jonkin Kodin Kuvalehden tai Tuulilasin, kyllä minä osaan sen itse käydä netistä tilaamassa. Ja jos olen peruuttanut jonkin lehden, sille on todennäköisesti hyvä syy, eikä ole tarpeen kysellä joka viikko perään, että jatkettaisiinko sittenkin, jos laitetaan pari kuukautta ilmaiseksi.

Tähän on sitten turha tulla kommenteissa viisastelemaan, että ota puhelinmyyntiesto, jos noin kovasti häiritsee. Ei nyt ole siitä kyse, vaan periaatteesta. Mielestäni on väärin, että puhelinmyyntiä voi harjoittaa vapaasti kenelle tahansa, joka ei ole sitä erikseen vaivautunut kieltämään. Sen pitäisi olla niin päin, että puhelinmyynti olisi oletusarvoisesti kielletty, ja ne, jotka myyntipuheluita haluavat, saisivat erikseen rekisteröityä soittolistoille. Lupaan seuraavissa vaaleissa äänestää ihan mitä tahansa puoluetta, joka tällaista lainmuutosta ajaa.

Kesän myötä myös hyväntekeväisyysjärjestöjen viralliset kerjäläiset ovat kömpineet koloistaan. Jokin aika sitten jouduin tekemään lyhyen reissun Helsingin keskustaan, ja kävelin rautatieasemalta Akateemisen kirjakaupan kohdalle ja takaisin. Tämän noin kilometrin matkan aikana kohdalle osui 7-8 lahjoitustenkerääjää, joista tunnistin ainakin Greenpeacen ja Unicefin.

Eihän niille viitsi sanoa suoraankaan, mitä mieltä tuollaisesta toiminnasta on. Eihän se heidän vikansa ole, vaan pieni ihminen saattaa joutua tekemään ties minkälaista rääkkiä henkensä pitimiksi, eikä se varmasti muutu yhtään miellyttävämmäksi työksi sillä, että ohikulkijat avautuvat päin naamaa. Vaikka he henkilökohtaisesti vaihtaisivatkin alaa, ei se ratkaisisi mitään, koska aina sinne joku toinen köyhä opiskelija löytyisi.

Sitten jos sen virheen tekee, että pysähtyy rautatieasemalla paikoilleen hetkeksi, siinä on heti joku spurgu ruinaamassa paria euroa junalippuun. Jumalauta, pysykää kotona, jos ei ole edes matkoihin varaa. Näille voi sentään aina sanoa, että enemmän heillä on rahaa kuin minulla. Meinaan vain, että ei minulla vaan ole varaa norkoilla kaduilla kaljatölkki kourassa keskellä arkipäivää.

Balkanin romanikerjäläisistä en edes jaksa sanoa mitään. Niissä on sentään se hyvä puoli, että ne istuvat hiljaa eivätkä änkeä juttusille, toisin kuin eteläisemmissä maissa. Ehkä se on sen ansiota, että kieli on niin outo, etteivät ne viitsi yrittääkään oppia sitä.


No mutta mitä sitten? Mitä se kenellekään kuuluu, ja kai kaikilla nyt on pokkaa sanoa, että "ei kiitos" ja jatkaa matkaa?

Se on ongelma siksi, että sen myötä rautatieaseman alue on erittäin epäviihtyisä paikka. Yleensä eurooppalaisten kaupunkien keskusaukiot ovat rauhallisia ja leppoisia paikkoja, joihin voi mennä istuskelemaan ja seurustelemaan ravintoloissa. Saattaa olla joitain (laadukkaita) musiikki- tai muita esityksiä, ja ilmapiiri on väenpaljoudesta huolimatta rauhallinen ja suhteellisen hiljainen. Ihmiset oikeasti viettävät siellä mielellään aikaa.

Rautatieasema taas näyttää olevan Helsingin virallinen tulonjakopiste, jonne ihmiset menevät vain siksi, koska sen kautta pitää kulkea, jos on jotain asiaa keskustaan, ja josta vain mennään läpi mahdollisimman nopeasti.

Ihan vain vinkkinä Helsingin kaupunginvaltuustolle, että tuossa olisi hyvä kehityskohde, jos haluatte parantaa kaupunkinne viihtyisyyttä ja imagoa.

Ja ne lokit saisi ampua joka ikisen. Siinäkin on jo riittävästi, että pitää väistellä kerjäläisiä. Ei mielestäni tarvittaisi, että pitää lisäksi varoa kirjaimellisesti taivaalta satavaa paskaa.

Mutta joo. Hyvää juhannuksen loppua kaikille lukijoilleni. Emäntä pakeni jo torstaina vanhempiensa kanssa mökille, mutta itse jäin töihin. Mielelläni olisin mennyt mukaan, mutta toisaalta kun taas maksetaan melkein 34 €/tunti siitä, että istun katsomassa TV:tä, kelpaa sekin. Tänään onkin viimeinen työpäivä tältä erää, ja sitten on 5 viikkoa kesälomaa. Minä sain kerrankin päättää lomakohteen, joten tänä kesänä mennään Maltalle, mutta siitä enemmän sitten aikanaan.

maanantai 15. kesäkuuta 2015

Söpöjä eläimiä ja vastauksia naisille

Kokeeni on tähän mennessä onnistunut erinomaisesti: kuukausi sitten isoista kyrvistä kirjoittamani teksti on noussut selkeästi kuukauden luetuimmaksi 452:lla klikkauksellaan. Myös Google-hauissa tämä näkyy, ja kyrpäaiheet ovat nousseet selkeästi tissiaiheiden rinnalle, elleivät jo jopa ohi.

Kävinpä sitten pitkästä aikaa hakusanalistan läpi, ja huomasin, että naiset ovat kyselleet miesneuvoja laajemmaltakin skaalalta. En olekaan pitkään aikaan vastaillut yleisökysymyksiin, joten ehkä nyt voisi olla sen aika. Ei minulla muutakaan asiaa ole, eikä blogia oikein viitsi päivittämättäkään jättää, joten nyt on sitten Pekka-sedän ihmissuhdepalstan vuoro.

Esimerkiksi, mikä avuksi, kun...

miehet eivät lähesty

No, mikäs sinua estää lähestymästä heitä? Muslimitkin tietävät kertoa, että jos vuori ei tule Muhammedin luo, on Muhammedin mentävä vuoren luo.

Ai niin, edelliseen kirjoitukseeni liitin kuvan aksolotlista, ja ne ovat mielestäni aivan mahdottoman suloisia otuksia. Katsokaa nyt itsekin:

Tuollainen tulee meille seuraavaksi lemmikiksi, kunhan saan emännän hyväksymään asian.
Ulkoiset kidukset ja kaikki. Tästä keksinkin kuvittaa tämän kirjoitukseni söpöillä eläimillä, koska kaikkihan söpöistä eläimistä tykkäävät. Siitä kuitenkin lisää myöhemmin. Ensin:

miten flirttailla miehelle

Tämä onkin hyvä jatko edelliselle kysymykselle. On aivan sama, miten flirttailet miehelle, koska 90 % miehistä ei edes tajua joutuneensa flirttailun uhriksi ennen kuin tilanne on jo ohi. Suosittelenkin mieluumin suoraa, rautalankamallista puhetta. Jos nyt kuitenkin välttämättä haluat yrittää, tässä kolme asiaa, mitä voit kokeilla:

1) Katso silmiin.
2) Hymyile.
3) Kumartele aina tilaisuuden tullen. Miehen suuntaan, jos sinulla on suuret rinnat; tai miehestä poispäin, jos sinulla on hyvä peppu.

Muurahaiskäpy:


Se on eri asia kuin muurahaiskarhu, jolla on suomujen sijasta turkki. Kävyt elävät Afrikassa ja Aasiassa, karhut Amerikoissa.

mies haukkuu läskiksi

Miesten kanssa voi välillä olla raskasta kommunikoida, koska niillä ei ole ns. "tunneälyä" eivätkä ne siksi välttämättä osaa ilmaista itseään diplomaattisesti, mutta tuota ei silti pidä tulkita haukkumiseksi, vaan  paremminkin huolenpidoksi.

Vähän sama juttu, kun jos mies huomaisi ihossasi uuden ison luomen ja mainitsisi siitä. Se ei välttämättä tarkoita, että "oletpas sinä ruma, kun sinulla on tuollainen ruma luomi", vaan että "käy nyt ihmeessä näyttämässä tuota lääkärille, ettei tule syöpä".

Sitten sinirengastursas:


Nuo ovat nättejä ja niin pieniä, että ne mahtuvat kädelle, mistä syystä turistit tykkäävät poimia niitä rannalta käteensä. Ne vain ovat, kuten australialaiset eläimet yleensäkin, tappavan myrkyllisiä. Niiden myrkky ei sinänsä olisi muuten vaarallista, mutta kun se aiheuttaa niin täydellisen halvaantumisen, ettei voi edes hengittää omin voimin. Jos paikalla on joku, joka voi antaa tekohengitystä, kunnes myrkky poistuu elimistöstä ja halvaus lakkaa, ei ole ongelmaa. Jos ei ole, uhri pysyy tajuissaan, mutta kykenemättömänä liikkumaan, kommunikoimaan tai tekemään yhtään mitään, kunnes happi loppuu.

Hardcore.

Asiaan:

miestä ei kiinnosta asiani

Tässäkään vika ei välttämättä ole miehessä, vaan asiassa. Keksi mielenkiintoisempaa sanottavaa. Selkeitä ohjeita on hankala antaa, mutta ainakin juoruilua suosittelisin välttämään. Erityisesti ihmisistä, joita mies ei edes tunne.

Seuraavat ovat erään amerikkalaisen ritariperhoslajin toukkia:


Emäntä ei millään meinannut uskoa, että nuo ovat oikeita.

mies tisseistä eroon

Olisi kannattanut vieroittaa jo viimeistään muutaman vuoden iässä. Aikuisiällä se on jo paljon vaikeampaa.


En tiedä, onko tuolle suomenkielistä nimeä, mutta englanniksi se on "goth".

tyttöjen pelit

Jaaha. Käsittääkseni pelaamista harrastavat naiset ovat pahasti tympääntyneitä koko ajatukseen, että pitäisi olla joitain "tyttöjen pelejä", joissa sitten olisi tarkoitus suunnitella barbinukeille vaatteita tai jutella pojista. Hekin haluavat vain ampua vastustajia rynnäkkökiväärillä naamaan, kuten kaikki muutkin normaalit ihmiset.

Nyt on vielä viikon verran Steamissa alennuksessa Wasteland 2, jota suosittelen lämpimästi tytöille ja muillekin. Se on roolipeli, jossa seikkaillaan ydintuhon jälkeisellä aavikolla pelastamassa sivilisaation jäänteitä mutanteilta, rosvojengeiltä ja muilta vitsauksilta. Pääpaino ei ole taistelussa, vaan tarinassa ja tehtävien suorittamisessa.



Eihän se tietenkään mikään Fallout ole, mutta kelvollinen korvike meille, jotka eivät vieläkään ole päässeet oikein yli siitä, että Fallout-sarja muutettiin kolmososan myötä 3D-räiskinnäksi.

Myös joulukuussa mainostamani Hatred on vihdoin julkaistu. Siinä pelataan psykopaatilla, joka lähtee kadulle ampumaan kaikki vastaantulijat. Osta tämä tytölle, jos haluat olla yllättävä ja omaperäinen.

Seuraavaa kysellään paljon ja säännöllisesti:

käärme lemmikkinä

Suosittelen. Käärme on lemmikkinä erinomainen, koska:

- Ne ovat helppohoitoisia.
- Ne ovat lapsiystävällisiä.
- Ne eivät tuhoa kenkiä eivätkä huonekaluja.
- Ne eivät kerjää jatkuvaa huomiota.
- Ne ovat hiljaisia.
- Naapurit pitävät kunnioittavaa etäisyyttä, koska epäilevät omistajaa mielenvikaiseksi.
- Ne ovat suloisia.

Kokemattomalle käärmeenomistajalle esim. viljakäärme voi olla paras vaihtoehto, mutta jos muuten jotain tiettyä lajia pyydetään suositeltavaksi, ensimmäisenä mieleen tulee verkkopyton:


Sen puolesta puhuvat mm. seuraavat asiat:

- Ihanat oranssit viirusilmät.
- Se voi kasvaa jopa kymmenmetriseksi, jolloin sillä saa rispektiä muilta ammattirikollisilta.

Joku saattaa valittaa, että käärmeet ovat tylsiä, koska niiden kanssa ei voi leikkiä eikä ulkoilla, ja muutenkin niillä on aika heikot vuorovaikutustaidot. Tähän voi todeta, että jos sellaista kaipaatte, tehkää mieluumin lapsia. Se on kansantaloudellisestikin järkevämpää.

Ei kai tässä sitten enää muuta. Laitetaan loppuun vielä vanha kestosuosikki:

kissakuvia joista tulee hyvä mieli


sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Ikäviä faktoja leikkauspolitiikasta

Kuten muistamme, Suomeen saatiin niin oikeistolainen hallitus kuin Suomen poliittisessa ilmapiirissä on ylipäätään mahdollista, eli varojen-mukaan-vasemmistolainen hallitus. Jo vaalitulos aiheutti tuoreeltaan viihdyttäviä avautumisia siinä väestönosassa, jonka mielestä lompakkoon ei ole katsomista silloin, kun on aatteesta kyse, kuten esim. tämä löytämäni keskustelu:

Henkilö 1: Sanottakoon, että jos olit äänioikeutettu, etkä äänestänyt näissä vaaleissa, niin sulla ei oo mitään asiaa valittaa.

Henkilö 2: Sanottakoon, että jos olit äänioikeutettu, etkä olisi äänestänyt perussuomalaisia, mutta et äänestänyt, en halua että valitat ollenkaan.

Henkilö 3: Sanottakoon, että jokainen saa valittaa perseensä pohjasta, koska vaikka kaikki äänioikeutetut olisivat äänestäneet, niin vaalitulos näyttäisi silti lähestulkoon samalta, koska vanhuksia jotka äänestää suurimpia (juntti)puolueita on vitusti vaan enemmän kuin meitä fiksumpia vasemmalle sijoittuvia nuoria.
Joko kaikki ovat lopettaneet ilmaisulle "fiksumpia vasemmalle sijoittuvia nuoria" naureskelemisen? Eikö? No, odotetaan vielä hetki.


No niin. Nyt hallitus on kai pusertanut ulos jonkinnäköistä toimintasuunnitelmaa, ja valittaminen on parantunut siinä mielessä, että nyt jo tiedetään, mistä valitetaan, eikä tarvitse puhua ympäripyöreitä rasismista ja kapitalismista. En ole jaksanut perehtyä hallituksen ohjelmaan, mutta sen verran olen kuullut, että leikata meinataan. Julkisista palveluista ja sosiaalituista. Varmaan jostain muustakin, mutta ainakin nyt niistä, eikä näin kuulemma saisi tehdä, koska silloin leikkaukset kohdistuvat "vähäosaisimpiin".

En nyt aiokaan ottaa kantaa mihinkään yksittäisiin leikkauskohteisiin, vaan vain kommentoida leikkausten aiheuttamia reaktioita. Periaatteessahan ymmärrän kyllä, ettei ole kivaa, kun leikataan. Siinä saattaa joutua opettelemaan tulemaan toimeen vähemmällä kuin ennen, ja enemmän olisi parempi. Jotkut tulevista toimenpiteistä saattavat jopa hankaloittaa minun henkilökohtaista elämääni. Tosielämässä ei kuitenkaan aina voida jättää jotain tekemättä siksi, että se ei ole kivaa.

Leikkaukset eivät johdu siitä, että meillä on oikeistohallitus, vaan siitä, että meillä on persaukinen valtio. Suomi kuluttaa enemmän rahaa kuin tienaa, mikä näkyy kasvavana velkana. Vaihtoehtoja on kolme:

1) Leikataan nyt jonkin verran,

2) Jatketaan vielä neljä vuotta entiseen tyyliin, kunnes sitten joudutaan leikkaamaan enemmän kuin nyt jouduttaisiin,

3) Jatketaan senkin jälkeen entiseen tyyliin, kunnes talous romahtaa ja palvelut ja tuet lakkaavat kokonaan. Kreikassa valittiin aikoinaan tämä, ja ymmärtääkseni siellä ei nykyään ole monellakaan kivaa.

Sekin on ikävää, että leikataan nimenomaan köyhiltä, mutta keiltäs sitten? Rikkailta on hankala leikata tukia ja julkisia palveluita, koska he eivät yleensä käytä niitä. Rikkaiden veroja voi toki aina nostaa, mutta siinä ongelmaksi muodostuvat A) se, että rikkaita on niin vähän, ettei sillä saada muuta kuin hyvä mieli kommunisteille, ja B) se, että rikkaat voivat vapaasti valita asuinpaikkansa mistä päin maailmaa tahansa, ja jos heitä liikaa kuristaa, he häipyvät rahoineen maksamaan pienempiä veroja johonkin muualle.

Tietysti voitaisiin heikentää infrastruktuuria ja nostaa yritysten veroja, mutta sitten romutettaisiin niitä tahoja, joita tienaamiseen tarvitaan. Tuskin fiksut vasemmalle sijoittuvat nuoretkaan ovat sitä mieltä, että on aivan sama, kuinka köyhiä olemme, kunhan vain olemme kaikki yhtä köyhiä.

Noissa piireissä puhutaan mielellään "elvytyksestä" vaihtoehtona leikkauksille. Se ei tarkoita sitä, että velkarahalla tehdään investointeja teollisuuteen, kuten saattaisi luulla, vaan sitä, että laitetaan velkarahaa sosiaalitukiin, että saataisiin lisää rahaa pyörimään maan sisällä. En ole varma tämän logiikasta, mutta se taitaa mennä jotenkin niin, että jos esim. miljardi euroa jaetaan kansalle ja se kiertää taloudessa muutaman kierroksen, ja joka kerralla verottaja nappaa valtiolle joitain kymmeniä prosentteja, jotka taas jaetaan kansalle, bruttokansantuote on äkkiä kasvanut monella miljardilla. Sillä voidaan sitten maksaa pois alkusijoitus ja vähän vanhojakin velkoja, koska BKT on yhtä kuin valtion pankkitilillä oleva rahasumma tai jotain.

Pallokalatkin ovat tunnetusti erittäin nopeakasvuisia.

Sekin on kuulemma väärin, että EU:n ulkoa tulevat opiskelijat joutuvat jatkossa maksamaan lukukausimaksuja. Vähän vain on jäänyt epäselväksi, miten Suomi hyötyy siitä, että se tarjoaa ilmaisen koulutuksen muiden maiden asukkaille. Kai kyse sitten on kansainvälisyydestä, eli siitä, että on itseisarvoisen tärkeää, että pulpettia kuluttaa erivärisiä ihmisiä, ja yliopisto-opiskelijat voivat sen myötä sanoa tuntevansa porukkaa ympäri maailmaa ja tuntea itsensä kosmopoliiteiksi.

Suomessa kuulemma on maailman paras koulutus, tai ainakin melkein, ja usein kuulee julistettavan, että siitähän me saamme seuraavan menestysvientituotteen. Niin, miksipä ei. Nyt vain pitäisi ymmärtää käsite "vientituote". Se on jotain sellaista, minkä saamisesta ulkomaat maksavat rahaa. Niin kuin vaikka lukukausimaksuja koulutuksen kyseessä ollessa.

Mitäs vielä? Joo, kova on huoli myös siitä, että transseksuaaleja koskevia lakeja ei saada muutettua tälläkään kaudella, ja homoliittolakikin saatetaan kumota. Jo tämä itsessäänkin on ollut monelle riittävä syy vastustaa nykyistä vaalitulosta, talousnäkemyksistä riippumatta.

En nyt väitä, etteikö noissa olisi mitään säädettävää, tai että olisin noista asioista persujen kanssa aina läheskään samoilla linjoilla. Nyt on kuitenkin niin, että taloustilanne on muutamaa pykälää oleellisempi ongelma kuin se, saavatko transseksuaalit muuttaa passistaan yhden kirjaimen ihan vain pyytämällä ja saavatko homot sanoa avioliittoaan avioliitoksi.

Alkoholi ja tupakkakin kallistuvat. Ei haittaa, tarvitseehan Virokin vientituloja. Ja makeisvero. Pitää varmaan tässä jossain vaiheessa perehtyä oman suklaan tekemisen mahdollisuuksiin.

Meinasin laittaa vielä yhden kalakuvan, mutta tulikin vahingossa aksolotli.

Mutta saa nähdä, mitä tuleman pitää. Tuskin mitään, minkä voisi määritellä "kivaksi", mutta parempi sekin kuin tähänastinen "highway to Hell"-meininki.

maanantai 1. kesäkuuta 2015

Pekka kokkaa 5: Tiikerikakku

Juttelin viikonloppuna erään nuoren miehen kanssa, joka oli juuri valmistunut kondiittoriksi. Muistinkin siitä, etten ole leiponut mitään pitkään aikaan, vaikka kyseisestä aktiviteetista kovasti tykkäänkin.

Päätin sitten, että jos vaikka kokeilisi leipoa tiikerikakun. En tunne reseptiä aivan tarkasti, mutta pääpiirteissään tiedän, mistä on kyse, ja loput voi kyllä improvisoida.

Katsotaanpas. Aineiksi tarvitaan...

2 dl hienoa sokeria
5 munaa
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
Kuohukermaa
Hilloa
200 g mantelijauhetta
200 g tomusokeria
Karvasmanteliöljyä
Elintarvikeväriä
Rommia
Lakritsipatukka
Sokerikuorrutetta tuubimuodossa


Aluksi testataan, onko rommi hyvää. Sitten sekoitetaan hieno sokeri ja 4 munaa, ja vatkataan kuohkeaksi. Sitten jauhot, joihin on erikseen sekoitettu leivinjauheet, sotketaan mukaan. Pääsi käymään niin, että erikoisvehnäjauhoni olivat täynnä toukkia, mutta onneksi kaapista löytyi myös vähän karkeita vehnäjauhoja, joita sitten käytin. Eivät toukat olisi minua haitanneet, mutta emäntä olisi kuitenkin suuttunut, että mitä varten minä käytän toukkaisia jauhoja ja kerron hänelle asiasta vasta, kun kakku on jo syöty.

No niin. kun taikina on kuohkeaa, se kaadetaan lasta, ei kun lastaa hyväksi käyttäen syvänmalliselle uunilevylle voipaperin päälle ja levitellään tasaiseksi:


Sitä ei sovi paistaa kuin vartin verran. Mokasin tämän jotenkin; taikinaa oli liian vähän ja/tai paistoin sitä liian kauan, ja lopputulos oli lässähtänyt koppura. Aineksia ei kuitenkaan ollut enää uuteen, joten pakko tyytyä tuohon.

Sitten testataan, onko rommi hyvää, ja tehdään kuorrute marsipaanista. Tämän prosessin kävin läpi jo viimeksi, joten en mene yksityiskohtiin. Sen verran vain on nyt eroa, että väritykseen pitää kiinnittää huomiota. Itse päädyin mustaan, mutta esim. vihreä tai ruskean sävyt sopivat myös. Värityksen tasaisuudesta ei tarvitse murehtia, koska luonnossakin tiikerille on maastokuvioinnista vain hyötyä.


Siinä olikin moka nro. 2. Konvehdeissani asia ei haitannut, mutta kuorrutusta varten mantelijauheeni oli aivan liian karkeaa. Lopputulos on muhkurainen ja täplikäs.

Nyt testataan, onko rommi hyvää, minkä jälkeen leikataan kakkupohjasta 3 palaa. Kaksi isompaa suorakaiteen muotoista, joista toinen on pari senttiä lyhyempi ja leveämpi kuin toinen (helpottaa lopuksi muotoilussa), ja kolmas pienempi, yhdestä päädystä tasasivuinen soikio.

Alin on n. 20 cm pitkä.

Nuo levyt kostutetaan huolellisesti rommilla. Ensin tietysti testataan, että rommi on varmasti hyvää. En tiedä, paljonko rommia kuuluu laittaa, mutta jo TKK:lla minulle opetettiin, että laitetaan mieluumin kuin vähän. Sitten niiden päälle levitetään paksu kerros hilloa. Valitsin mustikkahillon, koska mansikka on jo niin nähty ja lakka on pahaa. Hillon päälle levitetään kerros kermavaahtoa. Kun täytteet on laitettu, lyhyempi ja leveämpi levy laitetaan pidemmän päälle. Pienin saa vielä odottaa vuoroaan.

Sitten kaulitaan marsipaanista ohut levy, joka asetetaan varovasti kakun päälle, ja taitellaan reunat ja särmät siististi.

Ruma kuin mikä. Pakko tarkistaa, ettei rommissa sittenkin ole jotain vikaa.

Tai ainakin yritetään taitella ne siististi. Pitää olla tarkkana, että levy on riittävän iso kattamaan koko leivonnainen. Seuraavaksi kaulitaan toinen, vähän pienempi levy, johon sitten kääritään pieni kakunpala.


Testataan, onko rommi hyvää, ja asetetaan em. nyytti kakun päälle niin, että se puoli, johon reunat on käännetty, jää alas, ja tasainen sivu osoittaa eteen. Puhkaistaan tasaiseen sivuun reikä, josta lakritsipatukka pistetään sojottamaan. Jokin suklaatikku olisi parempi, koska lakupatukka on niin raskas, että se jää väkisinkin sojottamaan alaviistoon, mutta en löytänyt niitä kaupasta.

Lopuksi piirretään sokerikuorrutteella maatunnukset kylkiin. Telaketjut olisi pitänyt vielä näperrellä erikseen, mutta tässä vaiheessa otti jo niin lujaa päähän, että rullasin vain epämääräiset marsipaanipötköt niiden paikalle. Saavat luvan kelvata.

 Ja niin kakku onkin valmis:


Kylläpäs kännykälläni tulee surkeita kuvia. Yksikin kaveri, jolle tuota näytin, luuli, että siinä on viikattu froteepyyhe. Mutta ruma tuosta itse kakustakin tuli. Ideaalisti sen olisi siis pitänyt näyttää tällaiselta:

Panzerkampfwagen VI Tiger Ausf. E

En kuitenkaan usko, että useimmat muutkaan olisivat pystyneet parempaan. Katsotaanpas Googlen kuvahaulla vertailun vuoksi muiden tekemiä tiikerikakkuja:


Öö...


Täh.


Mitenkäs tämä nyt liittyy...


Jotenkin minusta alkaa tuntua, että joku on käsittänyt jotain väärin. Tuskin minä sentään kuitenkaan. Testataan, onko rommi hyvää.

No, mutta makuhan ratkaisee. Emännän mielestä rommia oli liikaa, kun taas itselleni suurin ongelma oli liian pitkään paistettu kakkupohja. Kai tuo kuitenkin syötyä tulee. Onhan siinä kunnolla marsipaania, millä voi aina peittää pahemmat maut.

Ehkä rommi oli sittenkin huonoa. Yritys oli kuitenkin hyvä, joten laitetaan sen kunniaksi musiikkia: