Tuho- ja koristehyönteisiä itsenäisyyspäivän kunniaksi

Pari tekstiä sitten lupasin teille luontokuvia. Koska kukaan ei ole koskaan kysynyt minulta, mikä on mielestäni kaikkein hienoin ötökkä, vastaan nyt täällä blogissani. Kyseessä on Acraga coa -lajin perhonen Keski-Amerikasta:

Tuostahan monet saattavat olla sitä mieltä, että se on oikein suloinen, mutta on niitä näyttävämpiäkin lajeja. Sen kotelo onkin erikoisempi:

Eniten huomiota kuitenkin herättää sen toukka, joka on särmikäs, värikäs ja läpikuultava. Lisää kuvia löytääkin paljon hakusanalla "jewel caterpillar":

No niin. Itsenäisyyspäivääkin vietettiin vielä, ja toki tutuin perintein. Katsottiin sotaelokuvia; päiviteltiin sitä, kuinka jotkut akat kehtaavat kättelyjonossa näyttää kaula-aukkoa, ja toisaalta sitä, kuinka jotkut muut eivät näyttäneet yhtään, kun ei kai tässä nyt sentään mitään mummoja pidä olla; ja lopuksi pantiin paskaksi kaikki, missä ei ole omaa rahaa kiinni, koska nyt on protesti, ja jos halutaan saada aikaan yhteiskunnallinen muutos, jolla köyhien ostovoima kasvaa, mikään ei toimi paremmin kuin sellainen ruohonjuuritason toiminta, jolla saadaan vakuutusmaksut kalliimmiksi ja enemmän resursseja kiinni järjestyksenvalvontaan.

Hesarin sivuilla oli persoonallisuustesti, jolla saa selville, mikä hahmo Tuntemattomasta sotilaasta on. Näihin on aina hauska vastailla. Olen näköjään kapteeni Kaarna, jota kuvaillaan näin:

Herätät luottamusta. Kapteeni Kaarna on iäkäs upseeri ja isähahmo miehilleen. Tiettävästi roolihahmon esikuvana toimi jääkärikapteeni Toivo Kärnä. "Mennäänpäs mokoman suon yli, että heilahtaa”, on hänen kuuluisia lauseitaan.

Olikos tämä myös se, joka sanoi, että tyttö kyllä antaa, jos äitiinsä tulee, ja jos isäänsä tulee, suorastaan pyytää? En nyt muista. Joka tapauksessa kapteeni Kaarna on elokuvasta lempihahmoni, joten hyväksyn tuloksen. Pitäisi näin juhlavuoden kunniaksi lukea kirjakin, kun menin ostamaan sen kirjamessuilta.

Takaisin asiaan. Tässä kun googlettelin toukkia, törmäsin moneen muuhunkin hienoon. Monilla blogisteilla on tapana tehdä erilaisia top10-listoja omien erikoisalojensa vähemmän tunnetuista jännyyksistä, ja koska ötökät ovat olleet oma erikoisalani jo lapsuudesta asti, voisin periaatteessa tehdä saman. En nyt kuitenkaan keksi mitään mielekästä kategoriaa tai teemaa, joten postaan nyt vain satunnaisessa järjestyksessä, mitä sattui tulemaan vastaan.

Tuo on USA:n kaakkoisosissa elävä Acharia stimulea. Ei kannata mennä käpälöimään, koska nuo piikit ovat teräviä ja niiden sisältämä myrkky aiheuttaa turvotusta, ihottumaa ja pahoinvointia.

Seuraava on niin ikään Pohjois-Amerikan eteläosissa pörräävä Citheronia regalis. Harmi, kun näille useimmille ei ole suomenkielistä nimeä. Tuo on kuitenkin sukua Suomen riikinkukkokehrääjille.

Ai niin, tulihan itsenäisyyspäivänä käytyä vähän luokkasotaakin. Sinänsä touhu jäi vähän vaisummaksi kuin viime vuonna, kun tällä kertaa ei saatu oikein aikaan keskustelua siitä, että jos anarkistit hakkaavat poliisihevosia jääkiekkomailoilla, syyllistyvätkö silloin eläinrääkkäykseen anarkistit vai poliisit, eikä itsensä loukanneiden ja siitä virkavaltaa syyttävien solidaarisuudenjulistajien sydäntäsärkeviä haastattelujakaan taidettu päästä kuulemaan. Oikeastaan koko tapaus on tiivistynyt yhteen ainoaan kuvaan:

Kuva saattaa herättää katsojassa useita ajatuksia, kuten että onko tuo oikeanpuoleinen kussut housuun jo ennen poliisin saapumista, tai että onpas Suomi yksi maailman parhaista ja vapaimmista maista, kun järjestelmää voi vastustaa ihan niin noloilla metodeilla kuin haluaa tulematta esim. ammutuksi.

Itselläni päällimmäisenä mielessä on kuitenkin se, että kuinkahan jumalattoman ruipeloita noiden täytyy olla, että niitä tarvitaan kaksi heiluttamaan nelipaikkaista pyörätelinettä? Tulee mieleen sauvasirkat, joihin olen yrittänyt emännältä anoa lemmikinhankintalupaa, mutta ei ole herunut.

En ymmärrä, miksei. Ihan hienojahan nuo ovat.

Jatketaan. Afrikassa ja Etelä-Aasiassa elävän, mutta joskus Suomeenkin harhautuvan oleanterikiitäjän toukka on sinänsä melko tavallinen, mutta jos sitä menee tökkimään, se saattaa näyttää hapanta naamaa:

Seuraava on brasilialainen Lonomia obliqua. Sen piikit eivät aiheuta mitään nössöä kutinaa ja yökötystä kuten tuon yhden aikaisemman, vaan 1,7 % tähän itsensä tyrkänneistä kuolee. Se on samaa suuruusluokkaa kuin kalkkarokäärmeen pureman saaneiden keskuudessa. Myrkyllisistä käärmeistä ja hämähäkeistä kaikki vouhottavat, mutta ettepäs arvanneetkaan, että on tappavia perhosentoukkiakin.

Intialaisen brahmakehrääjän toukan ulkonäkö toi eräälle nettikirjoittelijalle mieleen erään hämähäkkimiehen vihollisen, toiselle Tim Burtonin tuotannon.

Koska tämä on itsenäisyyspäiväkirjoitukseni, olkoonkin vähän myöhässä, kuuluu asiaan laittaa myös kotimaista faunaa. Haarukkakehrääjä:

Jotenkin surullisen oloinen. Sen vastapainoksi laitetaan australialainen Eloasa symphonistis, joka näyttää vesimelonilta:

Eipä minulla muuta. Linnan juhlia en tietenkään katsonut, enkä siis aio laittaa tähän mitään mekkokuvia. Jos kuitenkin laittaisin, laittaisin tämän:

Jonossa näkee leidien päälle viritettynä jos jonkinmoista telttaa, animehaarniskaa ja mielenilmausta, tai sitten vain asuja, jotka voisivat jopa näyttää hyvältä sellaisen ihmisen päällä, jonka ruumiinrakenteeseen ne ovat oikein mitoitetut, mutta joiden kantajille ei ole tullut mieleen vilkaista peiliin tarkistaakseen asiaa omalla kohdallaan. Jenni Haukio on kuitenkin aina tyylikäs.