Olipa kerran niin, että täysiä kansalaisoikeuksia nautti vain pieni eliitti, ja tavallinen rahvas oli vain karjaa, jota eliitti sai riistää, ryöstää ja rääkätä mielin määrin. Elintason noustessa rahvas kasvoi huomaamaan, ettei näin voi olla, ja teki eliitille ns. tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä. Näin syntyi länsimainen demokratia, ja rahvas muuttui karjasta tilastoksi. He saivat useimmiten päättää elämästään ja jossain määrin myös yhteiskunnallisista asioista, mutta suurten linjojen ollessa uhattuina heitä voitiin edelleen käsitellä uusiutuvana raaka-aineena tai hävitettävänä jätteenä.
Maailmansotien jälkeen tähänkin kyllästyttiin. Jokainen oli sitä mieltä, että minä en tykkää, kun minua riistetään, ryöstetään tai rääkätään, etkä varmaan sinäkään, joten voitaisiin sopia, että jos minä en riistä, ryöstä tai rääkkää sinua, et sinäkään minua. Näin keksittiin ihmisoikeudet, ja hyvin nopeasti ne otettiin käyttöön länsimaisen politiikan ylimmäksi ohjenuoraksi.
Nykyään ihmisoikeudet ovat niin itsestäänselviä, että niitä kuulemma pitäisi opettaa koulussa kaikilla asteilla itsestäänselvyyksinä. Jostain syystä niin ei kuitenkaan tapahdu.
Ihmisoikeuskeskus on todennut vakavia puutteita suomalaisessa ihmisoikeuskasvatuksessa ja -koulutuksessa.Pekka-setä onkin tainnut unohtaa kertoa erään perustavanlaatuisen tosiasian elämästä. Tässä se nyt sitten tulee:
Suurimpana ongelmana pidetään sitä, että ihmisoikeuksien merkitystä ei painoteta tarpeeksi ja niitä ei esitetä velvoittavina normeina. Sen sijaan ihmisoikeudet näyttäytyvät arvoina, jotka voi vapaasti valita tai jättää valitsematta.
Ihmisillä on tasan sen verran oikeuksia, kuin heidän maansa hallinto suvaitsee heille myöntää.
Älkääkä nyt käsittäkö väärin. Mielestäni ihmisoikeudet ovat oikein hieno juttu. On mukavaa, että olen syntynyt "vapaana ja tasa-arvoisena", ja että minulla on oikeus "elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen". On hienoa, että minulla on oikeus omistaa asioita, ja ettei minua voi pidättää ilman hyvää syytä. Sananvapauskin olisi ihan kiva.
 |
| Ei sillä, että vastustaisin, mutta en edelleenkään ymmärrä, miten aktivistit olettavat saavansa asialleen lisäkannatusta näyttämällä tissejä. |
Tämä ei kuitenkaan kumoa sitä faktaa, että ihmisoikeudet ovat pelkkää puhetta, joka on voimassa vain niin kauan, kuin kaikki osapuolet uskovat siihen. Tietyissä piireissä niin vasemmistossa kuin oikeistossakin tykätään teoretisoida, kuinka ihmisoikeudet ovat ikuisia ja universaaleja, eikä niitä voi luovuttaa tai ottaa pois, mutta eihän se oikeasti niin mene.
Ai miten niin? Mietitäänpä maita kuten vaikkapa Pohjois-Korea. Lähi-idästä, Aasiasta ja Afrikasta löytyy lisää esimerkkejä. Näissä maissa ihmisoikeuksista ei jakseta välittää, ja jos joku erehtyy huomauttamaan asiasta ko. maan rajojen sisäpuolella, löytää hän äkkiä itsensä gulagista tai montun pohjalta mätänemästä. Ulkomailla asia toki herättää närää ja vastalauseita, mutta teot rajoittuvat voimakkaimmillaankin YK:n tuomitseviin päätöslauselmiin, eivätkä ne aiheuta toimenpiteitä kyseisissä maissa.
Pohjoiskorealaisilla ei siis ole ihmisoikeuksia. Heillä ei ole niitä, koska heidän maansa hallinto ei niitä myönnä. Sen ei tarvitse myöntää niitä, koska myöntämättömyydestä ei seuraa vallastasyrjäyttämistä. Sillä, onko hallinnolla jonkinlaista jumalallista tai kosmista lupaa toimintaansa, ei ole merkitystä. Huomaamme siis, että kansallisella tasolla ihmisoikeudet todellakin ovat "arvoja, jotka voi vapaasti valita tai jättää valitsematta."
Mikä siis oli pointtini? Ensinnäkin on ihan hyvä juttu, että koululaisille puhutaan ihmisoikeuksista, mutta niistä pitäisi nimenomaan puhua arvoina, jotka voi (ja kannattaa) valita, eikä minään universaaleina totuuksina. Tämä siksi, ettei kukaan erehtyisi kuvittelemaan, ettei niitä voi ottaa pois. Toiseksi, toivon kaikkien pitävän mielessä, että siinä vaiheessa, kun rautasaapas painaa kurkkua, ei enää auta vikistä, että "kyllähän minä periaatteessa saisin..."
– Olen kuullut opettajan kertoneen, ettei hän voi puuttua rasistiseen puheeseen sananvapauden vuoksi. Se osoittaa ymmärryksen puutetta. Oikeudet eivät ole ehdottomia, vaan ne pitää nähdä kokonaisuutena, sanoo ihmisoikeuskeskuksen johtaja Kristiina Kouros.Siitä se lähtee.
Unohdat sellaisen suuren joukon maita ja kulttuureja, jotka eivät tunnusta näitä meidän ihmisoikeuksiamme. Ja se on kaikki islamilaiset maat ja islamilaiset kulttuurit. Näiden meidän ihmisoikeuksiemme vastapainoksi he kehittelivät ihan omansa, jotka poikkeavat oleellisissa kohdissa aikalailla meikäläisestä käsityksestä.
VastaaPoistaEnsimmäinen ano, miten niin unohti, eikös juuri tuo asia ollut koko blokkauksen pointti? Että eri alueilla ja valtioilla on voimassa eri ihmisoikeudet, ei siis mitään universaalia. Vai tajusinko jotain väärin?
VastaaPoistaIslamilaisia valtioita ei toki nimeltä eritelty muuten kuin yleisellä tasolla, mutta kyllä ne sinne kuuluvat >>> "Lähi-idästä, Aasiasta ja Afrikasta löytyy lisää esimerkkejä.
-ano2
Ei, siinä puhuttiin siitä ettei ko. maissa välitetä tästä YK:n ihmisoikeuksien julistuksen (ja EU:n, sama teksti käytännössä) mukaisista ihmisoikeuksista.
VastaaPoistaSe mitä halusin lisätä on se että sen lisäksi että monin paikoin niistä ei välitetä, niin monin paikoin niitä pidetään siinä määrin oman kulttuurin ja oikeustajun vastaisena, että heidän on pitänyt tehdä ihan oma vastaava julistuksensa.
Tämä asia ei ole yleisessä tiedossa, eli se että kun puhumme ihmisoikeukista, niin islamilainen kulttuuri ei edes tunnusta niitä, saati sitten pidä niiden rikkomista mitenkään ihmeellisenä, koska heillä on ihan oma vastaava koodistonsa.
Huomenta, anot, ja kiitokset kommenteista.
VastaaPoistaTarkoituksenani oli tosiaan, että tuo Lähi-itä, Aasia ja Afrikka kattaisi muslimikulttuurit, koska ajatus ei ollut niinkään käydä läpi eri tapoja, miten YK-muotoisia ihmisoikeuksia loukataan ympäri maailman, vaan pointti oli kritisoida vain länsi- ja pohjoismaissa vallalla olevaa käsitystä ihmisoikeuksista jonkinlaisena jumalansanana, joka ilman muuta pätee aina ja kaikkialla.
Totta kyllä, että muslimimaat olisivat ansainneet tulla mainituiksi erikseen. Niillehän YK:n julistus ei kelvannut, joten ne kehittivät islamilaisen ihmisoikeusjulistuksen, jossa - yllätys yllätys - miehet ovat huomattavasti ihmisempiä kuin naiset.
Kulttuurin vaikutus tuokin aivan uuden hankaluuden ihmisoikeustaisteluun. Joissain kommunistimaissa periaatteessa riittää, että autetaan kansaa kaatamaan sortohallituksensa, mutta mitäs sitten tehdään, jos kansan enemmistö ei edes miellä olevansa sorrettu?
Ei kai nyt aleta väittämään että esim. Kiina toimiessaan YK:n version vastaisesti, kuitenkin pitää sitä oman kulttuuri- ja oikeustajunsa mukaisena, toisin kuin ne islamistiset maat?
VastaaPoista"...kun puhumme ihmisoikeukista, niin islamilainen kulttuuri ei edes tunnusta niitä, saati sitten pidä niiden rikkomista mitenkään ihmeellisenä, koska heillä on ihan oma vastaava koodistonsa."
- Toisin kuin Pohjois-Korea? Joka ei tiettävästi myöskään tunnusta niitä saati pidä niiden rikkomista ihmeellisenä.
Näin periaatteen tasolla hahmotan mitä meinaat, mutta käytännön tasolla ero on siinä että yksi toimija vain haluaa tehdä omasta toiminnastaan julkista sen Kairon sopimuksen kautta. Kiina/P-Korea-akseli ei yksinkertaisesti välitä asiasta senkään vertaa että näkisi tarvetta tehdä moisia säätöjä.
- ano2
Sinua ano2 taitaa ärsyttää kun tuon nuo Kairon islamilaisten ihmistoikeuksien julistuksen esille? Itse asiassa minä näen sen siten, että tuo islamilainen ihmisoikeuksien julistus on tarkoitettu juuri tällaisen keskustelun hämäykseksi jotta muslimit pääsevät sanomaan keskusteluissa ihmisten kanssa että he ehdottomasti noudattavat ja kannattavat ihmisoikeuksia. Siinä kohtaamisessa vain jätetään mainitsematta että keskustelun toinen osapuoli on post-moderniin tyyliin määritellyt käsitteet uudelleen.
VastaaPoistaKiina ja P-Korea sun muut eivät piittaa YK:n julistuksista, mutta eivät sentään ole lähteneet väsäämään omaa käsitystään ihmisoikeuksista.
Tämä varmaan siksi että etenkin Kiina entisenä kommunistimaana aiemmin pelasi kaksilla korteilla eli olivat hyvin huolissaan ihmisoikeuksista kaikkialla muualla paitsi omassa maassaan, jossa kaikki oli ehdottoman hyvin ja oikein.
Tämä tietysti koski myös Neuvostoliittoa. Vain kapitalistinen länsi rikkoi ihmisoikeuksia vastaan ja siksi vallankumouksellisia piti tukea ympäri maailmaa, hehän taistelivat ihmisoikeuksien toteutumisen puolesta. Sinun kokemuksesi tästä semanttisesta pelistä taitaa olla aika lyhyt?
Ärsyttää? Nyt kyllä putosin veneestä kokonaan. Miksi ihmeessä minua ärsyttäisi? Olen lähinnä entistä hämmästyneempi miten yksi kysymys näyttää eskaloituvan kevyeksi, joskin yksipuoliseksi kinaksi.
VastaaPoistaMinä kysyin sinulta alun alkaen täysin neutraalisti, miksi sinun mukaasi islamilaiset valtiot oli unohdettu blogitekstistä, kun ne kuitenkin oli mainittu sivulauseessa esimerkinomaisesti, vaikka niitä ei erillisenä sen kummemmin framille nostanutkaan.
Ja blogisti jo kommentoikin asiaa juuri kuten itse sen olin käsittänyt ja jonka pohjalta sinulle kysymykseni osoitin.
Sinulle nyt tuntuu tuo Kairon julistus olevan jostain syystä todellakin erikoisen merkittävässä asemassa, jota näin rehellisesti sanoen en täysin tajua. Kiina ja P-Korea eivät ole lähteneet väsäämään omaa versiotaan ihmisoikeuksista, mutta mitä käytännön väliä sillä on, koska niiden hallinnot kuitenkin joka päivä soveltavat omaa käsitystään.
Mutta ainakin alkuperäinen kysymykseni taisi saada vastauksen. Sinusta siis islamistiset maat on unohdettu, jos niiden käsittelyyn ei erikseen varata ja käytetä tiettyä määrää palstatilaa. Yksi lause on selvästi liian vähän vaikkei itse kirjoitus suoranaisesti asiaa käsittelekään.
Minulla ei valtioiden välisestä semantiikasta ole henkilökohtaista kokemusta, kun ei ole kovinkaan paljon kansainvälistä diplomaattista rajapintaa muuten kuin yksityishenkilön ja matkailijan ominaisuudessa, mutten epäile yhtään etteikö esim. sen Kiinan virallinen edustaja kysyttäessä tuota täysin samanlaista geneeristä liirumia kuin minkä tahansa muslimivaltion edustaja samasta aiheesta kysyttäessä. Harvempi valtio kai erikseen leveilee ihmisoikeuksien vastaisilla toimillaan, oli se ratifioinut kansainvälisiä sopimuksia tai ei.
Miksi Kiina muka olisi luopunyt toisista korteistaan. Varmasti se käyttää niitä tilanteessa kun se heille sopii, nykytilanteessa ovat katsoneet ettei ole ollut tarvetta, antaa koirien räksyttää, haukku ei satuta kun raha puhuu. Täysin samoinhan pelaa esim. Amerikka tai Venäjä. Vaikea kuvitella maata joka diplomaattisissa keskustelussa ei pyrkisi määrittelemään käsitteitä uusiksi itselleen edulliseksi aina tarpeen mukaan.
Kysymys ihmisoikeuksista nousee todennäköisesti esille lähinnä tilanteissa, joissa on esim. tapahtunut niihin liittyviä rikkomuksia, ja on vaikea uskoa että jos tieto tapahtuneesta on kerran päässyt kansainväliseen julkisuuteen, ketään enää hämäisi se että teosta syytetyn valtion edustaja heiluttaa ihmisoikeuslippua. Teoilla kun on myös valtioiden mittakaavassa suurempi vaikutus kuin puheella.
- ano2