perjantai 28. marraskuuta 2014

Jälleen on homoilun aika

Muistelisin, että viime vuonna joulun alla homoavioliitot olivat kovasti tapetilla. Silloin julkaisinkin oman näkemykseni asiasta, mutta se ei näytä riittäneen, koska jostain syystä sama vääntö on jälleen leimahtanut esiin. Tätä kirjoittaessani asiasta tehtiin näköjään joku virallinen päätöskin.

Mikäs siinä. Nykyään, kun jouluvalot ripustetaan lokakuussa ja krääsän markkinointi aloitetaan jo syyskuussa, adventin ajalle tarvitaan uusia perinteitä. Sellainen voi olla homoista jankuttaminen, tai sitten jotain muuta. Itse olisin ehkä ehdottanut jotain miellyttävämpää ja viihdyttävämpää, kuten vaikkapa ilman pumppaamista kompressorilla esinahan alle ja leikkimielistä kisailua siitä, kuka saa kasvatettua isoimman kuplan, mutta miten vaan. En minä imelletystä perunalaatikostakaan tykkää, mutta silti sitä pitää joka jouluna syödä.

Mutta siis perinteet kunniaan, eli homot tapetille. (Ei kirjaimellisesti, koska se olisi viharikos.) Viimeksi puhuin aiheesta vain yleisellä tasolla, enkä lähtenyt sen tarkemmin ruotimaan typeriä argumentteja kummaltakaan puolelta. Tehdäänpä se siis nyt, koska satuin törmäämään tällaiseen sarjakuvaan, jossa puoltavat argumentit on esitetty oikein ytimekkäässä muodossa:

1. Tasa-arvoinen avioliittolaki on ihmisoikeuskysymys.
Ihan ensiksi peruskäsitteet kuntoon. Se on sukupuolineutraali eikä mikään "tasa-arvoinen" avioliittolaki. Eihän se ole tasa-arvoinen muiden vähemmistöjen kuin homojen osalta. Termin "tasa-arvo" käyttäminen tässä yhteydessä on pelkkää propagandaa, koska kukapa haluaisi olla tasa-arvoa vastaan?

Ja ihmisoikeuskysymys se on vain samassa mielessä kuin luunapin antaminen on pahoinpitely. Teknisesti joo, eikä se ainakaan kivaa ole, mutta menepä ruikuttamaan luunapin saamisesta jollekin pyörätuoliin hakatulle.
2. Parisuhteensa rekisteröivä pari joutuu erikseen anomaan maistraatilta yhteistä sukunimeä. Kaikilla tulee olla oikeus yhteiseen sukunimeen.
Kuinkas suurella todennäköisyydellä maistraatti hylkää anomuksen? Eikä tämän asian korjaamiseen sukupuolineutraalia avioliittoa tarvita, vaan riittää, että se sisällytetään rekisteröityyn parisuhteeseen. En ymmärrä, miksei niin tehty alun alkaenkin.

Oli miten oli, ihmettelen, miksi se nimen muuttaminen on niin tärkeää. Mihin se käytännössä vaikuttaa?
3. Yhtäläinen oikeus tulla harkittavaksi adoptiovanhemmiksi ei tarkoita että kuka tahansa saa adoption. Parit tutkitaan yhtä tarkasti sopivuudeltaan.
Tämähän se taitaa olla suurin vastustajia huolettava asia. Ensimmäinen huolenaihe on, ettei juuri ole puolueettomia tutkimuksia (tai ainakaan minun tietooni ei ole tullut) siitä, millaisia aikuisia homoparien lapsista kasvaa. Joidenkin väitteiden mukaan niistä kasvaa ihan yhtä tasapainoisia ja menestyviä kuin muistakin, mutta eihän se nyt mitään kerro. Toisaalta, kyllähän heteroperheistäkin tulee porukkaa, joilla ei ole diagnosoituja mielisairauksia ja jotka pääsevät 12 263 €:n kuukausipalkoille, vaikka puheista kaikki huomaavat, että päässä viiraa pahasti.

Toisena tulee mieleen, että kuka määrittää em. sopivuuden ja millä kriteereillä? Saisiko homopari lähtökohtaisesti enemmän sopivuuspisteitä kuin heteropari siksi, että homot ovat aliedustettuina adoptionsaajissa ja muutenkin asia on nykyään pop?

Lapset ovat sitkeämpiä ja sopeutuvaisempia kuin aikuiset uskovatkaan. Luulisin sen johtuvan siitä, ettei heille olla vielä kerrottu, etteivät esim. homot voi kasvattaa lapsia, eivätkä he siksi ymmärrä traumatisoitua, vaan pitävät asiaa normaalitilana. Tästä syystä en pidä homoadoptiota mitenkään merkittävänä ongelmana.

Erikseen vielä ihmettelen, miksi kuvittaja oli piirtänyt ruutuun lesbopariskunnan. Eihän adoptio ole ongelma kuin miespareille. Jos naispari haluaa lapsen, ei tarvitse kuin mennä baariin ja pyytää portsaria järjestämään miehet jonoon, koska tuskin tulee puutetta miehistä, jotka suostuvat kahden naisen väliin, siinäkään tapauksessa, että naisilla on siilitukka ja maiharit.

Aihe vaatii kuvitukseen kiintiöhomoja.
4. Tuhannet suomalaiset lapset elävät sateenkaariperheissä. [Sukupuolineutraali] avioliittolaki antaisi turvaa heidän perheilleen.
Selittäkää, millä konkreettisella tai edes teoreettisella tavalla rekisteröity parisuhde perheensisäisellä adoptiolla on turvattomampi kuin avioliitto. Onko rekisteröidystä parisuhteesta helpompi erota, vai mistä on kyse?
5. Rekisterit erittelevät ihmisiä sen mukaan ovatko he avioliitossa vai rekisteröidyssä parisuhteessa. On väärin että seksuaalivähemmistöt joutuvat kertomaan suuntauksensa vaikka se ei vaikuta mihinkään.
Jos se ei vaikuta mihinkään, mitä väliä sillä sitten on? No joo, ymmärrän, jos se on kiusallista ja ärsyttävää, mutta onko syytä olettaa, että valtio tulee käyttämään näitä rekistereitä homojen keräämisessä tuhoamisleireille, vai miksi tämä on niin kiinnostavaa, että se viitsitään mainita?
6. Suomi on kehityksestä jäljessä. Emme anna kaikille kansalaisillemme samoja ihmisoikeuksia.
Yleisesti ottaen, oli asia mikä tahansa, jo päiväkodissa opetettiin, että "no kun kaikki muutkin" on erittäin huono peruste yhtään millekään.


Nyt kun lainmuutoksen puolustajien kaikki argumentit on kumottu tai ainakin vähätelty, mikä on loppupäätelmä? Sama kuin viimejouluisessa kirjoituksessani: puolustajien ainoa argumentti on, että he nyt vain haluavat, ja vastustajien ainoa argumentti on, että he nyt vain eivät halua. Puolustajat ovat enemmän oikeassa, koska heitä asia enemmän koskee (oletan, että homoista suurin osa on puolustajien kannalla). Siksi kannatan lakimuutosta. En kuitenkaan pidä asiaa niin tärkeänä, että olisin jaksanut nousta sängystä äänestämään, jos olisin kansanedustaja.

Lainmuutoksen vastustajien argumentit eivät ole yhtään sen tukevampia, mutta ehkä kunnioitan uutta perinnettä ensi jouluna käymällä ne silloin vuorostaan läpi. Ette te kai kuvittele, että homoista meuhkaaminen tämän lain seurauksena yhtään vähenisi?

Oikeastaan ainoa pätevä huolenaihe tässä on, että samoilla argumenteilla, joilla homoliitot vietiin läpi, voi aivan yhtä hyvin ajaa moniavioisuutta. En usko, että se saa taakseen yhtä suurta kannatusta ja kansanliikettä kuin homoliitot, mutta jos niin kuitenkin käy, siinä vaiheessa kannattaa ruveta katselemaan kämppää Venäjän puolelta.

7 kommenttia:

  1. Ainakin yksi ero heti mieleen homoliitto vs moniavioisuus. Homoliitto ei vaikuta heteroitten parisuhdemarkkinoihin mitenkään. Moniavioisuus ei oikeastaan muuta teekkään. Moniavioisuutta on maailmassa ollut iän kaiken ja varsin usein sellaisella konseptilla, että yksi mies perustaa haaremin. Tästä seuraa se, että yhteiskunta on kohta pullollaan (yleensä nuoria) miehiä, joille ei löydy haaremiinsa edes yhtä vaimoa. Tästä tulee varsin epästabiili lopputulos ja ylijäämämiehiä voi olla vaikea saada motivoitua töitä tekemään tai olemaan muuten riehumatta.

    Olisinkin toivonut homokeskusteluun yhteiskunnallisten vaikutusten arviointia. Pelkästään yksilönäkökulmasta homoliitoille ei oikein löydy muita vastaperusteita kuin mahdollisten lasten kohtalo. Lasten osalta asia tosin päätettiin jo aikaa sitten kun sinkuille annettiin mahdollisuus adoptioon. Yleisesti ottaen vastaperustelut olivat aivan älyttömiä. Lähtökohtaisesti kaikki on sallittua, kunhan se ei loukkaa jonkun tai muiden oikeuksia. Ristiriitatilanteessa oikeuksia asetellaan johonkin järjestykseen ja sen mukaan valitaan mikä on sallittua ja mikä ei. Homoliiton vastustamiseksi olisinkin halunnut kuulla näitä mahdollisia haittoja.

    Homoperheissä kasvaneilla lapsilla ei ole vanhempien samasta sukupuolesta jäänyt traumoja, mikäli siis heiltä itseltään asiaa kysytään. Vertaileva tutkimus on toki hankala kun kukin elää lapsuutensa vain kerran. Itse en homoadotiossa näe muuta huomioitavaa kuin sen, että puuttuvan sukupuolen roolimalliin voisi erikseen panostaa. Esim. puuttuvaa mallia voisi lapselle tuoda eno/setä/täti/kummi/joku. Kunhan asia jotenkin tulee huomioiduksi.

    VastaaPoista
  2. Toi saman sukunimen saaminen oli yksi yksi argumenteistä, jos muistan oikein, ihmettele vaa että eihän siitä vissiin ole kovin kauaaa, kun haluttiin saada laki että voi pitää vanhan sukunimensä (ainaki vaimon) eikä tarvi ottaa puolison nimee?

    -jpt-

    VastaaPoista
  3. Jotenkin noloa, että hesari rummutti vuosia ja viime aikoina päivittäin "tasa-arvoisesta" ja "sukupuolineutraalista", ja nyt kun toinen äänestys on ohi, niin kirjoittaakin vain "avioliittolain muutoksesta". Tuo viimeinen on tietysti ainoa oikea termi ja zjurnalistisesti pätevä. Kunhan toimittajat vielä osaisivat kirjoittaa "lainmuutos" eikä "lakimuutos". Nimim- -jpt-:n huomio on oiva.

    Netin pimeässä osassa levitettiin linkkiä, missä oli ns. käsikirjoitus homostelun edistämiseksi. En nyt muista linkkiä enkä sivua, mutta sen luettuani huomasin, että homma meni just sen mukaan.

    VastaaPoista
  4. Iltaa, tuntematon lukijani, jpt ja Cheekin asianmukainen arvostaja. Kiitokset kommenteistanne.

    Niin, juuri tuo parisuhdemarkkinoita vääristävä ja sitä kautta yhteiskunnan vakautta järkyttävä vaikutus on se syy, miksi moniavioisuutta ei saa päästää laillistetuksi. Homoliitot myös pysyvät marginaali-ilmiönä riippumatta sen hyväksyttävyydestä, koska homous ei kuitenkaan ole mikään valinta, mutta moniaviosuhteet voisivat helposti kehittyä mainstreamiksi, jos yhteiskunnan asenteet muuttuvat sen hyväksyviksi.

    Moniavioisuutta voidaan silti ajaa lailliseksi täysin samoilla yksilönvapauksiin perustuvilla argumenteilla kuin homoliittojakin, koska periaatteellisella tasollahan siinäkin on kyse vain ihmisten omista valinnoista. Noilla tyypeillähän muutenkin pääasia on vain se, miltä asia tuntuu, eikä haittaa, jos kaikki menee päin seiniä, kunhan ajatus vain on kaunis.

    Tuo on hyvä pointti, että adoptiota mietittäessä pitää tarkastella vähän vanhempien lähipiiriäkin, että saadaan lapsille monipuolisia kontakteja.

    Tuo sukunimijuttu vähän huvitti minuakin, mutta kai se on niin, että toisille nimen pitäminen on tärkeää, ja toisille sen vaihtaminen. Mitäpä haittaakaan siitä on. Emännälle sanoin, että jos joskus menemme naimisiin, hän saa ottaa sukunimekseen ihan minkä haluaa, kunhan ei mitään yhdistelmänimeä. Sellaiset ovat noloja ja epäkäytännöllisiä.

    On muuten turha toivo, että toimittajat oppisivat kunnollista suomea, kun eivät ne nykyään osaa enää edes possessiivisuffikseja. En enää edes varsinaisesti ihmettele; kerran jonkin blogin kommenteissa tai vastaavassa tuli puhetta siitä, että toimittajakoulutukseen hakiessa hakemukseen pitää kuulemma laittaa kuva. Kun erään hakijan vanhempi sitten soitti yliopistoon ihmetelläkseen asiaa, vastaus oli, että sen perusteella arvioidaan hakijan "yleistä sopivuutta alalle" tjsp.

    Tuo käsikirjoitus on minunkin vastaani tullut useamman kerran vuosien varrella. Hyvin se näyttää toimivan.

    VastaaPoista
  5. "On väärin että seksuaalivähemmistöt joutuvat kertomaan suuntauksensa". Mutta sitähän he ovat itse tehneet koko ajan ja ihan mielellään!

    VastaaPoista
  6. Jos tuo kässäri kiinnostaa, löytyy se muistaakseni haulla; "Kuinka kansakunta tuhotaan". Homoasiaan sovelluttuun kässäriin olen minäkin törmännyt, mutta kannattaa lukaista tuo alkuperäinen.

    maallikko

    VastaaPoista
  7. Viivästynyttä huomenta, TapsaK ja Maallikko, ja kiitos kommenteistanne.

    Jep. Jonkin verran rusinat pullasta -ajattelua havaittavissa. Toivon, että suuntauksen kertomisesta valittajat ovat edes eri henkilöitä kuin ne prideissä riekkujat.

    Maallikko, en tiedä, mitä sivua tarkoitit alkuperäisellä, mutta löysin tuolla haulla Ruukinmatruunan analyysin aiheesta:
    http://takkirauta.blogspot.fi/2011/03/repressiivinen-toleranssi-eli-kuinka.html

    Siinä asia tulee hienosti käsiteltyä.

    VastaaPoista