Rautalankaa kommunisteille

Kun nyt tuli viimeksi puhe suomiräpistä, jatketaan vielä vähän. Luin taas Ylioppilaslehteä. En nyt käy sitä läpi niin kuin silloin kerran, vaan kiinnitän huomioni sivulle 37, jossa tavataan mainostaa kirjoja, musiikkia jne., jonka toimitus ajattelee saattavan kiinnostaa yliopisto-opiskelijoita. Vasemmiston kultapojalta Palefacelta on näköjään ilmestynyt uusi levy, Luova Tuho.

Levystä ei varsinaisesti puhuta lehdessä mitään, vaan kansikuvan alla on vain artistin yhden kysymyksen mittainen haastattelu. Kysymys kuuluu:

Räppäri Paleface, mikä on vasemmiston vahingollisin aikaansaannos?

Vastaus on tiivistettynä työn liiallinen glamorisointi, jonka seurauksena "ihmisen oma jaksaminen on toissijaista itse työnteon rinnalla". En nyt halunnut puhua siitä, vaan pitkän vastauksen alkupuoliskosta, joka kuuluu näin:

Jotain Neuvostoliittoa tai Itä-Saksan salaista poliisia Stasia ei minusta voida pitää vasemmistolaisina keksintöinä. Ei myöskään kommunistista Kiinaa tai Pohjois-Koreaa. Nämä kaikki ovat totalitaristisia rakennelmia, stalinistisia diktatuureja.

Vai niin. Olen muutaman kerran keskustellut ihmisten kanssa Neuvostoliiton ongelmien ja hajoamisen syistä, ja olen kiteyttänyt oman näkemykseni lauseeseen "no siksi koska kommunismi ei toimi". Tähän aina joku vasuri rientää sormi pystyssä korjaamaan, että kommunismi sellaisena, kuin sitä Neuvostoliitossa toteutettiin, ei toimi, ja oletuksena on, että he itse tai edes joku muu osaa sanoa jonkin tietyn yksityiskohdan, jonka neukut tekivät väärin, ja että jos se asia korjataan ja yritetään uudestaan, sitten kyllä työläisten paratiisi saavutetaan.

Näille tyypeille tekee aina mieli vastata, että laitapa peukalo pölkylle, niin minä hakkaan sitä vasaralla niin, että pidän joka lyönnillä varresta eri otteella kiinni, ja sano sitten, kun löytyy sellainen lyöntityyli, joka tuntuu hyvältä.

Nythän on niin, että sosialismi/kommunismi johtaa aina väistämättä totalitarismiin ja kurjuuteen. Myös siinäkin tapauksessa, että vallankumouksen johtajat ihan vilpittömästi haluavat ihmisten parasta, eivätkä ole Stalinin kaltaisia opportunistisia verikoiria. Nyt aion perustella, miksi näin on.

Ensinnäkin, jos valtiolla on virallinen ideologia - oli se sitten sosialismi tai jokin muu* - sillä ei voi olla demokratiaa eikä sananvapautta. Demokratiaa ei voi olla, koska muuten kansa saattaisi äänestää vasemmistolaiset pois vallasta, eikä ideologinen järjestelmä voi suostua sellaiseen, koska muuten ideologia kaatuisi siihen. Ja etteivät demokratiavaatimukset kasvaisi liian suuriksi, sananvapautta ei voi olla, vaan järjestelmä tarvitsee kattavan propaganda- ja valvontakoneiston vakuuttelemaan kansalle, että ideologia on aina oikeassa, ja hiljentämään vastaväittäjät. Tämä on välttämätöntä ideologian valta-aseman säilyttämiseksi, joten tässä vaiheessa on turha tulla puhumaan mistään anarkokommunismista tai muusta utopiasta, jossa ihmiset johtavat itse itseään kommunistisesti ilman valtiorakenteita.

Varsinkin sosialismissa/kommunismissa ideologian vallastaäänestäminen on todennäköistä, koska vaikka yliopistovasemmistolaiset lätisevätkin kyllästymiseen asti luokkataistelusta ja eriarvoistumisesta ja rakenteellisesta sorrosta, työläisvasemmistolaisia sellainen ei kiinnosta. Heitä kiinnostaa vain saada enemmän palkkaa vähemmällä työllä, mikä onkin inhimillisesti täysin ymmärrettävää. Kun vallankumouksen uutuudenviehätys on hiipunut, heiltä ei kestä kauaa huomata, että he joutuvat edelleen tekemään raskasta työtä pienellä palkalla täysin riippumatta siitä, onko jossain porvari vetämässä välistä vai ei, eikä enää saa edes palkankorotuksia olemalla muita parempi. Ihminen kun on ohjelmoitu siten, että kaikki työ on liian raskasta ja kaikki palkka on liian pientä. Sen jälkeen monet saattavatkin todeta, että ehkä se kapitalismi oli sittenkin kivempaa, koska silloin ainakaan ei kukaan tullut kertomaan, miten pitää ajatella.

Ai miten niin sosialismissa sitten tullaan kertomaan? No kun ideologisissa järjestelmissä on sellainen valuvika, että ne vaativat kaikkien jäsentensä aktiivista ja innokasta panosta, tai muuten ne jäävät junnaamaan paikalleen ja romahtavat. Jos vaikka sosialistisen järjestelmän sisälle kehittyy markkinavoimien laeilla pyörivä musta pörssi, se heikentää järjestelmää ja ideologiaa, ja sen takia sellaiset on ankarasti kielletty.

Puolue takaa jokaiselle lyijyä tarpeen mukaan.

Markkinavoimavetoisessa järjestelmässä taas kukaan ei kiellä kommunisteja perustamasta omia kommuunejaan, joihin kuka tahansa kommunistisesti ajatteleva voisi vapaaehtoisesti muuttaa elämään kommunistisesti antaen työpanoksensa yhteisön käyttöön ja saaden siltä tarvitsemansa elannon. Silti sellaisia ei juuri perusteta. Miksiköhän ei?

Veikkaanpa, että siksi, koska silloin niihin muuttaisi lähinnä porukkaa, joiden työpanos olisi pääasiassa kannabiskasvustojen hävittämistä polttamalla sekä vallankumouksellisten lehtisten sisällöntuottoa ja joiden matematiikkaprosessorin suorituskyky ei riittäisi sen hahmottamiseen, että jonkun täytyy ensin tienata rahat, ennen kuin ne voidaan jakaa. Sekin on tietysti inhimillisesti ymmärrettävää, koska onhan se mukavampaa saada kuin antaa. Tästä päästään kuitenkin jatkamaan sosialismiin ja kommunismiin väistämättä kuuluvasta pakottamisesta.

Sehän on aina tiedetty, että sosialismi/kommunismi vaatii luokkaerojen poistamista, eli "porvarien" omaisuuden takavarikointia valtiolle, joka sen sitten jakaa tasapuolisesti kansalle. Porvarit eivät tähän vapaaehtoisesti suostu, joten se pitää tehdä väkisin. Tämän jälkeen on inhimillisesti ymmärrettävää, jos porvareita ei kiinnosta raataa sosialistisen järjestelmän hyväksi, ja ajaudutaan ym. paikallaanjunnaamisen ongelmaan.

Sitten on vielä erikseen se, että valtion virkamiesten bisnesosaaminen on kiltisti sanottuna heikommissa kantimissa kuin porvarien. Kun vielä muistetaan se edellämainittu ongelma, että työntekijöidenkin motivaatio on vähän mitä sattuu, ellei työstä saa suoraa ja selkeää henkilökohtaista hyötyä, lopputulos on, että tehoton johtaminen + tehoton työnteko = tehoton talous = köyhyys ja kurjistuminen.

Kommunistinen kalasäilyke puree takaisin.

Yhteenvetona sanottakoon, että sosialismi/kommunismi voi teoriassa toimia ja luoda oikein vauraan ja onnellisen yhteiskunnan, mutta vain sillä ehdolla, että kyseiseen yhteiskuntaan ei voi joutua vasten tahtoaan, vaan sinne pyrkijät syynätään huolellisesti ja päästetään sisään vain ne, jotka täyttävät kaksi ehtoa:

1) He oikeasti uskovat aatteeseen ja ovat oikeasti valmiita ahkeroimaan pyyteettömästi yhteisön hyväksi, ja
2) Heillä on sellaista osaamista, joka oikeasti hyödyttää yhteisöä ja josta vapailla markkinoilla oltaisiin valmiita maksamaan selvää rahaa.

Kommunistikin osaa laskea, ettei noilla vaatimuksilla kovin isoa populaatiota kerätä. Jos sosialismia/kommunismia taas yritetään ajaa kokonaiselle valtiolle, seurauksena on ideologian väkinäisestä ylläpidosta johtuva totalitarismi ja tehottomasta taloudesta johtuva köyhyys. Jos asiaa mietitte, huomaatte äkkiä, että tämä kirjoitus ei päde ainoastaan sosialismiin ja kommunismiin, vaan oikeastaan mihin tahansa poliittiseen ideologiaan (talouden osalta riippuen siitä, kuinka paljon kyseinen ideologia sekaantuu siihen).

*Ennen kuin joku kysyy, kapitalismia/demokratiaa ei sitten lasketa poliittiseksi ideologiaksi, koska niiden kantava ajatus on, että ei pakoteta ketään mihinkään, vaan antaa ihmisten tehdä itse parhaiksi katsomansa päätökset. Joku voi tietysti huomauttaa, että se, että valtio kieltäytyy pakottamasta ketään mihinkään ideologiaan, on ideologia itsessään, mutta sitten ollaankin samassa väännössä kuin kysymyksessä siitä, onko ateismi uskonto, eikä siitäkään olla vielä päästy sopuun.