Sekalaista pasifistista logiikkaa

Tulin huomanneeksi, että kolmessa edellisessä postauksessani oli jokaisessa kuva vähäpukeisesta miehestä, kun taas naisia esiintyi samalla ajanjaksolla vain yksi. Tällainen sovinismi, patriarkaalisuus ja syrjintä ei käy päinsä, vaan koska Pekan Porstuassa tasa-arvokysymykset ja muut yhteiskunnalliset velvoitteet otetaan hyvin vakavasti, positiivinen erityiskohtelu vähimmäiskiintiön muodossa on otettava käyttöön todellisen tasa-arvon saavuttamiseksi:

Markkinointipäällikkönäni Candicen vastuualueeseen kuuluu myös yleisöni tiedottaminen heteroseksuaalisuudestani säännöllisin väliajoin.

No niin, jatketaan. Nyt olisi virallisen protestin paikka. Viimeksi ABC:lla käydessäni sain kuulla, että megapekoni oli poistettu valikoimasta, eikä ole tulossa takaisin. Ymmärrän kyllä, että menuja pitää välillä uudistaa, mutta kuinka leikkuri osuu aina juuri siihen annokseen, johon minä olen sopeuttanut ruokavalioni edellisen muutoksen jälkeen? Tämä oli ainakin kymmenes kerta kuuden vuoden sisällä.

Näköjään muutkin tahot organisoivat protestiliikkeitä hallitsevia voimia vastaan. Kirjamessupostauksessani jäi vielä mainitsematta eräs ständi, jossa oli ilmaiseksi jaossa näytenumeroita vaikka kuinka monesta erilaisesta pienilevikkisestä tietyille  intressi- ja aateryhmille suunnatusta aikakauslehdestä. Tältä ständiltä nappasin mukaani ihan vain mielenkiinnosta Antimilitaristi-lehden. Lehden sama numero on ladattavissa pdf-muodossa täältä.

Kyseessä on Aseistakieltäytyjäliiton jäsenlehti, jossa tiedotetaan erilaisista asepalveluksen korvaavista vaihtoehdoista, joista Puolustusvoimat ei ymmärrettävästi paljoa melua pidä. Lisäksi mainostetaan aktivistien sodanvastaisia tapahtumia, julkaistaan artikkeleita sotajutuista maailmalla ja yllytetään rikolliseen toimintaan ihannoimalla totaalikieltäytymistä. Omien sanojensa mukaan lehti "lietsoo rauhaa".

Rauhanlietsonnassa ei tietenkään ole mitään pahaa, koska sotiminen on kallista ja tuottamatonta, ja ymmärrän kyllä senkin, ettei metsissä rämpiminen pyssyjen kanssa päänahkoja metsästäen kaikille sovi. Mielelläni olisin itsekin pasifisti.

Näyttäkäämme yhdessä persettä asevarustelulle.

Pasifisteja on kuitenkin kahdenlaisia: niitä, jotka ottavat logiikan ja realiteetit huomioon, kuten minä, ja huomaavatkin ehkä, etteivät enää olekaan kaikkien mielestä pasifisteja; ja sitten niitä, jotka uskovat sotien johtuvan vain siitä, etteivät muut ole tulleet ajatelleeksi asioita yhtä syvällisesti kuin he, ja jos he vain päättävät lopettaa sotimisen, ei mene kauaa, kunnes kaikki muutkin tajuavat saman.

Antimilitaristin toimitus kuuluu pääsääntöisesti jälkimmäiseen kategoriaan. Ajattelin nyt esimerkkiluontoisesti poimia lehdestä muutamia pieniä pätkiä, jotka mielestäni kuvaavat pasifistista mielenmaisemaa, ja sitten todeta kyseisten mielipiteiden olevan vääriä ja perustella miksi. En viitsi keskittyä mihinkään yksittäiseen kokonaiseen artikkeliin, mutta äkkiä te tuon lukaisette läpi, jos kiinnostaa. Ei siinä ole kuin parikymmentä sivua.

Katsotaanpas. Heti pääkirjoituksessa sivulla 3 päästään käsiksi aseistariisujien lempiaiheeseen, miinoihin. Perusargumentti on vanha tuttu, että miinat pitää kieltää Suomesta, koska Afrikassa miinoitukset tehdään kylvämällä niitä joka paikka täyteen. Teksti päättyy lauseeseen:

Epäinhimillisten aseiden käyttöä ei lopeteta vaatimalla niitä lisää, vaan kieltämällä ne.

Miina on toki epäinhimillinen ase, koska se vammauttaa ja tappaa ihmisiä, toisin kuin vaikkapa rynnäkkökivääri, joka vain paukkuu pelottavasti ja näyttää hienolta Facebook-profiilikuvassa. Tuohon pitää kuitenkin huomauttaa, ettei auta, että kielletään miinat itseltä, koska se ei estä vastapuolta käyttämästä niitä. Viholliselta ne pitää kieltää, ja se onkin sitten jo huomattavasti hankalampaa.

Tuohon voi toki vastata, että pakkohan jonkun on olla ensimmäinen, mutta palataan siihen ihan kohta.

Rynnäkkökivääreitä ei ole tarpeen kieltää, koska niillä ei juuri koskaan saada ketään hengiltä, ainakaan Afrikassa.

Jatketaan. Sivuilla 6-7 on valvontarangaistuksen saaneen totaalikieltäytyjän haastattelu. Siinä hän perustelee valintaansa mm. näin:

Kieltäytymiseen vaikutti henkilökohtainen eriarvoisuuden kokemus. Koin joutuvani armeijan hierarkkiseen, machoistiseen ja militaristiseen ympäristöön ainoastaan minulle syntyessä annetun sukupuolen perusteella.

Antiautoritaarisesta näkökulmasta armeijassa ei pelkästään totella, vaan myös opetellaan todella hierarkkisia ja machoistisia yhdessä olemisen tapoja.

Machoilu on toki rasittavaa teinipelleilyä, joten siihen en väitä vastaan. Hierarkkisuudesta vain sen verran, että armeijan on vähän pakko olla sellainen, koska demokraattisesti taistelunsa toteuttava yksikkö istuu vielä palaverissa ja viinerikin on vasta puoliksi syöty siinä vaiheessa, kun vihollinen jo puuhaa pääkaupungissa voitonparaatia.

Mutta eniten minua korpeaa tuo uusi muoti-ilmiö, että joka Jumalan kerta asevelvollisuudesta puhuttaessa pitää ruveta vinkumaan jostain tasa-arvosta. Lopettakaa jo, ei mene läpi. Eihän kukaan oikeasti ole tässä yhteydessä tasa-arvosta huolissaan, vaan sitä käytetään vain tekosyynä asevelvollisuuden lakkauttamiselle, kun ei huvita mennä armeijaan tai muuten vaan. Tämän huomaa siitä, että tasa-arvovaatimuksesta käytännössä aina (kuten lainaamassanikin tapauksessa) vedetään johtopäätös, että jos naisten ei tarvitse mennä armeijaan, ei sitten miestenkään. Jos tässä olisi oikeasti tasa-arvosta kyse, kuuluisi paljon enemmän vaatimuksia, että jos miesten pitää, sitten pitää naistenkin.

Oli miten oli, armeija ei ole olemassa sitä varten, että sillä demonstroitaisiin yhteiskunnan edistyksellisyyttä, vaan maahantunkeutujien torjumista varten. Tämän takia armeijassa ei kuulu olla muodikasta diversiteettiä, vaan porukkaa, joka pystyy maahantunkeutujan torjumaan. Vaikka otankin tasa-arvokysymykset vakavasti, se ei tarkoita, että jokainen tasa-arvokysymys olisi vakavastiotettava.

Vielä vähän kieltäytyjältä:

Olen pitkään kokenut, että militaristisiin kansallisvaltioihin perustuva maailmanpolitiikka ei pysty takaamaan globaalia turvallisuutta.

En tiedä tuosta, mutta mikä sitten pystyisi? Ehkäpä suuret valloittajaimperiumit, joille kansallisvaltioaatteen jääminen pois muodista ja pienten maiden puolustuskyvyn romahtaminen loisi otollisen kasvualustan?

Asevelvollisuudesta voi toki kieltäytyä armeijan jälkeenkin, ja sivuilla 10-11 haastatellaan neljää reservinkieltäytyjää. Yleinen mielipide on, että sota on järjetöntä ja typerää, eivätkä he halua omalta osaltaan osallistua sellaiseen. Tästä voitaneen päätellä, että sota on jokaisen yksilön ja valtion oma valinta ja sodalta voi välttyä, kunhan vain päättää olla sotimatta.

Tässä voisi miettiä, että kuinkahan monen koulukiusatun kohdalla kiusaaminen on saatu loppumaan niin, että kiusattu sanallisesti ilmoittaa, ettei jatkossa tahdo omalta osaltaan osallistua koulukiusaamistapauksiin uhrin roolissa.

Eräs kieltäytyjä vielä sanoo:

Minulle sota edustaa suurvaltapolitiikan ja diplomatian epäonnistumista.

Niin, on kai se noin. Tässä vain tehdään se ajatusvirhe, että oletetaan suurvaltapolitiikassa ja diplomatiassa aina olevan onnistumisen mahdollisuus. Entä jos suurvallan vaatimukset ovat kohtuuttomia, tai se nyt vain yksinkertaisesti on päättänyt hyökätä? Pienen ja suuren maan välisten suhteiden lämpimyydestä päättää aina suurempi, ja jos pienemmälle joskus tuleekin sellainen illuusio, että voi vaikuttaa asiaan, se johtuu vain siitä, että sillä hetkellä suurempi on päättänyt suhteiden olevan lämpimät.

Sivulla 17 on mainos toimintaleiristä sotaa vastaan 16.-27.8. 2014 Saksassa "suuren sotaharjoitusalueen vierellä".

Leirin ohjelmaan kuuluu työpajoja, keskusteluja ja toimintapäivä, jolloin tehdään suoraa toimintaa ja tottelemattomuutta tukikohtaa vastaan.

Sinänsä kiinnostaisi tietää, mitä tuo tarkoittaa käytännössä, että mennään paikan päälle varta vasten olemaan tottelematta. Mutta kuuluuko asia oikestaan meille? Näköjään:

Vuosia jatkuneen, hiljaisuudessa toteutetun NATO-yhteistyön seurauksena Suomi on ajautunut läheiseen suhteeseen ydinaseiden käyttöä valmistelevan, hyökkäyssotia käyvän sotilasliiton kanssa ja päätynyt "rauhanturvaamisen" nimissä osalliseksi Afganistanin sotaan. Suomen aseteollisuus käy kauppaa laitonta miehitystä toteuttavan Israelin kanssa ja on myynyt Saudi-Arabiaan aseita, joita saatetaan käyttää siviiliväestöä vastaan.

Okei...

Tiedämme, että sodankäynnin häiritseminen 'rauhallisessa' Länsi-Euroopassa on mahdollista.

Niin. Olisi mielenkiintoista nähdä, miten kävisi, jos nämä menisivät protestoimaan ja olemaan tottelematta sinne, missä sotia käydään. Olisiko sodankäynnin häiritseminen mahdollista Afganistanissa Talebanien tukikohdan vieressä tai Syyriassa ISIS:n tukikohdan vieressä, vai tultaisiinkohan sieltä sanomaan, etteivät he kunnioita protestoijien eriävää mielipidettä, ja pyydettäisiin ystävällisesti poistumaan? Olisikohan länsimainen meininki militarismeineenkin kuitenkin kaikille mukavampi vaihtoehto kuin ei-länsimaiset käytännöt?

Kun miinat tuli jo käsiteltyä, Sivulla 21 päästään toiseen vastaavaan asiaan, eli rypäleaseisiin, otsikolla "Suomen tappava valinta". Kun miinat kovan väännön jälkeen kiellettiin, oli puhetta, että ne korvattaisiin mm. rypäleaseilla. Jo silloin oli kyllä selvää, että ne ovat vielä syvemmältä perseestä kuin miinat, ja nekin tultaisiin muutaman vuoden sisällä kieltämään.

[Rypäle]pommien uhreista 98% on siviilejä. Ne uppoavat helposti räjähtämättöminä maastoon, ja päättävät niin leikkivien lasten kuin ohikulkijoidenkin elämiä.

Miinoistahan ainakin periaatteessa voidaan tietää, missä ne ovat, kun taas rypälepommit kylvetään laajalle alueelle ilmasta, joten jos nyt jotakin pitää kieltää, loogisempaa olisi aloittaa rypälepommeista. Mitään korvaavia vaihtoehtoja artikkelissa ei tietenkään mainita. Tässä on kuitenkin sama periaatteen ja käytännön ongelma kuin miinoissakin, eli:

Ongelmana säilyy se, että useat sotilaallisesti merkittävimmät valtiot eivät ole liittymässä kyseisiin sopimuksiin.

Tämän ei silti saa antaa häiritä, koska:

Pienillä valtioilla on mahdollisuus sekä toimia rauhan esimerkkeinä ja vaikuttaa symbolisesti rypäleaseiden hyväksyttävyyteen, että rajoittaa niiden kansainvälistä kauppaa lopettamalla niiden valmistus ja ostaminen.

Eli Venäjä seuraa mielenkiinnolla Suomen puolustusratkaisuja, tietenkin vain mallia ottaakseen.

Mikäli käy niin ikävästi ja epäuskottavasti, että Putin ratsastaa karhulla ja tankeilla rajan yli, rypälepommit eivät tule Suomea pelastamaan. Maamme mahdollisuus onkin diplomatiassa ja luottamuksessa kansainväliseen oikeuteen ja aseliennytykseen - ei sen vastustamisessa.

Kansainvälisen oikeuden nopean toiminnan divisioonat ovatkin kuulemma sen verran tehokkaita, että niitä joko totellaan tai itketään ja totellaan. Talvisodan aikanakin kansainvälinen oikeus puuttui asiaan erottamalla Neuvostoliiton kansainliitosta, ja kuten muistamme, sota taisi loppua siihen paikkaan.

Sekin on jännä, että kansainvälisen oikeuden kaikkivaltiuteen mielellään vedotaan hyvänä puolustusratkaisuna, mutta aina, jos tuollainen skenaario ihan oikeasti toteutuu jossain ja länsimaiden liittoumat menevät pistämään roistovaltiot kuriin, alkaa kauhea huuto amerikkalaisten hyökkäyssodista ja ettei meillä ole mitään oikeutta puuttua muiden asioihin.

Tulipas tästä pitkä teksti, vaikka yritin olla menemättä kovin pitkälle yksityiskohtiin. Laitetaan lopuksi vähän pasifistista musiikkia: