Sitten kirjoitin esitelmän esitelmöintipäivän aamuna, ja ihan hyvin meni. Tai no, tuli siitä kaksi kertaa liian pitkä, mutta muuten. Naiset, älkää stressatko niin kovasti.
"Hupsis, kuinkas tässä nyt näin... No, kello on jo puoli neljä, ei tätä enää tänään ehdi kuitenkaan korjata. Mietitään yön yli ja katsotaan sitten aamulla." |
Emäntä tietysti vastaa, että pakkohan edes jonkun on stressata, tai muuten ei tule mistään mitään. Voi olla, mutta enhän minä siitä halunnut nyt puhua. Tänään on musiikkipostauksen aika. Emännän kanssa seikkailimme Youtubessa tarkastelemassa suomalaista nykymusiikkia, ja vastaan tuli muiden muassa mukavankuuloisia punttitreeneihin kannustavia räppiesityksiä.
Meinasin tehdä niistä postauksen, mutta sitten edellisen tekstini kommenteissa tuli loistavan vakiokommenttaattorini Lihapuheen kanssa keskusteltua ruotsalaisesta hevibändistä Sabatonista, ja tarkemmin asiaa tutkiessani huomasin, että heiltä on ilmestynyt uusi levy, ja oikein hyvä sellainen. Koska en tiedä, kirjoittaisinko suomiräpistä vai sabatonista, kirjoitetaan sitten molemmista. Kai ne ovat sen verran toisiaan lähellä, että mahtuvat samaan tekstiin.
Sabatonin laulujen aiheet ovat melko sotaisia, eikä niissä ole samanlaista itseironista lähstymistapaa kuten esim. Teräsbetonilla. Lihapuhe mainitsi Sabatonin musiikin menevän välillä 'sotapornoksi', ja suurelta osin se pitääkin paikkansa, mutta heillä on paljon myös suorastaan pasifistisia lauluja, eikä sanoituksissa kannateta mitään valtiota tai ideologiaa, vaan ainoastaan kunnioitetaan urheita taistelijoita.
Pistän tähän uudelta levyltä muutaman lempparini. Heiltä on jo aiemmin ilmestyneet kappaleet Simo Häyhästä ja Talvisodasta, mutta nyt saatiin vielä Lauri Törnistäkin:
No niin. Mitäs minä suomiräpistä sanoisin? Paskaahan se useimmiten on. Paskassa on kuitenkin nyanssieroja, eikä paskuus välttämättä tarkoita huonoutta. Kappale voi esimerkiksi olla niin paska, että se onkin oikeastaan oikein hyvä. Voi myös olla, ettei sitä ollakaan tehty vakavin mielin, jolloin sitä ei voi arvostella kurttuotsa-asteikolla. Tai sitten esityksessä on kaikesta huolimatta niin hyvää yritystä ja asennetta, ettei sitä olisi reilua arvostella ankarasti.
Lukija päättäköön itse, mihin kategoriaan nämä listaamani kappaleet menevät, vai ovatko oikeasti hyviä. Ensinnäkin tällainen, jonka esittäjistä en olekaan ennen kuullut:
Takaisin Sabatoniin. Heidän musiikkinsa ei (yleensä) ole lainkaan sellaista örinää ja rytinää, jollaiseksi hevi usein leimataan, vaan hyvinkin melodista. Uuden levyn nimi on Heroes, ja siitä voikin päätellä, että laulut kertovat sankarillisten sotilaiden tai yksiköiden tosielämän teoista, kuten tämä:
Tästä en ole nyt ihan varma, pitäisikö se luokitella räpiksi vai eurodanceksi. Viimeisen kymmenen vuoden aikana raja on pahasti hämärtynyt, ja räppipätkiä on ilmestynyt hyvinkin monen genren kappaleisiin. Siitä valittelinkin jo edelliskesänä. Ei se mitään, energinen se on silti:
Seuraavan päähenkilö on Audie Murphy, yksi USA:n armeijan historian palkituimmista sotilaista:
Skandaalin nimi on tuttu, mutta en ole varma, olenko koskaan ennen kuullut hänen tuotantoaan. Tässä kappaleessa ainakin on sanoitukset, joille voin antaa arvoa. Ja jos musiikki ei jostain syystä kuulijaan iske, voi laittaa äänet pois ja katsoa vain videota:
Sabatonilta vielä yksi tapauksesta, jossa saksalainen hävittäjälentäjä saatteli amerikkalaisen hajalle ammutun pommikoneen turvaan pois taistelualueelta, koska ei kehdannut ampua puolustuskyvyttömiä:
Eipä tässä muuta. Tällaista minä olen kuluneen viikon verran kuunnellut. Laitetaanpas loppuun vielä jotain asiaan täysin liittymätöntä:
Ramsteinistä minulla on sellanen käsitys, että ovat militarismia vastaan, vaikka ei siltä näyttäs musiikin ja videoitten perusteella, vai onko väärä käsitys ?
VastaaPoista-jpt-
Sabatonin tuotantoa tunnen vähän, ja oma suosikkikappaleeni siitä joukosta on Ghost Division. Siinä on niin kuin sitä potkua. Noista uusista biiseistä To Hell And Back kuulostaa parhaimmalta. Suomiräpin jätän kyllä suosiolla kuuntelematta.
VastaaPoistaJos sitä sotaheviksi lasketaan, nostaisin tähän vanhan klassikon: Hell March pelistä Command & Conquer: Red Alert.
https://www.youtube.com/watch?v=Tb-gI_pFog0
Tässä vielä cover-versio samaisesta kappaleesta, johon on on videomateriaaliksi isketty Kiinan armeijan sangen särmää marssia, militaaripornoa kerrakseen: https://www.youtube.com/watch?v=OHZIUdHm6b4
PS. Viimeisen videon lopussa näytetään vielä marssin harjoitusmetodeja kuvina. Koska he tallustavat niin kellontarkkaan tahtiin, on harjoittelukin ollut millintarkkaa säätämistä.
VastaaPoistaHuomenta jpt:lle ja Korpille, ja kiitos kommenteistanne.
VastaaPoistaRammsteinin aatteista ja tuotannosta en osaa sanoa mitään, kun se on jo vähän turhan raskasta minun makuuni. Armeijassa tupakaverit kuuntelivat paljon Rammsteinia ja System of a Downia, ja silloin kehitin allergian kyseisiä bändejä kohtaan.
Ghost Division on kyllä parhaasta päästä Sabatonin biisejä. Varhaisemmasta tuotannosta lempparini on kuitenkin The Price of a Mile. Red Alert ja sen soundtrack on kyllä tuttu tapaus; se on yksi niistä harvoista peleistä, jonka ostin kaupasta silloin, kun se ilmestyi. Meinasin itse asiassa laittaa Hell Marchin edelliseen, pasifismia käsittelevään kirjoitukseeni, mutta päädyin sitten valitsemaan Sabatonin syystä, jota en enää muista.
Kiinalaisten harjoitusmetodeista vain sen verran, että hyvä, että siellä osataan keskittyä oleelliseen, eikä mihinkään turhanpäiväiseen taistelukoulutukseen. Tai no, jos armeija kestää pari vuotta, on kai siinä varaa pistää muutama kuukausi muuhunkin.
Jeps, Kiinalla on sen verta iso armeija, että siellä on varaa pistää osa koulutettavista täysin turhaan harjoitteluun. Suomessa riittää, että osaa tahtimarssin ja ojennuksen noin suunnilleen. Silmiä hiveltävää katseltavaa tuo kaikesta huolimatta on.
VastaaPoistaOnhan tuo nättiä. Tuo olikin mielenkiintoinen huomio. Onkohan Kiinan armeijalla taistelujoukot ja paraatimarssijoukot erikseen? Voi hyvinkin olla.
VastaaPoistaEnsin taistelujoukot valtaavat jonkin maan. Ja seuraavaksi taisteluihin milloinkaan osallistumattomat pääsevät esiintymään voitonparaatiin.
VastaaPoistaMutta mitä minun oli pitänyt sanoa on se, että löytyi taas täältä hyvää levyraatimateriaalia...
Piti muuten sanoa, että itse muuten tekaisin monta vuotta sitten kotisivuilleni pitkän esityksen Jugoslavian hajoamisesta, mutta onnistuin sitten jossain vaiheessa hävittämään sen.
VastaaPoistaHuomenta, Tom, ja kiitos kommenteistasi.
VastaaPoistaMeinaatko pistää levyraatiisi Sabatonia vai suomiräppiä? Vaiko molempia?
Esitelmiä ja esseitä kirjoittaessani minulla on aina ollut suurimpana huolenaiheena se, saanko niihin riittävästi pituutta. Yleensä kun asia mahtuu sivulle tai parille, mutta vaaditaan vaikkapa kymmentä sivua. Tällä kertaa meni niin, että viiden minuutin esitelmä venähti kymmeneen minuuttiin, vaikka kuinka yritin olla ytimekäs. Sitä se esiintymisjännitys teettää, kun tulee ajatuskatkoksia.
Laitoin sekä Sabatonia että Suomi-räppiä. Eräs raatilaisista paheksui sitä, että minä esitin pisteiden annon "White Death" -kappaleelle jälkeen pikku esitelmän kappaleen taustoista. Eli kerroin Simo Häyhästä.
VastaaPoistaEhkäpä hän ajatteli, että kaikkihan Simo Häyhän tietävät ja että yleistiedon luennointi vie esitysaikaa muilta Sabatonin kappaleilta. Siinä tapauksessa hyväksyn paheksunnan.
VastaaPoistaNo ei varmaankaan noin. Hän on vihervasemmistolainen, mikä on saattanut vaikuttaa hänen paheksuntaansa. Ja sitä paitsi tapaan esittää yhdeltä yhtyeeltä tai esittäjältä samassa levyraadissa vain yhden kappaleen. Ja kaikki listalle laittamani kappaleet soitan, vaikka veisi koko tunnin raadille varatusta ajasta.
VastaaPoista